Lomakausi alkoi jo! 8 asiaa, jotka kannattaa painaa mieleen lomaa suunnitellessa
Shutterstock
Matkavinkit
1. Lomien kertyminen riippuu työsuhteen kestosta
Loman kertymiseen on helppo nyrkkisääntö, sillä lomia kertyy jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Kertyvien lomapäivien määrä vaihtelee, ja se riippuu työsuhteen kestosta ja työehtosopimuksesta.
Jos työsuhde on kestänyt alle vuoden, kertyy lomaa lain mukaan kaksi päivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Vuoden ja sitä kauemmin työsuhteessa olleilla lomapäiviä kertyy kaksi ja puoli päivää kuukaudessa.
– Aika usein on sovittu myös tätä paremmasta lomakertymästä, ei välttämättä vain työehtosopimuksella vaan myös työsopimuksella. Lakisääteisestä lomakertymästä voidaan siis poiketa työntekijälle parempaan suuntaan, sanoo YTY:n eli Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat -liiton työmarkkinajohtaja Karoliina Huovila.
Täysi määrä lomaa kertyy henkilöiltä, jotka ovat säännönmukaisesti joko vähintään 14 päivää tai vähintään 35 tuntia kuukaudessa töissä.
– Jos ansaintasääntö ei täyty eli tekee vähän töitä, vaikkapa satunnaisia päiviä silloin tällöin, on silti oikeus pitää vuosilomaa vastaavaa vapaata. Käytännössä tämä on kuitenkin palkatonta lomaa, Huovila tarkentaa.
2. Palkallisesta lomasta voi sopia uutta työtä aloittaessa
Ellei palkallista lomaa ole kertynyt, voi työntekijä pyytää palkatonta lomaa. Suomen lainsäädännön mukaan työantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta myöntää palkatonta lomaa, ja oikeus lomaan tulee vasta sitä myötä, kun loma kertyy.
– Periaatteessa vuosilomaa kertyy, jos sitä kertyy. Kun vaihtaa työpaikkaa ja lomaa ei ole vielä kertynyt, on aika tavallista, että joutuu ottamaan palkatonta lomaa. Palkattoman loman antamista voi suositella, sillä se, että aina välillä saa lomaa työstä, edistää työssä jaksamista.
Lomista kannattaa neuvotella erityisesti työpaikkaa vaihtaessa. Asia kannattaa nostaa esille itse, sillä työnantajat harvoin tarjoavat uudelle työntekijälle täyttä palkallista kesälomaa.
– Ainakin jonkin kokoista palkallista lomaa kannattaa yrittää neuvotella. Aika usein sovitaan palkallisesta lomasta esimerkiksi sen mukaan, että työntekijä olisi ollut vuoden töissä.
3. Lomaraha ei ole lakisääteinen
Lomarahaan liittyen suurin yllätys on usein se, ettei lomaraha ole lakisääteinen, eikä sitä näin ollen ole pakko maksaa lain perusteella. Lomaraha perustuu aina työehtosopimukseen, mutta myös omaan työsopimukseen voi neuvotella maininnan siitä, että lomaraha maksetaan.
Lomarahan määrä on pääsääntöisesti 50 prosenttia vuosipalkasta, ja se maksetaan normaalin palkan lisäksi.
– Lomaraha on aina työehtosopimuksen tai muuten sopimuksen mukainen asia, Huovila alleviivaa.
4. Lomarahan voi pystyä muuttamaan lomaksi
Työntekijällä on periaatteessa mahdollisuus vaihtaa lomaraha lomaksi, mutta asia riippuu aina työehtosopimuksesta. On olemassa joitain työehtosopimuksia, jotka kieltävät vaihdon kokonaan, mutta toisissa sopimuksissa asia vaatii vain paikallisen sopimisen asiasta.
– Lomarahan muuttaminen lomaksi on sovittavissa oleva asia, ja aika usein työpaikoilla se on mahdollista. Työpaikoilla tehdään usein vuosittain erikseen päätös lomarahan muuttamisesta lomaksi, jolloin tulee muistaa, että kaikkia työntekijöitä pitää kohdella yhdenvertaisesti. Pääsääntö on, että jos mahdollisuus tarjotaan, tarjotaan se kaikille, eikä ketään saa syrjiä, Huovila sanoo.
Työehtosopimuksesta riippuu myös se, kuinka paljon lomia kertyy, jos lomarahat vaihtaa lomaksi.
– Vuosilomalaki lähtee aina siitä, että lomaviikot ovat kuusipäiväisiä. Kun lomarahavaihdoksia tehdään, voidaan erikseen sopia siitä, lasketaanko loma viiden vai kuuden päivän mukaan. Työehtosopimuksissa on usein todettu, mikä lomarahan ja vapaan suhde on.
5. Vähintään kahden viikon yhtäjaksoinen vuosiloma on pakollinen
Monissa lomiin liittyvissä asioissa on neuvotteluvaraa, mutta Suomessa on laki, joka edellyttää työntekijää pitämään yhtäjaksoisesti lomaa vähintään 12 päivää, kun lomia on kertynyt riittävästi.
– Kaikilla työntekijöillä tulee vuosilomalain mukaan olla vähintään kahden viikon yhtäjaksoinen loma. Käytännössä niin ei aina käy, mutta tästä laki lähtee liikkeelle. Tämä on suositeltava työntekijän jaksamisen näkökulmasta, Huovila kertoo.
Vaikka lomaoikeuksiin liittyy runsaasti neuvotteluvaraa, ovat monet määräykset pakottavaa lainsäädäntöä, josta ei lain mukaan tule sopia toisin.
6. Valtaosa lomasta tulee pitää lomakaudella
Vuosilomalaissa on mainittu kesälomakausi, jolloin lain näkökulmasta valtaosa vuosilomasta tulisi pitää. Kesälomakausi kestää toukokuun 2. päivästä syyskuun viimeiseen päivään, ja lähtökohta on, että sen aikana lomasta pidettäisiin neljä viikkoa. Näin talvilomakaudelle jäisi yksi viikko lomaa.
– Vuosilomalaki yrittää suojata sitä, että työntekijällä olisi mahdollisimman pitkiä vapaita ja mahdollisimman hyvään aikaan, eli Suomessa usein kesällä. Jos työntekijä haluaa vaikkapa lähteä reissuun lomakauden ulkopuolella, voi se työnantajasta riippuen olla helposti sovittavissa.
Työntekijällä on myös oikeus säästää vähintään yksi viikko vuosilomasta. Jos työehtosopimuksen mukaan lomaa on enemmän kuin neljä viikkoa, voi silloin säästää säästövapaana useamman viikon. Säästövapaata voi kerryttää vaikka joka vuosi yhden viikon verran pankkiin, ja jossain kohtaa pitää pidemmän loman. Säästöloman erikoisuus on se, että työntekijä saa itse viime kädessä päättää, milloin säästöloman pitää.
Monet pääsevät suunnittelemaan lomia ja yhdessä työnantajan kanssa joustavasti sopimaan niiden ajankohdasta, mutta periaatteessa työnantajalla on viime kädessä oikeus päättää, milloin työntekijä lomailee lomakauden puitteissa. Säästövapaissa tilanne on päinvastainen: niissä työntekijä pääsee itse päättämään, milloin ja monessako osassa säästövapaat pitää.
– Vaikka työntekijä saa itse päättää milloin säästövapaan pitää, ei lomalle kuitenkaan voi jäädä omaehtoisesti milloin haluaa, vaan asia on sovittava, Huovila sanoo.
7. Neljän viikon yhtäjaksoinen loma on yleensä oikeus
Työntekijän on pakko lomailla kesän aikana vähintään kaksi viikkoa yhteen putkeen, ja lomaoikeuslain tarkoitus on tarjota mahdollisuus neljän viikon mittaiseen yhtäjaksoiseen lomaan. Se ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus, vaan riippuu työpaikan tilanteesta.
– Jos työntekijä toivoo kahta viikkoa pidempää, yhtäjaksoista lomaa, on työnantajan pyrittävä järjestämään se.
Työnantajan pitäisi suosia kesälomalla mahdollisimman pitkiä jaksoja. Ellei neljää viikkoa ole mahdollista pitää yhteen putkeen, on seuraava vaihtoehto katsoa, onnistuisiko kolmen viikon yhtäjaksoinen loma. Työntekijä ja työnantaja voivat kuitenkin yhdessä sopien jakaa loput lomat vaikkapa viikon mittaisiksi.
8. Kesälomalla voi pitää sairauslomaa
Sairausloman tarpeen iskiessä kesken kesäloman on loman siirtäminen mahdollista tiettyjen ehtojen täytyttyä. Jos työntekijä sairastuu jo ennen lomaa, on hänellä silloin oikeus pyytää loman siirtämistä. Myös jos edessä on esimerkiksi leikkaus, jonka vuoksi työntekijä tulee olemaan työkyvytön loman aikana, voi loman siirtoa pyytää jo etukäteen.
– Jos työntekijä sairastuu kesken loman, periaatteessa tällä hetkellä on Suomessa kuusi omavastuupäivää, jonka jälkeen vuosilomaa voi siirtää. Tähän asiaa saattaa tulla muutos EU-oikeuden vuoksi. Joka tapauksessa tilanteesta kannattaa ilmoittaa työnantajalle heti sairastuttuaan ja hankkia tarvittaessa sairaslomatodistus sekä pyytää loman siirtämistä, sanoo Karoliina Huovila.
Tällaisessa tilanteessa työnantaja on velvollinen hoitamaan asian niin, että loman saa siirrettyä.
Teksti: Inka Khanji
Kuvat: Shutterstock
Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää
