Ruoan ei tarvitse aina olla tajunnanräjäyttävää gastronomista ilotulitusta (saa se toki olla sitäkin), vaan usein mieleenpainuvimpiin ruokahetkiin kuuluu oikeanlainen tunnelma. Myös seuralla ja miljööllä on suuri merkitys. Mietitäänpä vaikka ihan tavallista makkaraa. Kun sen työntää kotona uuniin ja syö arkipäivänä telkkarin ääressä, ei kokemus todellakaan ole mitenkään mieleenpainuva. Mutta kun sama makkara otetaan mukaan retkelle luonnon helmaan ja se paistetaan laavulla nuotion äärellä, maistuu makkara maailman parhaimmalta ruoalta. Se ruokakokemus jää mieleen, vaikka kyseessä on kuitenkin vaan ihan tavallinen makkara.
Nämä tähän keräämäni ruoat maailmalta ovat kaikki herkullisia, osa erityisen taidokkaasti valmistettuja tai muuten vaan maailman maukkainta omassa lajissaan, mutta kaikkiin liittyy myös tietty tunnelma, joka teki ruokien nauttimisesta entistä mieleenpainuvampaa. Muistot ruokahetkien takana ovat se juttu, miksi rakastan ruokamatkailua. Oikeassa ympäristössä tavallinen Nizzan salaatti maistuu taivaalliselta, eikä jäätelö ole ollut ehkä koskaan parempaa kuin Riomaggioren kivikkoisella rannalla nautittuna.
Yritin pitää tämän kymmenessä, mutta listalle tunki väkisin 12 mieleenpainuvaa ruokakokemusta. Plus se yksi, joka komeilee postauksen artikkelikuvassa. Nizzan Chez Palmyressä nautittu lounasrisotto nimittäin. Nam, mitä herkkua sekin! Nyt kuitenkin siihen varsinaiseen listaan:
1. Kevyt lounas Parman tyyliin
Blogimatkallamme Emilia Romagnassa vierailimme toki myös Parmassa kinkkutehtaalla, tuleehan täältä maailmankuulu ilmakuivattu kinkku Prosciutto di Parma. Tehdasvierailun jälkeen ohjelmassa oli kevyt lounas eräässä parmalaisravintolassa ja tältä se näytti. Kevyt lounas Parman tapaan piti sisällään ison lautasellinen muutamaa erilaista ilmakuivattua kinkkua jokaiselle, eikä juuri muuta. Ja se maistui taivaalliselta, vaikka jättimäinen kinkkulautanen aiheuttikin ensin pieniä nauruntyrskähdyksiä. Ei herkulliseen makunautintoon näköjään muuta tarvita kuin kasa erinomaista kinkkua. Tosin eivät lautasella olleet pari melonipalaa ja pöytään jaettavaksi tuotu pieni lautasellinen parmesaaniakaan jääneet syömättä. Sanoinko jo että rakastan italialaista ruokaa?
2. Pastalounas Roomassa
Rooman Pastificiossa lähellä Espanjalaisia portaita nautittu pastalounas on ehkäpä hinta-laatusuhteeltaan paras ikinä ja tunnelmaltaan täysi kymppi. Pastapuodin hyllyille raivatuilla pöytätasoilla syöminen paikallisten lounasruokailijoiden keskellä oli elämys ja todellakin jonottamisen arvoista. Muovimukista nautittu viini ei ole koskaan maistunut oikeammalta kuin tuolloin. Lounas oli ehkä vaatimattomin ja edullisin ikinä, mutta niin herkullinen, että Pastificioon on suunnattava seuraavallakin Rooman reissulla.
3. Skumppaa ja suklaamansikoita Karibian risteilyllä
Toisinaan loman parhaaseen hetkeen riittää vain kaunis ilta, oma parveke ja skumppaa sekä mansikoita. Karibianmeri ja Antiguan kaunis rannikko eivät yhtään häiritse kokemusta. Nämä herkut tuotiin hyttiimme henkilökunnan toimesta yllärinä ja saivat allekirjoittaneen sekoilemaan oikein huolella, kun osuin hytin ovelle juuri samaan aikaan, kun lähetystä oltiin toimittamassa. Pian hissikammoinen oli painellut hissillä aurinkokannelle, juossut muun matkaseurueen luokse kertomaan innoissaan hytissä olevasta yllätyksestä ja kohta nautiskelimme herkkuja oman parvekkeen rauhassa. Lisää skumppa- ja mansikkafiilistelyä sekä sitä edeltänyttä sekoilua löytyy tästä postauksesta.
4. Amsterdamin ranskalaiset perunat
Tässä on taas todiste siitä, että yksinkertainen on usein parasta eikä mieleenpainuvaan ruokakokemukseen tarvita välttämättä hienoa ravintolaa, Michelin-tähtiä ja montaa ruokalajia. Joskus katuruokakojusta napatut ranskalaiset perunat ovat ne, joita huomaa kaipaavansa harva se päivä reissun jälkeenkin. Näiden perunoiden nauttimisen aikaan oloni ei ollut paras mahdollinen. Olin tulossa kipeäksi ja Amsterdamin kolea tuuli tuntui kipeytyvässä kurkussa, mutta jollain sairaalla tavalla juuri se teki näiden ranskalaisten nauttimisesta niin mieleenpainuvan kokemuksen. Nimittäin sillä samaisella hetkellä kun sain ensimmäisen ranskalaisen suuhuni, unohdin kurkussa kasvavan kaktuksen sekä luita ja ytimiä hytisyttävän epämääräisen vilun ja säryn. Maistoin suussani vain rapeiden ranskalaisten ja paksun majoneesin taivaallisen liiton ja sanoitte lohturuokailusta mitä tahansa, niin tämä oli lohturuokaa parhaimmillaan! Lisää Amsterdamin katuruoasta täällä.
5. I Salentinin carpaccio
Elämäni parhaan carpaccion olen nauttinut I Salentinissa Milanossa. I Salentini on ravintola, johon ei ihan sattumalta tule eksyttyä, joten siellä on hyvät mahdollisuudet nautiskella illallista pelkkien paikallisten seurassa ja sehän on aina vaan plussaa. Carpaccio oli herkullista, mutta pidin kovasti myös sen kanssa tarjoillusta roséviinistä sekä ravintolan tunnelmasta ja siitä, että italian kielellekin tuli käyttöä. Kaiken kruunasi jälkkäriksi nautittu valuva suklaaleivonnainen. Voi nam!
6. Gorillan jälkiruoka
Taannoinen ruokabloggaajien seurassa vietetty blogimatka Kööpenhaminaan oli todellista ruokailottelua ja olenkin heti kotiin palattuamme haaveillut seuraavasta ruokamatkasta Köpikseen. Se on antanut odottaa itseään jo puolitoista vuotta, mutta vielä minä palaan Kööpenhaminaan herkuttelemaan, se on varma! Edellinen reissu oli tosiaan täynnä upeita ruokaelämyksiä. Paras yksittäinen annos oli ehdottomasti Gorillassa nautittu jälkiruoka. Vaatimattoman oloinen luumujälkkäri yllätti meidät täysin. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen ajatukset häädieetistä lensivät komeassa kaaressa roskikseen ja kaavin lautasen tyhjäksi viimeistä murua myöten. Miten mikään voi olla näin hyvää!
7. Pizzaslicet Prahan kadulla
Silläkin uhalla, että maineeni ruokabloggaajana on mennyttä tämän pizzeriahehkutuksen jälkeen, haluan nostaa Prahan Borsalinosta napatun pizzaslicen mukaan mieleenpainuvimpien ruokaelämysteni listalle. Tämä on kieltämättä melkoisen epämääräinen ruokavinkki. Joku kämänen peruspizzeria Prahan sivukadulla. Jotenkin sieltä mukaan napattu ja kadulla kiireessä hotkaistu pizzapala jäi kuitenkin mieleen yhtenä maukkaimmista pizzapaloista koskaan. Sen nauttimiseen yhdistyi lähdön haikeus, pienoinen kiire lentokentälle ja yllätys siitä, että sattumanvaraisesti mukaan napattu pizza voi olla niin hyvää. Ehkä tähdetkin olivat oikeassa asennossa, sillä itseänikin mietityttää edelleen, miten joku tavallinen pizzaslice voi tehdä niin lähtemättömän vaikutuksen.
8. Nizzan salaatti Nizzassa
No hei, tarvitseeko muuta edes sanoa? Nizza ja Nizzan salaatti. Rantakadun terassilla tyttöporukassa. Reissun ensimmäinen ateria ja loma vasta alkamassa. Täydellistä. Tämä kohta ei muita perusteluja kaipaa.
9. Relais Vignalen ravintola
Relais Vignale on Chiantin viinialueella pienessä Radda in Chiantin kylässä sijaitseva hotelli, jossa yövyimme häämatkallamme. Hotellissa sijaitsee myös aivan ihana ravintola, jonne muutkin kuin hotellin vieraat saapuvat illalliselle. Tässä vinkissä korostuu etenkin miljöö, sillä terassimaisesta ravintolasta aukeavat maisemat Chiantin kumpuileviin maisemiin ovat aivan mielettömän ihanat. Ei sillä etteikö ruokakin olisi ollut herkullista, mutta täällä mikään tietty annos ei noussut yli muiden. Kaikki maistamamme oli tasaisen hyvää ja ihanan italialaista. Parhaiten mieleen jäi tunnelma, maisemat ja se, että seuraavankin pöytään kannettavan annoksen tiesi olevan herkullista. Tasaisen vahva suoritus.
10. Tikkupullaa Köpiksessä
Ja muut I’m A Kombon elämykset. Takaisin Köpikseen siis. Tämä illallinen oli kansainväliselle bloggaajaporukallemme erikseen varattu ja ymmärtääkseni I’m A Komboon ei ihan tuosta vaan astella illalliselle. Pitää olla oma porukka ja esimerkiksi polttareiden viettoon paikka on kuulemma omiaan. Koko I’m A Kombossa nauttimamme illallinen oli elämyksellinen ja kaukana normaalista ravintolaillallisesta. Söimme illan aikana muun muassa kirjakaupassa, ravintolan keittiössä ja varastossa. Kaiken kruunasi tikkupullien paistohetki sisäpihalla maailman rumimmissa toppatakeissa helmikuun viileässä illassa, jota lämmitti tynnyreissä loimottava tuli sekä kädessä oleva inkiväärijuoma. Kuva on surkea, mutta elämys oli sitäkin mieleenpainuvampi. Vastaavaa ei varmasti pääse kokemaan ihan helposti, jos koskaan.
11. Jäätelö Riomaggioren rannalla
Olimme juuri saapuneet Riomaggioreen, joka osoittautui heti kauneimmaksi koskaan näkemäkseni paikaksi. Olimme kippistäneet junamatkan aikana täyteen tulleelle 1000 Instagram-seuraajalle rantaravintolan terassilla ja nautimme sen jälkeen yhteisen kupillisen jäätelöä Riomaggioren rannalla. Sydän oli täynnä iloa ja innostusta, jonka uusi ihana paikka, häämatka ja vasta aluillaan oleva loma saivat aikaiseksi. Se jos joku oli mieleenpainuva hetki, eikä jäätelö ole koskaan maistunut paremmalta.
12. Kuka siivoaa jäljet?
Emme tainneet oikein ymmärtää mihin olimme saapuneet astellessamme Senigallian blogimatkalla erään ravintolan keittiöön. Jotain oli kuitenkin pääteltävissä italialaisten matkanjärjestäjiemme innostuksesta. Tämä kokki lienee jonkin sortin julkkis. Moreno Cedroni – Paikallinen Hans Välimäki kahden Michelin-tähden Madoninna del Pescatore -ravintolassaan. Siellä keittiössä nökötin myös minä maistelemassa huippukokin meille valmistamia ruokamaistiaisia ja ihmettelin vain mihin bloggaaminen onkaan minut taas kerran tuonut. Koko vierailu oli elämys itsessään, mutta parhaiten mieleen jäi rannalla tarjoiltu jälkiruoka nimeltä ”Kuka siivoaa jäljet?”. No asiakas tietenkin. Tosin tämä pesusieni ja muut pöydässä olevat siivousvälineet eivät olekaan ihan tavallisia siivousvälineitä, vaan niistä syntyy näppärästi hauska ja herkullinen jälkiruoka. Niin kekseliästä, taidokasta ja tottakai herkullista. Mitä muuta voi Michelin-kokilta odottaakaan. Tämä vierailu meni niin yli hilseen, että tajusin sen upeuden kunnolla vasta jälkikäteen.
No olihan se Nutellan makuinen macaronkin aika perhanan hyvää Cannesin rantapuistossa nautittuna..
22 Comments
Niin samaa mieltä, että se kokonaisvaltainen tilanne tuo siihen ruokailuun oman sävynsä. Joskus se kaiholla muisteltu ruoka ei maistukaan niin hyvältä uusintakierrosksella. Ruuassa ei välttämättä ole vikaa, vaan se tunne ja tunnelma – uusinnoissa siihen ihan samaan on vaikea palata. Eli pitää muistaa ruokahetketkin ainutkertaisina kokemuksina.
Tunnelmalla on todella tärkeä merkitys ja on tosiaan hyvä muistaa että jokainen ruokahetki on ainutkertainen kokemus. Pitää osata nauttia hetkestä, sillä toista ihan samanlaista ei tule. 🙂
Oon kanssa kyllä niin samoilla linjoilla, että seura ja ympäristö on myös olennainen osa ruokakokemusta! Ja hei ihan mielettömän herkullisia ja tunnelmallisia kuvia :))
Kiitos! Osa kuvista ei ole laadultaan ihan sitä mitä pitäisi, mutta niissä on tunnelma kohdallaan ja sehän on tärkeintä kun muistelee ihanimpia ruokakokemuksia.
Tällaiset jäävät kyllä pitkälti kokematta, kun ei niin ole ruuasta kiinnostunut.
Joskus kyllä töitten puolesta osallistuin Sveitsissä 7 ruokalajin illalliselle, joka kyllä on jäänyt mieleen kaikkine välijäädykkeineen 🙂
Ei kaikkien tarvitsekaan olla ruoasta kiinnostuneita. 7 ruokalajin illallinen on varmasti ollut mieleenpainuva kokemus varsinkin jos ei normaalisti harrasta moisia.
Ihanaa että nostat samalle viivalle hyvät ravintolat ja kadulta ostetut ranskikset! Niin sen pitääkin olla. Olis lohdutonta lukea vaan huippuravintolalistaa.
Ja ne Kombon toppatakit. Ne ei hevillä unohdu!
No niinhän sen tosiaan pitää olla. Muualtakin voi saada hyvää, ellei jopa parempaa, ruokaa kuin huippuravintoloista. Kombon toppatakit olivat tärkeä osa ruokakokemusta. Naurattaa vieläkin että törmäsimme samaan toppatakkiin parin päivän päästä Köpiksen kaduilla. Onneksi sen kantaja ei nähnyt miten holtittomalla naurukohtauksella reagoimme hänen takkiinsa. 😀
Tuo Köpiksen I’m a Kombo -illallinen kuulostaa mielettömältä elämykseltä! Tikkupullia, nam! Just muutama päivä sitten siskon kanssa muisteltiin lapsuuden kesäleiriä, jolle osallistuimme useampana kesänä, ja jossa joka ilta kokoonnuttiin nuotion ääreen paistamaan tikkupullia. Se oli päivän kohokohta 🙂
Tikkupullat Köpiksessä oli kyllä hauska kokemus, samoin koko Kombon illallinen. Mulla ei edes ole lapsuudesta tikkupullamuistoja ja silti se oli jotenkin nostalginen hetki. 😀
Hyvää ruokaa löytöä usein paikallisten ”ilmiannon” perusteella; parasta sushia vierailevan keittiömestarin vuoksi ei Japanista vaan Kanarialla, parasta lohta ei suinkaan Pariisin Michelin ravintoloista vaan paikallisten suosimasta paperipöytäliinoilla varustetussa bistrosta… parhaat äyriäiset Karibialla ravintolasta jonka lattia oli vain hiekkaa… parhaat tortillat intiaankylässä Belizessä… puhtaat raaka-aineet ja intohimoisesti ruokaan suhtautuva tekijä… poikkeuksia toki on… Paras pihvi Brysselin lähellä monen Michelinin ravintolasta jossa ”parin vuoden jono”… ja paras harjus Kuusamosta itse pyydetty laavulla mausteena vain suola… kokemusta huippuravintoloista kuin myös paikallisten suosikeista yli 50 maasta tähän asti… hyvä ruoka on iso osa matkan kokonaiaelämystä.
Paikallisten vinkit ovat yleensä parhaita kun etsii hyvää ruokapaikkaa ja kannattaa tosiaan kokeilla myös muuta kuin paikallista ruokaa. Hienoja ruokamuistoja sinulla. Hyvä ruoka on ehdottomasti tärkeä osa matkakokemusta.
Tuo on niin totta, että myös monella muulla asialla on paljon merkitystä, kun pelkästään mauilla – miljöö ja tunnelma vaikuttavat todella paljon. Joka tapauksessa mulla tuli hirveä himo ahmia valtavia määriä ihan mitä tahansa, kun näitä kuvia katsoin. Lounas Parman tyyliin saisi olla jonkinasteinen maailman standardi, jos minulta kysytään…… :–)
Samaa mieltä, lounas Parman tyyliin oli ihan loistava! Matkaohjelmassamme luki muistaakseni vielä että kevyt lounas Parman tyyliin. Mitäpä muuta sitä Parmassa syötäisiinkään kuin kinkkua. 😀 Aluksi katselin lautasta ihmeissäni ja mietin näinköhän saan kinkkukasan uppoamaan, mutta se oli niin herkullista, että olisin voinut syödä vielä vähän lisääkin. 🙂
Kunnon ranut tujakalla majolla maistuu aina törkeen hyvältä. 😛
Niinpä, eikä muuta tarvita! Me elettiin melkein koko Välimeren risteily pelkillä ranskalaisilla ja majoneesilla kun kehitettiin niihin pienoinen pakkomielle ja niitä oli aina saatavilla. Tosi terveellistä, mutta kun yhdistelmä on vaan niin herkullinen! 🙂
Herkullisia ruokakuvia! Ja oon niin samaa mieltä tunnelmasta ja miljööstä, osa ruokakokemuksesta tulee ehdottomasti niistä 🙂
Kiitos! Tunnelmalla ja miljööllä on melkein jopa suurempi merkitys kuin itse ruoalla. Näin on ainakin esimerkiksi sen grillimakkaran kohdalla, joka on normiarjessa ihan tylsä juttu, mutta retkellä notskissa paistettuna ihan huippuhyvää. Parhaan pullan ikinä olen syönyt ratsastusvaelluksen taukopaikalla ja usko tai älä, se oli ihan tavallinen kaupan pitko, mutta maistui niin hyvälle, että oli pakko ottaa vielä toinen pala. Kotona koko pulla olisi varmaan jäänyt syömättä.
Näistä niin näkee, että ruoka on sinulle intohimo. Ihania kokemuksia varmasti jokainen. Tuo Rooman pastapaika pitäisi yrittää panna mieleen. Ei juuri nyt ole matkaa sinne suunnitteilla, mutta kun ei koskaan tiedä.
Rooman pastapaikka on ihan huippu! Sellaisellekin jolle ruoka ei ole yhtä iso intohimo. 🙂
Olipa kiva postaus. Itse myös myös vannon italialaisen ruoan nimeen, mutta toinen heikkouteni on japanilainen ruoka aina susheista sashimiin ja kaikkea siltä väliltä:)
Kiitos! Minäkin pidän italialaisen lisäksi kovasti myös japanilaisesta ruoasta. Raskausaikana himoitsin eniten suurta herkkuani sushia. 🙂