_c_matka_skeppsholmen

Skeppsholmen, Tukholma

Gamla Stan ja Djurgården lienevät tuttuja kaikille Tukholman kävijöille, mutta oletko koskaan vieraillut niiden väliin jäävällä Skeppsholmenilla? Pienehköltä saarelta ja sinne johtavalta sillalta saa upeita merellisiä kuvia Tukholmasta ja kuvauspaikkojen houkuttelemina mekin suuntasimme kohti Skeppsholmenia.

Maisemat Kungsträdgårdenilta Skeppsholmenille käveltäessä ovat kieltämättä aika kivat. Gamla Stan näkyy oikealla puolella ja näyttävä hotellilaiva odottaa sillan yli päästyä heti oikealla. Meri on kaikkialla läsnä.

Saarella on myös Moderna Museet ja erilaisia taideteoksia voi ihailla saaren puistoalueillakin. Tai no ihailla ja ihailla, siitä voidaan olla montaa mieltä.. Minä käyttäisin sanaa ihmetellä taideteoksia.
Jatka lukemista

hyvinkäänsairaala-3

Bloggaaja synnyttämässä

Heinäkuinen aamu klo 6.30. Herätyskello soi hyvissä ajoin ennen sairaalaan lähtöä, jotta ehdin linkittää Instagram Travel Thursday – postauksen ennen sairaalaan lähtöä. Raskaus on nyt päivän yliaikainen ja synnytys käynnistetään, mutta blogihommat pitää tehdä ensin.

Sairaalassa köllöttelen hetken käyrillä kunnes saan ensimmäisen lääkkeen. Samalla on hyvä selailla somea. Instagramin päivitin jo matkalla sairaalaan. Kun saan luvan nousta ylös lähdemme tutustumaan viikonloppureissumme matkakohteeseen kuin kunnon matkabloggaajat ainakin.
Jatka lukemista

hernelisuke

Ranskalainen hernelisuke

Aina kun julkaisemme tällaisen helpon lisukereseptin, mietimme onko se postauksen arvoinen. Joka kerta olemme kuitenkin saaneet todeta, että epäröinti on turhaa. Juuri tällaisia reseptejä kaivataan. Helppoja ja nopeita lisukkeita arkeen. Ei sen tarvitse aina olla niin monimutkaista. Tässä siis vaihtelua ihan siihen perusarkiruokaan ranskalaisen hernelisukkeen muodossa. Olkaa hyvät!

Jatka lukemista

pororesepti

Hyvää porosta – 7 herkullista pororeseptiä

Kun muutimme uuteen kotiimme ostimme pakastimeen puolikkaan poron. Siitä riittäisi kokattavaa pitkäksi aikaa ja into ruoanlaittoon olikin kova, kun pääsimme vihdoin ihanaan isoon uuteen keittiöömme touhuamaan. Pororuokia tulikin tehtyä paljon. Oli käristystä, pulled poroa, sisäfilettä, ulkofilettä ja paahdettuja luita. Ihan tässä mietin pitäisikö taas ostaa poronlihaa pakastimeen, mutta voi olla, ettei vauvavuotena tule laitettua ruokaa niin suurella innolla kuin ensimmäisenä vuotena uudessa kodissa.

Omia tekeleitään ei pitäisi moittia, mutta ihan vähän minua kyllä häiritsee näiden postausten kuvien laatu, vaikkei kuvat olekaan edes kovin vanhoja (sieltä vasta hirveitä kuvia löytyykin!). Olemme päivittäneet kuvauskalustoa ja oppineet sekä paremmiksi kuvaajiksi, että paremmiksi kuvankäsittelijöiksi, ja nykyisellä osaamisella moni asia kuvissa pistää silmään.

Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, sillä maku näissä ruoissa on enemmän kuin kohdallaan ja halusin ehdottomasti koota kaikki pororeseptimme yhteen postaukseen. Kotimaista poronlihaa kun ei voi koskaan hehkuttaa liikaa. Tässä siis seitsemän parasta pororeseptiämme, olkaa hyvät!
Jatka lukemista

_c_ravintola_cafepostres-1

Cafe Postres, Porvoo

Loppukesän päivä Porvoossa. Vanhoilla mukulakivikaduilla kulkee lähinnä ulkomaalaisia turisteja ja lounastauolla olevia paikallisia. Koulut ovat jo alkaneet ja suurin osa suomalaisista on palannut työpaikoilleen. Sitten ollaan me, joita arjen alkaminen ei tänä vuonna koske. Minä ja vaunuissa nukkuva vauva. Ja toki mukana on myös viimeistä kesälomapäiväänsä viettävä Henkka. Porvoossa paistaa aurinko, mutta taivaanrannasta kohoavat tummat pilvet kehottavat etsiytymään sisätiloihin. Kohta sataa ja paljon.

Olemme juuri nauttineet aamiaisen Zum Beispielissa ja sen päälle maistuisi vielä jokin makea herkku. Kahviakin voitaisiin vielä nautiskella kupilliset, sillä meillä on koko päivä aikaa nauttia kiireettömästä loppukesän päivästä. Sillä sipuli -blogissa oli kehuttu Cafe Postresin tarte tatinia siihen malliin, että herkkua oli pakko päästä maistamaan. Niinpä astelemme kahvilan ovesta sisään.

Jatka lukemista

_c_matka_agriturismo-13-1080x748

Ca’ Monti – Vuosipäivän illallinen Italiassa

Syyskuun 11. päivä on tärkeä päivämäärä. Enkä puhu nyt vuoden 2001 terroriteoista, vaan vuodesta 2008, jolloin seisoin 11.9. hyvissä ajoin ennen kello kuudeksi sovittuja treffejä Cantina Westin edessä. Odotin netissä tapaamaani miestä saapuvaksi ja jännitti ihan pirusti.

Vuoden päästä eli 11.9.2009 seisoin taas Cantina Westin edessä samaa miestä odottaen. Olimme seurustelleet vuoden ja juhlimme sitä ensitreffipaikassamme. Vuosipäivän juhlimisesta tuli nopeasti tärkeä perinne ja olemme viettäneet sitä joka vuosi eri kaupungissa. Niin, tuo mies jota odotin, oli tietysti Henkka.
Jatka lukemista

parsakaalilisuke-3

Paahdettu parsakaali – Helppo kasvislisuke

Helpoille kasvislisukkeille on aina tarvetta, eikö? Me valmistimme eräänä päivänä naudanpihvin ja lohkoperunoiden kaveriksi paahdettua parsakaalia, joka maustettiin valkosipulilla ja sitruunalla. Lopputulos oli niin herkullinen, että olisin voinut napsia parsakaaleja kuin sipsejä.

Itseasiassa paahdetut parsakaalit toivat hieman mieleen lehtikaalisipsit, etenkin kun parsakaalien antoi hieman kärähtää uunissa. Rapeaksi paahtuneet parsakaalit voi viimeistellä halutessaan parmesaanilla, mutta hyvältä ne maistuvat ilman juustoakin. Kovin kauniilla ulkonäöllä tätä lisuketta ei sen sijaan ole siunattu, mutta makuhan on tärkeintä.
Jatka lukemista

chezpalmyre

12 unohtumattominta ruokakokemusta maailmalta

Ruoan ei tarvitse aina olla tajunnanräjäyttävää gastronomista ilotulitusta (saa se toki olla sitäkin), vaan usein mieleenpainuvimpiin ruokahetkiin kuuluu oikeanlainen tunnelma. Myös seuralla ja miljööllä on suuri merkitys. Mietitäänpä vaikka ihan tavallista makkaraa. Kun sen työntää kotona uuniin ja syö arkipäivänä telkkarin ääressä, ei kokemus todellakaan ole mitenkään mieleenpainuva. Mutta kun sama makkara otetaan mukaan retkelle luonnon helmaan ja se paistetaan laavulla nuotion äärellä, maistuu makkara maailman parhaimmalta ruoalta. Se ruokakokemus jää mieleen, vaikka kyseessä on kuitenkin vaan ihan tavallinen makkara.

Nämä tähän keräämäni ruoat maailmalta ovat kaikki herkullisia, osa erityisen taidokkaasti valmistettuja tai muuten vaan maailman maukkainta omassa lajissaan, mutta kaikkiin liittyy myös tietty tunnelma, joka teki ruokien nauttimisesta entistä mieleenpainuvampaa. Muistot ruokahetkien takana ovat se juttu, miksi rakastan ruokamatkailua. Oikeassa ympäristössä tavallinen Nizzan salaatti maistuu taivaalliselta, eikä jäätelö ole ollut ehkä koskaan parempaa kuin Riomaggioren kivikkoisella rannalla nautittuna.

Yritin pitää tämän kymmenessä, mutta listalle tunki väkisin 12 mieleenpainuvaa ruokakokemusta. Plus se yksi, joka komeilee postauksen artikkelikuvassa. Nizzan Chez Palmyressä nautittu lounasrisotto nimittäin. Nam, mitä herkkua sekin! Nyt kuitenkin siihen varsinaiseen listaan:
Jatka lukemista