Talvinen Porvoo

Pakkanen puraisee nenänpäätä heti kun astun ovesta ulos. Kävelemme pari askelta ja olemme Jokikadulla, joka on toinen Vanhan Porvoon pääkaduista. Näin aikaisin aamulla putiikit ovat vielä kiinni eikä lumisella kadulla näy ketään. Vedän pipoa syvemmälle päähän ja askeleet vievät meidät rivakasti kohti siltaa ja toiselle puolelle jokea.

Jäätyneellä joella on pari pilkkijää ja vastaan tulee muutama punaposkinen lenkkeilijäkin. En tiedä johtuuko se auringosta vai siitä että olemme kävelleet reippaasti, mutta pakkanen ei tunnu enää yhtä kylmältä ja hetken tuntuu jopa keväältä, vaikka onkin vasta tammikuu. Hanki kimaltelee auringossa ja pastellinväriset vanhat talot ovat saaneet ylleen kauniin lumikuorrutuksen.

Jatkamme matkaamme joenrantaa pitkin. Olemme kulkeneet tässä niin monta kertaa kesän lämmössä. Nyt talvella maisema on vähintään yhtä kaunis. Aamuaurinko nousee yhä korkeammalle ja sen oranssit sävyt muuttuvat kirkkaammiksi. Annan auringonsäteiden häikäistä silmiäni. Se tuntuu ihanalta pimeän talven jälkeen.

Takaisin Jokikadulle palatessamme varpaat ovat jo jäässä ja sormet kohmeessa. Nenänpää on niin ikään kylmettynyt ja koko naama pakkasen puraisuista punainen. Kasvoille on jähmettynyt kohmeinen hymy, sillä aamukävely oli kylmästä huolimatta ihana kokemus. Astumme hytisten takaisin hotellin lämpöön.

Hotelli Pariisin Villen sijainti on ihan mieletön. Kehumme sitä ties kuinka monennetta kertaa kun katsomme huoneen ikkunasta ulos. Vanhan Porvoon vilkkaimmalle kadulle on ilmestynyt jo muutama ihminen, vaikka valtaosa kahviloista ja pienistä putiikeista onkin yhä kiinni. Talojen välistä näkyy auringon kultaama joenranta, jolla olimme juuri kävelemässä.

Aamukävely herätti nälän ja astelemme ylös hotellin aamiaishuoneeseen. Tilan sisustus jatkaa samaa suloista linjaa kuin mitä koko hotelli kauttaaltaan noudattelee. Idylliseen ikkunoiden reunustamaan huoneeseen on katettu herkullinen aamiainen, jonka antimet ovat lähialueiden raaka-aineista itse tehtyjä.

Maut ovat ihania. Pehmeä uuniohrapuuro itsetehdyn mansikkahillon kanssa aloittaa aamiaisen ja sen jälkeen maistuvatkin herkulliset leivät, karjalanpiirakat, croissantit, juustot, leikkeleet, paksu jogurtti rapealla granolalla, lihapiirakka, hedelmät, kasvikset sekä tymäkän tuhti mutakakku mansikoiden kera. Sivupöydältä löytyy tuorepuristettua appelsiinimehua ja smoothieta. Kauniiseen kuppiin kaadetaan maukasta kahvia. Taustalla soiva musiikki täydentää tunnelman ja väitän Pariisin Villen aamiaista idyllisimmäksi hotelliaamiaiseksi ikinä.

Katson ikkunasta aurinkoa, joka hohtaa Vanhan Porvoon kattojen yllä saaden maiseman suorastaan kylpemään valossa. Eilinen sää oli vähintään yhtä kaunis. Vanhan Porvoon ylle leijaili kevyitä lumihiutaleita juuri sen verran että ne näki, mutta ne eivät kastelleet pientä viikonloppulomailijaa sulaessaan. Ohuen pilviharson läpi siivilöityi kevättalven aurinko ja huokailimme ihastuksesta jo kohti Porvoota ajaessamme. Miten kaunis talvipäivä.

Porvoon miniloma oli syntymäpäiväyllätys Henkalle. Hotelli oli nappivalinta ja Pariisin Villeen on palattava vielä. Koirakuvioisilla tapeteilla koristeltu vanhan porvoolaisen lasimestarin mukaan nimetty huone oli suloinen ja sai miettimään miltä muut huoneet näyttävät. Ne kun on kaikki sisustettu eri tavalla. Google toki kertoi uteliaalle, että tarjolla on myös raidallisia tapetteja, rohkea unikkokuvioinen tapetti ja erilaisin sävyin sisustettuja huoneita. Haluaisin yöpyä vielä ainakin yhdessä niistä.

Miniloman teemana oli rentoutuminen perhettämme viikkoja piinanneen flunssakierteen jälkeen. Maltoimme kerrankin viettää aikaa hotellihuoneessa (flunssan rippeet avustivat tässä), mikä oli näin suloisessa hotellissa suorastaan välttämättömyys. Pelasimme lautapeliä, joimme kuohuvaa ja annoin periksi sisäiselle Ulla Taalasmaalleni kytäten kadun ihmisiä ikkunastamme.

Tee- ja Kahvihuone Helmi


Meat District

Kävimme kevyellä lounaalla ja testasimme aiemmin huomiotta jääneen Tee- ja Kahvihuone Helmen, joka oli myös todella suloinen ja vähän eriskummallinenkin löytö. Pitihän synttärisankarin saada kakkua ja todella herkullista sellaista saimmekin Helmen pyörivästä kakkuvitriinistä. Lastenvaateliikkeestä löytyi tuomisia ja lastenvahdeille haettiin Brunbergilta herkkuja kiitokseksi.

Reissun kohokohta oli illallinen Meat Districtissä. Otimme menun viinipaketilla ja ruoka oli todella herkullista. Maut olivat ihan käsittämättömän hyviä. Pidimme eniten liemistä ja ravintolan tartar oli taivaallista. Jäimme kuitenkin odottamaan kunnon lihapläjäystä, mutta sitä ei menuun kuulunut. Ensi kerralla tilaamme lankun täydeltä lihaa, vaikka emme menua moitikaan. Olisimme vaan odottaneet hieman lihaisampaa meininkiä liharavintolan menulta, mutta jäipähän jotain testattavaa ensi kertaankin.

Illallisen jälkeen Vanhan Porvoon kadut olivat hiljenneet ja fiilistelimme kaupungin öistä tunnelmaa autioilla kaduilla haahuillessamme. Totesimme että Porvoo on vähintään yhtä upea talvella kuin kesälläkin ja että kotimaan kaupunkilomia voi ihan hyvin tehdä kylmänäkin vuodenaikana. Miniloma talvisessa Porvoossa oli todella onnistunut ja tervetullut irtiotto keskellä kylmää ja tylsää tammikuuta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply