• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 221 222

Vuodenvaihteen 2015 makumatka

Keltaisen keittiön makumatkat lienevät monelle lukijalle jo tuttu käsite. Idea niissä on se, että suunnittelemme useamman ruokalajin illallisen, jonka ruokalajit tulevat ympäri maailmaa. Tämä on halpa ja herkullinen tapa matkustaa maailman ympäri, kun se varsinainen maailmanympärysmatka on vielä pelkkä haave vain.

Viimeisin makumatka maailman ympäri toteutettiin vuodenvaihteessa Keravalla. Kokkasimme Henkan perheelle viimeisen kerran väliaikaisessa kodissamme Henkan vanhemmilla ja illallisen työnimi olikin iloisesti Viimeinen ateria.

Höystimme makumatkaamme tällä kertaa myös musiikilla tehden kustakin maasta soittolistan, joka toimi taustamusiikkina ruokailun ajan. Ennen kuin päästiin pöytään katsomaan mikä on seuraava ruokalaji, toimi musiikki myös vinkkinä, jonka perusteella Henkan perhe sai arvata, mihin matkustamme seuraavaksi. Kullakin oli yksi arvaus per maa ja kilpailu oli kovaa ja myöskin hyvin tasaväkistä.

Ensimmäinen ruokalaji, tai oikeastaan alkudrinkki, tyrkättiin illallistajien käteen Kokomo-biisin soidessa taustalla. Kyllä, olimme Karibialla juomassa maistuvaa Rum Punch -drinkkiä, jonka päälle oli raastettu Grenadan saarelta tuotua muskottipähkinää. Ai että mitkä Karibia-fläsärit siitä tulikaan, haluaisin niin takaisin Karibialle!

Seuraava matkakohteemme oli hieman lähempänä. Tulista katkarapupannua nautiskeltiin Turkissa ja mehevän mausteinen katkarapusoossi dippailtiin leivän avulla parempiin suihin alta aikayksikön.

Sitten oli aika lähteä taas hieman kauemmas kun One night in Bangkok lävähti soimaan. Pöytään nostettiin kattilallinen mausteista thaimaalaista keittoa ja vaikka siinä ei ollut lainkaan lihaa, söivät seurueemme miehetkin kasvissoppaa hyvällä ruokahalulla. Se olikin tosi hyvää. Santsasimme niin kauan, että kattila tyhjeni kokonaan.

Pääruoan ajaksi suuntasimme Wieniin ja Mozartin sävellysten soidessa taustalla haarukoimme Wieninleikettä eli Wienerschnitzeliä suuhumme. Leike valtasi melkein koko ison lautasen, mutta sen söi silti helposti kokonaan, tietenkin koska se oli hyvää, mutta myös siksi, että nuijimme leikkeet mahdollisimman ohuiksi.

Jälkiruokaa nautittiin missäs muuallakaan kuin Yhdysvalloissa, josta tulee niin paljon hyviä kakkuja ja piiraita, että siellä on vietetty ennenkin aikaa makumatkojen loppupäässä. Tällä kertaa leivoin ihanan tahmean pekaanipähkinäpiirakan, jossa maistui rapea muropohja, aromikas vaahterasiirappi sekä tietenkin ne pähkinät. Tumman täyteläistä piirasta tasapainotti vaniljajäätelö sekä jälkiruokaviininä toiminut makea portviini.

Illallisen jälkeen kello alkoi lähennellä puoltayötä, mutta nyt täytyy kyllä myöntää vähän nolona, että väsähdimme illallisen jälkeen aika kovasti. Ei vanhat enää jaksa. Kun vuoden 2015 ensimmäiset sekunnit pärähtivät käyntiin, olivat nämä kaksi bloggaajaa jo peiton alla untenmailla. Kuulin unen läpi kuinka ilotulitusraketit juhlistivat vuoden vaihtumista ja kuiskasin Henkalle hiljaa “Hyvää uutta vuotta!”.

Reseptit ruokiin linkitän tähän sitä mukaa kun saan niitä julkaistua!

Kampa, Praha

Prahassa Kaarlensillalta etelään, Petrinin kukkulan kupeessa Mala Stranan ja Vltava-joen välissä on kapealla kanavalla muusta kaupungista erotettu alue nimeltään Kampa. Kampa on oikeastaan virallisesti saari ja se on saanut nimensä espanjalaisten sotilaiden alueella pitämästä kampuksesta. Nykyään Kampassa on museo ja mukavia ulkoilualueita.

Ulkoiluksi voitaneen laskea myös kanavan varren terassit, joilla on mukava istuskella oluttuopilla. Vehreässä Kampassa on hiljaisen rauhaisaa ja jotenkin sellainen meininki, kuin olisi aina sunnuntai. Ihmiset kävelevät kaduilla ja puistoissa kaikessa rauhassa. Lukuisat koirat temmeltävät menemään ja lapset leikkivät.

Kampan museossa on esillä modernia, enimmäkseen tsekkiläistä, mutta myös muualta Keski-Euroopasta tulevaa taidetta. Museo näkyy hienosti myös Vltava-joelle ja sen edustalla oleva keltaisten pingviinien jono on suloinen. Me emme käyneet museossa sisällä vaan tallustelimme kaikessa rauhassa pitkin kanavan rantaa, ihmettelimme alueella olevia patsaita, naureskelimme pitkin puistoa innoissaan vipeltäville koirille ja istuimme alas terassille lepuuttamaan koko päivän kestäneestä kävelystä väsyneitä jalkojamme.

Museo

Bloggaaja

Kampan kauniisiin puistoihin voisi tulla kauniilla säällä piknikille. Alue sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä kaikkea, mutta silti tuntuu kuin olisi jossain kaupungin syrjäisemmässä kolkassa. Niin rauhallista Kampassa on.

Goodwin The Steak House

Helsingin etelärannassa huippusijainnilla G.W.Sundmansin naapurissa nököttää pihviravintola nimeltä Goodwin The Steak House. Goodwin lupaa tarjota elämäsi parhaan pihvin, joten olihan meidän kokeiltava, pitääkö väite paikkansa. Nappasimme pöydällisen kavereita mukaan ja suuntasimme pihvin kuvat silmissämme ravintolan ovesta sisään.

Ensivaikutelma oli kodikas. Katselimme aulassa ympärillemme sen aikaa kun tarjoilija lopetteli puheluaan ja kipitimme sitten hänen perässään yläkertaan pöytämme ääreen. Tilasimme alkujuomat ja kävimme käsiksi ruokalistaan.

Tilasimme New York -pihvin ja Chateaubriandin sekä niiden kaveriksi tattiperunoita, sinihomejuustoperunamuussia, talon kastiketta sekä pippurikastiketta. Kun ruokia ja juomia alkoi tulla pöytään huomasimme, että tarjoilijalla on paletti hieman sekaisin. Pöytään tuli liikaa lisukkeita, vääriä lisukkeita, liikaa viiniä eivätkä annoksetkaan meinanneet löytää oikeille paikoilleen. No ei se mitään, pihvit näyttivät herkullisilta, joten eiköhän aloiteta! Buon appetito!

Ja kyllä, pihvit myös maistuivat hyviltä, tosin elämäni parhaaksi en niitä rankkaisi. Se olikin jo alunperin hieman liikaa luvattu. Myös etenkin kastikkeet olivat hyviä, mutta muista lisukkeista löysimme parantamisen varaa. Tattiperunoissa olisi voinut olla enemmän tatteja, emmekä löytäneet sinihomejuustomuussista sinihomejuuston makua, vaikka kuinka yritimme sitä etsiä. Ihan kelpo sapuskaa, mutta parempia pihvejä olemme saaneet ainakin sekä Stefan’s Steakhousessa että Graniittilinnassa.

Jälkiruoaksi valitsin kolmen pienen creme bruleen kokoelman. Brulee oli illallisen linjan mukaan ihan ok, mutta jos saan taas verrata, on creme brulee ollut huomattavasti parempaa Helsingin muissa pihviravintoloissa. Suosittelemme siis edelleen sekä Stefan’s Steakhousea että Graniittilinnaa enemmän kuin Goodwinia. Henkka söi jälkiruoaksi New York Cheesecakea ja kakku oli herran tyytyväisestä ilmeestä päätellen nappisuoritus. Myös tarjoilijan annokselleni suosittelema jälkiruokaviini osui napakymppiin.

Tarjoilijat olivat oikein ystävällisiä, mutta palvelu oli hieman haparoivaa. Ruoka- ja juomasähläyksen lisäksi myös laskut olivat sekaisin ja niitä selvitellessä kului tovi jos toinenkin. Vesikannuja ei täytetty illallisen aikana ja pöytään istuessa oltaisiin voitu tarjota alkujuomaa tai aperitiivia. Nyt pyysimme niitä itse. Itse ruokaan seurueemme oli kuitenkin pääosin tyytyväinen, mutta voipi olla että jätän silti Goodwinin mainitsematta, jos joku pyytää suosittelemaan hyvää pihviravintolaa Helsingissä.

Mala Strana, Praha

Prahan vanhakaupunki on ihana, mutta ehkäpä vielä ihanampi on toiselta puolelta jokea löytyvä Mala Stranan kaupunginosa, sikäli mikäli toisistaan niin paljon poikkeavia kaupunginosia voi edes vertailla keskenään. Mala Strana on vähän kuin Rooman Trastevere. Toisella puolella jokea oleva kaupunginosa, jossa paikallisten asuintalot, hotellit ja lukuisat pienet ravintolat sekä pikkupuodit ovat sulassa sovussa keskenään. Mala Stranassa, kuten myös Trasteveressa, on erityisen hyvä henki ja leppoisa tunnelma.

Mala Stranaa alettiin rakentaa 1600-luvulla ja siellä on lukuisia suloisia barokkityylisiä taloja. Alueella sijaitsee myös paljon ylväitä suurlähetystöjä. Kaupunginosan pääkatu Nerudova lähtee suoraan Kaarlensillalta ja sitä pitkin pääsee aina Prahan linnalle asti. Ja itseasiassa jos kävelee vielä pidemmälle, pääsee lopulta Petrinin kukkulalle vieville puistoteille, joista on upeat maisemat alas kaupunkiin. Katu on saanut nimensä kirjailija Jan Nerudan mukaan, joka lienee kuuluisin Mala Stranan asukki.

Nerudovan varrella on suurin osa Mala Stranan kuppiloista, ravintoloista ja kaupoista. Mäki viettää melko jyrkästikin ylöspäin joelta katsottuna ja koko kaupunginosa on mäkistä maastoa. Sen siitä saa kun on kahden kukkulan, eli Prahan linnan Hradcanyn ja Petrinin kukkulan välissä.

Sen lisäksi että Nerudovan varrella on suloisia matkamuistomyymälöitä, absinttikauppa, erilaisia pubeja ja ravintoloita, kannattaa katse suunnata välillä myös hieman ylemmäksi. Taloissa on nimittäin hauskoja yksityiskohtia. Ennen kuin taloja alettiin numeroida, merkittiin ne symbolein, jotka kuvattiin talojen julkisivuihin. Eräs taloista sai esimerkiksi nimensä siellä asuneiden viulunvalmistajien mukaan ja talossa on yhä tänäänkin koristeellinen kolmen viulun symboli. Kadun varrella on myös muun muassa kultaisen maljan talo ja muita hienoja talosymboleita.

Mala Stranassa, kuten myös monessa muussakin paikassa Prahan kaupungissa, on oma mystinen uskomuksensa. Mala Stranan kummitustarina liittyy erääseen Nerudova-kadulla olevaan vihreään taloon, joka työntyy hieman kadulle päin tasaisesta talojen rivistä. Sanotaan, että talon läpi rynnistää joka perjantai päätön ratsumies. Kiva.

Mielestäni Prahan linnan mustan koiran haamu on paljon mukavampi tarina, vaikka ratsumiehen tarinaan kuuluukin hevonen. Heppatyttö on itse asiassa aika vaikuttunut siitä, miten tyyppi saa ilman päätäkin hevosensa ohjattua joka viikko täyttä vauhtia päin talon seinää. Minä en onnistuisi siinä, ainakaan putoamatta kyydistä. Nimimerkillä: Ohjasin ponin päin aitaa ja lensin selästä. No niin, se siitä..

Seuraavalla Prahan reissulla harkitsen majoituksen ottamista Mala Stranasta. Iskimme itse asiassa silmämme jo erääseen Mango-nimiseen hostelliin, vaikka emme tiedäkään onko siinä mitään muuta hyvää kuin sijainti ihanan Vinograf-viinibaarin naapurissa. No, pikkuviineissä kehnompikin majoitus on siedettävämpi, vai mitä? Ei kenelläkään sattuisi olemaan kokemuksia Mangosta?

Sen lisäksi, että Mala Stranasta löytyy tosiaan aivan ihana viinibaari Vinograf, vietimme kaupunginosassa paljon aikaa ihan vain kävellen ympäriinsä. Kiertelimme pikkuputiikkeja, pysähdyimme katselemaan ympärillemme ja aistimme mukavaa tunnelmaa. Välillä piipahdimme terassille oluelle tai limoncellospumantelle. Herranjestas muuten mikä löytö jälkimmäinen olikaan! Kaksi lempijuomaani samassa lasissa! Tätä täytyy niin kokeilla kotonakin. Limoncelloa ja kuohuviiniä, mmmm…

Mala Stranan hiljaiselta sivukadulta löytyi myös ihana ravintola U Magistra Kelly ja piipahdimmepa visiitille myös supersöpöön Gingerbreadmuseoon, eli Piparkakkumuseoon, joka on nimestään huolimatta ennemminkin kauppa kuin museo. Ihana kuitenkin, vaikkei Henkka ymmärtänytkään miksi sieltä piti raahata kalliita pipareita kotiin tuliaiseksi. Mutta kun ne oli niin söpöjä..

Farfalle con gorgonzola – Pippurinen sinihomejuustopasta

Meillä on tapana tehdä joulukinkun valmistumista odotellessamme pastaa pahimpaan nälkään. Tälle on oikeastaan hyvin käytännöllinen syy, sillä kinkun köllöttäessä uunissa, on vaihtoehtona vain liedellä valmistuvat ruoat. Hiilaripitoinen pasta täyttää sopivasti mahaa, mutta jättää tilaa myös myöhemmin illalla tai yöllä nautituille kinkkumaistiaisille. Syömme tavallaan aterian hiilarit ensin pastan muodossa ja proteiinin sitten myöhemmin kun tappelemme uunituoreista kinkkuviipaleista. Joulukinkku maistuu muuten ehdottomasti parhaalta tuolloin. Aattoa edeltävänä yönä juuri uunista tulleena. Namskis.

Se joulukinkusta, nyt on kuitenkin jo tammikuu. Kinkunodottelupasta sopii kuitenkin mainiosti mihin vuodenaikaan tahansa, joten tässäpä olisi ihanan täyteläisen sinihomejuustopastan resepti. Pippuri tuo pastaan potkua ja resepti on peräisin mistäpä muualtakaan kuin pastanystävän raamatusta Aglio e Oliosta.

Farfalle con gorgonzola

– gorgonzolaa (tai Auraa, joka sopii tähän hyvin murenevan rakenteensa ansiosta)
– loraus kermaa
– ripaus sokeria
– mustapippuria
– salviaa (meidän kaupasta ei löytynyt salviaa, joten käytimme basilikaa, mutta suosittelemme kuitenkin salviaa)
– farfalle-pastaa

Keitä pasta al denteksi, valuta vesi pois ja laita pasta takaisin kattilaan. Lisää sinihomejuusto murusina sekä loraus kermaa.

Mausta pienellä ripauksella sokeria, runsaalla mustapippurilla ja salvialla. Anna muhia hetki pienellä lämmöllä ja kun juusto on sulanut on pasta valmis nautittavaksi.