Kotimaa,  Porvoo,  Ruokamatkailu,  Yleinen

Seesteinen lounashetki Haikon kartanossa

Yhteistyössä Hotelli Haikon Kartano & Spa.

Pidän Haikon kartanon tunnelmasta. Se on samaan aikaan sekä arvokas että rauhoittava. Sellainen, että tekee mieli hengähtää syvään ja hidastaa tahtia. Tunnelma on sopivan ylellinen, mutta kuitenkin sellainen, että itsensä tuntee tervetulleeksi. Joskus ylellisellä tunnelmalla on päinvastainen vaikutus, mutta ei Haikossa. Rauhaisa tunnelma kattaa itse kartanon lisäksi Haikon vehreän puutarhan ja kylpylän alueet.

Me olemme aina aiemmin yöpyneet Haikossa, emmekä oikeastaan olleet edes ajatelleet, että kartanon maille voisi tehdä myös päiväretken. Haikko sijaitsee sopivasti matkan varrella Porvooseen suunnatessa ja koska tunnelmallinen Vanha Porvoo kutsuu meitä tämän tästä, ei pidä unohtaa Haikkoa, jossa voi piipahtaa vaikka lounaalla.

Osasimme odottaa Haikon ruoan olevan hyvää. Olimme päässeet herkuttelemaan sillä ystäviemme häissä ja aamupalalla kartanossa yöpyessämme. Emme olleet kuitenkaan varsinaisesti lounastaneet tai illallistaneet kartanon ravintolassa, mutta nyt siihen tuli muutos.

Pääsimme nauttimaan kolmen ruokalajin lounaan Haikon upeassa kartanossa, jossa meidät ohjattiin rauhalliseen ruokailuhuoneeseen ihan vain kahdestaan. Myöhemmin meidän ollessa jo jälkiruokien kohdalla, viereiseen pöytään tuli toinen pariskunta, mutta muuten saimme jakaa ruokailuhuoneen keskenämme. Taustalla soi tunnelmaan täydellisesti sopivaa taustamusiikkia ja vanha kello piti omaa raksutustaan seinällä. Sekin sopi tunnelmaan.

Valitsimme ruokalistalta kaksi erilaista valmista menua, jotka söimme puoliksi niin että pääsimme molemmat maistamaan kummankin menun herkkuja. Parsakauden ollessa parhaimmillaan, sisälsivät molemmat alkuruoat parsaa. Ihan kelpo startti, mutta lounaan kohokohdat tulivat vasta pääruoan kohdalla.

Maistoimme todellista klassikkoa, eli Haikon kartanon savustettua härkää, jota on tarjoiltu sellaisenaan vuodesta 1966 alkaen. Tarjoilija osasi kertoa, että moni käy syömässä härkää yhä uudestaan ja uudestaan, enkä yhtään ihmettele miksi. Murea härkä suli suuhun ja kastikkeessa oli upean vivahteikkaat maut.

Ihmettelimme kuitenkin hieman lisukevaihtoehtoja, jotka olivat peruna ja riisi. Peruna tuntui itsestäänselvältä vaihtoehdolta ja riisi taas vähän hassulta. Riisivaihtoehto sai kuitenkin selityksen kun tarjoilija kertoi alkuperäisen annoksen sisältäneen tuolloin perunaa eksoottisempaa riisiä. Jos olisimme tienneet tämän tilausvaiheessa, olisimme ehdottomasti valinneet perunan sijaan riisin. Näin olisimme saaneet vielä autenttisemman kokemuksen. Ei sillä, etteikö perunakin olisi ollut herkullinen valinta.

Myös toinen alkuruoka oli ihana. Pehmeä ja maukas hummeri sai kaverikseen överin caesar-salaatin, jossa ei oltu pekonia ja kastiketta säästelty. Petollisen hyvää. Viinilista oli niin pitkä ja palvelu niin osaavaa, että pyysimme suosiolla viinisuositukset annoksillemme. Nappiin osuivat nekin.

Emme yleensä ole jälkkäri-ihmisiä, mutta ennen lounasta testaamamme Huippykylmän jälkeen nälkä oli yltynyt huutavaksi ja myös sokerihammasta kolotti normaalia enemmän. Niinpä herkuttelimme tyytyväisinä sekä creme bruleen että jäädytetyn maitosuklaamoussen maukkaan kinuskin kera. Espresson kaveriksi saimme vielä Brunbergin suklaata ja niin oli päivän, ellei jopa viikon tai kuukauden, makeakiintiö täynnä. Nam.

Haikon kartanon ravintolan ruoka oli herkullista, mutta mieleenpainuvan lounashetkestä teki ehdottomasti kartanon tunnelma, jota en voi hehkuttaa liikaa. Katsellessani valkoisten ikkunaverhojen lomasta vihreää puutarhaa oli kerrankin sellainen olo, ettei ole mihinkään kiire. Maltoin istua paikallani ja melkein tunsin miten sykkeeni hidastui. Osansa teki varmasti jo aiemmin mainitsemani kylmähoidon jälkeinen euforia, mutta vähintään yhtä iso osa oli kartanossa vallitsevalla rauhoittavalla tunnelmalla.

Oletko sinä vieraillut Haikon kartanossa? Pidätkö sen tunnelmasta? Entä ruoasta?