Some on tänäkin vuonna täyttynyt lukuisista kuvista Rannikon Puutarhalta. Kuvissa näkyy toinen toistaan näyttävämpiä kurpitsoja, joissa komeilee perinteisen karmivan naaman lisäksi mitä mielikuvituksellisempia taideteoksia. Ja kuten niin moni muukin, me suuntasimme Halikkoon viikonloppureissulle ihastelemaan kurpitsapuistoa ja sen lukuisia näyttäviä yksityiskohtia.
Alun perin idea kurpitsatempaukseen lähti muutamasta kurpitsalyhdystä viisi vuotta sitten. Silloin Rannikon Puutarhan naapurissa olleessa Kynttilä-Tuotteen tehtaassa syttyi kohtalokas tulipalo. Rannikon puutarhan viljelijä halusi ilahduttaa kovia kokenutta naapuriaan laittamalla tien varteen kurpitsalyhtyjä. Puutarhan työntekijät innostuivat ideasta, ja lopulta lyhtyjä oli niin paljon, että niitä vietiin Ohikulkutien liittymiin.
Kauas on tultu yksittäisistä kurpitsoista. Nimittäin jo muutamana syksynä Halikossa on ollut jenkkityylinen kurpitsapuisto oheispalveluineen- ja tuotteineen: kioskissa myydään kurpitsatuotteita ja pellon jokainen kurpitsa on myös myynnissä. Tapahtuma oli alkujaan Rannikon Puutarhan kauden päätöstempaus, mutta viimeistään nyt se on laajentunut koko Salon kaupungin yhteiseksi tapahtumaksi, Kurpitsaviikoksi. Tänäkin vuonna mukana oli useita lähialueen kahviloita, ravintoloita ja muita yhteistyökumppaneita.
Pienehkö, mansikkamaan reunaan rakennettu Kurpitsapuisto sijaitsee osoitteessa Vanha Turuntie 19. Tänä vuonna alueella oli aiempaa enemmän parkkitilaa, mutta silti saimme ajella aikamme edestakaisin, ennen kuin löytyi Mersun mentävä kolo. Paikan päällä saimme kuulla, että viikonloppuisin kurpitsahullua kansaa kuljetettiin paikalle myös maksuttomalla kurpitsabussilla, joka lähti Halikon Prisman pihasta. En muista tällaista kuljetusta aiemmilta vuosilta, joten tämä lienee uusinta uutta.
Tänä vuonna puistossa ei myöskään ollut aukioloaikoja, joten kurpitsapeltoa pääsi ihailemaan mihin aikaan tahansa. Me olimme liikkeellä auringonlaskun aikaan, mutta pimeää emme jääneet tänä vuonna odottelemaan. Toki yön pimeydessä loistavissa, kynttilöin koristelluissa kurpitsoissa on oma taikansa, mutta tällä kertaa glögikauden avaus laavulla omassa rauhassa vei voiton väenpaljoudesta. Sillä porukkaahan pienellä plantaasilla riitti jopa tungokseksi asti. Kuvia oli vaikea ottaa, sillä monessa kohtaa oli kuvausjonoja ja usein myös joku tai jotkut loikkasivat kameran eteen väärällä hetkellä.
Ryysiksestä huolimatta paikalla riitti taas nähtävää. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kaikki puiston kurpitsat olivat myynnissä. Muistan lukeneeni lehdestä, että kahden viikon aikana kurpitsapuistoon tuodaan noin 60 000 kurpitsaa. Aivan käsittämätön määrä! Me vierailimme puistossa lauantaina, toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä, ja voin vaan toivoa, että kaikki kurpitsat löysivät itselleen kodin. Niitä nimittäin oli vielä sadoittain myynnissä.
Kurpitsamakkaraa ja -leivoksia
Siinä missä Kurpitsapuisto on kasvattanut suosiotaan, on se myös kaupallistunut. Tänä vuonna puistosta löytyi pikkuinen kioski ja makkarakoju, joissa molemmissa oli hyödynnetty mahdollisimman nerokkaasti kurpitsaa raaka-aineena. Tarjolla oli muun muassa tämän vuoden uutuustuotetta, kurpitsamakkaraa, joka jonon pituudesta päätellen taisi olla varsin onnistunut kokeilu. Tarjolla oli myös kurpitsakeittoa, -pitsaa, -leivonnaisia ja -sämpylöitä, joihin kaikkiin oli käytetty kaiverrettujen kurpitsojen lihaa. Olisikin järjetöntä, jos sisälmyksiä ei käytettäisi mihinkään…
Meiltä jäi tänä vuonna kurpitsaleivonnaiset ja -makkarat testaamatta kokonaan, sillä olimme laiskalla tuulella, emmekä jaksaneet kuluttaa aikaa jonottaen. Iloisista ilmeistä ja ylistyssanoista päätellen kioskien tuotteet olivat ilmeisen herkullisia!
Halloween ja tarina koverrettujen kurpitsojen takana
Halloween pohjautuu kelttiläisen kulttuurin juhlimaan samhainiin. Keltit uskoivat, että tuona päivänä raja normaalin maailman ja yliluonnollisen välillä häviäisi luonnon kuollessa ja kuihtuessa ja henkien uskottiin houkuttelevan ihmisiä tuonpuoleiseen. Kokkotulia polttamalla pyrittiin karkottamaan henkiä kotien läheisyydessä.
Entä mikä on kaiverretun ja koverretun, irvistävän oranssin kurpitsan historia? Vaikka halloweenin kurpitsalla tai kurpitsalyhdyllä ei ole Suomessa omaa nimeä, kutsutaan sitä maailmalla yleisesti Jack’O’Lanterniksi.
Tarina sijoittuu lokakuun 31. ja marraskuun 1. väliseen aikaan, jolloin Jack-niminen, pahasti alkoholisoitunut mies istui jälleen kerran päivän päätteeksi pubissa. Jack oli juonut niin paljon, että hän kykeni kommunikoimaan vapaasti paholaisten kanssa, ja hänen sielunsa oli kypsynyt siihen pisteeseen, että Paholainen itsekin kiinnostui siitä. Niinpä Jack päätti pyytää Paholaisen kanssaan drinkeille. Jack kertoi suostuvansa myymään sielunsa Paholaiselle, mikäli tämä tarjoaisi hänelle oluttuopillisen. Paholainen suostui ja muutti itsensä kolikoksi, jotta Jack voisi ostaa itselleen juoman.
Huomatessaan Paholaisen suostuneen vaatimukseensa, päätti ovela juoppo sen sijaan, että olisi ostanut olutta, heittää kolikon taskuunsa. Taskussa oli valmiiksi myös hopeinen risti, joka hankaloitti kolikoksi muuntautunutta Paholaista: se joutui ansaan ja koki kauheaa piinaa ristin lähellä. Se ei voinut palauttaa itseään ennalleen, vaan joutui kärvistelemään kolikkona Jackin taskun pohjalla. Aikansa aneltuaan Jack päästi Paholaisen vihdoin vapaaksi, mutta vain sillä ehdolla, että Paholainen lupaisi hänelle 12 vuotta rauhallista ja mukavaa elämää. Paholainen suostui, ja kaksikon tiet erkanivat.
Vuodet kuluivat, ja jälleen Paholainen ilmestyi Jackille. Jack muistutti Paholaista siitä, kuinka kiltti hän olikaan ollut päästäessään Paholaisen aikoinaan menemään. Tähän vedoten Jack pyysi Paholaista täyttämään viimeisen toiveensa; tarjoilemaa hänelle omenan omenapuusta. Kiitollisuudenvelassa ollut Paholainen kiipesi Jackin harteille yltääkseen kiipeämään oksalle, jossa roikkui useita omenoita. Paholaisen kiivetessä Jack päätti jälleen toimia. Tällä kertaa mies onnistui raapustamaan ristin omenapuun runkoon, jolloin Paholainen joutui taas ansaan. Paholaista alkoi ärsyttää miehen käytös, joten hän vannoi, että jos Jack nyt vapauttaisi hänet, ei hän koskaan veisi Jackin sielua mukanaan. Kaksikko pääsi jälleen sopuun, ja heidän tiensä erkanivat jälleen.
Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun Jack kuoli. Tarinan mukaan Jumala ei sallinut tällaisen epärehellisen juomarin syntisen sielun pääsyä taivaaseen. Taivaan portit pysyivät kiinni, joten Jackin sielu lähetettiin helvettiin. Alamaailman kynnyksellä vastassa ollut Paholainen kuitenkin muisti lupauksensa olla päästämättä Jackia porteista sisälle. Paholainen halusi pitää sanansa: ”Vannoin, etten ota sieluasi, joten en voi päästää sinua sisään!” Jackin kysyessä minne hänen sitten pitäisi mennä, Paholainen vastasi: ”Sinne, mistä tulit.”
Jackin sielu ei siis kelvannut taivaaseen tai helvettiin. Sen sijaan se oli tuomittu vaeltamaan ikuisessa pimeydessä. Jack pyysi Paholaista antamaan hänelle edes jonkinlaisen valonlähteen ikuista pimeyttä vastaan. Paholainen heltyi ja veti helvetin tulesta kytevän hiilen, joka ei voinut koskaan palaa, ja heitti sen Jackille. Jackilla oli mukanaan lempiruokaansa nauriita, joista hän leikkasi yhdestä keskustan irti ja laittoi hiiltä sisään. Lyhtynsä kanssa Jack jatkoi vaeltamista pimeydessä etsien rauhaa, jota ei kuitenkaan koskaan saanut. Yhä vieläkin Jackin uskotaan vaeltavan pimeydessä odottaen viimeistä tuomiotaan.
Irlantilaiset alkoivat kutsua tätä aavemaista hahmoa Lyhty-Jackiksi ja sitten yksinkertaisesti” Jack O’lanterniksi. Miehestä tuli myös hylätyn ja kirotun sielun symboli. Irlannissa ja Skotlannissa ihmiset alkoivat tehdä omia versioitaan Jackin lyhdystä kaivertamalla nauriiseen tai perunaan pelottavat kasvot ja laittamalla lyhdyn ikkunan tai oven lähelle. Lyhtyjen uskottiin pelottelevan Jackin haamun lisäksi myös muut pahat henget pois.
Amerikkalaistumisen myötä nauris muuttui tarinassa ja koko juhlapyhän yhteydessä kurpitsaksi. Kurpitsa on myös satokautensa takia jäänyt nimenomaan Halloweenin ajan koristeeksi ja symboliksi, sillä kurpitsa kypsyy juuri sopivasti Halloweeniksi.
Sellaista tällä kertaa. Kävittekö te Halikon kurpitsaviikoilla? Tai oletteko käyneet jossain muualla vastaavanlaisissa kurpitsakarkeloissa?
Heinäkuu
