Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tarinoita Tuusulanjärven alueelta – Haarajoen vanha mylly

Kävelen reippain askelin pitkin vanhaa siltaa, joka ylittää Keravanjoen. Joki haarautuu tässä lähistöllä. Siitä Haarajoki on saanut nimensä. Tummanpuhuva vanha mylly tervehtii minua tien laidalla. Taivas hehkuu liilan ja vaaleanpunaisen sävyjä. Ilma väreilee taianomaista tunnelmaa. On ihan älyttömän kaunista. Syksyiset auringonlaskut ovat parhaimmillaan juuri tällaisia.

Ihailen maisemaa ja sisälläni läikähtää jännityksensekainen onnen tunne. Maailma on niin ihmeellinen. On kauniita maisemia, auringonlaskuja ja luontoa. On pieni elämän alku sisälläni. Siitä ei tiedä vielä juuri kukaan. Olen saanut vasta itsekin tietää ja sulattelen ajatusta 9 kuukauden kuluttua alkavasta äitiydestä ja perhe-elämästä. Pienestä vauvasta, joka kasvaa sisälläni. Maailma on niin ihmeellinen.

Tuo syksyinen lenkki vuonna 2015 on jäänyt mieleeni hyvin. Haarajoen mylly on osunut lenkkipolkuni varrelle monta kertaa muulloinkin. Olen ihaillut sitä auringonpaisteessa helteen kirvoittamat hikipisarat otsallani. Olen pysähtynyt kuuntelemaan kosken kuohua keväisin ja ihastelemaan ruskan värjäämää maisemaa. Talvella en kulje näillä seuduilla kovinkaan usein, mutta toisinaan silloinkin.

Toiseen suuntaan askel kulkee aina hyvin. Aiemmin vanhaa siltaa pitkin, nyttemmin uutta vuonna 2016 rakennettua kulkien. Takaisin päin hölkätessä lenkkitossut alkavat jo painaa. Viimeistään sillalta alkava ylämäki vie viimeisetkin mehut.

Vaaleanpunaisena ja liilana hohtaneen syksyisen illan jälkeen koitti kevät, kesä ja uusi syksy. Puiden pukeutuessa taas keltaisen ja oranssin sävyihin ylitin sillan lastenvaunuja työntäen. Elin ihmeellistä aikaa esikoiseni kanssa.

Myöhemmin lapsi siirtyi polkupyöräni kyytiin kun huristelimme sillan yli luontoretkelle Lemmenlaaksoon ja siinä välissä vaunujen kyydissä oli tuhissut myös kuopus. Joskus työnsin painavia tuplarattaita, joiden kyydistä kuului iloista höpötystä.

Kun lapset aloittivat päiväkotitaipaleensa juoksin myllyn ohi keskellä päivää tuoreena yrittäjänä. Huomaan suuntaavani tänne etenkin silloin kun haluan tuulettaa ajatuksiani. Kun elämässä tapahtuu isoja ja pieniä myllerryksiä. Silloin tutut jokimaisemat, pellot ja metsän humina rauhoittavat. Vanha mylly tietää jo paljon minunkin tarinoitani.

Haarajoen vanha mylly on vaikuttava näky. Harmaa patinoitunut pinta kertoo ajan kulumisesta. Rakennus on komea ja seisoo ylväänä padon luona. Se on ollut siinä jo 1700-luvulta alkaen. Vesistön viimeinen mylly.

Vanha mylly kertoa voi monta tarinaa. Sen sain huomata myös kun jaoin kuvan Haarajoen myllystä Facebookin Järvenpää-ryhmään. Mylly, silta ja pato kuuluvat monien lapsuusmaisemiin. Sillan yli on kuljettu kouluun, myllyllä on käyty jauhattamassa viljat, joella on kalastettu ja sen rantakivillä on leikitty. Myllyn omistajaa Jalmaria käytiin kuulemma tervehtimässä hevoskyydillä. Kertoipa joku tipahtaneensa joella jäälautalta veteen matkalla kotiin. Mitäköhän äiti siitä tuumasi?

Kerrotaan myös hieman hurjempaa tarinaa Haarajoen myllyyn ja siltaan liittyen. Urbaanin legendan mukaan vanhan sillan ketjuihin on joskus hirtetty ihmisiä. Kaikissa vanhoissa paikoissa on omat kauhutarinansa.

Myllyn tuntumassa sijaitsee myös Haarajoen kartano ja Lemmenlaakson luonnonsuojelualue. Omakotitalojen lisäksi alueella on myös viehättävä siirtolapuutarha. Alue on harvaan asutettua. Myllystä nimensä saaneen kaupunginosan alueella asui vuonna 2014 vain 121 ihmistä.

Myllyn alueen maisemassa yhdistyvät metsä ja maaseutu. On hevostalleja, romahtaneita latoja ja uudempaakin rakennuskantaa. On hyvät lenkkipolut, jotka kutsuvat luokseen yhä uudestaan ja uudestaan. Välillä vastaan tulee hevosia. Nykyään useammin kuitenkin autoja.

Joen varrelta löytyy myös mainio geokätkösarja, jossa pääsee kiipeilemään puuhun ja menettämään hermonsa erään kekseliään kätkön luona, josta tuli ärsyttävyydestään huolimatta lempparini. Kaikkia varrelta virran löytyviä kätköjä emme ole vielä etsineet. Täytyy ottaa loputkin työn alle vaikka taas ensi keväänä.

Padon purkamisesta on puhuttu paljon ja pitkään. Aihe on ollut syksyllä 2020 taas tapetilla. Saa nähdä pääseekö mylly todistamaan taas uudenlaisia tarinoita vanhan padon purkamiseen liittyen. Myllyyn ei onneksi aiota koskea. Se saa vartioida Järvenpään maisemia jatkossakin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply