Suomen suurin matkablogiyhteisö

Matkakuumeen lievitystä Nextorysta ja kuukauden kokeilukoodi

Kaupallinen yhteistyö: Nextory.

Muistutus: ehdit parahiksi ennen kesää vielä tehdä uuden 30 päivän tunnuksen Nextoryyn koodillani. Kokosin tähän postaukseen suosituksia matkakirjoista blogini matkateeman hengessä. Näistä suurin osa löytyy äänikirjoina Nextorysta, monet myös e-kirjoina ja muutamat pelkästään e-kirjoina. Kaltaiseni levoton ihminen tykkää kuunnella äänikirjoja, jolloin voi vapaasti puuhastella muutakin kotona tai vaikkapa lenkillä. Jos et ole aiemmin kuunnellut podcasteja tai kuunnelmia, kannattaa aluksi ehkä valita lyhyempi äänikirja ja totutella ensin keskittymään kirjaan ilman tekstiä. Itselleni tietokirjat ja elämäkerrat sopivat paremmin kuunneltavaksi ja romaanit mieluummin luen tekstin kautta kielestä ja hahmoista kunnolla nauttien.

 

Kokosin tähän suosituksia Nextoryn matkakirjoista blogini matkateeman hengessä:

  • Antto Terras: Viro (sensuroimaton). Vähän erilainen matkapäiväkirja Viroon. Hyvää vai huonoa huumoria – päätä itse. Suosittelen, jos osaat suhtautua matkailuun ja sen markkinoimiseen pilke silmäkulmassa.

 

  • Donna Leonin Brunetti-dekkarit. Rikostarinoiden ohella vähintään yhtä kiintoisaa on asiantunteva Venetsia-kuvaus ja poliisin perhe-elämä. Brunetti ei ole niitä komisarioita, joiden oma elämä on retuperällä, vaan kotona on loistava kokki (vaimo) ja aina ruokaan sopivaa viiniä.

 

  • Enni Mustonen: Pukija

ja aiemmista romaanisarjan osista mm. Taiteilijan vaimo. Pukija on lukulistallani, mutta en ole vielä ehtinyt Mustosta lukemaan. Pukija vie päähenkilön muun muassa Amerikan muotimaailmaan.

 

  • Helena Petäistö: Nizza, Cannes, Biarritz. Elegantin ulkomaantoimittajan eurooppalaisten kaupunkien kirjasarja jatkuu.

 

  • Juha Itkonen: Minun Amerikkani. Kirjailija-toimittaja on tehnyt paljon matkajuttuja esimerkiksi Mondoon, ja USA on yksi niistä maista, joihin hän palaa aina uudelleen. Kirjassa keskiössä USA:n presedentinvaalit 2016 ja se, kuinka välillä kyseenalaistaa oman matkustamisen tarpeen.

 

  • Justine Picardie: Coco Chanel: The Legend and the Life. Tarvitseeko sanoa enempää? Ranska. Muoti. Muodin legenda.

 

  • Kjell Westö: Kangastus 38

ja muut Helsinkiin sijoittuvat romaanit. Häpeäkseni myönnän, että en muistaakseni ole lukenut vielä ainuttakaan Westöä loppuun. Äänikirjana on kesken Juha Itkosen ja Kjell Westön kirjeenvaihto, mutta järkeilin, että saisin siitä varmaan enemmän irti, jos olisin lukenut edes yhden teoksen kummaltakin. Sarjassamme ”niin paljon luettavaa ja niin vähän aikaa”. Elokuvan Leijat Helsingin yllä olen toki nähnyt. Rakastan Helsinkiä, joten armoitettuna Helsinki-kuvaajana Westö voisi olla ihan minun tyyppiseni kirjailija.

 

  • Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
  • ja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Merkittävien maailmannaisten tarinoiden lisäksi työstään irtisanoutunut ja sinkku Kankimäki tulee pohtineeksi paljon nyky-yhteiskuntaa ja sen keski-ikäisille ihmisille asettamia paineita.

 

  • Päivi Kannisto: Elämäni nomadina
  • Päivi & Santeri Kannisto: Hyvän elämän opas – elämäntaidon helmiä eri puolilta maailmaa
  • ja Vapaana elämisen taito. Kannistot vaihtoivat noin 15 vuotta sitten kiireisen elämän ja hyväpalkkaisen uran maailmalla matkusteluun. Hotellit vaihtuivat vaihtojärjestön kautta paikallisten ihmisten luona asumiseen. Sen jälkeen ystäviä on kertynyt ympäri maailmaa, ja töitä ja yksi väitöskirja on tehty yli 100 maassa.

 

  • Päivi Laitinen: Reissunaisia – seikkailijoita, tutkijoita ja edelläkävijöitä. 10 tarinaa maailmannaisista ilman Kankimäen itseään reflektoivaa pohdintaa.

 

  • Rauli Virtanen: Reissukirja – Matkalla kaikissa maailman maissa. Perinteikkään ulkomaantoimittajan juttukeikoissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita aina ensimmäisestä parikymppisenä tehdystä reissusta asti.

 

  • Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa. Romaanimuotoinen kuvaus nuoresta runoilija Sylvia Plathista ja nuoruuden kesästä New Yorkissa ennen kuuluisuutta ja avioliittoa.

 

  • Satu Rämön Islantilainen voittaa aina ja
  • Islantilainen kodin onni. Suomen tunnetuin islantilainen kertoo vetävästi toisesta kotimaastaan sekä perheestään. Kirjojen lisäksi myös blogi.

 

  • Sujata Massey: Perveen Mistry tutkii – sarjan Murha Bombayssa
  • ja Satapurin jalokivi. Sähäkkää Intia-kuvausta 1920-luvulle sijoittuvissa tyylikkäissä dekkareissa aikana, jolloin naispuoleinen asianajaja oli harvinaisuus.

 

  • Teemu Luukka: New Yorkin uhmatar: Tyyni Kalervon ja ikonisen metropolin tarina. Suomalaisen piikatytön tositarina siirtolaiseksi ja legendaariseksi baarinpitäjäksi New Yorkiin.

 

  • Tom Sjöblom: Tuulten saarella: Matka kelttien ja kertojien Irlantiin. Jos koronapandemiaa ei olisi tullut, olisin matkannut seuraavaksi Dubliniin. Se on seuraava kohteeni, kun joskus pääsee ja uskaltaa ulkomaille lähteä, mutta kyllä tässä ainakin sellainen vuoden tauko lentämiseen tulee (lokakuussa 2019 viimeksi).

 

Kokeilukoodi: toimi näin

Syötä nettiin siis suora osoite www.nextory.fi/kampanja/joogamatto, niin saat kokeilla ääni- ja e-kirjoja normaalin 14 päivän sijasta 30 päivää. Pikaohjeet Nextoryyn tässä. Kokeilujakso on voimassa Nextoryn uusille asiakkaille eikä velvoita maksulliseen jatkoon, ellet halua jatkaa tilausta. Klikkaa siis tälle Nextoryn kampanjasivulle ja käytä koodiani joogamatto. Lataa sitten sovellus laitteeseesi ja aloita kokeilu. Mahdolliset muutokset tilaukseen teet kätevästi selaimesta. Jos olet ajatellut, ettei sinulla ole aikaa lukea tai että sinun on hankala tehdä lukemisesta tapaa, kokeile ottaa kirja arkeesi mukaan, kun siivoat, teet muita kotitöitä, lenkkeilet, kuljet työmatkaa tai sometat. Saatat saada lukuaikaa lisää aika helpostikin.

Jos olet miettinyt, että pitäisi kokeilla, niin älä mieti enää. Tee tunnuksesi koodillani 30.6.2020 mennessä ja nautiskele kuukausi ilman maksua – ehkäpä löydät kirjat aivan uudella tavalla! Itse tunnen jo monta positiivisesti koukkuun jäänyttä. Minulle tämä on palvelu, josta haluan pitää kiinni, sillä rakastan lukemista, ja äänikirjoja kuuntelemalla ehdin tutustua useampiin kirjoihin kuin vain lukemalla. Nyt toukokuun lopussa olen kuunnellut ja lukenut yhteensä 50 kirjaa tammikuun alusta lähtien. Mukavia hetkiä kirjojen parissa!

 

Oliko listassa sinulle tuttuja kirjoja tai haluatko lisätä kommenttiin jonkun oman suosikkisi? Somessa seuraat minua kätevimmin Instagramissa @lentavajoogamatto, siellä esittelen usein kirjoja myös lyhyesti bookstagramissa.

Kotimaan kaupunkikohteet: Ihanan eurooppalainen Turku

Olen käynyt Turussa muutaman kerran ja ihastunut kaupunkiin joka kerran hieman lisää. Jos saisin valita asuinpaikkani välittämättä töistä, mieheni toiveista ja mistään muista käytännön asioista, muuttaisin Turkuun tai Helsinkiin. Sellaisessa todellisuudessa kävelisin vain Aurajoen tai meren rannassa, kävisin ihanissa kahviloissa ja ravintoloissa ja nauttisin vanhoista rakennuksista ja puistoista. Ehkä sitten eläkkeellä ja sitä ennen lomilla? Tänä vuonna en poikkeuksellisesti tehnyt talvella yhtään aurinkolomaa ulkomailla. Jo ennen koronaa minulla oli tavoitteena lentää vuonna 2020 mahdollisimman vähän. En voinut ennalta tietää, kuinka helppoa se tulisi tänä vuonna olemaan.

Olen vakuuttunut siitä, että korona nostaa kotimaan matkailun suosiota niin Suomessa kuin muissa maissa. Keväällä luontomatkailu on näkynyt somessa voimakkaasti, ja kunhan kahvilat, ravintolat, museot ja muut paikat vielä avaavat, ihmiset varmasti matkailevat kotimaassa entistä enemmän. Itse kaipaan kaupungin houkutuksia, ja tämä on ajamassa meidät myös muuttamaan Seinäjoelle täältä läheisestä pikkukunnasta.

Viimeiset kaksi reissuani Turkuun ovat olleet ystävän kanssa tehtyjä teatterimatkoja, joilla olemme yöpyneet yhden yön. Tämä postaus on talvilomalta eli helmikuun lopulta. Tänä vuonna suunnitelmissa on vielä toinen visiitti kaupunkiin Turun kirjamessujen aikaan lokakuun alussa. Odottelen vielä, perutaanko kaikki syksyn messut koronatilanteen takia. Joka tapauksessa Turussa riittää näkemistä. Myös Turun saaristo, Kakola ja funikulaari sekä läheinen Naantali kiinnostavat.

Tällä kertaa Amélie-musikaali veti minut ja yhden ystäväni tois pual jokke. Turun second hand- ja designkaupoista kertovan juttuni linkin löydät jutun lopusta, samoin linkin edellisestä teatterimatkastamme ja Laivahostelli Boresta.

Majoitus: Airbnb-asunto Ursininkatu 12

Ystäväni löysi meille edullisen airbnb-yksiön keskustasta. Kyseessä on supermajoittaja ja hintaa yhdelle yölle tuli vaivaiset 52,50 euroa. Tämän summan puolitimme vielä ystäväni kanssa. Asunnolta oli nopea kävellä keskustaan. Juna- ja bussiasema ovat hieman kauempana, tori siinä välissä. Ostimme asunnolle astetta paremman aamupalan, mutta kahvi ja tee ja välttämättömimmät tarvikkeet löytyivät valmiiksi jääkaapista tai kuivakaapeista. Kylpyhuoneessa oli pesuaineita valmiiksi. Sängyt ovat erilliset.

Aurajoki

Teatteriesityksen jälkeen ylitimme Aurajoen Teatterisillan kohdilta, ja Amélie-henkiset pariisilaismusiikit ja rakkauslukot saivat ainakin minut hetkiseksi toivomaan, että mieheni olisi ollut mukana ja olisimme voineet vaihtaa siinä paikassa oikein kunnon elokuvasuudelman. No, suuntasimme ystäväni kanssa airbnb-asuntoomme, jätimme tavarat, suuntasimme Kuka-baariin yksille ja vielä ruokakauppaan vähän ennen sen sulkeutumista puolen yön aikoihin.

Aboa Vetus & Ars Nova

Maittavan ja itse valitun aamiaisen jälkeen suuntasimme hieman kaupoille ja museoon. Huone piti luovuttaa siinä välissä klo 12 aikoihin. Aboa Vetus & Ars Nova – museo sijaitsee aivan Aurajoen kupeessa ja esittelee sekä Turun arkeologisia kaivauksia että taidetta. Luostarinmäen käsityöläismuseo kannattaa muuten ottaa vierailukohteeksi lämpimämpään vuodenaikaan, itse kävin siellä kesällä joskus vuonna 2006.

Ruokapaikat: Tårget, Pub Niska, Kahvila Fontana

Museosta jatkoimme lähes viistosti vastapäätä joen toisella puolella sijaitsevaan Tårgetiin syömään. Otimme päivän lounaan, listalta ei lounasaikaan voinutkaan tilata. Osa ravintoloista oli myöhäiseen lounasaikaan noin klo 14 vielä kiinni. Pub Niskassa on ihania ohuita pizzoja, Kahvila Fontana puolestaan sijaitsee vanhassa rakennuksessa mutta on sisältä vaalea ja moderni. Eniten nautin jokivarren ruokapaikoista, joilla on usein myös ulkopöytiä. Esimerkiksi Cafe Art Taidekahvila on suloinen paikka, siellä kävimme edellisellä teatterimatkalla. Ystäväni kävi turkulaisen kaverinsa kanssa kahvila Tiirikkalassa, joka kuulemma oli kiva. Tällä kertaa aika loppui oikeastaan vain kirjakauppojen osalta: niihin en kerta kaikkiaan ehtinyt. Ainakin paikalliseen Turun Kansalliseen kirjakauppaan on päästävä. Ensi kerralla sitten.

Aiotko sinä matkailla tänä vuonna enemmän Suomessa?

Lue myös: Viisi shoppailuvinkkiä Turkuun

Teatterimatkalla Turussa: Taru sormusten herrasta Turun kaupunginteatterissa

 

Mummilta matkakuume ja äidiltä juurettomuuden kokemus

Äitienpäivän aikoihin halusin pohtia hieman äidin puoleisen mummini ja äitini vaikutusta elämääni ja varsinkin maailman muuttumiseen eri vuosikymmeninä. Mummilta koen saaneeni matkailuun liittyen kiinnostuksen matkustamiseen ja myös taloudellista ja henkistä tukea siihen. Äitini puolestaan aina kannusti minua opiskelemaan ja miettimään vasta myöhemmin seurustelua ja mahdollista perheen perustamista. Äitiäni ja minua yhdistää muun muassa se, että olemme asuneet monilla paikkakunnilla emmekä suinkaan aina ole viihtyneet tai itse edes valinneet muuttaa. Blogissa tällä kertaa siis hieman henkilökohtaisempaa pohdintaa siitä, kuinka matkakuumeeni taisi periytyä mummilta ja juurettomuuden kokemus äidiltä.

Mistä olen kotoisin ja mikä on kotiseutuni?

Mummini on siirtokarjalaisia, ja sodan myötä mummi ja ukki päätyivät Savonlinnaan ja Mikkeliin. Äitini ja enoni syntyivät 40-luvulla. Ukki kuoli jo 70-luvulla. Mummi kävi töissä Keskossa, ja ammattinsa lisäksi hän laittoi ruokaa ja leipoi monesti myös, kun kävimme mummin luona tai kun mummi kävi meillä.

Mummi oli mielestäni vahvasti juurtunut Mikkeliin, mutta hän muisteli useasti Karjalaa. Mummi kuoli 97-vuotiaana 2017 ja äitini 70-vuotiaana 2015. Toinen Mikkelin-mummini kuoli, kun olin pieni, joten hänestä ei muistoja juuri ole. Kun isäni laittoi äidin papereita kuntoon äidin kuoleman jälkeen, taisimme laskea, että äiti oli asunut yhdeksällä eri paikkakunnalla. Vanhempani muuttivat useasti isäni töiden perässä maakunnasta toiseen vältellen isompia paikkakuntia, ja äiti oli joskus isälle esittänyt toiveen, voisiko muuttamista olla vähemmän. Kun isä eläköityi, he asettuivat Kuopioon ollakseen lähempänä lapsenlapsiaan veljeni puolelta.

Itse olen asunut kuudella paikkakunnalla ja tulevana kesänä muutan seitsemännelle. Passissani syntymäpaikkana lukee Leppävirta, mutta minulla ei ole paikasta muistikuvia. Asuin siellä 2-vuotiaaksi taaperoksi ja veljeni löysi sieltä tulevan vaimonsa. Savosta suuntasimme Etelä-Karjalaan ja Kymenlaaksoon ja minä sitten yksinäni opiskelemaan ja työelämään Keski-Suomeen, vuosi sitten avomieheni perässä Etelä-Pohjanmaalle. Mutta mistä olen kotoisin tai mikä on kotiseutuani? En tiedä.

Helpointa on ajatella, että koti on siellä, missä milloinkin asun. Vanhemmillani ei ole kotitaloa, koska he eivät ole omakotitaloihmisiä ja paikkakuntakin on vaihtunut viimeistään 10 vuoden välein. Kun asuimme avomieheni kanssa toissa syksynä puolisen vuotta erillään viikot, huomasin että omakotitalo (jonka nimenomaan hän aikoinaan halusi hankkia asumismuodoksi) ei tuntunut kodilta ilman häntä ja kotityöt kaatuivat minun päälleni, kun hän oli auttamassa niissä vain viikonloppuisin. Nyt odotan Seinäjoelle muuttoa ja kaupunkielämää, kaikkea sitä, mikä nykyisessä 3000 asukkaan pikkukunnassa ei onnistu. Että kahvilat, kaupat, juna-asema, elokuvateatteri ja sukulaisia on kävely- ja pyöräilymatkan päässä eikä kaikkiin erikoispalveluihin tarvitse ajaa puolta tuntia eri suuntiin. Tämä Kuortane on mahtava paikka, jos ulkoilee lastenvaunujen ja koiran kanssa, mutta kumpikaan ei kuulu elämäntyyliimme.

Opiskelu ja työ

Minä erosin parikymppisenä eli äitini ja mummini perheellistymisiässä ekasta poikaystävästäni, matkustelin, opiskelin kieltenopettajaksi, muodostin pitkiä ystävyyssuhteita, seurustelin, tapailin ja olin sinkkuna, tein töitä, elin ihanaa opiskelijaelämää Jyväskylässä yksiössä tai kaksiossa vuokralla, biletin ja chattailin mesessä. Löysin nykyisen, Sen Oikean, 24-vuotiaana puoli vuotta yliopistosta valmistumisen jälkeen. Mummi kävi vain neljä luokkaa kansakoulua ja äiti lukion. Vasta äitini kuoleman jälkeen, vanhoja valokuvia selatessani, tajusin että äidin ylioppilaskuva ja vanhempieni kihlajaiskuva oli päivätty samalle päivälle. Äiti ei siis kirjoittanut ylioppilaaksi kolmessa vuodessa vaan piti hieman breikkiä, palasi lukioon ja haki lastentarhanopettajaksi muttei päässyt. Hän ryhtyi perhepäivähoitajaksi, mutta jäi pois työelämästä vähän alle 40-vuotiaana ennen syntymääni eikä palannut enää töihin. 

Olen aina hahmottanut itseäni paljon, ehkä liikaakin, töiden, opintojen ja harrastusten kautta. Yliopisto-opiskelu sopi minulle tosi hyvin, vaikka välillä kaipasinkin enemmän konkretiaa. Jos en olisi päässyt heti lukiosta yliopistoon, olisin ehdottomasti muuttanut silti pois kotoa tekemään avoimen yliopiston opintoja kansanopistoon. Napanuora oli katkaistava enkä halunnut jäädä Kouvolan lähelle, vaan lähdin Jyväskylään. Työelämässä olen kokeillut siipiäni opetusalan ohessa liikunta-alalla, mutta liikuntahommat jätin vuosien työnarkomanian jälkeen kivaksi harrasteeksi. Sitten on tämä blogi väylänä matkailusta ja kirjoista bloggaamiselle.

Minä 5-vuotiaana mummin vaatteissa mummin pihalla

Perhe ja vapaa-aika

Äitini täytti häävuonnaan 22 vuotta ja sai isoveljeni vajaa vuosi myöhemmin. Mummini avioitui sodan aikana 21-vuotiaana ja hänkin sai tytön ja pojan, kuten äitini. Minä täytän 35 enkä ole koskaan yrittänyt tulla raskaaksi, ja olen avoliitossa. Ensimmäisen poikaystäväni tapasin 20-vuotiaana yliopistossa ja olimme yhdessä kaksi vuotta. Noudatin siis äidin toivetta, että en toisi kotona asuessa poikaystäviä kotiin. Siitä ei ollut pelkoa, koska en olisi ollut valmis seurustelemaan nuorena. Mummista on jäänyt mieleen, että hän rakasti lapsia ja piti heitä sylissä ja antoi suklaapatukoita, minä sain myös pukeutua mummin vaatteisiin ja leikkiä hienoa rouvaa. Lapsenlapsia mummi sai viisi, lastenlastenlapsia 13 ja lastenlastenlasten lapsia yhden. Äitini sai veljeltäni neljä lastenlasta ja tuli kuolemansa jälkeen vielä isomummiksikin. Äiti valitsi tehdä töitä kotona lasten kanssa. Minä puolestani valitsin aineenopettajan ammatin enemmän lomien takia sekä kiinnostuksestani kieliin, psykologiaan ja kulttuureihin, mutta olen tullut hyvin toimeen myös teini-ikäisten asiakkaideni kanssa.

Menin kihloihin kolmannen poikaystäväni kanssa, ja olemme olleet kohta 10 vuotta yhdessä. Häitä ei ole mietitty sen enempää kuin että emme halua perinteisiä ja isoja häitä, joihin menee paljon rahaa ja kutsutaan valtavasti ihmisiä, stressataan valmisteluista, polttareista ja kaikesta. Todennäköisesti menemme joskus naimisiin maistraatissa ja syömään pienellä porukalla, ja suurin osa tutuista lukee siitä henkilökohtaisesta Facebookistamme jälkikäteen. Miksi häiden kuuluisi olla elämän onnellisin päivä, kun se voi olla mikä tahansa arkipäivä? Unelmien häämatkamme voisi suuntautua yhtä hyvin Suomeen kuin jonnekin muualle, mutta häiden takia emme matkabudjettiakaan paisuttaisi. Matkailemme muutenkin joka vuosi.

Oma veljeni on minua 17 vuotta vanhempi, joten asuimme yhtä aikaa kotona vain vauvavuoteni. Pieni perhe saattaa vaikuttaa siihen, että en ole oikein koskaan haaveillut omasta perheestä, mutta se saattaa olla myös persoonakysymys. En ole hoitanut pieniä lapsia, ja kesätyö au pairina Saksassa teini-ikäisten lasten kanssa ei saanut oloani tuntumaan perheenjäseneksi vaan pelkästään työntekijäksi. Olen sosiaalinen introvertti, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja omia rutiineja. Uskon myös, että vauvakuumetta ei tule kaikille, mutta voi silti päättää, että yrittää lasta. Nykyaikana voi kuitenkin elää täyttä elämää myös ilman lapsia. Tuttavapiirissäni on paljon sinkkuja, lapsettomia pariskuntia ja ehkä kolmasosa lapsiperheitä. En osaa kuvitella, että jäisin pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan omaa lastani. En haluaisi kadottaa itseäni lapsikuplaan ja huomata, että yhteydenpito ystäviin tai omat kodin ulkopuoliset tekemiset ovat jääneet. Mieheni kanssa on aivan selvää, että kumpikin olisi kotona vuorollaan, aivan kuten kotitöidenkään ei tule kaatua vain toisen puolison harteille.

Matkailu

Äitini matkusti elämänsä aikana kerran Viroon ja kerran Tukholmaan. Isäni ei ole matkaillut juuri enempää, sillä hän kävi äitini veljen kanssa kerran Norjassa. Äiti osasi koulusaksaa, isä englantia, mutta kielitaito rapistui käyttämättä. Todennäköisesti matkailun vähäisyyteen vaikutti monta asiaa, eniten ehkä se, että vanhemmillani ei ollut kovaa kiinnostusta siihen. Mummi alkoi matkustella paljon jäätyään leskeksi, Euroopassa kuuluisilla Keihäsmatkoilla sekä kuoromatkoilla. Mummi ei kieliä puhunut, mutta mummin isä oli Saksasta lähtöisin ja perin kuulemma kielipääni sieltä 🙂

Minä puolestani olen kasvanut Erasmuksen ja muiden lukemattomien opiskelijavaihto-ohjelmien ja yhdentyvän Euroopan aikana. Mummi kustansi ison osan ensimmäisestä ulkomaanmatkastani Italiaan, jossa auttelin veljeni perhettä lasten kanssa, ja sittemmin olen päässyt käymään 32 maassa. Äidin kanssa en koskaan päässyt matkustamaan, sillä opiskeluaikoina matkustin stipendeillä, ja kun minulla vihdoin oli omaa rahaa työelämässä, äiti oli jo sairastunut. Viime vuonna Montenegrossa seurasin yhtä ihanaa suomalaista äitiä ja tytärtä ja heidän samanlaisia kenkiään ja mietin, miltä tuntuisi, jos voisi mennä äidin kanssa maailmalla kuin oman ystävän kanssa. Huomaan, että olen kasvanut monien mahdollisuuksien maailmaan, jossa ajattelen lopulta aika individualistisesti ja teen omat ratkaisuni.

Korona-aika ei suinkaan ole sammuttanut matkakuumetta, nyt vain hetkellisesti täytyy satsata pelkästään kotimaanmatkailuun. Lentämistä aion joka tapauksessa vähentää ja yhdistellä matkakohteita tulevaisuudessa enemmän niin, että näen samalla reissulla enemmän. Koronakevät on nostanut luontomatkailun silmissäni aivan uudelle tasolle: miten kauniita Suomen metsä- ja järvimaisemat ovatkaan! Ja ehkä koira- tai kissavauva joskus, jos emme päädy ihmisvauvaan.

Ja hei näin Lapsettomien lauantaina muistakaamme – oli lapsettomuus sitten tahatonta tai tahallista: lapsettomuus ei tee kenestäkään epätäydellistä, itsekästä tai vähemmän naista. Kaikkeen elämässä tapahtuvaan emme voi aina itse vaikuttaa. Seuraan vierestä lukemattomien upeiden äitien ja aikuisten naisten elämää, ja vuosien vieriessä ymmärrän paremmin myös sukuni naisten valintoja. Ovatko sinun elämänpolkusi olleet kovin erilaiset kuin vanhempiesi ja isovanhempiesi?

Vanhempien vihkikuva vuodelta 1967, oma kihlajaiskuvani vuodelta 2012 ja äidinäidin vihkikuva vuodelta 1941 sekä anopille meneviä lahjoja

Blogiani voit seurata Instagramissa @lentavajoogamatto, Blogit.fi tai Bloglovin’.

Seinäjoen luontokohteita: Kyrkösjärven luontopolku ja Paukaneva

Eipä taida olla rauhoittavampaa ympäristöä kuin suomalainen luonto. Oma lähimetsä tämänhetkisessä asuinkunnassamme on kaunis ja mukavasti järvenrannassa. Paikka alkaa kuitenkin käydä jo turhankin tutuksi. Se on se lähin, helpoin ja mieluisin lenkkireitti. Seinäjoella sukuloidessa oli mahdollista käydä kahtena päivänä ulkoilemassa. Seinäjoelle muutamme toivottavasti itsekin vuoden loppuun mennessä. Tässä pari vinkkiä, jotka sopivat koko perheelle.

Kyrkösjärven luontopolku

Kyrkkäri sijaitsee Seinäjoen sairaalan vieressä. Parkkialueella kävi kuhina, kun saavuimme lauantai-iltapäivästä paikalle. Parkkialueen vieressä on muun muassa kioski, lasten leikkialue ja vuokrattava iso kota. Kävelimme lyhyen lasten reitin, koska mukana oli 5-vuotias. Normaaleissa puitteissa toiminnassa olisi satulato ja muuta häppeninkiä, nyt ladot pysyivät lukossa. Kodalla oli jonkin verran ihmisiä, mutta meille tämä ei ollut eväsretki. Aikuiselle hauskin paikka oli riisua kengät ja sukat ja tehdä pieni paljasjalkakävely erilaisilla alustoilla, kuten käpyjen päällä. Lapsille oli Pokemonien metsästystä. Tänne pitää ehdottomasti tulla takaisin aikuisporukalla ja tehdä pitempi patikka, vaihtoehtoja on nimittäin useita. Osa meistä aikuisista käveli takaisin asunnolle lintutornin ohi ja läpi entisen Simunan asuntomessualueen aurinkoisessa säässä. Sen jälkeen oli mukava vetää vatsa täyteen Pancho Villan noutoruokaa. Kyllä aurinko ja kevät vaan vetävät suupielet ylöspäin.

 

Paukaneva

Sunnuntaina vuorossa oli Paukanevan luontopolku suomaisemassa. Teimme jälleen lyhyen reitin leveällä polulla. Kodalle ja lintutornille vievät pitkospuut käymme kokeilemassa joskus toiste paremmalla säällä. Reitti jatkuu Nurmoon asti, ja pitkospuita on kuulemma ajettu jopa läskipyörillä. Valitettavasti jouduimme monessa kohtaa toteamaan, että missä ihminen, siellä runsaasti roskia, ja ystäväni alkoi keräillä niitä muovipussiin (sekin oli heitetty polun varteen). Huhtikuun viimeinen sunnuntai tarjoili meille kävelyn aikana raekuuron ja kovaa tuulta. Joimme kahvit ja teet termoksesta ja söimme marjapiirakkaa parkkipaikalla takakontista tarjoiltuna.

Tästä keväästä jää koronan lisäksi mieleen ainakin se, kuinka paljon enemmän on tullut liikuttua metsässä, kun monet muut harrastukset on keskeytetty. Onko tämä poikkeuksellinen kevät lisännyt liikkumistasi luonnossa? Mitkä ovat sinun luontovinkkisi?

Parhaat second hand – kaupat Helsingin Fredalla ja verkossa

Päättyvällä viikolla on vietetty jälleen #vaatevallankumous ja kysytty #whomademyclothes. Koska Lukuviikko on aina sen kanssa yhtä aikaa huhtikuun lopulla, valitsin somessa ja arjessa lukuviikkoon keskittymisen. Olen kuitenkin pohtinut blogissani monesti kuluttamista, rahankäyttöä ja muotia, joten halusin osallistua vaatevallankumoukseen tällä postauksella. Eettisen kaupan puolesta Eetti ry haastoi viime syksynä monia vaikuttajia,myös minut, Lempivaatteeni-kampanjaansa. Siinä oli tarkoitus pitää yhtä ja samaa vaatetta viikko putkeen ja pohtia muodin eettisyyttä sen kautta. Viime vuonna asetin itselleni ostolakon tai pikemminkin ostorajoituksia, mutta päädyin tekemään vaate- ja asusteostoksia 1500 eurolla.

Paljonko lopulta tarvitsemme lisää vaatteita, voidaanko niitä valmistaa, kuljettaa, myydä ja ostaa nykyisellä liukuhihnatahdilla ja voiko kuluttaja vaikuttaa siihen, mitä meille myydään? Minulla ei ole taitoa ja kärsivällisyyttä tehdä itse vaatteitani (taitaisi olla se eettisin ja helpoin tapa saada, mitä haluaa), mutta voin korjauttaa rikki menneet tavarat ja vältellä uuden ostamista. Kun sitten ostan jotain, voin ostaa käytettyä ja kestävää. Minua ei kukaan saa konmarittamaan tavaroita siihen pisteeseen, että minulla ei enää ole tarpeeksi perusasioita ja joudun sen takia ostamaan jotakin. Vuosien kuluessa, sen jälkeen kun aloin opiskelujen jälkeen tienata omat rahani, olen kuitenkin hiljalleen kääntänyt ostotottumuksiani volyymista ja halpuudesta vähempään määrään ja korkeampaan laatuun.

Repsahduksia tulee valitettavasti silloin tällöin. Mielestäni käytetyn tavaran hankkiminen ja oman turhaksi käyneen tavaran kierrättäminen on kuitenkin pienempi paha kuin täysin uuden tuotteen ostaminen. Jokaisen kannattaa silti pohtia, ostaako tarpeeseen vai onko se toimintaa, jolla esimerkiksi välttelee ikäviä tunteita tai jonkin muun asian tekemistä. Paneutunut kirppishaukka-toiminta vie aikaa ja on harrastajalleen usein säännöllistä hupia. Ongelmalliseksi se muuttuu usein silloin, jos kotiin alkaa päätyä tavaraa, jota ei tarvitse tai edes muista omistavansa – tai jos ne hukkuvat johonkin tavararöykkiöihin. Tunnistin kuitenkin itseni osittain uusimman Trendin jutusta, jossa toimittaja Laura Juntunen kirjoitti omista kokemuksistaan entisenä second hand – addiktina. Onneksi asun sen verran pienessä asunnossa ja menetän aina hermoni kaikenlaisiin nettikirppiksiin, että ostaminen pysyy nykyään aina järkevän rajoissa.

Tässä muutama kirppisvinkki Helsinkiin ja nettiin.

Préporté

Fredrikinkatu 34

Préportén löysin vahingossa ratikasta poistumisen jälkeen lyhyellä kavelymatkalla kohti Relovea. Stopista tuli yli tunnin sovitusoperaatio. Alakerrassa on Cream-merkkiin painottuva outlet ja katutasossa second hand – kirppis. Kävin rekit läpi kahteen kertaan, ja pitkän harkinnan jälkeen mukaan tarttui kirpparin puolelta Marimekon Unikko-kuvioinen t-paita 23 eurolla, Marimekon sininen Jokapoika-paitapusero (37 €) ja Boomerangin raidallinen neulejakku (15 €). Hyvä aikomukseni ehtiä Talvipuutarhaan, Desingmuseoon ja kahville vesittyi täysin, mutta onnekseni osaan jo jättää ostamatta osan tavaroista, joita halajan. Tällä kertaa kauppaan jäi esimerkiksi Muumi-tunika: jokin niissä vetää puoleensa, mutta en osaa sanoa, tulisiko niistä minulle ajattomia lempivaatteita ja muunlaisia vaatteita en enää halua ostaa – käytettynä tai uutena.

 

Relove Freda

Fredrikinkatu 25 & Sandelsinkatu 6

Relovesta tuli lempparikirppikseni viime syksynä, kun paikan nimi oli pulpahtanut esiin muutaman kerran ja viimein pääsin käymään siellä itse. Sekä Fredan että Töölön myymälässä on kahvila ja rekit täynnä etenkin naisten vaatteita. Merkkituotteita on paljon ja ne eivät mielstäni ole erityisen kalliita. Viimeksi ostin Tommy Hilfigerin harmaan neulemekon puoleen hintaan 12 eurolla, aiemmin muun muassa Pepe Jeansin t-paidan, Nanson kauluspaidan, Espritin kesämekon ja Globe Hopen farkkumekon 9 – 16 euron kappalehintaan. Valikoimissa usein myös hyviä kenkiä ja laukkuja. Myymälät on sisustettu ihanasti, tsekkaa varsinkin Sandelsinkadun kahvila sekä Fredan vessan papukaijatapetti! Varaudu tungokseen pitkällä pinnalla.

Relove Fredan ikoninen vessa

UFF

Useita ympäri Helsinkiä ja Suomea, kuva Fredrikinkatu 36.

Asioin UFF-myymälöissä muutaman kerran vuodessa eri kaupungeissa, mutta jotenkin en onnistu löytämään niistä itselleni juuri koskaan mitään. Tämän myymälän ikkunan somistus oli niin kaunis, että se houkutteli sisään kiertämään sekä ala- että yläkerran. Plussaa edullinen hintataso ja selkeästi järjestetyt tuotteet, miinusta vaatteiden epätasainen laatu.

Lue myös kattavampi listaus Helsingin parhaista kirpputoreista Trendin Lily-sivustolta, suora linkki tässä. Kaikki ovat listallani ja aion niihin seuraavilla Helsingin-reissullani tutustua, kunhan matkustaminen ja kaupungilla pyöriminen taas normalisoituvat. Fredalla shoppaillessa kannattaa yhdistää kirppistelyreissuun myös lähistöllä oleva Designmuseo. Minun oli tarkoitus siellä piipahtaa helmikuussa, mutta rehellisesti sanoen jäin asumaan varsinkin Préporté-myymälään enkä ehtinyt. Samasta syystä en tälläkään kertaa ehtinyt Reloven suosittuun kahvilaan, vaan kiirehdin Kouvolan-junalle ja ystävää tapaamaan. Seuraavana päivänä tein vielä pari ihanaa joogavaateostosta Joogafestivalilla Kaapelitehtaalla.

 

Second handin verkkokauppoja

Näin korona-aikoina ja jos Helsingin reissu ei ole mahdollinen, joten loppuun vielä muutama esimerkki netissä toimivista second handin verkkokaupoista, jotka olen löytänyt viime aikoina ja joita seurailen somessa, varsinkin Instagramissa:

Herttala second hand (Jyväskylä)

Merkitys 2nd hand (Turku, myynti Instagramin kautta)

Miela Preloved (Tampere)

Rekki.fi ja Preloved by Rekki

Relove (Helsinki)

Restore Second Hand (Vaasa)

Vintarelle (Seinäjoki)

Vähänkäytetty.fi

 

Onko sinusta second handin ostaminen pienempi synti kuin uusien vaatteiden/tavaroiden ostaminen? Tunnistatko itsesi tilanteesta, jossa olet ajautunut ostamaan sellaista, mitä et tarvitse, koska se oli edullisempaa kuin vastaava uusi tuote tai koska perustelit se itsellesi vaikkapa ekologisena? Lue myös juttuni Turun parhaista second hand- ja design-kaupoista.

Blogiani seuraat helpoiten Instagramissa @lentavajoogamatto.

 

Nextory: lukemisen aarreaitta ja kuukauden kokeilu

Kaupallinen yhteistyö: Nextory

Reilu neljä kuukautta sitten lopetin jossittelun ja tutustuin ensimmäisen kerran ääni- ja e-kirjoihin. Minulla oli ennakkoluuloja ja pelkoja: en osaisi keskittyä enkä muistaisi lukemastani mitään. Voiko kuunnellut kirjat edes laskea kirjasaldoon mukaan ja väsyvätkö silmät e-kirjan kanssa? Kirjastopalvelut Suomessa ovat hyvät, tarvitsenko tällaista palvelua? Niinhän siinä kävi, että jo parin viikon päästä uudet tavat ja rutiinit muotoutuivat. En hylännyt painettuja kirjoja kokonaan, mutta matkalle ja siirtymisiin on kätevämpi ottaa mukaan puhelimessa kulkeva ääni- tai e-kirja, ja niitä voi olla mukana montakin eikä kannettavan määrä lisäänny. Luin ja kuuntelin koko vuonna 2019 yhteensä 65 kirjaa, mutta vuoden 2020 saldoni huhtikuun puolivälissä on jo 36. Tästä tulee siis kaikkien aikojen kirjavuoteni. Kiitos lukunopeuden ja kirjamäärän kartuttamisesta kuuluu äänikirjoille. Lukeminen on rakas harrastus, jota on mukava ehtiä tehdä entistä enemmän. Sitä ilosanomaa haluan jakaa myös tällä yhteistyöpostauksella.

Mikä Nextory?

Nextory on ääni- ja e-kirjasovellus. Nextory on ääni- ja e-kirjojen tilauspalvelu, jolla voit kuunnella äänikirjoja ja lukea e-kirjoja niin paljon kuin haluat. Nextoryn kirjavalikoimassa on kymmeniä tuhansia kirjoja, jotain jokaiseen makuun. Kirjoja löytyy suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Monet kirjoista ovat sekä ääni- että e-kirjan muodosa, osa vain e-kirjana. Kuunneltavan kirjan puhenopeutta voi säädellä asteikolla 0,75 – 2. Useinmiten käyttämäni nopeus on 1,25. Kun omassa kännykässä tai tabletissa on kokonainen sähköinen kirjasto koko ajan mukana, lukemisesta tulee osa arkea.

Miksi kokeilla Nextorya?

Ääni- ja e-kirjapalvelut ovat kasvattaneet suosiotaan Suomessa viime aikoina. Siitä asti kun itse innostuin niistä neljä kuukautta sitten, lukemattomat uudet ja vanhemmat kirjat ovat olleet saatavillani yhdellä näpäytyksellä. Luen enemmän kuin koskaan, sillä voin yhdistää kirjat sujuvasti arkeeni ja kuunnella niitä, vaikka tekisin jotakin muuta samalla. Vaikka alussa olin huolissani siitä, osaanko keskittyä kirjoihin, olen löytänyt itselleni sopivat tavat. Ja mikäpä hienompaa nyt keväällä kuin nauttia ulkoilmasta ja valosta. Valo on tehnyt paluun ja kevät on tullut! Mikset ottaisi BW:n (Book Walk) jonkin erittäin ihanan kirjan kanssa? Nextorylla voit nimittäin nauttia kirjoista samaan aikaan kun teet muuta, esimerkiksi käyt kävelyllä, teet kevätsiivousta tai nautit auringosta puistossa.

Kirjavinkit

Nextoryn Kulta- ja Perhejäsenyyksillä pääsee heti tuoreeltaan lukemaan uusia kirjoja (Hopeajäsenyys on muutaman euron edullisempi kuukaudessa mutta uusien kirjojen odotusaika on 6 kk). Minä olen huono odottamaan ja tykkään lukea nimenomaan uusia kirjoja. Luen kotimaisten ja ulkomaalaisten romaanien lisäksi paljon tietokirjallisuutta liittyen viestintään ja psykologiaan. Nyt olen ladannut puhelimen sovellukseen offline-tilaan muun muassa nämä alla olevat kirjat, ja osa niistä ilmestyi aivan maalis-huhtikuussa 2020. Vinkkinä, että kynnys kirjan lukemiseen pysyy matalana, kun et kirjaudu sovelluksesta ulos. Silloin ladatut kirjat pysyvät tallessa ja kirja jatkuu aina siitä, mihin viimeksi jäit.

  • Maaret Kallio:  Voimana toivo. Maaret on lukenut uusimman kirjansa itse äänikirjaksi. Kuuntelen paljon psykologista ja kehittävää kirjallisuutta, ja aina parempi, jos asiantuntija itse antaa äänensä kirjalle.
  • Mark Manson: Everything is f’*cked: A Book About Hope. (Kaikki menee päin helvettiä: Nurinkurinen kirja toivosta. Suositun Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – teoksen jatko-osa. Löytyy Nextorysta sekä suomeksi että englanniksi ja ääni- ja e-kirjaformaatissa. Manson lukee itse englanninkielisen version. Kaikille meille, jotka ovat toisinaan liian kyynisiä niille söpöimmille elämänviisauksille.
  • Martti Vaarlahti: Sanojen supervoima. Me kaikki puhumme ja viestimme lukemattomissa eri tilanteissa arjessa. Siksi tämä kirja kuuluisi jokaisen lukulistalle. Esimerkiksi bloggaajana, opettajana ja avopuolisona joudun jatkuvasti arvioimaan, mitä ja miten voin asiat ilmaista.
  • Sankaritarinoita nuorilta nuorille: Tarinoita urheista edelläkävijöistä Gutenbergistä Greta Thunbergiin. Lukiolaiset ovat kirjoittaneet valloittavan teoksen itse valitsimistaan sankareista. Lue ehdottomasti e-kirja eikä äänikirja, koska kirjan kuvitukset ovat upeita kuten jokaisessa Sankaritarinoita-teoksessa.
  • André Aciman: Etsi minut (Find me). Elokuvana ja kirjana hitiksi nousseen Kutsu minua nimelläsi – teoksen (Call Me by Your Name) uunituore jatko-osa on Nextoryssa e-kirjana. Vaikka nautin enemmän äänikirjoista kuin e-kirjoista, puhelimen näytöltä olen valmis lukemaan silloin, kun en pysty hankkimaan kirjaa kirjastosta tai kirjakaupasta. Tablettitietokone toimisi e-kirjan kanssa loistavasti, mutta itse en sellaista omista.
  • Jenny Erpenbeck: Päivien loppu. Saksalaisen kirjalijan edellinen romaani Mennä, meni, mennyt lukeutuu lempikirjoihini. Romaaninkin keinoin voi pyrkiä ymmärtämään ihmistä ja Eurooppaa.

Kokeilukoodi

Nyt minulla on teille tarjous, jolla saatte kokeilla Nextorya ilmaiseksi 30 päivää (norm. 14 päivää). Kokeilujakso on voimassa Nextoryn uusille asiakkaille eikä velvoita maksulliseen jatkoon, ellet halua jatkaa tilausta. Klikkaa siis tälle Nextoryn kampanjasivulle ja käytä koodiani joogamatto. Lataa sitten sovellus laitteeseesi ja aloita kokeilu. Mahdolliset muutokset tilaukseen teet kätevästi selaimesta. Jos olet ajatellut, ettei sinulla ole aikaa lukea tai että sinun on hankala tehdä lukemisesta tapaa, kokeile ottaa kirja arkeesi mukaan, kun siivoat, teet muita kotitöitä, lenkkeilet, kuljet työmatkaa tai sometat. Saatat saada lukuaikaa lisää aika helpostikin. Jos olet miettinyt, että pitäisi kokeilla, niin älä mieti enää. Tee koodi toukokuun loppuun mennessä ja nautiskele kuukausi ilman maksua – ehkäpä löydät kirjat aivan uudella tavalla! Itse tunnen jo monta positiivisesti koukkuun jäänyttä. Minulle tämä on palvelu, josta haluan pitää kiinni. Ja vaikka kirjastojen ovet pysyvät vielä suljettuna, lukemisen ei tarvitse loppua.

Seuraa blogia Instagramissa ja Facebookissa @lentavajoogamatto tai Bloglovin’ tai Blogit.fi. Lisätietoa Nextorysta www.nextory.fi.

Hyydytetty sitruunarahkakakku

Leivon harvakseltaan, eikä edes korona ole tehnyt minusta kotihengetärtä. Arki töineen jatkuu niin normaalina kuin se voi, mutta nyt vain kotoa käsin läppärillä ja Teams-puheluissa istuen. Vapaa-aikani ei ole lisääntynyt. Viimeksi leivoin jouluna, sitä ennen kerran syksyllä syksyn omenoista. Pääsiäiseksi halusin kuitenkin leipoa jotain ja mielellään tuttua reseptiä käyttäen. Kakku on tehty Valion hyydytetyn minttusuklaa-rahkakakun ohjetta mukaillen. Olen aiemmin tehnyt tätä keksipohjaista kakkua sekä tuolla minttusuklaan että jonkin muun makuisella rahkalla. Rahkaa ja koristeita sekä keksipohjan keksejä vaihtelemalla saat kakkuun vaihtelua. Kärsimättömänä anti-DIY-ihmisenä leipomisessa ja ruoanlaitossa on tärkeää helppous ja hyvänmakuinen lopputulos, enkä koskaan kokeile mitään monimutkaisia reseptejä.

Koristeita voit vaihdella makusi, vuodenaikojen ja täytteessä käytettävän rahkan makumaailman mukaan. Itse en ole suuri mämmin ystävä, joten se ajaa etsimään muita herkkuja pääsiäiseksi.

AINEKSET (12 annosta):

POHJA:

175 g

Domino Original-keksejä

50 g leivontamargariinia tai voita

TÄYTE:

4 liivatetta

2,5 dl vispikermaa

3 prk (à 200 g) Valio Eila maustettua sitruunarahkaa

0,75 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

2 rkl kaurajuomaa tai maitoa

KORISTELU:

ruohomunia tai paloiteltuja suklaapatukoita, esim. Virvon varvon

karkkirakeita

yksi isompi pääsiäissuklaa keskelle kakkua

 

VALMISTUS:

Hienonna keksit yleiskoneessa tai veitsellä. Lisää joukkoon mikrossa tai kattilassa sulatettu rasva. Yhdistä keksimurut ja rasva. Levitä seos leivinpaperilla pohjustetun irtopohjavuoan (Ø 23 cm) pohjalle.

Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Vaahdota kerma. Sekoita rahkaan sokerit.

Kuumenna maito kiehuvaksi esimerkiksi kahvikupissa mikrossa. Sulata maitoon pehmenneet, valutetut liivatelehdet.

Sekoita liivateseos rahkan joukkoon. Nostele sekaan vielä kermavaahto.

Levitä hyydykemassa vuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta. Peitä kelmulla. Nosta jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunnin ajaksi tai yön yli.

Irrota kakku vuoasta varovasti veitsellä tai  palettilastalla. Siirrä tarjoiluvadille.

Koristele juuri ennen tarjoilua.

Katso myös blogistani Helppo minttusuklaa-rahkakakku. Mitä pidit kakusta? Toivoisitko blogiini lisää ruokajuttuja?

Hyvää pääsiäistä ja rentouttavaa pitkää viikonloppua, jos sinulla on mahdollisuus viettää sitä leväten. Blogia voit seurata IG ja FB @lentavajoogamatto tai Blogit.fi ja Bloglovin’.

Maata pitkin matkustusta: Kirja-arviossa Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla

Kiinnostuin tästä Pekka Haaviston uusimmasta kirjasta, koska ikuisesti matkakuumeisena etsin jatkuvasti lukemista matkakirjallisuuden joukosta uusien romaanien lisäksi. Eurooppa on minulle mieluisin maanosa, jonne myös useimmat matkoistani ovat suuntautuneet. Haavisto tekee kirjassa interrailin kesällä 2018 ja peilaa Euroopan tilaa tapaamiensa eurooppalaisten kanssa käytyjen keskustelujen ja omien kokemustensa kautta. Lentokonetta Haavisto ei matkalla käytä, ainoastaan junia, busseja, laivaa, vuokrattua autoa ja polkupyörää. Eurooppalaisuuden nykytilan lisäksi kirjan keskiössä on siis suosiotaan kasvattava maata pitkin matkustaminen. Kirjaa ei ollut lähikirjastossa, joten ostin sen itselleni kirjakaupasta.

 

Pekka Haavisto: Eurooppa raiteilla

384 sivua

Nemo  2019

 

Kansitekstiä lainaten Eurooppa raiteilla on:

Matka maanosamme tulevaisuuteen. Intohimoinen junamatkustaja Pekka Haavisto palaa raiteille. Reilatessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin hän tapaa kanssamatkustajia, kahvilafilosofeja, suunnannäyttäjiä ja uusia eurooppalaisia.

 

Haavisto kirjoittaa omistuskirjoituksessa: ”Yksi kesä. Yksi matka. Yksi Eurooppa. Omistettu Antoniolle – ja kaikille niille, jotka ovat syntyneet reppu selässä.”  En ole itse interreilannut, mikä hieman harmittaa minua, mutta vielä ehdin joskus. Muuten olen matkustellut teini-iästä asti melko paljon, ja 32 käydystä maasta 27 on Euroopan maita. Olen junaillut varsinkin Saksassa osavaltion sisäsillä junalipuilla, enkä omista ajokorttia. Käytän siis julkistä liikennettä paljon myös Suomessa enkä haluaisi koskaan joutua menemään autokouluun. Olen aikamoinen Eurooppa-fani ja olen Eurooppa-myönteinen. Luin kirjan poikkeuksellisten olojen aikana, kun koronaviruksen aiheuttamat toimet vaikuttavat elämäämme. Maiden rajat ovat kiinni ja muutakin liikkumista ja arkea rajoitetaan aiheellisesti. Vaikka noudatamme matkustus- ja liikkumiskieltoa, voimme silti unelmoida matkoista ja kaikista niistä muista asioista, jotka normaaliin elämäämme kuuluvat.

 

Haavisto aloittaa matkan junalla, siirtyy laivalla manner-Eurooppaan ja matkailee maanosaa ristiin rastiin heinä- ja elokuussa. Suurimmassa osassa kaupunkeja Haavisto on sopinut ennakkoon tapaamisia paikallisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, epäilemättä poliitikkona ja rauhanvälitystyössä hankkimiensa laajojen verkostojen kautta. Mielenkiintoisimmat kohtaamiset syntyvät kuitenkin spontaanisti vaikkapa taksissa, kun italiaa puhuvalla albanialaisella kuskilla ei vaikuta olevan minkäänlaista aluetuntemusta omasta kaupungistaan tai kun puolityhjään junaan on myyty reilipaikat loppuun ja Pariisissa joutuukin majoittumaan yllättäen vielä yhden yön. Ennakkoon sovituista keskusteluista piirtyy kuitenkin kiinnostava kuva Euroopasta, johon pitkä ja sotainen historia vaikuttaa edelleen. Mitä on sen ilmiön takana, että nuoria euroopplaisia lähtee toisin maihin paremman elämän takia, tai miksi EU:hun liittyminen ei ole läpihuutojuttu? Myös esimerkiksi pakolaisuus, korruptio ja maiden sisäiset ongelmat nousevat keskusteluissa esille, mutta yhtä hyviä matkakokemuksia ovat Rooman kaupungin tai Montenegron bussireitin kauneus, hyvä ruoka ja pyykinpesu tai kengän hiertäminen reppureissaajana. Kirja vilisee kaupunkeja ja maita, joissa itsekin olen matkaillut.

 

Hampurin päärautatieaseman teräskaarien ja lasikaton alla täytyy haukkoa hetki henkeään. Pisteenä iin päällä hieno Philips-valomainos, menneestä maailmasta. Rautatiearkkitehtuuri on mykistävää – sama tunne tuli Frankfurtissa. Valoa, tilaa, terästä, lasia. Tällaiseen halliin tultaessa tai täältä lähdettäessä matka saa merkitystä ja arvokkuutta. Täällä ei mikään ole turhaa.

 

Haavisto lukee paljon, ja kirja viliseekin kirjasuosituksia ja jokaisen luvun alussa osuvia lainauksia tunnetuilta henkilöiltä. Haavisto selkeästi innostuu matkailusta  sekä lukemisesta ja nöyrtyy siinä missä me kaikki muutkin elämän ja matkan yllätysten edessä. Siinä, missä vuosikymmeniä sitten mukana kulki paperisia karttoja ja opaskirjoja, matkan suunnittelua varten repusta vievät nykyään tilaa kännykkä, tabletti tai läppäri ja laturit. Haaviston kirjan vahvuutena on pyrkimys ymmärtää Eurooppaa ja sen ihmisiä kuuntelemalla ja tutkimalla eikä omasta poterosta huutelemalla. Vastakkainasetteluista emme silti varmaan koskaan pääse täysin eroon. Arjen ympyröissä appiukkoni ei voi ymmärtää, miksi koko ajan pitäisi olla suunnittelemassa matkoja tai matkalla, ja minä en puolestani voi kuvitella tilannetta, jossa olisin vaikkapa vuoden poistumatta Suomen ulkopuolelle tai pari kuukautta poistumatta asuinpaikkakunnaltani (poikkeus: korona).

 

Haavisto on tehnyt useamman interrailin Euroopassa, ensimmäisen jo 16-vuotiaana parhaan kaverinsa kanssa ilman aikuisen seuraa. Tuntuu hassulta ja vähän pelottavaltakin ajatella, että 70-luvulla teini on liikkunut ilman huoltajaa maasta toiseen, välillä rahat lopussa ja ilman mahdollisuutta nykyajan kaltaiseen reaaliaikaiseen viestintään – no, vaikkapa niiden omien vanhempien kanssa! Jopa sillan alla nukkuminen tulee tutuksi. Matkasta kuitenkin selvittiin hengissä ja kiinnostus Eurooppaan ja myöhemmin myös ulkopolitiikkaan heräsi. Haavisto on muuten reiliensä innoittamana kirjoittanut Suomen ensimmäisen interrail-oppaan vuonna 1977 ja myöhemmin teoksen Nuori Eurooppa. Viime reilistä 80-luvulla oli päässyt kulumaan reilut 30 vuotta ennen tämän kirjan matkaa. Reilaaminen oli ennen helppojen ja edullisten lentojen aikaa sukupolvikokemus ja mahdollisuus nähdä maailmaa. Juna- ja bussimatkailussa olisi vielä kehitettävää eri Euroopan maissa, jotta lippujen ja matkojen varaaminen olisi helpompaa ja hinnoittelu yhtenäisempää. Maata pitkin matkustaminen on hitaampaa kuin lentäminen. Ehkä koronan jälkeen heräämme siihen, että moderni maailma ei voi enää matkailla aivan entisenlaisella kiihtyvällä tahdilla.

 

Jos maata pitkin matkustaminen kiinnostaa enemmänkin, kannattaa lukea Pekka Haaviston haastattelu täältä tai Mondo-lehdestä 1-2/2020. Muiden kokeneiden aikuisten interreilaajien vinkit löydät Mondosta 4/2020. Jutussa haastatellaan muun muassa maailman ensimmäistä interreilaajaa Marjukka Erosta, joka on junaillut ajokortittomana Suomessa ja aina Kiinaan asti. Osa Mondon jutuista on luettavissa ilmaiseksi Mondon Facebook-sivun kautta. Lomalle lentämättä-lehti (uusi lehti Mondon tekijöiltä) esittelee viisi upeaa junamatkaa Euroopassa.

 

Tägillä #ReilutBlogit löydät netistä vaihtoehtoisia matkustustapoja esitteleviä blogikirjoituksia. Oma tavoitteeni matkabloggaajana on vähentää lentämistä ja yhdistellä tulevilla reissuillani useampi kohde kulkemalla välimatkat junalla tai bussilla. Vuodesta 2019 olen kompensoinut kaikki lentoni ja vuodesta 2017 lähtien kaukolentoni. Suosin lähimatkailua. Matkamessujen 2020 yhteydessä järjestettiin Maata pitkin – messut omalla ohjelmalavallaan, ja Facebookin Maata pitkin matkustavat – ryhmä on jo päälle 20 000 jäsenen matkaryhmä.

 

Oliko kirja sinulle tuttu tai haluaisitko lukea sen? Auttavatko nojatuolimatkat ja lukeminen matkakuumeeseen vai paheneeko fiilis  kielletyn hedelmän äärellä? Blogiani voit halutessasi seurata Instassa ja Facebookissa @lentavajoogamatto tai Blogit.fi- ja Bloglovin’-palveluissa. Hyvää nojatuolimatkailua ja pysytään kotona!