Suomen suurin matkablogiyhteisö

Koronakevään kuulumisia

Yllä oleva kuva kiteyttää minusta täydellisesti koronakevään fiilikset. Otin sen muistoksi itselleni kevään ensimmäisestä lämpimästä päivästä, eikä sen ollut todellakaan tarkoitus päätyä minnekään julkiseksi. Osuvan ilmeen takia se on nyt kuitenkin tuossa kuvaamassa tätä poikkeuksellista kevättä.

Silmät kiinni kohti tulevaa ihan tyytyväisenä, mutta vähän kulmat kurtussa kaikesta epävarmuudesta ja huolesta. Siitä ei ota ihan selvää, onko se purskahtamaisillaan itkuun, hymyileekö se vai mitä se tuntee. Kaikesta huolimatta kevätauringon lämpö tuntuu ihanalta kasvoilla.

Kuulumispostauksen kirjoittaminen on roikkunut tehtävälistallani jo tovin. En ollut varma haluanko kirjoittaa koronasta, mutta fakta on se, että kaikki liittyy nyt koronapandemiaan ja sen aiheuttamiin rajoituksiin. En voisi kirjoittaa kuulumispostausta mainitsematta koronaa.

Missä sinä olit kun koronakriisi puhkesi?

Me olimme ystäväperheen kanssa mökillä sinä viikonloppuna kun ihmiset hamstrasivat vessapaperia ja pelkäsivät sitä mitä tuleman pitää, vaikka kenelläkään ei ollut siitä vielä kuin arvauksia. Ensimmäiset rajoitukset olivat juuri tulleet voimaan ja lisää oli tulossa seuraavina viikkoina.

Minä kuuluin heihin, jotka vähättelivät paniikkia alkuun. Pian kuitenkin ymmärsin miten vakavasta asiasta on kyse ja mihin kaikkeen se tulee vaikuttamaan. Olin huolissani ja lamaannuin hetkeksi. Ajatukset piti järjestellä, suunnitelmat laittaa uusiksi ja käydä läpi mielessä pahimmat mahdolliset skenaariot sekä se, miten niistä selvittäisiin.

Sen jälkeen pistin tohinaksi ja löysin itsestäni ihan valtavasti sisua ja tarmoa. Arki muokkaantui uusiksi, palaset loksahtelivat kohdalleen ja uusia rutiineja alkoi syntyä. Elämä normalisoitui vallitsevien olosuhteiden puitteisiin sopivaksi.

Matkasuunnitelmat uusiksi

Matkojen peruuntuminen harmitti kovasti. Meillä oli kivoja reissuja ja yhteistyökuvioita suunnitteilla, mutta ne siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Onneksi olimme ehtineet reissata juuri ennen koronaa. Minä olin tammikuussa ystäväni kanssa Wienissä ja Henkka helmikuussa yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla Las Vegasissa.

Maaliskuun alussa ehdimme tosiaan viikonloppulomalle koko perheen voimin mökille Vierumäelle juuri silloin kun koronakriisi puhkesi. Mökkielämään se ei suuremmin vaikuttanut, joskin suunnitelmissa olleet uimahallivierailu, ryhmäliikuntatunti ja ravintolavierailu vaihtuivat talutusratsastukseen, metsälenkkiin ja pizzojen tilaamiseen mökille. Ehkä jopa kivempaa niin.

Mökkiolosuhteissa oli hyvä olla pahimman epävarmuuden aikana. Puuhaa riitti ja lasten riemu pitivät ajatukset kiinni vallitsevassa hetkessä. Koronasta juttelimme hieman aikuisten kesken, mutta enimmäkseen koko tilanne unohtui kun oli niin paljon kivaa tekemistä.

Mökkiviikonloppu toimi myös pienimuotoisena testinä siitä miten lapsemme nukkuvat vieraassa ympäristössä ja miten matkustaminen heidän kanssaan ylipäätään sujuu nykyään. Sehän sujui niin hyvin, että näytimme vihreää valoa alustaville koko perheen matkasuunnitelmille, mutta nyt nekin reissut saavat jäädä odottamaan parempia aikoja.

Ruoasta ja liikunnasta korvaavaa tekemistä

Matkailun sijaan olen keskittynyt Tasty Travelissimon toiseen pääteemaan eli ruokaan. Olin innostunut kotikokkailusta ihan uudella tavalla jo ennen koronaa johtuen varmasti hyvin pitkälti helpottuneesta elämäntilanteesta. Kun lapset eivät ole enää avuttomia pikkuvauvoja, vapautuu aikaa enemmän myös ruoanlaittoon.

Aloitin vuodenvaihteessa keittokirjaprojektin, joka otti lisää tuulta alleen ja nyt olen käynyt läpi jo melkein 20 kirjahyllyni kirjaa. Keittokirjojen selailu on herättänyt henkiin myös mielessäni ajoittain pyörittelemäni ajatuksen oman kirjan kirjoittamisesta.

Kokkaamisen lisäksi toinen seikka joka on lisääntynyt koronan myötä on lenkkeily. Koska kuntosalille ei ole päässyt ja kotitreeni maistuu puulta, olen siirtänyt treenit luontoon. Käyn kaksi kertaa viikossa ystäväni kanssa pitkällä lenkillä, jonka aikana otamme hölkkäpätkiä, juoksuspurtteja, etsimme geokätköjä ja juttelemme kaikenlaisista asioista. Se on kokonaisvaltaista terapiaa parhaimmillaan ja ilman sitä saattaisin tulla hulluksi.

Ystävän kanssa tehtyjen lenkkien lisäksi olen lenkkeillyt myös yksin musiikin pauhatessa korvilla. Tällä viikolla ilahduin siitä, miten 7 kilometrin juoksulenkki tuntui valtavan helpolta verrattuna aiempaan. Askel rullasi eikä matkaa ollut vaikea juosta. Jaksoin ottaa jopa loppuspurtin ja vauhti oli koko lenkin ajan kovempi kuin normaalisti lenkkeillessäni. On kiva että edes juoksu kulkee, vaikka moni muu asia tökkiikin.

Pahasti tökkivä asia on kotitreeni. En vaan millään saa tehtyä treeniä kotona, vaikka kaipaan salille hikoilemaan. Aika ristiriitaista, mutta kotitreeni ei vaan tunnu samalta kuin kuntosalilla treenaaminen.

Saan juuri ja juuri tehtyä kahvakuulien avulla yhden lihaskuntotreenin viikkoon ja sekin vaatii normaalia enemmän tsemppaamista, vaikka pihalla treenaaminen onkin kauniilla säällä tosi kivaa. Vielä kun löytäisin sopivan leuanvetotangon kotiin niin pääsisin treenaamaan yläkroppaa mieluisalla tavalla. Harmittaa sekin kun vaivalla treenaamani leuanvetotaito on ruosteessa.

Töitä, kotia ja töitä kotona

Jos ystävän kanssa lenkkeilyä ja kauppareissuja ei oteta huomioon, olemme olleet omissa oloissamme kotona. Lapset ovat pois päiväkodista, mikä tuo haasteita työntekoon. Korona on vähentänyt laskutettavien töideni määrää, mutta omien projektien, oman osaamisen ja oman markkinoinnin edistämisessä riittää tekemistä niin että työaikaa tuntuu olevan aina liian vähän. Uusia projekteja otan kuitenkin tottakai riemulla vastaan, joten mikäli kaipaat apukäsiä sisällöntuotannon, somen, viestinnän tai markkinoinnin kanssa, autan mielelläni.

Töistä puheen ollen, työrintaman osalta minulla onkin melkoisia kuulumisia, mutta säästän ne omaan postaukseensa. Tämä on ollut kaikin puolin merkityksellinen, poikkeuksellinen ja mieleenpainuva kevät.

Työelämäänihän liittyy tämän blogin lisäksi Get SoMe Helpin pyörittäminen. Get SoMe Helpin nettisivujen artikkeleista löytyy muuten nykyään myös vähän kevyempää sisältöä tiukkaa asiaa sisällään pitävien artikkelien lisäksi. Lue vaikka tämä ystäväkirjan sivu, jonka Minna Luoma eli Rouva Sana haastoi minut kirjoittamaan ja nappaa haaste myös itsellesi. Milloin olet viimeksi kirjoittanut ystäväkirjaan?

Kirjoittaminen ja lukeminen on mukavaa puuhaa koronakevään aikana. Olen lukenut viime aikoina enimmäkseen tietokirjallisuutta, mutta viime viikolla iski vahva tarve uppoutua tarinaan ja aloin lukea romaania. Kai minulle on tullut jonkunlainen tarve päästä pois korona-arjesta edes kirjojen avulla. Päällimmäinen tunne viime aikoina on nimittäin ollut tympiintyminen ja kyllästyminen.

Viihdyn yleisesti ottaen hyvin kotona ja omissa oloissani, mutta nyt huomaan kaipaavani kohtaamisia. Ikävöin uudenlaisen ympäristön tuomaa inspiraatiota, tapaamisia ihmisten kanssa, sosiaalista syömistä ja ylipäätään ihmisten seuraa. Kaipaan myös kuntosalille, hierojalle, kampaajalle ja jopa hammaslääkärille, jonne varaamani aika peruttiin koronan takia. Matkakuumeesta en edes aloita. Se on valtava.

Onneksi kevät tulee kohisten ja aurinkoiset päivät piristävät. Olemme edistäneet kotona viihtymistä kalustamalla työhuoneemme uudestaan, millä on ollut uskomattoman piristävä vaikutus. Pihalle on hankittu trampoliini äidille lapsille, uusi grilli on ostettu ja terassikalusteet on tilattu. Mikäs tässä on ollessa.

Voi miten sitä osaakin arvostaa vapautta, ihmisten seuraa ja terveyttä sitten kun tämä kaikki on ohi!

Mitä sun koronakevääseen kuuluu?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 24 huhtikuun, 2020 at 13:45

    Todennäköisesti tuo koronsan vähättely oli varsin yleistä, sillä hallitushan jatkuvasti vakuutteli, että ei mitään hätää. Varmaan itse kukin yllättyi siitä, miten nopeasti tilanne muuttui ja rajoitustoimet otettiin käyttöön.

    Matkojen peruuntumisten lisäksi ei ole kovinkaan paljoa vaikuttanut. Toki etätyöt ovat lisääntyneet. Täällä päin en ole edes huomannut, että ihmiset liikkuisivat luonnosta entistä enemmän. Uudellamaalla tilanne voi tosin olla ihan eri.

    • Reply Martina lauantai, 25 huhtikuun, 2020 at 11:12

      Jep, tuntui olevan ainakin meidän lähipiirissä aika yleistä vähätellä tilannetta alkuun, kunnes pommi sitten putosi.

      Meilläkään ei töiden osalta ole tilanne juuri muuttunut, sillä teemme molemmat muutenkin töitä pääasiassa kotitoimistoltamme käsin. Suurin muutos arkeen on se, että päiväkoti-ikäiset lapsemme ovat kotona.

      Täällä Järvenpäässä huomaa ainakin kauniilla säällä, että ihmiset liikkuvat enemmän luonnossa. Pururadat ja muut ulkoilureitit ovat joskus niin täynnä, että suuntaan itse mieluummin vähän tylsemmille lenkkipoluille tai -teille saadakseni olla rauhassa.

    Leave a Reply