Browsing Category

Helsinki

Joulusta Juhannukseen

Laitan tähän kuvia, joita olen ottanut viimeisen puolen vuoden aikana erilaisilla pienemmillä retkillä lähelle, ja vähän kauemmaskin. Ei kuitenkaan kovin kauas, koska niille kuville on sitten omat juttunsa…

Jouluista tunnelmaa Sinebrychoffin museossa Helsingissä

Linkin takana lisää em. museosta:

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2017/01/10/tunnelmia-lux-helsingista-bodom-jarvelta-ja-vahan-museostakin/

Lahden komeat jouluvalot

Arabia, Helsinki. Tammikuussa aloin opiskella Aalto-ylipiston avoimessa digitaalista kuvailmaisua.

Tammikuussa käytiin Ateneumissa (edellisestä käynnistä taisi olla n. 20 vuotta minulla)

Tammikuinen vesikeli. Elokuviin menossa. Tennispalatsi, Helsinki.

Huuhkaja Heinolan lintutarhassa helmikuussa

Papukaijat Heinolan lintutarhassa

Vanhan kaupungin pato Helsingissä talvella

Katutaidetta Vallilassa Helsingissä

Kivikissa ja katutaidetta Arabiassa Helsingissä

Espoon tuomiokirkko pääsiäisenä, kiirastorstai-iltana

Hietaniemen hautausmaa on suosikkipaikkojani Helsingissä

Hietaniemen hautausmaa. Taas löytyi pallonmuotoinen hautakivi.

Erikoinen lasitakka Ison Omenan kauppakeskuksen käytävällä Espoossa

Hietaniemen hautausmaa, ortodoksiselta hautausmaalta

Hietaniemen ortodoksiselta hautausmaalta

Puolarmetsän sairaalan purku Espoossa

Hääpäivän juhlintaa Helsingissä toukokuussa. Senaatintori.

Lähimetsässä. Puissa kiipeileminen tekee hyvää vanhoillekin ihmisille.

Kesä on tullut

Lännenratsastus. Ystävän kanssa hevostapahtumassa Kaivopuistossa

Hieno talo Ullalinnassa Helsingissä

Presidentti Mauno Koiviston hauta hautajaispäivänä Hietaniemen hautausmaalla

Juhannuskokkoa katsomassa Espoon Koukkuniemessä

Juhannuskokkoa katsomassa Espoon Koukkuniemessä

Kävelyllä lähellä kotia Espoossa. Pellot valkoisenaan kukkia.

Ja sitten vain odottelemaan syksyisempää kuvasarjaa… 🙂

Linnunlaulun huvilatunnelmaa sisällä ja ulkona

Tarkoituksenamme oli aurinkoisena sunnuntaipäivänä lähteä vain vähän kävelemään Helsinkiin, sinne Linnunlaulun, tai Eläintarhan, huviloiden suunnalle. Loppujen lopuksi päädyimme seikkailemaan paikasta ja tilaisuudesta toiseen, kun Helsinki-päivänä sattuikin olemaan jos jonkinlaista ohjelmaa ja jännää nähtävää. Ensin päädyimme Eläintarhan huvilaan, jonne pääsi päivän kunniaksi sisälle asti.

Blomin perheen elämästä oli säilynyt myös paljon valokuvia

Eläintarhan huvila on uusrenessanssityylinen puuhuvila, joka on rakennettu vuonna 1889 Frans Oskar Blomin perheen kodiksi. Huvila on välillä ollut aika huonossakin kunnossa ja purku-uhan alla. Nykyään siellä toimii taiteilijaresidenssi ja alakerta on kalustettu 1800-luvun porvariskodin tyyliin. Oli tosi kivaa päästä katsomaan näin jännittävää vanhaa taloa sisältä. Siellä oli kauniisti kalustettuja huoneita, hienoja tapetteja ja vanhan ajan tunnelmaa.

Portaikko Eläintarhan huvilassa. Tapetit olivat tässä aika vanhan näköisiä.

Sali, jossa oli mm. todella hieno kaakeliuuni.

Salin hieno kaakeliuuni

Ihana makuukamari

Huvilan parvekkeella

Näkymä huvilan pihalta ja parvekkeelta

Mies söi lettuja huvilan pihalla

Eläintarhan huvilalta jatkoimme Villa Kiveen, jossa alkoi juuri sattumalta vuoden helsinkiläiskirjailijan julkistamistilaisuus. Pysähdyimme seuraamaan tilaisuutta ja tutustuimme myös runonäyttelyyn. Tällä viikolla onkin saatu aika suuri kulttuuriannos, kun torstaina oltiin Cross Over -festivaaleilla, jossa esiinnyin itse runojeni ja musiikkini kanssa.

Vaaleanpunainen huvila kallion päällä radan vieressä

Yksi huviloista radan vieressä kallion päällä

Villa Kivi

Päätimme sitten sunnuntaikävelyllämme suunnata vielä Talvipuutarhaan. Siellä lauloi Venla Saartamo, jota kuunneltiin muutaman biisin verran. Talvipuutarha on kiva paikka, jossa muistan viimeksi käyneeni joskus vuonna 1995. Noh, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin tunnen olevani edelleen yhtä nuori, heh-heh. Talvipuutarhan tropiikin jälkeen ulkona tuntui vähän viileältä. Sitten alkoikin pilvistyä ja sade ropsahti sopivasti, kun olimme bussissa matkalla kotiin.

Emme siis etukäteen tienneet mitään mistään Helsinki-päivästä ja näistä ohjelmista, mitä eteen sattui, mutta ihan kiva päivä meillä oli. Lähdetiin pelkästään kävelylle, päästiin sisälle huviloihin ja eksyttiin monenmoisiin kulttuuritilaisuuksiin. Lopuksi käytiin vielä syömässä merirosvoteemaisessa Hook-ravintolassa. Minä söin siipiä ja ranskalaisia ja mies pihvisalaatin, ja hyvää oli.

Talvipuutarha

Talvipuutarha

Tunnelmia Lux Helsingistä, Bodom-järveltä ja vähän museostakin

Ihanaa, että satoi vihdoin luntakin välillä. Ja että pääsin (edelleen jatkuvasta) sitkeästä flunssasta huolimatta tänä vuonna katselemaan Lux Helsingin valoja.

Viime aikoina blogissa on ollut vähän hiljaista, kun ihan pienimmistä retkistä ei ole joko laiskuuttaan tai huonosti onnistuneiden kuvien takia jaksanut blogijuttuja tehdä. Mutta blogin Facebookiin ja Instagrammiin on sentään ilmestynyt jotain… Aikomukseni on jatkaa blogin kirjoittamista tänäkin vuonna, sehän on mukava harrastus, vaikka lukijoista en paljon tiedäkään, mutta ainakin äitini myöntää lukevansa ja tätikin oli kuulemma käynyt, eli tästähän on hyvä jatkaa… 🙂 Matkasuunnitelmia on sekä kotimaan että ulkomaan kamaralle. Seuraava lento olisi Prahaan. 🙂

Tässä postauksessa tunnelmia Lux Helsingistä ja vähän muualtakin…

mpyörä

jäät

DSC01630-001

DSC01671-002

Eniten tykkäsin Senaatintorin tunnelmasta, kun muuttuvien valojen kanssa soi sellainen jännä musiikki… Ihana, jotenkin utopistinen ja taianomainen tunnelma!

DSC01649-004

 

poropaikkamv

Tämä kuva on otettu vuosi takaperin, koska en saanut tällä kertaa Espalta hyvää kuvaa näistä valoporoista, ihmisiä oli niin paljon.

VUODENVAIHTEEN JUTTUJA:

Vuoden ensimmäisenä päivänä ei ollut vielä lunta. Silloin kävimme retkellä Bodom-järven pelottavankuuluisalla murhaniemellä, mutta valitettavasti siellä oli jo niin pimeää, etteivät kuvat oikein onnistuneet. Nykyään tuo paikka ei taida olla enää niin kovin syrjäinen. Läheisillä hiihtoladuilla riitti väkeä, samoin kuin lasten Angry Birds -härveleissä. Käväisimme myös kahvilassa juomassa lämpimät juomat. Bussiyhteydet tuonne päin Espoota eivät valitettavasti ole kovin hyvät. Joskus pari vuotta sitten, kun muutimme Espooseen, ajoimme kerran huvikseen (joillakin on halvat huvit!) bussilla Bodom-järveä kiertävän linjan, ja täytyy sanoa, että en ole ikinä pelännyt niin paljon bussissa: hirveää vauhtia huonokuntoisen näköisellä kapealla tiellä ihan järven ja jyrkän pudotuksen vieressä. Sellaista ’huvia’ siis löytyy Suomestakin ja ihan Espoosta ja sitä voi kai suositella silloin, kun VUORISTORATA ei riitä… 🙂

bodomniemet

Toi seuraavako se murhaniemi nyt on? Tai oli?

Siinäkö se murhaniemi nyt sitten oli? Siellä oli niin pimeää pienen taskulampun kanssa, että eipä siellä mitään nähnyt ja tunnelma oli… hmm… pimeä. Vaikka kauheasta tapauksesta on jo melkein 57 vuotta, vieläkin se siis houkuttelee turisteja, vaikka tavallista metsää ja järvenrantaahan se vain on.

Bodom-järvellä

kuunkumotus

Tunnelmakuva Bodom-järven bussipysäkiltä. Pakkanen kiristyy ja kuu kumottaa…

Laitan tähän vielä loppukevennykseksi hienon yksityiskohdan sohvakalustosta, jolla taisi olla jotain tekemistä itse tsaarin kanssa… Viime vuoden puolella ennätimme nimittäin tekemään pikku retken Helsinkiin Sinebrychoffin taidemuseoon. Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseon tiloihin oli vapaa pääsy ja osallistuimme opastetulle kierrokselle, jossa oli silloin jo aika jouluinen tunnelma. Siellä oli paljon hienoja huonekaluja, ja potretteja täynnä olevista seinistä tuli jotenkin mieleen Miramaren linnan isotukkaiset kuninkaallisten kuvat viime syyskuussa Italian maalla.

Linkki Sinebrychoffin taidemuseon sivuille: http://www.sinebrychoffintaidemuseo.fi/

DSC01260

Sinebrychoffin museossa, sohvakaluston hieno yksityiskohta

Jouluista tunnelmaa Sinebrychoffin museossa

Katukuvausta Helsingissä

Katukuvauskurssilla kuvattua…

torni

Tornin piha, katunäkymä, kaunis valo

Töölön taloja

Värikkäitä taloja Töölössä (miksi Töölössä muuten eksyy aina?)

taloja töölössä 2

Värikkäitä taloja Töölössä

Hakasalmen huvilan puut

Syksyisiä puita Hakasalmen huvilan puistossa

Hakasalmen huvila

Hakasalmen huvila ja syksy

baana

Baana

isokirkko

Tuomiokirkko

tuomiokirkolta

Ennen mielenosoitusta…

lintu

Varpunen herkuttelee Bulevardin kahvisalongissa

”Nuori tyttö ja lupaus” tai ”Sarastus” (tällä patsaalla on ilmeisesti kaksi nimeä), Wäinö Aaltonen 1956. Tykkään heijastuksesta kivessä.

Tulipas sitten kuvattua parin päivän aikana Helsingissä oikein urakalla, kun osallistuin viikonloppuna katukuvauskurssille. Nyt kun olemme asuneet melkein kaksi vuotta Espoossa, olen käynyt silloin tällöin kuvailemassa myös pääkaupunkia, etenkin Hietaniemen hautausmaalla olen käynyt silloin tällöin (se taitaa olla edelleen suosikkipaikkani ko. kaupungissa). Muuten Helsinki tuntuu minusta useimmiten jotenkin kliinisen tylsältä, jopa rumalta. Sieltä löytyy pienellä etsimisellä kaunistakin arkkitehtuuria, mutta jotenkin sieltä ei vain löydy sellaista rosoa ja rappiota, joka olisi minun mielestäni mielenkiintoista tai kuvauksellista. Yleensä en siis ole saanut otettua kovinkaan paljon sellaisia kuvia, jotka miellyttäisivät omaa ’esteettistä silmääni’. Ehkä vika on sittenkin kuvaajassa? Tai ehkä Helsinki on liian tuttu? Olen asunut siellä nuorempana aika pitkään. Espoosta pidän enemmän asuinpaikkana, jos nyt pk-seudulla on pakko asua, mieluummin toki asuisin jossain muualla… Espookin on suurimmaksi osaksi kuvauskohteena vähän ’tylsä’, ellei sitten mene vaikka Nuuksioon tai saaristoon… Nuuksio tai Rövaren

Ehkä en vain ymmärrä katukuvauksen hienouksia?

Näissä kuvissa löytyy myös minua miellyttäviä väripilkahduksia. Jonkun kuvan olen kylläkin kääntänyt mustavalkoiseksi. Meillä oli kurssilla erilaisia tehtäviä ja myös ihmisistä piti ottaa kuvia. En kuitenkaan kuvauslupaa pyytäessä maininnut mitään kuvien julkaisemisesta, joten en nyt laita mitään tunnistettavia ihmisten kuvia tähän blogiin. Vieraat ihmiset eivät ehkä muutenkaan ole mikään suosikkikuvauskohteeni. Nämä kuvat ovat sellaisia, joista itse pidän eniten. Kurssi oli ihan kiva, sai vähän uusia ideoita ja näkökulmia kuvaaamiseensa. En ollut koskaan aikaisemmin ollut millään valokuvauskurssilla.Valitettavasti toinen kurssi, jolle olin ilmoittautunut, peruttiin, koska ilmoittautuneita oli liian vähän. Harmi, koska olin odottanut sitä kurssia enemmän. Kaipaisin myös vähän opastusta kameran säädöistä (valotusajat, aukkoarvot yms.). Ei nyt ihan sellaista sopivaa kurssia löytynyt, mutta toisella kurssilla olisi kai ollut hämärässä kuvaamista. Harmi, ettei se nyt toteutunut. Valokuvauksen lisäksi olisi tarkoitus vähän elvyttää vanhaa piirustusharrastustakin ja alkaa taas tekemään digitaalista taidetta, koska sain synttärilahjaksi uuden piirtopöydän, mutta jostain syystä on ollut niin paljon muita juttuja taas, etten ole saanut vielä yhtään valmista kuvaa aikaiseksi.

Kekkosella kylässä

Urho Kekkosen museo Tamminiemi oli jo pitkään ollut sellainen kohde, jossa halusin käydä. Sinnehän siis pääsee Helsingin keskustasta kätevästi bussilla 24, joka menee Seurasaareen. Tamminiemen piha-alueella voi kuljeskella myös ilman lipun ostoa ja käydä vaikka lisärakennuksen Cafe Adjudantissa. Museossa voi joko kierrellä itsekseen tai osallistua opastetulle kierrokselle. Suosittelen opastettua kierrosta. Oli tosi mielenkiintoista kuulla huoneiden historiasta, Kekkosen päivittäisistä tavoista ja kaikista kuuluisista vieraista, joita talossa oli kestitetty ja saunotettu. Rannassa on myös Kekkosen rakennuttama hirsisauna, jossa on uima-allas ja melkoisen voimakas tervan tuoksu.

Itse talo on nykyajan vaatimuksiin nähden pieni, noin niin kuin presidentin virka-asunnoksi. Kalustus on aidosti Kekkosen aikainen. Huoneissa on paljon erilaisia mielenkiintoisia muistoesineitä ja taidetta, esimerkiksi vaikka värikästä suomalaista lasia. Yläkerrassa, joka oli presidentin yksityistä tilaa, oli televisionurkkauksessa hieno Reidar Särestöniemen maalaus. Vaikka en itse mikään kummoinen taiteen tuntija olekaan, tunnistin teoksen heti, koska olen itse käynyt Kittilässä Särestöniemen museossa vuonna 1992, kun matkustin perheeni kanssa Suomen läpi aina Norjaan ja Jäämeren rannalle asti.  Sen reissun jälkeen en ole toiste niin pohjoisessa käynytkään. Joskus pitäisi kyllä mennä…

Kun kävelimme myöhemmin Mäntyniemen ohi, huomasi hyvin, miten paljon ajat ovat muuttuneet. Nykyään presidentin asumus on suojattu vähän järeämmin portein, eikä koko talokaan taida näkyä tavalliselle kansalle. Jotenkin Kekkosen kotona käydessä tuntui pääsevän hetkeksi ikään kuin johonkin ”vanhaan hyvään aikaan” ja sen tunnelmaan.

kekkosenhuvimaja

Kallion päällä näkyi tällainen pieni ja aurinkoinen rakennus. Huvimaja??

kekkosentvtila

Kekkosen tv-nurkkaus ja upea Reidar Särestöniemen maalaus

tamminiemitalo

Tamminiemen talo saunarannasta kuvattuna

pihalla

Itse suunnittelemani ja tekemäni mekko. Sukkikset oli vähän liikaa, kun päivä olikin lämmin, mutta en kehdannut mennä pressan taloon ilmankaan, enkä oikein omista ohuempia… 😉

http://www.kansallismuseo.fi/fi/tamminiemi

Suomen kootut näkötornit

Kolmen viimeisen kesän aikana on tullut käytyä aika monessa näkötornissa. Tässä muutamia kuvia, joiden perusteella itse kukin voi yrittää arvata, mistä kaupungista kuva on otettu. Oikeat vastaukset jutun lopussa.

Ylös on päästävä…

  1. Arvaatko, mistä kaupungista ja mistä näkötornista seuraavat kuvat on otettu?

lahdelle

tuomiokirkko

2. Mistä kaupungista? (onko liian helppo?)

leveänäkymä

 

alas

3. Mistähän kuuluisasta tornista seuraava kuva on napattu? (kuva ei kylläkään ole mikään hirveän laadukas)

tornimaisema

4. Onko seuraava liian vaikea? Toivottavasti ei.

saarikaupunki ylänäkymä

5. Seuraava saattaa olla liiankin helppo? Mikä kaupunki ja mikä torni?

Särkänniemi

6. Mistähän tornista seuraava pudotus mahtaisi olla?

aulankoalas

7. Mikä torni? Voi olla aika helppo…?

stadiont

8. Seuraavassa tornissa kuvat piti ottaa lasin läpi… Mikä torni mahtaa olla kyseessä?

jkyläsilta jkylä

9. Ja sitten viimeinen. Tietääköhän kukaan, mistä kaupungista nämä on otettu?

tehdasnäkymä varkausnäkymä

 

Oikeat vastaukset:

  1. Mikkeli. Asuimme ihan mukavassa kaupungissa peräti 11 kuukautta, joten tuli sitten käytyä myös Naisvuoren näkötornissa kesällä 2014. http://www.visitmikkeli.fi/palvelut?palvelu=54818bc6c8f3767d5ce18d10 Torni on avoinna kesäisin. Mikkelissä riitti myös järviä ja lampia… Mikähän mahtoikaan olla tuon seuraavassa kuvassa näkyvän lammen nimi?
mikkelcity2

Näkymä Naisvuoren näkötornista

naisvuorellamies

Naisvuoren näkötornin juurella talvella 2014, kun olimme juuri muuttaneet Mikkeliin ja lähdin yksikseni tutustumaan kaupunkiin kävellen.

2. Lahti. Mieheni alkuperäinen kotikaupunki. Suurmäen näkötorni. Varmaan tämän kesän 2016 kuumin päivä. Mäkimontusta mentiin ylös tornin juurelle ja siitä sitten hissillä ylös torniin. Torni on avoinna kesäaikaan, talviaikaan tilauksesta. http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/hiihtomuseo/palvelut/suurmaen_nakotorni/

vesijärvelle

Lahti. Vesijärvi näkyvissä.

mäessä

Minä hyppyrimäen näkötornissa. Mekko itse suunniteltu ja omaa tuotantoa.

3. Kuopio ja Puijon torni. Todella kuuma päivä toukokuussa 2014, jolloin teimme päiväretken Kuopioon. En muista, montako vesipulloa meillä meni tuota mäkeä kiivetessä, mutta yksi ei tainnut riittää… Tornin korkeus on 75 m. Mäen korkeus on 150 m Kallaveden pinnasta. Tornissa on kahvila, ravintola ja matkamuistomyymälä. Muistan Kuopiosta myös kaupungin museon, jossa oli luonnontieteellisellä puolella aivan ihana mammuttihuone! Olisin voinut istua siellä (viileässä ja hämärässä) tuijottelemassa tähtitaivasta ja kiltin näköistä mammuttia vaikka koko päivän. Ostin magneetinkin, jossa on mammutin kuva. 🙂 http://www.puijo.com/

tornille

Puijon tornille

4. Kotka. Eli se kaupunki, josta minä olen kotoisin. Haukkavuoren näkötornin korkeus on 72 m meren pinnasta. Tornin portaita kiivetessä saattoi pysähtyä välillä myös katselemaan taidenäyttelyitä. http://www.kaakko135.fi/miljoot/haukkavuoren-nakotorni-kotka

Kotkassa kävimme tänä kesänä myös Rankin saaressa. http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/27/rankki-rankempi-rankin-kotkan-saaristo-kutsuu/

Lisää Kotkan kuvia: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/27/kotkan-kuvia/

näkymä

Näkymä Kotkan kirkolle ja Museokeskus Vellamolle päin

5. Sehän oli Tampere, Näsinneula ja Särkänniemi… Käväisin Näsinneulassa viimeksi pari vuotta sitten ystäväni kanssa. Se on 168 metrin korkeudellaan (ja tähän on ilmeisesti laskettu antenni mukaan) Suomen korkein näkötorni.

http://www.sarkanniemi.fi/sarkanniemi/elamyskohteet/nasinneula/

6. Hämeenlinna ja Aulangon näkötorni, jonka korkeus on 33 m. Torni sijaitsee Aulankovuoren laella, joka on 70 metriä Aulankojärven pinnan yläpuolella. Tornin alapuolella on myös näköalatasanne. Torniin on vapaa pääsy.

http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/LinnanInfra/Luontopalvelut-ulkoliikunta-ja-virkistys/Ulkoilu–ja-virkistyspalvelut/Aulanko/

Lisää Hämeenlinnan kuvia: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/08/15/kuvia-hameenlinnasta/

aulankomaisema

Maisemaa Aulangon näkötornista

7. Se oli tietysti Stadionin torni Helsingissä. Kävimme siellä kesällä 2015. Torni on 72 metriä korkea. Hissit ovat pienet. Sen muistin ihan oikein edelliseltä käynniltäni, joka oli 20 vuotta takaperin…

http://www.visithelsinki.fi/fi/stadionin-torni

8. Jyväskylä ja Vesilinnan näkötorni (en oikein saanut kuvia onnistumaan lasin läpi). Vesilinna on yhdistetty näkö- ja vesitorni, jossa toimii myös ravintola ja luontomuseo. Tornin korkeus on 34 metriä.

http://visitjyvaskyla.fi/nae-koe/jyvaskylan-keskusta-alue/harju-nakotorni

Lisää Jyväskylän kuvia: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/05/16/olisikohan-jyvaskylassa-mukavaa-asua/

jyväskylä

Vesilinnan näkötornista

9. Varkaus. Siellä ehdimme käväistä terassikahvila Tornissa ja sen näköalatasanteella kesällä 2014. Näköalatasanteen korkeus on 45 metriä ja ylös kahvilaan on vapaa pääsy.

http://www.visitvarkaus.fi/ajanviete/nahtavyydet/terassikahvila-torni-ja-nakoalatasanne/

Pääasiallisena kohteena sillä reissulla oli Mekaanisen musiikin museo, jota olen varmaan joskus aikaisemminkin suositellut. Parin kilometrin kävelymatka tuntui kyllä kuumassa pitkältä, mutta se kannatti (mehän siis matkustimme itse kaupunkiin julkisilla). Ehdottomasti mieleenpainuvimpia museoita, mitä olen tässä maassa nähnyt, todella eksoottinen paikka täynnä mitä kummallisempia esineitä (soittokoneiden sijasta olisi voinut keskittyä esim. pelkkiin outoihin tauluihin) ja kaiken päälle vielä sellainen opastus, jota ei kyllä Suomessa muualla näe. Jürgen Kempfilla erityisesti oli raivokas ja poliittisia vihjauksia sisältävä hurja opastustyyli (samalla sekä suomeksi että englanniksi), jota vaikea sen enempää kuvailla, se täytyy jokaisen itse nähdä ja kokea. Suosittelen ehdottomasti, jos joku Varkauden suunnalle sattuu eksymään. Kaiken päälle Kempf tarjosi meille tuolloin myös kyydin takaisin keskustaan… 🙂

http://mekaanisenmusiikinmuseo.fi/index.php?page=etusivu_fi

Vaikka tämä olikin torniaiheinen postaus, laitan viimeiseksi kuvan Mekaanisen musiikin museon pihalta.

papukaija

Papukaija Mekaanisen musiikin museon pihalla Varkaudessa