Aikaisemmat osat löytyvät näiden linkkien takaa:
osa 1
osa 2
osa 3
osa 4

Vietettyämme risteilyn alussa kaksi kokonaista meripäivää ja vierailtuamme sen jälkeen St.Martinilla sekä St.Thomasilla, oli vuorossa vielä kaksi kokonaista risteilypäivää sekä saapuminen takaisin USA:han ja sitä kautta pikkuhiljaa kotiin Suomeen jetlagista kärsimään. Ensimmäinen jäljellä olevista päivistä veisi meidät vielä yhdelle paratiisisaarelle ja toinen olisi meripäivä.

Aamulla telkkari näytti sijainniksemme seuraavaa:

Ja ikkunasta avautui tällainen näkymä:

Tervetuloa Grand Turkiin, joka on nimensä vastaisesti ihan pikkuruinen saari. Siinä missä St.Martinilla oli lentokoneita ja villejä ranta-aaltoja, St.Thomasilla oli koruja, merirosvoja ja rommia, muistetaan Grand Turk turkoosista vedestä, palmuista ja vaaleasta hienosta hiekasta. Täydellinen paikka auringonottoon siis, joten bikinit päälle ja laituria pitkin suoraan rantatuoliin makoilemaan. Jos joku niin tämä on aurinkomatkailijan paratiisi.

Me vietimme tovin jos toisenkin leppoisasti auringossa kylpien, välillä lämpöisessä merivedessä pulahtaen ja löysimmepä täältä myös kiven iskälle tuliaiseksi. Iskä haluaa, että tuomme hänelle aina kiven muistoksi matkoiltamme, ja hänen takanreunustallaan onkin jo vaikuttava kivikokoelma. Niitä on aina mukava tutkailla, muistella omia matkoja ja tutkia kiviin raapustetuista vuosiluvuista ja paikannimistä, mistä minkäkin näköinen kivi on peräisin.

Todella kiva idea kivien keräämisen lisäksi on muuten se, että tuo joka matkakohteesta aina pikkupullollisen hiekkaa ja kerää ympäri maailmaa hankitun hiekkakokoelman kauniisiin lasipurkkeihin. Päälle vielä kauniit etiketit, joissa lukee mistä mikäkin hiekka on kotoisin, ja kokoelma hyllyyn esille. Maailmalta tuotuja erisävyisiä ja erikoostumuksisia hiekkanäytteitä on varmasti mukava tutkia ja itse sijoittaisin kokoelman varmaan kylppäriin. Niin, jos minulla siis olisi hiekkakokoelma. Hieman harmittaa etten keksinyt aikoinaan ensimmäisiä matkoja tehdessäni tätä hiekkaideaa, vaikka voisihan sen aloittaa vasta seuraavallakin reissulla. Onhan tässä vielä elämää edessä ja lukuisia matkoja tekemättä.

Olemme keränneet Henkan kanssa kaikilta yhteisiltä matkoiltamme jääkaappimagneetteja. Niitä on kiva katsella arjen keskellä, ja usein huomaankin uppoutuvani matkamuistelmien syövereihin kesken ruoanlaiton. Karibialta kotiutimme useita magneetteja, jokaiselta saarelta omansa sekä laivalta vielä yhden. Samalla lomamatkalla käydyistä New Yorkista, Miamista ja Fort Lauderdalestakin ostimme omat magneetit, kuten myös Bubba Gump Shrimpistä. Paljon magneetteja siis, kohta pitää varmaan ostaa uusi jääkaappi.

Mutta jospa nyt palattaisiin taas sivuraiteille eksymisen jälkeen Karibialle Grand Turkin saarelle, jossa alkoi iltapäivän kuluessa tulla niin kuuma, että päätimme nousta aurinkotuoleiltamme leppoisalle kävelylle ja käydä juomassa varjossa yhdet limut. Kävelyllämme löysimme pikkuruiselta saarelta myös yhden nähtävyyden. Joku avaruusjuttu tippui tänne joskus. Aika hurjaa, osuikohan se jonkun päähän?

Takaisin laivalle palattuamme haukkasimme alakerran kahvilassa hieman välipalaa ja siirryimme kannelle nauttimaan kylmää juomaa ja viilentämään oloamme pulahtelemalla uima-altaaseen.

Illalla söimme viimeisen kerran hienosti neljän ruokalajin illallisen ja tällä kertaa herkut olivatkin melkoiset! Alkuun saimme listan ulkopuolelta etanoita sekä mätipalleroita sisältävän jutun.

Pääruoaksi herkuttelimme beef wellingtonilla sekä hummerilla. Hummeria ei tarvinnut itse osata rikkoa, vaan tarjoilija hoiti sen kädenkäänteessä samalla kameralle poseeraten.

Tuhdin aterian jälkeen jälkkäriksi mahtui enää vain jäätelöpallo ja hieman myöhemmin taas kerran yhdessä tietovisassa nautitut drinkit.

Tuo oikeanpuoleinen maistui aivan mansikkapirtelöltä. Namnam.

Viimeinen aamu alkoi jälleen tuhdilla aamiaisella, jonka jälkeen etsimme sopivan kolon laivan kannelta ja rojahdimme aurinkotuoleihin lukemaan, kuuntelemaan kannella soittavaa live-bändiä, naureskelemaan Mr. Sexy legs -kisalle ja taisinpa jossain hiljaisemmassa välissä hieman torkahtaakin. Kannella esitettiin myös elokuvia ja vaikka suunnittelimmekin osallistuvamme jonankin iltana Movies Under the Stars -näytökseen, jäi iltaleffa kuitenkin tällä kertaa kokematta. Ensi kerralla sitten.

Viimeisenä päivänä rentouduimme ja nautimme loman viimeisistä auringonsäteistä. Raukean päivän päätteeksi kävimme vetämässä viimeiset hiilaripommit buffetissa ja auringonlaskun aikaan parkkeerasimme itsemme olutämpärin kera yläkannelle. Vietimme viimeisen illan aurinkotuoleissa maaten, kylmä olut kädessä maailman kauneinta auringonlaskua katsellen. Muistan olleeni tuolloin rentoutuneempi kuin koskaan, ja tuolloin otetuissa kuvissakin näytän onnellisemmalta kuin pitkään aikaan. Kyllä loma tekee hyvää.

Aamulla auringonnousun aikaan tervehdimme Floridan rannikkoa, söimme viimeisen aamiaisen laivalla ja aloimme valua ulos paatista. Hei hei Karibia, toivottavasti tapaamme vielä!

Ja taas mennään Karibialla! Tällä kertaa heilutaan St.Thomasilla, vietetään formal nightia ja tervehditään ystäväämme valasta. Tervetuloa mukaan! 

Neitsytsaarille kuuluvasta St.Thomasin saaresta emme olleet ottaneet kovinkaan paljon selvää etukäteen, joten Charlotte Amalien kaduille rantauduimme melkoisen tietämättöminä siitä, millaisella saarella olemme. Melko pian kävi ilmi, että kaupunki on täynnä koruliikkeitä, merirosvoja ja rommia.

Päivä oli kuuma, joten hetken kaduilla kierreltyämme piipahdimme erään pikkukauppoja sisältävän sisäpihan keskelle väsättyyn mukavan viileään ulkoilmabaariin kokikselle. Herra baarimikko olisi ehdottomasti halunnut lorauttaa Coca Colaamme myös rommia, mutta suostui tarjoilemaan alkoholittoman version juoman koostumuksesta hetken väiteltyämme. Siemailimme limujamme hauskan ukon kertoessa vitsejä ja seuraavaan limuun päätimmekin ottaa hieman rommia. Baarimikon ”hieman” tosin tarkoitti sekoitussuhdetta fifty-fifty, joten rommikola aiheutti pienen hilpeän olon saarella seikkaileville turisteille.

Rommikolan jälkeen lähdimme taas tutkimaan kaupunkia, mutta koska siellä ei oikeasti tuntunut olevan muuta kuin koruliikkeitä, matkamuistokauppoja sekä yksi läpikoluamamme mielenkiintoinen merirosvopuoti, palasimme pian takaisin sisäpihan baariin, jossa baarimikko jo toivotteli meidät tervetulleiksi kotiin ja kaatoi uudet rommikolat. Talo tarjoaisi kuulemma nämä juomat.

Pian baariin könysi toinen selvästi krapulainen baarimikko, joka sekoitteli itselleen ensitöikseen smoothien, jossa ei kuulemma ollut yhtään alkoholia. Me saimme juoda smoothie-kannun tyhjäksi ja kummasti heidän alkoholittomaksi väittämänsä juoma sai meidät naureskelemaan entistä enemmän heidän hulvattomille jutuilleen.

Seuraavan rommidrinkin jälkeen aamupäivähiprakka oli tosiasia ja pian baarimikot alkoivat houkutella meitä jäämään saarelle. Heillä oli jopa näyttää päivän sanomalehdestä ympyröimänsä risteilyaikataulu, joka kertoi, että pääsisimme jatkamaan matkaa seuraavanakin päivänä eri laivalla. Mitä sitten vaikka matkatavaramme ovat tänään lähtevässä laivassa, saarella on kuitenkin mielinmäärin rommia! Mitä muuta ihminen muka kaipaa Karibialla lomaillessaan?

Tällaiset vilpertit olivat syyllisiä päiväkänneihimme. Ja me kun olimme menossa vain pienelle kokistauolle.. Ainiin, oikeanpuoleinen herra lähetti terveisiä kaikille suomalaisille naisille ja pyysi kertomaan mistä hänet löytää. Charlotte Amalien Palm Passagella sijaitsevaan baariin siis kaikki yhes koos!

Krapulassa töihin tullut baarimikkokin alkoi näyttää pirteältä viimeistään siinä vaiheessa kun herrat ottivat eräiden toisten asiakkaiden kanssa shotit mieheen. Voin vain kuvitella minkälainen meno baarissa on illalla, kun jo alkupäivällä kokikselle tulleet turistit huiputettiin vetämään päiväkännit ihan yhtä lailla humalassa olevien baarimikkojen kanssa. St.Thomasin saarelta päällimmäisenä mieleen jäikin paras baari Karibian auringon alla sekä siellä vierailun aiheuttama hauskan hiprakkainen olotila, kun palasimme iltapäivällä takaisin laivaan suoraan lounasbuffetiin.

Lounasaikaan ravintolasta sai ihanan raikasta lemonadea, joka maistui kuumana päivänä rommidrinkkien jälkeen aivan taivaalliselta. Hiprakka väistyi pikkuhiljaa kylläisen olon tieltä, kun herkuttelimme kannella katsellen satamaan lipuvaa merirosvolaivaa. Kukapa olisi arvannut mitä Charlotte Amalie tuo tullessaan kun astuimme aamusella sen kaduille seikkailemaan. Hulvattoman hauska aamupäivä rommibaarissa, merirosvoja sekä heidän aarteitaan myyviä korukauppoja. Niistä St.Thomas tunnetaan.

Illalla laivalla vietettiin formal nightia, jolloin laivan käytävät täyttyivät toinen toistaan upeampia iltapukuja kantavista naisista sekä heidän komeiksi kammatuista miehistään. Mekin pukeuduimme hieman näyttävämmin, mutta koska emme ottaneet Henkalle pukua mukaan, söimme illallisen suosiolla buffetissa, sillä pääravintoloihin miesten olisi pitänyt pukeutua vähintään suoriin housuihin ja kauluspaitaan. Muualla asu oli vapaa formal nightinakin, joten pukua ei tarvitse raahata mukana ellei välttämättä halua. Pukuja voi myös vuokrata laivalta ja valokuvaajat ottavat mielellään taidokkaita potretteja parhaimpiinsa pukeutuneista risteilymatkustajista.

Koska olimme syöneet tukevan lounaan melko myöhään iltapäivällä, jätimme illallisbuffetissa vierailun suosiolla myöhempään iltaan. Alkuillasta kävimme kuitenkin viinibaarissa nauttimassa vakkaripöydässämme ikkunan luona lasilliset punaviiniä sekä muutaman pienen tapaksen. Auringonlaskun aikaan kiipesimme laivan ylimmälle kannelle katselemaan henkeäsalpaavia merimaisemia. Koimme kannella huikean elämyksen, kun ystävämme valas päätti tulla polskimaan laivamme viereen. Mikä tuuri että olimme juuri tuolloin kannella!

Siellä se polskii valtavalla pyrstöllään.

Valaasta huumaantuneina suuntasimme illallisbuffetiin, jossa vedin vaihteeksi Mac and Cheesea sekä lukuisia muita herkkuja, joita tarjoilupöytiin oli katettu. Rommintäyteisen päivän jälkeen ruokajuomana maistui vesi, sillä nestetasapainosta piti mielellään huolta, ettei tarvinnut kärsiä tylsistä päänsäryistä, heikotuksista tai suonenvedoista.

Illan ohjelmaan kuului myös kaksikerroksisessa teatterissa seurattu periamerikkalainen musiikkiesitys sekä ihastuminen karibialta maistuvaan kookosta ja ananasta sisältävään Loco Coco -drinkkiin. Loco Cocoa oli saatava tämän jälkeen jokaisena iltana, ja se sopikin hyvin jälkkäriksi hedelmien tuoman makeuden sekä kermaisuutensa ansiosta. Nam.

Jäljellä olisi vielä yksi Karibian risteilystä kertova postaus. Sen myötä tutustutan teidät vielä yhteen piskuiseen Karibian saareen sekä vietämme viimeiset raukeat hetket laivan kannella antoisasta lomasta rentoutuneena ihania auringonlaskuja katsellen. Voi että minulla on ikävä Karibialle!