• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 212 213

U Magistra Kelly, Praha

Parhaat ravintolat löytyvät usein joko vahingossa sivukadulle eksyessä tai sitten jonkun suosittelemana. Sen sijaan keskeisimmiltä turistipaikoilta ei yleensä löydy ravintolamaailman helmiä vaan ylihintaisia turistiloukkuja. Meidän kaksi Prahan suosikkiamme sijaitsevat molemmat hieman syrjässä. Mlejnice majailee kapealla Vanhankaupungin sivukujalla ja Mala Stranasta löytynyt lemppari U Magistra Kelly on niin piilossa, ettemme olisi varmasti löytäneet sitä ilman Tripadvisorin apua.

U Magistra Kelly sijaitsee Mala Stranassa alueella, jossa ei ole mitään muuta kuin asuintaloja, kapeita kujia ja syvä hiljaisuus, jonka rikkoo vain satunnaisesti ohi kulkeva auto. Mala Stranan pääkatu Nerudova on kuitenkin lähellä, joten ravintolaan ei tarvitse tarpoa pitkiä matkoja. Sen syrjäinen sijainti pitää vaan tietää ravintolaan päätyäkseen. Ravintolan osoite on 5 Sporkova.

Me astelimme syötävän suloisen ravintolan suojaisalle terassille lounasaikaan ja tilasimme listalta gulassia sekä rapeaa kanaa ja maalaisranskalaisia. Ravintolan pöydissä on laput, joissa pahoitellaan jos ruokaa joutuu odottamaan. Syynä on se, että kaikki tehdään alusta alkaen itse, mikä on ehdottomasti paras syy odotuttaa asiakkaita.

Odotan hyvää itsetehtyä ruokaa mielelläni, varsinkin kun edessäni on tuopillinen olutta ja ympärilläni mitä söpöin miljöö, jossa riittää ihmeteltävää. Mikäs siinä on odotellessa, lomalla kun ollaan. Eikä ruokien tulossa edes kestänyt kauan.

U Magistra Kellyn ruoka oli ihanaa. Ravintolan tunnelma oli rauhallinen ja täällä oli mukava hiljentyä vilkkaan Prahan linnalla vietetyn aamupäivän jälkeen. Palvelu oli lämminhenkistä ja söpöjä yksityiskohtia löytyi pitkin ravintolaa ja sen ulkoterassia. Täällä ravintolaa pyöritetään suurella sydämellä ja kaikki toimi aivan loistavasti. Tästä lounaasta olisi voinut maksaa huomattavasti enemmänkin ja tuntui melkein rikolliselta maksaa vain laskun naurettavan pieni loppusumma, vaikka jätimme ihan reilun tipinkin.

Ruoka oli niin hyvää, että söimme molemmista annoksista viimeisetkin pisarat leivän avulla.
Jälkiruoaksi otimme vain makuoluet, vaikka itsetehdyt jälkiruoat houkuttelivatkin kovasti. Olut oli kuitenkin mainio idea, sillä ravintolassa nauttimani sitruunaolut oli paras olut koko Prahan matkalla. Myös appelsiini-korianterivehnäolut oli herkkua.

Mount Gay Rum Distilleries

Karibian risteilyä suunnitellessamme mietimme myös etukäteen mitä kaikkea saarivierailuilla voisi tehdä. Koska oltiin suuntaamassa rommin alkulähteille, tiesimme, että rommi tulee olemaan tavalla tai toisella osallisena saarivierailuillamme. St Thomasilla halusimme ehdottomasti viedä appivanhempani maailman parhaaseen rommibaariin, mutta myös rommitehtaassa vierailu voisi olla mielenkiintoista.

Ja jos kerran menee vierailulle rommitehtaaseen, niin miksei menisi sitten sille vanhimmalle sellaiselle. Mount Gay Rum Distilleries on vanhin yhä toiminnassa oleva rommitehdas ja se löytyy Barbadokselta läheltä maan pääkaupunkia Bridgetownia. Sinne oli päästävä.

Mount Gay Rum -tehdas toivotti meidät tervetulleeksi hieman ränsistyneellä ulkomuodollaan, mutta silti jotenkin viihtyisällä ilmapiirillään. Kävimme ostamassa liput seuraavalle alkavalle opastetulle kierrokselle tehtaalla ja sen alkamista odotellessa kiertelimme tehtaan rommiputiikissa ja rommibaarissa.

Rommitehtaan kaupan hyllyt olivat täynnä edullista rommia, rommilla maustettuja kastikkeita sekä muuta rommiin liittyvää tavaraa, kuten jääkaappimagneetteja, jollaisen ostimme yhä kasvavaan jääkaappimagneettikokoelmaamme. Rommiakin olisi ollut kiva ostaa, mutta iänikuinen kuljetusongelma sai jättämään pullot hyllyyn.

Mutta, jos emme kerran voi ostaa rommia mukaamme, niin juodaan sitä sitten täällä! Tilasimme kaupan takaa löytyvästä rommibaarista rommidrinksut ja siemailimme niitä aurinkoisella terassilla. Täältä saisi myös pientä purtavaa, joten jos kierroksen jälkeen on nälkä, jää ihmeessä baariin syömään ja juomaan. Drinkit olivat herkullisia ja lisää rommimaistiaisia oli luvassa opastetulla kierroksella.

Oppaamme, joka muistutti etäisesti Rihannaa, ohjasi meidät heti alkuun rum punch -tarjottimelle, josta otimme drinkit käteemme ja maistelimme niitä samalla kun opas kertoi rommin historiasta. Kiertelimme rommimuseota ja aina kun oppaasta otti kuvan, hän jähmettyi poseerausasentoon, sillä tokihan nainen haluaa näyttää hyvältä kuvassa. Hauska tyttö.

Samalla kun jatkoimme matkaa rommimuseosta seuraavaan tilaan, sanoi opas, että tarjottimelle jääneet pari rum punchia saisi vielä juoda. Vaikea arvata ketkä nappasivat ylimääräiset juomat mukaansa.. Porukan miehet tietenkin.

Seuraavassa tilassa jatkettiin taas rommitietoudella ja sen jälkeen meidät ohjattiin pieneen teatterimaiseen tilaan katsomaan viihdyttävä rommivideo. Sillä aikaa kun me katsoimme videota, valmisteli opas kierroksen parasta osuutta: Rommimaistiaisia!

Baaritiskin takana hääräävä opas oli nostanut tiskille erilaisia rommeja ja ainakin minulle tuli yllätyksenä, että rommejakin on eri ikäisiä ja keskenään aivan eri luonteisia. On kevyempiä ja tiukempia juomasekoituksiin soveltuvia rommeja, mutta on myös makeita ja syvänmakuisia rommeja jälkiruokaherkutteluun. Nam, pidin kaikista, mutta etenkin niistä hieman makeammista versioista.

Maistiaisia sai niin reilusti, että kierroksen päätyttyä portaita pitkin astellessa opas joutui kehottamaan meitä pitämään kaiteesta kiinni ja katsomaan mihin astumme. Tästä on varmaan muutamakin kaveri kupsahtanut nurin rommipäissään. Mukavan pikku hiprakan maistiaiset saivatkin aikaan, mikä oli varmaan ihan suunniteltua, sillä paluu oli rommikaupan kautta. Täältä turistit voisivat ostaa rommipäissään vähän tuliaisia kotiin.

Katso myös: Barbados

Parhaat keitot talveen

Myönnettävä se on. Kylmä vuodenaika on täällä ja se kestää edellisten vuosien kokemusten perusteella ihan liian kauan. Niin ikään edellisten vuosien perusteella tiedän, että luihin asti pureutuvasta viimasta, huuruavasta pakkasesta ja värittömästä harmaudestakin voi selvitä, ja muutaman pikku kikan avulla se on jopa ihan kivaa.

Kynttilät, kuuma juoma, punaviini, suklaa, reippaat ulkoilulenkit säässä kuin säässä ja sen jälkeinen sauna, ystävät, perhe, kauniit hetket ja ennen kaikkea oikea asenne riittävät pitkälle. Myös maukas lämmittävä keitto on todettu hyväksi aseeksi talviahdistusta, kylmää ja pimeää vastaan. Siksi kokosin tähän teille kahdeksan lempikeittoani helpottamaan oloa synkän talven keskellä. Kesä ei ehkä tule nopeammin näitä lusikoidessa, mutta lämpimän keittokulhon äärellä on astetta helpompi ihastua talveen.

Yksi Keltaisen keittiön pidetyimmistä resepteistä on Indonesialainen keitto, joka on myös syntipukki sille, että nyt melkein kaksi vuotta keiton kokkaamisen jälkeenkin kaapistani on aina löydyttävä maapähkinävoita, jota lusikoin suoraan suuhuni. Päivittäin. Kun maapähkinävoille antaa pikkulusikan, se valtaa koko jääkaapin..

Appelsiiniporkkanakeitto on kuin pieni aurinko keskellä kesää. Porkkanan ja appelsiinin liitto toimii täydellisen hyvin ja terveellinenkin keitto on, etenkin jos hieman pihistelee kerman kanssa tai käyttää kevytversiota.

Savuporo-pekonikeitto onkin sitten tuhdimpi kaveri, mutta ah, niin maukas! Paksu juustoinen keitto on omiaan antamaan energiapotkun reippaan ulkoilun jälkeen ja sitä tekee mieli ottaa aina vielä hieman lisää.

Armenialainen aprikoosikeitto edustaa hieman eksoottisempaa makumaailmaa. Linsseistä, porkkanasta, sipulista ja mausteista sekoitettu keitto saa hauskan makean makuvivahteen kuivatuista aprikooseista.

Kovimmassa paukkupakkasessa otetaan järeät keinot esiin ja keitellään meksikolaista nachokeittoa. Mausteisesta keitosta saa juuri niin tulisen kuin haluaa ja keittolautasella hengailevat nachot lisäävät annoksen ruokaisuutta.

Vaahtomainen valkosipulikeitto on hienostunut niin ulkonäöltään kuin makumaailmaltaankin. Paahdettu valkosipuli tuo lempeää potkua ja keiton päällä koristeena olevat rapeat sipsit rouskuvat suussa. Tätä kehtaa tarjoilla hienommillekin vieraille.

Cheddar-rieslingkeitto on yksi kaikkien aikojen lemppareistani. Onhan siinä kahta lempiasiaani, juustoa ja rieslingiä. Toimii.

Vichyssoise eli ranskalainen purjo-perunakeitto on yksinkertaisuudessaan täydellinen. Klassikko syntyy helposti muutamasta raaka-aineesta ja sulaa suuhun.

Sitruunapasta

Jaamme Henkan kanssa loppumattoman kiinnostuksen ruokaa ja ruoanlaittoa kohtaan, mikä on onni, sillä en osaa nähdä itseäni parisuhteessa miehen kanssa, joka syö vain eineksiä ja roskaruokaa, ei ole yhtään kiinnostunut siitä, mitä suuhunsa laittaa saatika vietä aikaa keittiössä muuta kuin pakollisen einesruoan mikrottamisen verran. Se olisi todella outoa ja mietin, voisiko se edes toimia.

On ihanaa kun voimme kokata Henkan kanssa yhdessä, maistella uusia makuja, innostumme uusista ravintoloista ja kokeilemme molemmat ennakkoluulottomasti uusia asioita ruoan saralla. Pidämme pääsääntöisesti samasta ruoasta (sillä pidämme molemmat kaikesta, kuinka helppoa!), mutta mieltymyksemme eroavat kuitenkin joidenkin ruokien ja ruoka-aineiden kohdalla. Yksi niistä on sitruuna.

Minä rakastan sitruunaa. Voisin tunkea sitä jokaiseen ruokaan, pidän sitruunan tuoksusta, sitruunaa ei voi koskaan laittaa ruokaan liikaa, rakastan limoncelloa ja lemonadea ja syön sitruunaa toisinaan jopa sellaisenaan, vaikka se irvistyttääkin vähän. Jopa blogin bannerissa komeilee keltaisia sitruunoita. Henkan lempiasioihin sitruuna sen sijaan ei kuulu ja hän valitseekin mieluummin jotain muuta kuin sitruunaista ruokaa.

Tähän pastaan turautin sitruunaa reilusti, sillä se tuli evääkseni töihin, eikä Henkka näin ollen joutunut syömään kirpeää sitruunapastaa. Resepti on tuttuun tapaan Aglio & Olio -kirjasta ja paistoin sen kaveriksi halloumia, niin kuin minulla on usein tapana jos eväsbokseissani on pastaa. Käytin tähän gluteenitonta pastaa, joten lisäsin postaukseen myös Gluteeniton-tunnisteen.

Sitruunapasta

- 2 sitruunaa
- 2 vihreää paprikaa
- 2 sipulia
- voita
- pastaa (mulla oli gluteenitonta fusillia)

Pilko paprika ja sipuli ja kuullota niitä voissa. Lisää sitruunoiden mehu ja anna hautua noin vartin verran. Minä haudutin vähemmän aikaa, sillä en halunnut sitruunamehua haihtuvan liikaa pois pastastani. Kuten todettua, rakastan sitruunaa.

Keitä pasta ja lisää se pannulle paprikan ja sipulin kaveriksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta sekaan vielä hieman oliiviöljyä ja lisää halutessasi myös parmesaania.

Raakasuklaa

Nyt kyllä melkein nolottaa kertoa miten saamattomia olemme olleet. Anoppilan kaapissa on nimittäin lojunut ainakin joulusta lähtien raakasuklaapaketti, jonka uumenista löytyy kaikki mitä raakasuklaan valmistamiseen tarvitsee. Ei siis voisi juuri helpommaksi enää mennä, mutta silti kului yli puoli vuotta, että saimme aikaiseksi valmistaa raakasuklaata.

Mietin monena viikkona, että viikonloppuna sitten kokeilen tehdä sitä raakasuklaata ja päätimme anopin kansa yhdessäkin monta kertaa, että nyt tehdään raakasuklaata. Mutta ei. Emme vaan saaneet aikaiseksi.

Vihdoin kun kesän superhelteet alkoivat hieman helpottaa elokuun alussa, päätin että nyt todellakin otan raakasuklaapaketin esiin ja valmistan meille herkkuja. Tiesin ettei se ole vaikeaa ja tiesin myös lopputuloksen olevan herkullinen. Mikä ihme tässä on siis mättänyt? En tiedä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Raakasuklaan valmistaminen on superhelppoa. Ensin sulatetaan lämpimässä vesihauteessa kookosöljy ja raaka-kaakaovoi. Tähän menee jonkun verran aikaa, mutta samalla voi touhuta muutakin ja käydä välillä sekoittelemassa massaa sekä vaihtamassa viilentynyt vesi lämpimämpään.

Kun seos on sulanut kirkkaaksi, lisätään raakakaakaojauhe ja makeuttaja, joka oli meidän tapauksessamme agavenektaria. Sitten sekoitetaan seos tasaiseksi massaksi ja kipataan muotteihin. Tosi vaikeaa hei. Sekaan voi halutessaan lisätä makuaineita ja superfoodeja.

Minä en osannut taaskaan tapojeni mukaisesti päättää minkä makuisia suklaita tekisin, joten tein lopulta peräti seitsemää erilaista. Hups. Vähempikin olisi varmaan riittänyt, mutta toisaalta oli kivaa kun lähes jokainen suupala maistui erilaiselta.

Käytin suklaisiini:

- suolapähkinöitä
- appelsiinin kuorta
- gojimarjoja
- naga jolokia -chilikastiketta
- inkiväärisiirappia
- mantelirouhetta
- bourbon-vaniljaa

Ja kyllä muuten maistui hyvälle! Omat suosikkini olivat ainakin appelsiinin kuorella maustetut raakasuklaat sekä hieman yllättäen myös inkiväärisiirapilla tuunattu suklaa. Millä sinä maustat raakasuklaasi?