Kahviloiden Wien

Voihan kahvi millaisella vakavuudella siihen voikaan suhtautua. Wien jos joku on kahvilakaupunki ja kahvi on siellä elämän ja kuoleman asia. Kärjistetysti ja karrikoiden sanottuna. Samalla tyylillä siis kuin millä tämä koko postaus on kirjoitettu. Ettäs tiedätte.

Aloitetaanpa siitä, että mennään Wienissä kahvilaan ja tilataan kahvi. Mitä tapahtuu?

A: Tarjoilija nauraa sinulle.
B: Tarjoilija sanoo ettei sellaista ole.
C: Tarjoilija läväyttää tuhahtaen kahvilistan eteesi.

Oikea vastaus voi olla mikä vaan yllä olevista vaihtoehdoista, mutta ei mikään muu. Wienissä ei ole tavallista kahvia. On vaan mahtava lista erilaisia kahveja, joista melange muistuttaa cappuccinoa. Loput voit luntata vaikka Tripsterin kahvioppaasta.

Kun olet tilannut melangen tai muun kahvin, taivas aukeaa. Kahvi on todella hyvää ja yhden kahvin hinnalla saa hengata kahvilassa ikuisesti. Tai ainakin kahvilan sulkemiseen asti. Joskus pääsee nauttimaan livemusiikista ja lähes aina sivupöydältä voi napata viihdykkeeksi lehden, jota lueskella kiireettömästi kahvikupin äärellä. Kunhan muistaa kumartaa tarjoilijaa.

Kyllä, juuri näin päin. Tarjoilija on kahvilassa kuningas. Hän on muun kansan yläpuolella, tai niin he ainakin yhä luulevat olevansa, vaikka niistä ajoista on jo vuosikymmeniä, kun tarjoilijan ammatti oli kaikista arvostetuin. Yhtä kaikki, tarjoilijalla on oikeus olla tyly, töykeä ja ynseä. Olethan sinä vain asiakas. Hän on sentään Tarjoilija.

Nykyään kaikki wieniläiskahviloiden tarjoilijat eivät osaa suhtautua ammattiinsa tarpeeksi suurella vakavuudella, mutta he saattavat silti yrittää esittää töykeää etenkin vanhimmissa kahviloissa. Turistit osaavat odottaa ja jopa haluavat sitä. Ynseä tarjoilija on näytös, jota tullaan seuraamaan.

Jos sokerihammasta kolottaa, löytyy apu kahviloiden yltäkylläisistä kakkuvitriineistä. Sacher-kakku on ilmiselvä valinta. Sen alkuperästä on käyty valtaisia taisteluja, jotka voitti lopulta Cafe Sacher.

Nimensäkin mukaisesti Cafe Sacher saa nyt kertoa olevansa alkuperäisen ja aidon Sacher-kakun koti, toisin kuin pyrkyrikahvilat, joista joku yritti viedä mahtavan tittelin Cafe Sacherilta siinä onnistumatta. Mokomakin kopioija.

Sacherin lisäksi kannattaa maistaa ainakin Apfelstrudelia. Koska vain Cafe Sacher saa sanoa olevansa Sacher-kakun alkuperäinen keksijä, on suurin osa muista kahviloista kehitellyt oman nimikkokakkunsa tai -leivonnaisensa, joiden uskon olevan aina mainio valinta. Kuivakkaa Sacheria ei ole nimittäin vaikea voittaa.

Ikäloppuihin Perinteikkäisiin kahviloihin jonotetaan kadulle ja nurkan taakse asti. Cafe Hawelka, Cafe Central, Cafe Landtmann ja jo mainittu Cafe Sacher ovat esimerkkejä näistä jo legendoiksi nousseista kahviloista, jotka voivat surutta pyytää ylihintaa tarjoiluistaan. Asiakkaita kyllä riittää silti.

Itse viihdyin hyvin Palmenhausin kahvilassa, josta postauksen lopusta löytyvät kuvat on otettu. Niistä voit päätellä, mistä kahvila on saanut nimensä. Vanhojen kahviloiden lisäksi Wienissä onkin lukuisia uudempia kahviloita, jotka jatkavat kaupungin kahvilaperinteitä modernimmalla otteella.

Vanha kahvila lienee elämys, mutta itse lähinnä ahdistuin kun kävin muutaman sellaisen ovella kurkistamassa tungosta eikä jonottaminen tammikuisessa viimassa houkutellut jäämään. Ehkä ensi kerralla suuntaan kuitenkin kokemuksen vuoksi johonkin ikäloppuun kahvilaan viihtymään tylyn tarjoilijan olemattomasta palvelusta ylihintaisen kahvin sekä kuivan Sacherin ääreen.