Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kakolanruusu

Terveisiä Kakolasta! Vietin viime viikolla kaksi yötä ystävän kanssa Aurajoen rannalla. Nautimme kesäisestä Turusta, viimeisistä aurinkoisista kesäpäivistä sekä rennosta oleilusta.

Jokimaisemissa hengailun lisäksi hurautimme toisena iltana vatsat kurnien funikulaarilla Kakolanmäelle. Olen vieraillut alueella joskus aikoinaan kun siellä oli vaan Kakolan tyhjennetty vankila eikä alueelle varsinaisesti kaivattu satunnaisia kulkijoita ja turisteja.

Nyt meininki oli ihan eri. Alue on nykyään superviihtyisä ja sieltä löytyy vaikka mitä museota, ruoka- ja majapaikkaa. Meitä kiinnosti eniten Kaskiksen poppoon uudempi ravintola Kakolanruusu, jonne olimme tehneet pöytävarauksen hyvissä ajoin. Söimme Kakolanruusussa Isot Pidot -nimisen menukokonaisuuden, joka oli herkullinen, oivaltava ja yllättäväkin.

Paikkana Kakolanruusu on tunnelmallinen. Se on alueen historiaa kunnioittava, mutta ei liiallisesti alleviivaava. Ulkoterassi on viehättävä ja sisätilat hämyisen tunnelmalliset. Yksityiskohtiin on panostettu. Kiinnitimme huomiota ainakin ihaniin keraamisiin tarjoiluastioihin, joissa ruoat tuotiin pöytään.

Kuvista saa jotain osviittaa siitä, mitä menukokonaisuus piti sisällään, mutta en halua avata ruokalajeja sen enempää, jotta sinäkin voit yllättyä Kakolan Pidoissa ja koska menu varmasti muuttuu aika ajoin. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että Kakolanruusun leivät ovat vertaansa vailla. Gluteeniton leipä oli paras koskaan maistamani, joskaan en harrasta niitä usein. Ystävälläni on kuitenkin niistä paljon kokemusta ja hänkin kehui leipää tooodella paljon. Myös normileipä oli ihanaa.

Kakolanruusu oli pitkästä aikaa todella nautinnollinen, jopa elämyksellinen, ravintolakokemus. Pelkäsin vähän että odotukseni ovat liian korkealla eivätkä siksi täyty, mutta pelko oli turha. Ravintola jopa ylitti korkeat toiveeni ja tarjosi ihanan mieleenpainuvan illallisen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply