Suomen suurin matkablogiyhteisö

Unelmien matka Lahteen – Mukana lapset ja anoppi

Unelmien kesälomareissun kokoonpano? Otanpa mukaan uhmaikäiset lapseni sekä anoppini.
Unelmien kesälomareissun matkakohde? Hmm, olisiko se kaunis Punkaharju, hittikohde Mathildedal, vanha kunnon Porvoo vai kenties Lahti? Valitsen Lahden.
Unelmien kesälomareissun sää? Näyttäisi satavan ja olevan keskimääräistä heinäkuista lämpötilaa huomattavasti viileämpää. Tuulenpuuskat kruunaavat syksyisen kesäisen sään.

Voiko näistä aineksista syntyä mitään muuta kuin soppa nimeltä kaikkien aikojen katastrofireissu?

Voi jos sattuu tietämään että tulen poikkeuksellisen hyvin toimeen anoppini kanssa, lapsemme ovat nuoresta iästään (2 ja 4 vuotta) huolimatta suhteellisen helppoa matkaseuraa ja että Lahti on kiva kohde lapsiperheille. Sääkin on ainakin osittain asenne- ja pukeutumiskysymys.

Matkaan siis! Miten unelmien kesälomareissu Lahteen sujui? Syttyikö miniän ja anopin välille sota ja mitä tekemistä siellä Lahdessa nyt muka on kenellekään lapsille?

Junalla Lahteen

Ensimmäinen huippujuttu etenkin 2-vuotiaalle matkamiehellemme oli junamatka. Elämän ensimmäinen sellainen. Vähempikin vetää ilmeen muikeaksi.

Kotoamme Järvenpäästä pääsee junalla Lahteen reilussa puolessa tunnissa ja pienen pojan silmät tuikkivat onnea ja innostusta koko sen ajan. Helsingistäkään junamatkaan ei mene kuin tunnin verran, mikä ei ole lainkaan paha varttuneemmallekaan junailijalle. Sellaiselle joka suhtautuu matkantekoon hieman vähemmän innokkaasti kuin 2-vuotias maailmanmatkaaja.

Hotelli ja ravintolat

Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuone vaikutti olevan Lahden paras hotelli ja koska sitä kehuttiin myös erityisen lapsirakkaaksi, valitsimme sen. Palvelu olikin ihan äärimmäisen ihanaa ensimmäisestä sähköpostista lähtöhetkeemme asti. Lasten innokasta jutustelua jaksettiin kuunnella kiinnostuneesti, vaikka muitakin asiakkaita oli palveltavana.

Lapsemme huomioitiin joka tilanteessa erinomaisesti ja palvelu oli meille aikuisillekin ihan poikkeuksellisen lämmintä, iloista ja huomioivaa. Perhehuone väliovella oli ihan nappivalinta eikä hintakaan ollut paha jos ottaa huomioon, että käytössämme oli kaksi tavallista hotellihuonetta. Hinta ei nimittäin siitä huolimatta ollut tuplasti yhden huoneen hinta vaan toinen meni lastenhuoneen hinnalla, joka oli majoittumisemme aikana noin kolmanneksen normaalista huoneen hinnasta. Erinomainen vaihtoehto siis lapsiperheille. Kysy väliovellisia huoneita ja niiden hintaa suoraan hotellilta. Netin varausjärjestelmistä niitä ei löytynyt.

Huoneen varustelukin oli kaikkien kannalta erinomainen. Huoneesta löytyi niin potta kuin pieni kylpyammekin ja sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme puuhakirjat ja kynät lapsille. Minä ilahduin huoneesta löytyvistä ihanista Ritualsin kosmetiikkatuotteista ja yhdessä anopin kanssa kehuimme huoneiden tunnelmaa. Koko hotelli oli viihtyisä ja mukava.

Aamiaisella erinomainen palvelu jatkui ja sama lapsiystävällinen linja oli läsnä myös illalla hotellin alakerran ravintolassa, jonne suuntasimme illalliselle. Pöytään tuli värityskuvat lapsille, pienemmälle lapselle löytyi pepun alle koroke ja lähtiessä saimme vielä Onni Orava -tatuointeja mukaamme. Lasten naamoille syttyi leveä hymy monta kertaa.

Lastenlistalta tilatut lohiannokset maistuivat ja minkä tahansa aikuisten annoksen olisi myös saanut puolikkaana lapselle. Valitettavasti minun ja anopin syömät kuha-annokset olivat hienoinen pettymys ainakin hinta-laatusuhteeltaan, joten ilman lapsia suuntaan jatkossakin mieluummin Rouxiin, Popotiin tai testaamaan uuden Kokka-ravintolan. Lasten kanssa suuntaan seuraavaksi Bus Burgeriin. Että siinäpä teille samaan syssyyn myös ravintolasuosituksia Lahteen.

Kahvilaelämyksiä

Kun nyt ollaan ruokalinjalla niin kerrottakoon vielä että Lahden rautatieaseman vanhasta puutalosta löytyy kiva junateemainen kahvila nimeltä Asemapäällikkö. Junista innostunut poikamme bongasi kahvilan seiniltä junakoristeita ja kurkisteli ikkunasta oikeita junia. Muuten tunnelmaa hallitsi junien sijaan kuitenkin suloinen vanhanajan kahvilatunnelma. Karjalanpiirakka oli hyvää ja palvelu lämminhenkistä.

Olin merkinnyt kahvilalistalleni myös kehutun Oskarin. Sekin sijaitsee vanhassa puutalossa ja vaikuttaa nettisivujensa ja somen perusteella oikein viehättävältä paikalta. Ensi kerralla testaan sen.

Banana Split -jäätelölaiva

Lahden Satama on nykyään enimmäkseen virkistyskäytössä ja alue onkin oikein viehättävä kukkaistutuksin koristeltu kesäkeidas. Satamasta löytyy laivaravintolaa ja terassia moneen makuun ja mekin nautiskelimme mehut (todellakin otettiin skumpat anopin kanssa!) erään laivan sisätiloissa. Lasten mielestä hauskinta oli kiivetä laivan katolla sijaitsevalle terassille. Ihan ite. Eikä saa pitää kiinni.

Laivaravintolan kattoterassiakin parempi juttu oli kuitenkin Banana Split -jäätelölaiva. Sen värikkäällä kannella on merirosvohahmoja ja listalta löytyy mielettömiä karkkijäätelöannoksia, tietysti banana splitiä sekä ihan tavallisia jäätelöpalloja. Me maistoimme mangopehmistä (ei jatkoon) ja vanilja-suklaapehmistä (jatkoon).

Satumetsä eli Lanupuisto

Sataman vieressä kohoavasta metsiköstä löytyi puoliksi vahingossa kiinnostava kätketty helmi. Korkean kukkulan laella on ihan oikea satumetsä, jonne yritimme ensin suunnata koko joukon voimin. Valitsemamme reitti ei kuitenkaan suosinut tuplarattaita, joten tulimme jyrkän mäen pian takaisin alas. Touhumme oli niin vaivalloista, että ohikulkijat pysähtyivät auttamaan. Kiitos siitä! Lahtelaiset ovat avuliasta kansaa.

Anoppi ehdotti kuitenkin että menisimme vanhemman pikkubloggaajan kanssa kahdestaan satumetsään samalla kun hän veisi kuopuksen ja rattaat tasaisemman maan seikkailulle. Näin teimme ja voi mikä ihana metsä meitä odottikaan.

Metsä oli jo itsessään tosi kaunis heinäkuun vehreydessä ja puiden läpi siivilöityvän lähes taianomaisen valon hehkussa. Metsätielle ripotellut isot patsaat olivat se vaikuttavin näky. Lanupuiston metsässä voi tutustua myös puulajeihin. Puulajien nimien lukeminen kylteistä voisi olla varsinkin isommille lapsille hauskalla tavalla opettavainen kokemus.

Pikku-Vesijärvi – Romanssien silta, puisto ja vesiurut

Pikku-Vesijärven ympäristö on myös kiva paikka vaellella. Me kuljimme sen kautta satamaan. Pysähdyimme katselemaan vesiurkuja, joskaan emme osuneet paikalle esitysaikaan. Suihkulähteen, valojen, värien ja musiikin yhdistelmä olisi varmasti upea elämys pimeänä syysiltana. Täältä voit tarkistaa esitysten ajankohdat.

Pikku-Vesijärven ympäristö näytti mukavalta piknik-alueelta ja olipa alueella kioskikin, josta voi ostaa herkkuja puistossa nautittavaksi. Lapset innostuivat eniten Romanssien sillasta, jonka lukkoja he olisivat jaksaneet tutkia ikuisuuden.

Yli-Marolan 4H-kotieläinpiha

Seuraavana aamuna kuin ihmeen kaupalla rankkasateessa oli sen mittainen tauko, että ehdimme hyvin piipahtaa Yli-Marolan 4H-kotieläinpihalla ennen junamatkaa. Kotieläinpiha sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä Lahden juna-asemalta, joten siellä vierailu onnistuu hyvin myös ilman autoa.

Kotieläinpihalla oli niin paljon ihmeteltävää ettei se ihan piipahdukseksi jäänyt. Katselimme hevosia, aasia, lehmiä, lampaita, kanoja, laamoja, alpakoita, kissoja ja marsuja. Pupuja pääsi silittämään ja se taisi olla esikoisemme reissun kohokohta. Pienen pojan reissun kruunasi kanatarhassa köllötellyt autonrengas. Tietysti. Mitäs me kanoilla ja muilla eläimillä kun voimme tuijottaa auton osia.

Me aikuiset hörppäsimme kahvit ja harhautimme lasten katseet pois pullista ja jäätelöistä, joita kahvilan luukulta olisi myös saanut. Ennen lähtöämme paikalle saapui kengittäjä ja hänen työtään oli hauska äidinkin seurata. Raspatun kavion tuoksusta tuli ihan heppatyttöajat mieleen.

Launeen perhepuisto ja muut leikkipuistot

Lähellä kotieläinpihaa olisi ollut myös kehuttu Launeen perhepuisto, mutta koska kaikkialla oli märkää pitkin yötä ja aamua jatkuneen sateen takia, skippasimme ulkoleikit. Olin merkinnyt karttaan reittiämme ja hotelliamme lähimpänä olevat leikkipuistotkin ja niitähän tuntui riittävän. Puistot jäivät kuitenkin odottamaan seuraavaa sateetonta kertaa.

Lahden leikkipuistot löytyy kätevästi tämän linkin takaa.

Kaupunkijuna Puksu

Myös kaupunkijuna Puksun kyydissä oleminen jäi toiseen kertaan, sillä kävelimme mieluummin. Tuplarattaat olisivat ehkä mahtuneet kyytiin, tuumin kun katselimme ohi pöristelevää kaupunkijunaa.

Pelkkä Puksun näkeminen oli lapsista hauskaa ja tuntui riittävän kaupunkijunakokemukseksi tällä kertaa. Tiedoksi kuitenkin että sellainenkin kulkupeli löytyy Lahdesta kesäaikaan. Yleensä junan reitti kulkee sataman ja Launeen perhepuiston välillä. Täältä löydät tarkemmat tiedot Puksusta ja sen reitistä.

Museoita sadepäivän varalle

Sadepäivän varalle listaltani löytyivät myös museot Mastola, Hiihtomuseo ja tietysti Apulandia. Jälkimmäinen täysin itsekkäistä syistä. En ollut varma miten hyvin ne olisivat olleet suunnattuja lapsille, mutta toisaalta olen huomannut että pienet lapset repivät ilon irti mitä kummallisimmista asioista eikä viihtymiseen tarvita paljoa. Nimimerkillä: Satamassa hauskinta oli kahvilan portaissa vipeltäminen ja kotieläinpuistossa bussin leikkiminen eläinten katseluun tarkoitetuissa porrasrakennelmissa.

Myös kauppakeskus Trio ja sen leikkipaikka olivat hätävaralistallani. Jos vettä olisi tullut koko ajan ihan älyttömästi, olisimme juosseet lyhyen matkan hotellilta kauppakeskukseen ja kahvitelleet sekä leikkineet siellä.

Radio ja Kone Shop – Koskaan ei tiedä mistä löytyy parhaat matkamuistot

Yllättävin randomlöytö matkan aikana oli Radio ja Kone Shop -niminen kauppa, jonka kohdalla poika alkoi huutaa vimmattuna autoa nähtyään sellaisen näyteikkunassa. Kun jatkoimme matkaamme alkoi pienen leuka väpättää niin ettemme voineet muuta kuin heltyä ja käydä ostamassa kamerakaupan pienestä leluvalikoimasta lapsille matkamuistot.

Saattaa olla että poika huusi tapauksesta oppineena uudestaankin mummia ja autoa kun kuljimme erään toisen lelukaupan ikkunan ohi. Tuolloin emme kuulleet emmekä ymmärtäneet mitä hän tarkoitti vaan harhautimme pienen pojan ajatukset muualle.

Voiko anopin kanssa matkustaa?

Todellakin voi. Osa varmaan muistaakin että asuimme taloa rakentaessamme reilun vuoden ajan Henkan vanhemmilla ja viimeistään tuolloin lähennyin appivanhempieni kanssa ihan toden teolla. Välimme ovat edelleen tiiviit ja lämpimät. Olemme reissanneet jo ennen lapsia yhdessä porukalla muun muassa silloin kun yllätimme appivanhempani Karibian risteilyllä (voit lukea siitä lisää ainakin täältä ja täältä). Pikkubloggaajien synnyttyä reissuja on tehty myös kolmen sukupolven voimin.

En siis nähnyt mitään ongelmaa lähteä reissuun lempeän anopin kanssa ja ottaa kahta uhmaikäistä lastakin mukaan. Miehet jäivät kotiin nauttimaan omasta ajasta. Tuumasimme että ei kai pienten känkkäränkköjen seura kovin suuresti eroaisi totutusta. On sitä tullut ennenkin taltutettua yhden jos toisenkin tulisen luonteen omaavan henkilön kiukkuja. Kyllä me pari uhmaikäistä lastakin hallitaan.

Anoppi tarjosi minulle ihanaa mahdollisuutta mennä kaupungille nautiskelemaan omasta ajasta, hyvästä ruoasta ja viinistä kun lapset menevät nukkumaan. Houkutteleva ajatus kieltämättä, mutta kävin mieluummin hakemassa kaupasta herkkuja ja nautin ne anopin kanssa hotellihuoneessa jutellen. Meillä oli oikein mukava juttutuokio.

Sain nukkua yön toisessa huoneessamme kaikessa rauhassa ja se jos mikä oli luksusta. Luin hetken kirjaa ja tuijottelin ulos ikkunasta hiljaisuutta kuunnellen. Aamulla heräsin omaan tahtiini aamun sarastukseen ja tein kerrankin aamutoimet kaikessa rauhassa ihanan hiljaisuuden yhä vallitessa. Sitten vasta muut alkoivat heräillä välioven takana ja olimme valmiit uuteen seikkailupäivään.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, elokuu 15, 2020 at 11:27

    Kuulostaa siltä, että teillä oli oikein ihana reissu Lahteen! Ihan samaa mieltä, sää on pukeutumiskysymys. Ja toki aktiviteetteja kannattaa valita sään mukaan. Lapsille voisi myös olla huima kokemus mennä kesäaikaan Lahden mäkihyppytorneihin.

    • Reply Martina maanantai, elokuu 17, 2020 at 09:25

      Niinpä, kunnon vaatteet vaan päälle ja aktiviteetit sään mukaan niin ei haittaa vaikkei aina paistaisikaan aurinko. 🙂 Mäkihyppytornit onkin hyvä idea! Sinne tosin ei välttämättä tämän perheen äitiä saisi. Korkeanpaikankammoni on sellaista sorttia, että pelkkien mäkihyppytornien katsominen kaukaa alkoi huimata. 😀

    Leave a Reply