Suomen suurin matkablogiyhteisö

Päivä La Morrassa Piemontessa

Käynnistämme avomallisen Fiatin viinitilan pihalla. Uni maittoi hyvin Cascina Meriamen viehättävässä B&B:ssä ja istumme pirteinä autossa. Aurinko paistaa lämpimästi Piemonten kesäkuussa. Kuuntelemme Spektin Forza Italiaa, vaikka tilanteeseen sopisi vielä paremmin italialainen radiokanava hengästyttävän nopeine välispiikkeineen ja hymyn huulille tuovine biiseineen.

Mutkittelevat tiet vievät meitä kohti La Morraa. Pieni Fiat puksuttaa ylöspäin sinnikkäästi. Olemme melkein perillä kun näemme mutkassa viehättävän näköalapaikan. Pysäytämme tien sivuun ja astumme ulos autosta.

Maisemat ovat upeat ja jatkuvat pitkälle, vaikka pieni aamuinen utu sumentaakin kaukaisimman horisontin. Viiniviljelmät hohtavat vihreinä kumpuilevassa maisemassa ja siellä täällä näkyy pieniä kyliä, yksittäisiä rakennuksia uima-altaineen ja mutkittelevia teitä, joilla huristelevat sulassa sovussa sekä autoilijat että polkupyöräilijät.



Saavumme La Morraan. Autolle löytyy parkkipaikka kylän laitamilta. Lähdemme kävelemään umpimähkään kohti oletettua keskustaa. Valitsemme söpön ylöspäin vievän pikkukadun ja tallustelemme sitä pieniä yksityiskohtia ihastellen. Toistan liian monta kertaa ihailevia lauseita, mutta minkäs teet kun kylän kauneus vie mennessään.

La Morra uinuu vielä tähän aikaan päivästä. Kahvihammasta kolottaa ja astumme sisään ensimmäiseen kahvilaan. Tai viinibaari se taitaa olla, mutta hyvää italialaista kahvia on toki tarjolla sielläkin. Valitsen istumapaikat terassin aurinkoisesta kohdasta samalla kun Henkka saa esittelykierroksen sisätiloissa kahvia tilattuaan.

Saamme jakaa terassin kahdestaan vain hetken, sillä pian toinenkin seurue istahtaa aukiolle kahvitauolle. Istumme cappuccinojemme kanssa enimmäkseen vaiti ympärillemme katsellen ja olo on todella seesteinen, iloinen ja rento. Loma ja Italia tekevät hyvää.

Terassilla voisi siemailla kahvia pidempäänkin, mutta seuraavan kulman taakse kurkistaminen houkuttelee liikaa. Jatkamme katuja pitkin haahuiluamme ja löydämme tiemme pian isolle aukiolle, jota reunustaviin kaiteisiin nojailee yksi jos toinenkin maiseman ihastelija. Tämä on selvästi La Morran keskuspaikka. Kylän korkeimmalta kohdalta avautuvat maisemat lumoavat meidät pitkäksi aikaa.

Annamme kameroiden laulaa ja välillä vaan tuijottelemme maisemaa. Perhonen lennähtää ohitse ja tunnemme, miten aurinko paistaa yhä kuumemmin. Katselemme välillä aukiolle kerääntyneitä ihmisiä ja jatkamme sitten maiseman ihastelua. Siitä voisi nautiskella loputtomiin, mutta kello muistuttaa lounaspaikkamme olevan aukeamassa. Haluamme olla ensimmäisten joukossa paikalla, sillä meillä ei ole pöytävarausta ja paikka on ymmärtääksemme suosittu.



Lähdemme kävelemään hieman ripeämmin toista reittiä kylän halki. Päätämme jättää Fiatin yhä parkkiin ja jatkaa kävellen sen ohi kauemmas kylästä. Alamäkeen matka taittuu kevyesti, mutta mitenköhän jaksamme kiivetä mäen ylös autolle vatsat täynnä ruokaa? Se on sen ajan murhe.

Pian saavumme Locanda Fontanazzan pihaan ja astumme terassille. Meitä tervehditään italiaksi ja saan kaivettua muistin syövereistä myös muut tarvittavat lauseet pöydän saamiseksi. Ei, meillä ei ole pöytävarausta, mutta haluaisimme tulla lounaalle. Paikka löytyy onneksi. Hetken kuluttua terassi on täynnä ruokailijoita.

Meitä palvellaan yhä italiaksi, mikä tuntuu kivalta, vaikka he varmasti huomaavat ontuvan kielitaitomme. Tilauksen tehtyämme saamme eteemme huurteisen kylmät lasilliset paikallista Arneis-valkoviiniä. Viini maistuu kuuman keskipäivän paahteessa ihanalta.


Vitello tonnato sulaa suuhun ja juustolautasen antia maistellessa jään tuijottamaan maisemaa. Yläviistossa näkyy La Morra ja suoraan terassin alapuolelta alkavat viiniviljelmät. Traktori nököttää pihassa ja tuohon monttuun tuolla on varmaan tulossa uima-allas.

Kun ruoat on syöty ja viinilasilliset juotu, alamme miettiä jälkiruokaa. Useimmiten skippaamme makeat kokonaan, mutta tarjoilijan alussa mainitsema kirsikkainen panna cotta jäi mieleen kummittelemaan. Kun muistan panna cottan olevan kotoisin Piemontesta, on päätös sinetöity. Täytyyhän sitä maistaa. Tilaamme annoksen puoliksi ja yllätyn sen raikkaudesta.

Käymme sisällä maksamassa lounaamme ja kiittelemme vuolaasti herkullisesta ruoasta. Pihassa pysähdymme katsomaan edessä häämöttävää taivalta. Ylämäki näyttää pitkältä ja jyrkältä eikä vatsassa painava lounas sekä yhä kuumemmaksi käyvä helteinen sää auta yhtään asiaa. No mutta, otetaan kipuaminen vaikka treenin kannalta ja pidetään riittävän rentoa kävelyvauhtia yllä. Pian olemmekin jo auton luona.

Vielä viimeinen silmäys La Morran suloisille kaduille ja kohti Cascina Meriamea. Valitsemme eri reitin kuin tänne tullessa ja reilun vartin kestävä matka sujuu maisemia ihastellessa yhdessä hujauksessa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply