lentoyhtiö

Matkamme ja muuttokuormamme Lontoosta Bilbaoon kulki British Airwaysin siivin. Tuttuun tapaan jaan matkakertomuksen täällä bloginkin puolella, sillä British Airways – kokemuksia ei minulla täällä vielä taida ollakaan. Olen lentänyt British Airwaysilla melko paljon UK:n ja Euroopan sisäisiä lentoja (etenkin Glasgown aikoinani), ja tällä kertaa valitsimme BA:n helppouden (Heathrow) ja hintojen vuoksi. Lentolippuni maksoi laukun kanssa yhteen suuntaan 49£, tosin jouduin käyttämään muutamia Avios-pisteitäni halvan hinnan takaamiseksi. British Airways ei ole välttämättä aina se kallein vaihtoehto, joten se on Lontoosta matkustettaessa harkitsemisen arvoinen vaihtoehto halpalentoyhtiöille.

Matkamme ei alkanut kommelluksitta. Meillä oli kaksi isoa matkalaukkua, iso rinkka, plus käsimatkatavaroina North Facen duffel-laukut ja läppärilaukut. Lähdimme lentokentälle niin ajoissa, että saavuimme lähtöselvitykseen 1h45min ennen lennon lähtöä. Tämä kaukonäköisyys oli tällä kertaa tarpeen. Tiskillä paljastui, että yksi laukku oli juuri sen sallitun 23kg. Huh. Toinen oli 26, joten ylikiloja oli kolme. Oma moka, emme omista vaakaa. Kolme kiloa oli saatava tuosta laukusta pois ja vaikka kotona tuntui, että laukut ovat räjähtämäisillään tavaramäärän vuoksi, saimme kuin saimmekin muutettua tavaraa kolmen kilon edestä rinkkaan. Jouduin jättämään hiustenkuivaajan ja kuumavesipullon Heathrowlle, mutta muuten suuremmilta varustetappioilta vältyttiin.

Heathrown turvatarkastus oli tuona aamuna myös tarkempi ja hitaampi kuin se on yleensä koskaan ollut, ja läppärini sekä laukkuni joutuivat perusteelliseen syyniin. Tämä ei kuitenkaan ole kritiikkiä – on ehdottoman hyvä asia, että turvatarkastuksen henkilökunta tekee työnsä kunnolla.  Uudelleenpakkausoperaation ja turvatarkastuksessa käytetyn ajan vuoksi meillä ei ollutkaan aikaa hukattavaksi ja matkasimme juoksuaskelin Bilbaon koneen portille, joka oli tietenkin yksi kolmosterminaalin kauimmista porteista. BA lentää suurimman osan reiteistään terminaalista 5. Kuitenkin muutama reitti kuten esimerkiksi Bilbao, Barcelona, Lissabon ja Helsinki operoidaan kolmosterminaalista. Terminaalissa 5 ollut Gordon Ramsayn ravintola jäi siten testaamatta, se on ollut pitkään toiveissa.

Kokemukset lennolta

Lento lähti Lontoosta hieman myöhässä, mutta saapui Bilbaoon aikataulusta 15 minuuttia etuajassa. Hyvä niin. Lento oli perusmiellyttävä, en keksi pahaa sanottavaa lennon palvelusta enkä tarjoiluista.

Plussaa annan British Airwaysille erityisesti heidän miellyttävästä lentolukemisestaan – tarjolla on kaksi erillistä lehteä, erilaisille matkustajaprofiileille. High Life on suunnattu normaalimatkustajalle, joka on kiinnostunut matkailusta ja sen trendeistä, Business Life on taas suunniteltu business-matkailijoita silmällä pitäen. Tykkään kovasti molemmista, toteutus on onnistunut ja visuaalinen ilme on miellyttävä. Etenkin Business Life on mielestäni sisällöllisesti hyvin onnistunut, siinä on business-uutisia rennosti kerrottuna ja mielenkiintoisesti kuvitettuna – tykkään lukea bisnesmaailman kuulumisista, mutta joskus perinteiset aiheeseen keskittyneet lehdet ovat aika kuivaa luettavaa.

BA:lle myös plussaa tarjoiluista. Viime aikoina on keskusteltu paljon lentoyhtiöiden karsituista palveluista. On totta, että lentokoneruoka ei ole gourmet-ruokaa, eikä sen sitä economy-luokassa pidäkään olla. Mutta pienikin välipala ja kuppi kahvia ilman kukkaron kaivamista saa minut kyllä tyytyväiseksi – yksi hyvä syy käyttää brittiläistä tulevaisuudessakin. Ihan periaatteesta. Tiedä tosin, miten kauan kyseinen toiminta jatkuu. Lentoyhtiöbisnes ei taida olla tällä hetkellä kovin ruusuista, etenkään näille perinteisille lentoyhtiöille jota British Airways edustaa.

Negatiiviset mietteet

Negatiivista palautetta on pakko antaa online check-in-palveluun liittyen. Teen yleensä aina lennoille lähtöselvityksen etukäteen netissä, välttääkseni keskipaikkaa etenkin yksin matkustaessani. British Airwaysillä online check-in on mahdollista tehdä luonnollisesti etukäteen, mutta saadaksesi boardin passin puhelimeesi, tarvitset BA:n sovelluksen. Minulla on puhelin niin täynnä valokuvia ja muuta sälää, että en mielelläni lataisi sinne yhtäkään ylimääräistä sovellusta. Toki ilman sovellusta saat meilitse .pdf – tiedoston, mutta se pitää tulostaa. Ei tuossa ole mitään järkeä, säästän mielelläni aikaani ja paperia ladatessani lentolippuni iPhonen Passbookiin. Tarpeetonta hässäkkää tuon sovelluksen tiimoilta mielestäni. Esimerkiksi Finnairin ja Lufthansan lentoliput saat suoraan Passbookiin, eli ei tuo mikään tekninen mahdottomuus ole.

Bloggaajakollegani Meri kirjoitti myös äskettäin kokemuksistaan BA:lla, Merin juttuun pääsee tästä.

Millaisia kokemuksia teillä on British Airwaysista?

Nyt olisi taas lentoyhtiöjuttuja tarjolla! Oikein sopivasti päivän teemaan sopien, odotanhan juuri Kuopion konetta Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Taannoinen matkamme Pariisiin sujui mukavasti Air Francen kyydillä. Meidän oli alunperin tarkoitus matkustaa Eurostarilla väli Lontoo-Pariisi-Lontoo, mutta Eurostarin hinnat eivät jättäneet meille vaihtoehtoa. Hinnat olivat nousseet pilviin muutamassa päivässä ja Air Francen lennot Heathrowlta osoittautuivat ainoaksi kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Lennot maksoivat 80£ meno-paluu, Eurostarin hinta lähenteli jo 300£ per pää. Olen kulkenut aikaisemmin Eurostarilla Englannista Ranskaan ja se on oikeasti todella kätevä ja fiksu yhteys matkustaa näiden kahden maan välillä, kunhan hinnat ovat kohtuullisella tasolla.

En ole koskaan aiemmin käyttänyt Air Francen palveluita, kyseisen yhtöin lennot eivät vaan ole sattuneet kohdalle. Ennakkokäsityksiä yhtiöstä ei minulla juuri ollut, ihan normaaliksi suuren eurooppalaisen maan kansalliseksi yhtiöksi sen kuvittelin. Ja sitähän se oli, vaikka Air Francen turvallisuushistoria ei olekaan aivan puhtoinen. Monen mielessä onkin varmasti tapaus AF447, jolloin Air Francen Airbus syksyi Atlanttiin pian Rio de Janeirosta lähdön jälkeen. Hyvin fiiliksin kuitenkin nousimme koneeseen Lontoon Heathrown lentoasemalla. Aika parantaa haavat, kuuluu vanha totuus. Ja se on hyvin tosi, heti onnettomuuksien jälkeen saattaa mielessä olla paljon asioita (kuten tässä Germanwingsistä kertovassa postauksessa kerron) mutta ajan kuluessa mieli on jo luottavaisempi kun syyt alkavat selvitä.

Minusta on tullut Passbookin suurin fani. Oi voi lentoyhtiöt, miksi teillä kaikille ei ole sitä helposti käytössä? Finnairilla puhelimella lähtöselvityksen tehdessäsi palvelin ehdottaa lipun tallentamista suoraan Passbookiin. Suuntaan kritiikkini Air Francen ja Aer Lingusin suuntaan. Toimiihan nuo elektroniset liput kuvakaappauksina emailista, mutta säilytän mielummin lippuni Passbookissa.

Lento Lontoosta Pariisiin kestää alle tunnin, liikenteestä riippuen. Lontoon Heathrow ja Pariisin Charles de Gaulle ovat Euroopan kiireisimpiä lentokenttiä, joten lentoaika venyy helposti joko lähtiessä tai saapuessa. Meillä lennot olivat molempiin suuntiin täysin ajallaan joten valinta lentää osoittautui käteväksi vaihtoehdoksi, varsinkin kun meiltä on erittäin helppo matkustaa Heathrown kentälle.

Lennolla oli tarjolla pientä purtavaa sekä kahvia tai teetä. Kuten aina sanon, hyvä niin. Ranskalainen croissant kahvin kylkiäisenä piristää mukavasti (paitsi että kahvini levisi läppärin näppäimistölle turbulenssin heitellessä konetta, kone toimii kuitenkin toistaiseksi). Ranskalainen lentohenkilökunta oli oikein miellyttävää, vaikkakin joidenkin kohdalla englannin ymmärtämisen kanssa oli hieman tekemistä. Vahva ranskalainen aksentti peittää alleen puhutun kielen helposti, etenkin kuulutuksissa, vaikka ranskalaisesta aksentista pidänkin.

Tein yhden mielenkiintoisen huomion Charles de Gaullen lentoasemalla. Jokaisella portilla oli nimittin muutama informaatiotaulu, joissa oli matkustajille tarjolla kaikki tarvittava informaatio lennosta. Konetyyppi ja sen tekniset tiedot, tarjoilu lennolla, kielet, joita matkustamohenkilökunta puhuu, kapteenin nimi yms. En ole koskaan törmännyt tällaisiin tauluihin maailmalla reissatessani ja ne ovat oikeastaan aika hauska idea. Eivät ne välttämättä kovinkaan tarpeellisia ole, mutta mukavia kuitenkin. Niissä mainittiin myös matkustejien nimet, joiden toivottiin olevan yhteydessä Air Francen henkilökuntaan.

Pariisin lentomme lähestyi Heathrown lentoasemaa Lontoon yltä. Nyt kuulolle Lontoon kävijät, minulla olisi tarjolla yksi vinkki teille, jotka lennätte Heathrown lentoasemalle. Jos mahdollista, varaa koneesta F-istuin (3×3 penkein kuten pienissä Airbuseissa ja Boeingeissa on) tai laajarunkokoneessa istuin läheltä oikeaa siipeä. Jos kone tulee laskuun Lontoon yli, tuolta istuimelta aukeaa paras näkymä yli Lontoon. Tämä on hieman tuuripeliä sillä koneet laskeutuvat Heathrowlle joko Lontoon yli tai Windsorin suunnasta, mutta riski kannattaa ottaa jos haluaa nauttia upeista näkymistä. Tuohon näkyyn ei kyllästy koskaan, uskallan väittää.

Loppumietinnät

Air Francessa ei ole lentoyhtiönä mitään vikaa. Se toimi kohdallamme todella hyvin, se oli ajoissa ja yhtiöllä on todella laaja reittiverkosto. Ei mikään wow-kokemus, mutta positiivinen kuitenkin.

Tänään pisaa taas lentoyhtiöjuttuja, viimeinen julkaisematon sellainen koskee saksalaista Lufthansaa. Tätä Saksan ylpeyttä tuli testattua huhtikuun puolivälissä matkalla Italiaan. Vaihdoimme konetta molempiin suuntiin Münchenin lentoasemalla, josta matka jatkui Air Dolomitin siivin Firenzeen (juttu Air Dolomitista täällä).

Lufthansa on ollut itselleni aina lentoyhtiö, jota olen arvostanut mutten ole koskaan päätynyt sen siivillä lentämään. Minulla oli varattu Lufthansan lento maaliskuun loppupuolelle Helsingistä Münchenin kautta Lontooseen mutta aikatauluihin liittyvien mokailujeni vuoksi se jäi käyttämättä. Pian tämän jälkeen lähdimme kuitenkin anoppilaan ja lentoyhtiöksi valikoitui Lufthansa sen tarjoamien yhteyksien vuoksi. Hinnat olivat myös erittäin kilpailukykyiset.

Lufthansa ja uusi The Queens Terminal

Matka alkoi Lontoon Heathrown lentoaseman uudistetusta kakkosterminaalista, The Queens Terminalista. Tämä oli ensimmäinen lentoni kyseisestä terminaalista ja oli kiva päästä näkemään paikan päällä miltä uusi terminaali näyttää ja mitä palveluita siellä on. The Queens Terminalia käyttävät pääasiassa Star Allianceen kuuluvat lentoyhtiöt, kuten esimerkiksi Lufthansa ja SAS. Mielestäni palveluiden osalta The Queens Terminal ei eronnut esimerkiksi kolmosterminaalista jota Finnair käyttää, mutta se oli paljon avarampi, siistimpi ja valoisampi. Uusi on aina uusi eikä mikään ole inhottavampaa kuin nuhjuinen lentokenttä.

The Queens Terminalissa taisi kuitenkin olla vielä pientä alkukankeutta sillä saapuessamme paluumatkan päätteeksi Lontooseen ei koko terminaalista löytynyt henkilöä, joka olisi osannut kiinnittää matkustajasillan koneeseen. Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme ulos takakautta ja bussit ajoivat meidät terminaaliin. Puoli tuntia ei ole pitkä aika, mutta senkin ajan käytän mielummin iltamyöhällä kotonani vaikkapa kirjan lukemiseen kuin lentokoneessa tyhjänpanttina odotteluun.

Palvelu lennolla

Lufthansan palvelusta ei löydy moitteen sijaa, kaikki toimi niinkuin pitääkin ja lentohenkilökunta oli hyvin palvelualtista ja asiallista. Tarjoiluna koneessa oli tällä 1h30min lennolla sandwich sekä mehua, limua, viiniä tai olutta. Kuten perinteisellä lentoyhtiöllä pitääkin, tarjottavat kuuluivat lipun hintaan. Pienenä miinuksena mainittakoon kuitenkin valinnanvaran loppuminen koneen takaosassa kun tarjoilukärry tuli kohdalle – tämä tosin ei ole vain Lufthansan ongelma vaan probleema esiinty myös muilla yhtiöillä. Kasvissyöjälle tarkoitettu vaihtoehto oli kuitenkin suussasulava ja suurta ongelmaa ei tästä valinnanvaran puutteesta kehkeytynyt.

Ihmetystä aiheutti in-flight lehden puuttuminen molempiin suuntiin. Turvaohjeet ja ostoslehti olivat paikallaan istuintaskuissa, mutta se luettava lehti oli teillä tietämättömillä. Eikä pelkästään meidän rivillämme, vain myös edessä ja takana sijaitsevilla riveillä. Mietin jopa hetken, että mahtaako Lufthansa ollut luopunut in-flight lehdistään, mutta Air Dolomitin koneesta (Air Dolomitin oman lehden lisäksi) löytynyt Lufthansan lehti paljasti ettei tästä ollut kyse. Jos partneriyhtiön koneessa on Lufthansan lehti, niin on erikoista ettei sitä itse emoyhtiön koneissa ole. Pidän kovasti lentoyhtiöiden lehdistä ja olisi ollut mukava selailla Lufthansan versiota ja inspiroitua uusista kohteista.

Munchenin lentokenttä ansaitsee vaihtokenttänä kiitosta. Selkeät opasteet ja hyvät ostosmahdollisuudet takaavat että konetta vaihtaessa eksymisen mahdollisuus on minimoitu ja kaupat takaavat sen, että viime hetken tuliaiset on helppo hankkia. Lufthansa tarjoaa myös matkustajilleen ilmaista kahvia kentällä, iso plussa! With Huge Passion to Life-blogin Jenna oli samaan aikaan kanssamme Münchenin kentällä, menimme harmttavasti juuri ristiin.

Loppumietinnät

Jos pieniä puutteita (valinnan varan puute tarjoilussa ja in flight-lehden mystinen kohtalo) ei oteta huomioon, niin Lufthansa on todella hyvä ja fiksu yhtiö. Olin sitten matkalla Saksaan tai kauemmas, niin Lufthansa on ehdottomasti ykkösvaihtoehtojani tästä lähtien. En välttämättä maksa siitä paljoakaan ekstraa esimerkiksi matkalla Firenzeen jos vaihtoehtoina ovat perinteiset eurooppalaiset toimijat kuten Air France tai KLM, mutta hintojen ollessa jokseenkin samat käännyn ehdottomasti Lufthansan puoleen. Toimiva kokonaisuus ja ilmainen tarjoilu saa minulta aina kiitosta. Kukaan ei kuole nälkään tunnin parin lennolla eikä se ruoka usen glamour-tasoa ole, mutta eleenä se on voittamaton.

Lentoyhtiöpostaukset jatkuvat ensi kuussa jolloin pääsen testaamaan itselleni ennestään tuntematonta yhtiötä. Pidän teitä kuitenkin vielä hetken jännityksessä kunnes lopulliset suunnitelmat selkeytyvät!

Millaisia kokemuksia teillä on Lufthansasta?