Browsing Tag

Ukraina

Erilaisia vakuutus kokemuksia


Mulla on vissiin koko ikäni ollut voimassa jonkin sortin vakuutus, noin niinkuin täällä Suomessa ollessa ja sitten kokoajan voimassa oleva matkavakuutus (koska se nyt vaan tulee halvemmaksi ja helpommaksi), plus siihen päälle vielä erillinen matkatavara vakuutus (jonka hinta oli vaan enää murusia joten otin senkin). Mulla on aina ollut omat vakuutukseni IF:ssä ja mä vaikka mä oon tarkka rahoistani niin en oo jaksanut ruveta kilpailuttetelmaan noita vakuutuksia, syystä että a) en oo jaksanut vaivautuu ja b) en jaksa vaivautuu oppimaan uutta. Ja c) miksi vaihtamaan toimivaa?!
Saattasin tsekata muitakin läpi jos ois tullut tyytymättömyys-tilanne mutta ei oo vielä tullut.
En oo kovin paljoa joutunu puljaa vakuutusjuttujen kanssa, enkä toivottavasti joudukkaan, mutta ne mitä oon niin on mennyt ok.. (koputan nyt varmuudeksi puuta..päätäni 😉 )


HENKILÖVAKUUTUS

Mulla on siis henkilövakuutus, joka on voimassa Suomessa ja siinä on kohdat tapaturman aiheuttamat hoitokulut, tapaturman aiheuttama pysyvä haitta sekä kohta jos menehtyisin tapaturmassa, niin semmonenkin kohta sieltä löytyy- (tupla koputus!)!
Toi perusvakuutus mulla on ollut niin kauan voimassa kun mä muistan, mun Musti (äiti) otti sen mulle joskus junnuna ja vielä vissiin 27-28vuotiaaksi asti siinä oli joku extra kohta jossa sain myös lääkekuluja + matkoja takasin ja oli vielä hinnaltaan edukkaampi.
Se lääkekorvaus oli tosi näppärä, täytä lomake ja pistä postiin ja about viikon sisään sai korvauspäätöksen/rahat tilille. Ei siis valittamista sillon eikä kyl nytkään, parikyt vuotta myöhemmin.

Ollessani osapäivätyössä Ohjelmatoimistolla mulla oli yleensä torstain ja perjantain vapaa, sillon mä kävin Hesyn kissa ja/tai koiratalolla tekemässä vapaaehtoistyötä ja siellä piti olla joku vapaa-ajanvakuutus, sen lisäyksen sain yhellä viestillä kuntoon IF:n sivujen kautta.
Tätä henkilövakuutusta oon joutunut käyttämään niin harvoin etten juuri muista muuta historiaa kun tosiaan ton lääkekulukorvauksen sekä jokusen kilsakorvauksen jonka sillon sain sieltä.
Mutta tuosta iästä on tosiaan aikaa reippaasti yli 10 vuotta eli hommat voi olla hieman muuttuneet siitä.
Tsekkasin just mun vakuutushintoja ja jos kiinnostaa niin tää henkilövakuutus on about 100e / vuosi.
En tiiä onko mukana joku ”bonusohjelma-hinta” tai ei mutta sen verran se on, about siis 8e/kk ei tod.paha!


MATKAVAKUUTUS

Matkavakuutuksesta on mulla hieman enemmän muistikuvia kun tosta yleis vakuutuksesta, mutta onneks tätäkään ei oo usein tarvinnut käytellä, vaikka reissaillaankin jonkin verran.
Ensimmäinen muistikuva ton käytöstä on 19 vuotiaana tehty Kreikan matka, jossa tultiin porukalla kipeeksi. Meitä oli kolme, minä, Laura ja Lauran pikkusisko A, jonka kanssa lähettiin kahex viikkoon Rhodokselle lomalle- sillon kivikaudella eli jollon oli Nokian 3110 puhelin, joita sai vaan kahella eri värillä ja todellakin ilman kameraa (ehkä onneksi )
Saatiin siis tolla reissulla ittemme niin kipeeksi että piti mennä saarella jo lääkäriin.
Koska meillä oli vakuutus  niin päädytiin jonkun tohtorin luo jolla oli vastaanotto kävelymatkan päässä hotellilta. Se tohtori oli kaikista meistä hieman creepy joten taidettiin kaikki olla samaan aikaan siinä tutkimushuoneessa..
Tulos oli joku keuhkoputken tai muu tulehdus ja saatiin siihen joku parin päivän hevosantibioottikuuri. Lisäksi se tohtori sanoi että ei sais juoda montaa drinkkiä – tyyliin enempää kun kahta per ilta, ja ei me juotukaan, me jaettiin drinkit aina kahteen kolmeen osaa niin ei kukaan koskaan juonut koko drinkkiä hhehhhe… kaikkee hauskaa sitä keksiikin 🙂
Ja arvata saattoi kun palattiin kotiin niin olo oli hieman kehnompi..
Kiitos matkalla alkaneen taudin päädyttiin Suomessakin lääkäriin jonka tulos oli korvatulehdus, keuhkoputkentulehdus, silmätulehdus ja joku neljäs mutta en muista mikä.
No, nykypäivän minä huolehtis ehkä itestään hieman erilailla 😉 Oh those days!
Mutta kiitos matkavakuutuksen saatiin kyllä jonkin sortin hoitoa paikan päällä ja kotimaassakin.

Ja itseasiassa nyt miettien niin toi on ollut ainut kerta kun oon reissulla tullut noin kipeeksi- siihen nähden about 80e vuosihinta ”on mennyt vähään hukkaan” näinä vuosina MUTTA kun sitä ei ikinä tiedä.
Sen takia mä pidän mielummin ton jatkuvan matkavakuutuksen (joka on siis alle 7e/kk) kun hakisin tai todennäköisesti unohtaisin hakea lomaa varten matkavakuutuksen aina erikseen ja sit boom kävis jotain.
Mekin kun saatetaan yhtäkkiä saada päähämme et hei lähetääs käymään Latviassa kun pari extra päivää vapaata tai nyt tuli halpa risteily Pietariin- let’s go!
Joten siihen nähden toi jatkuvasti voimassa oleva on ihan kelpo juttu!
Toisekseen muistaisin kun pari kertaa hakenut tutulle kertamatkavakuutuksen niin sen hinta oli about sama kun mun vuosimaksu!!


MATKATAVARAVAKUUTUS
Ton henksu ja matkavakuutuksen lisäksi mulla on siis matkatavaravakuutus vielä erikseen.
Taisin päätyä ottamaan kun lähdin ekaa kertaa Ukrainaan työmatkalle pari vuotta sitten.
Sillä reissulla ei sattunut mitään, mutta viime vuonna niinä harvoina lentokertoina, lähettiin Espanjaan talvilomalla ja sinne mennessä oli mun matkalaukku saanut hittiä.
En muutenkaan ollut järin innostunut Espanjan lomasta (meijän piti mennä muualle) joten se että loma alko tolla laukun rikkoontumisella ei kovin nostanut reissuintoa..
Olin ostanut ton matkalaukun mun tokalle Ukrainan matkalle, joten sillä oli käytökertoja alla 1 kpl (kuvassa laukku neitsytmatkallaan Helsinki-Vantaan lentokentällä).


Tein laukusta vahinkoilmoituksen heti kun palattiin tuolta ja ilonen yllätys oli se että jo seuraavana päivänä mulla oli tullut korvauspäätös sähköpostiin ja siitä päivä kax eteenpäin sain korvaussumman tililleni. Tosta summasta oli vähennetty omavastuuosuus ja joku ikäosuus laukulle, mutta olin silti tyytyväinen summaan. Eli ei kun laukkukaupoille ja laukku kaappiin odottamaan seuraavaa lentomatkaa..

Kesälomareissuilla ei siis roudata isoa/isoja matkalaukkuja mukana vaan meillä on 3-4  lentolaukkua,
ne on niin paljon helpommat kuljettaa- etenkin noilla pari päivän stopeilla.
Molemmilla omat laukut ja sit pari puolityhjää/tyhjää joihin sit saa uusia vaatteita/kenkiä/omia tuliaisia.
Ja yllättävän paljon mahtuu yhteen laukkuun tavaraa & kovaan laukkuun on hyvä pakkaa helposti särkyvää kuten meijän kokoelman täydentäjiä 🙂


Anyway, yhen reissun tehneenä ja Espanjaan mennessä haavottunut laukku jäi sitten ”eläkkeelle”.
Seuraava lentomatka oli vasta tänä talvena jollon lähettiin viikoksi Minskiin, Valko-Venäjälle.
Uusi kova matkalaukku oli odotellut vuoroaan muutaman kuukauden ja boom..
Laukku oli taas saanut semmosen hitin lentäessä että morjens, onneksi oli kunnon välivuori siinä niin ei kamat tippunut tonne matkan varrelle, mutta muuten ei hirveesti ilahduttanut.
Tähän mennessä saldo on siis 4 lentoa ja 2 mörssättyä matkalaukkua sekä niiden lisäksi yksi, jonkin sortin jumin saanut lentolaukku, joka piti porata auki kotona koska koodi jota ei oltu muutettu, oli muuttunut ruumassa oloaikanaan ja se ei auennut ilman poraa.. *
Mä muutenkin inhoon lentämistä (en minkään päästöjen takia) niin tää mun laukku epäonni ei tunnu kauheen rohkasevalle.


Mitä tulee tähän Minskin matkalla hittiä saaneeseen ”uuteen” laukkuun niin täytyy kyllä taas antaa iso peukku If:lle, alle vuorokaudessa tuli taas päätös ja maksu näkyi seuraavana päivänä iltana tilillä, kuten korvausvastauksessa luki. Taas oli laukusta vähennetty sen ikälisä ja omavastuu.
Vaikka hoitu tääkin asia niin nopeasti niin kyllä mua pikkusen ketuttaa toi epäonni noiden laukkujen kanssa.
Seuraava matka on about tiedossa, mutta seuraavasta lentolomasta ei oo tietoa, joten nyt saa laukunkin osto jäädä muhimaan.
Ehkä ne sillä aikaa keksii jonkun panssarilaukun- pistäsin oitis tilaukseen 😉

Lisää matkavakuutuksista voit lukea  TÄÄLTÄ!
Kuulisin mielelläni myös sun kokemuksia vakuutusjutuista, etenkin matkaan liittyvistä!
Onko muita yhtä epäonnisia laukun omistajia?! Kerro pliis!

*
Jos ihmettelet miksi lentolaukku oli ruumassa niin painon takia, ja sen takia et se meni siellä ilmatteeks, jos se ois tullu matkustamoon niin ois tullut lisämaksua.
Belavialla on ilmanen ruumalaukku ja lentojen peruuntumisen takia meillä oli vaan yksi ruumalaukku koska Finskillä se makso. Mut tästä sit lisää toisessa jutussa..

Minskin ja muita matkakuvia löydät mun  INSTAGRAMISTA

 

Lentokoneikkuna kuvia

Oon just viimestelee mun Uuden Vuoden ”lupauksia” postausta, mutta vähän jumittaa ja mieli vaeltaa jo seuraavissa postauksissa, vaikka nekin vähän jumittaa..
Noita työn alla olevia on niin monia että mistä sitä lähtis purkaa, kun kaiken haluu tehdä nyt & heti..
Et mistä sitä alottaa / jatkaa tai lähtee viemään juttuja eteenpäin?!
Ja sit iskee jumi, kun on liikaa juttuja mielessä..
Tällön paras keino on käydä kuvia läpi ja napata niistä lähtevä ajatus kiinni.
Ennen kun kerkesin käydä ees puhelinkuvia läpi Facebook muistutti mua aiemmista postauksista helmikuussa ja boom- sieltä se idea löytyi!
Olin postannut kuvan auringonlaskusta mun lempipaikalla Serbiassa ja lähin niiden perusteella scrollaamaan kuvia hakusanalla aurinko, jollon löyty mun auringonlasku, lentokone ja mökki kuvat.
Niinpä keksin tehdä noista omat postaukset, kuvista jotka eivät yleensä blogiin päädy.

Mulla oli satoja auringonlasku kuvia, koti- ja ulkomailta. Jani mua siitä ”kiusaakin” että taas otat noita kuvia, yksi auringonlasku on nähty niin tarviiko niitä enempää nähdä.. well hello!
Sama noissa lentokoneenikkunasta otetuista kuvista, niitä mä napsin kymmenittäin jos mahollisuus!
Lentokoneikkuna kuvia löytyy siis jonkin verran myös- vaikkakin määrä oli paljon vähempi verrattuna ekaksi mainittuihin (helppo siis päätellä mikä on mun vähiten käytetyin matkustusmuoto 😉 )
Sain rankattua auringonlasku-kuvat määriin 90 ja lentokonekuvat 38, lentokoneikkuna kuvia on siis triplasti vähemmän joten alotetaan niillä!
Pudotin määrän tohon kolmekasiin, josta rankkasin pois huonoimmat, tosin hankalaa kun tykkään kaikista, vaikkei laadullisesti oo huippuja aina, ikkunakuvaus  on haasteellista!
Tässä on siis ne karsitut lentokoneesta otetut kuvat, olkaa hyvä 🙂


ESPANJA

Helmikuussa 2018 viikon talviloma ekaa kertaa ever jossakin muualla kun Itä-Euroopassa.
Ja luultavasti vikakin, oli ihan järkkyä palata ja sopeutua takasin pakkasiin, lumeen ja jäähän.
Mua ei haittaa toi valoton aika niinkään mut toi talvi-ilma: lumi ja jää, skrapailu, myöhässä olevat dösät, liukastelu, kylmä ilma, kilon verran vaatteiden päälle pukeminen yms. yms.
Sanoinkin Janille että en haluu talvella minnekkään tommoseen mestaan enää, ellei sitten jäädä sinne lopputalveksi.
Sen verran rankalle otti paluu Suomeen. Edellis vuonna oltiin Latviassa ja Serbiassa, Espanjaan sai meijät houkuteltua ilmanen majotus 😀

Inhoon lentämistä (siis pelkään) ja Jani kanssa.
Ei tykätä kumpikaan paljoo lennellä, joten jos mahis mennä autolla niin sillä mennään. Muutenkin tykkään enemmän roadtrippailusta, siinä pääsee näkee niin paljon enemmän – näkee muutakin kun sen kohteen, ei tartte jumittaa kentillä tunteja ja hikoilla tarkastusjonoissa, mahtuu enemmän kamaa kyytiin jne.
Mutta kyllä me siis lennetäänkin, viime vuonna mulla tuli ennätysmäärä lentoja Espanja, Italia ja Ruotsi.
Maatapitkin matkoja taas tuli niin monta etten taida olla kärryillä niissä.
Vaikka mulla on toi purkkikammo niin tykkään kuitenkin siitä fiiliksestä siellä pilvien päällä ja ne maisemat..
Mä oon nenä kiinni ikkunassa suurimman osan ajasta, jos mahollista ja kuvaan.. tai istun vaan ja tuijotan maisemaa ja uppoudun ajatuksiin, kunnes taas muutaman minsan päästä on pakko ottaa kuva kun näkymä on vaan niin hieno 😀
Järki sanois et käytävältä pääsis nopeiten ulos pahassa tilanteessa, mut mä haluun aina siis ikkunapaikan jos saan valita (en oo koskaan maksanut paikoista, mutta usein kun meitä lentää kaksi ja pienellä koneella niin jompikumpi on sijotettu siihen ikkunalle, toivottavasti jatkoskin).
Sain onneksi istua siinä mennen tullen tolla Espanjan matkalla ja tulihan sitä tietty kuvattua..
En ymmärrä kun joku haluu ikkunapaikan ja nukkuu siinä. Come on! Haaskausta sanon minä!
Tykkään ja jaksan tuijotella noita ikkunamaisemia ”loputtomiin”.

Tää kuva on jossain päin Ranskaa – merveilleux vision, oui?!

Joku franskalainen kaupunki sattu kivasti kuvaan kanssa, samoin joku toinen lentokone, tai mikä lie.
Olin just ottelee noita maisema/kaupunki-kuvia kun joku suihkas meijän ohi tuhatta ja sataa, hyvä ettei pasat tullut housuun..



Seuraavat kuvat on kuvagallerian paikannuksen mukaan otettu Espanjassa, edelleen samalta 2018 talvilomareissulta, kohti Malagaa.
Koska Iphonen kuvakansio antaa joillekin tarkan paikan niin oon lisännyt ne tiedot kuviin.
Iphone olkoon vastuussa niistä, mä vaan koppaan infot 🙂
Noi maisemat on vaan välillä niin huikeita!!
Tuntuu makeelta mutta jotenkin pelottavalta liidellä noiden vuorien yllä, tuntuu et ne on niin lähellä et niitä vois kurottaa koskettamaan ikkunasta!

Alcázar de San Juan

Almazàn

Baraona


Bedmar y Garcìez

Deifontes

Alboráninmeri (yks mun suosikeista)

Espanjasta paluu eli Malaga- Helsinki
Ei niin hienoja kuvia saanut kun mennessä, oli illempi lento ja kämänen ikkuna.. mut anyway, huurusuudestaan huolimatta välillä pilkahti kivat maisematkin ja sain jokusen kuvankin napattua.

Antequera

Tanzac

Itämeren yläpuolella

 

UKRAINA
Ekan Ukrainan reissun kuvat lukuunottamatta muutamia hävis mystisesti mun puhelimesta, sain osan kaivettua takas facebookista ja Instasta, osa jäi kateisiin..
Enkä ollut ainut, samalla reissulla olleelle mimmille kävi samanlailla. Todella kummallista.
Muistan kyllä kun otin sieltä hienon maisemakuvan koneesta, mutta ei pahemmin auta tässä kun pitäs olla jotain mitä näyttää.
Olin matkanjohtajana kahden eri ryhmän kanssa Ukrainassa 2017.
Ekan porukan kanssa Kiova-Odessa toukokuussa ja tokan kanssa Kiovaa ja Tsernoa syys-lokakuussa.
Tässä siis oon liitelemässä kohti  Kiovaa sillon syksyllä.


ITALIA

2018 oli ihme matkailu vuosi: sillon olin kolmella perhematkalla (Espanja, Italia + Ruotsi) ja 5 kertaa Latviassa (autolla) plus kaikki muut siihen päälle, melkeen 6000 kilsaa autolla Europpassa ja vähän Suomeskin. Tommosia vuosia (miinus stressi ja hautajaiset) lisää  por favor!
Maaliskuussa päädyin lähtemään Italiaan mun kummitytön ja Mustin (äidin) kanssa.
Mennessä olin ikkunapaikalla ja tullessa sovittiin että kummityttö saa istua siinä ja zoomailla maisemia.
Tässä ollaan just lähetty kohti Roomaa.

RUOTSI
Nää on näitä matkoja mitä ei oo suunnitellu ja tulee eteen yhtäkkiä.
Mulla asuu sukulaisia myös Ruotsissa ja vietin siellä paljon aikaa kesälomilla junnuna.
Marraskuussa 2018 lennettiin sinne mun ”enon” hautajaisiin porukalla.
Tässä mennään tagin mukaan Suomessa, tarkemmin Luukki, Espoo.

Göteborg lähestyy

Göteborg taakse kohta jää..
Mun Musti on kyllä ihana, se anto mun istuu mennen tullen ikkunapaikalla <3

SERBIA
My love.. vikana muttei todellakaan vähäisimpänä <3
Sinne on ollut talvella pakko lentää kun vaan viikko lomaa. Nää kuvat on talvilomalta tammi-helmikuu 2015- 2017 ja nää on kuvattu joko Iphone4 tai Iphone5:lla. Lento oli Luffella ja reitti Suomi-Saksa-Serbia.
München lentokenttä- koneenvaihto ja nokka kohti Belgradia


Gunskirchen – Ylä-Itävalta


Mariazell – Ala-Itävalta – näyttää enemmänkin jollekkin eri planeetalle.
Mariazell sijaitse 868 metrin korkeudessa Steiermarkin pohjoisosassa (kävin muuten googlaamassa mestan ja näytti upeelle kylälle.. 😉 )

Serbiasta paluu Suomeen 2015 sniif
Tämmöset kuvat harvoin onnistuu mut piti saada tungettua yx yö-kuvakin messiin joten tässä paras niistä..

Lentokoneesta bongattua – ei niin kauniita/parhaita kuvia, mutta erikoisia..
Jossakin päin Ranskaa tämmönen kunnon teollisuusmesta.

Argamasilla de Alba
(pilvipallerot ja toi vihree joki)

Alboraninmeri
(toi pilvikuvio)

Plaza Major
Pahin takana eli just ollaan laskeutumassa.. Tosin eiks se oo jotenkin et 8-10 minsaa nousussa ja 8-10 minsaa ennen laskuu oo se pahin.. anyway- tässä ollaan ihan just Malagassa.


Siinä ne nyt sit ois!
Jos sulla jäi himo katella lisää lentokoneikkuna kuvia niin tästä linkistä löytyy 100-kuvaa lisää 😉
Ja jos sulla löytyy noita koneikkuna-otoksia niin haastan sut mukaan-pistä kuvat kehiin ja vinkkaa mullekkin!

Mahtavaa viikonlopun jatkoa 🥂

Nyt mulla soi päässä vaan ton Airplanes biisin kertsi.
”Can we pretend that airplanes in the night sky are like shootin’ stars
I could really use a wish right now, wish right now, wish right now”

 

Yksi kohtaaminen voi muuttaa paljon, joskus jopa koko elämän


Ennen kaikki oli paremmin,
ei päde ainakaan tiettyihin osa-alueisiin mun elämässä.
Kaipaan tietty nuorempaa ikää, rypytöntä naamaa sekä tiettyjä työ- ja työharjoittelupaikkoja, mutta on monia asioita mitä en kaipaa: yksi niistä on oman tilan puute ja se ettei päässyt vuosiin matkustamaan kunnolla.
Jo teinistä pitäen matkailun nälkäiselle ja reissuista haaveilevalle, kirjoittamista ja valokuvausta rakastavalle mimmille oli kova paikka jäädä ”vangiksi” Suomeen.
Mieli oli seikkailemassa maailmalla kaiken aikaa, mutta tyhjä lompakko piti käpälät visusti kotimaassa, kunnes eräs kohtaaminen muutti kaiken.
Se kohtaaminen käynnisti tapahtumien sarjan, joiden ansioista maailma avautui mulle uudenlaisena.
Päädyin seikkailemaan muun muassa Baltiaan, Balkanille ja Ukrainaan:
sukeltamaan tuntemattomaan, antamaan kyytiä ennakkoluuloille ja tapaamaan ihania ihmisiä..
matkustamaan vielä enemmän, inspiroimaan ihmisiä matkustamaan uusiin paikkoihin ja antamaan kodin katukoirille..

Tämä on tarinani siitä miten eräs kohtaaminen muutti maailmani, mutta myös periksiantamattomuudesta, unelmoinnista, uskaltamisesta sekä paikoista ja ihmisistä jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet pysyvän muiston mieleeni ja sydämeeni..

Ennakkoluuloja uhmaten, seikkailumielellä Baltiaan..
En muista tarkalleen miten päädyttiin lähtemään Baltiaan ekan kerran.
Olin juuri saanut vakituisen työn Ohjelmatoimistolta ja koska tein extratunteja kevään mittaan sain pitää kahden viikon loman ja jotenkin päädyttiin ottamaan sitten Baltia haltuun.
2011 kesäkuun alussa ajettiin laivaan ja startattiin rohkeasti kohti Via Balticaa, muiden ihmisten kauhistellessa et kuin nyt tuommoiselle ryöstöalueelle, huonokuntoisille teille ja miliisin kiusaamiksi lähdette, että onhan niitä muita (lue parempia) paikkoja missä lomailla.
Toki jännitti että mitä sieltä eteen tulee, Balticasta kun liikkui vaikka mitä juttuja..
Hassua kyllä suurin osa niistä oli jonkun kummin kaiman naapurin suusta, eikä siis keltäkään kuultu tuoreita omakohtaisia kokemuksia.
Janin vanhemmat oli ehkä eniten kauhuissaan, vaikka suosittelivat kyllä Jurmalaa kohteena meille.
Olivat siis käyneet Baltiassa lukuisia vuosia sitten, jollon kaikki oli kuin Villissä Lännessä, joten vaikka saatiin kohde suositus niin ei saatu suositusta silti koko matkalle 😀

Osa teistä oli kyllä niin rekkojen jyräämiä että oli vaikeuksia päästä 8 cm maavaraisella autolla ilman hittejä eteenpäin, mutta sitkeästi edettiin.
Kukaan ei myöskään ryöstänyt eikä yrittänyt ryöstää meitä siellä, vaikka välillä niin luultiin.
Autokin sai olla rauhassa, kaikista varoitteluista huolimatta.
Mutta kiinnitti kyllä muuten huomiota kaikkialla, olihan se vähän erilainen ajoneuvo niillä teillä..


Poliiseihin kyllä tutustuttiin, muutamaan kertaan..
Sekä saatiin sakotkin, mutta ihan omaa vikaa oli, molemmilla kerroilla.
Heti ensimmäisellä etapilla, Jurmalaan mennessä saatiin sakko, kun ei tajuttu pysähtyä maksamaan latin kaupunkiveroa.
Niin kävi kyllä monelle muullekkin, meitä oli jokunen auto siinä letkassa odottelemassa vuoroaan.
Pikku bunkkeri, johon mentiin asioimaan kukin vuorollaan, oli aika karu ja tuli pikku säikähdys, kun ahtauduttiin pikkuseen huoneeseen kapeaa käytävää pitkin, että mitäs nyt, ennen kun selvisi syy..
Mutta mukavia olivat, vaihtoivat meille englantia puhuvan poliisin ja sakkokin mukavasti pieneni puolella, koska oltiin eka kertaa siellä.
Tämä sakko piti maksaa suoraan paikan päällä, vaikka taskussa ei ollut latin latia niin sekään ei ollut ongelma, automaatti oli kätevästi asennettu siihen muutaman metrin päähän ”bunkkerin” ulkopuolelle.
Damage á 20 latia (noin 28e), joten mitään kovin isoa lovea pikku matkabudjettiin ei siitä onneksi tullut.

Syytän tästä Jurmalan sakosta kyllä vanhaa, huonoa ja hidasta Nokialaistani, jonka netti oli ihan umpisurkea & lisäksi data oli silloin melko kallista, joten ei tullut tien päällä ees kauheesti mieli nettiä koittaa käyttää. Pikku epäonneksi sattui myös juuri ennen tuota ”tulli-paikkaa” aurinko häikäisemään tien vierellä olevan ständin jossa asiasta myös mainittiin, lisäksi piti väistellä tietä ylittäviä ihmisiä.
Sattumien summa siis tuo sakko.
Samalla reissulla takasin tullessa saatiin sakko sitten ylinopeudesta, ohitustilanteessa, tosin tästä saatiin tuo 20 latin sakkolappu mukaan että maksakaa sitten kotimaassa.
Mitä opimme: älä ohita kaupungin rajalla, älä ainakaan vedä ylinopeutta ja joistakin asioista kantsii ottaa selvää etukäteen..


Mitä itse Baltiaan tulee niin maat ovat mitä hienoinpia matkakohteita, sieltä löytyy historiaa, tekemistä, upeaa luontoa ja kilometrin pituisia hiekkarantoja, paikoitellen jopa koskemattomia, sekä vielä suht edulliset shoppailu- ja ruokailu mahdollisuudet.
Moni on sanonut etenkin latvialaisia tylyiksi ja epäystävällisiksi, mutta löytyy sieltä ystävällisyyttä, ja välillä yllättävästäkin paikkaa.
Tyyliin seuraavana päivänä tuosta Jurmalan sakosta tapasimme kadulla tuon meitä sakottaneen poliisin, mies tuli kyselemään että kaikki hyvin, pahoitteli vielä ja kätteli Jania toivotellen hyvää lomaa!
Eipä ole moista koskaan sattunut. Oltiin ihan huuli pyöreenä että oho mitä poliiseita..

Alkuperäinen reittisuunnitelma oli ajaa Baltian läpi Gardalle ja sieltä Hampuriin, mutta asiat muuttuivat, päädyttiin heittää lenkkiä Puolassa sekä koukata Vilnan kautta takaisin Latviaan, koska Jurmala oli niin hurmaava, sakoista huolimatta.
Tuon 2011 reissun jälkeen ollaan käyty Latviassa päälle parikymmentä kertaa, tarkkaa saldoa en osaa äkkiseltään sanoa.
Se on semmoinen home-away-from-home Baltia-mesta, veri vetää vaan sinne uudestaan ja uudestaan!

Ennen ekaa matkaa ihan ehdoton ”neuvo” ihmisiltä oli että pimeällä / yöllä ei pidä ajaa!!
Tiedä sitten mikä vaara siellä piilee, kun tähän mennessä on yöllä ollut paljon vähemmän trafiikkia, mikä on se musta se suurin vaara siellä.
Tiet ovat paikoin levennetyt ja neljän auton rintama ei ole mikään poikkeuksellinen näky siellä, tyyli on että se väistää kenen pokka menee eka..
Eli ihan just kortin saaneena en sinne lähtisi (päivällä ainakaan) ajelemaan.
Työmatkaruuhkat saattaa hidastaa liikennettä, varsinkin isompien kaupunkien liepeillä, lisäksi kolarit ja lukuisat tietyöt hidastaa matkantekoa, joten ajamiseen kannattaa varata myös maltin lisäksi aikaa.
Illan tullen isoilla teillä liikenne on sujuvaa, valot vilkkuu keltasella ja välillä jokunen autoilija/rekka tulee vastaan, mutta muuten on baana vapaa..

Suht sitkeästi istuneista ennakkoluuloista huolimatta ollaan saatu muitakin ihmisiä innostettua matkustamaan Baltiaan.
Lähetin muun muassa perheeni Riikaan sekä Vilnaan ja oh boy mitä ennakkoluuloja siltä suunnalta ennen niiden omaa reissua tuli.. Tosin ottivat maat haltuun lentäen, mutta suunnittelevat jo omaa automatkaa Baltian suuntaan 😉

Näiden lukuisten Latvian reissujen aikana ollaan tavattu paljon erilaisia ihmisiä: mieleenpainuvimmat tapaamiset ovat olleet ehdottomasti tuo poliisi mutta myös pääkaupunki Riiassa, Karjala nimisen ravintolan omistaja-pariskunta joka ottaa avosylin vastaan aina sinne mennessä, joiden kanssa saattaa venähtää pitkälle sulkemisajan jälkeen, kuunnellessa välillä ihan villejäkin tarinoita Suomesta ja Latviasta.
Muutama vuosi sitten lähetin siis oman perheeni Latviaan ja patistin myös käymään tuolla Karjalassa sekä pyydettiin kertomaan terveisiä.
Mun rakas perhe olikin vetässyt valokuvan (jossa irvistelen kameralle) esille ja naamataulun tunnistettuaan olivat sitten kertoneet että ovat kiitollisia meille, koska olemme alusta asti käyneet siellä tukemassa heidän paikkaansa sekä kirjoittaneet siitä positiivisesti myös sosiaaliseen mediaan.
Silloin alussa saatiin istuskella siellä kahdestaan, nyt on paikka lähes joka kerta ollut täynnä ja heillä on avattu uusi Latvialainen paikka samalle kadulle.

Näillä reissuilla on myös tullut nähtyä/tavattua kaduilla kerjääviä sekä kodittomia ihmisiä.
Nämä ryppyiset pikku mummot, eläinten kanssa kadulla kerjäävät ihmiset tai ne jotka ovat käpertyneet jonnekkin porrasnurkkaukseen nukkumaan sateelta suojassa, saavat omat pikku nillitykset tuntumaan niin turhilta.. Mulla on loppujen lopuksi asiat todella hyvin.
Teen ehkä työtä tällä hetkellä mistä en diggaa, mut mulla on sentään töitä.
Mulla on oma paikka mihin mennä, mahdollisuus matkustaa ja ostaa näillä reissuilla ”mitä haluan”.. Niinpä yritän aina antaa apua tarvitsevalle jotain.
Yksi tämmöinen tapaaminen on erityisesti jäänyt mieleeni, ihan kuin olisi tapahtunut eilen.
Olimme ystävien kanssa tuolloin lomalla Latviassa ja päätimme käydä haukkaamassa burgerit Macistä.
Odotellessamme niitä näimme resuisen miehen, joka kävi dyykkaamassa roskiksesta sinne juuri jonkun kippaamat jämät.. Ostettiin muutama burgeri ja appelsiinimehua sekä annettiin eväiksi ostetut pähkinäpussit ja suklaat & jokunen euro rahaakin.
Se kiitollinen ilme ja moninkertaiset ”paldies”, kiitokset, saa vieläkin kyyneleet silmiin..

Jotkut ovat sitä mieltä että näitä kerjääviä ihmisiä on sen takia kun heille annetaan jotain, että koditon on itse täysin syypää siihen että on koditon jne. Asiat ei kuitenkaan aina ole niin kun sä oletat.

Väärinymmärretty Balkan
Toinen kauhisteltu matkakohteemme on ollut etenkin minulle niin rakas Balkan.
Jos meitä pidettiin hulluina kun lähdettiin Baltiaan ekoja kertoja niin en tiedä mikä sana kuvailisi reaktioita sitten tätä Balkanin matkailmoitusta vastaan parhaiten?!
Vielä 2014 oli monilla käsitys että Balkan on edelleen sota-aluetta.
Että alue on turvaton, epävakaa, siellä tapahtuu paljon ryöstöjä sun muuta..
Kysymys ”Miksi haluatte matkustaa sota-alueelle” tai ”tuommoiseen paikkaan jossa ei ole mitään” on kuultu siis kerran jos toisenkin, ryyditettynä hulluja olette kun menette toteamuksella.
Tosin sanoin kyllä jollekkin vahingossa ennen ekaa reissua, että ollaan menossa Bagdadiin Belgradin sijasta.. Tuli myös kiire tsekata lentoliput, että olinko ostanut ne varmasti oikeaan kohteeseen.
Monilla tuntui olevan myös ihme mielikuvia tuolta, ihan jopa hallintoon ja historiaan liittyen.
Toisilla ei taas tuntunut olevan mitään hajua koko Belgradista, se sekoitettiin myös Belfastiin, mutta sitä ei kummasteltu että oltaisiin vietetty kaksi viikkoa Irlannissa..

Kuten Latviasta, myös Serbiasta tuli äkkiä se meidän mesta ja sinne on palattu jo muutaman kerran uudelleen, molempien lentokammosta huolimatta.
Serbia on yksi valloittavimmista maista joissa olen käynyt. Ja ne ihmiset!!
Ihmiset on niin super ystävällisiä siellä, ei semmosta jenkki-ystävällisyyttä vaan aitoa, kiinnostunutta ja auttavaista, valmiina venymään sen extra mailin sun puolesta..

Vaikka ollaan vietetty yhteenlaskettuna useempi viikko pelkästään Belgradissa, niin aina sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa. Sinne haluaa aina uudelleen ja pieni koti-ikävä vaivaa koko ajan..
Serbia on se home-away-from-home-Balkan.
Ja Belgrad on ollut se meijän tukikohta siellä ja favourite place, puistoineen, kävelykatuineen, museoineen, sekä mahtavine ruoka/bile-paikkoineen sekä linnoituksineen.. mutta on maalla muutakin tarjottavaa.


Minibussi kyyti Serbiasta Bosniaan ollaan myös koettu ja se tarjosi mielettömän vehreitä niittyjä, rosoisen kauniita ja ränsistyneitä pikku kyliä hedelmiä ja mehua myyvine mummoineen, tiellä vaeltavia lehmiä ja lampaita, lumihuppuisia vuoria, rotkoja, erikoisia rajamuodollisuuksia sekä välillä hyvät perslihakset (ja hermot) vaativia teitä! Oman auton Balkan-roadtrippi on vielä kokematta, mutta suunnitelmissa kyllä..

Mieleenpainuneet kohtaamiset
on täplittäneet myös meidän Balkanin reissuja, siellä on koettu kaikenlaista sekä tavattu eläimiä ja ihmisiä jotka syystä tai toisesta ovat jääneet mieleen.
Jotkut avoimuudellaan, toiset ystävällisyydellään ja jotkut ihan muista syistä..

Kaupan kassa scannaa tuotteita ja yhtäkkiä pahoittelee että häiritsee mutta kiinnostaisi tietää mistä olen kotoisin sekä sitten seuraa kysymysten tulva mm. mitä tykkään heidän maastaan ja olenko tulossa uudelleen ja vastaus ehdottomasti! saa kasvoille mitä aurinkoisimman hymyn!
Mieleen on jäänyt myös sattumalta löydetyn mahtavan ravintolan tarjoilija, joka muistaa vuosien jälkeen meidät (tai lähinnä mun poikaystävän koska sen parta)..
Ja joka vitsailee paljon, muun muassa siitä kuinka ihmeessä tullaan takasin heidän ravintolaan, koska heillä on niin huono palvelu (johtuen muun muassa siitä että hän dippasi ekalla kerralla vahingossa mun sähkötupakan johonkin kastikkeeseen).
Tämä tarjoilija on kuin Muzzy in Gondoland miksattuna Mr Bean:n kanssa 🙂

Koskettavaa on nähdä Naton pommittamat rakennukset, jotka on jätetty paikoilleen sellaisenaan muistutuksena niistä vääryyksistä ja muistomerkeistä menehtyneiden ihmisten muistoille..


Sekä nuori tyttö joka jättää kaupassa suklaapatukan ostamatta itselleen koska rahat ei riitä, vaan huolehtii että ikkunan takana odottavat kulkukissat-ja koirat saa ruokansa..
Annoin sille tytölle sen puuttuvan rahan, koska tämmöset ihmiset <3

Ehkä liikuttavin (eläimiin liittyvä) kohtaaminen oli Mostarissa, tällä samaisella 2014 reissulla.
Mostar itsessään oli hurmaava, pullollaan historiaa, sokkeloisia pikku kujia, kielimuurista huolimatta ystävällisiä ihmisiä, mutta joka paikassa siellä oli myös kulkukoiria – ja kissoja..
Osa kissoista niin huonokuntoisia että sydäntä särki kun et voinut auttaa niitä ja viedä eläinlääkäriin / pois kaduilta, auttaa niitä hädässä, hoivata ja ruokkia.
Onneksi sielläkin oli ihmisiä jotka osti niille ruokaa, kuten mekin ja vei ravintolasta jämät mukanaan näille ressuille, mutta silti.
Matkalla meijän majapaikkaan tavattiin jälleen yksi koditon pieni, musta tyttökoira.
Ohimennessä se räksytti ihan hulluna meille, mutta kun istuttiin viereiselle penkille se siitä kiipesi syliin.. hieman pelotti et mitä jos se puree, mutta ei.. Se oli vaan haltioissaan ihmisten huomiosta!
Tää Mostarin mimmi seurasi meitä meijän hotellin portille ja oli tulossa mukaan sisään.
Annoin sille kaikki mukana olleet koiran ruoat + keksit ja mun sydän murtui kun jouduttiin jättämään se portin toiselle puolelle… Sitä katsetta on vaikea unohtaa.

Serbiassa Janin parannellessa marssivammoja asunnolla, lähdin katsomaan auringonlaskua linnoitukselle. Matkalla sinne tapasin jälleen yhden katukoiran, joka nipisti hurmaavalla seurallaan palan mun sydämestä.. Tää seurallinen kulkuri ei antanut mun nauttia auringonlaskusta yksin vaan mun ihaillessa Novi Gradin taakse laskeutuvaa aurinkoa, köllötteli hän ihan mun lähellä ja saattoi mut vielä puistosta pois, takaisin Mihailovan kulmaan, josta olin hänen matkaan lähtenyt.
Seurallisuus saatto myös johtua laukussa olevista koiranherkuista mutta oli silti yksi koskettavimmista tapaamisista ja muistoista..


Näiden reissujen jälkeen googlasin rescue-juttuja Balkanilla ja löysinkin muutaman tekijän sekä järjestön ja olen tukenut niitä parhaani mukaan.
Se miten jotkut tuolla noita eläimiä kohtelee on jotain todella järkyttävää.
Onneksi on noita hyviä ihmisiä, jotka ovat valmiitta taistelemaan ja vaatimaan muutosta siellä.
Ihmiset jotka taistelee niitä vastaan ja auttaa noita kodittomia eläimiä, tuntuu välillä taistelevan tuulimyllyjä vastaan, mutta eivät silti luovuta..

Ekalla Balkanin valloituksella bookattiin majoitus Sarajevoon ja päädyttiin erään muslimiperheen vuokralla olevaan piharakennukseen.
Pihalla vilisti kissanpentuja ja vilahteli jokunen aikuinen kattikin jostain nurkan takaa esiin.
Kissat oli kuulemma naapurin entisiä lemmikkejä, olivat muutaneet muualle ja jättäneet mm. kissat jälkeensä, oman onnensa nojaan. Merjam perheineen oli sitten ottanut mm. tän kissaperheen ”hoiviinsa”.


Muutenkin perhe oli mitä ystävällisin!
Oli tervetulo-ja tervemeno kahvit, saatiin jättää matkalaukut ym. turhat heidän asuntoon kun lähettiin Mostariin. Isäntä kutsui meidät kotiinsa vielä kahville lähtöpäivänä kuljetusta odottaessa ja kun kuuli että Jani soittaa bassoa innostui soittamaan musisoimaan meille Saz-nimisen soittimen säestyksellä.
Jonkin verran ollaan oltu myös vaihdeltu kuulumisia tuon matkan jälkeen facebookissa.

Matkailu inspiraatiota
Meidän reissujen inspiroimana lähti viime vuonna Balkanille myös eräs pariskunta pikkulapsineen.
Toki niillä oli pohjalla monia road trippeja jo takana, mutta ei Balkanilta.
Tavattiin sattumalta jokunen vuosi sitten Bratislavan yössä, josta jatkettiin Puolan stoppien jälkeen Vilnaan drinkeille. Sen jälkeen ollaan otettu Double Trouble- drinkit Suomessa ja tutustuttu heidän opastuksella Lahden yöelämään, mutta muuten on meijän reissut mennyt harmillisesti ristiin.
Kunnes viime vuonna satuttiin taas tien päälle samaan aikaan.
Todettiin että reissussa ollaan tavattu, niin reissussa on näemmä tavattava kun muuten ” ei oo aikaa”.

Ihastuttiin myös Unkarin Balatoniin niin paljon ekalla kerralla, että sinne on tehty reissu joka kesä sen jälkeen, haaveiltu muutosta sinne ja saatiin houkuteltua nää Lahtelaisetkin sinne.
Ne ei aluksi ollut niin innostuneita Balasta, mutta kas tuon viime kesän reissun jälkeen bookkasivat jo tälle vuodelle majapaikan sieltä! Balatonin huikeisiin maisemiin on vaikea olla ihastumatta..


Ennen tätä yhteistä viikon lomaa Balalla, päättivät siis käydä roadtrippaamassa meidän hehkuttaman Balkanin.. Kävi niin että kaverit tykästyivät myös Serbiaan, paikkaan ja niiden ihmisiin, niin että haluavat palata sinne uudelleen paremmalla ajalla.

Baltia, Balkan ja muutenkin Euroopan itäpuoli on saanut voitettua monipuolisuudellaan, ihmisillään, paikoillaan ja tarinoillaan meidät puolelleen.
Paikkoja joiden mahtavuutta ei voi tajuta, ennen kun itse matkustaa niihin.
Mä mielelläni kyllä kerron meidän reissuista, hehkutan tutuilleni noita paikkoja ja kannustan matkustamaan aina kun mahdollista, etenkin omalla autolla, siinä kun näkee niin paljon enemmän!!
Joku sanoi kerran että olen kuin joku Baltian ja Balkanin ambassadori- matkailulähettiläs 😉
Jos multa kysytään mä suosittelen noita maita kaikille ja en kenellekkään.
Kaikille koska ne on hurmaavia ja nähtävää riittää taatusti!
En kenellekkään koska se että ne ei oo turistien kansoittamia paikkoja tekee niistä just sen omanlaisensa, aitoine ihmisineen ja paikkoineen (unohtamatta edullista hintatasoa).

Matkalla kotiin – kohtaaminen joka muutti elämäni..
Oikeastaan kohtaaminen joka todella muutti elämäni ei ollut mikään noista reissuista, vaan eräs kohtaaminen kotimaassa muutti aika lailla kaiken.
Tuo kohtaaminen toi myös matkustamisen ja nuo kaikki huikeat reissut elämääni!

Asuin aiemmin edullisessa vuokra-asunnossa lähellä Helsingin keskustaa ja minulla oli vakituinen duuni. Sitten teloin käteni, olin usean vuoden sairaslomalla, käpälän parannuttua en saanut enää töitä koska kukaan ei uskaltanut palkata minua, peläten että käsi ei kestäisi.
Taloyhtiö halusi asunnon takaisin työsuhdeasunnoksi  ja jouduin siis muuttamaan..
Ilman töitä oli mahdoton saada yksityiseltä asuntoa ja kaupungin asuntoihin ei ole mitään tsänssiä, joten tuolloin, maailmaani mullistaneen kohtaamisen aikaan, kesäkuussa 2009 olin koditon.
Siinä mielessä asiani olivat hyvin, minulla oli paikkoja missä yöpyä (pääasiassa siskoni ja vanhempieni luona, mutta myös kaverit tarjosivat makuupaikkaa) tavaroilla paikka ilmaisessa varastossa, ruokaa jne.
Toki 29 vuotiaana, vuosia yksin asuneena, oli vaikea sopeutua siihen että ei ole enää sitä omaa paikkaa ja joudut elämään vähän muiden säännöillä, toisten nurkissa jne., mutta olishan ne asiat voineet olla huonomminkin.
Sitä muutama ihminen silloin ihmetteli, että kuin voin olla silti niin hyväntuulinen vaikka olen työtön & asunnoton. Mutta asiat olis voineet olla huonommin.
Olihan mullakin noita huonoja hetkiä, mutta yleensä ne kestää vaan hetken ja sitten nään jo asioiden paremmat puolet & tähtään katseen sinne (parempaan) tulevaisuuten..


Mä uskon myös että (tietyt) asiat tapahtuu koska niiden on tarkoitus tapahtua.
Esimerkiksi, jos en olisi loukannut kättäni, joutunut työttömäksi, asunut muiden nurkissa, en usko että olisin myöskään tavannut tuota ihmistä joka toi niin suuren muutoksen elämääni.

Jokavuotinen Tuska-festivaali järjestettiin 2009 vielä Kaisaniemen puistossa, omat (nestemäisetkin) eväät oli sallittuja ja liput oli vielä suht kohtuuhintaisia. Kolme päivää Tuskaa oli se kesän kohokohta!
Olin siis Tuskailemassa parin kaverin-, systerin sekä sen miehen kanssa, joilla yövyin ja kaavoista poiketen lähettetiin myös jatkoille niiden lähibaariin Vantaalle.
Ja siinä baarin ulkopuolella sitten tapahtui se- mun maailman mullistanut kohtaaminen!
Kulman takaa asteli camo-huppariin pukeutunut pukinpartanen HD-mies, Jani, jonka seurassa aika kiisi aina pilkkuun asti.
Tuo kohtaaminen johti toiseen ja sunnuntain iltana yövyin Casa De La Immosessa ensimmäisen kerran ja sillä samalla tiellä olen edelleen, useita prätkä – ja autoreissuja sekä lähes 9 vuotta myöhemmin..
Tuo yksi kohtaaminen, muutti niin paljon.
Ilman tuota karpalolonkeron-makuista kohtaamista elämäni olisi kovin erilaista.
Olisi monia mahtavia paikkoja jossa en olisi käynyt, monia asioita joita en olisi kokenut.
Olen saanut erilaisia mahdollisuuksia, joita tuskin olisi tapahtunut ilman tuota kesäkuista tapaamista.
Toki olen myös itse itseni mahdollistaja, monessakin asiassa, mutta jotkut asiat vaativat enemmän duoo kuin sooloo, ilman Janin uskoa ja tukea en olisi kaikkeen pystynyt.

Ovi on avautunut uusille mahdollisuuksille ja haasteille.
Onnistumiset ovat avanneet jälleen uusia ovia sekä vieneet minua uusiin paikkoihin / seikkailuihin.
Jos olen ollut reissuhullu pienestä pitäen, niin myös koirahullu. Janin kanssa myös yksi pitkäaikainen haaveeni koirasta toteutui.
Oman Venäjältä adoptoidun rescuen lisäksi meillä on asustanut kotihoidossa mm. entinen taistelukoira (luonteeltaan mitä ihmisrakkain) Espanjasta sekä Kyproksella maanviljelijöiden kivittämä pitti-poika, joka päätyi asumaan sisareni perheeseen.

Koska tuon käden loukkantumisen takia oli edelleen hankala saada töitä, hain uudelleen koulutukseen.
Kiinnostava koulutus löytyi Musiikki ja Media alalta, josta minulla ei juurikaan ollut kokemusta.
Janin muusikkotaustasta oli apua sillä hän preppasi minua niin että haastattelijat näkivät potentiaalini ja pääsin ekalla yrittämällä Viihdealan avainhenkilö-koulutukseen, jonka harjoittelun kautta minulle aukesi myös työpaikka Ohjelmatoimistolla, palkkatuettuna mutta työelämässä vihdoinkin!
Yksi saatu työpaikka avasi minulle mahdollisuuden toiseen ja sain mahdollisuuden tehdä extratöitä kaupan alalla, kun taloudellinen tilanne viihdealalla heikkeni.
Kun hain opintovapaata matkailualan koulutukseen, aukesi sieltä minulle taas uusia mahdollisuuksia työharjoittelupaikan kautta.
Tuo harjoittelu matkatoimistossa vei minut tutustumiskäynneille eri paikkoihin, töihin matkamessuille sekä kaksi kertaa reissuille Ukrainaan matkanjohtajana.
Ukrainaan lähdin untuvikkona, toki otin asioista selvää etukäteen, sain hyvän preppauksen kun en ollut toiminut matkanjohtajana aiemmin, mutta härän luonne sekä rohkeus, oma ja muiden usko minuun antoi extraboostia.
Ja voi sitä tunnetta, kun porukka oli tyytyväisenä tuotu takaisin Suomeen ja ne palautteet <3

Ilman tuota kohtaamista baarissa, ei olisi myöskään noita matkoja, joiden muistoista ja kokemuksista syntyi idea tähän matkablogin poikaseen sekä kohtaamisista maailmalla, jotka loivat pohjan myös ystävyys-suhteille, jotka kantavat aina takaisin kotimaahan asti.

Sen nyt jo hieman kulahtaneen camohupparin alla kytee (edelleen) sama reissunnälkä ja kiinnostuksen kohteet kun mulla ja vaikka ollaan oltu lukuisissa reissuissa, välillä vähän hurjissakin tilanteissa, niin ei se tahtia vähennä, veri vetää aina maailmalle..
Se minne tie (tai mikä lie) meidät seuraavaksi vie jää nähtäväksi..

Tämä on minun tarinani, Momondo Open World- kilpailuun ”miten kohtaaminen matkalla muutti maailmaasi”.
Jos pidit kirjoituksesta, voit äänestää sitä suoraan tästä linkistä, kiitos!!
https://www.momondo.fi/content/bloggers-open-world-award?blog_id=2156#!/blog/2156

#momondo #openworldawards

 

KESÄ AAKKOSET (summer abc)


Pistetään kesää 2017 pakettiin…

Muuutamasta blogista olen bongannut aakkos-listauksen kesän matkoista/niihin liittyvistä jutuista.
Yksi näistä oli Vagabondan Terhin postaus, ja wau mikä reissukesä sieltä löytyi!!
Semmosia paikkoja jonne mäkin haluaisin mennä käymään ja tuttuja paikkoja kuten Belgrad jonne vaan aina haluaa takaisin..

Näytti hauskalle nuo listaukset, joten päätin tehdä sitten itekkin.
Vaikka mun kesä kuluikin lähinnä töissä, kerättyä rahaa sitä yhtä isoa matkaa varten niin sillä matkalla kyllä kerkesin näkeä ja kokea paljon!!
Nyt on muutenkin näemmä just sopiva päivä pistää kesä pakettiin, sillä täällä sataa lunta tai enemmän toi on noita mäiskiäisiä eli lumimoskaa.. En kyllä tykkää yhtään!

Syksy oli ihan liian lyhyt ja mä en oo ees toipunut meijän kesämatkasta kunnolla
(syksyn mietteistä voit lukea täältä) niin sit vielä tää talvi heti tähän.. Hyh- sanon minä! 🙂
Mutta enempää tota moska-keliä märehtimättä sukelletaan takasin kesään, Itä-Eurooppaan ja mun aakkosiin!

Let’s go!  ⤵



A –  AINAZI, AJOKORTTI
Ainazissa on vakio tankkaus/kahvi mesta & välillä tulee napattua myös mukaan joku burgeri samalla,
lisäksi Ainazissa tehdään noi viime hetken ostokset ennen kun ajetaan kohti Viroa ja kotia..
Täältä päin löytyy myös upeat liki koskemattomat rannat!


Ajokortti
Kuuluu ehdottomasti tähän listaukseen!
Mun vuosien unelma kävi toteen ja kävin autokoulun kesällä ja sain ajokortin päivää ennen reissuun lähtöä.
Tosin metriäkään en tolla reissulla ajanut, en olis halunnut koska liikenne + hemmetin kytkin ja ei Jani ois kyllä varmaan suostunutkaan koska hullu liikenne ja kytkin 😀

B –  BALATON, BOOKING
Täällä alkaa se kesäloma oikeesti!
Balalle kaipaa aina takasin ja on tullut tsekkailtua asuntojakin siltä suunnalta..
Siellä on vaan myös se joku mikä vetää aina takasin, vaikka hassua kyllä Unkari ei sillon muutama vuosi sitten kuulunu mihinkään suosikkimaihin, piti vaan ajaa läpi mutta sinne jäätiin, ja nyt oltiin kolmatta vai neljättä kertaa takasin..
Balatonilla on useita upeita kohteita, bilepaikoista mummomestoihin 😉


B niinkuin Booking- sen kautta varattiin taas kaiki paitsi yksi meijän yöpaikka (kts. Q).
Tykkään softasta kun se on kätevä, helppo ja nopea.
Joskus jotain säätämistä (kts. Z) mut pääasiassa kaikki meni taas hyvin!

Jos Booking ei oo tuttu niin käyppä tsekkaamassa valikoimaa ennen ensi matkaa.
TÄSTÄ jos klikkaat ittes sisälle ja varaat majoituksen tän linkin kautta, saat myös matkan jälkeen kortillesi 15€ seuraavaa kertaa varten!


C – CROATIA
Jostain syystä kirjotan sen mielummin C:llä kun K:lla – sama juttu kun sanoilla shokki ja vodka..
Tosin ei ne tähän liity tähän lomaan (paitsi vodka vähän 😀 )
Zagrebissa käytiin viime vuonna ja en syttyny sillon maalle..
Sit kun Jani ehdotti et mennään käymään nyt kesällä siellä rannikolla ja niissä mestoissa joissa se on käynyt kun oli skidi niin olin vähän et no joo, mennään nyt sit – mut kävikin Unkarit eli ihastuin siihen rannikkoon ja niihin pikku kaupunkeihin..



D – DIESEL, DREHER
Diesel on aika lailla samoissa hinnoissa bensan kanssa näissä meijän maissa, mutta silti vielä edullisempaa kun Suomessa.
Sanon aina et tartteeko bensarahaa tai onks meillä bensaa et mikä on range..
Mutta meillä on diesel ja se kuulemma sekottaa! Musta ois vaan hassua kysyä et haluutko diesel rahaa??
Ei tällä matkalla mutta tänä vuonna on koettu se kauhu kun tankattu tähän autoon bensaa..
Onneks selvittiin vaan säikähdyksellä!

Dreher – Tää tulee lausuttua aina väärin! Pitäs lausua yhtä äkäseen kun Zubr!
Dreher! Yhtä kuin kotona ollaan, Janin lempioluita Unkarissa!

E-  EXTRANET, EUROPARK, E67
Koska valmistuin koulusta kesäkuussa ja oli tuloraja siihen asti niin painoin sitten myös tuon Loviisan lisäksi extrana töitä kaupoissa kesän, jotta sain matkarahaa kasaan! Kiitos Katille taas vuoroista!
Ja Minttu (mun kummityttö) ihan paras työkaveri 🙂


Europark
= Mahtava kauppakeskus Mariborissa, jossa riittää kauppoja & täältä tarttui mukaan vaatteita & myös kenkiä muutamat sekä tietty kosmetiikkaa!
Nää kaikki varastot täydennän aina näillä lomilla, en juurikaan shoppaile Suomessa,
paitsi ruokakaupoissa kun on pakko 😀


Europark
Latviassa on taas meijän auton toinen koti, näitä parkkihalleja on eri hintasia ja eri puolella Riikaa!

E67- Via Baltica!
Tätä reittiä tullut sahattua useempaan kertaan mutta silti sinne haluaa vaan uudelleen 🙂
Aiempia kokemuksia Balticasta löytyy täältä & mokia täältä!

F-  FOBIA, FORINTTI
Fobia-  aerofobia.
Inhoan ja pelkään lentämistä, mutta lentelen silti, muuten jää tietyt paikat näkemättä..
Parit lennot tullut vedettyä tänä vuonna Lufthansan siivin ja viimesimmät reissut Ukraina Airlinesillä ja hyvin näemmä meni 😉


Forintti sama kun Unkarin nimi, meinaan sanoa tän aina väärin: –>florintti.
Forintti on siis Unkarin valuutta, jonka nimi tulee iorino d’oro -kultarahoista, eli floriineista (florintti??).
Tää valuutta kuten dinaarit (RSD) on siitä ihania että tuntee ittensä rikkaaksi 🙂

G –  GOOGLE & GOOGLE MAPS
Vaikka meillä on navi käytössä niin se ei aina kaikkea löydä, plus välillä tarjoaa ihme reittejä
(tosin säästänyt aikaa kun kierrättää ruuhkat) niin sitten on GM- apuna!
Ja Googlea muutenkin tulee käytettyä paljon googlatessa mahdollisia ruokapaikkoja, happeninkejä ja nähtävyyksiä.
Google offline maps muuten pelastaa hyvin kalliissa data-maissa (EU:n ulkopuolella).
Kunhan muistat ladata sen alueen etukäteen & osaat käyttää karttaa!
Mä navigoin parhaiten vissiin ilman.. 😀
Kuvassa on kesän 2017 reittiä, ei kaikkine stoppeineen mutta sinne päin..

H  – HULLU LIIKENNE, HUNKARI..
Ennen oli Puola se hullu automaa, nyt tuntuu rauhoittuneen näiden vuosien aikana mitä siellä käynyt.
En olis uskonut sanovani tätä!
On siellä vielä niitä kilipää-kuskeja mutta ei niin pahoja&paljoo enää, kyseisen tittelin saa Itävalta & Tsekki, ja hyvänä kakkosena Liettua 😀

Hunkari eli Unkari maa jossa haluaisin myös asua…
Jostain syystä tulee lausuttua toi maan nimi fengelskaksi 🙂

I – ITÄVALTA
Päätettiin tsekkaa Itävalta samalla kun se nyt sattu olemaan siinä, et ajetaan tuolta Sloveniasta Brnooseen (koitappa lausua toi kaupunki nauramatta!), oli navinkin mukaan nopein reitti.
Olihan se joo, ihan kivat maisemat välillä ja silleen mutta ei nyt ihan sykähdyttänyt ja jessus kuin kallista bensaa (dieseliä!) ja kahvia siellä oli! Liian läntenä siis oltiin, nein danke.
Eli sanonta mitä iistimpää sen siistimpää pitää edelleen paikkansa!! 😉
Tässä kuitenkin pari kuvaa Itävallasta.

J –  JELEN, JUHANNUS
Jeleniin ihastuin Serbian Beerfestillä. En oo enää mikään olut ihminen joten tää on paljon sanottu!
Janin yksi lempiolut on myös Jelen, meijän ihanat kaverit toi Janille yhen Jelenin kun treffattiin Balatonilla (joita näemmä tavataan enemmän tien päällä kun kotimaassa 😀 ).
Jelen tarkoittaa peuraa, niitä otuksia nähtiin tuolla Puolan vuoristossa ihan tarpeeksi.
Yöllä oli ihan pimeetä mut sieltä mettästä kiilu vaan noiden silmät ja muutama hupsu tuli vaan päälistelee keskelle autotietä meitä. Varmaan ihmetteli et keitä noi nuijat on 😀


Juhannus-
Suurinpiirtein ainoo viikonloppu joka mulla on vapaa kesällä ja se on must juttu!
Juhannuksena haluun vaan lähtee stadista pois ja päästä mökille (täältä voit lukea mun viime juhannuksen junamatkasta sinne).
Kolme päivää Suomijärven rannalla mökillä tekee ihmeitä!


K –  KARJALA BAR, KRKA, KUMMITUSTALO..
Löydettiin Karjala Bar niillä ekoilla Latvian reissuilla.
Ihanat omistajat Hawa ja Jana toivottaa aina sinne sydämellisesti tervetulleeksi.
Täällä saa hyvää ruokaa & susta pidetään muutenkin hyvin huolta!
Karaokea viikonloppusin mut varotan et mesta on täynnä sillon ja no olihan se mielenkiintosta 😀
Siellä on kyl loistava karaoke-host. Ja mikä tärkeintä täällä näet myös kaikki Suomen lätkäpelit & KHL:ää!


Krka-
käytiin päiväreissulla myös Krkan kansallispuistossa, vaikka oli kuulemma sesongin loppupuolta niin kyllä siellä riitti jengiä.. Hieno paikka mutta liikaa jengiä (kuva ei kerro totuutta)!


Kummitustalot
tuli tutuksi tällä reissulla.
Sibenikin asunto oli ihana mut vähän outo fiilis ja muutama juttukin sattu siellä.
Riiassa päädyttiin taas kummitustaloon yöksi, ihmekkös kun oli vapaana se asunto..
Nää Karjalan omistajat meille kerto sen, ihmeteltiin muun muassa kun jengi pysähty talon eteen ottamaan kuvia.. Talo kuulemma kuuluu myös noihin paikallisten järjestämiin kävelyretkiin & paikkoihin joihin kuulemma paikalliset ei halua mennä.. Heh!

L –  LATVIA
Tietysti Latvia?
Latvia on Unkarin ja Serbian rinnalla mun suosikkimaista (ja pääsi tuo Croatiakin samalle listalle tänä vuonna)! Latviassa, etenkin Riiassa on tullut käyty varmaan parikyt kertaa ja aina vaan haluaa palata..
Täälläkin on sitä jotakin mikä vaan vetää puoleensa..

M –  MARIBOR, MUSA
Maribor teki Balat eli palattiin tänne uudelleen.
Mariborissa viehättää se että siellä ei oo mitään hirveitä turistiryysiksiä, vaan saa vaan olla ja hengailla. Kaunis kaupunki, nähtävää ja shoppailtavaa kyllä riittää!
Talvella voi lasketella Pohorjella ja kesällä sinne pääsee ihailee maisemia niillä hisseillä.
Mariborissa saa myös aivan loistavaa kalapastaa & ne viinit <3
Niin ja hyvä BMW huolto, jota onneks ei tällä matkalla tarvittu 😉


Musiikki

Edellisen auton kutos-soundit oli parhaat, joten sillon hyvä jos tuli yks levy käytyä läpi koko matkan aikana.
Nyt meillä on Janin Spotify kiinni piuhassa ja sieltä löytyy vaikka mitä!
KISS on yks loistava matkamusa, samoin Zeppelinit!
Muun muassa niiden tahdissa jaksaa paukuttaa useempi sata kilometriä päivässä jos tarvis 😉

N – NUKKUMINEN
Koska ei löydetty navista, googlesta, kartasta, meileistä eikä soitoista huolimatta majapaikkaamme Puolan Zwardonissa, niin päätettiin yöpyä autossa huoltoasemalla Slovakian puolella & hyvinhän se meni vaikka ei ollut peittoo tai tyynyy nyt mukana. Nahkatakki peitoksi, huppari silmille ja  ???
Kyllä ykkössarjalaisesta on moneksi 😉

O –  ODESSA
Tänne pääsin osana tuota Ukrainan matkaa toukokuussa & olihan se upea!
Tosin olin kuvitellut enemmän semmoseksi ranta-hengailupaikaksi, mutta keskustasta oli joku 30 minsan matka sinne ja ranta-alue jolla käytiin kierroksella oli semmonen täyteen rakennettu turistimesta.
Katakombit oli mielenkiintoset! Muutenkin oli kyllä nähtävää ja ihmiset oli täällä tosi ystävällisiä!

P –  PIRAMIDA, PRYPJAT
Piramida, viinikukkula Mariborissa.
Aivan upeat näköalat ja hyvällä tuurilla siellä oleva kioski on auki, sieltä saa loistavaa jääteetä ja ah, ihania paikallisia viinejä! Ihan paras rentoutua sen lasillisen kera ja ihastella kun aurinko laskee kaupungin ylle..
Tää on mun tässä & nyt paikka <3


Prypjat
– syyskuun matkalla Ukrainaan kävimme myös Tsernobylissä sekä tutustuimme muun muassa
Prypjatin kaupunkiin. Surullinen, mielenkiintoinen, aavemainen, käsittämätön..


Q-  QUE PASA?!
Ollaan ajettu usein ohi erään lentokonemotellin Panevezyksessä, käyty ihailee ja kuvaamassa niitä hävittäjiä, mutta ei yövytty siellä ennen, koska oltu ”väärään aikaan” liikkeellä.
Ei varattu mestaa etukäteen koska katottiin et siellä tilaa et ajetaan vaan.
Olihan siellä tilaa mutta respan mimmi ei oikeen ymmärtänyt englantia ja mä en valitettavasti osaa espanjaa enkä venäjää millä se meille vastas, mutta hyvin selvittiin- saatiin huone siihen Bookingin ale-hintaan ja ostettua pari juomaakin huoneeseen! Qreat 😉

R –  RIIKA, ROADTRIP
Viime ja edellis vuonna oli majapaikat vanhasta kaupungista loppuunmyyty joten oli loistavaa että päästiin nyt Riikaan viimeisiksi lomapäiviksi!
Sinne kun palaa aina mielellään uudelleen!! Mun home-away-from-home maa! Kts. Latvia.

Roadtripit ehdottomasti!
Kesän kohokohta on ollut nyt useemman vuoden meidän roadtrip-kesälomat!
Ehdottomasti paras matkustusmuoto!
Pääsee näkee niin paljon enemmän, erikoisii paikkoja ja reittejäkin..


S –  SO MANY
Suwalki, Sibenik, Senj,  Skradin, Siofok.. Noitahan riittää!
Siofok on tietty ehtaa kohta B:tä! Skradin löytyy sun yllätykseksi kohdasta Ö!

Suwalkista on tullut Puolan vakimesta jossa ollaan yleensä yövytty mennessä mutta nyt mentiin aiemmalla laivalla joten ohi mäntiin. Takasin tullessa oltiin siellä kaksi yötä. Kts. W!

Sibenik– tie vei tänne & tais pala sydäntä jäädä sinne-vaikka alunperin en ees halunnu takas Croatiaan..
Hurmaava pikku kaupunki, josta bookattiin vielä yksi ylimääränen yö, koska oli niin ihana mesta..


Senj
– oltiin täällä pari yötä paluumatkalla!
Pikkunen kylä Croatian rannikolla, täydellinen paikka vaan olemiseen.
Löytyy täältä kyllä linna+museo ja upeat auringonlaskut, muutama vesijetti & Tesla lataamo..
Hirveetä actionia kaipaavat, tää ei oo sun mesta!



T –  TSEKKI, TIETULLIT
Tsekin kautta tullut ajeltua useamman kerran, viime vuonna oltiin Ostravassa ja nyt Brnossa pari yötä, mutta ei todellakaan mikä mun suosikki maa.
Ekaa kertaa varmaan ikinä halusin vaan päästä lähtemään pois ja samaa sano Janikin.
T = Tsekki = tänne ei enää.
Tähän sopii myös tylyt ihmiset, Tsekissä oli kyllä varmaan huonoin ja hitain asiakaspalvelu ever..


Tietullit
– näihin ei voi olla törmäämättä tuolla matkalla, joskus on todella hvyää tietä ja välillä vähän et mihis nää rahat on menny??
Kallein tietulli oli Croatiassa ja varmaan eniten ruuhkia myös (onneksi enemmän vastaantulevien puolella) koska noita portteja on liian vähän, jumittaa nää tullipisteet liikennettä hirveesti vaikka paikallisilla on noi e-kaistat! Vinjetti tois sujuvampaa liikennettä, mut en usko et ne ottaa sitä systeemii käyttöön..
Saa naviin myös vältä maksullisia teitä, mutta sit ei tiiä mihin perunapellolle joutus ajelee..

U –  UKRAINA, UNELMAT
Pääsin toista kertaa matkanjohtajaksi ihanaan Ukrainaan!
En olis uskonut kuin paljon voisin tykätä maasta mutta niin vaan kävi!


Unelmat– olin kauan haaveillut et pääsen syntymäpäivänäni johonkin matkalle & tuo Ukrainan eka matka sattui olemaan juuri mun syntymäpäivänä!☺
Toinen mistä olin unelmoinut jo kauan oli se ajokortti!! Vihdoinkin mulla on se!! Uskomatonta!
Mitähän seuraavaksi?!

V-  VIINI & VINJETIT
ViiniMaribor ja Stara Trta eli maailman vanhin viini.. sitä ei kyllä tullut maisteltua mutta muuten noi paikalliset viinit on aivan loistavia!
Näillä Balan ja Mariborin reissulla edellisvuosina mä tykästyin viineihin, en aiemmin juonut koska bad memories nuoruudesta, mutta nyt oon löytänyt viinit  ja oh boy mitä ihanuuksia ne tuolla tarjookaan..



Vinjetit-
useampi maa on siirtynyt elektroniseen ja ei tuu enää montaa tarraa liimattavaksi tuulilasiin!
Unohdettiin poistaa edellisvuoden tarrat ja eihän ne enää mihinkään lähtenyt..
Toivottavasti kamerat zomas sen oikeen tarran 😀
Lasifirma hierasi muutaman kerran silmiään kun viettiin se vaihtoon myöhemmin syksyllä.
Nyt on jo melkeen oppinut muistamaan et missä maassa on vinjetit ja missä vaan tietullit! Finally!


W – WIGRY
Tarkalleen ottaen meijän Puolan suosikki-hotelli sijaitsee täällä Wigryssä, Suwalki-regionissa tosin.
Iso kansallispuistoalue, järvi ja muun muassa luostari, suosittuja kohteita täällä.
Jos loman pituutta ei olis rajattu, niin tänne tulisin muutamaksi lisäpäiväksi ihan vaan käppäilee ympäriinsä tota Kansallispuistoaluetta.
Suwalki Plazassa pääsee edullisen shoppailun lisäksi myös ajaa kartingia 😉

X- X3
X:sä on ollut haaveissa jo pitkään, tosin jos rehellisii ollaan niin mun haave on kyl X6, mut ei siihen oo varaa, vielä 😀
Testattiin yhtä kolmosta juuri ennen lomalle lähtöä ja melkeen tarttu mukaan, onneks se meni johonkin huoltoon sillon niin päästiin vetää toinen iso roadtrippi tällä ”vanhalla autolla” ja testaa vähän lisää sitä!
Sitä äksää tuli vähän ikävä tuolla Puolan vuoristossa mut hyvin selvittiin silti!
Ja tyytyväinen siitä että vedettiin toi liki 5000km reissu tolla, koska sen kanssa oli muutama murhe niin tää todisti et se onkin ihan hyvä poika 😀

Y-  YLENSYÖNTI
Joku kirjotti joskus jokunen vuosi sitten että lomalla vaan laihtuu kun ei voi syödä siellä mitään, kun ei oo mitään tuttuja ruokia. Que?!
Mä taas yritän vetää himassa yleensä mahdollisimman vähillä hiilareilla (en nyt, pitäs palata taas ruotuun loman jälkeen..) koska se toimii mulla hyvin, voin – ja jaksan paremmin.
Lomalla taas sitten tykkään syödä ja juoda mitä haluun, varsinkin kun noissa maissa on niin loistavia ruokia & juomia, niin tulee vedettyä vähän niitä ”ruokaövereitä” reissuilla 😀




Z –  ZWARDON
Tänne meijän piti ajaa Liettuasta yöksi matkalla Balatonille.
Bookattiin yö jostain skuttelikosta läheltä Slovakian rajaa mut koskaan ei löydetty sitä mestaa, eikä ne sit enää vastannu meijän puheluihin tai muihin mut otti 20e meijän majotuksesta kuitenkin, dziękuję!

Å – 100-ÅRIG SUOMI
Suomi100
Loviisassa, joka sijaitsee historiallisella alueella missä Suomen ensimmäiset valtiopäivät avattiin, vietin siis suuren osan kesästä töitä tehden!
Jos satut olemaan hoodeilla niin nauti aina tuoreesta kahvista & munkeista tai testaappa joko päivän lounas tai tilaa jotain a la cartesta Safcefella 🙂

Ä-  ÄHKY
Vähän kun toi ylensyönti, mutta nyt eri mielessä.
Tulee nähtyä ja koettua niin paljon näillä reissuilla että menee vähän aikaa sulatella.
Näin mulla käy aina matkojen jälkeen.
Niitä muistoja vaan haluu helliä ja sit on niin vaikeeta kun loma on ohi että ei ees haluu puhuu niistä hetkeen 😀
Ei mulla siis loma-ähkyä ole (onkos semmonen ees mahollista?!) vaan oon kyllä jo valmis lähtee heti uudelleen! Just gimme the money 😉

Ö – ÖKYVENEET
Näitä oli Skradinin satama pullollaan!! Olin et what tultiinko me Monacoon vahingossa?!
Tää oli ilmeisesti semmonen rikkaiden hiljentymismesta, unelias pikku kylä.
Täältä Krkaan, ellet sitten halua patikoida tai vuokrata pyörää sinne.

Tässä oli mun kesä 2017  ?
Toivottavasti en unohtanut mitään kirjaimia..

Ois kiva nähdä muidenkin aakkostuksia kesästä, jos päädyt tekemään vastaavanlaisen niin linkkaile & vinkkaile siitä!

Noista mäiskiäisistä ja ennenaikasesta talvesta huolimatta ihanaa loppuvuotta kaikille!!
Toivottavasti on reissuja vielä tiedossa! ?


PS  Jos et jo seuraa mua jo Instagramissa niin teretulemast seuraamaan mua siellä  ➡    666places
       Eikä mun facebook sivun tykkäyksestäkään haittaa ole!

Ja kommentit, ne on aina tervetulleita – anna palaa!!


 

Matkailualan opintoja & muita koulumuistelmia

Ne kuuluisat viimeiset sanat..
Hassua kun muistaa jotkut asiat ja tilanteet tosi tarkkaan, vaikka ne oliskin vuosien takaa.
Mä muistan kun olin lukiossa ja päätin aina jaksojen alussa että nyt panostan täysii, teen kotitehtävät heti koulun jälkeen, luen kokeisiin ajoissa ja mietin etten halua todeta aikuisiällä että olis pitäny tsemppaa vähän enemmän..
Sit just ennen koeviikkoo mä kaivoin ne kirjat oikeesti vasta nenän eteen, keitin kahvin ja teen seosta yöllä, vedin kofeiinitabletteja ja pänttäsin.. muistan noi niin elävästi 🙂
No mä sain töitä sillon lukion vikalla ja tyhmä kun olin niin koulu jäi, enkä siis koskaan kirjoittanut lukiosta.
Tietty harmittaa jälkikäteen mutta eihän sille mitään enää voi, paitsi kirjautua aikuislukioon?!
Ehkä jonain päivänä 😉
Lukion jälkeen mä siis mietin ettei koulu oo mua varten ja etten menis enää koskaan kouluun takasin..
Ne kuuluisat viimeiset sanat 🙂

Viihdeala sekä koulunpenkki kutsuu..
2010 olin ollut käden takia monta vuotta sairaslomalla ja vaikka kaikki oli ok sen suhteen niin ei mua uskallettu palkata, et mitä jos tulee jotain ja sit olin ollut useemman vuoden pois työelämästä, et sekin vielä.
Sit näin mielenkiintosen koulutuksen ja päätin hakea sinne, se oli monipuolinen ja ala kiinnosti mua.
Tein vikana päivänä sinne hakemuksen koska piti selvittää eka rahapuoli, Jani preppas mua, kävin haastatteluissa ja sit piti vaan venailla.
Niihin aikoihin kun vastausten piti tulla, oltiin Ruotsissa pikku prätkälomalla tapaa siellä asuvaa perhettä, ajettiin ukkosmyräkässä kotiin Turusta ja vaikka olin kun uitettu koira niin revin sen Omnian kuoren auki heti kun päästiin ovesta sisään  ja muistan sen kun eilisen kun luin et pääsin sisään!!
Spesiaalitapauksen kunniaksi skoolattiin Blue Labelillä, jonka Jani sai Afrikasta lahjaksi & jonka ilmeisesti meijän hamsteri tissutteli melkeen pois eräällä lomalla..?? 😀


Tää koulutus oli viihdealan avainpalveluhenkilöstö-koulutus, tuttavallisemmin VIPA.
Kuulostaa hassulle monesta ja tosta viihdealasta tullut monille vähän eri mielikuva kun mitä tää koulutus siis oikeesti oli, heh 🙂
Tää oli siis oikeasti kulttuuri-alaa, pääpaino musiikki/tapahtumatuotannossa ja käytiin myös vähän kirjanpitoa sekä peruslakijuttuja läpi. Lopputyön tein Spotifystä, jota en edelleenkään itse omista 😀
Tuli ruodittua artisteille maksusysteemiä aika kovallakin kädellä mutta oli siinä kaikkea muutakin, manageroinnista ja muun muassa KISS:stä.


Vipa-koulutus oli syyskuusta toukokuuhun, lyhyt mutta tiivistahtinen joten joka päivä oli jotain uutta.
Meillä oli hyviä luennoitsijoita, mutta jäi semmonen fiilis et ois ollu hyvä et monessa aiheessa ois ollu kaksi päivää koska noi päivätkin oli suht lyhyitä.
Päädyin osana koulutusta työharjoitteluun eräälle Ohjelmatoimistolle vähän kun vahingossa,
eräs mun luokkalainen liukastu baarissa, siltä murtu jalka ja joutui leikkaukseen juuri kun sen harjoittelun piti alkaa.
Mulla ei ollut vielä sopivaa paikkaa, joten ne mietti et jos menisin sinne toimistoon kun siellä oli edellinen harjottelija lähössä pois ja sit kun sen mimmin jalka olisi parempi niin se tulis kanssa sinne.
Se sopi kaikille.
Kun toi työharjottelu sitten päättyi niin sain kuulla että ne haluis mun jatkavan siellä, sain myönteisen päätöksen palkkatukeen ja niin jatkoin siellä koulun ohella.
Työtehtäviä oli laidasta laitaan: sopimukset, informaation kokoaminen & välittäminen eri artisteille, matkavaraukset, kiertujärjestelyt, aikataulutus, tekniikan kilpailutus, laskutus jne.
Valmistuttuani olin ensin kokoaikanen työntekijä, tietty super happy kun en ollut vuosiin ollut duunissa ja pääsin reissaa taas!!
Tosin pääsin käymään yhdellä jenkki-reissulla ollessani käpälä paketissa, sillä mun eno pyysi mut sillon mukaansa tulkiksi, mut se on sit taas toinen juttu.
Kesällä 2011 sit tehtiin myös eka Via Baltica reissu ja sille tielle jäätiin..


Kerkesin jokusen vuoden olee siellä toimistolla kokoaikasena mut sit tuli se huono taloustilanne, jokunen artisti lopetti, vaihto mestaa tai oli levytystauolla ja niin mun duuni sit vaihtui osa-aikaiseksi.
Hain extra hommiin kaupan alalle, mut olihan se aika rankkaa, kun ei tiennyt välillä saako mitään liksaa.
Päätin sillon et katson vuoden verran jos tilanne ei kohene niin haen joko työtä muualta tai sitten johonkin kouluun..

Ja näin päädyin matkailualan koulutukseen..
Sit syksyllä 2015 selaillessani ihan muuta osui eteeni mainos matkailualan koulutuksesta:
Matkailuvirkailija / matkailupalveluiden tuottaja.
Bing!
Tää oli se mun juttu- hain kouluun ja yhtäkkiä istuin taas siellä Espoon Omnian käytävillä venailemassa haastatteluun pääsyä ja kuuntelin Ani Lorak- nimistä Ukrainalaista laulajaa.
Sen biisistä saa jotenkin hyvän fiiliksen ja haastettelu meni loistavasti, mä kun olin päättänyt päästä sinne- ja se kuulemma myös näkyi mussa!

Sit tuli kielitesti vaihe, piti tehdä ruotsin ja englannin testit kotoa ja niiden perusteella katottaisiin taso..
Mun ruotsi on oikeesti tosi huono, mä ymmärrän jotain mutta en osaa juurikaan puhua/kirjottaa sitä ja kun piti kirjottaa siihen loppuun jotain itsestä niin sanoin et
”Jag älskar att resa. Mitt svensk är dåligt och jag är beginner och jag kan inte tala svenska..” Jotain muutakin mut ihan yhtä surkeeta voitte vaan kuvitella 😀
Mut koska se muu testi meni (arvaamalla) hyvin niin jouduin muiden kanssa edistyneeseen ryhmään..
Onneks ne muutkin oli samassa dåligt svenska-veneessä joten voitte kuvitella kuin hauskaa niillä tunneilla oli kun koitettiin solkottaa erilaisia matkavarauksia toisillemme ja kuin hyvät hermot meijän opettajalla oli pakko olla 😀

Sit oli koululla vielä semmonen kuuntelu ja suomenkieli-tyyppinen testi sekä matikkaa..
Mä oon aina ollut huono matikassa, kaikki ketkä tuntee mut tietää kuin palikka mä siinä oon joten arvatkaa kuin paljon hilpeyttä on herättänyt niissä ihmisissä et tuolla ohjelmatoimistolla tein muun muassa tilityksiä ja esilaskin palkkoja..
No, toi matikan ja äidinkielen tulos ei mua yllättänyt et en ollut edistyneellä tasolla siinä, kuten ei onnex (sorry) kaikki muutkaan.
Mä myönnän sen, mulla on desimaalit, kolmiot ja kulmiot sekä pilku, sanamuodott ym. aina hukassa.. Koittakaa kestää!


Lyhyesti mä siis pääsin kuitenkin tonne kouluun ja se oli aivan huippua!!
Ei ne aamu kuuden herätykset ja toista tuntia kestävät matkat julkisilla mut ne kurssit oli hauskoja ja mulla oli ihana ryhmä ja myös huippuja opettajiakin mahtu joukkoon.
Luentoja ja tutustumiskäyntejä, ensiapu-koulutusta..
Sit oli vähän tylsempiä tehtäviä (muun muassa excelii) ja sitten hauskoja kuten omia maaesitelmiä ja erilaisia ryhmätöitä eri tunneilla.
Meillä oli esim. kotimaanmatkailua ja jokaisella ryhmällä oli joku matkailun viidestä suuralueesta, mä halusin kanssa Kulttuuriryhmään, jotenkin aateltiin et se ois iisi 😀
Mut hitsi miten laajan alueen se käsittää.. Siihen kyllä uppos aikaa ja meni hermotkin..
Yks meijän luokkalainen lopetti sillon koulussa, myös siis meijän ryhmässä ja näin me saatiin vielä lisää hommia.. Ei siinä, mut kukaan meistä ei ollut niin järin innoissaan kotimaan matkailusta joten kait se sit aiheutti lisää niitä huokailuja 😀
Mut oli meijän pikku ryhmällä hauskaakin, damn!
Käytiin muun muassa kuvaamassa klippejä eri puolilla Helsinkiä, Tuomiokirkolla, Kauppatorilla, Suomenlinnassa ja eräässä hotellissa.. Huippu hauska projekti!
Harmi että mulla ei oo niitä klippejä tässä 😀

Tässä koulutuksessa on siis kaksi vaihtoehtoa johon valmistut: kuten jo aiemmin mainitsin, matkailuvirkailija tai matkailupalveluiden tuottaja.
Koska mä olin ollut jo tapahtumatuotannossa töissä niin päätin ottaa tästä sen virkailijan tittelin, vaikka toi tuottajan homma onkin vähän eri mut silti.
Pääasiassa me opiskeltiin kaikki samaa ja käytiin samoja kursseja.
Muutamia eroja toki oli noissa valinnaisissa, tuottajille oli opastus vaikkapa pakollinen kun taas virkailija sai halutessaan valita sen, samoin oli noiden kakkos kurssien kanssa mm. ensiavussa ja Amadeuksessa.
Koululla oli myös hyvä kielivalikoima, menin venäjän alkeisiin, edellisen käynyt lukiossa ja arvaa vaan paljonko jäänyt siitä mieleen.
Eipä jäänyt nytkään kun on niin hankala kieli, mutta silti sen haluan oppia, siitä olis niin paljon hyötyä!



Matkailualan työharjottelu
Viime syksynä kun mun koulu jatkui niin piti ruveta etsimään työharjottelupaikkoja, osa kävi tekemässä kesällä yhden alta pois, mä en halunnut silloin mennä koska halusin painaa kesällä täysillä duunia jotta pääsisin kesäloma-reissuun. Ei sitä muuten jaksais!

Meillä oli koulussa kaikenlaisia kursseja ja yksi niistä oli Opera eli hotelleissa käytettävä järjestelmä.
Muutamalla meijän ryhmästä meni sukset vähän ristiin sen opettajan kanssa mutta ei se ollut ainut syy että tuli fiilis etten halua hotelliin duuniin, kuten aiemmin haaveilin?!
Käytiin tutustumassa pariin mestaan ja jotenkin ne hotellit anto sellasen kuvan etten halua mennäkkään, oli jotenkin vähän turhan jäykkää & mielistelevää- en oikeen keksi miten muuten kuvailla.
Mut sen tyylistä että ei olis ihan mun juttu sittenkään.
Sit kun kuulin ja luin mimmoset työllisyysmahdollisuudet alalla on niin se kallisti mua taas sinne hotellipuolelle..


Olin vissiin vähän myöhään liikkeellä, mut kävin parissa haastattelussa ja lyötiin aikataulu lukkoon, koska kuulemma mun paperit ja olemus miellytti vaikka just sillon ei ollut ihan tarvetta harjottelijalle 😉
Piti mennä eka tekee työharjottelu yhteen Blu-hotelliin ja helmikuun alussa matkatoimisto Travellerille.
Näiden aikataulujen perusteella bookattiin sit meijän talviloma Serbiaan, et lopetan jossain hotellissa, käyn lomalla ja meen toimistoon, vaan suunnitelmat muuttu.
Tyyliin seuraavana päivänä kun oltiin ostettu lennot ne soitti mulle Travelleriltä et pääsisinkö alottamaan aiemmin, koska harjoittelijan jonka piti tulla ei koskaan tullutkaan.
Sovittiin et teen marraskuusta helmikuuhun siellä ja meen sit hotellille, tää sopi kaikille ja sain jopa pitää mun talviloman ilman mitään mutinoita! 🙂
Sattu vaan harmillisesti juuri matkamessujen aikaan loma, mutta pääsin mä käymään siellä silti pe:na meijän toisen harjottelija Emman kanssa.

Mä viihdyin niin hyvin siellä toimistolla että loppujen lopuksi en sitten mennyt muualle enää harjoitteluun vaan suoritin kaikki mun tutkinnon osat Travellerillä!
Kun mä olin ollut siellä jonkin aikaa harjoittelussa niin Nadja ja Mari kysyi multa kiinnostaisiko mua lähteä vetämään joko Kiova-Tsernobylin tai Kiova-Ohjustukikohta-Odessa reissua.
Olin ihan äimänä et mitä minäkö??
Kyllä kiinnosti ja kyllä, mä olin ihan kauhusta kankeenakin et kuin pärjään kun en oo koskaan ollut matkanjohtajana.
Koska mulla oli tunnit täynnä niin tein sinne sit kolme päivää viikossa paikan päällä ja zoomailin wordpressiä ja opiskelin Ukrainan reissua varten kotona.
Reissu meni hyvin vaikka jännittikin pirusti!
Anne (Metallia Matkassa) oli ollut myös Travellerillä aiemmin harjottelussa ja matkanjohtajana, kyselin muutamia vinkkejä ja sainkin niitä, kiitos vielä!
Hyvä pointti oli huolehtii et jengillä on vettä tarpeeksi ja ostelinkin niitä meille muun muassa extrana bussiin mukaan!


Heti ton Ukrainan reissun jälkeen oli mun viimenen arviointi ja kiitettävä sieltäkin napsahti- en koskaan saanut kiitettäviä normi koulussa joten pitää vähän tuuletella nyt 😉
Lisäksi sain ihanaa palautetta sekä Travellerin porukoilta että mun matkalla mukana olleilta <3

Mun hommiin kuului muun muassa posti, viisumihakemukset ja niiden läpikäyminen, kirjaaminen, eri konsulaateissa käynnit ym. viisumiasiat, nettisivujen päivitys, asiakaspalvelu puhelimessa, sähköpostilla ja face to face, erilaisten matkapakettien tekeminen, lentojen ja hotellien etsiminen, varaaminen,
säätäminen jne.
Todella mielenkiintosta tekemistä & toimistolla oli kiva olla, joten siinäpä syy miksi mä sinne jäin reiluksi kuudeksi (6) kuukaudeksi.
Jos siis opiskelet matkailualaa ja haluat hyvän harjottelupaikan, missä pääset tekemään kaikenlaista niin suosittelen Travelleriä!

PS
Oon reissannu paljon mut en koskaan tarttenut viisumia mutta nytpä osaan 🙂
Ihan vaan vinkkinä jos tarttet viisumia / jelppiä niiden tekemisessä niin Travellerin sivulla löytyy hyvät ja selkeet ohjeet viisumien (etenkin Kiinan mutta myös muidenkin) hakuun!
Ja huippumatkoja, ennen jo tonne harjotteluun pääsemistä olin käynyt tsekkaamassa matkatarjontaa, Trans-Siperian junamatka, Pohjois-Korea (ei ehkä ihan kovimmassa huudossa just nyt), Georgia, Ukraina..
Ja pakko mainita toi Balkanin kiertomatka
Se on mun käsialaa koko matka 😉

PPS
Vaikka mä en vielä ole työllistynyt kokonaan alalle niin en silti mistään hinnasta vaihtas tota koulutusta pois! Jos sua kiinnostaa niin hae kouluun ihmeessä.
Mut älä sano haastattelussa et haet alalle sen takia et pääsee matkustaa tai sen takia et haluut muuttaa Saksaan (näitä oli meijän ekassa ryhmähaastattelussa ja seuraavassa ei näkynykkään)..
Nää asiat ei tapahdu sulle sen takia et oot käynyt matkailualan koulutuksen, se ei oo mikään hokkupokkus-koulutus vaan antaa sulle mahdollisuuden ja alun, käytä ne hyödyksi!!
Et tiedä minne päädyt, mäkään en olis uskonut sillon vetäväni ryhmää Ukrainassa ja nyt oon tehnyt sen jo tänä vuonna kahdesti!
Se mitä mä teen ensi vuonna on vähän stailauksessa just nyt eli vinkkejä otetaan vastaan! 😉

Matkakuva-haaste (noin) 10 kuvaa

 

KUVAHAASTEET – OMG..

Mä oon hirveen huono lähtemään mukaan haasteisiin, niitä kun tuppaa joka luukusta sisään (ainakin facebookin puolella).
Millon on arkikuva-haastetta, millon musta-valko, millon mikäkin.
Mä tykkään postaa kuvia ja lisäillä höpö-höpö tai asia tekstiä mutta semmosta pakkoa (postaa joka päivä sen ja sen päivän ajan/tee niin ja näin) en oikeen jaksa..
Mutta sitten oon bongannut tämän 10 matkakuvaa-haasteen monessa blogissa ja
tää kuulosti sen verran hauskalle että päätin tarttua haasteeseen (haastamalla siis itseni) 🙂
Gaston, Lentopelko ja muut reissupostailijat, kiitos inspiksestä!

Ideana on siis valita 10 kuvaa ja postaa ne otsikoiden alle, joko ilman tai höystettynä kuvaan liittyvällä tarinalla. Kuulostaa simppelille eikö?!
Nope. Mulla on noin ziljoona kuvaa eli valinnan vaikeutta pukkaa sanoisin.
Hyvä kun pystyn ees omaan Instagramiini valita reissuilta parhaimmat kuvat (never).
Joten teen niin kuin jotkut muutkin ja postaan muutaman vaihtoehdon otsikon alle.. 😉

 

1. KUVA TÄYDELLISESTÄ HETKESTÄ
Balan rannalla, periaatteessa myös eka oikee lomapäivä.
Paras maisema, paras seura & yksi parhammista siidereistä!! Mitää muuta voi toivoa?! 😉
Mariboriin eksyttiin vahingossa ja jäätiin jumiin auton/pyhäpäivien takia muutamaksi ”ylimääräiseksi” päiväksi, mutta tuolta on muistoina myös täydellinen hetki, kun koin sen upean ”tässä ja nyt” hetken, ei kiire mihkään ja toi paikka!!
Kuva on Piramidalta. Ne tarjoo erinomaista puna – ja valkoviiniä ja tilanteen kruunaa tietty seura!
PS Mä en ole ollut mikään viini ihminen kun vasta ihan viimeisinä vuosina, joten se että tää on pääsyt huippukuviin ja muistoihin niin on iso juttu!

 

2. SE PERINTEINEN TURREKUVA
Kun ne muutkin, niin minäkin-vaikka en sillon tiennyt mistä kyse kun tätä kuvaa otettiin..
Riika, Latvia & Bremenin pelimannit.
Tänne oli välillä pitkä jono, kun ihmiset tuli kuvaamaan sekä kuvauttamaan itsensä patsaan kanssa, että hankaamaan aasin turpaa, jonka sanotaan tuovan onnea!!
Tarinahan itsessään on surullinen,Grimmin satu jossa eläimet (aasi, kissa, koira & kukko) karkaavat koska niitä kohdellaan huonosti ja lähtevät Bremeniin elämään vapaasti & rupeavat siellä musisoimaan…
PS Jos ihmettelet mitä tekemistä noilla kahella kaupungilla on keskenään, niin ovat ystävyyskaupunkeja.


Jengi postaa hirveesti kuvia lentokoneesta. Niin teen minäkin, sillon harvoi  kun lennän..
Tänään seuraillut taas enemmän jengin feedejä niin siellä on vilahdellut useampi ”plane window” pic – joten there u go 🙂
Bonuksena kuvassa toi erikoinen pyörre takana.
Ollaan juuri laskeutumassa Airport Nikola Teslan eli ”kotikaupunki” Belgradin kentälle.


3. KUVA MAHDOLLISIMMAN KAUKAA

Olihan kiipeily tonne kukkulalle, mutta upeet oli noi maisemat ja linnotus tietty!
Majapaikka on jossain ton lätäkön takana.. Balaton/”Szigligötötötö” Unkari.


Nappasin ilta-auringon Serbiassa.


4. SUURKAUPUNGIN SYKETTÄ

Tää on hankala -kun en oo aikoihin reissannu suurkaupungeissa, kun ne ei niin inspaa..
Paitsi että unohdin Pietarin! Pietari on ihana!!

Ekalla kerralla oltiin vahingossa HD-päivien aikaan siellä & piti tietty käydä tsekkaamassa tää!


Pietariin tekee mieli kanssa aina palata ja lätkähulluna ollaan tietty oltu kattomassa lätkää siellä.
Ska-Jokerit matsi, broidin 18 vee synttärimatka.


5.  zzzzz MATKUSTAMINEN VÄSYTTÄÄ

Pitää tankkailla välillä jotta jaksaa.
Tää kyllä sopis siihen täydelliseen hetkeenkin sekä tohon herkku-juttuun myös.. Just saying)
BigBerry:n double-jääkahvi Ukrainassa.


Kyl se tästä 😀
Hotellin aamiaiset on aina vähän hankalaan aikaan – varsinkin jos sattuu olee iltaihminen!
Koitetaan ottaa yleensä hotla omalla jääkaapilla tai sitten asunto, niin saa nukkuu niin pitkään kun huvittaa.. paitsi lähtöpäivinä.
Maribor, Slovenia.


6. AURINGONLASKU

Auringonlaskut menee myös samaan kategoriaan täydellisten hetkien kanssa, eikä vaan voi valita yhtä..
Serbia & Venäjä <3

 

7.  ”HERKUTTELU”, kuuluu olennaisena osana reissuun
Yes please!
Nämäkin vois postaa täydelliseen hetkeen. ”Reissuruokia” kaipaa aina!
Kotona kun syö vhh, niin reissuissa voi sit höllätä..
Parasta pizzaa Serbiassa (+ ihan täydellistä pastaa tuolla myös).


Sushi menee Latviassa aamupalana, lounaana, välipalana, ennen lätkämatsii palana, yöpalana..

 

8. HEHKUTETTU NÄHTÄVYYS, JOKA OLIKIN PETTYMYS

Ekana tulee mieleen Pariisi, se on jotenkin niin ylihehkutettu & blääh.
Yhen päivän/yön stop-over (2008), mutta en kyllä halua uudelleen.
Ihan kiva kyl mut ei uudelleen.
Pariisin kuvat on vanhalla koneella & en niitä nyt jaksanut kaivaa.
Sit tulee mieleen vähän Ostrava (hehkutettiin yhdessä autolehdessä sitä- oltiin et what, onko noi oikeesti ollu samassa mestaa ?)..

Mut minkä näin omin silmin nyt viime viikolla oli toi Allas Sea Pool, Helsingin keskustassa.
Jessus.. Oli kyllä niin kaamee rakennus, ei sovi yhtään sinne.
Kuvaa mulla ei sieltä ole mutta menkää paikan päälle kattoo tai googlatkaa.. Sorry.

 

9. ”TEEN MITÄ VAIN HYVÄN OTOKSEN ETEEN”

Pohorjelta (Slovenia) maisemat oli upeita! Kuva napattu meidän vaunusta.
Lento/korkeenpaikankammonen kun matkustaa niin nää hetket on semmosia ?
Sopii siis kategoriaan täydellisesti.


Vähän savuefektii kuvaan niin on muy bueno 😉
Meijän mesta Serbiassa.

 

10. KUVA ROADTRIPILTÄ
Valinnan vaikeus iskee taas, goosh…

Kuka väitti ettei sporttibobberiin muka mahdu tavaraa mukaan?!
Tosin juurikin kyseisestä syystä on moporeissui tullut tehtyy lähinnä vaan Suomessa,Virossa&Ruotsissa.


Kauhujen reitti itä-Slovakian vuoristossa, tie oli poikki ja piti mennä toista reittii.
Aurinko rupes jo laskee ja jouduttiin ajaa mustalaiskylän ja ton vuoriston läpi..
Koskaan ei oo niin pelottanu kun sillon kun jengii tulee kadulle ja viskoo juttuja et pysähdyttäs..
Aika diipit pudotukset ja tie ilman kaiteita, huh! Mut siitä selvittiin ja reissattu sen jälkeenkin (tosin ei tuolla Tatroilla..)

That ´s it! Haaste suoritettu.
Ja taitaa olla niin että on myös eka kerta kun tein semmosen eli cheers sille! ?
Ja jos sulla on joku vastaava kiva haaste niin saat luvan vinkata tai jopa koittaa haastaa mua 😉
Mä en nyt haasta suoraan ketään mutta sallin jokaisen haastaa itsensä 😀

 

Jos haluat kopioida tän 10-kuvan haasteen itsellesi tai haastaa jonkun niin anna palaa.
Tässä noi kohteet.

1. Kuva täydellisestä hetkestä
2. Perinteinen turistikuva
3. Kuva mahdollisimman kaukaa
4. Suurkaupungin sykettä
5. Zzz – matkustaminen väsyttää
6. Auringonlasku
7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja
8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys
9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva
10. Kuva roadtripiltä

Ai niin, meinas unohtua: alkuperänen otos löytyy Journey diary-blogista!
Sinne voi linkkailla myös oman haasteensa, niin löytyy kaikki yhestä nipusta 🙂

Kuten sanoin niin kuva-valinta oli hankalaa..
Ja koska en viittiny kolmee änkee noihin, niin tässä osio kuvista, jotka ei ole tuossa ylhäällä mukana mutta ansaitsee paikkansa postauksessa anyway 😉


TÄYDELLISTÄ

Unkarista tuli äkkiä suosikki-kohde ja kuva onkin ekalta illalta, viime reissulta.
Istuessa auringon laskiessa taustalla Balatonin rannalla Janin kanssa, jääkylmä juoma (parasta siideriä) kädessä & loma edessä = perfecto!
Ekan oikean lomapäivän kunniaksi on tullut tavaksi vetästä myös sikari = ihan täydellinen hetki!
En malta odottaa ensi kuuhun, jotta pääsee taas reissuun & Balatonin rannalle <3


AURINGONLASKU

Ja samalla kyl se täydellinen hetkikin..


SAFKAA

Leipomotuotteet on must juttu (pakko maistaa ainakin yksi pala)..
Käy kyllä myös täydellisiin hetkiinkin – surprise!!


MITÄ VAAN…

Teen ittestäni pellen eikun… linnanneito Kroatissa ?


ROADTRIPPIN

Autoselfie.
Sopii myös täydelliseen hetkeen, laivassa, lomalle lähdössä 🙂