Eksoottinen Madagaskar on kuin oma pieni maailmansa

Madagaskar tarjoaa varmaa eksotiikkaa

Kun Madagaskarin pääkaupunki Antananarivo rakennettiin, käytettiin suunnitelmaa ”ei suunnitella.” Sokkeloinen kaupunki on jäänyt lähes entiselleen Ranskan siirtomaa-ajan loputtua vuonna 1960.

Talot ovat huonossa kunnossa ja rakennusmateriaalina käytetään kaikkea mitä on saatavilla. Talojen seinät voivat olla esimerkiksi peltitynnyreiden kansista rakennettuja. Autot ovat pääasiassa ranskalaisia ja vanhat kermanväriset Renaultit ovat etenkin taksikuskien suosiossa.

Torilta löytää kaiken tarpeellisen ja hajut ovat sen mukaiset. Antananarivon eli Tanan kuhisevilla lauantaimarkkinoilla on myynnissä muun muassa jäniksiä, ankkoja, toukkia, kaloja, rapuja, litsejä, leipäpuun hedelmiä, toimistotarvikkeita ja soittimia.

Kaupustelijat piirittävät matkailijan nopeasti, mutta myös siirtyvät pois, kun ilmoittaa hymyillen tarpeeksi selvästi, jos ei ole kiinnostunut heidän tuotteistaan. Madagaskar on hyvin köyhä maa, joten hinnat ovat edullisia.

Lennot Suomesta voi saada Pariisin kautta tuhannella eurolla, mutta saarella ei rahaa paljon kulu. Kahden hengen keskitason hotellihuoneen pääkaupungista tai hyvän bungalowin rannikolta saa 20 euron vuorokausihintaan. Ruoka on halpaa, etenkin sesonkien herkulliset ja eksoottiset hedelmät.

Antananarivossa kannattaa huolehtia turvallisuudesta

Madagaskar on yleisesti turvallinen maa, mutta Antananarivossa kannattaa välttää arvotavaroiden, esimerkiksi kameran esittelyä. Paikallisetkin kulkevat usein reppu vatsan puolella, mikä on ihmisvilinässä suositeltavaa myös matkailijoille.

Matkaoppaat suosittelevat välttämään pimeällä liikkumista pääkaupungissa. Jos kuitenkin tarvitsee lähteä liikkeelle, täytyy olla varuillaan. Mukaan kannattaa ottaa vain tarpeellinen määrä käteistä illallista varten ja laukut kannattaa myös jättää majoituspaikkaan. Matkaoppaat varoittavat myös jalkakäytävien isoista kuopista, joita ei pimeällä näe.

Pikkubussi vie kaupungista toiseen

Saaren sisäisessä liikenteessä olisi paljonkin parantamisen varaa. Ainoa tapa liikkua kaupunkien välillä on taxi-brousse eli pikkubussi. Madagaskarilla tiet ovat paikoin huonokuntoisia ja taxi-broussella pääsee tunnissa vain 20-35 kilometriä.

Matkantekoon kuuluu pysähteleminen ostosten tekoa varten, mikä myös viivästyttää perillepääsyä.

Joskus rankkasateet ovat huuhtoneet sillan mennessään ja tienvarren pelto tuntuu tasaisemmalta ajoalustalta kuin varsinainen ajoväylä. Meno yltyy välillä rallimaiseksi ja matkapahoinvointi on yleistä. Auringon paahtaessa suoraan ajoneuvon sisään, kyyti on kaiken lisäksi hikinen. Ikkunan avaaminen ei paljon helpota, kun kyydissä voi olla 20 muutakin ihmistä sulloutuneina muutaman neliömetrin tilaan.

Taxi-broussematkan voi varata etukäteen ja halutessaan voi ostaa ylimääräisiä paikkoja tavaroille. Parhaat paikat ovat kuljettajan vieressä etupenkillä ja pidemmällä matkalla niistä kannattaa maksaa hieman ylimääräistä.

Postikorttimaisemia pohjoisrannikolla

Saaren pohjoisrannikolla sijaitseva Nosy Be -saari on matkailijoiden suosima. Maisemat ovat kuin suoraan postikortista: valkoista rantahiekkaa, turkoosi vesi, palmut ja aurinkotuolit. Seksiturismin lisääntymisen myötä prostituutio pienellä paratiisisaarella on nykyisin näkyvää.

Nosy Ben vaihtoehtona kannattaa harkita Manakaraa, pientä ja leppoisaa rantakaupunkia maan itärannikolla. Manakarassa on vähän matkailijoita ja parhaassa tapauksessa matkailija voi saada pitkän rantapätkän kokonaan itselleen. Hotellien mainokset ovat haalistuneet auringonpaahteessa ja kaupungin yllä leijuu kepeän rauhallinen tunnelma.

Pienemmissä kaupungeissa taksin virkaa toimittavat natisevat pousse-pousse -juoksuriksat, joita paikallisetkin käyttävät säännöllisesti.

Intian valtameri tyrskyää tummansinisenä, joten uimaan pääsy ei ole aina itsestäänselvyys. Lisäksi Manakarasta pääsee maan ainoalla matkustajajunalla Fianarantsoaan, josta on hyvät yhteydet eri puolille.

Poikkeuksellinen eläin- ja kasvikunta

Madagaskar irtautui Afrikan mantereesta yli 160 miljoonaa vuotta sitten ja ajan kuluessa saarelle on kehittynyt oma eläin- ja kasvikunta. Noin 90 prosenttia löydetyistä kasvi- ja eläinlajeista ei tavata missään muualla maailmassa.

Tunnetuimpia Madagaskarin oudoista vipeltäjistä ovat lemurit, ihanan suloiset mulkosilmäiset puoliapinat. Kaikki lemurilajit ovat nykyään suojeltuja, koska paikallinen väestö on syönyt ne sukupuuton partaalle.

Kameleontit ja muut liskot sekä värikkäät linnut ilahduttavat myös kaupungeissa. Luonnonpuistoissa voi tutustua luontoon oppaan johdolla. Ramonafanan luonnonpuistoon kannattaa ottaa mukaan vettä ja hyvät kengät. Alueella on vaarattomia, mutta inhottavia pieniä iilimatoja, vaikka opas sen kieltäisikin.

Köyhyys ei tuo automaattisesti turvattomuutta

Yksi asia mikä matkaoppaista ei selviä, on paikallisten ystävällisyys ja luotettavuus. Köyhissä maissa liikkuminen saattaa tuntua turvattomalta, mutta ei Madagaskarilla.

Paikalliset ovat tyytyväisiä siihen vähään mitä heillä on. Hymyyn vastataan poikkeuksetta hymyllä ja ”salama”-tervehdykseen vähintään naurulla. Kaupanteko on helppoa ja tinkiminen kannattaa, eikä matkailijoilta yritetä huijata isoja rahasummia. Madagaskarilainen mora mora eli ”hitaasti, hitaasti” -elämänasenne tarttuu ja on ihailtavaa.

Madagaskaria ei kannata ajatella osana Afrikkaa, vaan se on pikemminkin oma maanosansa. 90-luvulta lähtien matkailu on ollut nousussa ja nykyisin se on yksi maan suurimpia tulonlähteitä.

Luksusmatkoja ei juurikaan ole tarjolla, hygieniataso on matala ja aikakäsitys on ”mora mora” -asenteen mukainen. Jos nämä seikat eivät haittaa, kannattaa pakata laukku ja lähteä seikkailulle.

Teksti ja kuvat: Matka24 / Janne Riikonen