Olipa kerran Martina, joka hurahti crossfitiin. En liene ainoa, jolle on käynyt niin. Olen maininnut aiemminkin miten uskaltauduin viime vuoden lopulla salimme cross-tunneille. Niitä ei kutsuta crossfit-tunneiksi, sillä kyseessä ei ole virallinen crossfit-sali, mutta samoja juttuja siellä tehdään.
Taululle kirjoitetaan kryptistä salakieltä, joka kertoo päivän treenin. Liikkeillä on hassuja nimiä ja lyhenteitä, joita kokeneet crossfittaajat viljelevät puheessaan niin ettei tavallinen salityyppi meinaa ymmärtää. Onneksi aina voi kysyä ja treenikaverit näyttävät mielellään mistä on kyse.
Crossfit-maailmassa on ollut paljon uutta opittavaa, mutta myös vanhoja tuttuja juttuja, kuten kyykkyjä, maastavetoa, pystypunnerrusta, kuntopyörää, burpeeta ja sen sellaista aiemmista treeneistä tuttua hommaa. Sopiva yhdistelmä siis uutta ja vanhaa, etenkin kun kaipasin jo hieman vaihtelua tavalliseen salitreeniin.
Homma eskaloitui nopeasti ja löysin itseni alkuvuodesta Crossfit Games Openin osallistujalistalta. Kokemusta lajista oli kisojen alkaessa vain reilut 3 kuukautta, joista muutama viikko oli mennyt murtunutta varvasta lepuuttaen (miten niin ihmiset menevät heti rikki alkaessaan harrastaa crossfitiä). Vahvalla pohjalla ja vankalla kokemuksella siis lähdettiin kohti Openia.
