Suomen suurin matkablogiyhteisö

Alexanderplats ja tissiäiset

Löysin pitkästä aikaa Helsingistä ravintolan, jota haluan suositella. En käy Helsingissä, syömässä tai muutoinkaan, enää niin usein kuin joskus aiemmin kaupungissa asuessani ja työskennellessäni, mikä selittää ravintolavinkkien määrän laskun täällä Tasty Travelissimossa.

Toisaalta olen myös harmikseni osunut usein helsinkiläisravintoloihin, joissa ei ole mitään kummoista kehuttavaa. Osa on ollut jopa pettymyksiä. Tai sitten en ole testannut ravintolaa tarpeeksi perusteellisesti. Yhden annoksen syöminen ei välttämättä kerro vielä riittävästi.

Mutta nyt löytyi suosittelujen arvoinen paikka! Se on Alexanderplats Eteläesplanadilla, joka kertoo olevansa helposti lähestyttävä laadukas ravintola. Mielestäni kuvaus osuu ihan nappiin. Listalta löytyy eurooppalaisia klassikoita, joiden kohdalla ei turhaan kikkailla tai hifistellä vaan ne tarjotaan sellaisena kuin ne ovat. Selkeinä ja perinteisinä, mutta silti tyylikkäinä annoksina. Me nautiskelimme Alexanderplatsissa useamman ruokalajin illallisen ystäväni tissiäisiä viettäessä.

Ai mitkä tissiäiset?

Tissiäiset on naisten vastine varpajaisille ja niitä vietetään kun imetys päättyy. Jotkut naiset ovat omineet varpajaiset takaisin itselleen (kyllä vaan, ne ovat olleet alun perin naisten juhla) ja sekin on minusta hauskaa. Tissiäisissä pidän kuitenkin sen ajankohdasta. Imetyksen loppuessa vauva on yleensä jo vähän isompi. Näin ollen sekä äiti että vauva pärjäävät pidemmän aikaa erossa toisistaan. Äiti ei ole sidottu vauvaan enää samalla tavalla kuin imettäessään ja on vapaa viettämään tissiäisiä halutessaan pidemmänkin kaavan mukaan.

Äiti voi vaikka käydä kauneushoidossa, nautiskella pitkän illallisen ja nukkua hyvät yöunet hotellissa juhliensa päätteeksi. Me menimme pitkälti juuri tällä kaavalla. Kävimme ensin ystäväni kanssa Hokussa syömässä teriyaki lohta, joka on kehunsa ansainnut. Jo toinen ravintolasuositus siis Helsinkiin! Hokun teriyaki lohen tosin tietää varmaan muutenkin jo lähes kaikki.. Lounaan jälkeen suuntasimme jalkahoitoon Suomen kosmetologikoululle.

Hemmottelusta siirryimme hotellille odottamaan muita juhlijoita. Kippistimme kuohuvalla, söimme tissikeksejä sekä muita teemaan ja kesään liittyviä pikkunaposteltavia. Tuhosimme myös yhdet imetysliivit. Tietysti. Mitkäs tissiäiset ne sellaiset on joissa ei tuhota imetysliivejä. Idea lähti oikeastaan erään ystävän vitsistä, johon tartuin tosissani muistaessani oman tarpeeni polttaa kaikki imetysliivit kun sain imetystaipaleeni päätökseen.

Alexanderplats

Illallinen nautittiin tosiaan Alexanderplatsissa, jonka pitkän pöydän ääreen mukava tarjoilija meidät ohjasi. Menu vaikutti lupaavalta. Siltä löytyi monta ruokaa, joita olisin halunnut maistaa. Pöytäseurueeseemme valittiinkin monta eri annosta. Käytin tilanteen hyödykseni kyselemällä myös muilta mielipiteitä annoksistaan. Kaikki vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Itse päädyin lopulta laittamaan ravintolan heti alkuun kunnon testiin tilaamalla alkuruoaksi tartarin. Sen laatu kertoo mielestäni usein paljon ravintolan osaamisesta. Tartar on parhaimmillaan ihanaa, mutta se on myös helppo pilata.

Alexanderplatsin tartar oli hyvää. Siinä oli perinteiset lisukkeet muuten sopivassa suhteessa, mutta vähemmällä sinapillakin olisi pärjännyt. Mikä tärkeintä suolaa oli riittävästi. Se on usein tartarin kompastuskivi, mutta ei kampittanut Alexanderplatsia. Lupaava alku siis!

Pääruoaksi valitsin savustettua lohta korvasienikastikkeella. Valitsen yleensä aina korvasientä sisältävän annoksen kun sellainen on tarjolla. Rakastan korvasienen makua, mutta en uskalla valmistaa sitä itse kohdallani huomattavana toteutuvan myrkytysvaaran takia. ”Ei se ole niin justiinsa” -asenne ei toimi kun jotain pitää ryöpätä tai valmistaa muuten tarkasti ohjeen mukaan. Toisaalta myöskään korvasienen valmistamisen työläys ei houkuttele. Maku sen sijaan todellakin houkuttelee ja siksi olin innoissani kun Alexanderplatsista löytyi ihana korvasienikastike.

Muiden annoksista haluan mainita châteaubriandin, joka näytti täydelliseltä. Alkuruokalistalta tilatut graavattu nieriä ja burrata näyttivät myös ihanilta.

Tilasimme lopuksi vielä jälkkärijuustotkin kolmeen pekkaan nautittavaksi siinä missä muut neljä ruokailijaa osasivat jo lopettaa syömisen. Vatsat olivat meilläkin jo tosi täynnä emmekä saaneet juustoannosta kokonaan tuhottua. Kolmistaan. Ja vaikka joku neljäskin maistoi siitä. Voi meitä. Annoskoot ovat siis myös kohdallaan.

Pidin myös viineistä, joihin pyysimme tarjoilijalta suosituksia. Emme olleet helpoimpia viiniparitusasiakkaita, sillä tilasimme pari pulloa yhteisesti erilaisille ruoka-annoksille, mutta kivasti listalta löytyi sopivat viinit ainakin minun annosteni makumaailmaan sopien.

Ravintola itsessään oli viihtyisä. Valkoiset pöytäliinat ilahduttivat. Niitä ei enää niin usein näe, vaikka ne nostavat mielestäni helposti ravintolakokemuksen hieman laadukkaammalle tasolle.

Senaatintorin jättiterassi

Alexanderplatsista suuntasimme Senaatintorin jättiterassille. Oli ensimmäinen viikonloppuilta koronarajoitusten purkamisen jälkeen ja porukkaa oli lämpimässä kesäillassa paljon. Jättiterassillekin sai hetken jonottaa ja sen jälkeen etsiä vielä paikkaa 7 hengen seurueellemme, mutta lopulta löysimme pöydän ja bongasimme riittävän määrän irtotuoleja porukallemme. Kelpasihan siinä maistella negronia ja kuunnella musiikkia.

Kojuille ei juuri tarvinnut jonottaa ja tunnelma oli iloinen. Tykkäsin. Toivottavasti näemme Senaatintorin jättiterassin seuraavanakin kesänä.

Iltamme jatkui lopulta yöhön asti ja suuntasimme vasta pikkutunneilla Radisson Blu Royaliin nukkumaan. Aamulla kokoonnuimme yhteisen aamiaispöydän ääreen muistelemaan iltaa ja viettämään vielä hetken toistemme seurassa, kunnes suuntasimme tahoillemme kotiin. Olipahan tissiäiset!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sanna120943 maanantai, elokuu 31, 2020 at 20:22

    Seuraavan kerran kun menet Hokuun lounaalle, tilaa tämä: SIIKA NANBANZUKE. Se on varmaan paras lounasannos koko Helsingissä! Olen ollut puoli vuotta etätöissä, enkä ole päässyt keskustan lounasravintoloihin. Ikävä on kova!

    • Reply Martina tiistai, syyskuu 1, 2020 at 09:39

      Kiitos vinkistä! Mietittiinkin juuri ystäväni kanssa mahtavatko muutkin annokset olla yhtä hyviä. Tuota siikaa täytyy maistaa ensi kerralla. 🙂

    Leave a Reply