Piemonten alue tunnetaan laatuviineistään. Siellä tuotetaan sekä Baroloa että Barbarescoa, mutta myös kuuluisia Astin kuohuvia. Valkoviinipuolellakin löytyy, kuten saatte pian postausta pidemmälle lukiessanne huomata.
Kello on 04:00 eräänä elokuisena tiistaiaamuna kun hätkähdän unestani niin rajusti, että valot päälle laittanut Henkkakin säikähtää. Hän kuvaa minua kännykällään ja kysyy, mitä silloin tapahtuu jos herätetään keskellä yötä. Että olisikohan silloin joku yllätysreissu tiedossa. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kertamme matkayllätysten parissa. Ensimmäinen kerta tosin, jolloin minut yllätetään.
Raotan silmiäni puoliunessa ja ihmettelen miehen höpinöitä. Kelaan nopeasti mielessäni ettei tänään ole syntymäpäiväni, vuosipäivämme eikä hääpäivämme, joten tämän täytyy olla unta. Suljen silmäni ja käännän kylkeä.
Henkka kuitenkin jatkaa kertoen, että aikaa on pari tuntia pakata kamat kahden yön reissulle.
Yhtäkkiä olen ihan hereillä, hymyilen vähän ja kysyn tarkemmat ohjeet. Samanlaisen sään vaatetta kuin mitä täällä kotonakin tarvitaan ja nesteet erikseen. Ahaa, eli siis lentäen johonkin aika lähelle, tuumaan. Nousen ylös ja käyn konemaisesti pakkauspuuhiin.
Tänä vuonna syksy on tuntunut pitkästä aikaa syksyltä. Ilmassa on ollut uusia tuulia ja olen muistanut vauvavuoden väsymysten jälkeen myös sen, miksi pidän syksystä. Viime vuonna en pitänyt yhdestäkään vuodenajasta. Hyvä että muistan mitään pahimmista univelka-ajoista, joille ei tuntunut tulevan loppua lainkaan.
Kaupallinen yhteistyö Elämyksen Taika ja Panimo Kiiski.
Aamun harmaus on jo väistynyt kun ajamme kohti Sarvikotaa. Astun ulos autosta ja katselen ympärilleni. Komea kota seisoo ylväänä nurmella ollen jo itsessään vaikuttava näky. Ympäröivä luonto kruunaa näyn. Jos en tietäisi olevani Mäntsälässä, veikkaisin olinpaikaksemme Lappia.
Kaikesta näkee, että Sarvikota ympäristöineen on rakennettu rakkaudella. Jokainen pienikin yksityiskohta on tarkkaan mietitty tukemaan erätunnelmaa ja silmä lepää mihin vaan katseeni suuntaankin.
Kunnes näen pihalla pötköttelevän kanoottirivistöön. Hui! Alan heti arvioida kuinka helposti tuollainen kippaa ympäri. Näyttää tukevalta, mutta ensikertalaista jännittää silti edessä häämöttävä melontaretki.
Piemontelainen keittiö tunnetaan laadukkaasta lihasta, jota syödään alueella paljon. Lihan lisäksi Piemonten alueelta tulee herkullisia tryffeleitä, sieniä, suklaata, hasselpähkinöitä sekä tietenkin viiniä, joista tunnetuin lienee Barolo.
Piemontelaiset käyttävät pastataikinassa runsaasti keltuaista, mikä selittää pastan kullankeltaisen sävyn ja syvän sekä tuhdin maun. Piemontelainen ruoka on rustiikkista laadukkaista raaka-aineista tehtyä tuhtia ruokaa ja alueella sijaitsee myös lukuisia Michelin-tähdin varustettuja ravintoloita. Joidenkin lähteiden mukaan vain Pariisissa on tiheämmin Michelin-tähtiä kuin Piemontessa. On väite totta tai ei, niin laadukasta ruokaa alueella on joka tapauksessa tarjolla.