Rakkaudesta Helsinkiin: Tervasaari

Tervasaari on Kruununhaan edustalla sijaitseva pieni saari, jonne pääsee Pohjoisrannasta venesataman kohdalta lähtevää tietä pitkin. Saari on saanut nimensä siellä ennen muinoin säilytetyn tervan mukaan ja saarella on vieläkin pystyssä vanha terva-aitta, jonka tiloissa toimii nykyään ravintola Savu.

Tervaa säilytettiin saarella sen aiheuttaman tulipalovaaran vuoksi, ja kun saaren terva-aika oli ohi, toimi se kaupungin varastona ja sinne tyhjennettiin muun muassa lumikuormia. Nykyään saari on avattu kaupunkilaisten virkistyskäyttöön ja siellä sijaitsee myös Tervasaaren kesäteatteri.

Saaren reunoja kiertävältä polulta on kauniit näkymät Pohjoisrantaan ja Katajanokalle, sekä hieman vähemmän kauniit näkymät Merihakaan, joka on aivan käsittämättömän ruma paikka. Tervasaaressa oli pilvisenä kesäiltanakin paljon nurmikolla istuskelijoita piknikviltteineen ja ravintolan terassillakin riitti väkeä, etenkin siellä ruokapuolella.

Me nautimme ravintola Savun terassilla kahvit, minkä jälkeen kävimme ihastelemassa ravintolan ihanan tunnelmallista vessaa (moi, täällä jälleen vessafriikki), jossa soi vanha musiikki, tuoksui terva ja joka oli sisustettu söpöillä pienillä ja vähän isommillakin yksityiskohdilla. Kurkistimme myös yläkerran vanhaan kabinettiin ja ihastelimme porraskäytävän vanhaa tunnelmaa. Ihana paikka, vaikka terassilla olikin hyttysiä.

Tervasaaresta minulla ei itse asiassa ole tämän enempää kerrottavaa, joten keskitytään tällä kertaa enemmän kuviin, joista voi aistia pienen saaren tunnelmaa. Minulle tuli hieman suomifilmifiilis saarella tallustellessani. Oli mattolaituria ja mäntysuovan tuoksua, vanhaa aittaa, ikivanhaa suomalaista musiikkia sekä kesäillan tunnelmaa. Enää puuttui vain kellohameet ja lavatanssit niin olisimme olleet keskellä vanhaa kesäyön idylliä.