Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ruokabloggaaja Wienissä

Olipa kerran ruokabloggaaja Wienissä. Hän oli asettanut missiokseen maistaa reissun aikana gulassikeittoa ja ryhtyi heti tuumasta toimeen.

Ruokabloggaaja asteli ystävänsä kanssa heti kaupunkiin saavuttuaan ravintolaan kunhan he olivat ensin ratkaisseet vaikean mysteerin nimeltä “Mihin suuntaan ovi aukeaa”. Hienostuneesti v*ttuileva tarjoilija ohjasi heidät pöytään.

Ruokabloggaaja tutki ystävänsä kanssa menua. Siellä luki kahdessa kohdassa gulassi. Heille ei tullut mieleenkään tilata gulassia siltä sivulta, jossa lukee “keitot”, vaan tietysti sieltä toisesta kohdasta sillä seurauksella, että hienostuneesti v*ttuileva tarjoilija toi heille gulassikastikkeen isojen lihaknöllien kera. Ilman lisukkeita tietysti. Eiväthän he olleet sellaisia tilanneet.

Että hyvin meni! Kylläpä ruokabloggaaja tunsi itsensä taas ammattimaiseksi ja hyväksi työssään. Lihakastike nimeltä gulassi oli kuitenkin maukasta, joten ei se ihan turha ruokailuhetki ollut, vaikkei gulassikeiton maistaminen tällä kertaa onnistunutkaan.

Onneksi oli vasta ensimmäinen reissupäivä ja monta ruokailuhetkeä edessä. ”Kyllä me vielä gulassikeitot tilataan”, tuumasi ruokabloggaaja.

Ennen sitä piti kuitenkin maistaa wienerschnitzeliä pariinkin otteeseen, maistella juustoja ja espanjalaisia tapaksia, valkosipulikeittoa Bratislavan päiväretkellä ja herkutella tuhdeilla aamiaisilla ja Sacher-kakulla. Vaan missä on gulassikeitto?

No siellähän se komeili. Paikallisen olutravintolan listalla. Oikein kuvan kanssa! Nyt ruokabloggaaja maistaa vihdoin sitä gulassikeittoa.

Tarjoilija tuli, pyysi tilauksen ja ruokabloggaaja ystävineen kertoi haluavansa gulassikeittoa. Törkkäsivätpä he ihan sormella menun kuvaa, jotta saisivat varmasti haluamansa.

Mutta sitten tapahtui jotain. Tarjoilija kehui heiltä löytyvän myös maukasta kurpitsakeittoa ja suositteli sitä. Miten sattuikaan! Juuri kun ruokabloggaaja ja ystävä olivat himoinneet kurpitsaruokia aamupäivällä torilla kierrellessään. ”Kyllähän me nyt kurpitsakeittoa otetaan!”

Ei siis taaskaan gulassikeittoa. Ei gulassikeittoa koko reissun aikana.

Hyvin meni. Ruokabloggaaja voi olla ylpeä itsestään.

Lasketaanko jos tilasi gulassin ja keiton erikseen?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Tanja / Please Be Seated for Takeoff tiistai, syyskuu 22, 2020 at 12:34

    Huppista, ei tuo kuvan annos ihan gulassilta vaikuta.
    Padalta/muhennokselta se voi vaikuttaa, mutta tuolta ei ikinä!
    Reilusti lientä ja muutama iso lihanpala, woot?

    Muuten, miten tuo tarjoilija kettuili?

    Mulla on päinvastoin kokemus: ihan ystävällistä, mutta ruokamyrkytys iski.

    • Reply Martina keskiviikko, syyskuu 23, 2020 at 09:19

      Oivoi, ruokamyrkytys ei ole kiva.

      Tarjoilija oli oikeasti hauska kokemus. Hän veti wieniläistarjoilijoihin usein liitettyä roolia, josta kerron enemmän tässä postauksessa: https://www.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2020/05/05/kahviloiden-wien/
      Hän siis käytännössä ”v*ittuili” hienoisesti, mutta pilke silmäkulmassa.

      • Reply Tanja / Please Be Seated for Takeoff torstai, syyskuu 24, 2020 at 09:27

        Aah, niin sellaista omanarvontuntoisuutta! Jännä muuten, että mulla ei oo tuosta mitään muistikuvia, mutta en olekaan kyllä viettänyt Wienissä kuin hyvin vähän aikaa ja edellisestä kerrastakin on jo pari vuotta.

        Yksi suosikki lentokenttäravintoloistani kyllä löytyy Wienistä. Lennettiin yhteen aikaan sitä kautta Helsingin ja Belgradin väliä.

        Mutta siinäkin ravintolassa on erityisen hyvä palvelu, että ehkä nykyään ajatellaan, ettei se tarjoilijan ystävälliseksi muuttuminen ole kahvilakulttuurin kuolemaksi, eikä syy tiputtaa UNESCOn maailmanperintölistalta. 😃

        • Reply Martina torstai, syyskuu 24, 2020 at 09:33

          Taitaa olla niin että tarjoilijashow on nykyään käynnissä enimmäkseen niissä muutamissa vanhoissa klassikkokahviloissa. Mekin saimme paljon ystävällistä palvelua, mutta muutamaan hauskalla tavalla töykeäänkin tapaukseen törmäsimme. Tai toinen ei oikeastaan ollut edes hauska, eikä kahvilassa, joten se taisi olla ihan rehellisesti sanottuna huonoa palvelua. Mutta muuten pidin kyllä wieniläisten palvelualttiudesta.

          Mulle jäi mieleen Wienin lentokentän eräs kahvila, joka oli viihtyisä ja josta sai tosi maukasta kahvia. Muistan iloinneeni sitä miten tasokas kahvilakulttuuri ulottui lentokentälle asti.

  • Reply Megi keskiviikko, syyskuu 23, 2020 at 20:33

    Miten saa wieniläisen tarjoilijan kettuilemaan? Puhuitko englantia vai saksaa? Minulla vain hyviä kokemuksia Itävallasta.

  • Leave a Reply