• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 211 212

Raakasuklaa

Nyt kyllä melkein nolottaa kertoa miten saamattomia olemme olleet. Anoppilan kaapissa on nimittäin lojunut ainakin joulusta lähtien raakasuklaapaketti, jonka uumenista löytyy kaikki mitä raakasuklaan valmistamiseen tarvitsee. Ei siis voisi juuri helpommaksi enää mennä, mutta silti kului yli puoli vuotta, että saimme aikaiseksi valmistaa raakasuklaata.

Mietin monena viikkona, että viikonloppuna sitten kokeilen tehdä sitä raakasuklaata ja päätimme anopin kansa yhdessäkin monta kertaa, että nyt tehdään raakasuklaata. Mutta ei. Emme vaan saaneet aikaiseksi.

Vihdoin kun kesän superhelteet alkoivat hieman helpottaa elokuun alussa, päätin että nyt todellakin otan raakasuklaapaketin esiin ja valmistan meille herkkuja. Tiesin ettei se ole vaikeaa ja tiesin myös lopputuloksen olevan herkullinen. Mikä ihme tässä on siis mättänyt? En tiedä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Raakasuklaan valmistaminen on superhelppoa. Ensin sulatetaan lämpimässä vesihauteessa kookosöljy ja raaka-kaakaovoi. Tähän menee jonkun verran aikaa, mutta samalla voi touhuta muutakin ja käydä välillä sekoittelemassa massaa sekä vaihtamassa viilentynyt vesi lämpimämpään.

Kun seos on sulanut kirkkaaksi, lisätään raakakaakaojauhe ja makeuttaja, joka oli meidän tapauksessamme agavenektaria. Sitten sekoitetaan seos tasaiseksi massaksi ja kipataan muotteihin. Tosi vaikeaa hei. Sekaan voi halutessaan lisätä makuaineita ja superfoodeja.

Minä en osannut taaskaan tapojeni mukaisesti päättää minkä makuisia suklaita tekisin, joten tein lopulta peräti seitsemää erilaista. Hups. Vähempikin olisi varmaan riittänyt, mutta toisaalta oli kivaa kun lähes jokainen suupala maistui erilaiselta.

Käytin suklaisiini:

- suolapähkinöitä
- appelsiinin kuorta
- gojimarjoja
- naga jolokia -chilikastiketta
- inkiväärisiirappia
- mantelirouhetta
- bourbon-vaniljaa

Ja kyllä muuten maistui hyvälle! Omat suosikkini olivat ainakin appelsiinin kuorella maustetut raakasuklaat sekä hieman yllättäen myös inkiväärisiirapilla tuunattu suklaa. Millä sinä maustat raakasuklaasi?

Prahan Vanhakaupunki

Vltava-joen varrelle alkoi kerääntyä asutusta jo 800-luvulla. Alueella sijaitsi kauppapaikka ja sen myötävaikutuksesta ihmisiä kerääntyi paikalle yhä enemmän ja enemmän. Prahan kaupunki sai näin alkunsa. Kaupungin vanhin osa tottelee luontevasti nimeä Vanhakaupunki (Stare mesto) ja sen alueella sijaitsee nykyisen Prahan keskustana pidetty Vanhankaupunginaukio.

Vanhankaupunginaukio ja Raatihuoneen torni

Prahaan saavuttuamme meistä tuntui luontevalta aloittaa kaupunkiin tutustuminen juuri Vanhankaupunginaukiolta. Kun olimme täyttäneet nälkäiset vatsamme Mlejnicen leipägulassilla, astelimme kaikessa rauhassa lähellä sijaitsevalle aukiolle ihmettelemään torstaisen alkuillan tunnelmaa.

Vanhankaupunginaukio oli täynnä ihmisiä. Osa istui aukion laidan terasseilla juomassa olutta tai nauttimassa kupin kahvia. Osa ihmisistä oli kerääntynyt taitavan katusoittajan ympärille. Joku nappasi herkullista tuoksua levittävästä kojusta paikallisen putkimaisen leivonnaisen ja joku ruokki puluja leipäpaloilla. Astronomisen kellon alla oli turistilauma odottamassa tasatunnein alkavaa showta ja hevoskärryt odottivat kyytiläisiä siistissä jonossa aukion laidalla.

Hevosten luona olin tietenkin myös minä lässyttämässä ansaitulla tauollaan nuokkuville polleille. Kun kello lähestyi tasaa liityimme mekin Astronomisen kellon alla olevaan turistilaumaan odottamaan esitystä. Kello nimittäin herää henkiin aina tasatunnein. Esityksen aloittaa kuolemaa kuvastava luuranko, joka soittaa kelloa ja kääntää tiimalasin. Seuraavaksi on vuorossa ikkunoissa vaeltavat 12 apostolia. Viimeisenä kiekaisee kukko ja niin show on ohi.

Astronominen kello

Apostolit vaeltaa ikkunoissa.

Nähtyäni Sisiliassa Messinan aukiolla vastaavan shown, odotin tältäkin enemmän ja jouduin pettymään. Messinassa esitykseen kuului ihana yli aukion soiva Ave Maria ja koko homma kesti kauemmin kuin Prahan vastaava. Itse kello on kuitenkin Prahassakin upea, jopa niin upea, että sen tilanneet Prahan johtajat määräsivät aikoinaan kellon suunnittelijan sokaistavaksi, jottei hän voi tehdä enää yhtä upeaa kelloa minnekään muualle. Niin sai kellon suunnittelija palkaksi hienosta työstään elää loppuelämänsä sokeana. Reilu meininki.

Tynin kirkko

Meidän lempparimme Vanhankaupungin aukiolla oli (hevosten ja Starbucksin lisäksi) ehdottomasti synkän kaunis Tynin kirkko. Sen kaksi korkeuksiin kohoavaa tornia ovat hieman erikokoiset, sillä keskiajalla ajateltiin, että isomman urostornin pitää suojata pienempää naarastornia keskipäivän auringolta. Hassuja tyyppejä ne keskiaikalaiset, keksivät ihan kummallisia sääntöjä.

Tynin kirkko näyttää upealta myös Raatihuoneen tornista, eli siitä samasta tornista, jossa Astronominen kello on. Tähän torniin ei tarvitse kiivetä rappusia pitkin ja mekin käytimme suosiolla hissiä, sillä tiesimme kiipeävämme reissun aikana vielä korkeampiin torneihin, joissa ei ole hissiä. Päätimme siis säästää jalkojamme Raatihuoneen tornin kohdalla ja se oli hyvä päätös. Toki rappusiakin pitkin saa reippailla jos haluaa ja treenin kannalta se olisikin ollut hyvä juttu.

Raatihuoneen tornista aukeaa upeat maisemat Vanhankaupunginaukiolle ja punakattoisten talojen yli kauas Prahan laidoille asti. Maisemia voisi katsoa ikuisesti, ellei korkeanpaikankammo saisi jalkoja tutisemaan, niin kuin minulla tuppaa käydä. Olen tosin siedättänyt pelkoani hienosti pitkin vuotta kiipeämällä kaikkiin eteeni tuleviin torneihin, ja tyhmä kammo alkaa jo pikkuisen hellittää otettaan. Vielä jonain päivänä voin istua maailmanpyörässä rentona..

Jan Husin muistomerkki on keskellä aukiota.

Tummasävyisessä Minuuttitalossa on hienoja koverrettuja sgraffitoja.

Vanhankaupunginaukiolla sijaitsee myös Jan Husin patsas, joka tosin oli korjaustelineiden keskellä matkamme aikana. Myös sgraffitoilla koristeltu Minuuttitalo on mielestäni upea. Henkka sanoi sen johtuvan siitä, että seinään koverretuissa sgraffitoissa esiintyy hevosia, mutta oli se muutenkin todella kaunis talo kaikessa koristeellisuudessaan. Aukiolta löytyy myös Henkan suosikki Starbucks, josta nappasimme mukaan ison vaniljalatten.

Vanhankaupunginaukion lisäksi Vanhastakaupungista löytyy paljon muutakin nähtävää. Hauskin yksityiskohta lienee Husova-kadulla sijaitseva Man hanging out -niminen teos, joka jää monelta huomaamatta. Mekin olisimme saattaneet kulkea sen ohi, jollemme olisi nähneet eräiden poikien kuvaavan kattojen tasalla olevaa teosta, jossa mies patsaan nimen mukaisesti roikkuu ulkona. Hahmo pitää kiinni vain yhdellä kädellä ja näyttää siltä kuin mies tipahtaisi katuun aivan tuossa tuokiossa. Outo teos ja ehkä juuri siksi niin hauska.

Henry’s Bell Tower

Vanhankaupungin alueella sijaitsee myös muun muassa Henry’s Bell Tower, joka oli ensimmäinen Prahassa näkemämme nähtävyys matkallamme bussipysäkiltä hotellille. Kellotorniin pääsee kiipeämään ja siellä sijaitsee museo ja ravintola. Me jätimme tällä kertaa tutustumatta tornin sisätiloihin ja tyydyimme kuvaamaan sitä vain ulkoapäin. Ensi kerralla voisimme piipahtaa sisälläkin.

Ensi kerralla käymme tutustumassa myös Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Ruutiporttiin ja portilta alkavaan Celetna-katuun, jotka jäivät tällä kertaa näkemättä. Jätimme vähän tarkoituksellakin osan listallamme olevista nähtävyyksistä seuraavaan kertaan, jotta meillä olisi hyvä syy palata Prahaan vielä uudelleenkin. Kaupunki vei totisesti sydämemme ja kirjoitin reissun jälkeen ylös mitä kaikkea kivaa meille jäi seuraavaan kertaan. Samanlainen lista löytyy muuten myös Roomasta ja New Yorkista, sillä kumpaankin on vielä päästävä.

Vanhankaupungin alueella sijaitsee huima määrä ravintoloita, kahviloita, baareja, matkamuistokojuja ja museoita. Me kävimme tutustumassa kahteen olutmuseoon sekä gastronomiamuseoon.

Olutmuseoista voit lukea lisää täältä ja gastronomiamuseosta kerron nyt hieman. Museo löytyy osoitteesta Jakubka 12 ja se esittelee ruoanlaiton historiaa ammoisista nuotioajoista tähän päivään asti.

Museossa esitellään myös nimekkäitä ruoka-alan ihmisiä, se kertoo hieman myös juomien historiasta ja onpa museossa pieni aiheeseen liittyvä matkamuistopuotikin. Yläkerrassa on moderni keittiö, jossa tulijaa odottaa iloinen nainen. Nainen maistattaa paikallista simaa muistuttavaa mausteista juomaa, jonka kaveriksi saa nauttia itsetehtyä marenkia.

Iloisella naisella oli myös suomenkielinen versio hänen äitinsä kirjoittamasta kirjasta.

Viimeisessä huoneessa kerrotaan vielä tsekkiläisestä ruokakulttuurista ja saimme sieltä monta ideaa, mitä ruokalajeja meidän tulisi reissumme aikana maistaa. Käymisen arvoinen paikka siis, ehdottomasti.

Vanhassakaupungissa on mukava vaan hortoilla ja eksyä kapeille sivukujille. Jokainen talo on kaunis, ikkunoissa on värikkäitä kukkaistutuksia, tarkkasilmäinen löytää monta mielenkiintoista yksityiskohtaa ja jokaisen kulman takaa avautuu aina jotakin ihanaa ihmeteltävää. Praha onkin parhaimmillaan autottomia Vanhankaupungin katuja tallustaessa, mutta myös muualla kaupungin alueella on sangen suloisia paikkoja. Esittelen ne teille vielä myöhemmissä Praha-postauksissa.

Pizzeria Napoli

Tampereen matkaa suunnitellessani, mietin myös, mikä olisi kiva lounaspaikka meille perjantaille ennen kuin lähdemme ajamaan kotiin. Netin selailu loppui lyhyeen kun muistin Pizzeria Napolin, jota ainakin työkaverini on kehunut kovasti. Sinne on päästävä ja se saa luvan sopia Henkallekin, päätin ja kirjoitin Napolin osoitteen ylös.

Tampereen paras pizzapaikka kuulosti myös Henkan mielestä hyvältä, joten tallustelimme Aleksanterinkadulla sijaitsevaan pizzeriaan kun vatsat alkoivat kurnia. Ravintola oli täynnä, mutta saimme pian pöydän terassilta.

Olin tutkinut Napolin pizzalistaa jo kotona, sillä huikean 100 pizzan listassa riittää tutkittavaa. Hylkäsimme heti kaikki peruspizzat ja päätimme valita toisen pizzoistamme Tex Mex -listalta. Tulista amerikkalaista Texas Pete -kastiketta sisältävistä pizzoista valikoitui lopulta meidän lounaaksemme Pollotex, jossa on kanaa, mozzarellaraastetta, paprikaa, punasipulia, tomaattia ja tietysti se hieman tulisempi pizzakastike.

Toinen pizza valikoitui aika helposti kun bongasimme listalta strutsipizzan. Strutsia emme ole aiemmin maistaneet, joten sitä on saatava. Strutsinlihan kaverina Struzzo Picante -nimisessä pizzassa on jalapenoa, pekonia, punasipulia ja riistakäristystä.

Molemmat pizzat olivat todella herkullisia eikä niitä suotta kehuta Tampereen parhaiksi. Vain Helsingin Skifferin pizzat vetävät näille vertoja. Plussaa tulee myös siitä, että pizzat jaettiin valmiiksi puoliksi ja niiden kaveriksi pöytään tuotiin kulhollinen valkosipulia, jota sai itse annostella pizzan päälle. Me söimme luonnollisesti koko kulhon tyhjäksi.

Vaikka pizzeria on kuulemma aina hyvin täynnä eikä pöytävarauksia oteta, mahtuu syömään kuitenkin melko nopeasti. Hommaa nopeuttaa huomattavasti se seikka, että tarjoilija jättää pöytään lapun, jonka kanssa pizzat mennään maksamaan lopuksi kassalle. Tarjoilijoiden ei tarvitse rahastaa asiakkaita ja asiakkaat pääsevät maksamaan heti syötyään. Kätevää ja ennen kaikkea nopeaa.

100 pizzan listalla on luonnollisesti huikea määrä houkuttelevia pizzoja ja veikkaanpa että niitä pitää päästä maistamaan vielä uudestaankin. Niin herkullisia tämänkertaisetkin pizzamme olivat. Vielä pitäisi maistaa ainakin mustamakkarapizzaa, etanapizzaa sekä jompaa kumpaa erittäin tulista habanerolla maustettua Tex Mex -pizzaa. Tapaamme siis vielä, Pizzeria Napoli!

Daim-jäätelö

Raikkaat sitruksiset, hedelmäiset ja marjaiset jäätelöt sekä sorbetit ovat suosikkejani, mutta välillä tekee mieli jotain todella överimakeaa jäätelöä kunnon sattumilla. Ben&Jerry- jäätelöt ovat omiaan hillittömään jäätelömässäilyyn, mutta herkkujäätelöä voi tehdä myös itse.

Minä valmistin Daim-jäätelöni perinteisellä menetelmällä ilman jäätelökonetta tyrkkäämällä jäätelömassan kannellisessa astiassa pakastimeen ja käymällä sekoittelemassa sitä noin tunnin välein. Lisäsin jäätelöpohjaan runsaasti Daim-rouhetta ja lorautin hetken mielijohteesta vähän kinuskikastikettakin sekaan. Lopputulos oli juuri niin ihanan makea kuin toivoinkin Daim-jäätelöni olevan.

Daim-jäätelö

- 3 kananmunaa
- 2,5 dl vispikermaa
- 0,5 dl glukoosisiirappia
- 2 Daim-patukkaa (miinus kokin oikeudella otetut maistiaiset molemmista patukoista. Laaduntarkkailua nimittäin…kröhöhöm…)
- kinuskikastiketta

Vaahdota kananmunat. Lisää glukoosisiirappi vaahtoon ja vatkaa vähän lisää. Vatkaa kerma omassa kulhossaan. Yhdistä vaahdot ja lisää rouhittu Daim. Lorauta sekaan kinuskikastiketta, sekoita ja laita jäätelökoneeseen tai pakastimeen. Pakastimessa olevaa jäätelöpohjaa pitää käydä sekoittelemassa noin tunnin välein. Jäätelökoneella homma hoituu helpommin ja nopeammin.

Prahan olutmuseot

Praha on tunnettu hyvästä ja halvasta oluestaan. Olutta myydään jokaisessa kuppilassa, sitä on ihan ok juoda kadulla kävellessä ja ruokakaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia olutpulloja ja -tölkkejä. Prahassa on oluelle myös oma museonsa, tai itseasiassa kaksikin, joista toinen tosin on hyvinkin pubimainen.

Toinen, se museomaisempi olutmuseo, sijaitsee vanhassa kaupungissa osoitteessa Husova 7. Kaksikerroksisessa museossa voi tutustua oluen historiaan sen valmistusprosessiin erilaisiin olutpulloihin ja niiden korkkeihin (kaksi edellistä olivat värikkyydessään lemppareitani tässä museossa) sekä kaikkeen mahdolliseen, mitä oluesta voi haluta tietää.

Ja mikäs se sellainen olutmuseo olisi, etenkin kun ollaan Prahassa, jossa ei pääsisi maistamaan olutta. Museon kellarikerrokseen rakennetun baarin pöytään saa mukaan neljä pientä tuopillista olutta, joita saa maistella kaikessa rauhassa. Pöydässä on ohjeet oluen maisteluun ja infoa tuopeissa olevista oluista.

Ja hei, nyt teillä on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä oluenmaistelun lyhyelle nettikurssille a la Keltaisessa keittiössä. Voimme demonstroida teille kuulkaa ihan kuvien kanssa, miten sitä olutta kuuluu maistella. Kas näin:

Ensin katsotaan olutta ja analysoidaan sen väri. Onko se tummaa vai vaaleaa vai jotain siltä väliltä? Sitten juomaa katsotaan valoa vasten. Onko olut sakeaa vai kirkasta?

Seuraavaksi olutta tietenkin haistetaan. Haju kertoo jo paljon oluen mausta, mutta voi myös hieman hämätä. Jotkut oluet haisevat oudolta, mutta maistuvat silti hyvälle.

Arvaatteko jo mitä oluelle viimeiseksi tehdään? Oikein, aika nokkelia olette: Sitä maistetaan! Juoman annetaan pyörähtää suussa ja myös jälkimakua kannattaa tutkiskella, jos haluaa olla superasiantunteva oluenmaistelija. Tyhmä ilme kuuluu asiaan.

Ja sitten seuraava tuoppi…

Nyt kun olemme oppineet miten olutta maistellaan, on aika siirtyä Prahan seuraavaan olutmuseoon. Tämä museo on nimestään huolimatta oikeastaan pubi, mutta sielläkin voi oppia oluesta yhtä ja toista.

Kaatosade ei houkutellut terassille, mutta sellainenkin täältä löytyy kesäisempiä päiviä ajatellen.

Myös tämä olutmuseo löytyy vanhan kaupungin alueelta. Osoite on Dlouha 46. Jo pelkkä baaritiski oluthanoineen on vaikuttava. Erilaisia hanaoluita on saatavilla peräti 30 eri sorttia, joten täältä jos jostain löytyy jokaiselle jotakin. Oluisiin voi tutustua paremmin pöydistä löytyvän olutmenun avulla, jossa on kerrottu kattavasti kaikista paikan oluista. Myös siideriä on saatavilla.

Me tilasimme 10 eri oluen maistelutarjottimen, johon valitsimme menukirjan avulla meitä eniten kiinnostavat oluet. Kutakin olutta tulee noin pari desiä ja saatavilla on myös ainakin 5 eri oluen tarjotin. Juomia odotellessa voi lueskella seinillä olevia artikkeleita oluesta.

Kaikki kunnia sille museomaisemmalle olutmuseolle, mutta tämä pubimeininki oli enemmän mieleeni ja avasi silmäni oluen monimuotoisuudelle. Ensinnäkin minulle entuudestaan tuttujen tavallisen oluen, vehnäoluen ja tumman oluen lisäksi saatavilla on myös hedelmäisiä ja marjaisia oluita, jotka lienevät ainakin naisten mieleen. Me maistoimme täällä greipin makuista olutta, mustikkaista olutta sekä hunajaolutta ja pidin niistä kaikista hurjasti. Koko reissun suosikkini oli kuitenkin eräässä ruokapaikassa maistamani sitruunaolut.

Eikä siinä vielä kaikki. Pubissa tarjoiltiin myös olutcocktaileja, joiden ohi selasimme ensin vauhdilla menuun tutustuessamme. Palasimme olutcocktaileihin kuitenkin maistelutarjottimen jälkeen. Olimme niin vakuuttuneita paikan oluttietoudesta, että uskalsimme tilata kaksi olutdrinkkiä. Valitsimme jopa listan ällöttävimmän kuuloisen juoman. Se on aina viisas valinta.

Ällöttävän kuuloiseen juomaan sekoitettiin oluen lisäksi blue curacaota, ja jo tämä tieto sai meidät nyrpistelemään nenäämme. Ei voi olla hyvää. Lisäksi juomassa oli ainakin vadelmaa ja muistaakseni myös vodkaa. Joko kuola valuu? Joo, ei täälläkään valunut, mutta uskokaa tai älkää, drinkki maistui hyvälle!

Olutcocktaileja, anyone?

Vielä paremmalle maistui toinen valitsemamme olutcocktail, joka sisälsi oluen lisäksi ainakin mandariinia ja giniä. Prahassa todellakin osataan nämä kaljahommat. Olen vaikuttunut.

Jos oluen maistelun yhteydessä iskee nälkä, niin täältä saa myös sapuskaa. Tarjolla on perinteistä pubiruokaa, jota me emme maistaneet, mutta muihin pöytiin kannetut annokset näyttivät päteviltä ja niistä lähti herkullinen tuoksu.

Olutta saa Prahasta toki muualtakin (lue: kaikkialta) ja se on ihan uskomattoman edullista. Ei tarvinne mainita, että se on myös hyvää.

Mainitsemisen arvoinen paikka on myös toiselta puolelta jokea Mala Stranasta löytyvä olutbaari, jossa tarjoillaan kymmeniä eri oluita. Sekin on käymisen arvoinen paikka, tosin baarin terassi on harmittavan pieni. En valitettavasti muista paikan nimeä, mutta se on Nerudova-katua ylös mennessä vasemmalla, lähellä risteystä josta pääsee Prahan linnalle, eli saat kävellä katua melkein ylös asti jos lähdet joen luota liikkeelle. Ovessa lukee isolla tarjoiltavien oluiden määrä ja ulkopuolella on todennäköisesti iloisia ihmisiä oluttuopit kädessään. Löydät paikan varmasti, sillä se osui heti meidänkin molempien silmiin, kun laahustimme tietä pitkin, vaikka emme edes etsineet olutbaaria.

Kippis! Na zdraví!