“Saako kysyä että mitenkäs ootte nuoret tänne eksyneet?”, kysyy vanha rouva uteliaana. On maanantai, marraskuu ja istun ystäväni kanssa lohjalaiskuppilassa iltapalalla. Kaupungilla on, jos ei nyt aivan kuollutta, niin hyvin hiljaista. Niin, kukapa nyt tulisi lähteneeksi Lohjalle marraskuisena maanantaina? Muut kuin me.
Pollo limonello ei olekaan mikään tavallinen sitruunainen kanapasta vaan ihan älyttömän kivasti maustettu herkku. Pastan täyteläinen ja monivivahteinen maku tulee inkivääristä, kurkumasta, valkosipulista, cayennepippurista, hunajasta, jogurtista ja tietysti kanasta ja sitruunasta.
Ei ole ihme, että Pollo limonello pitää jonkinlaista kulttimainetta yllä. Onhan tämä nyt nerokas.
Maastopyöräily on mukava tapa yhdistää liikunta ja luontoelämykset. Toisin kuin helposti ajatellaan, sopii fatbike myös varovaisemmalle kuskille kunhan reittivalinta on oikea. Hurjapäälle taas löytyy haastetta riittämiin ihan vaikka Saimaan rannalta. Kokeiltu on ja taluttamiseksi meni. Enkä meinannut siltikään selviytyä jyrkimmistä mäistä.
Sähköavusteinen maastopyörä helpottaa polkemisurakkaa niin että kokemattomampikin uskaltaa valita vähän pidemmän reitin. Sähkö tasaa mukavasti myös retkiporukan kuntoeroja. Himotreenaaja käyttää vain vähän sähköä, jos ollenkaan, kun taas leppoisammasta liikunnasta pitävä pistää sähköt täysille ja nauttii kyydistä.
Me ollaan innostuttu ottamaan maastopyöräily osaksi kotimaan matkojamme. Sähköfatbiket ovat kuljettaneet meitä halki ruskan värjäämään Kuusamon luonnon, Saariselän keväthangilla sekä kesäisten järvimaisemien äärellä. Ensimmäinen kerta sähköfatbiken kyydissä jännitti ainakin nössöä Martinaa, mutta pian vauhdin hurma vei mennessään.
Patikointikin on mukavaa, mutta niin paljon hitaampaa kuin maastopyörällä huristeleminen. Fatbikella pääsee pidemmälle ja ehtii nähdä enemmän. Jos siis ei tuijota koko ajan kiviä, juuria ja kantoja, joiden välissä saa välillä pujotella ihan tosissaan.
