Browsing Tag

Kevät

Kuulumisia Yleinen

Touhukas toukokuu

torstai, toukokuu 12, 2016

Toukokuu on yksi lempikuukausistani. Kevät vaihtuu kesäksi, illat muuttuvat yhä valoisammiksi ja luonto vihertää. Toukokuussa tuntuu myös aina olevan kauhea kiire. Nyt olen alkanut vähän jo stressata kielikurssin loppukokeesta, johon on tosin vielä puolitoista kuukautta aikaa, mutta kun siitä joka päivä kurssilla puhutaan. Suurimman osan jokapäiväisistä tehtävistä, puheharjoituksista ja kotiläksyistä opettajat valitsevat kokeeseen valmistautuminen mielessä, ja tuntuu, että koko ajan pitäisi kerrata jotain vanhoja unohtuneita asioita. Mutta jostain syystä kertaamiseen, kokeeseen treenaamiseen ja ylimääräiseen sanojen sekä kieliopin harjoitteluun ei ole vain yksinkertaisesti ollut aikaa. Omaan toukokuuhuni kuuluvat nimittäin erottamattomasti sekä jääkiekon MM-kisat, että Euroviisut.

Euroviisuihin valmistautuminen alkaa jo helmikuussa Uuden musiikin kilpailusta. Kun Suomen edustaja on selvillä, siirryn Ruotsin Melodifestivaleniin. Näissä tosin riittää hyvin jälkikäteen netistä katsominen, vaikka täytyy kyllä sanoa, että ruotsalaiset osaavat musiikin tekemisen ja kunnon shown järjestämisen huomattavasti suomalaisia paremmin. Tai ehkäpä Ruotsin Melodifestivalen on vain vakiinnuttanut paikkansa kansalaisten ja muusikoidenkin keskuudessa UMK:ta paremmin.

Tänä vuonna näiden jokavuotisten perinteiden lisäksi päätin katsoa vielä Saksan version euroviisuedustajansa valinnasta, Unser Lied für Stockholm. Kilpailun voittajalla eli Saksan euroviisuedustaja Jamie-Leellä on ihan kaunis ääni ja varmasti mieleenpainuva tyyli ja show, mutta jostain syystä en nyt kuitenkaan ole ihan vakuuttunut tästä:

Suomen Sandhjasta sanon sen verran, että hän laulaa todella hyvin, ja Sing It Away on kyllä ihan menevä biisi, jota voisin ehkä radiosta kuunnella, mutta ei sillä mielestäni Euroviisuja voiteta. Eikä nyt voitettukaan, kun ei kerran menty edes  finaaliin. Mutta Ruotsin Frans voisi minun puolestani voittaa vaikka koko viisut, on se niin söpö! :D

Voi katsokaa nyt noita räpsyripsiä ja vilkkusilmiä!

Tämä viikko on siis kulunut niin jääkiekkoa kuin viisuja katsellessa (ja tietenkin viisubiisejä esikatsellessa), ja kiirettä pitää vielä toivottavasti kymmenen päivän verran, jos (ja kun!) Leijonat pääsevät mitalipeleihin saakka. Näiden lisäksi on toki ollut muutakin ohjelmaa, kuten nyt vaikka nuo kesäiset säät, jotka vihdoin saapuivat meitä lämmittämään. On tullut istuttua terassilla lounastamassa ja jäätelöä syömässä, nautiskeltua auringosta puistossa samalla saksaa harjoitellen sekä poimittua kukkia maljakkoon. Lisäksi kävin Neumarktin Nacht der Sinnessä, eli sellaisessa kaupunkitapahtumassa, jossa on kaupat auki iltamyöhään ja torilla voi katsella tanssi-, musiikki-, voimistelu-, ja sirkusesityksiä ilmaiseksi. Kiva välillä pyörähtää tuolla keskustassakin, sinne asti kun ei kovin usein esimerkiksi kauppojen takia viitsi raahautua, kun saan kaiken helpommin Nürnbergistä koulun jälkeen. Ja sehän on aina mukavaa juoda lasi tai pari viiniä, varsinkin jos niistä ei itse tarvitse maksaa. :)

Olen myös alkanut käymään jumpassa kerran viikossa. Se tekee hyvää kropan lisäksi saksan kielen taidoilleni, ohjeet kun tulevat pääasiassa saksaksi. Ohjaajat ja kaikki ihmiset siellä ovat olleet kyllä tosi mukavia ja kärsivällisiä, kun joskus en ole ymmärtänyt jotain tai minulle on uutena pitänyt näyttää erikseen miten jokin liike tehdään. Ja aina joku kääntää myös englanniksi tarvittaessa, ensimmäisellä kerralla sain jopa oman henkilökohtaisen tulkin, kun yksi tytöistä opasti minua koko tunnin ajan englanniksi. :D Mutta oikeastaan puhun jumpassa mieluummin mahdollisimman paljon saksaa, jos vain mahdollista. Niinhän sitä oppii, kun pikkuhiljaa alkaa käyttää sitä kieltä enemmän.

Viime sunnuntaina näimme myös melkein spontaanisti erästä hyvää Bilbaon vaihdon aikaista unkarilaista ystäväämme, jota olen viimeksi nähnyt lähes kolme vuotta sitten. Hän poikkesi matkallaan Münchenistä Tanskaan meitä moikkaamaan, ja voi miten olikin ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Söimme intialaisessa ravintolassa itsemme ähkyyn ja muistelimme vanhoja sekä päivitimme kuulumiset kolmen vuoden ajalta. Tai no eihän siinä vajaassa parissa tunnissa ehtinyt tietenkään puhua läheskään tarpeeksi, mutta silti, kivaa oli. Ja toivomme kovasti, että seuraavaa tapaamista ei tarvitsisi ihan niin kauaa odotella.

Ja palataanpa lopuksi vielä vappuun. Huhtikuu vaihtui toukokuuhun ihka oikeaa suomivappua viettäessä. Olen tosiaan tutustunut täällä Neumarktissa asuvaan toiseen suomalaiseen, jonka kanssa aloitimme vapun vieton leipomalla munkkeja ja vääntämällä salaattia ja muuta purtavaa iltaa varten. Fürthissä, eli täältä Neumarktista noin 20 minuutin junamatkan ja vartin metromatkan päässä oli siis suomalaisten piknik. Munkeista tuli todella hyviä, vaikka itse sanonkin, ja ne katosivat meidän ja muiden suomalaisten suihin ennätysvauhtia. Eikä simassa ja muissa herkuissakaan ollut sen suurempaa moitittavaa. Itse hämmästelin suurimman osan illasta, miten Nürnbergin alueella voi asua niin paljon suomalaisia! Ei nyt tullut laskettua, mutta luulen, että meitä oli noin nelisen kymmentä vapun viettäjää, ellei enemmänkin. Pimeä tuli nopeammin kuin Suomessa vappuna, mutta tunnelma Fürthin kaupunginpuistossa lammen rannalla oli kuin missä tahansa suomalaisessa kaupungissa vappuaaton yönä. Hauskaa siis oli, joillakin varmaan vähän liiankin hauskaa. ;) Piknikin jälkeen ohjelmassa oli suomidisko Babylon-nimisen elokuvateatteri/baarin alakerrassa. Suomidiskossa tanssittiin ilmapallojen, serpentiinin ja suomenlippujen keskellä Mamban, Kaija Koon, Haloo Helsingin, Hurriganesin, Eppujen ja muiden suomihittien tahdissa. Eipä paljon parempi vappu olisi voinut olla, ottaen huomioon, että olemme aika kaukana Suomesta!

Kaikesta hulinasta huolimatta (tai ehkäpä juuri siitä johtuen) toukokuu on jälleen näyttänyt parhaat puolensa. Onneksi tätä ihanaa kuukautta on vielä yli puolet jäljellä! (Ja ehkä näiden touhuviikkojen jälkeen olisi taas vihdoin aikaa sille saksan opiskelulle…)

Kesä Pohdintaa Saksa Suomi Talvi

Täydellisen kevätsekoamisen puutteesta – Kevätfiilis Saksassa

lauantai, huhtikuu 30, 2016

Kevätterveiset Saksasta!

Kevät7Jo ennen pääsiäistä täällä oli ihania aurinkoisia kevätpäiviä ja ne jatkuivat huhtikuun alussa. Tuli pieni kevätpimahdus, tennarit ja kirsikankukat. Ja vielä viime torstaina söimme jäätelöä terassilla ja meinasin polttaa naamani, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Lämmintäkin oli parhaimmillaan lähes 20 astetta. Sitten iski takatalvi. Viime sunnuntaina satoi ihan oikeita suuria märkiä lumihiutaleita. Suomessahan se kuuluu normaaliin kevääseen, ja siihen on tottunut, että kesä ei voi tulla jos talvi ei tule vielä hetkeksi hyvästelemään meitä. Mutta että täälläkin! Onko ihan pakko hei?

Toisaalta viime aikoina olen mietiskellyt, että vaikka täällä eteläisessä Saksassakin talvi tulee, ei talvesta selviytyminen ole ollenkaan samanlainen uroteko miltä se Suomessa tuntuu, vaikka itseasiassa pidän Suomen talvista enemmän. Lunta ja pakkasta on täällä toki vaihtelevasti, mutta kylmää ja kosteaa riittää sitäkin enemmän. Pimeys, vesisade, loska ja kylmästi puhaltava viima, jota vastaan mikään untuvatakki ei tunnu auttavan. Itselleni nimenomaan nuo ovat talvessa pahinta. Sen sijaan kestän oikein hyvin -30 asteen pakkaset ja aina vaan kasvavat lumikinokset, koska luminen maa tuo päivään ainakin puolet enemmän valoa. Olin vuosi sitten talven töissä Lapissa, jossa lunta riitti koko siellä viettämäni lähes viisi kuukautta. Vasta aivan maaliskuun lopulla pääsiäisen lähestyessä aloin hieman kaivata kevättä.

Kevät8Saksan kosteankalsean talven inhostani ja lumisen talven rakkaudestani huolimatta Suomen talvesta selviytyminen tuntuu huomattavasti rankemmalta suoritukselta ja suuremmalta ylpeydenaiheelta kuin Saksan. Myös kevään tulo tuntuu Saksassa erilaiselta, ei ihan niin uuden elämän alulta, kuin Suomessa. Täällä kevät on jotenkin… tasaisempi. En oikein tiedä miten kuvailisin tuntemuksiani, mutta täällä kevät tulee jotenkin huomaamatta. Niin ja sanon nyt jo tässä vaiheessa, että kokemukseni perustuvat tietenkin vain lähinnä Neumarktin ja Nürnbergin alueeseen, joten vaikkapa Pohjois-Saksassa tilanne voi olla hyvinkin erilainen.

Saksassa talvisää vaihtuu päivästä toiseen. Täällä olen oppinut myös inhoamaan tuota sään vaihtelevuutta. Yhtenä päivänä sataa lunta, seuraavana on ihanan keväinen sää, lähes +10 astetta ja aurinkoista, kolmantena lämpötila laskee lähemmäs nollaa ja sää on myrskyinen kuin syksyllä, ja neljäntenä päivänä maahan leijailee taas lumihiutaleita. Saksassa yhteen vuodenaikaan on mahdutettu neljä ja tuntuu että tämä sama ”vuodenaika” on jatkunut lokakuun lopulta lähes maaliskuun loppuun. Tai ehkäpä täällä onkin vain kaksi vuodenaikaa, talvea kuvailin jo edellä, kesä on muuten samanlainen kuin talvi, mutta lämpötilat vaihtelevat ehkä 15 ja 35 asteen välillä ja lumisateet vaihtuvat vesisateeksi. No, vähän ehkä kärjistettynä. ;)

Kevät5Varmaankin vaihtelevan sään vuoksi sitä kuvittelee, että maaliskuun lopulla on vielä täysin talvi, varsinkin kun sataa vettä ja on kylmä. Sitten yhtäkkiä tuleekin 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa! Mutta ei saa innostua, tämä nyt on luultavasti taas noita talven temppuja ja ihan normaalia sään vaihtelua. Sitten pari viikkoa myöhemmin huomaatkin, että kirsikankukat alkavat olla nupuillaan. Viikon päästä puihin on ilmestynyt jo vihreitä lehtiä. Siitä parin viikon päästä kirsikankukat jo lakastuvatkin ja omenapuut alkavat kukkia. Puutarhoissa loistaa kaikenlaisten kukkien väriloisto, joiden ympärillä mehiläiset ja perhoset pörräävät. Olisiko se nyt tässä sitten, kevät? Eihän lumetkaan ole vielä sulaneet!? Niin no tietysti jos ei ole sitä lunta minkä pitäisi sulaa…

Kevät3Suomen kevään kyllä huomaa. Eikä vain siksi että ne lumikinokset häviävät joskus vain muutamassa päivässä kuin pieru saharaan. Sen jotenkin tuntee. Valon määrä alkaa ihan yhtäkkiä lisääntyä ja sen huomaa väkisinkin. Sitä tajuaa taas kerran selvinneensä pitkästä talvesta ja edessä on oma rakas Suomen Kesämme. Juurikin se lyhyt mutta vähäluminen.

Jos selviää niistä -30 asteen pakkasista sekä loskassa kahlaamisesta, pimeästä ja räntäsateesta, Suomen Talvesta, niin kyllä sitä on vihdoin huhtikuussa ansainnut kevään. Ansainnut paljon enemmän kuin jos selviää Saksan talvesta. Voiko sitä edes talveksi kutsua? Onko meillä Suomalaisilla jotenkin suurempi oikeus nauttia keväästä ja kesästä kuin leudomman talven alueella elävillä? Olemmehan kärsineet pitkästä pimeästä ja kylmästä talvesta. Käytämmekö tätä oikeutta sitten hyväksemme?

Kevät1No en tiedä muista, mutta ainakin itse näen Suomen Kesän joka ikisenä keväänä jotenkin suurena mahdollisuutena. Ja tuntuu etten ole yksin ajatusteni kanssa. Jospa meille tänä kesänä suotaisiin hyvät rantakelit. Tänä kesänä aion syödä joka päivä jäätelöä ja istua terassilla kavereiden kanssa aina kuin mahdollista. Tästä kesästä tulee paras kesä ikinä! Ja olen omassa elämässäni huomannut, että yritys on ainakin kova joka ikinen kesä. Vähistä aurinkoisista päivistä pitää ottaa kaikki irti, joten työpäivien jälkeen ei mennäkään kotiin möllöttämään, vaan nähdään kavereita, käydään rannalla, piknikillä, yksillä tai kaksilla… Pitäähän lyhyen kesän aikana ehtiä tekemään kaikki ne kesäjutut, kaikki kesään kuuluvat perinteet sekä asiat mitä voi tehdä vain kesällä. Suomenlinnaretki, Linnanmäki, Korkeasaari, mökkeily, juhannuksen vietto, mansikoiden ja herneiden osto torilta… Lista on loputon.

Kevät9En sitten tiedä onko suurten odotusten lataaminen vain kesään välttämättä hyvä juttu. Voisihan sitä elää elämäänsä talvellakin. Voisihan sitä tehdä kivoja juttuja töiden jälkeen myös talvipakkasilla. Mennä vaikka kaakaolle kavereiden kanssa. Tai hiihtoretkelle, pulkkamäkeen, laskettelemaan, ravintolaan syömään. Mutta kovin usein ei vain tule tehtyä mitään. Toki pimeys rajoittaa hieman ulkoilua iltaisin töiden jälkeen, mutta välillä tuntuu, että ihmiset vain tykkäävät käpertyä talvipesiinsä talveksi. Ja tykkäänhän minäkin. Mikäpä sen parempaa kuin vetää villasukat jalkaan ja lukea hyvää kirjaa teekupin äärellä, sillä ehtiihän sitä taas kesällä elää täysillä. Niin, ehkä meidän kuitenkin pitäisi jakaa niitä mukavia asioita ja hauskanpitoa tasaisemmin vuoden varrelle ja ottaa elämästä kaikki irti joka päivä eikä vain kesällä. Vaikka onhan se hyvä, että Suomi ja suomalaiset heräävät henkiin edes niiksi pariksi valoisaksi kuukaudeksi ja kömpivät ulos koloistaan viettämään taas kerran parasta kesää ikinä.

Kevät6Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin. Tietenkin saksalaisetkin osaavat nauttia kesästään, vaikka se hieman pidempi ja ehkä vähän lämpimämpi onkin. Ei täälläkään aurinkoisia kesäpäiviä yleensä tuhlata neljän seinän sisällä. Yhtälailla täälläkin ihmiset tuntuvat talvisin elelevän enemmän omissa oloissaan kotosalla, ja ensimmäisten kevätauringon säteiden pilkistäessä pilven takaa alkaa puutarhassa puuhastelu sekä pyöräretket, ja jäätelökioskin eteen ilmestyy usean metrin jono. Kyllä kesä Saksassakin on iso juttu, ja samalla tavalla täälläkin naureskellaan saksalaiselle ”kesälle”, jota ei voi oikein kesäksi kutsua kun aina muka sataa, mutta silti siitä nautitaan täysin rinnoin.

Mutta nyt taisin vähän ajautua sivupoluille varsinaisesta aiheesta, joten palataan kevääseen. Kesään liittyvät suuret odotukset antavat luultavasti oman latauksensa myös kevätfiilikseen, joka valtaa meidät (viimeistään) näin huhtikuussa. Varmasti myös saksalaisilla on kesän suhteen odotuksia, jotka vaikuttavat kevätfiiliksen kasvuun. Joku siinä fiiliksessä täällä kuitenkin on erilaista kuin Suomessa.

Kevät2Suomen pitkän talven jälkeen edessä häämöttävä (lyhyt mutta) valoisa kesä, yhdessä hujauksessa sulava lumi, silmissä vihertyvä nurmikko ja hetkessä esiin puskevat hiirenkorvat tuovat sen ylitsepursuavan hyvänolontunteen, ylpeyden jälleen selätetystä talvesta, voittajafiiliksen, kevätfiiliksen. Tuli minulla täällä Saksassakin kevätfiilis. Nautin auringosta, tennareiden keveydestä ja kirsikankukkaloistosta (jota ei muuten Suomessa ole ollenkaan samassa mittakaavassa kuin täällä), mutta ei se ole ollenkaan se sama täydellinen kevätsekoaminen. Täällä talvi tulee ja talvi menee. Sitten tulee kevät, kesä ja syksy. Ja taas talvi. Mutta tuntevatko saksalaiset samanlaista ylpeyttä selvitessään taas kerran talvesta kuin suomalaiset? Vai johtuisiko oma normaalia latteampi fiilikseni siitä, että täällä ei ole sitä samaa kevään hehkutusta ympärillä, että muut eivät sekoa keväästä ihan samassa mittakaavassa kuin itse sekoan, ja siksi omakin sekoamiseni jää hieman laimeammaksi kuin Suomessa? Kyllähän täällä ihmiset nauttivat myös keväästä ja auringosta, mutta en vain tunne sitä samaa yhteisöllistä voittajafiilistä. Kun ei ole toista keväthullua hehkuttamassa, toista jonka kanssa voi vaihtaa sen sanattoman ymmärryksen, että taas selvittiin pitkästä talvesta. Tai ehkä tämä kertoo sittenkin vain siitä yleisestä ulkopuolisuuden tunteesta. Siitä, etten ihan vielä ole kotiutunut Saksaan ja löytänyt paikallista kaveripiiriä, jonka kanssa hehkuttaa kevättä. Ei nuo muut maahanmuuttajat saksankurssilla oikein ymmärrä jos olen innoissani kevätauringosta. Jos tulee Kolumbiasta tai Singaporesta, voi olla vaikea olla samaa mieltä siitä, että 15 astetta on ihanan lämmin sää, josta on syytä ottaa kaikki irti.

Kevät4No, täydellisen kevätsekoamisen puutteesta huolimatta keväästä on nautittu, ja toivottavasti nautitaan erityisesti tästä eteenpäin, nimittäin vappusää näyttää hyvältä! Pääsen jopa viettämään suomivappua, nimittäin tässä lähellä Fürthissa on vappupiknik ja illalla suomidisko. Valkolakki saapui ajoissa postipaketissa perille (kiitos äiti!) ja simaa ja munkkeja on myös luvassa!

No niin, näin siinä aina käy, kun on pitkään kirjoittamatta. Kun vihdoin pääsee alkuun niin ei malta lopettaa. Toivottavasti joku kuitenkin ymmärsi jotain tuntemuksistani. Halusin vaan sanoa, että onhan se nyt ihan eri asia selviytyä Suomen Talvesta kuin kahlata Saksan lauhassa loskatalvessa. Ja sen jälkeen nauttia kunnolla keväästä, eikö? Heh. ;) Toivotaan, että tämä Saksan takatalvi on nyt ohi, ja voin vihdoin luopua talvitakista ja saappaista kokonaan. Ehkä tässä on myös vielä aikaa sen kunnon kevätfiiliksen etsinnöille. Aurinkoisia kevätpäiviä myös sinne Suomeen ja nauttikaa vapusta!


 

Oletko jo löytänyt kevätfiiliksen? Tuleeko kevätfiilis joka kevät? Entäpä onko kevätfiilis erilainen ulkomailla? Oletko huomannut eroja erimaalaisten kevätfiilistelyssä?

Postauksen kuvissa Saksan kevättä muutaman viikon ajalta

 

Yleinen

Laiska viikko, mutta hyvää juhannusta ja ruisleipää!

tiistai, maaliskuu 1, 2016

Mitäpä tänne kuuluu?

K2

On ollut vähän laiska olo tässä viimeisen viikon verran. Tuntuu että kaikki (järkevä) tekeminen vaatii suuria ponnisteluja. Saksan opiskelun eteen en ole tehnyt kyllä mitään ylimääräistä, vaan pelkästään käynyt kurssilla ja tehnyt läksyt päivittäin. No onhan sekin sentään jotain. Pitäisi silti tehdä vähän enemmän, harjoitella kielioppia, jottei asiat unohdu, kerrata sanoja, puhua… Ehkäpä se on tämä kevät, tai lähinnä kevään puute, mikä vie voimia. Kolme viikkoa sitten rupesivat jonkinlaiset keltavuokot jo työntämään nuppujaan esille märästä mullasta, ja eräänä päivänä oli jopa 13 astetta lämmintä! Eilen alkoi kuitenkin taas sataa lunta, eikä seuraavina päivinä näytä tulevan sen suurempaa muutosta säähän. No, lumi voittaa tietysti aina vesisateen, tosin ilmeisesti sitäkin on vielä tällä viikolla luvassa… Mutta tulisipa jo se oikea kevät, nimittäin alkaa kyllästyttämään tämä ”kevään”, ”syksyn” ja ”talven” ainainen vuorottelu.

K3
Pakkasaamu viime viikolla

K6
Kukat luulivat kevään jo tulleen

Kai sitä joskus saa laiskottaa, vaikka se tarkoittaisikin vähemmän opiskelua ja enemmän hömppäkirjoja. Nimittäin ahmin eilen loppuun hyvän hömppäkirjan, joka on vienyt aikaani erityisesti, kun kirjan loppuvaiheessa lukemista ei millään malttanut lopettaa. Tänään yritin ottaa itseäni niskasta kiinni sen verran, että uuden hömppäkirjan aloittamisen sijaan lueskelin junamatkoilla maatilalomaesitettä (saksaksi). Olemme suunnitelleet jo pitkään Hidirin synttärilahjaksi saaman lahjakortin hyödyntämistä, ja nyt pitää vain valita esitteestä muutama mieluisa maatila ja alkaa kysellä koska niissä olisi huoneita vapaana. Olen kyllä jo aika innoissani menossa rapsuttelemaan lampaita ja possuja, syömään tuoreita kananmunia aamupalaksi, ja ehkäpä uimaan ja saunomaan! Toivottavasti löydämme maatilan jossa kaikki tämä on mahdollista. ;)

K4
Leivoinpa myös ihan itse runebergintorttuja! Hyviä olivat, vaikka ulkomuoto ei ihan täydellisesti onnistunutkaan.

Mietimme maatilalomaa ensin pääsiäiseksi, mutta sitten löysinkin halvat lennot Suomeen, joten pääsiäisenä vietän taas viikon suomilomalla. Vähän kyllä ärsyttää, kun noin viikko lentojen varaamisen jälkeen meille ilmoitettiin koulussa, että koko pääsiäisen jälkeinen viikko olisi lomaa. Olisin siis voinut olla Suomessa vielä neljä päivää pidempään. Mutta eihän meille nyt missään nimessä voi ajoissa ilmoittaa. Erityisesti harmittaa se, että kyselin lomista jo tammikuussa, mutta tuolloin sain vastaukseksi, ettei meillä mitään lomia ole ennen kurssin päättymistä. Taitaa tuo tiedonkulku kouluissa olla hyvinkin kansainvälinen ja ikuinen ongelma…

K7
Synttärikakku

Vanhenin helmikuussa jälleen vuodella, ja sain saksankurssilla synttäreideni kunniaksi suklaakakkua! Se on muuten kiva, kun kurssillamme on kolumbialainen leipurikurssin käynyt nainen, joka tykkää leipoa meille usein perjantaiksi jotain herkkua. Varsinainen synttäripäivä oli lauantaina, ja sitä vietimme aika rauhassa kotosalla, sillä Hidir oli ollut edeltävän viikon kipeänä. Leivoin yhdeksän laskiaispullaa ja taisin syödä niistä kahdeksan muutaman päivän aikana. Ihan hyvä synttäriviikonloppu siis! Eipä sitä näin vanhana enää ihan joka vuosi jaksakaan juhlia. ;)

K5
Juhannuskakku

Pääsin itsekin leipomaan noin viikko synttäreiden jälkeen. Koulussa oli puhetta erilaisista juhlista eri maissa. No, siitä innostuneena ehdotin, että kaikki kurssilaiset voisivat esitellä oman juhlansa vuorotellen vaikkapa joka perjantai. Tietenkin sain kunnian aloittaa, ja niinpä eräänä perjantaina kurssillamme vietettiin juhannusta. Koko edeltävän viikon panikoin sitten esityksestäni, mietin ruokalistaa, keräilin soittolistaa, leivoin ruisleipää ja mansikkakakkua, kuorin perunoita perunasalaattiin, pilkoin vihanneksia salaattiin ja niin edelleen. Esitystä varten vietin myös paljon aikaa sanakirjan parissa etsimässä saksankielisiä vastineita sellaisille sanoille kuin juhannuskoivu, juhannustaika, kokko, yötön yö, vasta, paha henki ja käki (ei ollut muuten ihan helppoa!) Kyllä siinä hommaa riitti, mutta olihan se mukavaa, kun esitys meni lopulta hyvin ja kaikki kehuivat ruokien olleen hyviä. Sain tuotua pienen palan Suomen kesää helmikuiseen Nürnbergiin. Tämän viikon perjantaina vietetäänkin sitten kolumbialaisia karnevaaleja.

Muille ulkosuomalaisille tai muuten vain omatekoista ruisleipää kaipaaville vinkiksi: tuollaisia nopeita ruisleipiä on itseasiassa todella helppo tehdä! Löysin reseptin aikoinaan Oli ennen onnianni -blogista, ja nyt olen kokeillut leipomista kolme kertaa. Homma alkaa vihdoin olla hallussa, ja viimeisimmällä kerralla leivistä tuli mukavan muhkeita uunissa. Eihän nämä nyt ihan voita kunnon jälkiuunileipää, mutta toimivat hyvin siihen ruisleivännälkään, joka iskee aina, kun on tarpeeksi kauan syönyt sitä saksalaista ei niin miltään maistuvaa ”tummaa leipää” tai vaihtoehtoisesti vaaleata pullamössöleipää.

K1
Siinä niitä herkkuja nyt on!

Ihan mukavia tapahtumia on siis mahtunut viime viikkoihin, vaikka viime päivinä onkin lähinnä laiskottanut. Nyt taidan lähteä jumppaamaan YouTuben tahdissa, sillä Hidir on futistreeneissä. Nämä ovat hyviä treenipäiviä aina minullekin. Sen jälkeen voi sitten hyvällä omallatunnolla katsella Game of Thronesia. :)


Mukavaa viikonjatkoa!

 

Matkailu Porotila Työt Yleinen

Reissusuunnitelmia lopun lähestyessä

keskiviikko, huhtikuu 15, 2015

Moikka taas pitkästä aikaa!

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten viime kerran. Poikaystäväni kanssa kävimme muun muassa hiihtämässä ja Abba-showssa, sekä innostuimme lenkittämään tilan koiria ahkerasti. Pääsiäiset tuli vietettyä rauhallisesti, kun ei oikein ollut asiakkaita, mikä tarkoitti mukavasti vapaapäiviä itselleni. No, poikaystävä tuli ja meni ja nyt taas odotellaan seuraavaa tapaamista toukokuussa.

WP_20150328_003

Lauantaibrunssi. Nam!

WP_20150403_002

Pääsiäisherkkuja

Olen siis viime aikoina varaillut kasapäin lentoja ja junalippuja, mikä tarkoittaa sitä, että huomenna matkustan junalla pois täältä pohjoisesta. Apua, miten nopeasti aika on kulunut! Todella kummallista, että perjantaiaamuna olen taas kotona. Tulee kyllä ehkä vähän ikävä poroja, Lappia ja ihmisiä täällä. Ja tätä työtäkin! Enpä ihan heti keksi toista työpaikkaa, missä työtehtävät olisivat näin monipuolisia ja mukavia, ja missä saa ulkoilla päivittäin. Tämä päivä oli siis pyhitetty pakkaamiselle. Saas nähdä kuinka selviän kaikkien kimpsujeni kanssa yli kymmenen tunnin matkasta junanvaihtoineen.

WP_20150402_004

Lenkkimaisemia

Kotosalla vietän kolmisen viikkoa, jonka jälkeen lennän reiluksi viikoksi Saksaan. Sieltä tarkoitus olisi sitten matkustaa junalla muun muassa Puolaan ystävääni moikkaamaan sekä muutamaan muuhunkin paikkaan. Tulevan interrailini suunnitelmat ovat vielä melko lailla auki, joten taidanpa paljastaa miettimäni reitin teille myöhemmin, kun olen itsekin paremmin selvillä siitä. ;) Mutta hei, ainakin matkustusaika on päätetty ja lippu ostettu! Reilin jälkeen palaan vielä Saksaan pariksi viikoksi, josta lennän sitten juhannukseksi takaisin Suomeen. Sen jälkeen sitten katsotaan kuinka kauan viihdyn Suomessa ennen kuin Saksa kutsuu jälleen.

WP_20150402_012

WP_20150410_010

Vielä viime viikolla saatiin nauttia kunnon lumituiskusta

Täällä alkaa pikkuhiljaa lumet sulaa, mikä tarkoittaa sitä, että vaatteet ja kengät ovat olleet työpäivän jälkeen kuran peitossa ja litimärkinä. Nyt niitä tuossa koitan kuivatella uunin päällä, jotta saan huomenna pakattua loputkin kamat. Eilen oli viimeiset porosafarit, jonka jälkeen vetoporot päästettiin vapaaksi isompaan aitaukseen. Näyttivät niin onnellisilta kun pääsivät vapaaksi laitumelle kirmaamaan! Kyllä ne on hauskoja otuksia nuo porot.

WP_20150408_001

Pihalla on ollut parikin kivan kokoista ”järveä”, jotka ovat tuosta vielä kasvaneet…

Viimeisen viikon aikana täällä olen päässyt perehtymään porojen koulutukseen, mikä onkin aika hurjaa puuhaa, mutta mukavaa vaihtelua työpäiviin. Tänään viimeinen työpäivä meni juuri vasoja kouluttaessa, ja täytyy sanoa, että uskomattoman paljon on edistystä tapahtunut viikossa. Tuosta porojen koulutuksesta voisinkin kirjoittaa myöhemmin ihan oman postauksensa. (Katsotaan koska saan aikaiseksi ;) )

Mutta nyt lopetan ennen kuin tämä jo valmiiksi rönsyilevä teksti räjähtää käsiin. Ja täytyy alkaa mennä nukkumaan, jotta huomenna jaksaa vielä siivoilla ja pakata viimeiset kamat.

Öitä!

Liikunta Matkailu Työt Yleinen

Kevätkuoseja nyt ja vuosien takaa

maanantai, maaliskuu 23, 2015

Tästä keväästä on selvästi tulossa värikäs, ainakin mikäli katsoo viimeaikaisia ostoksiani.

Kuosit

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuosta kuosikasasta löytyy siis ihanista ihanin R-Collectionin anorakki, pari BikBokin toppia, H&M:n paitaa ja tennarit sekä kirpparilöytöni, Your Facen villakangastakki. En malta odottaa lämpimämpiä tennarikelejä!

Nyt on ollut töissä hiljaista, ja muutaman vapaapäivänkin sain. Toisaalta ihan hyvä, sillä lauantaina lautaillessani menin kaatumaan, ja nyt on häntäluu kovin kipeänä. :( Kaikenlainen kyykkiminen ja tietyssä asennossa istuminen sattuu. Niinpä olen lähinnä makoillut kyljelläni leffoja ja telkkaria katsellen. Ja tiskannut ahkerasti, sillä kyllästyin siihen viikon aikana kertyvään tiskikasaan, joka on viikonloppuun mennessä kasvanut voittamattomaksi. Nyt yritän olla reipas ja tiskata heti syömisen jälkeen. Sitäpaitsi tiskaaminen on ihan kivaa, koska silloin ei tarvitse istua…

Olen myös löytänyt erään vanhan suosikkibändin uudelleen, ja sen myötä palannut vuoden 2009 (abi)kevään tunnelmiin, jolloin alla oleva biisi löytyi monen soittolistan kärjestä sekä myös omasta puhelimestani soittoäänenä.

Mieleen muistuu eräskin hieno Helsinki-reissu, jolloin kuljeskeltiin tyttöjen kanssa turisteina ympäri Helsingin keväisiä katuja lauleskellen Salty Fishiä. Jossain rannan tuntumassa törmäsimme vanhaan herraan, joka ystävällisesti antoi meille mahtavan historiantunnnin kyseisestä paikasta ja sen nähtävyyksistä. Valitettavasti nuo tiedonmuruset ovat päässeet ajan kuluessa unohtumaan, mutta oman elämänsä turistiopaspappa on jäänyt mieleen.

Tuolta keväältä muistan myös maailman hienoimman sateenvarjon, joka oli kirkkaan pinkki valkoisilla pilkuilla. Olisi sopinut hyvin kevätkuosikokoelmaani myös kuusi vuotta myöhemmin.

sateenvarjo

Ehkä tästä pitäisi lähteä vähän ulkoilemaan, etten ihan neljän seinän sisällä vietä kaikkia vapaita. Ja sen jälkeen:

WP_20150323_006[1]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivotaan niin! (Kiitos äitille kortista!)