Matkayllätys

Noniin, nyt on ehkä vihdoin aika kertoa mistä on kyse. Minulla ja Henkalla on ollut nimittäin suunnitteilla kaikkien aikojen matkayllätys jo liki vuoden ajan. Olemme pitäneet matkasuunnitelmamme salassa lähes kaikilta. Vain muutama perheenjäsen, ystävä ja muu henkilö, joille on ollut olosuhteiden pakosta pakko kertoa, ovat tienneet meidän lähtevän maaliskuussa reissuun, mutta matkakohde on pysynyt vain meidän kahden tiedossa. Meillä on siis ollut Henkan kanssa melkein vuoden ajan oma pieni salaisuutemme, jolle olemme yhdessä hihitelleet, ja voitte vaan kuvitella miten kihelmöivän hauskaa ja jännittävää meillä on ollut.

Koko homma lähti käyntiin siitä, kun saimme jo aikoja sitten idean, että haluamme viedä appivanhempani Karibian risteilylle. Samalla pääsisimme itsekin seilaamaan Karibian aalloille, sillä pitäähän heillä matkaoppaat olla. Ei paha.

Tätä postausta on alettu kirjoittaa jo vuoden 2013 huhtikuussa, jolloin varasimme kahden viikon Karibian risteilyn meille neljälle melkein vuoden päähän, eli seuraavan vuoden keväälle. Päätimme ettemme hiisku varauksesta kenellekään, etteivät Henkan vanhemmat saa mitenkään kuulla huippusalaisista suunnitelmistamme.

Arvatkaa vaan onko minun ollut vaikea olla intoilematta matkastamme, ja kuinka huono omatunto minulla on ollut, kun olen joutunut suorastaan valehtelemaan kavereiden kysellessä matkasuunnitelmiamme. ”Ei meillä ole suunnitteilla mitään”, olen vastannut Karibian palmut silmissä vilistäen.

Olen hymyillyt urpona pitkin päivää ja kihissyt onnesta toisinaan jopa maanantaisin, enkä ole voinut kertoa syypäätä mun hymyyn kenellekään. Olen laittanut tietokoneen taustakuvaksi kuvan Karibialta, tutkinut kaikessa hiljaisuudessa matkakohteitamme, listannut mukaan pakattavia tavaroita ja litkinyt Karibian aurinko -nimistä teetä salaisuudellemme virnuillen.

Vaikeaa on, mutta yllätys ei saa mennä pilalle, joten aion pitää suuni supussa loppuun asti ja laskea hissukseen päiviä siihen, kun lentokone vie meidät kylmästä lämpimään. Töissä ja harrastuksissa minun on toki pitänyt kertoa, että suunnittelemme matkaa maaliskuulle, jotta sain varmistettua lomapäivät jo hyvissä ajoin. Mutta matkakohde on pysynyt salassa eikä kenellekään ylimääräiselle ole hiiskuttu reissusta sanaakaan.

Pienenä apuna lomaintoiluuni ovat toimineet tämä ja eräs toinen ajastettavaksi tarkoitettu postaus, joita aloin kirjoittaa jo huhtikuun lopulla vuonna 2013. Päivänvalon postaukset näkevät sitten kun olemme laivalla, eli vuoden 2014 maaliskuussa. Aloitetaan nyt tällä postauksella, se toinen ilmestyy ensi viikolla.

Viime viikon keskiviikkoaamuna koitti vihdoin ja viimein hartaasti odottamamme hetki, kun pääsimme paljastamaan salaisuutemme ja yllättämään Henkan isän perinpohjaisesti. Saipa Henkan äitikin siinä sivussa oman osansa yllätyksestä.

Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, olemme tosiaan yllättäneet Henkan vanhemmat keskiviikkoaamuna. Tai no, Henkan äiti on kyllä tiennyt meidän lähtevän reissuun, mutta matkakohde on pidetty häneltäkin salassa. Olemme myös vannottaneet, ettei hän hiisku matkasta sanaakaan miehelleen, ettei yllätys mene pilalle. Olemmekin toivottavasti onnistuneet salaamaan aikeemme Henkan isältä viime hetkeen asti.

Anoppi on yrittänyt udella kohdettamme useasti, mutta olemme kertoneet vain menevämme jonnekin lämpimään, jotta hän osaa pakata oikeanlaiset matkatavarat sekä itselleen että miehelleen. Kaikki mahdollinen on otettu huomioon, talonvahdit on hankittu ja Henkan isän tennispeleihin on sovittu tuuraaja. Kaiken pitäisi olla kunnossa kun keskiviikkoaamu koittaa.

Suunnitelmanamme on siis ollut herättää Henkan vanhemmat varhain keskiviikkoaamuna ja antaa heille muutama hetki aikaa valmistautua ennen lentokentälle lähtöä. Kaikkien matkatavarat on pakattu valmiiksi, mutta lähtöpäivän aamuun on varattu vielä vähän aikaa viime hetken pakkaamisille, jos emme olekaan osanneet ottaa kaikkea huomioon.

Taksi on tilattu valmiiksi ja se on vienyt meidät ja pöllämystyneet matkakumppanimme lentokentälle hyvissä ajoin rentouttavan lähtökaljan ääreen sopeutumaan tilanteeseen. Siinä voi nimittäin hetki mennä kun Henkan isällekin valkenee toden teolla, että yllätyslomamatka alkaa ihan oikeasti nyt!

Lentokentällä Henkan vanhemmille on valjennut että lennämme Lontooseen. Jos vaan pystymme, pyrimme pitämään seuraavan lennon määränpään salassa aina Heathrowlle asti. Siinähän kihisevät jännityksestä koko ensimmäisen lennon ajan ja yrittävät arvailla, minne matkaamme vai jäämmekö kenties Lontooseen. Ai että me ollaan ilkeitä. Voi tosin olla, että lopullinen määränpää valkenee heille jo Helsinki-Vantaalla, mutta se jää nähtäväksi.

Viimeistään Lontoossa appivanhemmat saavat tietää meidän suuntaavaan Miamiin, ja annamme heidän olettaa, että vietämme siellä koko loman. Oikeasti olemme Miamissa vain kolme yötä, jonka aikana tasaamme aikaerorasitustamme, kiertelemme lempparipaikkojamme South Beachilla sekä käymme toivottavasti tällä kertaa myös Evergladesissa. Viimeksi emme päässeet sinne asti, mikä jäi hieman kaivertamaan hampaankoloon.

Risteilylle lähdemme ajatuksella ”Vaihdamme paikkaa, mutta emme kerro mihin menemme” tai saatamme ehkä mainita matkakumppaneillemme vaihtavamme paikkaa mukamas Floridan sisällä. Katsotaan nyt. Oikeastihan suuntaamme satamaan ja kyttäämme rakkaiden matkakumppaniemme ilmeitä, kun heille valkenee mihin olemme heitä viemässä. Tämä tapahtunee viimeistään siinä vaiheessa, kun taksi sujahtaa sataman porteista sisään ja näemme edessämme hohtavan valkoisen risteilyaluksen.

Laivalla annamme Henkan vanhemmille kokoamani muistiinpanot kaikista saarista, joilla aluksemme pysähtyy ja kerromme, että yllätykset loppuivat tähän, nyt saa ja pitääkin vaan rentoutua. Seuraavat kaksi viikkoa seilaamme Karibian aalloilla. Vierailemme yhteensä kahdeksalla eri Karibian saarella ja vietämme välissä leppoisia meripäiviä nauttien upeasta risteilyaluksestamme, parvekehyteistämme, all inclusive ruoka- ja juomapaketeistamme sekä tietysti toistemme mahtavasta seurasta.

Olen niin innoissani! On ihanaa päästä yllättämään rakkaita ihmisiä näin kivalla tavalla. Eikä minua haittaa yhtään sekään, että pääsen siinä sivussa myös itse viettämään leppoisia lomapäiviä paahtavan auringon alle. Rankan ja pitkäksi venyneen taloprojektin jälkeen me olemme sen ansainneet.

Tosiaan, me olemme olleet nyt puolitoista viikkoa reissussa ja Karibian risteilyä on vielä hieman yli viikko jäljellä. Blogissa on siis ollut ja tulee olemaankin vielä hetken hieman hiljaisempaa. Olen ajastanut tänne muutamia postauksia, mutta kommentteihin vastaaminen on reissun ajan jäissä ja saattaa tökkiä hieman sen jälkeenkin, kun yritän päästä takaisin Suomen kellonaikaan ja arkirytmiin. Myös blogin Facebook-sivuilla ja Instagramissa lienee melko hiljaista matkan ajan.

Palataan siis asiaan livenä noin viikon päästä! Sen aikaa me nautimme lomastamme niin täysillä kuin suinkin vain osaamme.