Corte San Ruffillo, Italia
Bussi kulkee pimeän maaseudun halki. Ikkunasta näkyy muutamia katuvaloja ja epämääräisiä puiden luomia varjoja. Tie mutkittelee ja katson jokaista vastaantulevaa taloa miettien, onko tuo seuraavan yön majapaikkamme.
Olemme blogimatkalla Emilia Romagnassa. Koko päivä on ollut täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja nyt aurinko on jo laskenut. Ennen auringonlaskua kävimme pienellä viinitilalla, jossa majapaikkamme isäntä esitteli tohkeissaan viinin valmistusta, antoi maistiaisia ja sanoi, että jos alkaa väsyttää, voi yhtä hyvin mennä ulos istumaan kaikessa rauhassa. Häntä ei ole pakko kuunnella. Mies tiesi päivämme olleen täynnä ohjelmaa ja ymmärtäisi hyvin, jos enää ei jaksa tsempata.
Henkka tutustumassa viinin valmistamisen saloihin tilan isännän kanssa.
Kaikki kuuntelivat kuitenkin miehen tarinointia kiinnostuneena. Sympaattisempaa, aidompaa ja innostuneempaa miestä saa hakea. Olisin voinut kuunnella häntä pidempäänkin, mutta illallinen Corte San Ruffillossa odotti jo. Niinpä nousimme bussiin kun aurinko loi viimeisiä säteitään Emilia Romagnan viiniviljelmille ja lähdimme köröttelemään kohti Corte San Ruffillon tilaa, jossa miehen vaimo jo odotteli meitä.
Pian ajoimme tilan pihaan, jonka tunnelmallinen yövalaistus toivotti meidät tervetulleiksi. Alakerran ravintolassa juhlitaan näköjään häitä ja meidänkin illallinen on pian valmis. Sovimme että käymme vain kääntymässä huoneissamme ja palaamme sitten päärakennukselle illalliselle. Vatsat kurnivat jo.
Kävelemme lyhyen matkan sivurakennukselle, jossa huoneemme sijaitsee ja katson avaimesta lukaalimme nimen olevan Stanza Celeste. Celeste tarkoittaa taivaansinistä ja mietin kertooko nimi huoneemme värityksestä. Avaamme oven ja voi taivas (kirjaimellisesti!) miten ihana huoneemme on.
Hihkun ilosta kuin pikkulapsi astellessani pidemmälle huoneeseen silmieni ahmiessa sisustuksen söpöjä yksityiskohtia. Ihana kattokruunu, kylpyamme, prinsessasänky ja vaikka mitä ihanaa! Taivaansininen enkelitaulukin heti eteisessä. En kestä!
Katselen haltioituneena ympärilleni ja kuvaamme huoneen pikaisesti ennen illalliselle lähtöä. En haluaisi jättää ihanaa huonettamme ja mietin illallisen aikana, miten ihanaa onkaan painaa pää prinsessasängyn tyynylle pitkän päivän päätteeksi ja nukkua maaseudun rauhassa kunnon yöunet.
Haaveet nukkumisesta haihtuvat kuitenkin pian kun istumme pitkän pöydän ääressä ja eteemme kannetaan taidokkaita ruoka-annoksia. Nyt haluaisin jäädä tähän hetkeen ikuisiksi ajoiksi. Hyvää ruokaa, viiniä omalta tilalta, bloggaajakollegoiden seuraa ja ihanaa maalaisseudun tunnelmaa ripauksella ikiaikaiseen asuun puettua luksusta.
Ruoissa on käytetty mahdollisimman paljon tilan omia luomutuotteita ja sen lisäksi, että annokset ovat todella kauniita, ovat ne myös herkullisen makuisia. Maistelemme tilan viiniä, kuuntelemme emännän kertomuksia tilan historiasta ja vilkutamme perheen pienelle vauvalle, joka tulee äitinsä sylissä moikkaamaan meitä. Myös morsiuspari huikkaa heipat oviaukosta ohi kulkiessaan. Miten ihana paikka viettää häitä!
Corte San Ruffillo on nuoren isäntäpariskunnan yhteinen suhteellisen tuore projekti. Tila on avattu agriturismokäyttöön vuonna 2011, mutta ennen sitä paikkoja on pistetty kuntoon useamman vuoden ajan.
Isäntäpariskunta huolehtii tilastaan kuin omasta lapsestaan ja puhuu siitä rakastavien vanhempien ylpeydellä. Työtä kaiken tämän ylläpitäminen vaatii, mutta päätalon yläkerrassa keskellä kaikkea tohinaa asuva perhe näyttää nauttivan kiireestä huolimatta elämästään.
Antoisan illallisen jälkeen valumme pikkuhiljaa kohti huoneitamme kuunnellen maaseudun yön ääniä. Nukun raikkaassa ilmassa kuin tukki ja herään hyväntuulisena uuteen päivään.
Avaan huoneemme kaksi ikkunaa ja raikas aamutuuli puhaltaa sisään. Aamukaste kimmeltää vielä kasvien pinnalla, viiniköynnökset nököttävät suorissa riveissä ja aurinko ulottaa lämmittävät säteensä yhä pidemmälle uinuvaan laaksoon.
Aamiainen on yksi parhaista koskaan nauttimistamme. Ravintolassa on vielä hääjuhlan kauniit kukka-asetelmat ja ilmassa tuoksuu vastaleivotun croissantin tuoksu. Tiskin takaa huikataan huomenet ja kysytään mitä kahvia saisi olla. Pöydällä on upeita itsetehtyjä aamiaisherkkuja ja tunnelma on ihanan seesteinen. Harmi että matkamme jatkuu pian. Tänne jäisin mielelläni pidemmäksikin aikaa.
Onneksi bussikuskimme on hieman myöhässä ja ehdimme vielä kierrellä Corte San Ruffillon viehättävällä pihalla, käydä kurkistamassa päärakennuksesta löytyvää pientä kirkkoa ja ihailemassa kaikkia niitä suloisia yksityiskohtia, joita pihapiiri on tulvillaan. On kauniita kukkia ja kaikkialla henkivää ikiaikaista maalaisromanttista tunnelmaa, josta en vaan saa tarpeekseni.
Jatkaessamme matkaa kohti seuraavia seikkailuja olemme koko porukan kanssa yhtä mieltä siitä, että tänne täytyy vielä palata. Kaikki ovat hyvin levänneitä ja viehättävän tilan raukean rauhallinen tunnelma on tarttunut bloggaajajoukkoomme. Hyvästelemme tilan emännän poskisuudelmin ja vilkaisen vielä kerran taakseni. Me näemme vielä, Corte San Ruffillo!
Ajettuamme lyhyen matkaa pois päin tilalta, näen tien varressa pari ratsukkoa lähdössä vaellukselle. Viimeistään siinä kohtaa paluuni tänne on sinetöity. Ratsastusvaellus, ehkä myös pieni jalkapatikka, herkullinen illallinen ja yöunet prinsessasängyssä. Vielä vähän rauhoittumista maaseudun hiljaisuudessa, kiireetöntä hengailua, hyvä kirja ja ehkä pulahdus uima-altaaseen, jonka hankkiminen on kuulemma suunnitelmissa. Mitä muuta ihminen voi kaivata? Vaikka seuraavan yön majoituksemme olikin todellista luksusta ja aivan ihanalla maaseudulla sijaitsi sekin, oli Ruffillo lämminhenkisyydessään silti tämän reissun ehdoton suosikkimme.
Corte San Ruffillolla on muuten varsin pätevät nettisivut. Jos paikka alkoi kiinnostaa, lue lisää täältä.
Blogimatkan Italiaan tarjosi Emilia Romagna Turismo
