Browsing Tag

Matka

Paluumatka helvetistä (Lille – Lontoo)

Haluiaisin jo tässä vaiheessa pyytää anteeksi otsikossa käyttämääni ilmaisua. Valitettavasti tilanne on kuitenkin sellainen että kyseinen ilmaus on tällä haavaa ainoa tapa ilmaista asioiden oikea laita – Lille-Lontoo siirtymästä kun en juurikaan positiivista sanottavaa keksi. Kuten olen täällä kertonut, Lillen reissu oli aivan mahtava eikä tätä kovin vaihderikasta paluumatkaa lukuunottamatta minulla ole pahaa sanottavaa koko reissusta. Mitä tällä paluumatkalla sitten tapahtui?

Mainitisinkin jo aikaisemmin että Matteo onnistui varaamaan meille väärät paluuliput Eurostariin ja jouduimme palaamaan Lontooseen bussilla. Kuten arvata saattaa, en ollut kovin innoissani asiasta mutta minkäs teet – takaisin oli päästävä ja junat sattuivat olemaan täynnä. Bussiyhtiöistä valitsimme Megabusin – linja-autofirmojen Ryanairin. Ei muuten kannattanut.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Bussin lähtöaika Lillen Boulevard de Leedsiltä oli tasan klo 13. Matkalipuissamme luki että paikalla tuli olla tuntia ennen, olihan kyseessä Lontoon vuoro joka matkaa Schengen-alueen ulkopuolelle. Olimme jotakuinkin tuntia ennen paikalla ja aloin jo hieman hermostua kun klo 13:15 bussia ei vielä näkynyt. Boulevard de Leedsiltä lähti monta bussia kohti Lontoota eri firmojen toimesta, ja kaikilla firmoilla paitsi Megabusilla oli paikalla henkilö joka osasi kertoa mahdollisista myöhästymisistä ja tiedoista matkaa koskien. Koska Megabusilla ei tällaista henkilöä ollut, me matkustajat saimme odotella tietämättöminä melkein tunnin kunnes bussi hieman ennen kahta suvaitsi saapua paikalle.

Bussin lähtöasema oli Bryssel ja bussi oli kohtuullisen täynnä astuessamme sisään Lillessä. Eikä siinä mitään, ei meille vierekkäisiä paikkoja luvattukaan. Matka sujui melkoisen moitteetta aina Calaisiin asti (Calais sijaitsee Eurotunnelin suulla Ranskan puolella), mutta Calaisissa alkoivat ensimmäiset ongelmat. Bussi oli tässä vaiheessa jo tunnin myöhässä ja missasimme paikkamme junasta (bussit ajetaan ikkunattomaan tavarajunaan kanaalin alituksen ajaksi).

Reissun mielenkiintoisin osuus alkoi myös Calaisin rajatarkistuspisteissä. Ensiksi Ranskan viranomaiset halusivat tutkia onko matkustajilla passit kunnossa maasta poistumista varten ja matkatavarat läpivalaistiin. Eli melkein 100 matkustajaa kaikkine tavaroineen ulos (myös ruumassa olevat tavarat) ja sitten siirtymä takaisin autoon tarkistusten jälkeen. Arvaattekin varmaan että tämä ei ollut kovin nopea prosessi. Bussiin takaisin päästyämme se ajoi noin sata metriä eteenpäin kunnes kuljettaja ilmoitti että kaikkien pitäisi taas poistua bussista – Britannian rajavartiolaitos haluaa tarkistaa kaikkien matkustajien passit. Eli sama rumba uusiksi ja jonoon passintarkitsukseen. Tähän kului myös hetki jos toinenkin ja eräät taiwanilaismatkustajat joutuivat syyniin. Koko touhuun kului kokonaisuudessaan valehtelematta noin 1,5 tuntia eli bussin arvioitu saapumisaika Lontoon Victorian asemalle venähti entisestään. Taisin tässä vaiheessa lähettää bussin etuosassa istuvalle Matteolle muutaman äkäisen tekstiviestin.

Ajattelin jo hetken että tämä reissu ei voi tästä enää tuskallisemmaksi muuttua. Olin väärässä. Kuljettaja ilmoitti Britannian passintarkastuksen jälkeen että bussissa on rosvo. Kyllä vain, rosvo hyvinkin.  Erään matkustajan, nuoren tytön, iPhone oli varastettu sen unohtuessa bussiin ensimmäisen passintarkistuksen aikana ja ainoastaan matkustajilla oli pääsy bussiin. Tästä päätelmän tehneenä kuljettaja totesi että rosvo oli joukossamme ja alkoi tentata matkustajia. Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut varkautta ja bussi matkasi Lontooseen puhelinrosvo kyydissä – tilanteelle ei voinut siinä vaiheessa enää mitään eikä puhelimen hukkaaja ollut halukas jäämään selvittämään asiaa Ranskan poliisin kanssa.

Selvittyämme rajamuodollisuuksista ja iPhonen metsästyksestä, ajoi bussi vihdoin sisään junaan. Tämä juna ei ole missän nimessä tehty ahtaanpaikankammoisia varten, sillä siinä ei ole yhtään ikkunaa ja bussin ilmastointi on kanaalin alituksen ajan poissa pelistä. Bussissa vallitsi siten hyvin tunkkainen tunnelma.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Matkanteko helpottui hieman bussin ajaessa junasta ulkoilmaan Doverissa ja ilmastointi alkoi taas toimia. Saimme kuitenkin kuulla kuljettajalta että Lontoon ruuhkien vuoksi emme saa aikataulua mitenkään kiinni ja lisämyöhästymisiin tulee varautua. Onneksi puhelimeni netti alkoi toimia taas heti Englantiin päästyämme ja sain viihdytettyäni itseäni blogeja lukemalla – olisin muuten ollut melko lähellä hermoromahdusta ahtaassa bussissa. Saavuimme Victoriaan kolme tuntia aikataulusta jäljessä, matkaa oli tehty viiden tunnin sijasta seitsemän + tunnin odottelu Lillessä.

Vaikka Megabusilla matkaamista en suosittele kenellekään, ainoan kiitoksen tästä matkasta haluaisin antaa bussin kuljettajalle. Ei ole helppoa toimia lastenvahtina (matkustajien keski-ikä oli noin 18v ja olivat palaamassa ryyppyreissulta Brysselistä), poliisina, rajavartijana, kuljettajana sekä matkaoppaana yhtäaikaa. Hän joutui kaikkia näitä rooleja soveltamaan ja selvisi ehdottomasti kunnialla – ei muuten käynyt kateeksi.

All in all, en todellakaan suosittele bussimatkaa Euroopasta Englantiin – varsinkaan jos sinulla on tiukka aikataulu perillä. Euroopan sisällä tilanne on varmasti toinen, mutta UK:hon matkaaminen on tehty erittäin hankalaksi ja byrokraattiseksi eikä tilannetta helpota tuo pieni merialue UK:n ja Manner-Euroopan välillä. Mikäli tämä matkustusmuoto on silti suunnitteilla, kannattaa katsella muita bussifirmoja – Megabusille vahva no-no. Halvalla ei hyvää saa on mottoni ja toimii tässä tapauksessa täydellisesti.

Onko teillä kokemuksia bussiliikenteestä Euroopassa?