Pieniä paloja Piemontesta

Kurvaamme ulos Malpensan lentokentältä Milanosta ja valitsemme navigaattorin ehdottamista reiteistä pienemmän tien. Avaamme katon ja annamme auringon porottaa sisään samalla kun tuuli tuivertaa hiuksiamme. Fiat 500 kurvailee punaisina hohtavien unikoiden reunustamalla tiellä, joka on pienempi kuin arvasimme. Pian Lombardia vaihtuu Piemonteksi ja olemme sananmukaisesti vuorten juurella. Al piede dei Monti = Piemonte.

La Morran kylä näkyy kaukaa. Se nököttää korkeimman kukkulan päällä ja antaa esimakua maisemistaan jo serpentiinitietä pitkin ajaessamme. Kesäkuinen aamupäivä on helteinen, mutta silti ihan siedettävä kapeilla kaduilla vaelteluun ja näköalapaikalle pysähtymiseen. Kun lounasaika koittaa laskeudumme hieman alemmas Locanda Fontanazzaan, jonka terassilta näkee suoraan kylään ja alas viinilaaksoihin. Lasillinen kylmää arneis-valkoviiniä ja vitello tonnato maistuvat taivaallisilta silmiä hivelevien maisemien keskellä. Tilaamme lisää ruokaa, jottei tarvitse vielä lähteä.

Alba on tunnettu tryffeleistään sekä Ferreron suklaasta, joihin kuuluvat muun muassa Nutella, Kinder sekä Ferrero Rocher -suklaapallerot. Tämän opittuani oli sanomattakin selvää, että vietämme Albassa yhden yön. Maleksimme pitkin vanhankaupungin katuja, joilla on tryffelikojuja ja viinipuoteja. Astumme sisään Tartufi & Co. -tryffelikauppaan, jossa tryffelikuninkaan pojanpojaksi itseään tituleeraava herrasmies maistattaa ylpeänä tuotteitaan. Kyllä näistä herkuista sietääkin olla ylpeä. Mukaamme lähtee kassillinen herkullisia tuliaisia, jotta voimme maistaa Alban vielä kotonakin.


Uima-altaalta aukeaa näkymä kauas viereiseen kylään asti. Jostain kuuluu traktorin pörinää, johon käki vastaa kukkumalla laiskasti. Muuten on ihan hiljaista. Cascina Meriame sijaitsee maaseudulla Serralunga d’Alban kylän mailla eikä majapaikan alle kymmenestä vieraasta muut ole löytäneet vielä allasalueelle. Kaadamme laseihin punaviiniä ja pulahdan altaaseen nautiskelemaan veden viileydestä, upeista maisemista ja mieltä lämmittävästä viinistä. Tältä tuntuu loma.

Jännittää vähän. Kävelemme kohti viiniviljelmien välistä pilkottavaa taloa, joka näyttää etäisesti tutulta. Etäisesti tutulta näyttää myös pihalla odottava mies auringon haalistamassa hatussaan ja släbäreissään. Hän on paikan isäntä Jyrki Sukula. Alkamassa on 1,5 tunnin tastingkierros, johon osallistuu lisäksemme kaksi muuta suomalaispariskuntaa. Vierailumme venähtää lopulta 2,5 tunnin pituiseksi ja iltapäivä Sukuloiden viinitilalla jää muistoihimme reissun kohokohtana.

On aivan hiljaista. Terassiravintolan seinät ovat osittain auki ja edessä aukeaa näkymä Piemonten viinikukkuloille, naapurikylään ja taivaalle, jota värittää mitä upein auringonlasku. Tarjoilija liikkuu rauhallisesti, naapuripöydästä kuuluu hiljaista puheensorinaa, mutta muuten on aivan hiljaista. Tällainen paikka ei tarvitse edes taustamusiikkia ollakseen tunnelmaltaan miellyttävän rauhoittava. Nautimme pitkän ja hitaan illallisen, jonka jälkeen tallustelemme pimentyneen Piemonten yön halki pienen matkan päässä sijaitsevaan majapaikkaamme, jossa nukun kuin tukki seuraavan yön. Se onkin reissun viimeinen. Huomenna olemme tähän aikaan jo kotona.

Näihin kaikkiin muistoihin palaan vielä tulevissa Piemonten postauksissa, joissa kerron reissustamme tarkemmin. Mistä haluaisit lukea ensimmäiseksi? Majapaikastamme Cascina Meriamesta, Sukuloiden viinitilasta, Albasta vai kenties alueen ruokakulttuurista?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Piyya tiistai, heinäkuu 2, 2019 at 16:39

    Minä odotan kaikkia juttujanne alueelta. Tunsin jo viinin ja suklaan maun suussani.

    • Reply Martina keskiviikko, heinäkuu 3, 2019 at 14:43

      Oi, kiva kuulla! Seuraava juttu on jo ajastettu ilmestymään muutaman viikon kuluttua. 🙂

  • Reply Mika / Lähtöportti tiistai, heinäkuu 2, 2019 at 23:31

    Ah, Piemonte, Langhen kukkulat, Fiat 500, Barolot ja Barbarescot! Vierailu Sukuloiden tilalla kiinnostaa erityisesti, koska siellä tekisi mieli käydä itsekin kun Italian tuolle kolkalle joskus palaa 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, heinäkuu 3, 2019 at 14:46

      Vierailu Sukuloiden tilalla oli kyllä elämys, jota voin suositella KUN (ihanaa että käytit tuota sanaa) palaat Piemonteen. Sukuloiden viinitila tuntuu kiinnostavan muitakin eniten, joten siitä kertova postaus on seuraavana julkaistavien Piemonte-juttujen listalla. Pakko myöntää että haluan kertoa itsekin siitä ekana, sillä tastingvierailu nousi koko reissun kohokohdaksi. 🙂

    Leave a Reply