Iltalehti haastatteli minua taannoin kotimaan elämysmatkailusta. Innostuin muistelemaan samalla myös muualla kuin kotimaassa kokemiani elämyksiä ja totesin elämysmatkailun olevan ruokamatkailun lisäksi tärkein teema reissuja suunnitellessani.

Kuten lehtijutussakin kerron, haluan kokea reissuillani aina jotain mitä en pääse tavallisessa arjessani kokemaan. Sen ei kuitenkaan tarvitse aina olla isoa, kallista ja ekstremeä vaan erityiset hetket, hemmottelu ja pienet paikalliset ruokaelämykset riittävät tekemään matkasta erityisen.

Kirjasin ylös pieniä ja isompiakin hetkiä sekä muistoja vuosien varrelta, jolloin olen tuntenut todella nauttivani ja eläväni. Jospa tästä olisi inspiraatioksi tulevia elämysmatkoja suunnitellessa.

Helikopterilla Tallinnaan

Istun ikkunan luona ja katselen aukeaa maisemaa. Tuolta se tulee. Copterlinen helikopteri, joka liikennöi vielä tuolloin päivittäin Helsingin ja Tallinnan välillä. Suljen Copterlinen kuuluisan onnettomuuden pois ajatuksistani ja yritän nauttia ensimmäisestä helikopterilennostani.

Aluksi kuitenkin jännittää. Se onnettomuus pysyy takaraivossa ja muutenkin huojuen ylös nouseva kopteri heilauttaa korkeanpaikankammoisen tasapainoaistia niin että huh. Pian kuitenkin rentoudun ja nautin kyydistä. Tämähän on ihanaa!

Tallinnan sataman lähistöllä kopterista astuu ulos adrenaliiniryöpyn vallassa oleva onnellinen tyttö. Vitsit mikä kokemus se olikaan. Kyseessä oli muuten minun ja Henkan kolmannet treffit jos en ihan väärin muista. Heti helikopterilla Tallinnaan.

Mieletön illallinen Kööpenhaminassa

Istun varastohyllyn ääreen ja nappaan ylemmän hyllyn pohjasta aterimet käteeni. Pöytätason korkeudella olevalle hyllylle tuodaan pääruoka erikoisimmalla illallisella, jonka olen kokenut. Varastossa nautittu pataruoka on sen yksi osa.

Kööpenhamina hemmottelee ruokabloggaajaporukkaamme elämyksellisellä ruokailuhetkellä, jonka aikana juomme shampanjaa kirjakaupassa, paistamme tikkupullaa takapihan tynnyriin sytytetyllä tulella ja maistelemme älyttömän kekseliäitä herkkuja paikan keittiössä.

Maho Beach

Sieltä se tulee. Laskeutuva lentokone. Nousen seisomaan upottavalle hiekalle ja nostan käden ylös. Tuntuu kuin voisin koskettaa lentokonetta, niin matalalla se lentää. Kohta se onkin jo laskeutunut viereiselle lentokentälle St. Martinin saarella Karibialla.

Vietämme koko päivän Maho Beachilla lentokoneita ihastellen ja olutta lasipulloista nauttien. Välillä käymme syömässä viereisessä rantatavintolassa. Voisin tulla tänne uudestaan vielä kolmannen kerrankin. Maho Beachista ei saa tarpeekseen.

Illallinen pimeässä

Liikutan kättäni hitaasti pitkin pöytäliinaa. Osun viinilasiin ja nostan sen kasvojeni eteen. Yritän tunnistaa viinin tuoksusta, mutta en osaa arvata edes sitä, onko kyseessä punainen, valkoinen vai kenties roseviini. Näköaistista olisi apua, mutta se on jätetty tältä illalliselta pois. Ruokailemme täydessä pimeydessä.

Syömiseni olisi varmasti koomisen näköistä jos joku sen näkisi. Etsin ensin lautasta, sitten ruokaa ja sitten suutani. Maut vahvistuvat ja äänet tuntuvat olevan lähempänä kuin ne ovatkaan.

Yllätyn miten ison pöydän ääressä olemme kun pieni kynttilä tuodaan valaisemaan huonetta illallisen jälkeen. Tuntui että reunimmaisella paikalla istuvan ääni olisi kuulunut paljon lähempää.

Illallinen pimeässä oli mielenkiintoinen matka omiin aisteihin. Kokemusta syvensi sokea isäntämme, jolle vastaavanlainen elämä on arkipäivää. Hän kertoi elämästään ilman näköaistia ja kuuntelimme miehen tarinoita mietteliäinä.

Pyramidin sisällä Gizassa

On kuuma, kostea ja vähän tuntuu jopa siltä kuin olisi vaikea hengittää. Tiedän sen olevan ahtaanpaikankammoisen mielen tepposia, sillä pyramidin sisällä on kyllä happea ihan riittämiin. Kuuma ja kostea siellä kyllä on niin kuin Egyptissä tuppaa olemaan.

Kairon retken aikana pääsee tutustumaan Gizan kolmesta pyramidista keskikokoiseen myös sisältä. Khefrenin pyramidin syövereihin kavutaan alaspäin kulkevaa pientä tunnelia pitkin. Ajoittain mahdun olemaan melkein suorana, mutta enimmäkseen liikumme kumarassa kunnes saavutamme keskellä olevan huoneen. Siellä mahtuu seisomaan suorassa.

En malta keskittyä pyramidin sisuksiin sen enempää, sillä pelkään ahtaan tilan aiheuttaman ahdistuksen vyöryvän päälle liian voimakkaana. Haluan jo kiivetä takaisin ulos ja niin tungen itseni takaisin matalaan käytävään, jota pitkin kiipeän ylös ja ulos ikiaikaisen kivirakennelman syövereistä. Olihan sekin taas kokemus. Pitääkö sitä aina kohdata kammonsa ja pelätä? Ilmeisesti pitää ja onhan se nyt aika siistiä aina jälkeenpäin.

Puolalainen olutkylpy

Hämärään huoneeseen on laskettu epäilyttävän näköiset kylpyvedet valmiiksi. Viereiseltä tasolta löytyy maistiaisia paikan omista oluista. Ideana on nautiskella oluesta sekä sisäisesti että ulkoisesti. Olutkylpy Puolassa on mieleenpainuva ja rentouttava elämys.

Stary Browarin olutkylpyyn kuuluu itse kylvyn ja olutmaistiaisten lisäksi myös saman huoneen nurkasta löytyvä sauna sekä tietysti suihkut, joissa voi peseytyä olutsaippualla. Kuinkas muutenkaan.

Hotellihuoneet löytyvät samasta rakennuksesta, samoin ravintola, jossa voi nautiskella esimerkiksi olutkeittoa. Se on muuten yllättävän hyvää. Suosittelen maistamaan.

Vauhdikas laukkaponi harjumaastossa

Allani on vanha hieman jo harmaantunut poniherra. Ihmettelen miksi hitaasti löntystelevä vanhus on laitettu jonon kärkeen. ”Huomaat sen kohta kun otamme laukkapätkän”, kertoo maastoratsastuksen vetäjä edelläni kulkevan suomenhevosen kyydistä. ”Ohjaa sitten vain hevoseni perään jos omasi meinaa ohittaa”, hän ohjeistaa.

Kun olemme laukkapätkän alussa en ehdi tehdä juuri mitään kun vanha herra ampaisee täyteen laukkaan. Ponin kiivaat ja kuumat arabialaiset sukujuuret ovat todella läsnä tässä hetkessä. Puolta suurempi suomenhevonen karauttaa edelläni niin ikään täyteen laukkaan, mutta ponini meinaa mennä silti vetokaksikon ohi. Jösses mikä vauhti pienestä ponista lähtee! Nauran niin että suokin kavioista lentävä hiekka ropisee hampaisiini. Samalla hirvittää sopivasti. Vauhdikas laukkapätkä on täydellinen sekoitus vauhdin hurmaa ja adrenaliinia.

Kun saavumme ylämäen juureen, jatkaa ponini yhä hurjaa vauhtiaan kunnes malttaa alkaa kuunnella pyyntöjäni hidastaa vauhtia. Pian löntystelemme taas tien tukkona hidasta etanakäyntiä. Mikä poni! Ihan paras maastoratsu.

Dinner in the Sky

Hymyni hyytyy kun nosturin nokassa killuva pöytä- ja tuolikompleksimme nytkähtää ylöspäin. Minut on köytetty tuoliin turvavöin, mutta nojaan silti vaistomaisesti eteenpäin puristamaan käsilläni pöydän reunaa. Korkeanpaikankammoista koetellaan.

Dinner in the Sky on mieletön kokemus, joka tarjoilee maisemia ja ruokaa samassa paketissa. Nosturi nostaa ruokailijat korkeuksiin ja riippuen siitä minkä paketin on valinnut, on tarjolla myös kuohuvaa ja/tai ruokaa sekä joskus jopa livemusiikkiakin.

Parmesaanit lennähtävät annoksen päältä tuulen mukana ja puristan aterimia lujasti. Ne eivät saa tippua, vaikka alhaalla onkin turvavyöhyke tipahtelevia tavaroita varten. Rentoudun vähitellen ja hymykin palaa kasvoille. Nautin vielä hetken ruoasta, viinistä ja Helsingin kattomaisemista ennen paluuta takaisin maanpinnalle.

Gondolin kyydissä Venetsiassa

Onhan se nyt aika kliseistä, mutta ah niin venetsialaista! Puhun tietysti gondoleista. Sellaisen kyytiin pitää astua ainakin kerran elämässä ja menisin kyllä uudestaankin.

Se on aika ihanaa. Lipua hiljaa pitkin kanavia, kuunnella gondolieerin jutustelua ja ihastella ikiaikaista Venetsiaa vesitse. Lue lisää gondoliajelusta.

Kartingia tyttöjen kesken

Vatsalihakset ovat kovilla kun hurautan kartingautolla kurviin. Tässähän meinaa tulla ihan hiki. Pieni tuulenvire on tervetullut viilennys. Se ei osu kunnolla kasvoille, koska kypärä, mutta muualle kehoon osuva viilennys on paikallaan.

Naurattaa kun ajamme sisäkartingia Puolan Gdanskissa kahden ystäväni kanssa. Päästän nopeamman kaverin ohi ja nautiskelen kyydistä. Kilpailutilannetta ei ole ja ehkä siksikin kokemus on niin hauska. Tulipahan taas kerran todistettua, että kaikkea uutta pitää kokeilla, vaikka vähän epäilyttäisi tai jännittäisi etukäteen. M.Häkkinen ei ole nimensä veroinen mitä tulee vauhtiin ja ajotaitoon, mutta tärkeintä on nauttia elämyksestä.

Kartingajo oli muuten yksi “Minun päiväni” -ideaan liittyvistä ohjelmanumeroista. Lue lisää hauskasta matkan kuin matkan piristäjästä ja nappaa idea talteen seuraavaa reissua varten.