uuniperuna-3

Kaksi lempparitäytettä uuniperunoille

Yli 39 asteen kuume, holtiton tärinä ja vapina, viikko tiputuksessa, kolme yötä sairaalassa, neljä vuorokautta kotisairaanhoidossa, voimaton olo ja kyyneleet sekä vaikerrus, jotka pääsevät ilmoille kun imetän kauttaaltaan tulehtuneesta rinnasta. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa eivät ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista. Rintatulehdus on tullut valitettavan tutuksi sen ärhäkkäimmässä muodossa ja kurja vaiva on luonnollisesti hieman varjostanut tummilla pilvillään vaaleanpunaista vauvakuplaamme. Eikä aina ihan niin hiemankaan vaan itku on ollut herkässä monena sairaspäivänä.

Nyt kuitenkin tulehdus näyttäisi olevan selätetty ainakin toistaiseksi ja toivottavasti lopullisesti, vaikka pelkäänkin ihan hulluna sen uusiutuvan. Uusiutuu tai ei, olemme onneksi päässeet maistamaan vihdoin hieman normaalimpaakin elämää vauvan kanssa. Siinä missä tulehduksen ollessa päällä jaksoin lähinnä nukkua, syödä ja imettää, olen nyt innostunut taas normaaliin tapaani suunnittelemaan ja touhuamaan kaikenlaista ja blogillekin on jäänyt enemmän aikaa. Sairaalaruokien jälkeen on maistunut kunnon kotiruoka ja uuniperunat parilla eri täytteellä on aina erittäin toimiva vaihtoehto.

Niin, uuniperunaa, maistuisiko sinullekin? Perinteinen kinkku-ruohosipulitäyte toimii mielestäni aina, mutta tällä kertaa suosikikseni nousi uusi kokeilu, eli ihana cayannepippurilla terästetty avokado-pekonitäyte, johon rapea pekoni tuo kivaa suutuntumaa. Teimme molempia täytteitä, sillä vaihtelu virkistää ja toisaalta hyväksi todettu kinkku-ruohosipulitäyte oli mukana myös siltä varalta, ettei avokado-pekonikokeilu olisikaan toimiva. Vaan oli se ja ensi kerralla teemme sitä varmasti uudestaan.
Jatka lukemista

_c_matka_carrara

Carrara, Italia

Tiedätkö mitä yhteistä on Pantheonilla, Daavid-patsaalla, Oslon oopperatalolla ja Finlandia-talolla? No tietysti se, että niihin käytetty marmori tulee toscanalaisesta Carraran vuoristokaupungista. Etkö sitä muka tiennyt? En minäkään tiennyt aiemmin.

Vuorenrinteellä valkoisena hohtavat louhokset näkyvät kauas Toscanan rannikolle asti, marmorilastia kuljettavat rekat ajavat mäkeä alas ja koko louhosten ympäristö on valkoisen marmoripölyn peitossa. Täältä tulee kuuluisa Carraran marmori.
Jatka lukemista

karkkibuffet-1

Karkkibuffet

Karkkibuffetista on tullut viime aikoina todella suosittu ohjelmanumero häihin. Lähes kaikissa häissä, joissa olemme viime vuosina olleet, on ollut karkkibuffet ja sehän on sopinut kaltaiselleni irtokarkkifanille paremmin kuin hyvin. Siellä minä olen kauhonut nameja vähintään yhtä innoissani kun vieressäni karkkeja rohmuavat lapsivieraat ja tottakai myös omissa häissämme oli karkkibuffet. Oletko kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että karkkibuffet sopii mainiosti myös muunlaisiin juhliin? Jos se on häissä jo lähes itsestäänselvyys, niin muissa juhlissa se saattaa olla juuri se seikka, joka yllättää ja jää vieraiden mieleen.

Karkkibuffet on näppärä etenkin jos ei jaksa alkaa leipoa montaa eri sorttia kakkuja ja leivonnaisia, mutta jotain makeaa pitäisi kuitenkin olla tarjolla. Karkkibuffet on helppo valmistella hyvissä ajoin etukäteen (jos vaan malttaa pysytellä pois karkkivarastoilta) ja se täydentää myös hieman suppeampaa makeiden leivonnaisten tarjontaa. Juhlakakku ja karkkibuffet riittävät oikein hyvin makeaksi tarjottavaksi. Lisäksi voi laittaa vielä vaikkapa keksejä tarjolle, niin makeannälkä saadaan varmasti taltutettua. Karkkibuffet sopii erinomaisesti lastenjuhliin, mutta myös aikuisten valmistujaisiin, synttäreille, kesäjuhliin ja kaikkiin isoihin sekä pieniin bileisiin.

Me rakensimme karkkibuffetin äitini yllätyssynttäreille, joiden teemana oli lavatanssit. Keräsimme buffetiin vanhempia karkkibrändejä, kuten aakkosia ja hopeatoffeeta. Yhteensä karkkilaatuja oli kuusi ja se olikin oikein sopiva määrä parinkymmenen hengen juhliin. Vähän hedelmää, vähän salmiakkia ja muutamaa erilaista toffeeta.
Jatka lukemista

IMG_6586

Sinisimpukat valkoviinissä

Juhlin viimeisimpiä syntymäpäiviäni ihan vaan kotosalla Henkan kanssa möllöttäen. Korkkasimme viinipullon ja söimme hyvää ruokaa. Alun perin tarkoituksena oli hakea take away -sushia ja juoda valkkaria, mutta suunnitelmat paisuivat, valkkari vaihtui shampanjaan ja sushialkupalan jälkeen teimme vielä pääruoaksi ison vadillisen sinisimpukoita. Oli muuten mahtava menuvalinta kun ottaa huomioon, että olin tuolloin jo raskaana tietämättä sitä kuitenkaan vielä itse. Sushia ja shampanjaa, jep jep. Jäi muuten viimeiseksi kerraksi yhdeksään kuukauteen, sillä molemmathan ovat möhömahojen kiellettyjen ruokien (ja juomien) listalla.
Jatka lukemista

_c_matka_cannondoro

Hotel Cannon d’Oro, Siena

Yksi tärkeimmistä kriteereistä hotellia valitessamme, etenkin Välimerellä keskikesän helteiden aikaan, on ehdottomasti ilmastointi. Olimme valinneet Sienankin hotellin sen mukaan, että sijainti olisi ok, huoneessa olisi ilmastointi ja aamiainen on aina plussaa siihen päälle. Kriteerit täyttävistä hotelleista valitsemme sitten sen edullisimman, tai jos hinnassa ei ole suurta eroa niin sen, josta tulee kivoin fiilis.
Jatka lukemista

Nutella-banaanikakku

Olen pitänyt lapsesta lähtien kaikesta missä on banaania jopa siinä määrin, että nimitimme toisiamme erään ystäväni kanssa Omenaksi ja Banaaniksi. Minä kun rakastin banaania ja ystäväni omenaa hedelmien kaikissa olomuodoissa. Banaani on edelleen yksi lempivälipaloistani, banaanijäätelö on ihanaa ja yleensäkin kaikki missä on banaania, uppoaa tälle kulinaristille paremmin kuin hyvin.

Toinen ikilempparini on Nutella, johon kehitän hetkessä sellaisen riippuvuussuhteen, etten uskalla ostaa sitä kotiin kuin harvoin. Purkin kansi aukeaa ihan liian usein ja onnistun tunkemaan lusikallisen Nutellaa suuhuni jopa itseltäni salassa. Yhtäkkiä suu vaan on täynnä Nutellaa ja harvoinpa se jää siihen yhteen lusikalliseen.

Yksi asia, josta sen sijaan en yleensä välitä, ovat kuivakakut. Tiikerikakku on ihan hyvää silloin kun se on juuri paistettu, mutta muuten en koe mitään suuria himoja kuivakakkuja kohtaan. Siksi Nutella-banaanikakun resepti herätti mielessäni ristiriitaisia tunteita. Kuivakakku – njäääh! Banaani – jees! Nutella – todella jees!! No, kokeillaan nyt sitten. Ja hyväähän siitä tuli. Parasta koskaan maistamaani kuivakakkua.
Jatka lukemista

_c_matka_opera02

Opera 02 di Cà Montanari

Pitkä käytävä on valaistu niin, että sitä pitkin näkee juuri ja juuri kävellä. Oikealla puolella oleva seinä on lasia ja sen takana on iso kasa tynnyreitä pitkissä riveissä. Vasemmalla puolella olevien ovien pielissä lukee huoneiden nimet. Grappa, Vino, Aceto.. Viimeisenä on meidän huoneemme. Miele eli hunaja.
Jatka lukemista

rosmariiniperunat

Rosmariiniperunat

Yksi lempilisukkeistani on ehdottomasti rosmariiniperunat. Rapeaksi paahdetut perunat reilulla rosmariinimäärällä ja suolalla maustettuna maistuvat hyvältä sellaisenaankin ja kun haluan hemmotella itseäni, paistan perunoiden kaveriksi kunnon pihvin. Muuta ei sitten tarvitakaan. Tai ehkä vähän vihersalaattia tai neulapapuja niin on jotain vihreääkin lautasella.

Tällä kertaa tein rosmariiniperunoita ranskalaiseen tapaan pannulla paistaen. Jauhoisiin perunoihin paahdettiin ensin rapea pinta kovalla lämmöllä, minkä jälkeen ne haudutettiin pehmeiksi kannen alla. Mausteeksi tuoretta rosmariinia, suolaa ja pippuria. Valmista! Ja kyllä muuten maistui hyvälle.
Jatka lukemista