1

Viisi Espanjan kaupunkia, joita rakastan

sunnuntai, 9 toukokuun, 2021

Oikeastaan otsikko olisi ihan yhtä hyvin voinut olla 30 Espanjan kaupunkia, joita rakastan. Sen verran hurahtanut olen tähän elämää sykkivään Euroopan kolkkaan.

Ihan sama olenko Espanjassa etelässä vai pohjoisessa, vähän joka puolella on tullut tunne, että tässä maassa viihdyn. Espanjassa vaan on jotain sellaista, joka kolahtaa ja koskettaa. Jos nyt kuitenkin pitäisi nostaa esille vain muutama espanjalainen suosikkikaupunkini, topviisikko olisi seuraava:

Barcelona

Tein ensimmäisen matkani Barcelonaan vuonna 2009. Tuohon aikaan Katalonian pääkaupunki oli esillä vähän kaikissa matkailuaiheisissa jutuissa, jotka saivat minutkin kiinnostumaan tästä paljon kehutusta kaupungista. Matkailu Barcelonaan oli tuolloin kovassa nousussa, mutta vielä hallittua verrattuna nykyiseen.

Vuokrasin kaupungista pienen yksiön kuukaudeksi ja päätin kertaheitolla tutustua Barcelonaan vähän paremmin. Mies tuli myöhemmin perässä ja vietimme kaupungissa yhdessä joulun ja uudenvuoden minun jäädessä nauttimaan kaupungista vielä yksikseni.

Tuolla reissulla jokin napsahti. Barcelonasta tuli suosikkini kertaheitolla, jopa niin suuresti, että seuraavan viiden vuoden aikana kävin tai kävimme yhdessä siellä vähintään kerran, parhaimpina vuosina kahdesti.

Barcelona on kaupunki täynnä kauneutta. Mielikuvitukselliset rakennukset (kiitos Gaudin), tunnelmalliset vanhat kaupunginosat kuten El Borne, upeat puistot ja tietysti keskustan kupeessa oleva meri tekevät kaupungista monipuolisen ja kiinnostavan. Barcelona on niitä ihanteellisia matkakohteita, joissa voi yhdistää niin kaupunki- kuin rantaloman kaikkine herkkuineen.

Tykkäät sitten taidemuseoista tai jalkapallosta, arkkitehtuurista tai ruokamatkailusta, Barcelonalla on tarjontaa, joka on ainutlaatuista.

Girona

Kirjoitin muutama vuosi takaperin blogissani rakkauskirjeen Gironalle. Kukapa voisi olla rakastumatta tähän pieneen vanhaan kaupunkiin, joka on kuin ulkoilmamuseo.

Erityisen ihastunut olen kaupungin kiemurteleviin kapeisiin kujiin, joihin on hauskaa lähteä seikkailemaan ja eksymään. Onyar-joen rannalla olevat värikkäät rakennukset näyttävät iloisilta. Eri puolilla kaupunkia olevat merkit muinaisilta roomalaisilta, vanhat juutalaiskorttelit ja jäänteet arabilaiskaudelta tuovat kiinnostavaa historiallista kerrostumaa.

Gironalla on maine myös gastronomia-kaupunkina. Oiva kohde sinulle, jota ruokamatkailu kiinnostaa.

Girona sijaitsee Kataloniassa noin 100 km Barcelonasta pohjoiseen.

Valencia

Espanjan itärannikolla, kutakuinkin maan puolivälissä, oleva Valencia on vähemmän tunnettu espanjalainen kaupunki. Sinänsä harmi, sillä ainakin itselleni kaupunki oli kerrassaan positiivinen yllätys. Oikeastaan en edes tiennyt, mitä odottaa tai toisaalta en ymmärrä, miksi ennakkokäsityksessäni mielsin Espanjan kolmanneksi suurimman kaupungin jotenkin arveluttavaksi teollisuuskaupungiksi.

Hyvä oli, että matkustin Valenciaan, vaikka kaupunkiin meno olikin huonojen yhteyksien vuoksi vähän hankalaa. Valencia osoittautui oikein viehättäväksi. Etenkin suurehko sokkeloinen vanha kaupunki oli erityisen viehättävä, vaikka kaltaiselleni suuntavammaiselle se olikin aika haastava.

Valenciassa oli yllättävän paljon mielenkiintoista nähtävää. Monesta erillisestä osasta koostuva taide- ja tiedekeskus Ciutat se les Arts i de les Ciències oli kuin toisesta maailmasta, täydellinen vastakohta vanhan kaupungin historialliselle miljöölle. Kuulemani mukaan arkkitehdit saivat vapaat kädet luoda jotain ennen näkemätöntä ja väkisin tuli tunne, että alueella liikuttiin scifi-tunnelmissa.

Valenciasta jäivät mieleen myös kauneimmat koskaan näkemäni kauppahallit. Sekä tietysti paella, täältähän tuo Espanjan ehkä tunnetuin ruoka on kotoisin. Oman kokemukseni perusteella turisteja kaupungissa oli selvästi vähemmän kuin muissa käymissäni Espanjan suurkaupungeissa, mikä toisaalta teki Valenciasta aidon ilman turismin lieveilmiöitä.

Valenciassa onnistuu myös rantalomailu. Tosin ranta-alue sijaisee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Sevilla

Olen varmaan jutuissani käyttänyt Sevillasta kaikki superlatiivit. Yksinkertaisesti Sevilla on ihana. Siellä on minusta kaikki se, mitä Espanjalta voi odottaa. Tai no sisämaakaupungista puuttuu meri, mutta muuten Sevilla on minusta parasta Espanjaa.

Sevilla on tunnelmallinen, eläväinen ja intohimoinen. Vähän niin kuin flamenco, jonka katsotaan lähteneen täältä.

Varoituksen sana. Varaa Sevillalle aikaa. Tänne on turha matkustaa muutamaksi päiväksi. Kaupungissa riittää niin paljon nähtävää, ettei siitä parissa kolmessakaan päivässä selviä. Käy katsomassa ainakin Plaza de Espana, Real Alcazar de Sevilla, katedraali ja sen 104 metrin korkeuteen nouseva kellotorni sekä Metropol Parasol, joka on yksi maailman suurimpia puurakennelmia.

Saisin itse kyllä menemään Sevillassa useamman päivän vain haahuilemalla eri kaupunginosien vanhoilla kaduilla, elämää sykkivillä aukioilla, kauniissa puistoissa ja tunnelmallisissa ravintoloissa. Tai ihan vaan tutkimalla upeiden rautaporttien taakse jääviä sisäpihoja, patioita. Osa näistä kätketyistä aarteista ovat niin kauniita, että melkein saavat herkistymään.

Malaga

Topvitosessani mennään viimeiseksi Andalusian eteläosan vehreään kaupunkiin Malagaan. Mitä enemmän tässä kaupungissa käyn, sitä enemmän siitä vaan tykkään.

Malaga on myös niitä Espanjan kaupunkeja, joissa helposti yhdistää kaupunkimatkaan rantaloman. Ranta-alue on ihan ydinkeskustan kupeessa.

Malagasta puuttuvat ns. suuret nähtävyydet, mutta kaupungin ihanuus on sen rento kaduille levittynyt tunnelma. Malagaa voisin hyvin kutsua sellaiseksi kivaksi hengailukaupungiksi, missä sää on ihanteellinen läpi vuoden ja missä tapasravintolat kutsuvat nauttimaan espanjalaisen elämän mutkattomuudesta.

Kun taustalla soi flamencokitara rytmikkään haikeasti ja lasissa kuplii kylmä cava, mikäpä se on uppoutuessa Malagan vanhan kaupungin rentoon tunnelmaan. Ehkä syy siihen, että pidän Espanjasta niin paljon, on paikallisten taito nauttia elämästä ja toisistaan. Liekö tässä myös syy espanjalaisten korkeaan elinikään?

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

20 Kommenttia

Espanja Katalonia

9 tunnelmaa Gironasta

perjantai, 22 huhtikuun, 2016

Girona – vähän kuin ystävä.

Jokaisella kylällä ja kaupungilla on oma luonteensa. Ominaispiirteet, joista joko pidät tai sitten et. Kemia toimii tai sitten ei. Joko tunnet kanssakäymisen kotoisaksi tai sitten koet olosi vaivaantuneeksi ja epämukavaksi.

Girona on minulle ilmiselvä sukulaissielu. Sopivan kokoinen kumppani, jonka seurassa viihdyn ja jonka läsnäolosta nautin. Tämä seuralainen on elämää nähnyt nautiskelija, jolla on silmää kauneudelle. Tästä pidän ystävässäni:

Ystävälläni on hyvä maku pukeutumisen suhteen. Välillä värikylläistä ja hersyvää leikittelyä, välillä hempeää pastellia ja kuninkaallisia sävyjä.

Ystäväni levittää halaavat kätensä kaikkialla kaartuvina holvikaarina. Niiden alta löytyy viehkoja kuppiloita, joihin istahtaa.

Ystäväni osaa olla myös rauhoittava ja seesteinen. Kapeat, sokkeloiset kujat ja niiden yöllinen hiljaisuus tuovat vastapainoa päivälliselle temperamentille.

Ystäväni ei turhia murehdi, eikä turhia kursaile. Elämä on letkeää ja mutkatonta.

Ystäväni on selvästi taiteellinen. Rustiikki visuaalisuus on synnynnäistä. Pienet asiat puhuvat.

Ystäväni on eläinrakas. Kujertaville kyyhkysille ja sympaattisille koirille on aina tilaa.

Ystäväni rakastaa näkymiä ja näköaloja. Portaita pitkin pääsee kiipeämään aina ylemmäs ja ylemmäs.

Ystäväni on nautiskeleva kulinaristi. Harvemmin hänen seurassaan syödään huonosti.

Ystäväni on melkoinen hortonomi. Vihreää on joka puolella. Hienosti hän osaa yhdistellä vastakohtia: pehmeää ja kovaa, harmaata ja värikästä. Ja kukkia olla pitää, kaikkialla.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 Kommenttia

Espanja Katalonia

Cadaques, Katalonian kiehtova kylä

perjantai, 15 huhtikuun, 2016

Päästäksesi Cadaquesiin, Pohjois-Espanjan koillisessa kolkassa sijaitsevaan kalastajakylään, sinun tulee ajaa pitkin kiemurtelevaa vuoristotietä, noustava ylös vuoristoon ja lopuksi laskeuduttava alas meren rantaan kohti valkoista talorypästä.

Jos hyvä tuuri käy, vitivalkoiset talot hohtavat auringon valossa ja kristallinkirkas vesi kimaltelee keinutellen lempeästi puisia kalastajaveneitä. Tällaisesta idyllistä sain nauttia, kun viime lokakuussa saavuin tähän eristyksissä olevaan ihastuttavaan kyläseen.

Ikävä kyllä nyt huhtikuussa meitä vastaanotti riepotteleva Tramontana-tuuli, joka tuntui vievän tukankin päästä. Samaiset kalastajavenhoset olivat kylän lahdella edelleen ankkurissa, mutta tällä kertaa tuulen kohtelu oli kaikkea muuta kuin lempeää. Onneksi valkoisten talojen reunustamilta kapeilta kujilta satunnaiset turistit saivat hieman helpotusta armottomalta pohjoisviimalta.

Kalseasta säästä huolimatta tässä vajaan 3000 asukkaan kylässä (tai joissain lähteissä kaupungiksikin kutsuttu) on kummaa, kiehtovaa charmia. Samalla kertaa paikkaa voisi luonnehtia hienostuneeksi ja toisaalta boheemiksi. Ei ihme, että Cadaques on aina kiehtonut taiteilijoita. Picasso, Mark Chagall, Henry Matisse ja Mick Jagger ovat kaikki viettäneet lomiaan näissä maisemissa unohtamatta tietenkään Salvador Dalia, joka asui naapurikylässä Portlligatissa.

Taiteilijoita ja käsityöläisiä kylässä näyttää edelleenkin elelevän, sillä sen verran useita gallerioita ja käsityöpajoja kadunvarsia koristeli. Tosin myytävien asuntojen hintatasosta ja katukuvasta päätellen, kylässä näyttää myös viihtyvän varakkaamman puoleisia ranskalaisia.

Cadaquesissa on omaleimainen, pysähtynyt tunnelma. Minulle tuli kummallisesti samanlainen tunne kuin joskus Lapissa. Täälläkin eletään osittain luonnon armoilla, kunnioitetaan merta ja vuorilta puhaltavaa tuulta.

Vuoret ovat välissä, eikä mihinkään pääse nopeasti. Miksi siis kiirehtiä? Paras siis tarttua hetkeen, tilata café cortado ja istua rantakuppilassa tuijotellen merelle. Elämä on yksinkertaista. Tänään puhaltaa tuuli, mutta ehkä jo huomenna pääsee kalaan.

Lisää tunnelmia Cadaquesista löydät täältä.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

0 Kommenttia

Espanja Katalonia Ruoka ja viini

Empordàn ihanat viinit – viinimatkalla Kataloniassa

keskiviikko, 13 huhtikuun, 2016

Vannoin ennen Espanjan Riojan alueen viinien nimeen, sitten Prioratin. Vaan silloin en vielä tiennyt Empordàsta.

Embordàn alue on pieni Pohjois-Espanjan viinintuotantoalue, joka koostuu kahdesta erillisestä alueesta: Alt Empordàsta ja Baix Empordàsta. Alt Empordà on Katalonian koillisin kulma, joka rajoittuu pohjoisesta Ranskaan ja Pyreneitten vuoristoon. Jälkimmäinen Baix Empordà on kapea kaistale Costa Bravan pohjoisinta Välimeren rannikkoa. Alueesta 2020 hehtaaria on viiniviljelyksiä, joilla sijaitsee 49 viinitilaa. Vuosittainen viinituotanto on noin 3,5 miljoonaa pulloa.

Empordà on Espanjan vanhinta viinintuotantoaluetta, viiniä siellä on viljelty peräti 700 vuoden ajan. Pyreneitten ja meren välissä sijaitsevalla viinialueella vallitsee välimerellinen ilmasto, mutta talvikuukausina lämpötila saattaa laskea jopa lähelle pakkasrajaa. Pohjoisen vuorilta puhaltava Tramontana-tuuli tekee säästä entistä purevamman.

Viime vuosina alueella on alettu voimakkaasti panostamaan laatuun ja nykyaikaistamaan viinintuotantoa. Tarhoille on istutettu mm. ranskalaisia viinilajikkeita, joita sekoitetaan perinteisiin espanjalaisiin lajikkeisiin. Tulosta on selvästi syntynyt. Kokemuksemme Empordàn viineistä olivat yllätyksellisen miellyttäviä. Erityisesti tummat, paahteiset, rotevan maanläheiset ja täyteläiset punaviinit ansaitsevat suitsutusta.

Alueen ja myös koko Espanjan yksi merkittävistä viinintuottajista Castillo Perelada sijaitsee Empordàn alueella Pereladan kylässä. Tilalle pääsee vierailemaan, mutta varaus on tehtävä etukäteen. Emme onnistuneet pääsemään mukaan tilakierrokselle, mutta kylän keskustassa olevassa viinikaupassa saattoi Pereladan viinejä maistella ja ostaa. Alkosta muuten saa yhtä Pereladan viiniä, Perelada 5 Finques Reservaa.

Pereladan kylässä viininviljelyn perinteet näkyvät kaikkialla.

Castillo Pereladan viinimyymälästä löytyi kattava valikoima tilan tuotantoa. Otanta maaperätyypeistä osoitti, kuinka eri tyyppisissä maapohjissa alueella viiniä viljellään.

Mikäli tiesi johtaa Pereladan kylään, käy L’omet art&sa -nimisessä pienessä putiikissa (Carrer del Forn 14-16). Entinen Mark & Spencerin taiteellinen johtaja oli eläkkeelle jäätyään ostanut kylästä talon ja perustanut sinne ihkun sisustuskaupan, jossa oli kaikenlaisia ihanuuksia, niin uutta kuin vanhaa. Omistajan aistikas silmä näkyi kaikessa, sen verran kaunista katseltavaa piisasi. Kaupan yläkerrassa on kattoterassi, joka on muunneltu kodikkaaksi kahvilaksi.

L’omet puodin aistikasta miljöötä. Meitä naisia hellyttivät vanhat kastemekot.

Tällä reissulla paras viinilöytömme oli Pereladan Finca Espolla, joka oli kertakaikkisen tasapainoinen, voimakas ja mielestämme lähes täydellinen punaviini. Viini on saanut nimensä Espollan kylästä, jonne meidän oli tietty pakko ajaa, ihan vain kuriositeettina.

Ulkona puhalsi armoton Tramontana ja kylä tuntui täysin autiolta, kunnes löysimme kylän laidalta ravintolan, jonne väki näytti kokoontuneen. Hyvä löytö olikin, sillä sen verran oivallisen ruokapaikkaan satuimme tupsahtamaan. Päivän menu oli yksinkertaista, mutta huolella valmistettua maalaisruokaa, joka totisesti maistui. Jos näillä nurkilla vierailet, kokeilepa tätä Can Cassoletes -ravintolaa. Käväisimme myös ostamassa muutaman tuliaispullon kylän osuuskuntamuotoisesta viini/herkkukaupasta Celler Cooperatiu Espollasta.

Raatimme ykkösvalinta: Pereladan Finca Espolla 2011. Viini, jossa kaikki osaset ovat kohdallaan.

Espollan kylän osuuskunnan kaupasta sai paikallista viiniä niin bulkkina kuin vähän jalostuneempana versiona.

Vierailimme maistelemassa viinejä myös kahdella pienemmällä viinitilalla, Mas Ollerissa ja vuoristoalueella, Cadaquesin ja El Port de la Selvan välimaastossa sijaitsevassa Celler Martin Faixólla. Jälkimmäinen tila tuottaa viinejä nimillä Perafita ja Cadac ja on voittanut viineillään useita kansainvälisiä palkintoja. Tuotanto on pientä ja hinnat sen mukaisia.

Empordàn alueen viinit olivat mielenkiintoinen löytö, luonteikkaita ja harmonisia. Ihmetytti kovasti, ettei Barcelonan lentokentän viinimyymälässä ollut myynnissä mitään kyseisen alueen viiniä. Vielä enemmän ihmetytti, ettei myyjä tuntenut Empordàa edes nimeltä. Vaan sanokaa minun sanoneen, tästä alueesta vielä kuullaan.

Mas Ollerin tilan tuoterepertuaari.

Celler Martin Faixo -tilalla viininenät töissä.

Lopuksi vielä matkavinkki Katalonian viinimatkailusta kiinnostuneille: paikallisista matkailutoimistoista saa viinimatkailukarttoja, joihin on merkitty alueen viinitilat. Suurimmalle osalle tiloista löytyvät nettisivut, joista pystyy tarkistamaan ottavatko ne vierailijoita vastaan sekä tiedon siitä tarvitaanko ennakkovarausta.

Löysimme muuten Costa Bravalta Rosesin kaupungista erinomaisen pienen viinibaarin/kaupan, Brevatgen (Caller Girona 10). Valikoima puodissa ei ollut suuren suurin, mutta sitäkin valikoituneempi ja hintataso erittäin kohtuullinen. Mukava omistaja kertoili mielellään viineistä ja hänen suosituksensa kannattaa laittaa korvan taakse.

Ja Kataloniassa kun ollaan, cavaa ei sovi unohtaa. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

0 Kommenttia

Espanja Katalonia Ravintolat ulkomailla Ruoka ja viini

Ravintolavinkkejä Gironaan

tiistai, 12 huhtikuun, 2016

Niin vähän lomapäiviä, niin paljon hyviä ravintoloita.

Girona on kasvanut jonkinasteiseksi Katalonian ruokakaupungiksi. Liekö syynsä sillä, että Gironaa pidetään Espanjan vauraimpana kaupunkina. Ravintolatarjontaa joka tapauksessa riittää kaikille kukkaroille ja jos pussi oikein painaa, kaupungista löytyy vuonna 2015 maailman parhaaksi valittu ravintola El Celler Can Roca. Täti-ihmisellä ei nyt kuitenkaan ollut laittaa kolmea saturaista yhteen ateriaan, joten tässä muutama hyväksi koettu ruokapaikka meille kevyemmän kukkaron omaaville.

Keskeltä vanhaa kaupunkia köytyy Llevataps -niminen ravintola, joka tarjoilee katalanialaista fuusiokeittiötä. Söimme 14,50 euroa maksaneen päivän menun. Näitä ”Menu del dia” -komboja kannattaa ylipäätään suosia, sillä noin 10 – 16 euron hintaan saa valita päivän listalta alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan. Hintaan sisältyy lähes aina lasillinen viiniä, olut tai virvoitusjuoma sekä leipä. Päivän menuita tarjoillaan pääsääntöisesti klo 13 – 16 välillä.

Llevataps-ravintolan menukokonaisuus oli erinomainen. Ruoka oli maukasta, maut mietittyjä ja annokset kauniisti laitettuja. Lisäarvo erinomaisesta roseviinistä. Ravintola muuten myy vain paikallisia tasokkaita Empordán alueen viinejä. Varsinaisen ruokalistan hinnat olivat 10 – 20 euron välimaastossa, samoin kuin viinien. Sisustus oli mukavan rentoa, mutta samalla tyylikästä ja rustiikkista. Hauska yksityiskohta olivat seinälle nostetut vanhat ovet.

Vanhan kaupungin laitamalta löysimme Bubbles Gastrobar -nimisen ravintolan. Sisälle meitä innostivat ravintolassa esillä olleet diplomit, jotka kertoivat paikan voittaneen mitaleja Espanjan parhaimpien tapaksien kilpailussa. Tämän perhevetoisen ravintolan sisustus oli aika pelkistettyä, mutta ruoka sitäkin parempaa. Ravintola näytti olevan liikemiesten suosiossa, sillä useampikin pukumies oli lounastamassa samaan aikaan.

Tilasimme 25 euron hintaisen tapasmenun. Tapakset olivat pikkuannoksia, kauniisti laitettuja, jumalaisen herkullisia ja ne tuotiin pöytään kerralla. Tapasten lisäksi listalta sai valita varsinaisen pääruuan useasta vaihtoehdosta, samoin kuin jälkkärin. Raikas, marjaisa jälkiruoka kruunasi erinomaisen aterian. Miellyttävä ruokakokemus kaikkiaan, vaikka oma perinneruoka-annokseni katalanialaista pastaa merenelävillä ei niin houkuttelevalta näyttänyt kuin ystäväni ankka. Vaan maku oli tässäkin kohdallaan ja palvelu äärettömän ystävällistä.

Kolmas ravintolasuositus tuli majapaikkamme emännältä. Hieman syrjässä, vanhan kaupungin puistoalueen reunasta löytyy El Cul del Mon -niminen ravintola, joka tarjoaa jonkinlaista välimuotoa katalanialaisesta ja marokkolaisesta keittiöstä. Söimme paikassa 16,50 euron hintaisen päivän menun, mistä sai jälleen rahalleen täyden vastikkeen. Hyvistä raaka-aineista tehtyä ja taiten valmistettua, keskivertoa parempaa sapuskaa. Ravintolalla on mukava puolikatettu terassi, jossa useana iltana elävää musiikkia.

Jos Gironassa tarvitsee pientä näykkäpalaa ja haluaa syödä oikein halvalla, pintxot eli tikkutapakset ovat tähän hetkeen paikallaan. Kävimme pariin otteeseen syömässä muutaman pintxon Independencia aukiolla olevassa Xiparri-tapaspaikassa. Nämä ruokailut eivät todellakaan paljoa kukkaroa kuristaneet, sillä kaikki tikkutapakset, niin kylmät kuin lämpimät, maksoivat ainoastaan euron kappaleelta. Ravintolan takahuoneesta oli mukava näkymä joenvarren värikkäisiin taloihin. Muuten ravintolan miljöö on aika karu ja kovaa soiva musiikki häiritsi, joten en valitsisi tätä ravintolaa kuitenkaan pidemmälle aterialle.

Saimme suosituksen myös Txalaka -nimisestä kala/tapasravintolasta, joka jäi ikävä kyllä ajan puutteen takia kokeilematta. Ehkä sitten seuraavan kerran. Tällaiseen kaupunkiin tarvitsisi kyllä varamahan.

Tällä hetkellä Gironaan ei tehdä suoria lentoja Suomesta, mutta Barcelonasta kaupunkiin pääsee junalla tai bussilla noin tunnissa.

llevataps.com

gastrobubbles.com

elculdelmon.com

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 Kommenttia

Espanja Katalonia

Rakkauskirje Gironalle

sunnuntai, 10 huhtikuun, 2016

Joissain kaupungeissa on kummaa vetovoimaa. Sellaista vetovoimaa, joka pakottaa palaamaan.

Niin siinä sitten kävi, ettei mennyt kuin muutama kuukausi, kun kuljeskelin jälleen päämäärättömästi Girona sinun kapeilla kaduillasi. Aivan kuin pakkomielteisesti minun oli jälleen nähtävä, mitä hämärien kujiesi kulmien takaa löytyy. Käännyttävä yhä uudelleen mutkittelevien kiviseiniesi välistä kohti edessä hohtavaa valoa. Kosketeltava kylmien seiniesi rosoista pintaa. Noustava vanhan muurisi päälle katsomaan aamuauringossa kylpevää kaupunkia. Pysähdyttävä aukioillesi siemailemaan virkistävää cavaa ja ihmettelemään letkeää elämänmenoasi. Ja kuvattava jälleen turistien kestosuosikkia: pastellinvärisiä talojasi kaupunkia halkovan joen rannalla.

Voi Girona, sinä olet hurmannut minut. Kuuntelin salaperäisiä tarinoita, joita historiaa huokuvat kivetyksesi kertoivat. Kuuntelin katedraalin kellojen soittoa, jonka kumu on säestänyt aukioitasi ja katujasi varsin vuosisatoja. Kiipesin portaitasi, istuskelin puistonpenkeillä ja nautin vehreydestäsi, jota niin runsaasti tarjoilit. Ja ihailin suunnattomasti miljöösi kerroksellisuutta: sulassa sovussa historian havinaa ja nuorekasta nykypäivää. Pitkästä iästäsi huolimatta sinä elät vireästi tätä päivää.

Girona, onnistuit yllättämään minut iloisesti myös melkoisena gourmet-keitaana. Muutaman päivän aikana tarjosit toinen toistaan parempia ruokaelämyksiä. Kiitos myös niistä loistavista lähialueiden viineistä, joita saimme nauttia. Ja muuriesi varjosta löytyi myös mukava katto päämme päälle. Huoneistomme, Can Vidal, sijaitsi loistopaikalla katedraalisi takana puiston laitamilla.

Muutama huikean mukava lomapäivä on nyt takana ja mieli tyytyväisyyttä täynnä. Toivottavasti Girona tiemme vielä kohtaavat. Tuntuu, että rakkauteni sinuun vain voimistuu. Haluaisin nähdä sinut seuraavaksi kylpemässä kesäisessä lämmössä, auringon paahtamana ja tuhansien kukkien koristellessa varttasi. Adiós, hasta luego.

Lämmöllä Annemaria

Can Vidal huoneisto löytyy booking.com -sivustolta täältä.

Lisää kokemuksia Gironasta: https://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2015/10/14/girona-hurmasi/

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

1 Kommentti

Espanja Katalonia Majoitus ulkomaat

Kokemuksia talon vuokraamisesta Espanjan Costa Bravalta

lauantai, 9 huhtikuun, 2016

Miten onnistui talon vuokraaminen Espanjan pohjoisrannikolta Costa Bravalta? Miten välttää karikoita ja mitä asioita kannattaa ottaa huomioon?

Kun lähetin sievoisen summan rahaa lomatalon vuokraamisesta tuntemattomalle henkilölle jonnekin englantilaisen pankin tilille, mielessä käväisi, että onkohan tämä ihan luotettavaa. Kuka takaa, että lomakohteessa meitä odottaa nettisivujen kuvauksen mukainen talo? Vai olenko peräti huijatuksi tullut hyväuskoinen, joka maksaa lomakohteesta, jota ei ole olemassakaan?

Mieltä rauhoitti kuitenkin, että vuokraamisen taustalla oli luotettavaksi toimijaksi rankattu www.spain-holiday.com -portaali. Suomenkielisenä sama sivusto löytyy osoitteesta: www.espanja-loma.fi. Kyseinen yritys on toiminut vuodesta 2002 ja sen välityksessä on yli 7720 vuokrattavaa lomakiinteistöä eri puolilta Espanjaa. Vuokraajat tekevät yrityksen kanssa sopimuksen, jossa sitoutuvat tiettyihin sääntöihin ja maksavat näkyvyydestään sivuston ylläpitäjälle. Yritys myös tarkastaa vuokraajien luotettavuuden ja katkaisee sopimuksen heti, mikäli sääntörikkomuksia esiintyy tai luvattuja asioita ei täytetä.

Vuokrasimme samaisen nettisivuston kautta talon vuosi takaperin Costa Bravan Palamoksesta. Kuten tuolloin, niin nytkin, kaikki toimi luvatusti ja mutkitta. Tänä vuonna valitsimme vuokrakohteeksi tilavan talon, Villa Rosan, Katalonian pohjoisrannikolta Rosesin kaupungista. Ennen varaamista halusin varmistaa talosta pari asiaa ja laitoin tiedustelun sivuston kautta, mikä välitettiin suoraan talon omistajalle. Häneltä sain seuraavana päivänä vastaukset ja vahvistuksen hinnasta toivomalleni ajankohdalle sekä tiedot maksamisesta.

Talosta maksettiin pankkisiirtona ensin 20 % varausmaksu ja loppusumma kuusi viikkoa ennen vuokra-ajankohtaa. Lisäksi maksettiin 400 euroa takuuvuokraa siltä varalta, jos olisimme hajottaneet jotain. Tämä summa palautettiin tililleni heti vuokra-ajan päätyttyä. Ennen loppusumman maksamista varmistin vielä Spain-Holiday.comilta, että vuokraaja on tunnettu ja luotettava. Sain tiedon, että kyse on yrityksen pitkäaikaisesta asiakkaasta, eikä mitään häikkää hänen kanssaan ole koskaan esiintynyt. Tämä rauhoitti paljon epäilevää mieltäni.

Maksettuani loppumaksun sain ajo-ohjeet talolle, yleistä käytännön tietoa sekä yhteyshenkilön, jolle tuli ilmoittaa saapumisaikamme etukäteen. Oikeastaan ainut pieni yhteysongelmia oli tässä kohtaa. En saanut sähköposti- ja tekstiviesteihini vahvistusta tuloomme, mutta tavoitin yhteyshenkilön heti soitettuani ja meitä oltiin vastassa sovitusti talolle tultuamme.

Niin, vastasiko talo odotuksiamme ja saimmeko rahalle täyden vastikkeen? Netissä olevat kuvat antoivat kohteesta totuudenmukaisen kuvan. Näköala terassilta oli niin hulppea kuin odotimmekin ja huoneisto oli kahdelle pariskunnalle mukavan tilava, avara ja valoisa. Villa Rosa -talon monilta terasseilta oli hienot näkymät alas Rosesin kaupunkiin, satamaan, merelle ja vastapäisille lumihuippuisille Pyreneille. Tilat olivat kolmessa tasossa ja molemmille pareille löytyivät omat makuuhuoneet omilla kylppäreillä. 183 euron vuorokausihinta jaettuna kahdelle maksajalle oli mielestäni melko kohtuullinen, vaikka verrattuna viime kesän huippuedulliseen löytöömme, 600 euron viikkovuokraan, se tuntui aluksi hieman kalliilta.

Talon tiloissa oli havaittavissa pientä kulumista ja huonekalut kaipasivat meistä osittain päivitystä, mutta muuten talo oli ihan oiva loma-asunto ja kaikki oli siistiä. Jos säät olisivat suosineet hieman paremmin, talon varustetarjonnasta olisi saanut enemmän irti. Ulkotilojen kesäkeittiössä olisi ollut mukava grillailla tai pulahtaa alatason omaan pikku uima-altaaseen. Nyt kevätviikolla Pyreneiltä puhaltava tramuntana-tuuli tunki välillä luihin ja ytimiin, eikä sään puolesta pystynyt sukeltamaan kesätunnelmaan ihan täysillä.

Suurin miinus liittyi talon sijaintiin, jota emme tulleet ajatelleeksi. Tarkistimme sen, että talo on kävelyetäisyydellä turistille tärkeimmistä palveluista, kuten ravintoloista ja kaupoista. Niin sijaitsikin, mutta kenellekään ei tullut mieleen, että korkealla rinteellä sijaitseva talo, sijaitsee todellakin korkealla ja jyrkällä rinteellä, jonne kipuaminen kiemuraista tietä alhaalta oli melkoisen rankkaa ja nostatti kummasti sykettä. Emmepä viitsineet kovin montaa kertaa päivässä tuota rinnettä kavuta. Tosin ilman tätä korkeanpaikan sijaintia näköala ei olisi ollut noin upea.

Tässä vielä tiivistettynä omat vinkkini luotettavaan loma-asunnon vuokraamiseen:

En ehkä itse vuokraisi suoraan tuntemattomalta vuokraajalta. Minusta on turvallisempaa käyttää isompaa välittäjää. Voit tiedustella välittäjältä vuokraajan luotettavuudesta esim. kuinka kauan hän on ollut vuokraajana ja onko ollut mitään valituksia. Suhtaudun myös epäilevästi vuokraajatahoihin, joiden sivuilta ei löydy yhteystietoja, mihin voi soittaa tai lähettää sähköpostia. Hyvillä varaustahoilla on usein myös omat varauskeskuksensa, jonne voi halutessaan soittaa lisätietoja saadakseen.
Maksa luottokortilla. Luottokortteihin liittyy oma vastuuvakuutus.
Googlaa vuokraaja/loma-asunnon nimi. Usein löydät henkilöstä tai kohteesta lisätietoa ja taustaa.
Katso onko saatavilla minkä verran ja minkälaista palautetta aiemmilta vuokralaisilta. Katso myös kuinka kauan kohde on ollut vuokrauksessa.
Onko lomakohteesta tarpeeksi kuvia ja ovatko ne riittävän hyvälaatuisia? Suhtaudun itse vähän skeptisesti fiilistelykuviin, joissa on kuvattu vaikka pihan kukkia ennemmin kuin itse asunnon keskeisiä paikkoja.

Onko sinulla minkälaisia kokemuksia loma-asuntojen vuokraamisesta ulkomailta? Pystytkö suosittelemaan välittäjätahoa, jonka kanssa kaikki on sujunut moitteettomasti?

Samppanjaa muovimukista nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

2 Kommenttia

Espanja Katalonia

Aamulenkillä Costa Bravan rantareitillä

perjantai, 1 huhtikuun, 2016

Terveiset aamulenkiltä. Näissä Pohjois-Espanjan Costa Bravan rannikon maisemissa lenkkeilee melkoisen mieluusti. Kilometrit taittuvat huomaamattomasti, hiekkarannat ja piskuiset poukamat seuraavat toinen toistaan.

Näin keväällä rannat ovat autioita, sellaisia neitseellisiä Robinson Crusoe -rantoja. Jykevät rantakalliot reunustavat matkan tekoa, pienet kaupungit ja kylät vaihtuvat ja kirkas meri seuraa koko retkeilyreitin mitalla. Näitä maisemia jaksan hehkuttaa aina täysillä. Ja mitä aikaisemmin matkaan lähtee, sitä upeammasta taivaanrannasta pääsee nauttimaan, jos sää vain sallii.

Kuljimme rantareitin Platja d’Aron kaupungista Palamokseen, matkaa yhteen suuntaan reilut kahdeksan kilometriä. Kaiteet helpottavat osittain matkan tekoa ja epätasaisimpiin kohtiin on rakennettu siltoja ja tunneleita kallioiden läpi, joten normaalilla peruskunnolla pärjää aivan hyvin. Liikuntarajoitteiselle matka ei sovi, sillä reitillä on paljon portaita ja nousuja.

Vastaavia rantoja mukailevia retkeilyreittejä löytyy kilometritolkulla pitkin Costa Bravan rannikkoa. Ja jos ei jaksa jolkutella takaisin, aina voi paluumatkalle hypätä paikallisbussin kyytiin, kuten itse teimme. Tosin vasta sen virkistävän cava-lasillisen jälkeen. Voiko lenkkeily olla enää miellyttävämpää?