Browsing Category

Tallinna

3 hotellivinkkiä Tallinnan vanhaankaupunkiin

Päiväreissut Tallinnaan ovat toki kivoja nekin, mutta itse suosin nykyään yöpymistä eteläisessä naapurissamme. Kaupunki on parhaimmillaan silloin kun suurin osa suomalaisista turisteista palaa laivaan ja kadut hiljenevät pahimmalta vilskeeltä. Toki Satumaassa riittää suomalaisia yötä myöten. Ei sillä että olisin joskus itse käynyt siellä, saati että olisin laulanut karaokea.. Tallinnalla on kummallinen vaikutus ihmisiin.

Vaikka esimerkiksi Telliskivi ja muut vanhankaupungin ulkopuoliset alueet ovat kivoja, otan mieluiten hotellin vanhastakaupungista. Tälle on kaksi syytä. Ensinnäkin vanhakaupunki on lähellä kaikkea ja toiseksi vanhoihin taloihin tehdyt hotellit ovat ihanan tunnelmallisia. Tässä on kolme lemppariani, joista jokaista voin suositella lämpimästi:
Continue Reading

Tallinnan parhaat viinibaarit

Astumme sisään pienestä ovesta sopivalla tavalla sekaisen oloiseen kuppilaan, jonka seiniä koristavat erilaiset taulut, kuvat ja Italiasta lähetetyt postikortit. Korkea hylly on täynnä viinipulloja ja Italia-aiheista sälää. Tiskillä köllöttelee herkullisen näköisiä salami- ja kinkkupötköjä sekä erilaisia juustoja. Henkilökunta puhuu keskenään italiaa ja yksi heistä ohjaa meidät valitsemaan minkä tahansa pöydän haluamme.

Istahdamme ikkunapöytään ja tutkimme listaa. Italiankielinen musiikki saa hymyilemään ja kun maistan tarjoilijan suosittelemaa italialaista viiniä, unohdan hetkeksi olevani Tallinnassa. Tuntuu niin Italialta. Tilaamme viinilasien kanssa lankullisen antipastoja ja katselemme kuinka tiskillä leikataan aiemmin ihailemiani juustoja ja salameja. Nam, nuo ovat meille! Viinibaari Il Gallo Nero on ensimmäinen, johon suuntaamme Tallinnan ruoka- ja viinimatkallamme (ja olutmatkallakin, mutta siitä lisää myöhemmin) ja tiedän jo nyt reissusta tulevan loistavan. Aloitus on ainakin paras mahdollinen.

Gallo Neron lisäksi löysimme kaupungista kaksi muutakin suosittelemisen arvoista viinibaaria. Eiköhän lähdetä Italia-painotteiselle viinimatkalle Tallinnaan.
Continue Reading

4 vinkkiä Tallinnan Telliskiveen

Tallinnan vanhakaupunki on ihana, mutta nykyään yhä useampi turisti suuntaa myös junaradan toisella puolella sijaitsevaan Telliskiveen eikä suotta. Näyttäytyyhän Telliskivessä aivan toisenlainen Tallinna. Rähjäisen ja harmaan ulkomuodon takaa löytyy sympaattinen kaupunginosa, jossa etenkin ruokamatkailija löytää todellisia helmiä. Me listasimme Telliskiven lempparimme tähän postaukseen. Ne voi kaikki kiertää saman päivän aikana ja suosittelen tekemään sen samassa järjestyksessä kuin paikat on tässä esitelty, lähinnä siksi että viinibaari Shvips aukeaa vasta klo 18.00.
Continue Reading

Hotel Baltic Imperial, Tallinna

Vaikka olen vieraillut Tallinnassa varmaankin noin miljoona kertaa, en ole koskaan ollut siellä niin pitkään, että olisin yöpynyt kaupungissa. Olen tullut laivalla ja lähtenyt laivalla kotiin ennen yötä, joten olen nähnyt Tallinnan vain päivänvalossa. En siis ole tiennyt miltä muuten niin tuttu kaupunki näyttää illalla, yöllä ja varhain aamulla.

Kesällä asiaan tuli muutos, sillä päätimme vierailla Tallinnassa kaksi päivää. Halusin ehdottomasti yöpyä vanhassakaupungissa, joten aloimme tutkia hotellivalikoimaa sieltä suunnalta. Mitä vanhempi, söpömpi ja pienempi hotelli, sitä parempi. Halusin todellista vanhanajan tuntua, vanhaa puuta, rosoista kiviseinää ja kynttilätunnelmaa.

Sitä meille tarjoili Baltic Hotel Imperial, jonka edustalle taksi heitti meidät aamulla laivamme saavuttua satamaan. Vuonna 1877 rakennettu hotellirakennus sijaitsee osoitteessa Nunne 14 ja sijainti on lähes tulkoon täydellinen, sillä keskelle vanhankaupungin vilinää on lyhyt matka, mutta katu, jolla hotelli sijaitsee on rauhallinen ja hieman sivussa pahimmalta vilinältä.

Jo hotellin aula sai minut ihastumaan söpöön rakennukseen ja jäin innolla odottamaan minkälainen huoneemme olisi. Se selviäisi kuitenkin myöhemmin, sillä näin aikaisin aamulla huoneemme ei ollut vielä valmis, joten jätimme matkalaukut hotellille ja lähdimme tutkimaan Tallinnaa sekä sen vanhaakaupunkia.

Takaisin hotellilla olimme vasta illansuussa ja respan täti kertoi hotellihuoneemme olevan upgradettu (mitä se on suomeksi, nostettu, ylennetty, lisätty..?), mikä sopi meille vallan mainiosti. Vaan kuinka upeaan huoneeseen lopulta päädyimmekään, sitä emme osanneet arvata.

Kävelimme huoneeseemme ja ihastelimme ääneen käytävän kiviseiniä ja hämyistä tunnelmaa. Ihanaa, pidän hotellista jo nyt! Avasimme huoneen oven ja oho, vau, mitä hittoa, tämähän on melkein kuin joku sviitti.

En tiennyt mihin olisin katsonut ja pyörin huoneen ovella ihmeissäni. Tilaa oli huimasti, sisustus henki ylellisyyttä, ikkunoita kulmahuoneessa oli peräti viisi ja niissä kaikissa oli ihanan tilavat ikkunalaudat. Minä rakastan hengailla ikkunalaudoilla katselemassa ulos kadulle. Nurkassa oli keittiösyvennys, osa seinästä oli vanhaa tiiliseinää ja sänky oli kuin jollekin ruhtinaalle tehty. Upea huone. Alkoi heti harmittaa että viivymme täällä vain yhden yön.

Huoneen pehmeässä sängyssä nukkui erinomaisesti ja tilavassa huoneessa oli ihana vaan olla ja hengailla. Minä siellä ikkunalaudalla ja Henkka sängyllä pötkötellen. Keittiönurkkauksessa olisi voinut valmistaa sapuskaa ja pöydällä olevat esitteet kutsuivat tutustumaan alakerran juustoravintolaan. Kuulostaa todella hyvältä, mutta meillä oli jo illallisravintola päätettynä. Tämä täytyy kuitenkin muistaa ensi kertaa varten, sillä yövyn hotellissa mielelläni uudestaan (vaikka saisinkin vain tavallisen huoneen) ja silloin täytynee testata juustoravintolaakin.

Hotellin edustalla on pieni terassi ja baari sekä ravintola. Ravintolan tunnelma noudattelee samaa ikiaikaista linjaa ritariteemoineen kuin muukin hotellin sisustus. Todella viihtyisää, siistiä ja tunnelmallista.

Aamiainen tarjoiltiin viimeisessä ravintolahuoneessa ja jo itse huone oli niin ihastuttava, että tuijotin sitä hetken ennen kuin kävin aamiaisherkkujen kimppuun. Hauskoja yksityiskohtia on paljon, kahvi tarjoiltiin vanhalta puupöydältä tai mikä lie häkkyrä se olikaan, katossa olevissa pyöreissä puisissa kattokruunuissa paloi kynttilät ja pöydissä oli valkoiset liinat. Aivan ihana paikka.

Yleensä testailen mielelläni aina uusia hotelleja enkä mene samaan paikkaan uudestaan, mutta tämä oli niin ihastuttava hotelli, että Baltic Hotel Imperial tulee olemaan korkealla listallamme, kun suunnittelemme seuraavaa yöpymistämme Tallinnassa. Visiitti jäi vähän niin kuin kesken kun emme ehtineet tutustua hotellin ravintolaan emmekä edes siihen terassiin, jolla olisi mukava nauttia vaikkapa aperitiivit ennen illallista. Tänne täytyy vielä palata. Suosittelen teillekin.

Oleviste kirkon torni

Hmm, mitä sanoinkaan siitä korkeanpaikankammosta.. Tämän pari viikkoa sitten julkaistun jutun johdanto sopisi hyvin tähänkin postaukseen, sillä eräs urpo korkeanpaikankammoinen on taas kerran kiivennyt yläilmoihin pelkäämään.

Tämä tempaus oli siitäkin mielestä erittäin järkevä, että äitini oli vasta juuri hetki sitten varoitellut tästä paikasta, että se on sitten aika kamala myös ahtaanpaikankammoiselle, ja kyllä vain, myös se kammo löytyy tästä minun jättimäisestä päästäni. Mutta tottakai, jos äiti varoittaa menemästä jonnekin paikkaan, niin tietysti kunnon tyttären velvollisuuksiin kuuluu mennä juuri sinne. Siksi minä kiipesin Olevisten kirkon torniin Tallinnassa. Ja se oli ihan kamalaa.

Olevisten kelta- ja vihersävytteinen kirkontorni näkyy kauas. Se on ollut aikoinaan maailman korkein rakennus, kunnes salama tuhosi sen 159 metriä korkean tornin vuonna 1625. Nykyään vuosina 1438-1519 rakennetun kirkon torni yltää 124 metriin. Aika korkea se on siis edelleen.

Norjan kuninkaan Pyhän Olavin mukaan nimetty gotiikkaa edustava kirkko sijaitsee Tallinnan vanhassakaupungissa ja sen torniin pääsee kiipeämään pientä maksua vastaan. Tornin ulkotasanteelta näkee maisemia jokaiseen ilmansuuntaan kun kiertää kapeaa näköalatasannetta pitkin tornin ympäri. Itse näköalatasanteelle päästäkseen täytyy ensin selviytyä kapeista ja ahtaista portaista. Portaita on Henkan laskujen mukaan peräti 235 kappaletta ja kiviportaat ovat paikoin melko korkeatkin.

Ahtaat portaat kulkevat pimeässä tornissa ja kaartavat kapeassa tornissa jatkuvasti, niin että pää menee pyörälle jos kipuaa liian nopeasti. Todella huonokuntoisen ei tänne kannata lähteä kiipeilemään, vaikka matkan varrelta löytyykin lepopaikkoja. Pelkäsin ahtaassa portaikossa kipittämisen kutkuttelevan ahtaanpaikankammoani, mutta tilaa oli kuitenkin ainakin kaltaiselleni kääpiölle sen verran, että olo oli ihan mukava, mitä nyt portaita kiivetessä tuli vähän hiki.

Ahtaanpaikankammoisen ei siis tarvitse mielestäni jännittää, sillä minäkin selvisin kunnialla. Toista oli muuten aikoinaan Kairossa Khefrenin pyramidin sisällä, jossa kulkevat portaat olivat niin ahtaat, että meikäläisellä oli pieni alkava paniikki päällä, kun kompuroin niitä pitkin syvälle pyramidin uumeniin ja sieltä pois. Huh, se oli pelottavaa, mutta Olevisten kirkossa happea riittää tosiaan paljon paremmin.

Ylhäällä näköalatasanteellakaan en tajunnut heti pelätä, vaikka tuulen tuivertaessa askel heittikin hieman ja suoraan alas kurkatessa päässä huippasi. Huuiii, mä oon korkealla! Tornia kiertäessä se kuitenkin iski yllättäen ja varoitin Henkkaa, että kohta pitää päästä pois tai saatan jähmettyä kauhusta paikalleni.

Kiersimme siis loput näköalatasanteesta reippaasti, tosin kuvia piti tottakai ottaa paniikista huolimatta. Oviaukolla kurkistin vielä suoraan ylöspäin ja katsoin kuinka korkealle torni vielä jatkuu. Toosi korkealle, nyt huippaa, apua, äkkiä sisään.

Ja niin minun oli mentävä ihanaan turvalliseen porraskäytävään odottelemaan että Henkka tulee perässä ja kipuamme portaat alas. Alaspäin portaita oli vaikeampi kävellä ja ihan pikkulapsen kanssa en tänne tulisi, sillä kaiteena toimii ajoittain pelkkä köysi ja portaat ovat korkeat. Minunkin oli hankala taapertaa niitä ballerinoillani, jotka meinasivat irrota jalasta, joten voin kuvitella, että minua puolet lyhyemmällä pikkuihmisellä voi olla jo todellisia vaikeuksia päästä tornista alas. Ajan saatossa liukkaaksi hioutunut kivimateriaali ei yhtään auta asiaa.

Mutta kaikki te aikuiset ja isommat lapset, menkää ihmeessä ihailemaan kaunista Tallinnaa Oleviste kirkon tornista käsin. Maisemat ovat upeat ja niitä voisi varmasti tuijotella kauemminkin, jos ei kärsisi korkeanpaikankammosta kuten minä. Korkeanpaikankammo ei kuitenkaan ole este, sillä minäkin selvisin kokemuksesta kunnialla. Myöskään ahtaanpaikankammoisten ei tarvitse jättää tornivierailua väliin. Ja sitäpaitsi maisemat kyllä korvaavat pienen paniikin moninkertaisesti. Puhumattakaan siitä, miten hyvä fiilis alas päästyä oli. Mä ylitin taas kerran itseni ja olin tosi rohkea!