Tässä matkakohteessa yli 80 prosenttia reissaajista saa vuoristotaudin

Varaudu vuoristotautiin

Kiipeilymatkaa suunnittelevan reissaajan on otettava huomioon terveysriskit. Nopea siirtyminen Himalajan huipuille on liikaa ihmisen fysiikalle – elimistö tarvitsee aikaa sopeutuakseen hengitysilman happipitoisuuden muutokseen.

Jos matkustat lentäen Suomesta Tiibetissä sijaitsevaan Lhasaan, sairastut hyvin todennäköisesti vuoristotautiin. Nopea siirtyminen merenpinnan tasolta 3 860 metrin korkeuteen aiheuttaa vuoristotaudin yli 80 prosentille ihmisistä.

Yli 3 000 metriin nousevista kiipeilijöistä vuoristotautiin sairastuu yli 40 prosenttia ja jo 2 000 metrissä sairastuu neljännes.

Syy sairastumiseen on yleensä liian nopea nousu, jolloin elimistölle ei jää aikaa sopeutua vähähappiseen ilmaan. Sairaus voi edetä nopeasti henkeä uhkaavaksi, jos nousua oireista huolimatta jatketaan tai jos sopeutuminen ei jostain syystä onnistu.

Tutkimustulokset retkikunnilta

Syyskuussa vuoristotaudin ennakoimisesta ja hoidosta väitellyt lääketieteen tohtori Heikki Karinen halusi kehittää luotettavia, helppokäyttöisiä ja kenttäoloissakin toimivia menetelmiä vuoristotaudin oireiden tunnistamiseksi. Hän tarkasteli myös vuoristotaudin esiintyvyyttä suomalaisilla matkailijoilla Kilimanjarolla.

Vuoristotautia esiintyi jopa 75 prosentilla Kilimanjaron suomalaismatkailijoista. Yli 5 000 metrin korkeudessa kiipeilevillä retkeilijöillä veren happipitoisuus laski merkittävästi ennen vuoristosairauden kliinisten oireiden ilmaantumista.

Sykevaihtelun selvät muutokset 2 400 metrin korkeudessa ennakoivat vuoristotaudin kehittymistä 2-5 vuorokautta myöhemmin, mikäli nousua jatkettiin ilman lepopäiviä.

– Vuoristotaudin hoito kenttäolosuhteissa on vaikeaa ja aikaa vievää. Lääkehoidon mahdollisuudet ovat rajalliset ja potilaan evakuoiminen voi olla olosuhteista johtuen mahdotonta, joten sairastumisen ehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeää, sanoo Karinen.

Näin ennakoit taudin

Karisen mukaan vakavien ja jopa hengenvaarallisten ongelmien estämiseksi on tärkeää tiedostaa riskit, seurata oireita aktiivisesti ja reagoida ajoissa. Laskeutuminen tai ainakin nousun keskeyttäminen antavat elimistölle aikaa sopeutua.

– Veren happipitoisuuden päivittäinen seuraaminen sekä sykevaihtelun analysointi voivat auttaa erottamaan hyvin sopeutuvat kiipeilijät niistä, jotka myöhemmin voivat korkeammalla sairastua vuoristotautiin, kertoo Karinen.

Lähde: Helsingin yliopisto
Kuva: Flickr / ilkerender

Lue myös: Näin tunnistat vuoristotaudin – alas ja äkkiä