Celle – Ristikkotaloja ja pikkukylän tunnelmaa

Visiittimme Cellessä ei alkanut hyvin. Kipitin jalat ristissä wc-kyltin opastamaan suuntaan vain huomatakseni, että yleiset vessat on suljettu remontin vuoksi. Kaikki joskus raskaana olevat tietänevät tuskani kun vauva polkaisi kuin kiusaa tehdäkseen liian täydeksi päässyttä rakkoani. Kipitin pakon edessä lähimpään ravintolaan, joka sattui olemaan hieno melkein tyhjillään oleva aasialainen ravintola.

Kaksi tarjoilijaa tervehti minua, kysyin toiselta missä on naistenhuone ja kipitin sinne. Voi sitä nolouden määrää kun kävelin sen jälkeen pokkana halki ravintolan ulos ostamatta mitään. Olisin jäänyt baaritiskille juomaan jotakin jos ei olisi ollut jo kova kiire tapaamaan opastamme. Vedin takkia pois raskausmahan edestä, yritin näyttää kivalta ihmiseltä hymyilemällä vähän ja toivoin että he ymmärsivät hätäni.

Kun astuin ulos ravintolasta ukkonen jyrähti ja alkoi sataa. Tämäkin vielä. Juoksin bussipysäkille odottamaan parkkipaikkaa etsivää Henkkaa sekä hänen toivottavasti mukaan ottamiaan sateenvarjoja. Yritin olla katsomatta kelloa, sillä ilman sitäkin ahdisti olla myöhässä. Minuutit tuntuivat pitkiltä ja minua säälitti oppaamme, joka odotti meitä rankkasateessa sillan luona. Tiesin, että pikkubloggaajan vaippa pitää vaihtaa, joten sen lisäksi että olimme myöhässä, jouduimme kysymään heti missä voimme hoitaa vaippahommat.

Onneksi ensivaikutelma oli tällä kertaa väärässä ja alun sähellyksen jälkeen Celle osoittautui varsin ihanaksi paikaksi. Sade lakkasi lähes kokonaan kierroksemme ajaksi. Kadut olivat hiljentyneet sopivasti, niin että saimme kuviin mahdollisimman vähän ihmisiä. Taivas oli tummien pilvien välistä pilkottavine auringonsäteineen kaunis. Se loi Cellen kylään lähes maagisen valon, jossa suloiset ristikkotalot näyttivät entistä viehättävämmiltä.

Kiersimme oppaamme kanssa vanhastakaupungista löytyviä pieniä viini- ja ruokapuoteja, joiden kapeiden sisätilojen takaa löytyi suloinen sisäpihan terassi. Täällä voisi istua pidempäänkin maistelemassa viinejä ja niiden kanssa tarjottavia tapasherkkuja.

Kävimme katsomassa myös Cellen linnaa sekä sitä ympäröivää puistoa. Linnalta vähän etelään sijaitsee toinen isompi puisto, jossa olisi kiva viettää aikaa kauniina kesäpäivänä. Sateen sattuessa voi kierrellä vanhankaupungin lukuisissa pienissä putiikeissa tekemässä tuliaislöytöjä.

Bongasimme kadulta tutun kaupungin nimen. Hämeenlinna on Cellen ystävyyskaupunki ja ansaitsee siksi nimensä teokseen, jossa lukee myös muut Cellen ystävyyskaupunkien nimet. Vanhastakaupungista löytyy myös hauskat puhuvat lyhtypylväät sekä toinen toistaan suloisempia ristikkotaloja, joista osa on ihanasti vinksallaan.

Celle on tunnettu myös hannoverinhevosista, mikä ilahdutti kaltaistani heppatyttöä kovasti. Vain kaksi päivää ennen vierailuamme kylässä oli vietetty Cellen oripäiviä, jotka keräävät paikalle paljon hevosihmisiä.

Pimeys alkoi laskeutua Cellen ylle kun suuntasimme opastetun kierroksemme päätteeksi Thaers Wirsthaus -nimiseen ravintolaan illalliselle. Nuorekas ja eloisa ravintola tarjoili paikallisia makuja rennossa ympäristössä ja pidimme ravintolasta kovasti. Tähän oli hyvä lopettaa Saksan reissumme. Enää olisi edessä ajaminen Travemünden satamaan ja Finnlinesin alukseen, joka lähtisi yöllä kolmelta kohti Helsinkiä.

Syötyämme herkullisen illallisen kävin pikkubloggaajan kanssa pienellä kävelyllä ravintolan ikkunoiden luona kun huomasin horisontista vyöryvän todella tummia pilviä. Kysyin Henkalta onko auto kaukana, sillä tuolta taitaa tulla melkoinen sadekuuro. Laitoimme kamat pikaisesti kasaan ja juuri ovelle päästyämme taivas repesi jälleen. Celle halusi hyvästellä meidät yhtä mieleenpainuvalla ja märällä tavalla kuin oli toivottanut meidät tervetulleeksikin.

Kipitimme puolijuoksua sateenvarjojemme alla kohti parkkihallia ja kiittelimme mielessämme sitä, että auto tosiaan oli parkkihallissa eikä kadunvarressa. Emmepähän kastu ihan täysin itseämme, lastamme ja tavaroitamme autoon lastatessa. Siinä lätäköitä väistellessä ja sateen rytmikästä rummutusta kuunnellessani aloin yhtäkkiä hihittää. Tämähän on oikeastaan aika hauskaa. Yhtäkkiä sade ei haitannut enää lainkaan vaan pienen hetken ajan jopa nautin siitä.

Yhteistyössä German National Tourist Board.