Ruokamatkalla Saksassa – Maista ainakin näitä

Bratwurstia, hapankaalia ja olutta. Siinäpä se aika pitkälti onkin, mitä saksalaisesta ruokakulttuurista tulee ensimmäisenä mieleen. Makkaran kuvat pyörivät minunkin silmissäni kunnes aloin tutkia asiaa paremmin ja lähdin Saksaan maistelemaan maan makuja. Oli siellä makkaraakin, mutta oli myös paljon kaikkea muuta.


Aamiaiset

Kirjaimellisesti ensimmäisenä pääsin kosketuksiin runsaiden saksalaisten aamiaisten kanssa kun heräsin yöllisen maahan saapumisemme jälkeen Lübeckistä hotellista ja suuntasin aamiaiselle. Tarjolla oli rapeakuorisia leipiä sekä sämpylöitä montaa eri sorttia ja niiden päälle juustoja, leikkeleitä sekä makeita vaihtoehtoja, kuten eri makuisia marmeladeja ja lemppariani Nutellaa.

Jogurttikulhoja oli useita ja annoksen päälle oli niin paljon eri siemeniä, hiutaleita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä sekä muita härpäkkeitä, etten edes tunnistanut kaikkia. Hyvältä kuitenkin maistui. Nappasin lautaselle myös tuoreita hedelmiä, kananmunia ja pekonia sekä tuoreiden leivonnaisten joukosta täydellisen croissantin, joka lähes suli suuhun. Appelsiinimehussa oli hedelmälihaa mukana ja pöytään kannettiin kannullinen kahvia maitoineen ja sokereineen. Teetäkin oli tarjolla huomattavan kattava valikoima.

Luulin ensin, että osuimme vaan hotelliin, jossa on erityisen hyvä ja runsas aamiainen, mutta viikon aikana seitsemän eri hotellia aamiaisineen testattuamme saimme todeta, että niissä kaikissa oli kerrassaan upea aamupala. Perusjutut oli kaikissa samat, mutta yhdessä paikassa saattoi olla Tobleronea aamiaisen makeaksi päätökseksi, toisessa kylmiä kalaherkkuja ja kolmannessa korillinen perinteisiä pretzeleitä. Monessa paikassa oli iso juustotarjotin ja koskaan emme lähteneet aamiaispöydästä nälkäisinä. Päinvastoin, saksalaisen aamiaisen voimin jaksoi pitkälle iltapäivään.


Makkara ja hapankaali

Pakkohan se on myöntää, että makkarat ja hapankaali näyttelevät isoa osaa saksalaisessa ruokakulttuurissa. Jokaisella alueella on omat makkaransa ja erään arvion mukaan saksalaisia makkaralaatuja on peräti 1500 kappaletta. Siinä riittää maisteltavaa. Ravintolassa makkaran kaverina tarjoillaan usein hapankaalia ja perunamuussia.

Kaduilla on makkarakojuja, joista saa parilla eurolla makkaraa perinteisesti leivän ja sinapin kera. Pienen kylän pienessä bistrossakin oli tarjolla herkullinen pieneen patonkiin tehty makkarahodari kaikilla mausteilla. Sen kun olimme syöneet Henkan kanssa puoliksi, en jaksanut illallisella enää kuin pienen keiton.

Yksi hauska saksalainen erikoisuus on black pudding eli verimakkara, joka muistuttaa hieman meidän mustaamakkaraa. Jos tilaat ravintolassa annoksen nimeltä Himmel und Erde (suomeksi “taivas ja maa”) saat eteesi black puddingia, omenaa ja perunamuussia. Kuulostaa ainakin minun mielestäni hyvältä, vaikka en päässytkään tällä reissulla maistamaan kyseistä annosta.


Possu ja schnitzelit

Saksalaiset syövät paljon possua ja lähes jokaisessa ravintolassa on tarjolla schnitzeliä eli paneroitua possunleikettä. Joskus schnitzel tehdään myös vasikasta tai kalkkunasta, mutta Saksassa se on useimmiten possua.

Schnitzelin kaverina on usein perunaa joko ranskalaisten tai perunamuussin muodossa. Sitruunamehu riittää leikkeen kastikkeeksi, mutta tarjolla on myös muita kastikkeita ihan mielin määrin. Me maistoimme schnitzeliä ainakin sienikastikkeen, kermaisen pippurikastikkeen ja tomaattisen chilikastikkeen kera. Hyvää oli, vaikka oma lempparini onkin perinteinen wienerschnitzel sitruunan, kapriksen ja anjoviksen kera. Söimme sellaisenkin, vaikka se onkin nimensä mukaisesti itävaltalainen ruoka.


Peruna

Perunaa syödään Saksassa paljon kaikissa mahdollisissa eri muodoissa. On perunamuussia, paistettuja perunoita, perunakeittoa, perunapannukakkuja, uuniperunoita, perunasalaattia ja perunapyöryköitä (jotka voi bongata ruokalistalta saksalaisella nimellä knödel tai englanniksi dumpling).

Me löysimme Trieristä jopa perunaan erikoistuneen ravintolan Kartoffel Restaurant Kisten, jota oli pakko testata. Listalla oli lukuisia erilaisia perunaruokia, joiden kaveriksi sai toki myös kasviksia ja lihaa. Ravintola oli hauska ja ihan täynnä paikallisia. Peruna on Saksassa ilmeisen pop! Kartoffel Restaurant Kistestä olisi saanut jopa perunasnapsin, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin.


Flammkuchen

Omaksi lempparikseni herkullisten aamiaisten lisäksi nousi ehdottomasti flammkuchen, jota söin reissun aikana ihan naurettavan paljon. Otin flammkuchenia lounaaksi, illalliseksi ja välipalaksi enkä kyllästynyt siihen viikon aikana lainkaan. Päinvastoin, flammkuchenia jäi jopa vähän ikävä.

Flammkuchen muistuttaa pizzaa, mutta sen pohja on ohuempi ja rapeampi. Perinteisin flammkuchen täytetään pekonilla, sipulilla ja ranskankermalla ja tämä yhdistelmä oli omakin lempparini. Myös muun muassa savulohta, fetaa ja pinaattia käytetään flammkuchenien täytteenä sekä syksyllä sieniaikaan myös kanttarelleja.

Cellen kylän Thaers Wirsthaus -nimisessä ravintolassa saimme huomata, että vain mielikuvitus on rajana flammkuchenien täytteitä valitessa. Ravintolassa oli tarjolla jokaisesta eri maankolkasta vaikutteensa saaneita flammkucheneita, joista minä valitsin eteläafrikkalaisen version bataatilla, jauhelihalla, kevätsipulilla, pähkinällä ja karpalolla. Voi jestas että sekin oli hyvää!


Keitot

Saksassa syödään myös paljon keittoja, joita innostuin maistelemaan syksypäissäni. Tarjolla oli usein ainakin perunakeittoa, gulassikeittoa sekä tomaattikeittoa. Paras maistamani keitto tarjoiltiin Koblenzissa hotelli Contelin ravintolassa, jossa herkuttelin upean makuisella sienikeitolla. Keitossa oli sienien lisäksi rapeaa pekonia ja vaikka annos näytti pieneltä, riitti paksu keitto yhdessä pöytään tuodun tuoreen leivän kera sammuttamaan nälkäni hyvin.


Kaffee und Kuchen eli iltapäivän kakkukahvit

Saksalaisilla on hauska tapa herkutella kakkukahvit eli Kaffee und Kuchen iltapäivällä neljän aikaan. Tapa on vastine englantilaiselle iltapäiväteelle ja sitä mainostetaan monessa kahvilassa Kaffee und Kuchen -kyltillä. Tokihan mekin nautimme kakkukahvit eräänä iltapäivänä Rüdesheimin kylässä Reinin varrella ja se olikin oikein herkullinen tuokio.

Saksalainen kahvi on samanlaista kuin Suomessa. Sitä on paljon ja siihen voi laittaa halutessaan maitoa ja/tai sokeria. Joskus kahvittelijaa hemmotellaan jopa makealla kondensoidulla maidolla. Kannattaa kokeilla jos sitä on tarjolla!

Omenastruudeli

Schwarzwaldin kakku

Makeita herkkuja Saksassa riittää ja etenkin syksyllä oli tarjolla upeita omenaisia herkkuja. Me maistoimme lämmintä omenastruudelia kermavaahdon ja vaniljajäätelön kera. Oli muuten hyvää! Struudelissa maistui ihanasti kaneli ja kylmä jäätelö toi kivan kontrastin höyryävän kuuman omenaleivonnaisen rinnalle. Annoksessa oli jotain todella lohdullista ja lapsuudesta muistuttavaa.

Toinen legendaarinen saksalainen herkku on Schwarzwaldin kakku, jota maistoimme myös. Kakussa maistuu suklaa ja kirsikka ja lienee turhaa edes sanoa, miten herkullinen tämäkin yhdistelmä oli. Kirsikkaa Saksassa tunnuttiin syövän muutenkin paljon. Sitä oli kakun lisäksi muun muassa mehussa ja jogurtissa ja jäin reissun aikana niin koukkuun kirsikan makuun, että vielä paluumatkalla laivallakin oli pakko saada banaani-kirsikkijogurttia kun bongasin purkin sitä kahvilan vitriinissä.

Makeista herkuista haluan mainita vielä kuuluisan Lübeckin marsipaanin, jota kannattaa maistaa kaupungissa vieraillessa.

Onko saksalainen ruoka sinulle tuttua? Mikä on lempparisi?

Yhteistyössä German National Tourist Board.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

24 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista lauantai, tammikuu 27, 2018 at 17:44

    Hitsi, että mulla lähes kuola valuu näitä sun ruokapostauksia lukiessa 🙂 Flammkuchen oli mulle ihan tuntematon juttu, mutta enpä paljoa saksalaisesta keittiöstä tiedäkään. Paitsi ne ihanat makkarat….

    • Reply Martina lauantai, tammikuu 27, 2018 at 18:12

      Saksalaiset makkaratkin on hyviä, mutta flammkuchen oli mun todellinen lomaromanssi. Se on aivan liian huonosti tunnettu herkku.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 10:14

    Heh, minulle Saksa ja ruoka tarkoittaa juurikin ihania makkaroita 🙂 Mutta nuo Flammkuchenit on myös tuttuja ja oi niin ihania! Herahti kyllä vesi kielelle tätä lukiessa. Nam.

    • Reply Martina sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 14:49

      Saksalaiset makkarat on ihania! Ei saksalaisesta ruoasta voi puhua mainitsematta niitä. 🙂 Monelle vaan tulee yllärinä miten paljon muutakin hyvää syötävää maasta löytyy. Esimerkiksi juuri flammkuchen on ihan liian vähän tunnettu herkku.

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 13:39

    Musta tuntuu, että mun verisuonet menee tukkoon jo pelkästä schnitzelin ja ranskalaisten katsomisestakin 🙂 Mutta noilla ihanilla leivillä, hapankaalilla, keitoilla ja tietenkin flammkuchenilla herkuttelisin mielelläni!

    • Reply Martina sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 14:52

      Juu voin kertoa että tämän reissun jälkeen salaatti maistui, vaikka panostinkin itse enemmän keittoihin kuin schnitzeleihin. Saatoin myös syödä joka aamu Nutellaa, mikä ei varsinaisesti keventänyt oloa.. 😀

  • Reply Tiia/ReiseReise sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 18:17

    Noh, saksalainen keittiö ei kauheasti houkuttele, paitsi tietysti kaikki ihanat leivonnaiset ja jäätelöannokset. En syö punaista lihaa, joten se karsii aika monia ruokia pois. Erikoisin ruoka, jota Saksassa olen syönyt oli pannukakkukeitto Frankenin alueeella! Samassa ravintolassa pääruoaksi tilasin perunaa ja punajuuripihvejä eli aika kotikutoista. <3
    On muuten kiva, että joku kirjoittaa Saksasta, maa kun ei tunnu koskaan olevan in. Matkamessuiltakin tuntuu aina uupuvan…

    • Reply Martina maanantai, tammikuu 29, 2018 at 18:50

      Pannukakkukeitto! Kuulostaapa hauskalta. Sitä olisi kiva maistaa. 🙂

      Saksa on kyllä harmillisen epätrendikäs matkailumaana. Täytyy myöntää etteivät omat ennakko-odotuksenikaan olleet kummoiset sitä kohtaan, mutta sain onneksi yllättyä todella positiivisesti. Saksasta pitäisi kertoa enemmän ja minä ainakin haluan reissata sinne pian uudelleen. 🙂

  • Reply Johanna / Hellan ja viinilasin välissä maanantai, tammikuu 29, 2018 at 10:30

    Apua, miten kuola valuu näppikselle. En ole vähään aikaan käynyt Saksassa, mutta aikalaillahan samoja herkkuja oli Itävallassa ja tykkäsin!
    Swartzwaldin kakku on aina ollut yksi ehdottomista kakkulemppareistani, mutta olen sen unohtanut 10 vuodeksi kokonaan. Pitääkin kokeilla sen tekoa kotona, tähän saakka olen ostanut sen aina leipomosta.

    • Reply Martina maanantai, tammikuu 29, 2018 at 19:01

      Itävallan ruokakulttuuri kiinnostaisi myös, varsinkin jos sieltä löytyy yhtä hyviä herkkuja kuin Saksasta. 🙂

      Schwartzwaldin kakku on niin hyvää! Mäkin olen miettinyt sen tekemistä kotona, mutta toistaiseksi se on tuntunut liian monimutkaiselta tähän elämäntilanteeseen. Toisaalta nyt kun taas mainitsit asian niin alkaisi houkutella ryhtyä leipomishommiin..

  • Reply Minna maanantai, tammikuu 29, 2018 at 12:06

    Me oltiin vuosi sitten Hampurissa ja olin ihan yllättynyt miten hyvää ruokaa saatiin pääsääntöisesti joka paikassa. Itse olen ihan ihastunut prezeleihin, joihin laitetaan voita väliin. Ylipäätään Hampuri oli minusta monipuolinen kohde ja tekemistä riitti 10 vuotiaan lapsen kanssa. Kohde oli hänen valintansa 10 vee juhlamatkalle ja olin alkuun, että plaah, Hampuri, mutta se kyllä ylitti kaikki odotukset.

    • Reply Martina maanantai, tammikuu 29, 2018 at 19:04

      Hampuri kieltämättä kuulostaa aika plaah-paikalta, niin kuin rehellisesti sanottuna koko Saksa, ainakin ennen tätä kyseistä reissuamme. Nyt olen ihan myyty Saksalle ja uskon että Hampurikin on varsin ihana kohde. Me itseasiassa mietittiin olisiko siellä pitänyt piipahtaa tällä reissulla, mutta totesimme, että Hampuri tarvitsee enemmän kuin yhden päivän. Mä en ole vielä päässyt pretzeleiden makuun. Ne näyttää jo niin kuivilta. Toisaalta kaikki muut tuntuvat kehuvan niitä, joten täytynee antaa pretzeleille mahdollisuus. 🙂

  • Reply Tiina / Makuja ja seikkailuja keskiviikko, tammikuu 31, 2018 at 21:10

    Tuollainen flamkuchen menee takuulla testiin! Kuulostaa hyvältä. Itsekin olen tottunut siihen, että Saksassa hotellissa saa aina huipun aamiaisen. Minulla asuu siellä myös sukulaisia ja heillä on tapana järjestää oikein perinteinen saksalainen aamiainen aina siellä vieraillessamme – sisältää siis samoja artikkeleita kuin nuo hotellin aamiaisetkin 😀 Myös tämä iltapäiväkakku kulttuuri on heiltä opittua, viimeksikin meille tarjoiltiin ainakin viittä erilaista lähi leipomosta haettua kakkua, oli vara valita. Saksasta on jäänyt ainakin se yleisesti mieleen ettei siellä tarvitse koskaan pettyä ruokaan, se on aina hyvää!

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 31, 2018 at 22:23

      Flammkuchen on ihanaa! Kannattaa testata jos et ole vielä maistanut.

      Saksalaiset aamiaiset olivat kyllä ihan huippuja. Mietin vieläkin kävikö meillä vaan tuuri, mutta seitsemän keskenään hieman eri tasoista hotellia eivät voi olla väärässä: Saksassa osataan aamiaishommat. 🙂

      Iltapäivän kakkuhetkikin on ihana, mutta täytyy sanoa, että kokeilimme sitä reissussa vain kerran, sillä emme ole kumpikaan oikein makean perään. Tai minä olen kyllä joskus, mutta Saksan reissun aikaan raskaus teki tepposet ja makea lähinnä ällötti. Paitsi aamulla Nutellan muodossa! 😀 Ihan käsittämätön tämä raskaana olevan naisen ruokavalio. 😀 Ja tosiaan, Saksassa ei tarvinnut pettyä ruokaan edes raskaana ollessa. Kaikki mieliteot sai tyydytettyä eivätkä ruokarajoituksetkaan haitanneet. Aina löytyi jotain hyvää syötävää. 🙂

  • Reply Jenna / Enemmän kuin äiti torstai, helmikuu 1, 2018 at 14:06

    Kamalaa lukea tälläisiä postauksia, kun kaapit on tyhjiä ja maha kurnii jo valmiiksi 😀 Oon kipeenä lapsen kanssa kahdestaan, joten tässä ei paljoa lähdetä kauppaankaan..

    Saksan reissut muistaa kyllä herkuttelusta. Tulee oikein ikävä Berliinireissuja miehen kanssa kahdestaan, vuoronperään bratwurstia, currywurstia, ihania jälkkäreitä ja olutta…. Jospa sitä kohta raaskisi jättää muksun mummolaan hoitoon ja lähteä viikonloppureissulle.. 8)

    • Reply Martina torstai, helmikuu 1, 2018 at 18:22

      Voi ei, paranemisia teille! Kaikenlaiset ruokapostaukset on kyllä pahoja nälässä.

      Jos minulta kysytään, niin jättäkää ihmeessä muksu hetkeksi mummolaan viettämään laatuaikaa, jotta pääsette viettämään aikaa välillä myös kahdestaan. Se tekee niin hyvää ja minä ainakin olen parempi äiti kun saan välillä viettää hetken mieheni, ystävieni tai ihan vain itseni seurassa. Lapsikin nauttii varmasti isovanhempien huomiosta. Viikonloppureissut varaukseen siis! Minäkin haaveilen nimittäin sellaisesta jo kovasti, mutta ensin pitää synnyttää. 😀

  • Reply Anne / Matkahetket perjantai, helmikuu 2, 2018 at 13:54

    Voi mitä ruokia! Saksassa olen syönyt ihania aamupaloja notkuvine juustovalikoimineen ja muitakin ihanuuksia. Tulee olo tämän postauksen perusteella, että tuonne olisi lähdettävä oitis syömään!

    • Reply Martina perjantai, helmikuu 2, 2018 at 20:08

      Saksalaiset aamupalat yllättivät kyllä todella positiivisesti. Vähän harmitti kun en voinut raskaudesta johtuen syödä ihan kaikkea. Esimerkiksi suurin osa juustoista jäi väliin. Onneksi pöydistä tosiaan löytyi niin paljon herkkuja, että mahan sai täyteen joka tapauksessa. 🙂

  • Reply Marianne/Heavy Metal Traveler perjantai, helmikuu 2, 2018 at 20:53

    Flammkuchen on kyllä ihan parhautta. Itsekin olen joskus herutellut sen ikävää: http://www.rantapallo.fi/heavymetaltraveler/2017/11/08/saksan-paras-pikaruoka/

    • Reply Martina lauantai, helmikuu 3, 2018 at 18:57

      Flammkuchen on parasta! Kuulin juuri, että Tallinnaan on avattu flammkuchenia ja viiniä tarjoileva ravintola nimeltään Flamm. Se täytyy päästä testaamaan. Ei tarvitse lähteä Saksaan asti. 🙂

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi lauantai, helmikuu 3, 2018 at 15:15

    Paras schnitzel on ehdottomasti vasikanlihasta tehty. Toki se maksaa enemmän, mutta on hintansa arvoinen. Sen seurasi hieman makeaapuolukkaa ja sitruunaa, sekä kunnollla käristettyjä perunanpaloja ja sipulia, niin tie makutaivaaseen on auki.

    Saksa on mainio matkailumaa, sillä hotellin aamiaisela pärjää tosiaan pitkälle iltapäivään asti. Monasti on käynyt niin, että kioskilta napattu makkaravälipala on ollut liiankin runsas ja illalliselle ei ole jäänyt tilaa.

    • Reply Martina lauantai, helmikuu 3, 2018 at 19:09

      Me syötiin Saksan reissullamme kerran vasikanlihasta tehty schnitzel ja muuten possua. Ero oli todellakin kuin yöllä ja päivällä vasikan hyväksi.

      Hotelliaamiaisella pärjäsi tosiaan pitkälle ja meilläkin kävi juuri noin, että pieneksi välipalaksi tarkoitettu makkarahodari vei nälän niin totaalisesti, etten saanut illallisella alas kuin pienen alkukeiton. Se harmitti vähän, sillä kyseisen illan ravintola oli reissun parhaimmistoa ja olisin mielelläni maistanut myös muita ruokia.

  • Reply Katriina lauantai, helmikuu 3, 2018 at 23:17

    Moderni ja helpoin versio on tehdä Schwarzwaldin kakku juomalasiin/viinilasiin. Laitat kerroksittain unelmatortun pohjaa , hapankirsikkakiisseliä ja kermavaahtoa, ja jos raaskit, niin kostutat kakkuphjaa muutamalla tipalla kirsikkaviinaa, lapsille laimennetulla kirsikka-, mustaviinimarja- tai omenamehulla. Kirsikkaviinaa, Schwarzwälder Kirschwasseria alko myy järkyttävän kalliilla hinnalla. Voit tarjota jälkiruokana tai kahvin kanssa. Kannattaa laittaa kermavaahtoon liivatetta, jos tuota joutuu seisottamaan jonkun aikaa,

    • Reply Martina sunnuntai, helmikuu 4, 2018 at 19:50

      Kiitos! Kuulostaa helpolta ja herkulliselta. 🙂 Meillä on kaapissa Portugalista ostettua ginjaa eli kirsikkalikööriä. Sitäkin voisi varmaan kokeilla kakkuun kirsikkaviinan sijaan.

    Leave a Reply