Browsing Tag

sää

Joulukalenteri 2016 Talvi

Valkoista, kylmää. Ei muuta. – Luukku 14

keskiviikko, joulukuu 14, 2016

Kun eilen aiheena oli musta joulu, tänään toivomme vielä oikein runon voimalla valkoista ja kylmää joulua. Toivottavasti nämä pölyisestä kaapista kaivetut taikarunot toimivat, ja saamme kaikki valkean joulun. Saanko esitellä: talvirunoja vuosimallia 2003, kirjoittanut juuri teini-ikäistynyt Sanni!runo2

Pimeys peittää yön.

Kietoo maan mustaan huntuunsa.

Hiljaisuus leijuu kaiken ylle.

Pimeään syttyy valo.

Pieni, valkoinen. Piste putoaa

hiljalleen kohti mustaa maata.

Ei ole muuta. Vain musta pimeä ja

putoava valo. Piste hipaisee maata.

Nyt on muutakin. Kylmä.

Kylmä, pimeä ja valo. Kylmä laskeutuu

maahan. Siinä ne ovat sylikkäin.

Kylmä ja valo. Ja pimeä peittää yhä

kaikkea. Yöstä laskeutuu toinen valo.

Ja kolmas. Maa ja taivas ovat

täynnä pisteitä. Pimeä haihtuu.

Nyt on enää kylmä ja miljardeja

valoja, jotka lisääntyvät koko ajan.

Ei ole enää hiljaista. Pisteet ropisevat

hiljaa maahan. Valkoista, kylmää.

Ei muuta.

runo3

Lumihiutaleita

Lumihiutale pieni se niitylle putoo,

lumihiutale leijailee,

lumihiutaleet pienet ne hankea kutoo,

lumihiutaleet tanssahtelee.

– – –

Vaikea päätös

Pulkan kaivan varastosta,

otan suksetkin esille.

Heitän molemmat hangelle.

Hiihtämään vai pulkkamäkeen?

Siinä vasta pulma…

Otan mukaan molemmat!

Ja ei kun menoks!

runo1

Näiden mahtavien runojen ensipainos on tosiaan vuodelta 2003. Tuolloin askartelin äitienpäiväksi äidilleni lahjaksi näin hienon runokirjan nimeltä Neljä Runovuodenaikaa. Aika viitseliäs sitä on joskus ollut! :) (Kiitokset äidille, joka nämä kaapista kaivoi ja kuvasi!)

Pidemmittä höpinöittä, mukavaa joulukuun neljättätoista päivää! Toivottavasti Suomessa on tänään hieman talvisempi keli kuin täällä. (+7 astetta…)

Joulukalenteri 2016 Talvi

Mustaa joulua? – Luukku 13

tiistai, joulukuu 13, 2016

Muistan erään lapsuuden joulun erityisen hyvin. Tai ainakin sen pienen hetken siitä joulusta. Lumista joulua oli taas odotettu, kuten joka vuosi. En ole aivan varma, oliko tämä ensimmäinen vuosi, kun haaveet valkeasta joulusta eivät täyttyneet, mutta ainakin tämä oli ensimmäinen muistamani musta joulu.

Olin alle kouluikäinen. Kuusi oli koristeltu ja jouluaattona oli saunottu. Olimme menossa illaksi naapuriin serkuille viettämään aattoiltaa. Kävelimme parinsadan metrin matkan naapuriin vesisateessa. Hiekkatie oli muuttunut tiestä lähinnä joeksi, ja loikimme tienpenkkaa pitkin lätäköiden yli pilkkopimeässä. Se oli oikeastaan ihan hauskaa.

Yksi huoli meillä lapsilla kuitenkin oli: kuinka se Joulupukki pääsee tulemaan, kun vettä satoi kuin saavista kaatamalla?

Taisimme keksiä ratkaisuksi, että tottahan Pukilla vene on! En tiedä millä kulkupelillä Joulupukki sitten lopulta paikalle saapui, mutta pääasia kuitenkin, että saapui. Ja joulusta selvittiin vallan mainiosti ilman luntakin.

Näin aikuisena (ja varsinkin kun Joulupukki ei enää tule käymään aattoiltana!) tuntuu, että lumisesta joulusta on tullut aika tärkeä juttu. Ehkä osaltaan siksi, että valkeista jouluista on useina viime vuosina saanut vain haaveilla Etelä-Suomessa, ja niistä on tullut harvinaista herkkua. Mutta kyllä se lumi luo oman ihanan talvisen ja jouluisen tunnelmansa, ja varsinkin se tuo rutkasti lisää valoa niihin pimeisiin, vuoden lyhimpiin päiviin.

Ilmeisesti lumitilanne ei ainakaan Etelä-Suomessa tällä hetkellä ole erityisen hyvä. Täällä tulee nyt tarkkailtua Suomen säätiedotusta erityisen ahkerasti, sillä toivoisin kovasti lunta jouluksi. Täällä Saksassa asuessa kun olen jo alkanut tottua ajatukseen, että lunta ei juurikaan talvella tule. Ja jos tulee, niin ei se ennen joulua ainakaan maahan jää. Ehkä joskus tammikuussa saattaa olla pari viikkoa sellaista oikeasti talvista säätä. Muuten mennään aikalailla sateisella ja kylmänkostealla kelillä tai lumettomalla pikkupakkasella.

Onneksi noista pikkupakkasista olemme jo saaneet nautiskella viimeisen parin viikon aikana joinain päivinä. Hullu suomalainen, miettivät varmaan paikalliset, mutta onhan se nyt paljon mukavampaa kun ei sada, ja kun puita ja maata peittää kaunis valkea kuura. Mutta pikkupakkasista huolimatta kunnon lumisade on vielä antanut odottaa itseään ja luultavasti antaakin odottaa vielä pitkään. Pidetään siis peukut ja isovarpaat pystyssä, että Suomessa pysyttäisiin pakkasen puolella, ja voisi sitä lunta tulla ihan kunnolla jouluun mennessä, kiitos. Haluaisin hiihtämään! Ja tehdä ainakin yhden lumienkelin! Näin ulkosuomalaisena sitä toivoisi, että niille lyhyille Suomen lomille saisi mahdutettua ne kaikki neljä rakasta suomalaista vuodenaikaa. Mutta eihän se tietenkään onnistu, vaikka kuinka toivoisi. Pitänee siis nauttia siitä vuodenajasta ja säästä, joka lomalle sattuu osumaan. Ja tietysti olla tyytyväinen, että ylipäätään pääsee matkustamaan jouluksi perheensä luo Suomeen.

Monet täällä olivat aivan haltioissaan viime vuonna, kun jouluaattona oli kuulemma oikein mainio grillaussää. Neumarktissa oli noin 15 astetta ja aurinkoista, jossain hätyyteltiin jopa 18 asteen rajaa. Hullut saksalaiset, sanon minä! Kyllä jouluna pitää olla kylmää ja lumista! Vaikka olihan se ihan kivaa, myönnettäköön, jouluaaton aattona 2012, kun makasimme päivän rannalla Espanjassa 23 asteessa ja pulahdimme hyiseen Atlanttiin vilvoittelemaan. Mutta eipä se kovin jouluiselta tuntunut.

Uskon kuitenkin, että kyllä se joulu sieltä aina tulee jouluaaton säästä tai asuinpaikan/lomakohteen ilmastovyöhykkeestä riippumatta. Ja jos joulufiilis uhkaa kadota häikäisevien auringonsäteiden tai kaatosateen myötä, ainahan sitä voi lukittautua neljän seinän sisään, vetää verhot ikkunoiden eteen, katsoa Lumiukkoa, sytyttää pari kynttilää, mussuttaa pipareita ja laittaa tiptapit tai Hanget korkeat nietokset soimaan.

Tai tämän:

Musta vai valkea joulu?

Hanget korkeat nietokset ja lumituisku vai hiekkadyynit ja auringonpaiste?

Saksa Talvi

Yhdeksän vinkkiä: Kuinka selvitä hengissä Saksan talvesta?

lauantai, lokakuu 29, 2016

Disclaimer: Tämä postaus on kirjoitettu vähän kieli poskessa, pilke silmäkulmassa ja koko kroppa aivot mukaanlukien syväjäässä. Älä ota siis liian vakavasti. ;)

Viime päivinä on ollut kestämistä, kun kotonamme lämmitys on reistaillut. Tällä hetkellä päivälämpötilat ulkona ovat hiponeet juuri ja juuri kymmentä astetta, mutta yöllä asteet laskevat jo lähelle nollaa. Patterit ovat lämmittäneet ehkä parisen tuntia päivässä, jos sitäkään, ja lämmintä vettä on saatu vaihtelevasti. Täällä oli siis eiliseen asti lievästi sanottuna aika arktiset olosuhteet. Nyt kun lämmitys on saatu taas kuntoon niin kyllä täällä (ainakin toistaiseksi) tarkenee.

Saksassa kylmä on ihan toista luokkaa kuin Suomessa. Jos pitäisi valita Saksan muutaman plusasteen ja Suomen -20 asteen välillä, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen. Täällä kun tuo kylmä on myös kosteaa, ja se kostea kylmänkalseus tulee iholle, ja hiipii niihin kuuluisiin luihin ja ytimiin. Tämä kylmänkostea sää yhdistettynä (suomalaiseen makuun) kovin huonosti eristettyihin tai lämmitettyihin (vanhoihin) taloihin, energiansäästöintoiluun tai tuuletuspakkoon kolme kertaa päivässä, saa suomitytön kaipailemaan kotimaansa kolminkertaisia ikkunoita, lattialämmitystä ja tietysti saunaa. Vaikka onhan se tietysti hullua, että Suomessa tarkenee usein kesät talvet sisällä t-paitasillaan ja paljain jaloin. Ehkä joku välimuoto näistä olisi se paras vaihtoehto?

InstagramCapture_83a57004-368b-4ab4-8e93-bcf39f9a3b98

Harmaata ja koleaa…

Mutta tässä nyt kuitenkin tästä viikosta inspiroituneena muutamia vinkkejä talven varalle niille, jotka ovat erehtyneet tänne muuttamaan tai suunnittelevat matkaa vaikkapa joulumarkkinoille. Nämä neuvot saatavat pelastaa sinut hypotermialta, varpaiden paleltumilta, pettymyksiltä, ja ärsytykseltä. Kannattaa siis suhtautua niihin asianmukaisella vakavuudella. ;)

1 – Älä lähde Saksaan ilman villasukkia. Jos erehdyit jo lähtemään, nyt olisi korkea aika opetella neulomaan ja pian. (Niin ja täältä ei sitten löydy mitään Seitsemää Veljestä, sukkalangat on usein paljon ohuempia, ja jotenkin hankalia neuloa.) Tai sitten voit käydä markkinoilta ostamassa kunnon villasukat. Äläkä välitä vaikka paikalliset Hausschuheineen katsovat sukkiasi oudoksuen. Ehkä he vain eivät osaa arvostaa lämpimiä varpaita. Tai Ehkä he vain ovat tottuneet kylmään tai heidän varpaansa ovat immuuneja jäätäville lattioille, tai sitten ne Hausschuhet eli sisäkengät muka oikeasti toimivat tätä kylmää vastaan… Mutta kuka nyt haluaa olla sisällä kengät jalassa!? Sellaiset pehmoisenpörröiset tohvelit nyt vielä ymmärrän, mutta usein näkee sellaisia sandaali-tyyppisiä kenkiä tai niitä pappatohveleita, eli siis oikeasti sellaisia kovapohjaisia KENKIÄ!

2 – Opettele nukkumaan tuplapeitolla, villapaita päällä ja sukat jalassa. Varaudu myös siihen, että kaipaat pipoa päähän nukkuessasi, koska toisinaan vedon myös oikeasti tuntee. Vaikka muuten oletkin vällyjen välissä, päätä alkaa pian paleltaa viimassa!

3 – Älä missään nimessä päästä kehoasi jäähtymään liikaa. Sillä kun on kylmä, siitä ei noin vain lämmetäkään. Jos nenäsi on jo jäässä, on liian myöhäistä. Joudut ehkä käpertymään kahden peiton alle tuntukausiksi ja juomaan kannukaupalla teetä ennen kuin alat ehkä hieman lämmetä.

4 – Varaudu iänikuisiin ”mutta sähän oot Suomesta” -kommentteihin valittaessasi kylmää.

5 – Jos saunan kaipuu käy liian suureksi, aina voi piipahtaa kylpylässä. Tosin sitten kannattaa muistaa suomalaisen ja saksalaisen saunakulttuurin erot. Ensinnäkään, sauna ei välttämättä ole tarpeeksi lämmin ja yleensä siellä ei saa heittää löylyä. Toiseksi, ei kannata ujostella, kun saunaan astuessasi edessäsi odottaa kaunis näky iäkkäämmän puoleisesta miehestä tai naisesta ketarat levällään ylälauteella, niin ettei sinne muita mahdukaan. Näillä saunanvalloittajilla on joskus tosiaan myös erikoinen tapa esitellä sukuelimiään oikein kuin tarjottimella, jalat kunnolla levällään, jota kaikki varmasti näkevät… no kaiken. Sieltä ylälauteelta ne myös näkyvät mukavasti koko saunaan.

6 – Varaudu pimeyteen. Ei, täällä ei ehkä tule ihan yhtä pimeää kuin Suomessa, mutta täällä on turha haaveilla, että tulisi tarpeeksi lunta maisemaa valostuttamaan. Ja vaikka lunta tulisikin, ei se pysy maassa kuin ehkä korkeintaan pari viikkoa. Ja katujen jatkuvan suolauksen takia ne pysyvät koko talven harmaina ja märkinä. Mutta hei, kun on pimeää, voi aina polttaa kynttilöitä, jotka myöskin lämmittävät sitä kylmää asuntoasi!

7 – Unohda siis myös haaveet kunnon hiihtokeleistä, paitsi jos omistat riittävän paksun lompakon ja sinulla on aikaa matkustaa hiihtolomalle Alpeille. Ja sielläkin rinteet ovat varmasti aivan liian hurjia aloittelijoille, eikä murtsikkaa pääse hiihtämään ollenkaan samassa mittakaavassa kuin meillä Suomessa!

talvivkl7

Viime talvena oli ainakin yhden päivän ajan jopa näin paljon lunta! Siellä oli joku käynyt hiihtämässäkin.

8 – Osta vedenpitävät kengät, jotka eivät ole liukkaat. Tämä on vielä itselläni tehtävälistalla, sillä viime talvena käytin vain vanhoja syyssaappaitani, joista alkaa kulua pohjat puhki ja muutenkin menee vesi läpi saumoista. Vedenpitävyys on ehdoton ominaisuus talvikengille täällä, sillä talvihan on pääasiassa juurikin vesisadetta. Toisaalta kenkien tulisi myös selviytyä niistä parista mahdollisesta lumisesta viikosta ja yöpakkasten liukastamista jalkakäytävistä, joita ei vielä aikaisin aamulla ole suolattu. Niin ja kenkien pitäisi mielellään myös kestää jatkuvat suolakylvyt loskaisilla reippaasti suolatuilla jalkakäytävillä. Helpommin sanottu kuin tehty täällä, varsinkin jos haluaisi silti sellaiset nätit kengät.

9 – Ja kaiken tämän valituksen jälkeen haluan vielä mainita, että on olemassa yksi lääke, joka auttaa kaikkiin tässä mainittuihin ja mainitsemattomiin vaivoihin ja ongelmiin mitä saksalainen talvi saattaa eteesi tuoda. Ei se korjaa lämmityslaitteistoa, muuta ikkunoita kolmikerroksisiksi, valaise pimeää maisemaa, tee sukkalangoista paksumpia tai tuo lumisadetta tai edes kunnon saunaa tänne. Mutta sen avulla selviää niin kylmästä kuin pimeästäkin, ja se auttaa kipuun sekä särkyyn. Mutta ennen kaikkea se saattaa tuoda hieman hilpeyttä synkkään maailmaan, jolloin nämäkään ärsytyksen aiheet eivät enää jaksa ärsyttää. Glühwein! Me avasimme Glühweinkauden jo viime perjantaina. Ja kylläpä maistui hyvältä taas pitkästä aikaa!

glühwein

Tässä maistan ensimmäistä kertaa elämässäni saksalaista Glühweinia vuonna 2013

Hilpeää talven odotusta!

Kuulumisia Saksa Yleinen

Hiljaisuuden loppu.

perjantai, lokakuu 14, 2016

Nyt loppui hiljaisuus.

Kun on ollut kuusi päivää hiljaa, tuntuu hyvältä avata taas suunsa ja päästää ulos muutakin kuin pihinää tai köhinää.

Ja kun on ollut viisi kuukautta hiljaa, tuntuu hyvältä taas kirjoittaa muutakin kuin saksan läksyjä.

——————————

Aloitetaanpa ihan kevyesti. Niin, että miten täällä menee? No reilun viikon olen tosiaan ollut kipeänä, mutta ehkä pikkuhiljaa alkaa olo parantua. Ehkä se puhumattomuuskin tekee toisinaan ihan hyvää, ja kun Hidirkin on nyt reissussa, niin ei ole ollut mitään tarvetta erityisemmin höpötellä. Välillä on mennyt vähän hermo, kun saksan kurssilla olisin halunnut osallistua ja sanoa jotain, mutta en vaan voinut. (Ja olin kyllä viime viikolla myös kotona lepäilemässä, mutta tällä viikolla olo oli muuten jo parempi, joten päätin mennä tunneille.) Mutta näin kuuden päivän jälkeen höpöttelyn tarve alkaa näköjään kasvaa niinkin suureksi, että sain jopa vihdoin kirjoitettua tänne blogiin!

Syksy on saapunut tännekin. Lämpimät kelit jatkuivat niin pitkään, että ehdin jo ikävöidä kirpeitä syysaamuja. Tai ehkä se oli sellaista Suomen Syksy -ikävää? En tiedä. Nyt sitä lämmintä on jo vähän ikävä. Ei niin muuten, mutta heti kun tuli kylmä, tulin kipeäksi. Ja itseasiassa on ihan kivaa vaihteeksi vetää päälle villapaitaa ja kääriytyä kaulahuiveihin, mutta kun sataa niin paljon (paitsi tänään!). Eikä se sadekaan haittaisi niin paljon, jos sitä ei kestäisi kauaa, mutta kun tiedän, että tätä kylmää ja kosteaa jatkuu todennäköisesti jonnekin maaliskuun loppuun. Okei, ehkä välissä tulee vähän vähemmän kylmää, ehkä jopa hiukan vähemmän kosteaa ja enemmän lumista, tai toisaalta vielä kylmempää. Mutta se perusilmasto on nyt selkeästi vaihtunut kuumasta ja kuivasta kylmään ja kosteaan.

Noniin, se säästä. Käyn nyt saksan B2-kurssilla samassa kielikoulussa, missä olin aikaisemminkin. B1-koe meni hyvin ja sen jälkeen tuli lomailtua Suomessa ja laiskoteltua Saksassa. Nyt olen taas reilun kuukauden käynyt kurssilla, ja tykkään kyllä kovasti. Toki läksyjen tekeminen ja kieliopin opiskelu ei koskaan ole ollut mielipuuhaani, mutta ihan kiva kun on päivisin jotain järkevää tekemistä. Ja kurssikin on oikein kiva. Ensinnäkin, ryhmämme on sopivan pieni, noin 10 henkilöä, ja ihmisillä on oikeasti motivaatiota oppia saksaa! Tämä on ihan luksusta edelliseen maahanmuuttajien kurssiin verrattuna, sillä tältä kurssilta puuttuu kokonaan sellainen ala-aste-meininki, mitä ensimmäisellä kurssilla sai sietää. Tällä kurssilla kuunnellaan opettajaa, tehdään tehtäviä silloin kun pitää, keskustellaan (saksaksi!) silloin kun on lupa ja tunneilla myös käydään. Huvittavaa sinänsä, että tällä kurssilla kolmasosa meistä opiskelijoista on teini-ikäisiä, ja edellisellä kurssilla taisin itse olla nuorimmasta päästä. Toisinaan aikuiset osaavat olla lapsellisia… Tietysti hyvällä opettajallakin on vaikutusta asiaan.

No miten tämän kielen kanssa sitten menee? Toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Olen esimerkiksi kirjoittanut ensimmäisen työhakemukseni saksaksi (tietysti Hidirin avustuksella) ja soittanut kaksi työpaikkaan liittyvää puhelua. Ei nyt voi sanoa, että puhelut olisivat olleet kovin menestyksekkäitä, mutta ainakin sain selville mitä halusin, ja kartutin kokemusta seuraavaa kertaa varten. En enää juuri jännitä tilanteita joissa pitää hoitaa jokin yksinkertainen asia kasvotusten jonkun kanssa (esim. käydä ottamassa valokuva työhakemukseen tai ostaa juustoa tiskiltä), mutta puhelimessa puhuminen onkin sitten asia erikseen. Toisinaan sattuu myös huvittavia tilanteita, kun tiedän minkä sanan haluaisin sanoa ja jopa miten se lausutaan, mutta se ei vain tule suusta ulos oikein! Esimerkiksi sitä valokuvaa ottaessani en kerta kaikkiaan saanut sanottua sanaa Bewerbungsfoto (hakemuskuva) oikein, ja usean yrityksen jälkeen ystävällinen valokuvaaja huvittuneesti hymyillen päästi minut piinasta ja ohjasi kuvausnurkkaukseen. Mutta joka päivä opin lisää. Luen myös jo toista kirjaa saksan kielellä (tosin ensimmäinen jäi kesken, kun en saanut lainattua sitä enää uudelleen), sekä katsoin hiljattain Napapiirin sankarit saksaksi dubattuna. Kyllä tämä tästä!

Tilasimme viime viikolla parin Suomi-kaverin kanssa suomiherkkuja finnishfoodstore.fi:stä, ja tiistaina saapui vihdoin paketti täynnä salmiakkia, dippijauheita, ruisleipää ja muuta. Voin kyllä suositella myös muille ulkosuomalaisille. Kohtuulliset hinnat ja postikulut ainakin tänne Saksaan. Itse tilasin muun muassa kolme pulloa glögiä! Laskeskelin, että kun marraskuun alussa avaan ensimmäisen, niin niiden pitäisi riittää siihen asti, kun lennän jouluksi Suomeen. Katsotaan riittääkö, mutta onneksi on aina Glühwein! Niin ja tosiaan pääsen juuri sopivasti joulun viettoon Suomeen, sillä saksan kurssin loppukoe on 21.12. ja varasin juuri lennot 22.12. :)

Tällä viikolla päätin myös ottaa pienen varaslähdön Jouluun. Kun Hidir on poissa niin voin rauhassa kuunnella  joululauluja vaikka vuorokauden ympäri! Noh, ehkä on vielä vähän liian aikaista, mutta parin viikon päästä viimeistään saa aloittaa jo tosissaan joulun odotuksen. ;)

teekutsut

Herkkuja teekutsuilla!

Tänään kävin kaverin luona teekutsuilla. Oli kiva päästä taas pitkästä aikaa juttelemaan kunnolla. Ja kivaa kun on kondiittorikurssin käynyt ystävä, joka tykkää leipoa suussa sulavia herkkuja jokaiseen pikkutilaisuuteen. Siinä herkutellessamme aloimme suunnitella pieniä halloweenpippaloita ensi viikonlopulle. Voi kuinka rakastankaan kaikenlaisia teemajuhlia ja niiden järjestämistä. (Kuten joku saattaa tietääkin…) Harmi että kaikki juhlarekvisiittani Kekkos-naamiaisasua myöten on Suomessa. No, saa nähdä mitkä meidän suurista suunnitelmista toteutuvat. Yritän ehkä hillitä itseäni hieman ja pitäydyn toistaiseksi siinä kurpitsapiirakan leipomisessa, johon jo lupauduin. Mutta viikossa ehtii vielä keksiä kaikenlaisia mielikuvituksellisia ideoita…

Nyt vetäydyn peiton alle lepuuttamaan päivän puheripulista kärsineitä äänihuuliani ja keräämään voimia huomisille omena-/hedelmämarkkinoille, joilta ajattelin käydä ostamassa ainakin jotain herkkuhilloa ja ehkä vastavalmistettua omenamehua viikonlopuksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kesä Pohdintaa Saksa Suomi Talvi

Täydellisen kevätsekoamisen puutteesta – Kevätfiilis Saksassa

lauantai, huhtikuu 30, 2016

Kevätterveiset Saksasta!

Kevät7Jo ennen pääsiäistä täällä oli ihania aurinkoisia kevätpäiviä ja ne jatkuivat huhtikuun alussa. Tuli pieni kevätpimahdus, tennarit ja kirsikankukat. Ja vielä viime torstaina söimme jäätelöä terassilla ja meinasin polttaa naamani, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Lämmintäkin oli parhaimmillaan lähes 20 astetta. Sitten iski takatalvi. Viime sunnuntaina satoi ihan oikeita suuria märkiä lumihiutaleita. Suomessahan se kuuluu normaaliin kevääseen, ja siihen on tottunut, että kesä ei voi tulla jos talvi ei tule vielä hetkeksi hyvästelemään meitä. Mutta että täälläkin! Onko ihan pakko hei?

Toisaalta viime aikoina olen mietiskellyt, että vaikka täällä eteläisessä Saksassakin talvi tulee, ei talvesta selviytyminen ole ollenkaan samanlainen uroteko miltä se Suomessa tuntuu, vaikka itseasiassa pidän Suomen talvista enemmän. Lunta ja pakkasta on täällä toki vaihtelevasti, mutta kylmää ja kosteaa riittää sitäkin enemmän. Pimeys, vesisade, loska ja kylmästi puhaltava viima, jota vastaan mikään untuvatakki ei tunnu auttavan. Itselleni nimenomaan nuo ovat talvessa pahinta. Sen sijaan kestän oikein hyvin -30 asteen pakkaset ja aina vaan kasvavat lumikinokset, koska luminen maa tuo päivään ainakin puolet enemmän valoa. Olin vuosi sitten talven töissä Lapissa, jossa lunta riitti koko siellä viettämäni lähes viisi kuukautta. Vasta aivan maaliskuun lopulla pääsiäisen lähestyessä aloin hieman kaivata kevättä.

Kevät8Saksan kosteankalsean talven inhostani ja lumisen talven rakkaudestani huolimatta Suomen talvesta selviytyminen tuntuu huomattavasti rankemmalta suoritukselta ja suuremmalta ylpeydenaiheelta kuin Saksan. Myös kevään tulo tuntuu Saksassa erilaiselta, ei ihan niin uuden elämän alulta, kuin Suomessa. Täällä kevät on jotenkin… tasaisempi. En oikein tiedä miten kuvailisin tuntemuksiani, mutta täällä kevät tulee jotenkin huomaamatta. Niin ja sanon nyt jo tässä vaiheessa, että kokemukseni perustuvat tietenkin vain lähinnä Neumarktin ja Nürnbergin alueeseen, joten vaikkapa Pohjois-Saksassa tilanne voi olla hyvinkin erilainen.

Saksassa talvisää vaihtuu päivästä toiseen. Täällä olen oppinut myös inhoamaan tuota sään vaihtelevuutta. Yhtenä päivänä sataa lunta, seuraavana on ihanan keväinen sää, lähes +10 astetta ja aurinkoista, kolmantena lämpötila laskee lähemmäs nollaa ja sää on myrskyinen kuin syksyllä, ja neljäntenä päivänä maahan leijailee taas lumihiutaleita. Saksassa yhteen vuodenaikaan on mahdutettu neljä ja tuntuu että tämä sama ”vuodenaika” on jatkunut lokakuun lopulta lähes maaliskuun loppuun. Tai ehkäpä täällä onkin vain kaksi vuodenaikaa, talvea kuvailin jo edellä, kesä on muuten samanlainen kuin talvi, mutta lämpötilat vaihtelevat ehkä 15 ja 35 asteen välillä ja lumisateet vaihtuvat vesisateeksi. No, vähän ehkä kärjistettynä. ;)

Kevät5Varmaankin vaihtelevan sään vuoksi sitä kuvittelee, että maaliskuun lopulla on vielä täysin talvi, varsinkin kun sataa vettä ja on kylmä. Sitten yhtäkkiä tuleekin 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa! Mutta ei saa innostua, tämä nyt on luultavasti taas noita talven temppuja ja ihan normaalia sään vaihtelua. Sitten pari viikkoa myöhemmin huomaatkin, että kirsikankukat alkavat olla nupuillaan. Viikon päästä puihin on ilmestynyt jo vihreitä lehtiä. Siitä parin viikon päästä kirsikankukat jo lakastuvatkin ja omenapuut alkavat kukkia. Puutarhoissa loistaa kaikenlaisten kukkien väriloisto, joiden ympärillä mehiläiset ja perhoset pörräävät. Olisiko se nyt tässä sitten, kevät? Eihän lumetkaan ole vielä sulaneet!? Niin no tietysti jos ei ole sitä lunta minkä pitäisi sulaa…

Kevät3Suomen kevään kyllä huomaa. Eikä vain siksi että ne lumikinokset häviävät joskus vain muutamassa päivässä kuin pieru saharaan. Sen jotenkin tuntee. Valon määrä alkaa ihan yhtäkkiä lisääntyä ja sen huomaa väkisinkin. Sitä tajuaa taas kerran selvinneensä pitkästä talvesta ja edessä on oma rakas Suomen Kesämme. Juurikin se lyhyt mutta vähäluminen.

Jos selviää niistä -30 asteen pakkasista sekä loskassa kahlaamisesta, pimeästä ja räntäsateesta, Suomen Talvesta, niin kyllä sitä on vihdoin huhtikuussa ansainnut kevään. Ansainnut paljon enemmän kuin jos selviää Saksan talvesta. Voiko sitä edes talveksi kutsua? Onko meillä Suomalaisilla jotenkin suurempi oikeus nauttia keväästä ja kesästä kuin leudomman talven alueella elävillä? Olemmehan kärsineet pitkästä pimeästä ja kylmästä talvesta. Käytämmekö tätä oikeutta sitten hyväksemme?

Kevät1No en tiedä muista, mutta ainakin itse näen Suomen Kesän joka ikisenä keväänä jotenkin suurena mahdollisuutena. Ja tuntuu etten ole yksin ajatusteni kanssa. Jospa meille tänä kesänä suotaisiin hyvät rantakelit. Tänä kesänä aion syödä joka päivä jäätelöä ja istua terassilla kavereiden kanssa aina kuin mahdollista. Tästä kesästä tulee paras kesä ikinä! Ja olen omassa elämässäni huomannut, että yritys on ainakin kova joka ikinen kesä. Vähistä aurinkoisista päivistä pitää ottaa kaikki irti, joten työpäivien jälkeen ei mennäkään kotiin möllöttämään, vaan nähdään kavereita, käydään rannalla, piknikillä, yksillä tai kaksilla… Pitäähän lyhyen kesän aikana ehtiä tekemään kaikki ne kesäjutut, kaikki kesään kuuluvat perinteet sekä asiat mitä voi tehdä vain kesällä. Suomenlinnaretki, Linnanmäki, Korkeasaari, mökkeily, juhannuksen vietto, mansikoiden ja herneiden osto torilta… Lista on loputon.

Kevät9En sitten tiedä onko suurten odotusten lataaminen vain kesään välttämättä hyvä juttu. Voisihan sitä elää elämäänsä talvellakin. Voisihan sitä tehdä kivoja juttuja töiden jälkeen myös talvipakkasilla. Mennä vaikka kaakaolle kavereiden kanssa. Tai hiihtoretkelle, pulkkamäkeen, laskettelemaan, ravintolaan syömään. Mutta kovin usein ei vain tule tehtyä mitään. Toki pimeys rajoittaa hieman ulkoilua iltaisin töiden jälkeen, mutta välillä tuntuu, että ihmiset vain tykkäävät käpertyä talvipesiinsä talveksi. Ja tykkäänhän minäkin. Mikäpä sen parempaa kuin vetää villasukat jalkaan ja lukea hyvää kirjaa teekupin äärellä, sillä ehtiihän sitä taas kesällä elää täysillä. Niin, ehkä meidän kuitenkin pitäisi jakaa niitä mukavia asioita ja hauskanpitoa tasaisemmin vuoden varrelle ja ottaa elämästä kaikki irti joka päivä eikä vain kesällä. Vaikka onhan se hyvä, että Suomi ja suomalaiset heräävät henkiin edes niiksi pariksi valoisaksi kuukaudeksi ja kömpivät ulos koloistaan viettämään taas kerran parasta kesää ikinä.

Kevät6Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin. Tietenkin saksalaisetkin osaavat nauttia kesästään, vaikka se hieman pidempi ja ehkä vähän lämpimämpi onkin. Ei täälläkään aurinkoisia kesäpäiviä yleensä tuhlata neljän seinän sisällä. Yhtälailla täälläkin ihmiset tuntuvat talvisin elelevän enemmän omissa oloissaan kotosalla, ja ensimmäisten kevätauringon säteiden pilkistäessä pilven takaa alkaa puutarhassa puuhastelu sekä pyöräretket, ja jäätelökioskin eteen ilmestyy usean metrin jono. Kyllä kesä Saksassakin on iso juttu, ja samalla tavalla täälläkin naureskellaan saksalaiselle ”kesälle”, jota ei voi oikein kesäksi kutsua kun aina muka sataa, mutta silti siitä nautitaan täysin rinnoin.

Mutta nyt taisin vähän ajautua sivupoluille varsinaisesta aiheesta, joten palataan kevääseen. Kesään liittyvät suuret odotukset antavat luultavasti oman latauksensa myös kevätfiilikseen, joka valtaa meidät (viimeistään) näin huhtikuussa. Varmasti myös saksalaisilla on kesän suhteen odotuksia, jotka vaikuttavat kevätfiiliksen kasvuun. Joku siinä fiiliksessä täällä kuitenkin on erilaista kuin Suomessa.

Kevät2Suomen pitkän talven jälkeen edessä häämöttävä (lyhyt mutta) valoisa kesä, yhdessä hujauksessa sulava lumi, silmissä vihertyvä nurmikko ja hetkessä esiin puskevat hiirenkorvat tuovat sen ylitsepursuavan hyvänolontunteen, ylpeyden jälleen selätetystä talvesta, voittajafiiliksen, kevätfiiliksen. Tuli minulla täällä Saksassakin kevätfiilis. Nautin auringosta, tennareiden keveydestä ja kirsikankukkaloistosta (jota ei muuten Suomessa ole ollenkaan samassa mittakaavassa kuin täällä), mutta ei se ole ollenkaan se sama täydellinen kevätsekoaminen. Täällä talvi tulee ja talvi menee. Sitten tulee kevät, kesä ja syksy. Ja taas talvi. Mutta tuntevatko saksalaiset samanlaista ylpeyttä selvitessään taas kerran talvesta kuin suomalaiset? Vai johtuisiko oma normaalia latteampi fiilikseni siitä, että täällä ei ole sitä samaa kevään hehkutusta ympärillä, että muut eivät sekoa keväästä ihan samassa mittakaavassa kuin itse sekoan, ja siksi omakin sekoamiseni jää hieman laimeammaksi kuin Suomessa? Kyllähän täällä ihmiset nauttivat myös keväästä ja auringosta, mutta en vain tunne sitä samaa yhteisöllistä voittajafiilistä. Kun ei ole toista keväthullua hehkuttamassa, toista jonka kanssa voi vaihtaa sen sanattoman ymmärryksen, että taas selvittiin pitkästä talvesta. Tai ehkä tämä kertoo sittenkin vain siitä yleisestä ulkopuolisuuden tunteesta. Siitä, etten ihan vielä ole kotiutunut Saksaan ja löytänyt paikallista kaveripiiriä, jonka kanssa hehkuttaa kevättä. Ei nuo muut maahanmuuttajat saksankurssilla oikein ymmärrä jos olen innoissani kevätauringosta. Jos tulee Kolumbiasta tai Singaporesta, voi olla vaikea olla samaa mieltä siitä, että 15 astetta on ihanan lämmin sää, josta on syytä ottaa kaikki irti.

Kevät4No, täydellisen kevätsekoamisen puutteesta huolimatta keväästä on nautittu, ja toivottavasti nautitaan erityisesti tästä eteenpäin, nimittäin vappusää näyttää hyvältä! Pääsen jopa viettämään suomivappua, nimittäin tässä lähellä Fürthissa on vappupiknik ja illalla suomidisko. Valkolakki saapui ajoissa postipaketissa perille (kiitos äiti!) ja simaa ja munkkeja on myös luvassa!

No niin, näin siinä aina käy, kun on pitkään kirjoittamatta. Kun vihdoin pääsee alkuun niin ei malta lopettaa. Toivottavasti joku kuitenkin ymmärsi jotain tuntemuksistani. Halusin vaan sanoa, että onhan se nyt ihan eri asia selviytyä Suomen Talvesta kuin kahlata Saksan lauhassa loskatalvessa. Ja sen jälkeen nauttia kunnolla keväästä, eikö? Heh. ;) Toivotaan, että tämä Saksan takatalvi on nyt ohi, ja voin vihdoin luopua talvitakista ja saappaista kokonaan. Ehkä tässä on myös vielä aikaa sen kunnon kevätfiiliksen etsinnöille. Aurinkoisia kevätpäiviä myös sinne Suomeen ja nauttikaa vapusta!


 

Oletko jo löytänyt kevätfiiliksen? Tuleeko kevätfiilis joka kevät? Entäpä onko kevätfiilis erilainen ulkomailla? Oletko huomannut eroja erimaalaisten kevätfiilistelyssä?

Postauksen kuvissa Saksan kevättä muutaman viikon ajalta