Sao Jorgen linna, Lissabon
Se on ensimmäinen asia, jota jään tuijottamaan saavuttuani Lissaboniin. Baixan ruutukaavoitetun kadun päässä, korkealla talojen kattojen takana näkyy linnan muuri. Sao Jorgen linna vahtii kaupunkivanhusta kukkulan päällä ja moni turisti näyttää kiivenneen sinne ihailemaan kaupungin yli avautuvaa maisemaa. Tuonne minäkin menen, heti huomenna.
Matkaoppaat neuvovat nousemaan linnalle legendaarisella raitiovaunulla numero 28, mutta minä kehotan kävelemään talojen välistä ylös Sao Jorgelle. Matka ei ole läheskään niin rankka miltä se saattaa ensin vaikuttaa, vaan oikeastaan melko leppoisaa nousua hetken, ja sitten oletkin jo linnalla. Matkan varrella voi ihailla kaakeleilla koristeltuja seiniä, söpöjä vanhoja taloja ja valtavia taidokkaasti tehtyjä graffiteja. Jo katumaisemat ovat pienen jalkapatikan arvoiset. Niin ja se raitiovaunu, se on usein niin tupaten täynnä, ettet meinaa edes mahtua kyytiin.
Jos käveleminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, lähtee Praca da Figueiralta minibussi numero 737, joka vie sinut linnalle. Minibussiin käy sama lippu kuin muihinkin julkisiin kulkuvälineisiin. Taksikaan ei ole pahan hintainen. Tuk tukeja sen sijaan kannattaa välttää, sillä niiden vakuutus korvaa usein vain kuljettajalle käyvän vahingon ja meno on melko holtittoman näköistä.
Noin, nyt kun olemme päässeet linnalle, on aika astua sisään. Osta ensin noin 10 euron hintainen lippu ja kulje portista puistoaukiolle, jonka laidalta aukeaa panoraamanäkymä alas kaupunkiin, Ponte 25 de Abril -sillalle, joelle ja sen toisella puolella olevalle Cristo Rei -patsaalle ja onpa täällä hauska seurata myös kaupunkiin laskeutuvia lentokoneita. Lissabonin lentokenttä on vain vartin taksimatkan päässä keskustasta.
Näköalapaikalla tulee jopa hieman hassu fiilis kun tuntuu, että näkymät olisivat Brasiliaan ja San Franciscoon asti. Ponte 25 de Abril -silta muistuttaa erehdyttävästi San Franciscon Golden Gate -siltaa ja Tejo-joen toisella puolella oleva Cristo Rei on kuin ilmetty Rio de Janeiron Jeesus-patsas. Siinä välissä on sitten punaiset Lissabonin katot. Hauska näkymä.
Kun aukiolla on viettänyt riittävästi aikaa, kannattaa kiivetä korkeammalle kohti linnaa. Sieltä näkee paremmin Bairro Altoon ja kaupungin pohjoisempiin osiin. Maisema on vaikuttava. Pienet värikkäät talot reunustavat Baixan luotiviivaan piirrettyjä katuja. Punaiset katot luovat yhtenäisen värimaailman ja koko ajan silmiin osuu jokin uusi hauska yksityiskohta, vanha rakennus tai jännittävän värinen talo. Kaikkea reunustaa sinisenä kimmeltävä Tejo-joki.
En tiedä kauanko ihailimme maisemaa yhteensä, mutta melko pitkät tovit siinä meni. Varaa siis aikaa Sao Jorgelle. Täällä et halua kiirehtiä. Oli myös hyvä idea kiivetä linnalle heti loman alussa. Näin kaupungista sai hyvän kokonaiskuvan. Toki seitsemän kukkulan kaupungilla on tarjota monia muitakin upeita näköalapaikkoja. Palaan niihin myöhemmin.
Huikaisevien maisemien lisäksi Sao Jorgen linna on itsesssään näkemisen arvoinen. Sen reunamuureille ja torneihin pääsee kiipeämään ja taas silmiesi eteen avautuu uusi kaupunkimaisema hieman eri kulmasta ja hieman korkeammalta katseltuna. Portaat ovat ajoittain melko liukkaat ja kapeat, joten hyvät kengät ovat suositeltavat, jo ihan senkin takia, että ylös linnoitukselle kannattaa tosiaan kävellä.
Kun linnassa on kierrelty tarpeeksi kauan, kannattaa piipahtaa vielä puistoon ja istahtaa sen keskeltä löytyvälle terassille. Siitä on hauska seurata puiston kuningattaria ja kuninkaita, nimittäin riikinkukkoja, jotka tepastelevat arvokkaasti aivan vierestäsi eivätkä juurikaan hetkahda ihmisen läheisyyttä. Jopa poikaset ovat tervetulleita tutkailemaan terassilla istuvaa väkeä, tosin äitiriikinkukon tarkkaan valvovan silmän alla kuitenkin.
Sao Jorgen linnalla saa helposti kulumaan pitkänkin ajan. Me vietimme siellä aamupäivän ja astelimme ulos linnan alueelta vasta, kun runsas aamiainen ei riittänyt enää pitämään nälkää poissa. Linnalta on helppo jatkaa matkaa Alfamaan, jonka vanhoille kapeille kujille on hauska eksyä lounaspaikkaa etsiessä. Takaisin keskustaan pääsee jälleen kätevimmin jalan, mutta kyllä se raitiovaunu 28 vie myös, jos maltat odottaa vuoroasi. Vanha keltainen raitiovaunu on kieltämättä hauska näky, mutta ainakin minulle riitti sellaisen ihasteleminen vain ulkoa päin.
