• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 224 225

Gorilla, Kööpenhamina

Kööpenhaminan kulinaarinen keskus löytyy Meatpacking Districtiltä eli kotoisammin Teurastamon alueelta tai tanskalaisittain Kodbyeniltä. Alue sijaitsee Tivolista hieman lounaaseen ja karun kauniilla alueella nököttää toinen toistaan upeampia ruokaelämyksiä tarjoavia ravintoloita. Voisin lentää Kööpenhaminaan vaikka kokonaiseksi viikoksi vain käymään Teurastamon ruokapaikkoja läpi.

Alueen ja koko Kööpenhaminan kirkkain helmi on ehdottomasti Gorilla. Erinomaista bistroruokaa tarjoileva rennon rouhea ravintola, joka on avattu vasta aivan hiljattain eli viime vuoden lokakuussa. Uskallan jopa väittää tämän olevan koko Euroopan mittakaavassa omaa luokkaansa. Me söimme Gorillassa elämämme parhaan illallisen.

Iso kiitos ruokaelämyksestä kuuluu Marille ja hänen tanskalaiselle bloggaajakaverilleen, jonka suosituksesta varasimme pöydän Gorillasta. Astelimme täpötäyteen ravintolaan odottavaisin mielin ja tilasimme pari lasia viiniä sekä 10 starterin menun.

Pian pöytäämme kannettiin toinen toistaan upeampia ruokia jaettavaksi pöytäseurueen kesken. Jotain paikan tasosta kertoo jo se, että kaikkien kulhojen sisältö maistui toinen toistaan paremmalta. Usean ruokalajin menussa ei ollut yhtään notkahdusta vaan kaikki maistui tasaisen upealta. Se on aika harvinaista.

Ensimmäisenä maistoin isoa ja rapeaa perunasipsiä, joka suorastaan suli suuhun. Miten voi ihan tavallinen sipsikin olla näin hyvää? Ruokia kannettiin pöytään lisää ja jokainen suupala oli kuin makujen tanssia kielellä. Niin hyvää! Tällaisesta minä pidän. Tunnelma ravintolassa oli rento ja iloinen, ruoka erinomaista ja seura parasta mahdollista. Oli mahtavaa päästä jakamaan tämä upea ruokaelämys ihmisten kanssa, jotka todella osaavat arvostaa hyvää ruokaa.

Ruokia kannettiin pöytään lisää ja illallisen edetessä pieni epätoivo alkoi nostaa päätään. Tässä on kyllä ollut kohta jo enemmän kuin kymmenen annosta, maha alkaa täyttyä uhkaavasti, ja ruokaa tulee vaan lisää. Eikä voi mitään, kaikkea pitää maistaa sillä näin herkullisia ruokia ei vaan voi jättää. Chilillä maustetun pastan ja upeiden ricottaa ja parmesaania yhdistelevien pastapallojen jälkeen alkoi vatsa olla jo tosi täynnä. Nyt on varmaan jälkiruokien aika.

Vaan eipä ollutkaan. Pöytään tuotiin vielä kokonainen lampaankoipi, liiloja porkkanoita ja suloisia minihampurilaisia, jotka maistuivat hienostuneen ulkomuotonsa alta ihanasti aamuyön snägäriltä. Hyväntuulen ruokaa parhaimmillaan. Maut olivat upeita, mutta tässä vaiheessa oli pakko luovuttaa ja jättää osa syömättä. Ei vaan pystynyt enää.

Jälkiruokien kohdalla tiesin haluavani maistaa banaani-suklaapehmistä, joka oli toinen kahdesta menuun kuuluvasta makeasta. Häädieetti ja PT:ni tekemä ruokavalio kolkutti takaraivossa ja päätin maistaa toista jälkiruokaa vain lusikallisen. Maistelin luumujäätelöä suussani, jähmetyin hetkeksi paikoilleni kunnes nostin katseeni Henkkaan ja Mariin, jotka näyttivät aivan yhtä hämmentyneen onnellisilta kuin minäkin. Tämä on parasta mitä olemme koskaan maistaneet! Aivan käsittämättömän hyvää!

Siinä samassa vaiensin dieettiajatukset ja söin jälkiruoka-annokseni loppuun viimeistä pisaraa myöten. Tällaiset ruokaelämykset ovat dieetin ulkopuolella, sillä mitään näin upeaa pääsee harvoin maistamaan. Tämä oli ensimmäinen kerta 30-vuotisen elämäni aikana näin täydellisen annoksen äärellä. Ylistimme ruokaa yhteen ääneen ja takaisin hotellille kipitti hämmentynyt tyttö, jolla kesti rehellisesti sanottuna useampi päivä ymmärtää minkä makuilotulituksen äärelle oli päässyt. Aivan upeaa.

Sanoin Marillekin, että tästä on vaikea tehdä postaus, sillä kaikki sanat tuntuvat liian laimeilta kuvaamaan näin upeaa illallista. Uskokaa kuitenkin, kun kolme ruokabloggaajaa vakuuttavat tämän olleen yksi parhaista ruokaelämyksistä ikinä. Jos ehdit käydä Kööpenhaminassa vain yhdessä ravintolassa, mene Gorillaan. Ja muista pöytävaraus! Paikka on nimittäin aivan tupaten täynnä. Ymmärrettävistä syistä.

Prahan matkaopas

Yleistä

Praha on erittäin pidetty kaupunki Keski-Euroopassa enkä yhtään ihmettele miksi. Tsekin pääkaupunki on kaunis, sen vanhat rakennukset tarjoavat runsaasti silmänruokaa eikä kaupungin edullinen hintataso tee liian isoa lovea lompakkoonkaan. Prahassa on hyvä vapaamielinen henki, englantia puhutaan yleisesti ja kaupunki on helposti käveltävissä. Myös julkinen liikenne toimii moitteetta.

Prahan valuutta on Tsekin koruna (CZK). Voit tarkistaa tämän hetken kurssin vaikkapa täältä. Ravintoloissa on tapana jättää tippiä, joka on noin 10% laskun loppusummasta. Joskus tippi sisältyy jo laskuun ja se on silloin selkeästi merkitty.

Praha on siisti ja puhdas. Kaupungissa on hyvin merkityt siistit yleiset wc:t, joiden käytöstä otetaan pieni noin 10 korunan maksu. Hanavesi on juotavaa, mutta herkkävatsainen turvautuu silti pulloveteen, sillä erilainen bakteerikanta voi aiheuttaa ongelmia (nimimerkillä: kokemusta on).

Sää Prahassa on mannermainen, eli kesät ovat kuumia ja talvet verrattain kylmiä. Sää on kuitenkin keskieurooppalaisittain ailahtelevainen ja talvisin on paljon leutoja päiviä ja kesäisin välillä viileämpää. Sateita saadaan ympäri vuoden, mutta sateisinta on kesällä ja syksyllä. Kesä kestää pidempään kuin Suomessa, ja huhtikuusta syyskuuhun onkin usein mukavan kesäistä. Kello on Prahassa tunnin vähemmän kuin Suomessa.

Kaupunki ja nähtävyydet

Prahan halki virtaa Vltava-joki, jonka molemmille puolille kaupunki on rakentunut. Joen yli kulkee kuuluisa Kaarlensilta. Prahaa kutsutaan muun muassa Euroopan eurooppalaisimmaksi kaupungiksi ja kaikkien kaupunkien äidiksi. Siellä on paljon vanhaa rakennuskantaa ja upeita nähtävyyksiä.

Prahan keskusta sijaitsee Vltavan mutkan sisäpuolella Vanhassakaupungissa. Vanhankaupunginaukiolla on paljon vilinää, nähtävyyksiä ja terasseja. Vanhankaupungin pohjoisosia kutsutaan nimellä Josefov ja vanhoissa juutalaiskortteleissa on paljon nähtävää. Pohjoisessa joen toisella puolella on vihreä Letna-puisto.

Vanhankaupungin eteläpuolella sijaitsee Uusikaupunki, jonka keskeisin alue on Vaclavin aukio. Uudessakaupungissa sijaitsee myös Prahan päärautatieasema.

Joen toisella puolella sijaitsee vehreä ja puistomainen Petrinin kukkula, jonka huipulla olevasta näköalatornista avautuu upeat maisemat alas kaupunkiin. Viereisellä kukkulalla sijaitsee Prahan linna. Linnan alueella on muun muassa upea Pyhän Vituksen katedraali.

Petrinin kukkulan ja Prahan linnan välissä on viehättävä Mala Stranan kaupunginosa, jossa on paljon pikkuputiikkeja, hotelleja, baareja ja ravintoloita turisteille. Mala Stranassa on myös paljon paikallista asutusta sekä suurlähetystöjä. Mala Stranan ja Vltava-joen välissä sijaitsee rauhaisa Kampan saari.

Ruoka ja juoma

Praha on tunnettu oluistaan. Hyviä ja edullisia oluita saa ympäri kaupunkia ja tuopillisen kanssa on mukava istua pubissa tai jollakin viihtyisällä terassilla. Kaupungissa on myös kaksi kivaa olutmuseota ja eräässä ravintolassa oluttuoppi tulee pöytään junaraiteita pitkin. Prahassa on hieman yllättäen myös erittäin viehättäviä viinibaareja, joissa kannattaa maistaa paikallisia viinejä, joista etenkin punainen Frankovka on erittäin maukasta. Praha on tunnettu myös absintista, johon liittyy erilaisia taruja ja uskomuksia.

Paikallinen ruoka on lihapitoista ja lisukkeena on usein perunaa. Maistamisen arvoinen on ainakin koverretun leivän sisältä lusikoitava leipägulassi, jota kannattaa maistaa vanhassakaupungissa sijaitsevassa Mlejnice-ravintolassa. Myös R.M.Rilke tarjoilee paikallisia ruokia ja Mala Stranassa sijaitseva U Magistra Kelly on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen söpö pieni ravintola, jossa kaikki valmistetaan alusta alkaen itse. Pikkunälkään suosittelemme Borsalinon pizzasliceja.

Ravintolaa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota ovenpielestä löytyvään Tripadvisor-lätkään. Me erehdyimme menemään tunnelmallisen näköiseen täynnä ihmisiä olevaan ravintolaan, jossa lätkää ei ollut. Tunnelma oli hyvä, palvelu ystävällistä, mutta se tärkein, eli ruoka oli vain ihan ok, jos sitäkään. Emme tehneet kyseisestä ravintolasta postausta ollenkaan, sillä emme voi suositella sitä muille. Etsikää siis vihreä Tripadvisor-lätkä ovenpielestä niin päädytte varmemmin hyvään ravintolaan. Ruoanystävä tsekkaa myös Gastronomiamuseon.

Prahan pubietikettiin kuuluu ainakin pari vanhaa tapaa, joista toinen lienee pätevä vielä nykyaikanakin. Ja miksei sitä toistakin voi käyttää villeinä viikonloppuiltoina. Ensimmäinen tapa on lätkäistä pöytään pöydällä telineessä oleva lasinalunen sitten kun on valmis tilaamaan. Tästä tarjoilija tietää tulla ottamaan tilauksesi vastaan. Tulee hän paikalle tosin muutenkin, sillä eiväthän kaikki tiedä tätä sääntöä. Toinen vanha tapa on se, että mies menee pubiin ennen naista. Tämä juontaa juurensa siitä, että pubissa saattoi olla menossa tappelu, eikä ollut suotavaa, että nainen joutuu keskelle nujakkaa ennen miestä. Jos siis miehesi tunkee pubin ovesta ensimmäisenä sisään, ei hän ole epäkohtelias, vaan haluaa suojella sinua sisällä mahdollisesti käynnissä olevalta tappelulta. Usko pois.

Liikkuminen

Prahan lentokenttä, Vaclav Havel (entinen Ruzyne) sijaitsee 20 kilometriä kaupungin keskustasta luoteeseen. Lentokentältä voi ottaa taksin kaupunkiin, mutta edullisemmin pääsee paikallisbussilla, joka kulkee lentokentän ja Prahan keskustan väliä noin 20 minuutin välein.

Vaihtoehtoisesti voit ottaa myös bussin metron pääteasemalle Zliciniin ja kulkea sieltä metrolla haluamallesi pysäkille keskustassa. Matka-aika molemmissa vaihtoehdoissa on suunnilleen sama, noin tunnin verran tai vähän alle. Zlicinin kautta kulkuvälinettä joutuu vaihtamaan kerran, mutta väkeä on vähemmän kuin suoraan keskustaan menevässä bussissa, joka voi olla aivan tupaten täynnä. Metrolla voit myös päästä lähemmäs hotelliasi kuin bussilla. Me suosimme jatkossa Zlicinin kautta kulkemista.

Me ostimme lentokentältä molemmille Prague cardit, eli kortit, joilla saimme kulkea koko reissumme ajan julkisilla kulkuvälineillä. Kortilla pääsi myös ilmaiseksi moneen museoon ja nähtävyyteen. Joistain paikoista sillä sai alennusta. Kortti osoittautui hintansa arvoiseksi kun kiersimme tärkeimmät nähtävyydet ja käytimme jonkin verran julkisia kulkuvälineitä.

Praha on hyvin käveltävissä, mutta esimerkiksi Prahan linnan kukkulalle voi olla mukavampi kulkea raitiovaunulla, etenkin jos hotelli sijaitsee kaupungin toisella laidalla, ja jos aikoo kiivetä perillä Pyhän Vituksen katedraaliin. Siinä jalat ovat muutenkin kovilla. Myös Petrinin kukkulan köysiratajunaan pääsee julkisen liikenteen lipulla.

Takseista kannattaa suosia takseja, joiden kyljessä on kolme A-kirjainta. Ne ovat ainakin luotettavia. Osa takseista saattaa yrittää huijata hölmöä turistia.

Majoitus

Suurin osa Prahan hotelleista sijaitsee Vanhankaupungin, Uudenkaupungin ja Mala Stranan alueella. Me majoituimme Uudessakaupungissa sijaitsevassa Ai Quattro Angelissa. Ensi kerralla otamme majoituksen kenties mieluummin Mala Stranasta tai Vanhastakaupungista, vaikka Uudenkaupungin pohjoisosistakin pääsee ihan kätevästi nähtävyyksille joko kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä.

Bosch Baking Day, Kööpenhamina

Sarjassamme mitä en seitsemisen vuotta sitten blogia perustaessani olisi voinut kuvitellakaan Keltaisen keittiön blogin tuovan elämääni, oli tämä Kööpenhaminan reissu, johon meidät kutsui Bosch. Kyseessä oli iso Boschin uusien Serie 8 -uunien lanseeraustilaisuus, jonka yksi osa oli ruokabloggaajien leikkimielinen leipomiskilpailu.

Paikalla oli joukkueet Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta ja itse kilpailun lisäksi matkaohjelmaan kuului elämyksellinen illallinen kisapäivän aattona. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, nyt körötellään bussilla kisapaikalle Oksnehalleniin. Katsotaanpa kuulkaa oikein kuvien kera, mitä siellä maaottelussa tapahtui:

Edellisenä iltana hotellihuoneeseen oli toimitettu essut, jotka nappasimme yllemme kilpailuun.

Team Finlandin pöytä löytyi siitä.

Ja tilaisuus sai alkaa! Ensin kuulimme hieman Boschin uusista uuneista. Niiden lanseerauksestahan tässä oli kyse.

Sitten estradille astui hieman mieskomeutta huippukondiittori Nikolaos Strangasin muodossa. Toim. huom. Osa meistä pääsi jopa pussailemaan Nikolaoksen kanssa. Ikäväkseni täytyy myöntää, etten se onnekas ollut minä..

Ensimmäiseksi meidän tuli pyöritellä oikeanlainen kanelipulla. Meidän mielestämme oikeanlainen pulla on suomalainen pulla, joten sovelsimme ohjeita ja teimme sekä ohjeiden mukaisia pullahyrriä että supisuomalaisia korvapuusteja. Kuvan mukaisesti taktiikkamme näytti olevan, että yksi leipoo ja muut kuvaa. Reilu meininki.

Siinä aikaansaannoksemme.


Valitettavasti taaemmalla tarjottimella olevat norjalaisten pyörittelemät pullat olivat kauniimpia ja voittivat tämän osakilpailun. Aivan oikeutetusti tosin, kuten kuvasta näkyy.

Sitten oli seuraavan tehtävän esittelyn vuoro.

Näistä raaka-aineista pitäisi koota jälkiruoka-annos.

Ja ei kun suunnittelemaan. Tehtäisiinkö tähän sellainen metsäpolku?

Tuumasta toimeen. Mitä useampi kokki, sitä parempi soppa, vai?

Ylpeinä veimme voittaja-annoksemme arvioitavaksi. Eikö olekin kaunis metsäpolku?

Kaikella kunnioituksella kilpakumppaneita kohtaan, mutta Ruotsi hei, mikä on toi lippu ja voiksi vatkattu kermakasa? Olisitte edes yrittäneet. Ei liene vaikea arvata mikä annos diskattiin heti kondiittorin toimesta.

Metsäpolkumme pääsi hienosti finaaliin asti, mutta maku ratkaisi ja se oli Tanskan annoksessa enemmän kohdallaan. Kuulemma. Saanen epäillä..

No ei vaan. Voitto meni oikeutetusti Tanskalle ja tärkeintähän on hyvä yhteishenki, mukava meininki, herkulliset jälkiruoat (ja Ruotsin häviö). Tämä oli hauskaa!

Suomen joukkueeseen kuuluivat meidän lisäksemme Sillä Sipuli, Siskot kokkaa, Sivumaku, 365 days with Ida, Hannan soppa, Hellan ja viinilasin välissä, Herneetkin rokkaa, Jotain maukasta ja Kaikki äitini reseptit. Kiitos hulvattoman hauskasta seurasta ja kiitokset myös Jonille, joka ei ehkä osannut arvatakaan miten hämmentävää porukkaa joutuisi pääsisi luotsaamaan!

Mandariinibroileri

Kun olin vielä pieni pellavapäinen lapsukainen, syötiin meillä usein viikonloppuisin kanaa. Pöytään nostettiin kokonainen uunissa pitkään muhinut broileri, josta iskä leikkasi jokaiselle sopivan palan. Minulle ja veljelle koipipalat ja iskälle ja äidille rintalihaa. Se oli aina jotenkin juhlava hetki, kun koko perhe kokoontui saman pöydän ääreen, ja sain järsiä koipipalaani yllättävän kärsivällisellä hartaudella noin niin kuin lapseksi, jonka kaverit odottivat jo ulkona leikkien jatkumista. Rapeaksi paistuneen nahan jätin aina viimeiseksi, sillä se oli parasta.

Hieman myöhemmin, kun olin tullut jo teini-ikään, valmisti iskä taas broileria uunissa. Olin yökylässä hänen luonaan ja odottelimme iskän uuden naisystävän (nykyisen vaimon) kanssa vesi kielellä poikamiespolloksi kutsuttua herkkua, joka lähetteli ihania tuoksuja uunin lämmöstä. Poikamiespollon sisään oli tyrkätty haarukalla pistelty sitruuna makua antamaan ja sitruunainen broileri maistui niin hyvälle, että tunsin saman juhlavan tunteen, joka oli läsnä kun katselin lapsena iskän leikkaavan kokonaisesta broilerista paloja perheelleen. Olkoonkin, että söimme poikamiespollon lattialla sorminemme ison sanomalehtipaperin päällä nököttäen. Juhlavaa se oli silti.

Halusin tuoda saman juhlavan tunteen tähän mandariinikanaan, joka sai inspiraationsa iskän sitruunaisesta poikamiespollosta, mutta jonka sitruksen vaihdoin astetta eksoottisempaan mandariiniin. Mandariinin lisäksi broileri täytettiin lempiyrtilläni rosmariinilla, joka sopii mainiosti mandariinin kaveriksi. Kokonaisen jyväbroilerin yrtin ja pippurin makuiset pintamausteet viimeistelivät makumaailman, ja vaikka aluksi mietin, onko mandariini sittenkin liian outo kaveri broilerille, oli kokeilu erittäin onnistunut.

Ja niin vaan se sama juhlava tunne läikähti rinnassa, kun Henkka nosti mandariinikanan lisukkeineen uunista. Broileri mielletään nykyään ihan liian usein pika-arkiruoaksi, kun kaupan hyllyiltä kannetaan kotiin valmiiksi marinoituja kanasuikaleällötyksiä. Kun malttaa nähdä hieman enemmän vaivaa eikä ruoanlaiton kanssa ole tulipalokiire, saa broilerista oikein kelpo edustajan juhlapöytään. Kokeile vaikka tätä meidän mandariinikanaa ja yllätä sen harmonisen pirteällä makumaailmalla ruokavieraasi. Nostetaan broileriruoat takaisin niille kuuluvaan arvoon!

Mandariinibroileri
4-6 annosta

– kokonainen Jyväbroiler
– mandariini
– rosmariinia
– suolaa
– 800 g perunoita
– 800 g porkkanoita
– öljyä

Kuori porkkanat ja pese perunat. Pilko ne sitten tikkumaisiksi paksuiksi lohkoiksi. Asettele porkkana- ja perunalohkot uunivuokaan, lisää loraus öljyä sekä rosmariinia. Pyörittele sekaisin ja mausta ripauksella suolaa.

Täytä sitten broileri. Ripottele ensin suolaa broilerin sisälle ja työnnä sisään sitten kokonaisia rosmariinin oksia. Pistele mandariini haarukalla ja työnnä sekin broilerin sisään.

Sido broilerin koivet takaisin yhteen, jotta täytteet pysyvät sisällä. Laita broileri pötköttelemään porkkana-perunapedin päälle ja laita vuoka 175-asteiseen uuniin noin tunniksi tai kunnes broileri on kypsää.

Lisää juhlavia kanaruokia löydät tästä linkistä.

Yhteistyössä Jyväbroiler

Pjazza

Henkka täytti tänäkin vuonna vuosia tammikuun lopulla ja tänäkin vuonna vein hänet sen kunniaksi ulos syömään. Valitsimme ravintolan yhdessä ja pienen pähkäilyn päätteeksi suuntasimme askeleemme Pjazzaan. Sitä jos jotain oli viime aikoina kehuttu ympäri sosiaalista mediaa ja koska synttärisankarin teki mieli pizzaa, oli päätös lopulta aika ilmeinen.

Emme tehneet pöytävarausta vaan lampsimme ovista sisään toiveikkaina, vaikka perjantain illallisaika oli parhaimmillaan. Jännitti vähän mahdummeko sisään, mutta se oli turhaa, sillä saimme jopa valita mihin tilaan haluamme ruokailemaan. Valitsimme viimeisen pienen ja intiimin huoneen, jonka saimme hetkeksi aivan omaan käyttöömme, kunnes ravintola alkoi täyttyä ruokailijoista.

Alkuun herkuttelimme italialaisilla juustoilla ja leikkeleillä. Ne olivat, kuten arvata saattaa, todella herkullisia, ja vaikka maistelinkin tarjottimien antimia maltilla, ei pizzalle meinannu jäädä alkuruokien jälkeen tilaa. Suosikkejani olivat oikeastaan kaikki alkuruoat, mutta erityismaininta täytyy antaa aivan tavallisen näköisille pähkinöille, joista oli taiottu ilmeisesti paahtamalla aivan käsittämättömiä herkkupaloja. Napsin maukkaita pähkinöitä kiposta läpi illan, sillä en vaan voinut lopettaa.

Pizzaksi otin valkoisten pizzojen listalta tryffeliä sisältävän pizzan, sillä yhtäkkiä minuun vaan iski armoton tryffelihimo. Niin käy joskus. Valkoisessa pizzassahan ei ole lainkaan tomaattikastiketta, mikä kannattaa ottaa huomioon jos on perinteisen pizzan kannattaja. Tomaatiton pizza maistuu hieman erilaiselta, mutta minun mielestäni silti oikein hyvältä, etenkin jos siinä on buffalomozzarellaa, tryffeliä ja basilikaa niin kuin tämänkertaisessa pizzassani oli.

Henkka valitsi perinteisemmän pizzan tomaattikastikkeineen ja salameineen ja otimme molemmat pizzamme gluteenittomina. Se onkin yksi Pjazzan plussista. Täällä myös gluteenitonta ruokavaliota noudattavat pääsevät herkuttelemaan vaivattomasti.

No miltä ne paljon kehutut Pjazzan pizzat sitten maistuivat? Hyviltä ja hyvin italialaisilta. Mutta ruokakokemus jäi silti hieman valjuksi. Ehkä odotuksemme olivat liian korkealla kaiken somehehkutuksen jälkeen ja petyimme, kun eteemme ei kannettukaan mitään maata järisyttävää elämystä, vaan ihan tavallista hyvää pizzaa. Tämä ei siis missään nimessä ole moite. Pizza oli hyvää ja alkuruoat vielä parempia, mutta jossain kohtaa valtaisa hehkutus kääntyy ruokakokemusta vastaan, kun odotukset ovat ihan liian korkealla.

Vanhan koulurakennuksen tiloissa toimiva ravintola on viihtyisä, palvelu todella ystävällistä ja perjantai-illan fiilis oikein mukava. Illallisesta jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis ja puheenaiheemme kääntyivät kuin itsestään Italiaan, kun innostuimme suunnittelemaan saapasmaahan kohdistuvaa häämatkaamme. Pääsen kesällä taas lempimaahani ja sitä ennen oli kiva fiilistellä Pjazzassa italialaisen ruoan parissa.