11 kovaa ja kaunista

Kirjoittanut lepanu - perjantai, toukokuu 11, 2012 - klo 12:19

Toukokuun bloggailut polkaistaan vauhtiin 11 kysymyksen haasteella. Minut haastoi blogini Facebook-sivulla (check, check!) Kaukokaipuun Marinella. Homman nimihän on, että haastettu vastaa ensin saamiinsa kysymyksiin ja keksii sitten itse uudet 11 kysymystä, jotka laittaa eteenpäin. Mutta nyt jaarittelut sikseen ja vastaamaan tiukkaan tenttiin.

1. Liittyi se sitten matkustamiseen, ystäviin, sydänsuruihin, unelmiin tai hyviin kotikekkereihin, mikä on muistorikkain kappaleesi?

Yksi on ylitse muiden eli U2:n One. Tästä kappaleesta pidin jo ennen kuin ymmärsin kunnolla sen sanoja tai tiesin esittäjän; kuuntelukerrasta toiseen heräsi (ja herää edelleen) vahvoja tunteita. One on seurannut minua läpi elämäni: niin hyviä kuin huonoina hetkinä, matkoilla ja kotona…

2. Jos ihmisten pitäisi kuvailla sinua yhdellä värillä, minkä toivoisit sen olevan ja miksi?

Vihreä lienee se väri, jota ei useinkaan vihata? Vastaan siis vihreä, koska olen rauhaa rakastava kaveri enkä halua suututtaa ketään. :)

(P.S. Pientä ylimielisyyttä havaittavissa tässä kuvassa.)

 

3. Paras tai huonoin, mutta joka tapauksessa unohtumattomin safkakokemus?

Maukkaimmat unohtumattomimmat ruokakokemukseni liittyvät lampaaseen. Olen päässyt sekä Bosniassa että Mongoliassa syömään vastateurastettua, grillattua lammasta luonnon helmassa. Upeita, alkukantaisia syömiselämyksiä, joille ei mikään ravintolaruoka vedä vertoja!

4. Jos pystyisit valitsemaan armaasi kansalaisuuden, mikä se olisi?

Luulen, että en vaihtaisi. Suomi on tässä asiassa hyvä. :)

5. Jos olisit voinut valita oman kansalaisuutesi, olisiko se ollut jokin muu kuin nykyinen?

Eipä oikeastaan. Suomi on edelleen hyvä, vaikka toisaalta melkein mikä tahansa muukin EU-maa kelpaisi.

6. Tapaatko ennemmin a) lukea b) katsella maisemia c) kuunnella musiikkia ja fiilistellä matkustaessasi?

Vastaan abc eli kaikkien yhdistelmän. Maisemia katselen aina innolla, mutta toisaalta lukeminen on myös hyvää ajanvietettä matkustaessa, erityisesti junaillessa. Esimerkiksi syksyllä 2010 luin Puolan junissa kannesta kanteen Sofi Oksasen Puhdistuksen ja Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Musiikkia puolestani kuuntelen mieluiten kotona, mutta toki sitäkin satunnaisesti matkaillessani. iPod/älypuhelin on aina ladattu senhetkisellä mielimusiikillani matkaan lähdettäessä!

Fiilistelyä kai tämäkin, Baikaljärvellä heinäkuussa 2009.

 

7. Vapaaehtoistyöhön ulkomaille, minne lähtisit?

En ole koskaan oikeasti ajatellut lähteväni vapaaehtoistyöhön, mutta mieleni muuttuessa löytäisin luultavasti itseni jostakin Venäjän suunnalta, Siperiasta ehkä…

Siperiassa

Siperian hökkelikyliä junan ikkunasta, Trans-Siperia 2009.

 

8. Suurin osa teistä varmasti unelmoi kirjan kirjoittamisesta – mitä sinun teoksesi ehkä käsittelisi?

Pöytälaatikostani löytyy keskeneräinen romaanikäsikirjoitus! Näkökulmatekniikka, nuoret, kuolema, kaatuneet haaveet ja nouseva toivo…. Kuulostaapa muuten harvinaisen kuluneelta. :D Itse asiassa jos kykyni olisivat rajattomat, kirjoittaisin huiman historiallisen romaanin, joka risteilisi 2000-luvun ja rautaesiripun päivien välillä useassa eri maassa.

9. Johnny Depp ja kuuma Barbaros vai Bruce Willis ja hekumallinen Nyki?

Hah! Tokihan nyt John… Ei nyt sentään, sillä kyllä Nyki Brucen kanssa olisi varmasti enemmän mun juttu. Kierrettäisiin ympäri kaupunkia bissellä ja syötäisiin kunnon äijäruokaa. :)

Ravintola Brovaria Puola

Maistuis varmaan Brucellekin. Panimoravintola Brovaria, Poznan.

 

10. Anna käsiala-, ääni- tai videonäyte jostain osaamastasi kielestä.

Käsialanäyte! Puolaa. :) Tällaisen kortin lähetin erääseen pikkubistroon, jossa usein söin Poznanissa asuessani. Kehitin muuten niin hyvät suhteet bistron omistajaan, että sain lopulta viisi prosenttia alennusta kaikista ostoksistani!

Kortti puolan kielellä

(Terveisiä Suomesta! Nimeni on Panu ja viime vuonna asuin Poznanissa. Söin usein leikkeen teidän ravintolassanne.)

11. Kerro pari hyvää matkablogia, jotta pääsen tsekkaileen uusia tuttavuuksia!

Puola-aiheisia (vaikkakaan eivät aivan puhtaasti matkailuaiheisia) nämäkin eli:

Lopuksi vielä omat 11 kysymystäni. Haaste lentäköön Löytöretkiä-blogiin. :)

  1. Aloitetaan ajankohtaisuuksilla: maistuuko parsa?
  2. Juna, bussi, lentokone vai auto? Mikä on suosikkimatkustusmuotosi ja miksi?
  3. Mille maalle suot jalkapallon EM-kisojen voiton tänä vuonna? 
  4. Valitse yksi kaupunki ja kerro sinne yksi vinkki. :)
  5. Oletko koskaan sohvasurfannut? Jos et, kiinnostaako?
  6. Trans-Siperia? Haave, evvk vai already done?
  7. Milloin viimeksi kävit teatterissa?
  8. Jos nyt menisit naimisiin, minne lähtisit häämatkalle?
  9. Ärsyttää juuri nyt…
  10. … parasta juuri nyt. :)
  11. Suosittele hyvää kesäjuomista.
4 kommenttia

Tiistaina 17.4. puolalaisia lyhytelokuvia Kampissa

Kirjoittanut lepanu - maanantai, huhtikuu 16, 2012 - klo 21:06

Huomenna Helsingin Kampissa on nähtävillä 82 minuutin verran puolalaista lyhytelokuvaa. Short Waves – puolalaisen lyhytelokuvan aaltoja -niminen festivaali alkaa klo 18 osoitteessa Malminkatu 16. Tarkka paikka on Euroopan komission Suomen-edustuston Eurooppasali Voimatalossa.

Olen itse menossa paikalle, jos vain saan tehtyä myöhään alkavan tenttini riittävän nopeasti. Tule sinäkin!

Lisätietoa tapahtumasta: Helsingin Suomi-Puola-yhdistys; Festivaalin omat sivut

Mainittakoon myös, että festivaali on maksuton ja että elokuvat on tekstitetty englanniksi.

Elokuvanäytös Poznanin Adam Mickiewicz -yliopistossa syksyllä 2011.

Kirjoita kommentti

Puolalaisten kotibileiden unohtumaton hetki

Kirjoittanut lepanu - perjantai, huhtikuu 13, 2012 - klo 15:33

Poznan 26.3.2010. Olen asunut Puolassa vajaa kaksi kuukautta. Ensimmäistä kertaa minut on kutsuttu kotibileisiin, joihin ei ole tulossa muita ulkomaalaisia. Aluksi tunnelma on kuin missä tahansa juhlissa, mutta sitten tilan ottaa haltuunsa kitaraa soittava ja laulava nuori mies. Karismaattinen musisointi innostaa paikalla olijoita tanssahtelemaan. Kaivan esiin videokameraani. “Tämä hetki on saatava ikuistettua”, ajattelen. 

Kamera ehtii käydä vain muutaman minuutin ennen kuin minutkin vedetään vastustamattomasti mukaan tansseihin. Olohuoneen lattia käy jo ahtaaksi, eikä suomalaiseen kömpelyyteen vetoaminen auta. Pääsen illan emännän, Magdan, tanssioppiin. Ajattelen: ”Se on menoa nyt, mutta antaa mennä vain. Tulinhan tänne sukeltaakseni syvälle puolalaiseen kulttuuriin, slaavilaiseen elämänmenoon.”

Kirjoita kommentti

Sarajevon paras näköalapaikka

Kirjoittanut lepanu - torstai, huhtikuu 12, 2012 - klo 07:26

Photo & Video Sharing by SmugMug

Viittasin edellisessä kirjoituksessani Sarajevon kenties parhaaseen näköalapaikkaan, mäellä sijaitsevaan vanhaan linnoiterakennelmaan eli Keltaiseen linnakkeeseen. Nykykunnossaan itse linnake ei ole kummoinenkaan nähtävyys, mutta paikalta aukeavat näköalat eri puolille Sarajevoa ovat huikeat.

Näköalapaikalle on helppo kävellä vanhastakaupungista. Aikaa retkeen kannattaa varata kohtuullisesti, sillä nousua on edessä jonkin verran. Tunnelma vanhassakaupungissa muuten on kuin itämailla ikään.

Kuvassa näkyvä kuuluisa Sebilj-suihkulähde on hyvä paikka aloittaa retki Keltaiseen linnakkeeseen. Suuntaa suihkulähteeltä seuraavanlaisiin maisemiin, kohti edessä siintäviä mäkisiä pikkukatuja.

Vaikka kaduilla tulisikin hieman harhailtua, varma merkki oikeasta suunnasta on Bosnian sodan uhrien hautausmaa, jota ei voi olla huomaamatta. Hautausmaalle puolestaan jo näkyy Keltainen linnake. Perille kuljetaan selvästi erottuvan polun kautta.

Itse linnake on yhtä kuin linnoitettu mäki, ja huipulla sijaitsee suurehko ruohokenttä. Maisemien katselun lisäksi paikalla voi esimerkiksi ottaa aurinkoa tai nauttia piknikistä. Paikalliset puolestaan näyttivät tulevan mäelle joko viettämään rauhallisia hetkiä kumppaninsa kanssa tai pitämään hauskaa isommalla porukalla.

Avautuviin näköaloihin tiivistyy Sarajevon erikoislaatuinen tunnelma. Luonnonkaunis sijainti, vanhat historialliset rakennukset sekä häivähdys itämaista eksotiikkaa sekoittuvat sodan kauhuista muistuttaviin hautausmaihin sekä sotaa edeltäneen ajan Sarajevon loistoa symboloiviin iäkkäisiin tornitaloihin.

Samoja maisemia kelpaa katsella myös yöaikaan, jolloin näyttävästi valaistu hautausmaa varastaa pääosan huomiosta.

Kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille kerrottakoon vielä vinkiksi, että Keltainen linnake on oiva paikka esimerkiksi hyppykuville.

Oma suoritukseni ei ehkä ollut kovin elegantti. Ei ainakaan espanjalaiseen Pabloon verrattuna.

Myös kaikenlaisille ryhmä- ja kaverikuville Keltainen linnake on Sarajevon parhaita paikkoja.

3 kommenttia

Ensimmäinen painotuotteessa julkaistu valokuvani

Kirjoittanut lepanu - tiistai, huhtikuu 10, 2012 - klo 18:13

Olen saavuttanut tänä vuonna hienon virstanpylvään valokuvausharrastuksessani – ottamani kuva on nimittäin julkaistu ensimmäistä kertaa painotuotteessa. Kyseessä on suomalaisittain outo julkaisu: Bosnian EU-lähetystön seinäkalenteri vuodelle 2012. Kuvani julkaisun taustalla piileekin erikoinen, kuvavarkaudesta alkunsa saava tarina.

Viime vuoden lopulla sain pöyristyttävän viestin Facebookissa. Eräs bosnialainen kaverini – tai nykyisin “kaverini” – lähestyi minua kertoen, että hän oli omissa nimissään lähettänyt minun ottamani kuvan Bosnian EU-lähetystön järjestämään My Neighbourhood -kuvakilpailuun. 16–26-vuotiaille bosnialaisille tarkoitetussa kilpailussa oli tehtävänä ottaa omia kotikontuja havainnollistava kuva. Kilpailu oli nyt päättänyt, ja voittajaksi oli valittu – mikäpä muukaan kuin – minun Sarajevossa ottamani kuva. Ja tietysti kaverini nimissä.

Täytyy sanoa, että kyllä korpesi seurata kuvani hehkutusta niin EU-lähetystön virallisilla sivuilla kuin heidän Facebook-profiilissaan. Kiukkua ei tässä vaiheessa riittänyt hellittämään edes se, että kuvani oli arvostettu ties kuinka monen kilpailukuvan joukosta kaikkein parhaaksi. Tuntui siltä, että pystyisin lepäämään vasta tekijätietojen oikaisun jälkeen. Kaverilleni annan kuitenkin pisteet siitä, että hän uskalsi myöntää tekonsa. Vielä monin verroin ikävämpää olisi ollut huomata kuvavarkaus sattumalta.

Saamani viestin jälkeen otin välittömästi yhteyttä kilpailun järjestäjiin ja todistin olevani kuvan oikea ottaja. Vaadin kuvan tekijätietojen oikaisua, mutta muita vaatimuksia en esittänyt; voittajalle tarkoitetun digipokkaripalkinnon perään en ollut. Lopputuloksena kuvani diskattiin kilpailusta, koska ulkomaalaisena en ollut osallistumiskelpoinen. Minulle kuitenkin tarjottiin mahdollisuutta saada kuvani julki kilpailun kuvista koostettavassa kalenterissa. Tartuin tarjoukseen, ja näin kuvani päätyi julkaistavaksi niin epätodennäköisessä tuotteessa kuin bosnialaisessa kalenterissa.

Itse kuva näyttää seuraavalta (klikkaa isommaksi). Kuva on napattu Sarajevossa, kesän 2010 matkallani, jonka tein opiskelijavaihtoni jälkeen. Matkasin silloin tyttöystäväni kanssa maanteitse Gdanskista Dubrovnikiin. Matkamme osuudet Serbiassa ja Bosniassa teimme pääosin AEGEE-opiskelijajärjestön kanssa. Osallistuimme ns. travelling summer universityyn eli tapahtumaan, jossa kansainvälisen ryhmän kanssa kierretään kohdemaata (tai -maita) paikallisten opastuksella. Kuvassa hyppäävät ihmiset ovatkin kesäyliopistoryhmämme osallistujia, opiskelijoita eri puolilta Eurooppaa. Paikka taas on Sarajevon Keltainen linnake, vanha linnoituskukkula, josta aukeaa hieno näköala kohti Sarajevon keskustaa.

Sarajevo, Yellow Fortress, AEGEE group, jumping

Kalenterijulkaisu puolestaan on tämännäköinen. Tekijätietojen yhteydestä löytyy nimen ja maan ohella kasvokuva. :)

My Neighbourhood Photo Competition

Lopuksi haluan vielä kertoa, että kalenterin tupsahtaminen postiluukusta tuntui jännittävältä. Tunne oli hieman samankaltainen kuin ensimmäisen julkaistun lehtijuttuni kohdalla. Olen saavuttanut jotakin uutta.

1 kommentti