Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Pelottaa.

perjantai, 18 heinäkuun, 2014

Edellinen postaukseni positiivisuudesta jääköön viimeiseksi haasteen osaseksi. On vaikeaa yrittää näissä mielentiloissa miettiä mitään sellaisia. MH17 käsittämätön turma aiheutti ahdistusta ja katkounisen yön. Miten ihminen voi olla niin julma? Minua ei kiinnosta ajatukset että se on ollut virhe ja ylipäätään olisi pitänyt ampua joku toinen kone. En ymmärrä sodankäynnistä mitään, mutta olen jo melkein turtunut näihin uutisiin, jotka kertovat pommituksista, tappamisesta ja muusta mielipuolisuudesta missä tahansa päin maailmaa. Ukraina koskettaa koska se on keskellä Eurooppaa. Minua oikeasti pelottaa nousta koneeseen ja lähteä matkalle.

Eniten minua mietityttää se, miten tällaisessa maailmassa me voidaan vielä suunnitella omia huvireissuja ja lentoja kun ne ihan reittiemme varrella voivat joutua ohjuksen kohteeksi. Miten voinkaan innolla odottaa Santorinin matkaa ja olla siellä tyytyväisenä kun toiset eurooppalaiset matkalla unelmalomalleen Malesiaan päätyivätkin pommi-iskun kohteeksi. Onko täällä missään enää turvassa vai pitäisikö vain jäädä kotiin?

Ei kai näin saisi ajatella, lintukodossahan me eletään Suomessa. Maailman epäkohtiin ei voi yksi ihminen puuttua. Nykyinen tilanne on vain hirvittävän karu.

Maailman epäonnisin lentoyhtiö. RIP MH370, MH17

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply maelle perjantai, 18 heinäkuun, 2014 at 10:46

    Mietin aivan samaa, miten ihmiset voivat olla niin julmia toisilleen? Itselläni tykyttää sydän jo muutenkin noustessa lentokoneeseen, mutta nyt painaa vielä huoli siitä minkä maan yli lennetään, onko matkustajien joukossa pahantekijöitä jne jne. Mihin tämä maailma onkaan menossa?

    • Reply Maarit Johanna perjantai, 18 heinäkuun, 2014 at 11:31

      Mullakin oli juuri lentopelko lieventymäisillään. Nyt onkin sitten lisäpelkoa lentokoneen ja ilmaston lisäksi ulkoisista tekijöistä.. Koskaan ei voi tietää.

      • Reply maelle perjantai, 18 heinäkuun, 2014 at 12:38

        Juu vaikka mitä voi tapahtua missä vain, ihan maan kamarallakin. Tottahan se on. Pistää aina vain miettimään kun ikäviä asioita tapahtuu 🙁

  • Reply Anna Koskela perjantai, 18 heinäkuun, 2014 at 11:45

    Nyt järki päähän <3 <3

    Kotona voi kuolla kompastumalla kynnysmattoon.

    Meidän hengissä olevien velvollisuus kuolleita kohtaan on iloita joka elinpäivästämme. Kukaan ei tule takaisin vaikka itkisimme silmät päästämme joka yö.

    • Reply Maarit Johanna perjantai, 18 heinäkuun, 2014 at 11:56

      Just tällaisia kommentteja mie halusinkin, jotka takoisi järkeä päähän. Kiitos Anna <3

  • Reply Katja perjantai, 18 heinäkuun, 2014 at 12:42

    On kyllä ihan hirvittävä turma tuo, ei vaan voi käsittää. 🙁
    Mutta loppujen lopuksi onnettomuuksille ei voi mitään, joten hyvillä mielin vain Santorinin koneeseen ja nauttimaan upeista maisemista ja lomasta!

    • Reply Maarit Johanna perjantai, 18 heinäkuun, 2014 at 13:19

      Niimpä. Pitää vain nukkua yön yli ja koittaa olla lukematta uutisia.

  • Reply Kaukokaipuun Nella maanantai, 21 heinäkuun, 2014 at 19:01

    Niin, vaikka sitä järkeä takoisin päähän, musta on hienoa että sinäkin otit tämän puheeksi. Mun mielestä tämä on tärkeä postaus ja nämä ovat tärkeitä ajatuksia.

    Kiitos, että jaoit niitä yhdessä mun kanssa.

    • Reply Maarit Johanna maanantai, 21 heinäkuun, 2014 at 19:57

      Kiitos Nella. Minustakin on tärkeää pysähtyä välillä miettimään näitä. Kaikki hehkutus elämästä ja huippujutuista kuten matkoista voi pysähtyä jostain käsittämättömästä syystä ihan hetkessä.

  • Reply Jenni tiistai, 22 heinäkuun, 2014 at 11:54

    Kotonakaan ei ole turvassa. Mutta silti kieltämättä otti vatsasta tuo uutinen vähän tavallista enemmän… Iiro oli lentänyt Ukrainan yli juuri kaksi päivää aiemmin matkalla Intiaan.

    Siitä sen sijaan olen eri mieltä, etteikö maailman epäkohtiin voisi yksi ihminen tarttua. Tutkimukset aiheesta eivät vielä ole valmiita, mutta olen aika varma, että tästä tulee yksi lisäsyy minulle vastustaa Venäjän nykyistä hallintoa esim. osoittamalla mieltä, painostamalla kotimaisia poliitikkoja ottamaan kantaa, keskustelemalla aiheesta ihmisten kanssa ja lahjoittamalla rahaa aktivisteille, jotka tekevät työtä paikan päällä sorrettujen ihmisryhmien puolesta. Sekä, valitettavasti, olemalla matkustamatta Venäjälle ainakaan vähään aikaan.

    • Reply Maarit Johanna tiistai, 22 heinäkuun, 2014 at 13:05

      Olet siekin kyllä niin oikeassa! Tällaisissa tilanteissa vain tuntuu että yksi ihminen ei voi vaikuttaa. Mutta tokikin, mainitsemillasi tavoilla voi tehdä paljonkin jos pitää siitä tarpeeksi ääntä että muutkin tekisivät samoin. En ehkä itsekään uskalla/viitsi matkustaa Venäjälle. Suunnittelin reissua Murmanskiin ensi kevääksi mutta jätän mieluusti tekemättä tällaisessa tilanteessa.

  • Reply sandra tiistai, 22 heinäkuun, 2014 at 17:59

    Kiitos, kun otit tämän puheeksi! Vaikka tiedän, että on paljon tilastolllisesti todennäköisempää joutua vaikkapa auto-onnettomuuteen kuin lento-onnettomuuteen, sydämeni pamppailee silti lentomatkojen ja erityisesti turbulenssien aikana. Jotenkin autolla liikkuessa, kotona tms, voin itse ainakin edes jotenkin vaikuttaa omaan toimintaani, kun taas lentokoneessa olen täysin muiden armoilla.

    Tämä viimeisin lentoturma sai todellakin miettimään tämän sodankäynnin järjettömyyttä ja hulluutta. :(. Ei vaikuta omiin lentämisiini, mutta saa jännittämään entistä enemmän lentämistä.

    • Reply Maarit Johanna tiistai, 22 heinäkuun, 2014 at 22:36

      Olen itsekin miettinyt noita todennäköisyyksiä muttakun ei niihinkään voi mitenkään vaikuttaa. Se huonotuurinen voi olla juurikin minä itse tai joku läheinen. Ja samoilla fiiliksillä olen, ei ainakaan helpota lentopelkoa tämä!

  • Reply Anu Johanna keskiviikko, 23 heinäkuun, 2014 at 19:37

    Olipa kiva, että joku uskalsi ottaa tämän puheeksi matkablogissakin. Tai ehkä muutkin on niin tehneet, mutta en ole vielä huomannut. Asia on tärkeä, joten kiitos tästä!

    Minusta kuitenkin kaikista järisyttävintä on, että Ukrainan kriisi on saanut pitkittyä jo kuukausien ajan, mihin tämä koneen ampuminenkin tietty liittyy. Kukaan ei muka pysty tekemään mitään, vaikka koko ajan tuhannet ihmiset kärsii tilanteesta. Eikä tää tilanne tietenkään ole vain Ukrainassa vaan muuallakin, esimerkiksi Israelissa ja Syyriassa.

    Tuo matkustajakoneen ampuminen alas tuntui minustakin äärimmäisen järisyttävältä ja vei seuraavalta yöltä unet. Sillä hetkellä tuntui tyhmältä suunnitella omia reissuja ym. Silti on tärkeää muistaa, että kauheuksia tapahtuu koko ajan monessa maailman paikassa. Tosi harvoin ne vaan saa vastaavaa mediahuomiota. Ja ylivoimaisesti suurin osa lentomatkoista sujuu turvallisesti.

    Toivottavasti sun kohdalla pahin järkytys on jo mennyt ohi ja pystyt nauttimaan ihanasta Santorinista täysillä sitten, kun reissu koittaa. 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, 23 heinäkuun, 2014 at 19:48

      Jaan täysin sinun ajatukset sinun kanssa! Kiitos kommentista. Minusta on käsittämätöntä miten vain tiukennetaan niitä Venäjä-pakotteita ja jäädytetään Putinin kavereiden tilejä kun niillä asioilla ei ole suurta merkitystä. Tuntuu että poliitikot ja päättäjätkin sanovat ”kovat sanansa” asiaan vain twitterissä ja odottavat että joku muu hoitaa likaiset hommat kaikkien puolesta.
      Kyllä mie nyt olen jo saanut avattua meidän matkavaraukset uudelleen ja suunniteltua vähän päiväretkiä. Eikä se Santorinin lentokaan taida mennä Ukrainan yli, joten turvassa ollaan 🙂

    Leave a Reply