Browsing Tag

risteilyt

Woohoo! Ja ensi viikon matkakohde on…

Surprise! Eiköhän tässä uskalla jo pikkuisen hehkuttaa, kun lentoliput kilahti toissapäivänä sähköpostiin ja täällä ollaan melkein lähtökuopissa. Voitte nääs uskoa, että meikäläisen leuka loksahti lattian suuntaan pahemman kerran helmikuussa, kun sain pressimatkakutsun osallistua Norwegian Cruise Linen uusimman aluksen, Norwegian Blissin, ensiristeilylle. Siis sille, joka suuntaa ensi torstaina telakalta luovuttamisen jälkeen Saksan Bremerhavenista kohti Southamptonia ja josta alus suuntaa Atlantin yli matkustajat kyydissään New Yorkiin. 

Norwegian Escape lokakuussa 2016. Meikäläisen esittely laivasta täällä.

Norwegian Bliss on tosiaan Norwegian Cruise Linen uusin alus, joka kuuluu Breakaway Plus -luokkaan kuten mm. aiemmin risteilemäni Norwegian Escape. Vaikka laiva onkin melko samanmoinen kuin minulle tuttu Escape, on Blissille tuotu jotain uutta ja kiinnostavaa. Muutamaltakin NCL:n laivalta tuttu Ropes Course eli kiipeilyrata on korvattu ihka oikealla carting-radalla, joten saas nähdä, uskallanko auton rattiin risteilyllä ja ennen kaikkea, ehdinkö?

Anyway, mikään lomamatka tuo kahden yön risteily Norwegian Blissillä ei kuitenkaan ole, sillä noihin alle kahteen vuorokauteen, jonka laivalla faktisesti olemme, on tuupattu siihen malliin tekemistä, että minulla iskee tuskanhiki jo nyt. Ei auta muuta kuin ottaa asenteella reissu ja toisaalta mitäpäs tuosta, eiköhän tämä laivatyttö saa jostain energiapurkauksen viilettää paikasta toiseen vaikka toinen silmä ummessa. Matkan jälkeen voi sitten kerätä itseänsä hektisen työrupeaman jälkeen.

Alla vielä ihana fiilistelyfilmi uudesta tulokkaasta, eiks ookin messevä alus?

Nyt siis kannattaa pistää seurantaan Facebook ja Instagram, sillä pistän tulemaan kuvia matkan päältä. Pääsette mukavasti ensiristeilyn tunnelmaan ja näkemään, millaista Norwegian Blissillä oikeasti on.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Testissä Silja Symphony Commodore Balcony + Commodore Lounge

Tassu ylös, jos olet joskus kävellyt Siljan Helsingin laivoilla tietyissä kerroksissa ja katsellut hieman haaveillen/kaihoten hyttikäytävän lasista ovea, jossa lukee Commodore Class. Niin kuulkaas minäkin.

Commodore-luokassa matkustaminen ei ilman alennuksia taikka kanta-asiakashintoja ole ihan siitä edullisimmasta päästä. Commodore-hyttien hinnat lähtevät noin 500 eurosta ja vaikka hintaan kuuluukin erikoisaamupalat hytissä matkustaville, löytyy monelta luonnollisestikin 500 eurolle muuta käyttöä. Commodore-hyttejä saa kuitenkin myös edullisesti, jos osaa yhdistellä kanta-asiakaspisteitä ja erilaisia tarjouksia. Me saimmekin tuolla tavalla Commodore Balcony-hytistä sellaisen diilin, että matkaan kannatti lähteä. Oman reissumme hinta ja pikku vinkki kanta-asiakaspisteiden keräämiseen postauksen loppupuolella.

Miksi Commodore-luokka?

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että Itämeren liikenteessäkin paremmissa hyteissä matkustaville pitäisi tulla jotain sellaista, minkä takia hytistä kannattaa maksaa ekstraa. Siljan Commodore-luokassa idea onkin ymmärretty, sillä jo satamassa Commodore-matkustajat saavat tehdä lähtöselvityksensä omalla tiskillä (joskin Club One Gold-asiakkaat saavat asioida samalla tiskillä) ja laivaankin pääsee 30 minuuttia muita matkustajia aiemmin. Commodore-hytit ovat omalla alueellaan ja kannella 10 sijaitsee Commodore Lounge, josta löytyy baarin palvelut sekä ilmaista pikkupurtavaa. Kahviautomaatista saa maksuitta erilaisia kahveja ja sen lisäksi teetä, kaakaota, mehua ja vettä on vapaasti otettavissa tiettyinä aikoina.

Commodore-matkustajien käytössä on loungen vieressä sijaitsevat naisten ja miesten saunat aamuisin ja iltapäivästä kello 20 saakka, mutta saunat ovat varattavissa omaan käyttöön tunnin ajaksi iltaisin kello 20-22 välisenä aikana. Yhteensä privaattisaunahetkiä siis on tarjolla 4 kpl/ilta, joten kannattaa olla nopeasti varaamassa se itseä kiinnostava vuoro ja esittää samalla toive saunavuorosta miesten puolella. Se on nimittäin niin, että miesten puolen saunatilat ovat hieman isommat kuin naisilla.

Hyttimme, Commodore Balcony #10306

Silja Symphonylle vuonna 2014 tehdyissä uudistuksissa Commodore-hytit ja Commodore Lounge saivat uuden ilmeen ja hyttien värimaailma on sisustusarkkitehti Maarit Nousiaisen käsialaa. Parvekkeelliset Commodore-hytit saivat pirteän sini-valko-punaisen värimaailman, kun ikkunalliset Commot saivat puolestaan harmomisen, vaalean värityksen. Itse olisin nauttinut ikkunallisen Common värityksestä, mutta parveke vei voiton jopa maaliskuussa, sillä parveke oli suojaisa parvekelasien takia.

Hyttimme sijaitsi toiveemme mukaisesti samalla kannella millä Commodore Loungekin sijaitsi. Tuon lisäksi saimme juuri sen puolen (perästä katsottuna laivan vasen puoli), jonne paistoi aurinko ja pääsimme myös ihailemaan vastaan tulevia laivoja parvekkeeltamme.

Parveke oli hyvän kokoinen, joskin metalliset kalusteet eivät paljoa lämmittäneet istumalihaksia talvisaikaan. Parvekkeella oli valo pimeitä iltoja varten ja parvekelasit pitivät sopivassa määrin tuulen ja tuiverruksen ulkona.

Hytissämme oli parivuode, jonka vuoteet sai erilleen. Sohva taipui lisävuoteeksi kahdelle lapsellemme ja oleskelualueen täydensi kaksi nojatuolia, sohvapöytä sekä taulu-TV, jonka kaveriksi olisi kuulemma ollut lainattavissa Blu-ray -soitin panttia vastaan. Varustamo tarjosi pienoisen hedelmäpussukan ja jääkaapin sisällön, josta löytyi kaksi olutta, virvoitusjuomia, kuohuviini (0,75 l) ja yhteensä kaksi pulloa vettä, kuplilla ja ilman.

Uudistuksessa valitettavasti kylpyhuoneille ei oltu tehty mitään, mikä alensikin hieman hytin pisteitä. Muutamasta ikkuna-Commosta ja kaikista parveke-Commoista löytyy myöskin kylpyamme, jota meidän perheessä tuli käytettyä jonkin verran. Kylpytakit ja -tossut (+ hygieniasetti) kuuluivat luonnollisesti hytin varustukseen, ja hytin hintaan kuului myöskin erikoisaamiainen Bon Vivantissa tai Tavolàtassa, taikka hyttiin toimitettava suppeampi mannermainen aamiainen.

Hytin kunto oli hyvä, joskin vanhanaikainen kylpyhuone soti kaikin tavoin hytin värimaailmaa ja olemusta vastaan. Säilytystilaa oli mielestämme hieman rajallisesti, mutta me pärjäsimme. Suurin ongelma oli oikeastaan huonekalujen sijoittelu, kun sohvasänky avattiin.  Nojatuoleille ja sohvapöydälle ei paljoa tilaa hytistä enää löytynyt ja kulku parvekkeelle hankaloitui huomattavasti sohvasängyn ollessa auki.

Psst. Näyttääkö ahtaalle? Commodore Balconyn sisämitat ovat 16 m² ja siihen päälle 4 m²:n parveke sekä kylpyhuone. Ikkunallisissa Commodore-hyteissä puolestaan on neliöitä 20 m² + kylpyhuone, eli lisätilaa hytissä on juuri tuon parvekkeen verran. Kulma- ja keulahyteissä saattaa neliöheittoja olla.

Jos ”asuinneliöillä” on merkitystä, suosittelen varaamaan ikkunallisen Commodore-hytin sivulta. Ikkunallisia Commodoreja löytyy muutama myös aluksen keulasta ja kannattaa esittää varustamolle toive sellaisesta ennakkoon, jos keulanäkymät kiinnostavat.

Commodore Lounge ja sen palvelut

Aluksen keulassa, kannella 10 sijaitseva Commodore Lounge oli miellyttävän oloinen olohuone, jossa oli baarin palvelut iltapäivästä iltakymmeneen. Iltapäiväkahvit oli tarjolla paikallista aikaa klo 14.00 eteenpäin ja alussa tarjonta oli laajempaa. Loungen henkilökunta oli ystävällistä ja puhui täydellisesti suomea, vaikka Ruotsin lipun alla seilaavaa Silja Symphonyä onkin ajoittain haukuttu suomea osaamattomasta henkilökunnasta.

Loungen henkilökunta olisi auttanut ravintolavarauksissa, mutta meillä oli jo kaikki hoidettuna. Heidän kautta oli kuitenkin varattavissa yksityissauna illalle ja me varasimmekin saunavuoron. Isommassa miesten saunassa oli mukavasti tilaa tarvittaessa isommallekin porukalle ja ikkunat oli niin sivulle kuin keulaankin. Saunatiloista löytyi iso pukeutumishuone meikkipöydän ja hiustenkuivaajan kera, pyyhkeitä, peflettejä, wc, kaksi suihkua ja sauna hyvillä löylyillä.

Commodore-hytteihin kuuluva aamupala

Me emme innostuneet tilaamaan aamupalaa hyttiin, sillä kaipasimme laajempaa valikoimaa. Ensimmäisenä aamuna suunnistimme Tavolàtaan ja tarkoituksena oli käydä syömässä toisena aamuna aamupala Bon Vivantissa, mutta kesäaikaan siirtyminen verotti aamun tunteja ja päädyimme pika-aamupalaan hyväksi havaitussa Tavolàtassa. Sen vaan sanon, että jos ja kun päädymme toistamiseen matkustamaan Commodore-luokassa, menee Bon Vivant varmasti testaukseen.

Eipä siitä kasvissyöjän aamupalasta kovin komiaa kuvaa saa aikaiseksi, mutta pankaas ihastellen Tavolàtassa nauttimamme illallisen kasvisalkupalaa. Jorma Uotisen sanoin, ei huano!

Commodore Balconyn hinta ja vinkkejä bonuspisteiden keräämiseen

No, paljonkos matkamme Commodore-hytissä maksoi? Perjantailähtö kustansi meiltä 88 000 Club One -pistettä ja 90 euroa, joskin arkena olisi päässyt vielä vähemmillä pisteillä. Kyseinen hinta sisälsi tosiaan erikoisaamupalat koko perheellemme, ja nuo aamupalat olisi erikseen ennakkoon ostettuna maksanut meiltä 110 euroa. Loungesta saadut pikkupurtavat pitivät pikkunälän poissa ja juomissa tuli säästöä, kun hytissä odotti maksuton iso skumppa ja muita virvokkeita. Mukavasti jääkaappi täytettiin skumppaa lukuunottamatta myös Tukholman päässä, joten tuo minun suloinen Sulo Vilén hymisi tyytyväisyyttään syntyneestä säästöstä. Kyllä kannatti säästellä Club One pisteitä, jotta sai paremman hytin suotuisaan hintaan.

Ja mites niitä pisteitä kerryttää hiukkasen nopeammin/enemmän? Osta laivarahaa satamassa ja maksa ateriat ennakkoon, sillä ennakkoon ostetut laivamatkat ja palvelut kerryttävät bonuspisteitä enemmän kuin laivalla maksetut ateriat ja ostokset. Jos ja kun tietää tuhlaavansa vaikka 100 euroa laivalla, miksei enemmänkin, on laivaraha viisas ratkaisu tilanteeseen. Sillä voi maksaa ostoksensa niin myymälässä, baareissa kuin ravintoloissakin ja pisteitä kertyy kuten ennakkoon ostetuissa laivamatkoissa ja palveluissa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi, ennakkoon ostettu 100 euroa laivarahaa kerryttää pisteitä seuraavasti: Gold-asiakkaille 4 000 bonuspistettä, Silver-asiakkaille 3 500 ja Bronze-asiakkaille 3 000 bonuspistettä. Jos ja kun maksaa samat asiat käteisellä/kortilla vasta laivalla, kertyy bonuspisteitä pienempi määrä: Gold-asiakkaat tienaavat 2 900 bonuspistettä, Silverit 2 500 ja Bronze-tason asiakkaat 2 100. Edellä mainitun kun muistaa kaikilla matkoilla, kertyy pisteitä siihen malliin, että hieman useammin risteilevä pääsee varmasti Commodore-luokan hytteihin kiinni edulliseen hintaan.

Edellä mainitun vinkin opin muuten aikoinaan aivan mahtavalta Silja Linen laivojen tietopankilta Sami Koskelta, joka pyörittää Valkeat Laivat sivustoa. Häneltä sain myöskin hieman lisätietoa Commodore-hytteihin liittyen. Kannattaakin käydä kurkkaamassa herran sivut, jos vaikkapa Silja Linen historia ja matkustaminen valkeilla laivoilla kiinnostaa. Valkeat Laivat -sivulle pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tapaturma laivalla, laivan sairaanhoitopalvelut testissä

Että nuin, sehän meni hienosti se minun vimosin Retroristeily Vol 4. Tällä kertaa kipeänä ei ollut ainostaan jalat tanssimisesta, vaan oman osuutensa tähän ryytyneeseen olotilaan antoi pienoinen isku takaraivoon ensimmäisenä iltana. Sen verran kuitenkin tömähti, että nyt parannellaan olotilaa sairasloman turvin muutama päivä ja pistetään poskeen kahta eri lääkettä siinä samassa.

Tuossapa ”before” -kuva meikäläisestä. Vielä on fiilikset korkealla ja päällä maailman osuvin paita. Cruise Chick.

Tapaturma ja kokemuksia vartijan sekä sairaanhoitajan palveluista

Kyllä ne Mariellan yökerhon tuolit on hieman vinkeitä. Joku suunnittelun kukkanen niissä kyllä on, kun tuolin jalat tulevat enemmän ulos kuin varsinainen istuinosa. Usemman kerran olen ihan ilman alkoholiakin meinannut niihin jalkoihin kompastella, mutta nyt sitten tanssin tuoksinassa kävikin hieman köpömmin. Tanssilattian ollessa täynnä osa meistä innokkaista tanssijoista pisti jalalla koreaksi tanssilattian ulkopuolella ja niin minäkin. Pieni virheaskel aiheutti sen, että kompastuin tuolin jalkaan ja lensin suorilta jaloiltani taakse päin niin, että matkalla maahan kalautin takaraivoni pöydänkulmaan.

Juu, prinsessa olen. Kyllähän tuommoinen nolostutti, joten ei muuta kuin nopeasti ylös ja tanssiaskeleilta ottamaan. Eipä siitä tanssista mitään tullut, kun olo oli vähän ilkeä ja päätin lähteä hyttiin potemaan. Ei tullut hyttikeikkaa siitä, sillä siinä matkalla huomasinkin käteni olevan ihan veressä ja ymmärsin, että hieman pahemminkin taisi takaraivolle käydä. Suunnistin infoon selittämään asiani ja sieltä paikalle hälytettiin vartija viemään minut paikattavaksi.

Nyt seuraa nolo tunnustus. Minussa on joku jännä valuvika. Vaikka olenkin ihan kiltti ihminen enkä tee pahoja, niin silti minä pelkään jotenkin mm. vartijoita, poliiseja ja tullivirkailijoita. Esimerkiksi tullin ohi kävellessäni oloni on aina rikollinen, vaikka laukussa ei olisi yhtikäs mitään joten tietänette miltä minusta tuntui, kun luokseni hälytettiin vartija. Sitä noloutta ja tuskaa herran minua viedessä sairaanhoitajalle ja jäädessä vielä seuraamaan tilannettani on vaikea kuvailla. Siinä ei vartijan lohduttavat ja ystävälliset sanat auttaneet sitten yhtään.

Anyway, sairaanhoitaja otti vastaan, tutki haavan ja ryhtyi hommiin. Vartija autteli putsaustilanteessa ja pelkkä liimaus riitti tapauksessani, joskin kaupan päälle tuli perjantaipipo (verkkomyssy) kompressin kera sekä muutama kylmäpussi. Tajuttomuutta ei koskaan ollut ja olin ihan hyvin kartalla koko ajan, joten skumppakamu sai ohjeet herätellä yöllä minua ja omia Ibumaxejakin sain popsia. Aivan heti en sentään saanut lähteä hyttiin, sillä henkkarit oli näytettävä vielä läksiäisiksi. Olisihan se ollut ihan kiva olla incognitona tuo keikka, mutta näillä mentiin.

Voitte uskoa, että yö meni nukkuma-asentoa kipujen takia hakiessa ja suloinen skumppakamunikin jaksoi herätellä meikäläistä kiitettävällä tarkkuudella. Pipo lensi aamulla roskikseen ja pääsin käymään suihkussa pesemässä veret pois. Siitä iso kiitos, kun liimaus oli sen sorttista päässä, että päätä sai kastella normaalisti ilman saippuaa.

Ja ”after” -kuva. Fiilikset sen mukaiset. Olin nöyryytetty nainen.

Mites tuo minun oma rakas mieheni kotona? Kiipesi tietty seinille, sillä meillä olisi tuossa muutaman päivän päästä jotain isompaa kenties tapahtumassa. Epikriisi oli saatava varmuuden varalta, joten minä talsin infoon selittämään tilanteen ja pääsinkin tapaamaan uudelleen sairaanhoitajaa paluumatkalla. Sairaanhoitaja tarkisti haavani kunnon, meillä oli kaikkinensa hyvä keskusteluhetki ja epikriisikin tulla tupsahti nätisti koneelta. Kaikkinensa asiakaspalvelu niin vartijan kuin sairaanhoitajankin puolelta oli oikein miellyttävää niin illalla kuin seuraavana päivänäkin, joten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Eikä muuten lystin hintakaan kirpaissut. Tasan nolla euroa.

Kuis Retroristeily Vol 4 sujui muuten?

Meillä on nyt skumppakamun kanssa kokemuksia yhteensä kolmesta Radio Novan Retroristeilystä, joista ainoastaan ensimmäinen jäi välistä. Bilettää osattiin tälläkin kertaa, eikä järjestyshäiriötä näyttänyt omiin silmiin olevan paljoakaan. Hyttimme sijainti oli onnistunut, sillä jäistä koituvaa haittamelua ei viidennen kannen peräportaikon lähettyvillä ollut ja hytistämme oli helppo päästä yöherhoon. Ainoa haitta sijainnissamme oli hyttimme molemmin puolin lähettyvillä olleet bilehytit, joiden asukkaat pistivät käytäväbileet pystyyn päiväsaikaan, mutta onneksi ymmärsivät nukkua yöt. Aivan hiirulaisille, rauhaa rakastaville ja absolutisteille en risteilyä suosittele, sillä alkoholi on suuressa osassa laivalla ja joillakin jo matkalla terminaalille.

Me aloitimme juhlat vasta hytissä, kun olin tilannut sinne odottamaan laivan kuohuviinin. Viikkari on vaihtanut laivojen juomansa tälle vuodelle ja sen vaan sanon, ettei tämä(kään) skumppa, italialainen Mezza di Mezzacorona, kolahtanut tähän naiseen. Tämänvuotinen laivan samppanja Piper-Heidsieck Essentiel voittaakin kuohuvien juomien kisan, muttei se ole mielestäni yhtä hyvää kuin edellisvuoden Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut. Laivan valkoviini, australialainen Astronomer Chardonnay miellytti jokseenkin.

Kyllä sitä vaan pitää kerran vuodessa repäistä ja palata vanhaan nuoruuteen. Siihen meillä kuului aina hytin oven koristelu ja niin tälläkin kertaa. Ensimmäisenä iltana ovesta hävisi yksi mies ja Helsingin päässä jäljellä oli vaan enää muutama kuva.

Bileet oli siis jälleen huippuja, tanssia sai sydämensä kyllyydestä ja parasta oli se, että menoa oli päivälläkin sellaisesta tykkääville. Ensimmäisenä iltana illallistimme Ocean Grillissä, aamupalan ja lounaan nautimme Coffee & Joyssa ja toisena iltana söimme maittavat pitaleivät Platessa. Palvelu oli kaikkialla hyvää, ruoka maittoi ja vaikka laivayhtiön järkkäämällä brunssilla olisi ehkä rahallisesti päässyt halvemmalla, nautimme me skumppakamun kanssa siitä, ettei ryysistä ollut ja ateriointi oli nopeampaa.

Yksi sana Platen pitaleiville. Nam.

Hyvä risteily tapaturmasta huolimatta. Se on varmaa, että Retroristeily Vol 5 menee aikanaan varaukseen, sillä fiilis laivalla on aina ollut uskomaton ja tuommoiseen tapahtumaan kaksi yötä on juuri sopiva. Kyseessä on ehdottomasti Itämeren parhaat bileet, joten kyllä vaan Radio Nova, Oku ja Viikkari osaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Välimeren risteily: Norwegian Epic Vlogi, ensimmäinen päivä

Moikka!

Toivottavasti teillä muruset ol kiva viikonloppu. Mää istua möllötin melkoisen ahkeraan tietsikan äärellä, sillä sain jonkun ihme spurtin päälle ja väsäsin vlogin valmiiksi.

Ne, jotka ovat nähneet aiemmat vlogini saavat hieman totutella, sillä nyt on tulossa jotain ihan muuta. Sen sijaan, että pölisisin paikallani jossain hytissä, niin pääsette seuraamaan kun kamera liikkuu mukanani ihan eri tyyliin. Se myöskin aiheuttaa sen, että nolouksilta ei voida välttyä. Kyseessä on siis ensimmäinen ”toisenlainen” filmi, joten olkaa ystävät hyvät kilttejä mulle.

Anyway, ensimmäinen päivä on tuollaiselle isolle risteilijälle mennessä huhketta, ja siinä yleensä tuppaa käymään hiukkasen ylikierroksilla. Niin myös mekin ja ihan kuin ei riittäisi tunnin vuorokaudessa. Se näkyy ryytymyksenä ja iltakin loppui melkoisen lyhyeen tuolloin. Mutta mitäs mää enempää tänne kertomaan, joten käykääs kattomassa millainen meikäläinen ihan oikeasti on.

Ja risteilylaivafaneille filmi lienee ihan mukava, sillä kyllä ne satamasta lähdöt on ainas mukavia!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Karibian risteily Vlogi, päivät 7 & 8 + tuoreita kuulumisia

Helou helou! Täälla sitä ollaan kuulkaattes paiskittu töitä ihan koko viikko, sillä meidän perheessä ei olla voitu yleensä viettää varsinaista hiihtolomaa miehen töiden takia. Tänä vuonna jälkikasvu jätti myös menemättä isovanhemmilleen, joten meillä aikuisilla on ollut ihme kyllä enemmän leppoisa hiihtoloman aika kuin silloin, kun lapset olivat isovanhemmillaan viikon. Miksi? Me miehen kanssa tupattiin aina viikon vanhempainvapaan turvin väsäämään kalenteriin niin paljon menoja kaupungille, että olimme loppujen lopuksi aivan död viikon vapaan jälkeen. Nyt ollaankin tultu lastenhoitovelvoitteen takia töistä kotio ja nautittu täydellisestä rauhasta. Ei Wilmaa, läksyjen tarkistusta ja kokeisiin tenttaamista vaan pelkkää syömistä, sohvaperunana oloa ja hyggeilyä. Ja mä olen kuulkaattes nauttinut!

Ilon kyyneleitä ja jänniä hetkiä

Mitäs muuta tänne? Vakituiset lukijat varmaan muistaa meikkisen suuren tuskan oman rakkaan äitini takia viime syksynä ennen Välimeren risteilyä. Sitä kauheaa menettämisen pelkoa ja surua äidin kunnosta kesti tovin, mutta oli ihana kuulla vihdoin ja viimein, että kaksi viimeisintä viikkoa ovat olleet äidilleni kivuttomia. Sitä minä en kuitenkaan voi hyväksyä, että äitini joutui elämään yli neljä kuukautta sietämättömien kipujen kanssa lääkärin hoitovirheen (?) takia. Saas nähdä, miten asian kanssa loppujen lopuksi käy, sillä näillä näkymin viemme asian eteenpäin. Anyway, minulle äidin onnenkyyneleet ovat olleet niin suuri onni, etten pysty edes kuvailemaan sitä tänne.

Jänniä hetkiä on taas menossa sen takia, että sain pressikutsun erääseen messevään tapahtumaan. Tälle bloggaajalle se oli suoranainen unelmien täyttymys ja tässä vaiheessa minun on vaikea uskoa sitä edes todeksikaan. Ilmoittautumisvahvistus on tullut, siihen liittyvään kyselyynkin on jo yrityksen puolelta vastattu, joten luulisi kaiken olevan sinänsä ihan oikeasti totta. Tässä vaiheessa en kuitenkaan uskalla asiaa sen enempää paljastella, sillä meikähän on tämmöinen pelkuri ja pessimisti. Enköhän tässä muutaman viikon sisällä paljasta minne olen mahdollisesti suuntaamassa, kunhan liput kolahtaa sähköpostiin.

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää…

JUUU! Ihan oikeesti. Näin 70-luvun lapsosena meille oli lumiset ja kylmät talvet ihan normijuttu. Sitä oltiin ulkona vaikka kuinka paljon ja kotiin tultiin vasta sitten, kun oli pakko tulla lämmittelemään kylmettyneitä sormia ja varpaita. Nykyistä normimeininkiä sään suhteen olenkin kauhistellut vuositolkulla, kun pääkaupunkiseudulla lumi ja kunnon pakkanen on ollut enemmänkin harvinaisuus. Mutta mites nyt? Pakkasta ihan kunnolla ja lumi narskuu kenkien alla. Luulishan sitä haluavan jäädä arkiaamuina kodin lämpöön bussipysäkille tallustamisen sijaan, mutta meikä on suunnistanut innosta piukeana ulkoilmaan. Kunnon toppatakki ja kerrospukeutuminen pitää huolen siitä, ettei edes -22 asteen pakkanen iske jäseniin ja lämpö pysyy täydellisesti siellä missä pitääkin, joten kiitti vaan Luhta, kun siellä osataan hommat. Naama ei tykkää pakkasesta sitten yhtään ja nyt kärsitään ja pahasti, mutta josko nassukin saataisiin kuntoon Retroristeilyyn mennessä. Toivossa on hyvä elää ja elämä on.

Ja sitten sitä vlogia

Huomasin tuossa, etten tainnutkaan mainita täällä aiemmin Karibian risteilymme viimeisistä päivistä tehtyä Youtube-filmiä. Pölinät jäi valitettavasti pois, mutta eiköhän Bahaman kirkkaan sininen vesi kuitenkin korvaa pölinät. Siitä siis kattelemaan vimosimpia päiviämme Norwegian Escapella 2016 ja ihan tiedoksi vaan, että vlogi Välimeren risteilystämme Norwegian Epicillä 2017 on työn alla.

Oikein mukavaa viikonloppua, mahtavaa hiihtoloman loppua ja toisille sen alkua. Nauttikeehan!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.