Browsing Category

Katalonia

Moments – Tarragona

Tarragona, Katalonia, Espanja

Katalonian eteläinen kaupunki Tarragona on kaupunki, jolla on luonnetta. Se ei ole mitenkään poikkeuksellisen kaunis, mutta silti viehättävä ja kiinnostava. Kirjoitin aiemmin, että Tarragona on teeskentelemätön, aito ja rosoinen. Ehkä juuri nämä adjektiivit kuvaavatkin kaupunkia parhaiten.

Kameran kanssa kulkevan on vähän väliä pakko pysähtyä vangitsemaan näkymiä ja hetkiä. Puitteet kiinnostaville kuville ovat täydelliset. Värikkäät talot, antiikin rauniot, kapeat kujat, jopa kaupungin jumalaisen kauniit katulyhdyt saavat visualistin polvet tutisemaan. Tässä vangittuja tunnelmia Tarragonasta.

Tarragona8Tarragona13Tarragona taidemuseoTarragona2Katedraali TarragonaTarragona feelingsTarragona feelings2Restaurant TarragonaTarragona muurejaTarragona raunioitaTarragona talojaTarragona17Tarragona6Tarragona talon seinämaalausTarragona7Rambla TarragonaKuu Tarragonassa

Kävin muuten viikonloppuna entisellä härkätaisteluareenalla järjestetyssä street food -tapahtumassa. Entisessä areenassa todellakin, sillä Katalonia kielsi härkätaistelut vuonna 2012 Espanjan ainoana maakuntana. Monet Katalonian härkätaisteluareenat ovat kokeneet uuden elämän uudessa käyttötarkoituksessa: esimerkiksi Barcelonassa areenasta on rakennettu mielenkiintoinen ostoskeskus ja Tarragonassa areena toimii monenlaisten konserttien ja tapahtumien pitopaikkana.

Ruokatarjontaa oli monenmoista, perinteiset burgerit ja tortillat hyvin edustettuina. Kiinnitin huomiota siihen, että espanjalaisilla tapaskulttuuri on aina voimakkaasti läsnä, kun ruuasta puhutaan. Siinä menivät perinteiset tapakset, kuten patatas bravas ja pimientos de padron, street foodista oikein hyvin.

Street food tarragonaStreet food Tarragona2Street food Tarragona5Street food Tarragona3Street food Tarragona4

Tarragonan päivinä majoituin Alexandra Aparthotellissa, jonka sijainti kaupungin pääväylällä Rambla Novalla vanhan kaupungin vieressä oli loistava. Hotelli itsessään on iäkäs ja remonteista huolimatta kulumisen jälkiä oli niin rakenteissa kuin kalusteissa. Ikävänä puolena oli, että hotellin viemärit tuppasivat välillä haisemaan. Hyvinä puolina se, että huone oli valoisa ja tilava. Hotellissa oli myös oikein ystävällinen palvelu. Huonehinta vaihteli vuorokaudelta 45-50 euron välillä riippuen viikonpäivästä.

Ravintolavinkit: El Bon Arròs on perinteisiin riisiruokiin erikoistunut ravintola. Kävin syömässä 12 euron hintaisen päivän menun, johon myös juoma sisältyi. Siinä mielessä hauskaa, että tarjoilija toi pöytään minulle koko pullon roseeviiniä, josta tohdin puoli pulloa tyhjentää. Ruoka oli hyvää, tuoreet raaka-aineet ja maukasta. Hyvä hintalaatusuhde ja ystävällinen palvelu.

Vieressä on ravintola EspaiBrasa, jonka myös kävin testaamassa. Menu oli hieman kalliimpi, 16,50 euroa, mutta maukasta oli. Herkulliset simpukat ja hyvää grillattua kalaa. Konstailematonta ruokaa, joka tehty hyvistä raaka-aineista. Ravintolassa valmistetaan ruokaa avohiiligrillillä, joka antoi ruokaan mukavan savun aromin. Ravintolassa oli myös mielenkiintoinen tapaslista. Molemmat ravintolat sijaitsevat lähellä katedraalia Callé la Nau -kadulla.

Matka jatkukoon. Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, täältä tullaan.

 

Kuvauksellinen ja rosoinen Tarragona

Tarragona, Katalonia, Espanja (noin 100 km Barcelonasta rannikkoa etelään)

Kylläpäs nyt historiaa pukkaa. Gironan jälkeen matkustin reilut 150 km etelään Espanjan ”Italiaan”, Tarragonaan. Barcelonan jätin väliin, koska se on tuttu jo useilta aiemmilta matkoilta. Tarragona, noin 140 000 asukkaan satamakaupunki, oli aikoinaan Rooman valtakunnan toiseksi tärkein kaupunki heti Rooman jälkeen (sen aikaiselta nimeltään Taraco). Ja kyllähän roomalaisten historia kaupungissa näkyykin, jopa niin, että välillä unohti olevansa Espanjassa. Tarragonasta löytyy mm. roomalaisen amfiteatterin, sirkuksen ja forumin jäänteet, vanhan kaupungin muurit, akvedukti (kaupungin ulkopuolella) ja joka puolella kohtaa jonkinmoista antiikin ajan rauniota. Tässä kohtaa pyydän anteeksi moukkamaisuuteni, mutta noiden raunioiden kohdalla vaan tuntuu, että ne niin muistuttavat toinen toistaan, enkä jaksa niistä enää kovin innostua. Historiafriikille tämä kaupunki on varmasti helmi.

Tarragona16Tarragona7Taragona19Tarragona12Tarragona9

Minulle Tarragona oli helmi toisesta syystä. Tykästyin kaupungin levolliseen, teeskentelemättömään tunnelmaan. Jos Gironan oli trendikäs ja nuorekas, minusta Tarragona on jollain hyvällä tavalla vanhanaikainen. Sellainen aito espanjalainen kaupunki, jossa eletään elämää niin kuin on aina eletty. Rosoinen, rustiikkinen, ei turhan kiilloteltu, jopa vähän rähjäinen. Todettakoon tässä välissä, että tämä on oma subjektiivinen näkemykseni, joka perustuu vain muutaman päivän hetkelliseen havainnointiin ja sen hetkisiin fiiliksiin. Joku toinen on varmasti ihan toista mieltä. Minulle Tarragona näyttäytyi hieman uneliaana, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla.

Tarragona3Tarragona11Tarragona5Tarragona4

Tarragona lienee monelle suomalaiselle melko tuntematon kohde, mutta kaupungissa kannattaa ehdottomasti käydä. Kaupunki on kuvauksellinen, täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia ja kauniita yksityiskohtia. Sellainen kaupunki, jossa on mukava kuljeskella ja pysähdellä usein vanhan kaupungin kujilla nauttimaan lasi cavaa ja tapaksia. Erityisesti kameran kanssa tässä kaupungissa sai päivän nopeasti kulumaan. Koin täällä jonkinmoisen valokuvauksellisen herätyksen ja kuljin kuvailemassa kauppahallissa ja kaduilla ihmisten eloa. Jokusen onnistuneen otoksenkin mielestäni sain.

Tarragona15Tarragona14Tarragona18Tarragona10Tarragona

Tarragona on tunnettu vilkkaasta kulttuuri- ja tapahtumaelämästä. Alunperin olin aikonut viettää kaupungissa kolme päivää, mutta otin yhden vuorokauden lisää. Viikonloppuna oli latinalaisen musiikin ulkoilmakonsertti ja street food- sekä vintagetapahtuma, joten en raaskinut missata näitä lupaavalta kuulostavia tapahtumia.

Kuvat kertokoot fiiliksistä.

www.tarragonaturisme.cat/en

Girona hurmasi

Girona, Katalonia, Espanja (noin 85 km Barcelonasta koilliseen)

Jo muinaiset roomalaiset, jo muinaiset arabialaiset, jo muinaiset juutalaiset, jo muinaiset frankit… Kun astuu Gironan vanhaan kaupunkiin iskee vastaan sen verran suuri historiatarjonta, että ähky tulee. Joka puolelta nousee basilikaa, katedraalia, muurin pätkää ja museota siihen malliin, ettei oikein tiedä mihin ensi alkuun tarttuisi. Yritin aluksi epätoivoisesti olla tietoinen turisti ja opaskirjasen ja kartan avulla ottaa selkoa, mikä on mikäkin. Koska historia ei ole vahvimpia lajejani, annoin periksi ja päätin armahtaa itseäni. Onko minun oikeastaan tarvetta tietää, milloin ja kenen toimesta mikäkin rakennus on rakennettu?

Girona vanhakaupunkiGirona3Girona2Girona6Girona kylpyläGirona5Girona kylpylä2Girona kaupunginmuuri

Sen sijaan sukelsin tunnelmaan. Kiertelin vanhoilla kujilla ja aukioilla nautiskellen historian havinasta ja paikan ainutlaatuisuudesta. Halusin nähdä mitä seuraavan kulman takaa tulee vastaan, mihin seuraava kuja johtaisi. Etsin mielenkiintoisia kuvakulmia ja visuaalisesti kauniita asioita. Hullaannuin Gironan vanhan kaupungin sokkeloista. Eksytin itseni vanhojen juutalaiskortteleiden sopukoihin ja kuvittelin millaista elämä oli vuosisatoja sitten.

Girona vanhakaupunki2Girona7Girona4Girona vanhakaupunki3

Girona hurmasi visuaalisuudellaan. Tässä museokaupungissa eletään vilkkaasti tätä päivää, mutta niin, että vanhaa on osattu hyödyntää kaiken uuden rinnalla. Jopa arkkitehtuurissa on osattu taitavasti jatkaa vanhaa uudella rakennusosalla, hyvänä esimerkkinä kaupungin sairaala. Vanhan kaupungin harmauden ja ruskeuden vastapainoksi rakennuksista löytyy väriä ja iloisuutta. Joenrannan pastellisävyiset talot luovat pirteän ja leikkisän näkymän.

Girona on suorastaan trendikäs ja nuorekas, erilainen kuin aiemmat Katalonian kaupungit, joissa olen tämän reissuni aikana käynyt. Toinen toistaan houkuttelevammat kaupat ja ravintolat saavat turistin huokaisemaan ihanuudesta. Ihailin liikkeiden kauniita julkisivuja ja kauppiaiden huikeaa taitoa rakentaa ainutlaatuisia miljöitä, joissa jokainen pienikin yksityiskohta oli tarkkaan harkittu. Kuolasin kaupungin ihkujen ravintoloiden perään ja yritin kääntää katseeni väkisin pois mitä kiinnostavimman näköisistä putiikeista. Shoppailuintoiset, varokaa tätä kaupunkia!

FarmasiaCandela2Girona shoppailuGirona ostoksia

Yövyin Gironassa hotelli Peninsularissa. Hotelli itsessään oli ihan ok ja loistopaikalla vanhan kaupungin kupeessa. Ainut, että oma yhden hengen huoneeni oli surkea: pimeä, ahdas, kuuma ja karu. Ilmastointi oli, mutta se puhalsi kylmää kuin pakastin ja piti sen verran kovaa meteliä, ettei sitä voinut yöaikaan käyttää.

Ravintolavinkki: Placa de la Independician kulmassa on ravintola nimeltään El Boira. Päivän menu, 12,60 euroa, oli ehdottomasti hintansa väärti. Hyvää palvelua ja täydellinen crema Catalana.

Girona herkkukaupatCrema CatalanaGironaGirona joen taloja

Uskonpa, että tämä kerta ei jäänyt ainoaksi Gironassa käynniksi…

Seuraavaksi matka jatkuu Barcelonan eteläpuolelle kaupunkiin, jossa roomalaiset ovat myöskin ammoisina aikoina vaikuttaneet.

www.girona.cat/turisme/eng

Roses – tänne eläkepäiviksi!

Roses, Costa Brava, Katalonia, Espanja (160 km Barcelonasta rannikkoa pohjoiseen)

Alunperin tarkoitukseni oli jatkaa matkaani Gironaan, mutta tutkailtuani majoitustarjontaa ja hintatasoa tulin toisiin aatoksiin. Jostain syystä Gironan majoituskapasiteetti oli tällä hetkellä kovin täynnä ja hinnat sen mukaiset. No, koska mitään sen kummempia aikatauluja ei tässä reissaamisessani ole, päätin jäädä matkan varrelle odottelemaan halvempia hotellihintoja.

Pääsin bussilla Cadaquesista kätevästi seuraavaan lähikaupunkiin nimeltä Roses. Kaupunki sijaitsee suojaisassa lahdenpoukamassa, joten sää täällä on yleensä muutaman asteen lämpimämpää ja tuulet vaimeampia kuin Cadaquesissa. Kyse on vanhasta kaupungista, jossa asutusta arvellaan olleen jo peräti 3000 vuoden takaa. Roomalaiset rakensivat 1500-luvulla kaupunkiin mittavan linnoituksen. Aluetta pääsee tutkailemaan neljän euron pääsymaksulla.

Roses7Roses linnoitusRoses9

Ensi silmäyksellä kaupungin katukuva oli harmahtava :). Enkä tarkoita tällä sitä, että kaupunki olisi tylsä. Päinvastoin, oikein viihtyisä merenrantakaupunki Roses on. ”Harmautta” katukuvaan luovat satapäiset harmaapäiset ranskalaiset ja saksalaiset eläkeläiset, joita katukuvassa näyttää olevan silmiinpistävän paljon. Toisaalta eihän se ihme ole. Täällä on kaikki mitä voisin itsekin eläkepäivinäni kaipailla: miellyttävä ilmasto, hiekkabiitsiä neljän kilometrin verran, mukavan leppoisaa lomatunnelmaa, mutta myöskin aitoa kaupunkielämää, kauniita maisemia, edullinen hintataso, siisti katukuva ja paljon aktiveettitarjontaa. Tosin viikonloppuna katukuva nuorentui, sillä kaupunkiin saapui satapäin ranskalaisia viikonloppua viettämään. Kaupungin tunnelma muuttui kertalaakista ja esimerkiksi sunnuntaina lounasaikaan jokainen ravintola ja baari oli kuin nuijalla lyöty.

Hotelli, jossa majoitun oli hyvä löytö. Sain Marina-nimisestä hotellista tarjoushintaisen huoneen 43 euroa/vrk sisältäen aamiaisen. Olin varannut pienen yhden hengen huoneen, mutta ilokseni sainkin tilavan kahden hengen huoneen. Huoneessani oli uudehkot kalusteet, raikkaat, värikkäät tekstiiit ja muutenkin minusta kelpo majoituspaikka hintalaatusuhteessa. Aamiainenkin ihan perushyvä. Erikoismaininta täydellisistä suurista, lehtevistä croissanteista, kiitos ranskalaiset. Hotellin katolla on myös pieni uima-allas ja auringonottotila. Sijainti meren äärellä, vain katu välissä, on erinomainen. Luksusta oli kipaista mereen iltauinnille.

Roses hotellihuoneRoses

Kaupungissa on suurehko satama-alue, jossa oli mukavaa käydä äimistellä melkoisia ökyveneitä ja Costa Bravan merkittävimmässä kalastajasatamassa sympaattisia puisia kalastusvenhosia ja kalastajien puuhailua. Luin jostain, että Välimeri on puhtainta ja kirkkainta tällä osin ja kalakannat runsaita.

Rantaviivaa pitkin kulkee kilometreittäin kävely/pyöräilyreittejä, joten lenkkeilijää hemmotellaan melkoisilla lenkkimaastoilla. Vuokrasin itse sunnuntaipäivän ratoksi polkupyörän ja ajelin sillä rantaraittia auringosta nautiskellen.

Roses6Roses4Roses3Roses5Roses majakka

Rosesissa sijaitsi muuten legendaarinen kolmen Michelin tähden ravintola El Bulli, joka kerta toisensa jälkeen valittiin maailman parhaimmaksi ravintolaksi. Ravintolan omistaja ja pääkokki Ferran Adrià sulki ravintolan vuonna 2011 tappiollisena. Tappio ei johtunut asiakaskunnan vähyydestä, sillä ravintolassa kävi vuosittain 8000 ruokailijaa, tulijoita tosin olisi ollut kaksi miljoonaa. Kokkeja ravintolassa työskenteli parhaimmillaan 42, liekö siinä syy tappiolliseen toimintaan.

Majoituin neljä yötä tässä kaupungissa ja viihdyin erinomaisesti. Roses on aito vanha kaupunki, josta löytyy vilkasta paikalliselämää rantojen, hotellien ja hyvien ravintoloiden lisäksi. Yleinen havainto muuten on, että näillä Costa Bravan kulmilla englanninkielen taito näyttää olevan melko heikkoa. Edes hotellien respat eivät oikein osaa englantia. Siksi olen kehittänyt uuden kielen enraspan. Se on sekoitus englantia, ranskaa ja espanjaa. Eli jos ei englannilla pärjää, sitten otetaan avuksi auttava ranska ja jos ei vieläkään onnistu, sitten latelen kaikki osaamani 50 espanjan sanaa. Kielen perusteisiin kuuluu myös vilkas käsien käyttö. Kyllä vaan, yleensä tulee ymmärretyksi ja asiat hoituvat.

tapas ravintolabodegadesigualRoses kukkaruukutespadrillokset

Ravintolavinkki: italialainen ravintola Dolce Vita tarjoaa erinomaisen hintalaatusuhteen lounasmenussa hintaan 11,85 (ma-pe ennen klo 15.30). Voit vapaasti valita ruokalistan pallolla merkityistä annoksista kaksi ruokalajia ja jälkiruoan. Hintaan sisältyy valitsemasi juoma (viini, olut tai virvoitusjuoma) ja leipä. Kävin syömässä pariin otteeseen ja voin suositella. Enemmän kuin vastinetta hinnalle.

Seuraavaksi siirryn haistelemaan suuremman kaupungin tuulia.

http://visit.roses.cat/en

Pikkukylä Kataloniassa oli löytö

El Port de la Selva, Costa Brava, Katalonia, Espanja (178 km Barcelonasta rannikkoa pohjoiseen)

Paluumatkalla Katalonian Cadaquesista kiinnitin huomiota ylhäältä vuoristosta alas pieneen merenrantakylään, jonka valkoiset talot hohtivat lahdenpoukamassa Pyreneiden kainalossa. Tuo piskuinen kylä jäi jostain kumman syystä kummittelemaan mieleeni, olihan se niin eristyksessä muusta maailmasta ja omalla tavallaan taianomaisen houkutteleva. En saanut kylää pois mielestäni, joten päätin selvittää mikä se olikaan ja pääsisikö sinne mitenkään bussilla.

Kylä oli El Port de la Selva, 1000 asukkaan pittoreski kalastajakylä Välimeren pohjukassa, Cap de Reusin niemimaalla. Bussilla sinne pääsisi, mutta asemapaikastani Rosesista vain viikonloppuisin. Tämähän sopi matkani aikatauluun, joten lauantai aamuna istuin bussissa kohden tuota mielenkiintoni herättänyttä kylää. Päiväretki onnistui mainiosti, sillä bussimatka kesti vain vajaan tunnin ja myöhäisiltapäivällä pääsisin takaisin Rosesiin.

El Port de la Selva4El Port de la Selva11el port de la selva9El Port de la Selva6

Olin iloinen, että tuli mentyä. Luulen, että tällaiset neitseelliset paikat alkavat olla Euroopan matkailumaissa harvinaisia. Kylä sijaitsee Cap de Reusin luonnonsuojelualueella, joten ei ihme, että ympäröivä luonto oli kerrassaan lumoavaa. Jylhää vuoristoa, idyllisiä rantapoukamia, aaltojen ja eroosion syövyttämiä rantakallioita, kristallinkirkasta vettä. Vastaantulijat tervehtivät sinua iloisesti, värikkäät kalastajaveneet keinuivat aallokossa, lokit kirkuivat taivaalla, kylän kissat pyörivät jaloissasi, kirkon kellot ilmoittivat tasatunteja, rantakuppiloissa syötiin valkosipulintuoksuisia simpukoita… Suorastaan täydellinen kyläidylli. Paikka, jossa ei voi olla muuta kuin onnellinen. Oma osansa tässä huippufiiliksessä oli varmaan säälläkin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila lähenteli hellelukemia, vaikka elettiin jo lähes lokakuun puoliväliä. Tuntui, että tässä kylässä kaikki oli vain sinistä ja valkoista, aurinkoista ja seesteistä.

El port de la selva7El Port de la Selva2El Port de la Selva3El Port de la Selva

En tiedä miten paljon turisteja kylässä yleensä käy. Nyt elettiin hiljaista matkailijakautta, joten vaikea arvioida. Muutamia hotelleja näytti olevan ja ranskaa kuulin puhuttavan jonkun verran, mutta pääsääntöisesti tunnelma oli kovin paikallinen. Lounasta nautin Ca la Paquita -nimisessä ravintolassa meren äärellä lähellä kalastajasatamaa. Grillattu seepia-mustekala oli erinomaista. Ravintola näytti olevan hyvin suosittu, sillä se oli täynnä viimeistä paikkaa myöten.

Jos näillä Katalonian pohjoisosan koilliskulmilla liikuskelet, älä jätä tätä ihastuttavaa kylää väliin. Tällaiset ainutlaatuiset, originellit paikat alkavat olla harvinaisuuksia. Nautinnollinen päivä nautinnollisessa ympäristössä.

Seepiatapakset

ca.elportdelaselva.cat/

Vaarallisen näköistä kansanperinnettä

Pohjois-Espanjan Katalonian Figueresissa osuin sattumalta kaupungin keskusaukiolle, jossa pääsin tutustumaan läheltä katalaanien yli 200 vuotiseen perinnetapaan. Kyse on ihmispyramidien ja ihmistornien rakentamisesta, jossa joukkueet kilpailevat siitä, kuka muodostaa korkeimman ihmisrakennelman. Korkeimmat näkemäni tornit olivat seitsemän kerroksisia, mutta luin, että parhaimmillaan on pystytty muodostamaan jopa kymmenkerroksisia.

Homma meni jotenkin niin, että ensin pakkautui perusjoukko tiukkaan ympyränmuotoon. Tämä on pyramidin kivijalka, joka kannattelee koko rakennelmaa pysymään pystyssä. Sitten reunimmaisista ihmisistä osa nousee seuraavaksi kerrokseksi alimmaisten olkapäille. Pohjakerroksiin oli selvästi valikoitu joukon vahvimmat miehet. Ja sitten nousivat taas seuraavat ja sitä seuraavat ja seuraavat niin, että mitä ylemmäs mentiin, sitä kevyimmiksi (ja myös nuoremmiksi) osanottajat kävivät. Kunnes viimeiseksi pyramidin huipulle kiipesi vain pieni lapsi. Kiipeämistä siivitti ja jännitystä lisäsi rumpujen pärinä ja torvisoitto.

ihmispyramidiihmispyramidi4ihmispyramidihmispyramidi9

Pyramidien lisäksi näin rakenneltavan myös ihmistorneja, joissa osallistujat tasapainottelivat pötkössä toistensa olkapäillä. Itseäni kyllä huimasi koko touhu, hyvä kun uskalsin katsoa. Erityisesti ihmetytti, miten vanhemmat antavat noin pienten lasten kiivetä monen metrin korkeuteen ilman minkäänlaisia turvaköysiä, entä jos horjahtaa ja putoaa alas? Sen verran vaarallisen näköiseltä homma näytti. Siitä ei ole tietoa, aiheuttaako tämä perinne usein loukkaantumisia kuten esimerkiksi Pamplonan härkäjuoksu. Ainakin ambulanssi oli valmiusasemissa tapahtumatorilla.

Hauskaa osallistujilla näytti olevan ja ilmassa oli jotenkin myönteistä vanhan ajan kansanjuhlan tuntua. Kaikessa kummallisuudessaan perinne tuntui ruokkivan voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sosiaalinen tapahtuma, jossa selkeä yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Olisko juuri siitä tässä jutussa viime kädessä kysekin?

pyramidiihmispyramidi6ihmispyramidit3ihmispyramidi2

Cadaques – kuin suoraan maisemapostikortista

Cadaques, Costa Brava, Katalonia, Espanja (noin 170 km Barcelonasta rannikkoa pitkin pohjoiseen)

Jos kuvittelet täydellisen maisemapostikortin, Cadaques on juuri sellainen. Kuvankaunis lahti, jossa välkehtii kristallinkirkas meri. Valkoisiksi kalkitut talot hehkuvat auringon paahteessa ja taustalla maisemaa reunustaa jylhä vuoristo. Täydellinen lomakaupunki, jossa kirkon kellot soittavat tasatunnein, kukko laulaa taustalla, kissat nukkuvat kadunreunoilla ja kaikkialla on kiireetön kylämäinen tunnelma. Kylämäinen tosiaankin, sillä vaikka Cadaquesista puhutaan kaupunkina, täällä asuu pysyvästi vain noin 2000 asukasta.

Halusin tulla katsomaan, onko Cadaques oikeasti niin kaunis ja kuvauksellinen kuin olin lukenut. Tämä entinen kalastajakylä Välimeren ja Pyreneiden välissä hurmasi aikoinaan Salvador Dalin, jonka entinen koti Portlligatissa, Cadaquesin kupeessa, on yksi paikan nähtävyyksistä. Taiteilijan mielestä täältä löytyi täydellinen valo. Ja olihan Cadaques ihastuttava. Bussimatka kaupunkiin oli jo itsessään mielenkiintoinen. Serpentiinitie kulki pitkin vuoristoa ja lopulta laskeutui alas auringon valossa kylpevään Cadaquesiin lahteen.

Cadaques1Cadaques6Cadaques12Cadaques14Cadaquesin kissaCadaques

Kaupungin kauneuden ovat huomanneet myös turistit, joita näin myöhäissyksylläkin oli jonkin verran. Ranskaan on matkaa vain noin 20 km, joten ei ihme, että suurin osa matkailijoista oli ranskalaisia. Ikävä kyllä turismi on muovannut myös hintatasoa, sillä edelliseen käyntikohteeseeni Figueresiin verrattuna hintataso pompsahti täällä loikan ylöspäin.

Kalliimpi hintataso näkyi myös majoituksessa, sillä majoitustasoa jouduin rankasti alentamaan. Kyllä se vaan on niin, että yhden tähden hotelli on yhden tähden hotelli, vaikka sitä kuinka Tripadvisorissa kehuttaisiin. Yövyin hotelli Ubaldossa, jonka sijainti vanhassa kaupungissa, 100 metrin päässä rannalta, oli ihanteellinen. Siihen se ihanteellisuus sitten päättyikin. Huoneessani oli kyllä kaikki tarvittava ja suihkusta tuli lämmintä vettä, mutta kun huoneeni vaan oli niin kolkko ja pelkistetty. Onneksi sentään oli parveke, josta näkyi sivuttainen näköala vuoristoon. Jos katsoi suoraan, näkymä oli naapuritalon roskiksille. Hotellin seinät olivat ilmeisimmin paperista. Kuulin nimittäin naapurihuoneistosta kaiken: normaalin puheen, television, kuorsauksen, vessassa käynnit, tekstareiden tulon ja kaiken sellaisen mitä nyt en niin olisi halunnut kuulla…

Hotel UbaldoCadaques11Cadaques15Cadaques13

Tyypillistä Cadaquesille on sijainnista johtuva sään nopea vaihtelu, josta sain kokemusta itsekin. Vuorten takaa nousi myrsky aivan hetkessä. Liekö tuo myrskytuuli ollut sitä ”Tramuntanaa”, joka kuulemani mukaan pyyhkii Pyreneiltä tullessaan kaupunkia oikein kunnolla niin keväisin kuin syksyisin.

Söin kaupungissa sekä hyvin, että huonosti. Rantakadulla oleva Restaurant Mos tarjosi säästömatkaajalle hyvän hintalaatusuhteen. 15,50 euroon kuului runsas salaattibuffet, lämmin pääruoka useista vaihtoehdoista ja jäkiruokabuffet, jossa oli hedelmiä, juustoja ja pikkuleivoksia. Ruokailijoille seuraa piti terhakka papukaija, jonka kanssa yritin viritellä keskustelua. Meillä oli vähän kielikongelmia, mutta jos oikein ymmärsin tyypin nimi oli Ara. Ruokailla kannattaa ravintolan takaosassa olevassa viihtyisällä puutarhaterassilla.

Cadaques4Papukaija. Cadaquesissa

Jos tiesi kulkee Cadaquesiin, älä jätä käymättä Cap de Creusin niemellä. Tämä Espanjan itäisin kolkka koillisessa on valtion omistamaa luonnonsuojelualuetta, josta aukeavat huikeat näköalat Välimerelle. Alueelle pääsee autolla tai vaeltamalla (8 km/suunta Cadaquesista) tai kätevästi Cadaquesin keskustasta veneellä tai pikkujunalla. Koska retkipäivänä puhalsi melkoinen tuuli ja tulen helposti merisairaaksi, minulle paras vaihtoehto oli minijuna. Kahden tunnin edestakainen matka maksoi 16 euroa, mikä tuntui paljolta pelkästä kuljetuksesta. Matkalla ohitettiin Salvador Dalin kotimuseo Portlligatissa, eikä ihme, että taiteilija oli halunnut rakentaa kotinsa juuri tuohon paikkaan. Kotimuseossa on mahdollisuus vierailla, mutta se vaatii etukäteisvarauksen.

Cap de CreusChadaques2

Kaikkinensa Cadaques oli oikein viehättävä pikkukaupunki muutaman päivän käyntiin. Sen verran pienestä paikasta kuitenkin oli kyse, että mietin kävisikö täällä pidempi aika jo tylsäksi. Ainakin yksinmatkustavana nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Costa Bravalla pysyn edelleen. Huomenna jälleen uuteen paikkaan.

www.visitcadaques.org

www.salvador-dali.org

Dalin absurdi taidemuseo Figueresissa

Salvador Dali museo (The Dali Theatre Museum) Figueres, Katalonia, Espanja

Varoituksen sana: tämä museo ei ole tosikoille. Aluksi ajattelin itsekin, ettei tässä ole mitään järkeä. Oikeassa olin, ei olekaan.

Katalonian Figueresissa sijaitseva Dali museo on taiteilijansa näköinen: kummallinen, hullu ja shokeeraava. Täynnä outoja yksityiskohtia, hulvatonta mielikuvituksen räiskettä, kummallisuuksien sekamelskaa. Museossa liikutaan Dalin maailmassa, jossain hulluuden ja nerouden rajapinnassa, maailmassa mitä ei voi ymmärtää, eikä ole tarviskaan.

Dali museoDali teatterimuseo

Paras siis heittää taidemuseo-moodi pois päältä ja astua suosiolla absurdiin Dali-maailmaan. Oman mielenkiintonsa museoon tuo se, että Dali todellakin suunnitteli museon ja sen jokaisen yksityiskohdan itse viimeisimpinä elinvuosinaan. Hän halusi luoda maailman suurimman surrealismin pyhätön omaan kotikaupunkiinsa.

Rakennus tehtiin Espanjan sisällissodassa tuhoutuneen Figueresin kaupungin teatterin raunioille. Dali suunnitteli uransa aikana useita teatteri- ja balettilavastuksia, mikä näkyy hyvin myös museossa tilojen lavastuksellisuutena ja dalimaisena teatraalisuutena. Kuollessaan 85-vuotiaana Dali haudattiin museon yhteyteen tehtyyn kryptaan.

DalimuseoDalimuseo5Dalin taidetta2Dali

Jo heti museoon astuttaessa kävijää tervehtii Cadillacin keulassa seisova rehevä venus roomalaisen sotilaan päähineessä. Ympärillä amfiteatterimaisessa rakennelmassa seisoo kultaisia naisfiguureja käsiä ojennellen. Hetken päästä Mae Westin huoneessa kohtaa Dalin installaation Mae Westin kasvoista. Kasvon osat: silmät nenä ja suu muodostuvat huonekaluista, huulina tuo kuuluisa ikoniksi muodostunut ”Mae West Lips sofa”.

Dalimuseo1Dalimuseo3Dali museo3Dali ja Mae West

Dali oli kiistämättä taitava ja lahjakas taidemaalari, joka hallitsi useita tyylisuuntia aina impressionismista kubismiin. Etenkin hänen uransa alkuvaiheen taulut ovat ”ymmärrettävämpää” taidetta, josta itse pidän. Vähän harmitti, että kaiken pläjäyttelyn keskellä varsinaiset tauluhelmet peittyivät ympäristön hälinään ja jäivät vaille ansaitsemaansa huomiota.

Tämän museon tunnuslauseena voisi olla: more is more, sillä sen verran materiaaliähkyä tuppasi tulemaan. Museoon pitäisi tehdäkin kaksi käyntiä: toinen, jossa voi äimistellä museon mielikuvituksellista hulvattomuutta, toinen jossa voisi keskittyä maalauksiin ja grafiikkaan.

Dalimuseo6Dalimuseo8Dalin taidettaDali muistolaatta

Ehdottomasti kannattaa käydä, sen verran kummallisesta ja omalaatuisesta museosta on kyse. Barcelonasta pääsee Figueresiin suoralla junayhteydellä.

www.salvador-dali.org