Corniglia, Cinque Terre
Pysähdyn hetkeksi vetämään henkeä. Hiki valuu ja portaat jatkuvat loputtomiin. En halua edes katsoa paljonko niitä on vielä jäljellä. Tiedän vastauksen muutenkin: Paljon.
Maisema on kuitenkin kaunis. Rinteessä appelsiinipuun vieressä aukeaa vihreät viiniviljelmät, alhaalla kimmeltää sinistäkin sinisempi meri, aurinko porottaa ja Italian kesä on parhaimmillaan.
Jatkamme portaiden kiipeämistä ja yritän hokea itselleni, ettei kuumuudesta saa valittaa. Kotona Suomessa on kuitenkin kylmä. Tälläkin hetkellä siellä sataa vettä ja on koleaa, vaikka on jo melkein heinäkuu. Hakeudun silti tien varjoisalle puolelle ja pyyhin hikeä otsaltani. Perillä on parasta olla jotain todella hienoa.
Ja onhan siellä. Kaunis Corniglian kylä, joka on keskimmäinen Cinque Terren viidestä vanhasta kalastajakylästä. Kiipeäminen ei ollut turhaa. Perillä odottaa upeat näköalat korkealle vuoren rinteelle rakennetussa kylässä. Täältä näkee kauas. Naapurikylä Manarolakin näkyy tänne hienosti.
Corniglia on Cinque Terren kylistä ainoa, johon ei pääse meriteitse. Nyt ollaan nimittäin sen verran korkealla jyrkkien vuorenrinteiden yläpuolella, että merellä seilaavat massiiviset purjeveneetkin näyttävät pieniltä leikkiveneiltä. Kallio putoaa kielekkeen jälkeen lähes pystysuorana mereen. Se on kieltämättä upean näköistä.
Perillä Corniglian kylässä on myös hiljaisempaa kuin muissa Cinque Terren kylissä. Kenties portaiden kiipeäminen verottaa turistimäärää, vaikka pääsisi tänne myös minibussilla juna-asemalta. Kapeat pikkukujat täyttyvät kuitenkin nopeasti pienemmästäkin turistimäärästä, niin ettei täällä todellakaan tule yksinäinen olo.
Corniglian kapeat kadut ovat ehkäpä Cinque Terren kauneimmat. Kiipeäminen, nälkä ja jano saavat minut kuitenkin ärtymään, mikä haittaa hieman kylän kokemista. Ihailen kuitenkin salaa kasvavan hangryn takaa kaunista Cornigliaa ja etsin katseellani sopivaa ruokapaikkaa.
Kylällä tarpeeksi kierreltyämme istahdamme aukion terassille lounaalle. Juon lasillisen kylmää vettä ykkösellä ja täytän lasini uudestaan. Kylmä valkoviini maistuu vielä paremmalta kuin vesi, ja kun saan eteeni herkullisen pasta-annoksen, alkavat suupielet nousta taas korviin. Hyvä ruoka, parempi mieli. Oikeastaan Corniglia on tosi ihana. Ja se portaiden kiipeäminen kävi hyvästä pepputreenistä.
