Greetje, Amsterdam
Henkan voittamaan Amsterdamin matkaan kuului lentojen ja hotellin lisäksi illallinen viineineen molemmille reissuilloille. Saimme itse valita ravintolat kunhan pysyisimme kohtuudessa ja täytyy kehaista, että matkajärjestelyt sujuivat muutenkin ihan superhyvin Lasipalatsin henkilökunnan kanssa. Saimme tehdä reissusta oman näköisemme, yhteydenpito oli sujuvaa ja koko hommasta jäi hyvä mieli. Kiitos Lasipalatsi! Ensi vuoden parsaviikoilla nähdään taas. Ja todennäköisesti jo sitä ennenkin.
Minä sain kunnian tutkia Amsterdamin ravintolatarjontaa ja paneuduinkin pestiini antaumuksella. Kun törmäsin perinteistä hollantilaista ruokaa ranskalaisella twistillä tarjoilevaan ravintolaan, oli ensimmäisen illan ravintola päätetty. Greetje on nimetty ravintolan perustajan äidin mukaan ja siellä tarjoiltava ruoka on perinteistä, jopa hieman vanhanaikaista hollantilaista ruokaa. Annokset on tehty taidolla ja astetta fiinimmin. Tunnelma ravintolassa on kotoisa valkoisista pöytäliinoista huolimatta, ja sisustuksen söpöjä yksityiskohtia bongailee ilolla.
Greetje sijaitsee kaupungin koillisosassa hieman sivussa keskustasta. Sinne kävelee kyllä vaivatta, mutta eksymisvaraa kannattaa jättää ja silmät pitää auki, sillä ravintolaa ei ollut ihan helppo löytää. Kun löysimme vihdoin tiemme Peperstraat 23:ssa sijaitsevan ravintolan eteen, astuimme sisään ja ystävällinen miestarjoilija toivotti meidät tervetulleiksi. Hän tarkisti pöytävarauksemme, vei takkimme narikkaan ja ohjasi meidät pöytäämme, jossa paloi söpö kynttilä.
Tilasimme alkudrinkit ja minun limoncelloa sekä shampanjaa yhdistelevä juoma oli ihan nappivalinta. Voi nam, miksen ole keksinyt yhdistää näitä kahta lempijuomaani aiemmin! Tätä kokeillaan todellakin myös kotona, kuohuviinillä tosin ehkä, jos shampanjaa ei löydy kaapista. Myös Henkan tilaama ravintolan nimikkodrinkki oli oikein hyvää. Mandariinia ja shampanjaa, toimii!
Alku- ja jälkiruoat oli helppo valita, sillä ruokalistalta löytyy kokoelma kaikista ravintolassa tarjottavista alkuruoista sekä samanlainen kokoelma jälkiruoista. Me otamme tietenkin ne, niin pääsemme maistamaan kaikkea. Pääruoan kanssa tuli sen sijaan pieni tenkkapoo. Mitäs me otettaisiin? Päädyimme lopulta ottamaan toiseksi pääruoaksi haddockia, vaikka emme muistaneetkaan siihen hätään mikä englanninkielisen sanan suomennos on. Jotain kalaa se on kuitenkin, ja koska lisukkeet kuulostavat hyvältä otamme sen. Toiseksi pääruoaksi valitsimme ankkaa.
Ihan ensimmäiseksi meille tuotiin kuitenkin amuse bouche, joka esitteli täydellisesti ravintolan idean. Pieneen suupalaan oli saatu kaikki se mitä odotimme ravintolalta ja mitä illalliseltamme myös saimme. Todella taidokasta. Terriini oli muistaakseni tehty lampaan lihasta ja se oli oikein maukasta. Viimeistään tässä vaiheessa aloimme odottaa innolla illallisen kunnolla starttaavia alkuruokiamme.
Pian eteemme kannettiin kaksikerroksinen tarjotin, josta löytyi pienet suupalat kaikkia listan alkuruokia. Alimpana hengailivat leivät levitteineen. Yritimme olla tarkkoja ja painaa mieleemme kaikkien ruokien sisällön tarjoilijan kuvaillessa herkkujamme, mutta emmehän me niitä enää muistaneet kunnolla siinä vaiheessa kun aloimme maistella ruokaa. Ruokalistakin on ehtinyt vaihtua tätä kirjoittaessani, joten en pääse lunttaamaan annoksia ravintolan nettisivuiltakaan.
Herkullisia alkuruoat kuitenkin olivat, sen muistan erittäin hyvin. Tuo yksi lihapötkäleen päällä nököttävä vaaleanpunertava pallero vei kielemme mennessään ja olemme aika varmoja että se oli hanhenmaksaa. Voi nam. Myös mustikalla viimeistelty lihakäärö oli tosi namia ja se mustikka siinä kruunasi koko homman. Ihme kyllä, itse en olisi osannut yhdistää mustikkaa lihaan.
Oma lempparini maksapalleron lisäksi oli suussasulava sienikeitto rapealla leipäkrutongilla ja samaa mieltä taisi olla Henkkakin. Silli oli vähiten Henkan mieleen ja koska minäkin olin aiemmin päivällä vetäissyt sillivoileivän katukojusta, ei silli jaksanut enää innostaa niin paljon. Hyvää sekin toki oli ja ihanan tuoretta! Ei siis valittamista.
Ihanan alkuruokalajitelman jälkeen saimme eteemme mystisen haddockin, jonka muistin yhtäkkiä tarkoittavan turskaa. Ja voi miten perhanan hyvää turskaa se olikaan! Kannatti tehdä rohkeasti lähes sokkotilaus, sillä turska oli paljon parempaa kuin ankka. Ei ankassakaan mitään vikaa ollut, se vaan oli vähän tylsä valinta, vaikka ankannahan sisään taidolla jemmattu lisuke olikin hieno lisä annokseen.
Pääruokien jälkeen aloimme olla jo aika täynnä ja pidimmekin tarjoilijan ehdotuksesta pienen hengähdystauon ennen jälkiruokia. Kauaa emme kuitenkaan malttaneet odottaa vaan vinkkasimme tarjoilijalle, että makea voisi jo maistua. Sehän menee eri mahaan..
Saimme eteemme taas ihanan kerrostarjottimen, johon oli koottu valloittavaa tuoksua ympärilleen levittäviä jälkiruokamaistiaisia. Olisin halunnut tarrata suklaakakkuun tarjoilijan vielä esitellessä tarjottimen sisältöä, ja sain pistää kaiken tahdonvoimani peliin etten kahmaissut jälkiruokia suuhuni ennen aikojaan. Nämä pitäisi vielä kuvatakin ennen kuin saan käydä herkkuihin kiinni.
Tarjottimelta löytyi hieman yllättäen lakritsijäätelöä ja creme bruleeta, suloista pullapohjaista omenapaistosta, suussasulavia jäätelöitä ja mousseja, ihanaa suklaakakkua ja vaikka mitä muuta. Kylkeen otimme espressot, sillä väsyneiden matkustajien silmäluomet alkoivat jo painaa, emmekä halunneet vielä simahtaa.
Palvelu pelasi loistavasti koko illan, viinisuositus toimi hyvin ja ruoka oli ihan mielettömän herkullista. Vessakin oli söpö kuin mikä ja siellä vieraillessa tuntui kuin olisi ollut laivalla. Ikkunasta näkyi kanavan vedenpinta ja jyrkät portaat veivät alakertaan. Vessafriikki täällä moi taas, Greetje oli hyvä.
Harmittelin jo tässä vaiheessa, että ihan sama mitä saamme huomisen illallisella, ei se voi mitenkään voittaa tätä makuelämystä. Kaikki oli kohdallaan tunnelmasta lähtien ja ravintolan syrjäisestä sijainnista huolimatta pöydät tulivat täyteen ja puheensorina lisääntyi illan edetessä melkoisiin volumeihin. Suosittelemme erittäin lämpimästi Greetjeä. Muistathan tehdä pöytävarauksen, sillä ilman sitä illalliselle ei liene asiaa ainakaan viikonloppuiltoina.
