Eilen oli neljäs hääpäivämme. Neljä vuotta sitten opettelin uutta sukunimeä ja katselin sormessani kimaltelevaa sormusta. Koko hääkevät oli ollut ihanaa ja intensiivistä aikaa. Häävalmisteluja oli paljon ja treenasin samalla kovempaa kuin koskaan PT:n avulla. Punnitsin kaiken ruokani, treenasin lähes joka päivä vähintään kerran ja olinkin hääpäivänämme kliseisesti elämäni kunnossa.
Väliin mahtui myös hauskanpitoa polttareiden merkeissä. Polttariporukkani pölähti kesken ratsastustuntini maneesiin ja ylllätyin niin että itku tuli. Siitä se lähti. Vuorokauden pituinen jännittävä matka, johon mahtui niin avantoa, trubaduuria kuin laadukkaita(?!) valokuvaussessioitakin sekä tietysti hyvää ruokaa, juomaa ja ihanaa seuraa. Voitaisiinko polttareita juhlia muulloinkin kuin naimisiin mennessä?
