Browsing Tag

joulu

Lohja: Menneen Ajan Joulumarkkinat

Lohja: Menneen Ajan JoulumarkkinatIMG_1768

 Vaikka olenkin varsinainen kyläluuta eli matkat meren taakse kuiskivat korvaan alati, on tässä Suomen maassa myös monta ihanaa asiaa, joista yksi on jo perinteeksi muodostunut käynti Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoilla. Markkinoilla on tullut käytyä jo vuosia ja toivottavasti myös tästä eteenpäin, jos ei samanaikaisesti ole jossain toisessa maailman kolkassa ihmettelemässä.

Tämä vuosi 2016 ei siis ollut poikkeus ja ajoimme meidän omaan ”jemmaparkkiin” automme. Ja suunnistimme Lohjan Pyhän Laurin kirkon kupeessa olevien kojujen kimppuun. Jälleen tänä vuonna ihmisiä oli paljon, tosin kojuja näytti olevan vähemmän kuin aiempina vuosina. Mutta mitä kaikkea ihanaa siellä olikaan tarjolla!

Viime vuonna markkinoille ilmestyneet nimikoidut havupukit, kuten Teppo, Leevi, Lauri, jotka suorastaan anoivat päästä meille pihaa vartioimaan…<3. Ja entä kaikki muut havutuotteet, joita sitten lähtikin följyyn: havupalloja, -kelloja, -kransseja… On se mukavaa, että joku osaa näpertää ja vielä, että joka vuosi on myynnissä jotain uuttakin.

IMG_1777

Jotta tämä ei menisi havutuotteiden markkinoimiseksi, on kerrottava, että markkinat ovat kovasta tungoksesta huolimatta kokonaisvaltainen kokemus. Hajut jotka konjakkiliekitetystä lohesta ja useista makkarapisteistä kiertyvät nenään, saavat satunnaisen reissaajan kovin nälkäiseksi, vaikka vasta olisi ruokapöydästä noussut. Käristemakkaraa, hehkuvaa glögiä, sitä kuumaa kalaa… Nam! Äänet, joita korviin kuuluu on myös jotain normaaliin äänimaailmaan kuulumatonta: kirkonkelloja, markkinahumua, erilaisia lauluesityksiä kuten eilinen Tiernapoikien esitys, sepän taontaa… Joulumarkkinoille osallistuminen hivelee jokaista aistia!

Liekitettyä konjakkimarinoitua lohta

Liekitettyä konjakkimarinoitua lohta tirisemässä

Meidän perheen perinteisiin kuuluu ostaa jo mainittujen havutuotteiden lisäksi muhkea kauralyhde pihalle pikkulinnuille ja rusakoille, jotka käyvät syömässä jämät tammikuun pakkasissa. Lisäksi joulukalaa lähtee mukaan, omenia ja mallaslimppua. Kun ostokset on saatu vietyä autoon, on vuorossa Lohjan museoalue, se ihana keltainen kartanomainen rakennus ja kaikki sen pienet punaiset sivurakennukset. Täytyy sanoa, että Lohjan historia on tullut vuosien mittaan tutuksi, samaa ei valitettavasti voi sanoa kotikaupungin historiasta. Se kun on se esittelytapa, millä asioita esitellään. Pedagoginen talo on niin lasten kuin aikuistenkin suosiossa. Ei vähintään siksi, että markkinoilla on jostain syystä aina todella kylmä. Johtunee varmaan harjusta. Ja taloissa on ihanan lämmin. Samalla voi seurata Roope-hiiren kertomaa tarinaa Lohjan historiasta.

Tänä vuonna oli isoin yllätys siinä, että jo tutuksi tullut Suomen hevonen rekineen oli vaihtunut toiseksi. Vastassa oli korskea friisiläishevonen, hienojen vaunujen kanssa. Muistojen syövereistä tulee muisto mieleen, kun markkinat olivat pienemmät ja hevoskyyti lähti kirkon vierestä, tosin silloin oli myös lunta. SE oli ensimmäinen kerta reenkyydissä aisakellon rytmikkäästi soidessa. Sen reissun jälkeen on pollea käyty tervehtimässä joka vuosi, nyt heppa oli poissa… Toivottavasti ei lopullisesti?

Uusi ystävä

Uusi ystävä

Tänä vuonna keltaisessa kartanossa eli Lohjan museon pappilassa oli esillä jo tutuksi tullut 70-luvun joulun (tämä liikuttaa kaikessa karmeudessa, näin 70-luvulla syntynyttä) lisäksi kahvikuppinäyttely. Tämä jälkimmäinen tuntui kiinnostavan erityisesti hieman ikääntyneempiä ja keräilijöitä. Itse olen tykännyt aiemmin näytillä olleesta kartanon joulupöydän annista enemmän. Olenko maininnut, että olen myös kartanofriikki?  Museokaupasta lähti mukaan itsetehtyä saippuaa. On tosi miellyttävää, saippualla voi pestä kasvotkin sillä se ei kuivata liikaa, lisäksi tuoksu on ihana.

Vielä nopea kierros Lohjan opiston myyntitiloissa vanhassa navetassa, täällä on myös sisävessa, eikä ruuhkaa toilettitiloissa joten kauempaakin tulleet voivat siellä helpottaa oloaan.

Vanha joulu

Vanha joulu

Kierroksemme päättyi perinteiden mukaan 1800-maaseututupaan, joka henkii jotain sellaista, mitä ei voi rahalla saada. Vanhaa joulutunnelmaa, joka on toteutettu pieteetillä. Samassa rakennuksessa on myös ns. mummolan joulu, tyttäreni mukaan aivan karmean joulupukin kera. Silloin kun pukit eivät olleet punanuttuisia hymyileviä taattoja…

Mummolan joulu

Mummolan joulu

Markkinoilla vierähtää helposti koko päivä ja sinne ei kannata lähteä vain muutaman tunnin vuoksi, muuten jää moni kokemus kokematta. Pyhän Laurin kirkko on myös hyvin tunnelmallinen paikka ja siellä olisi eilen ollut mahdollisuus kuunnella Kauneimpia joululauluja. Tällä kertaa vilkaisu kirkkoon riitti saamaan joulutunnelmasta kiinni. Aiemmin myös Tytyrin kaivosmuseo oli joulumarkkinoiden kanssa samanaikaisesti auki ja käynti maanuumenissa oli suuri elämys, niin pienille kuin isoillekin seikkailijoille. Valitettavasti tätä mahdollisuutta ei enää ole.

Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta suosittelen Lohjan menneen ajan joulumarkkinoita kovasti! Kannattaa käydä, myös sinä voit jäädä koukkuun…

Quebec: Je me souviens

Quebec, Kanada IMG_1523

Marraskuun pimeydessä tarjoutui mahdollisuus päästä käymään Quebecissä päiväseltään ja siihenhän oli tartuttava. Kovasti kun kaupunkia on hehkutettu mm. Travel Channelin miniohjelmissa. Matkaan lähdettiin Montrealista bussilla. Matka-aika noin 3h ja lipun hinta 97 Kanadan taalaa. Ostettaessa etukäteen paluun sai jopa 20 taalaa alennusta, joka oli varsin mukava yllätys se. Tosin paluuaika oli jo tässä vaiheessa oltava selvillä, koska lippu kirjoitettiin haluttuun linja-autovuoroon. Mikäli lipun olisi ostanut etukäteen netistä, olisi hinta voinut olla vain 25 taalaa. No tällä kertaa meni näin.

Linja-auto osoittautui Orleans Expressiksi (https://www.orleansexpress.com/en/montreal_quebec/), joka ei matkan aikana turhia pysähdellyt. Tosin kolmen tunnin aikana vain muutama pienempi kaupunki vilahteli ohi bussin kiitäessä pitkin moottoritietä. Näkymät olivat lähes samat kuin, jos olisi matkustanut Suomessa: puita, pensaita ja muita moottoritiellä liikkuvia autoilijoita. Sekä lunta, vettä ja loskaa. Sattui nimittäin niin, että pääsimme todistamaan talven ensimmäistä lumisadetta Quebecin alueella. How cool is that!

Chateun edestä

Näkymiä Chateau Frontenacin puistosta

Quebecissä on mahdollista jäädä linja-autosta uudempaan keskustaan sekä Gare du Palaislle eli paikalliselle matkakeskukselle, jolle saapuvat niin linja-autot kuin junatkin. Rakennus itsessään ja vanha puoli edustavat vanhan loiston aikoja ja ovat varsin mukavan näköisiä, jos sattuu pitämään vanhoista, historiallisista rakennuksista kuten minä. Matkakeskuksessa itsessään on muutama halvempi kahvila, hammaslääkäripalveluita, matkamuistomyymälä sekä se kalliimpi ravintola.

IMG_1565

Lähdimme astelemaan kohti vanhaa kaupunkia hyvien opasviittojen opastamana. Tosin asemalta on Unescon suojelukohteeseen vain vajaa kilometrin matka, osin ylämäkeen, joten suuria ponnistuksia ei tarvittu kaupungin löytämiseksi. Vanhassa kaupungissa vastaan ei suinkaan kävellyt ehtymätön turistivirta, vaan hiljaisten hotellien ja matkamuistomyymälöiden rivit. Saimme rauhassa pyöriä mukulakivillä pitkin kaupunkia muutamien kanssamatkustajien kanssa, tutkimassa kujia ja pistäytymällä pikkuruisiin liikkeisiin.

Suurta ihmetystä aiheutti Chateau Frontenac, joka totta tosiaan on melkoinen rakennus. Eikä ihme, miksi tämä rakennus on joidenkin tietojen mukaan maailman kuvatuin hotelli. Onhan se melkoinen ilmestys, ajattelemaan laittoi niiden rakentajien ja myöhemmin siivoajien urakat, jotka ovat linnan parissa työskennelleet. Linnaan olisi mahdollista varata opastettuja kiertokävelyitä, mutta tällä kertaa tyydyimme ihmettelemään 200 vuotta vanhaa hotellia ulkoakäsin.

Chateu

Chateau Frontenac

Chateaulta kävelimme rappuset alas vanhimpaan osaan kaupunkia Petit-Champlainille. Tähän satamassa olevaan kaupungin osaan pääsisi myös pienellä maisemahissillä, mutta juuri tuolloin, hissi oli poissa käytöstä. Tämä osa vanhaa kaupunkia on varsin valloittava (http://www.quebecregion.com/en/old-quebec-winter/petit-champlain/).

Quebec, Old Harbour

Quebec, Old Harbour

Pienen pieniä putiikkeja, piskuisissa taloissa, kapeilla kujilla. Suorastaan tunsi kuinka historian lehdet havisivat. Lisäksi, joulu kun on tulossa, oli jokaisen myymälän eteen tuotu aito tuuhea joulukuusi, joissa jokaisessa oli identtiset sähkökynttilät. Ja mikä ettei olisi, onhan kaupunki parhaimmillaan juuri jouluna.  Näin meitä valisti majatalossa työskennellyt tarjoilija, joka ihmetteli, että miksi emme viivy Kanadassa kauemmin kuin vain viikon. Me kun emme säikähdä säätäkään, toisin kuin etelämmästä tulleet matkustajat. Säästä sen verran, että viima oli jäätävä. Sää ajoi meidät sisälle aina kun se oli mahdollista. Majatalossa söin myös parasta lohipastaa, mitä koko viikon aikana eteen tuotiin. Ja entä se kahden suklaan kakku vaniljakastikkeella…Slurpsis!

Kahden suklaan kakkua aidolla vaniljakastikkeella, sìl vous plait!

Kahden suklaan kakkua aidolla vaniljakastikkeella, sìl vous plait!

Kohtaamamme quebeciläiset ovat varsin ylpeitä perinnöstään sekä hyvin, hyvin eurooppalaisia. Tuntui oudolta matkustaa lähes 10h alueelle, jossa sen lisäksi, että puhutaan pääkielenä ranskaa, ollaan enemmän eurooppalaisia kuin me eurooppalaiset itse olemme. Viimeksi 1995 quebeciläiset ovat äänestäneet Kanadasta irtautumisen puolesta. Ei-äänet olivat hyvin tasaväkisessä äänestyksessä voittaneet. Tosin nyt alueen turuilla ja toreilla oli jälleen havaittavissa vaalimainoksia, jossa vedottiin itsenäisyyden puolesta. Ties vaikka jokin päivä tulisi uusi maa, jonka nimi on Quebec?

Koska olemme eurooppalaisia tai ehkä siksi, että quebeciläiset ovat harvinaisen mukavia, saimme varsin ystävällistä kohtelua minne sitten ikinä menimmekin. Lisäksi he tuntuivat varsin hyvin tietävän, missä Suomi maantieteellisesti sijaitsee, tämä kun ei ole Amerikan mantereella aina itsestäänselvyys. Quebecissä myös osattiin englantia kun Montréalissa ei joka paikassa niinkään. Matkaseurueessani kukaan ei siis puhu ranskaa, mutta voi sanoa, että kyllä tämän reissun jälkeen kummasti kielivarasto kasvoi muutamasta ranskan kielisestä lauseesta kymmeniin.

Fresque des Quebecois

Fresque des Quebecois

Kiersimme kujilla ja bongasimme mm. Place Royalen lähettyviltä Fresque des Quebecoisin, johon on maalattu kuuluisia quebeciläisiä. Seasta ei kyllä löytynyt Celine Dionia, jonka laulut tuntuivat soivan joka toisessa quebeciläisessä liikkeessä, jonne satuimme astumaan.

Vanhan kaupungin kujien jälkeen suuntasimme yläkaupunkiin, jossa oli muitakin liikkeitä tarjolla kuin turistirihkamaa kauppaavia putiikkeja. Täältä löysimme juuri rakennetun rusettiluistelukaukalon sekä myös tavallisen kaupan, josta ostimme vaahterasiirappia, -teetä ja paikallisia karkkeja kotiin vietäväksi. Ja olivat muuten koko reissun halvimmat.

Bussia odotellessa istuimme vielä muutamassa vanhan kaupungin pubissa todistamassa paikallista, lähes fanaattista jääkiekko-innostusta. Tosin, osaahan ne kanukit kai pelatakin. 😉

Käteen tästä miniretkestä jäi kuuden tunnin tutustuminen varsin pittoreskiin kaupunkiin. Marraskuun loppu oli siinä mielessä hyvä, ettemme jääneet muiden turistien jalkoihin, mutta selkeästi kaupunki pääsee oikeuksiinsa kesäisin sekä juuri ennen joulua, kun lumi on peittänyt vanhojen talojen katot valkoisella peitollaan. Mikäpä se silloin olisi nököttää hevoskärryssä lämpimän viltin alla, mennä pitkin kaupungin intiimejä kujia, juoda kuumaa kaakaota bistrossa ja tuntea pakkasen nipistys poskipäissä (huokaus).

IMG_1576

PS. Je me souviens on Quebecin virallinen motto ja tarkoittaa Minä muistan, -ainakin vielä!