• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 188 189

Everglades ja Gator Park

Miamin lomaan kannattaa ehdottomasti mahduttaa myös käynti Evergladesin suoalueella. Napatkaa vuokraamosta auto alle ja huristakaa kohti alligaattoreiden ja muiden elukoiden kotipaikkaa. Luonto ja maisemat Evergladesilla ovat ainutlaatuisia ja alueella kiertelyyn saat kulumaan juuri niin kauan aikaa kuin itse haluat. Voit viettää Evergladesissa halutessasi vaikka monta päivää ja ottaa yöpymisretken joltain niitä tarjoavalta taholta, tai voit viipyä alueella muutaman tunnin niin kuin me teimme. Siinäkin ajassa ehtii nähdä kaiken oleellisen.

Me googlettelimme jo kotona suoajeluja tarjoavia yrityksiä mahdollisimman läheltä Miamia, sillä emme halunneet käyttää alueella ajeluun liikaa aikaa muutenkin melko lyhyellä Miamin visiitillämme. Halusimme kuitenkin tasokkaaseen paikkaan, ja onneksi tutustuimme tarjontaan jo etukäteen, sillä matkalla näkyi melko epäsiistejäkin suoajelupaikkoja. Eräänkin paikan ruosteiseen paattiin en olisi uskaltautunut, mutta Gator Parkissa puitteet olivat kunnossa ja olo turvallinen. Kannattaa siis käyttää googlea tai luottaa meihin, ja mennä suoraan Gator Parkiin, jonka me totesimme oikein mainioksi paikaksi.

Gatorparkin nettisivuilta olisi voinut varata etukäteen liput suoajelulle, mutta me luotimme siihen, että paikkoja on vielä hyvin saatavilla kun saavumme paikalle melko aikaisin aamulla. Vajaa tunti paikan aukeamisen jälkeen liput saikin vielä helposti ja ajelulle pääsi melkein heti, mutta lähtiessämme jonoa alkoi jo olla melkoisesti. Muistakaa muuten ottaa myös hyttysmyrkkyä mukaan, sillä ajoittain alueella voi olla lentäviä inisijöitä häiriöksi asti.

Osassa paikoista suoalueeseen voi tutustua myös kävellen tai pyöräilemällä, mutta me halusimme ehdottomasti veneen kyytiin. Niinpä menimme Gator Parkiin, istahdimme aluksen kyytiin ja kuuntelimme korvat höröllä opastamme, joka kertoi mielenkiintoisia faktoja Evergladesista ja alligaattoreista. Kun tulimme aukealle kohdalle, työnsimme korvatulpat korviin ja vene kiihdytti vauhtiin. Se oli hauskaa!

Suoajelulla näimme tietysti myös alligaattoreita ja niiden lisäksi opas esitteli meille lintuja, kasveja, kilpikonnia ja kaloja. Kierroksen jälkeen katsoimme shown, johon kuului muun muassa skorpionin ja pienten alligaattoreiden ihmettelyä aivan lähietäisyydeltä, sekä alligaattoripainin seuraamista. Lopuksi sai pitää alligaattorivauvaa sylissä. Shown jälkeen me nautiskelimme vielä alligaattorin lihaa Gator Parkin ravintolassa ja ostimme muutaman matkamuiston ennen kotimatkaa.

Mainitsin aikaisemmin, että suoajelun opas kertoi meille mielenkiintoisia faktoja Evergladesista sekä alligaattoreista, ja mikäs se sellainen bloggaaja olisi, joka ei kirjoittaisi tietoja ylös ja jakaisi niitä lukijoilleen. Tässä siis tulee pieni tietopläjäys Evergladesista ja sen asukkaista:

- Evergladesissa asuu noin 2 miljoonaa alligaattoria. Se on aika paljon se. Ainutlaatuiselta luontoalueelta löytyy myös paljon muita eläimiä kuten lintuja, kaloja, pesukarhuja, kilpikonnia ja jopa mustakarhuja.

- Suoalue, jolla ajelimme, oli vain noin 30 cm syvää. Talvella osa alueesta kuivuu kokonaan.

- Alligaattori leikkii kuollutta eli makaa liikkumattomana paikallaan peräti 18 tuntia vuorokaudessa. Siksi se syö vain 40-50 kertaa vuodessa. Energiaa ei yksinkertaisesti tarvita enempää, kun valtaosa ajasta vaan lillutaan paikallaan. Helppo elämä.

- Alligaattori pelkää ihmisiä, joten suoajelulle osallistuvan ei tarvitse pelätä heinikossa vaanivaa alligaattoria, joka hyppää suu auki veneeseen ja syö kaikki ihmiset suihinsa. Sellaista ei tapahdu.

- Alligaattoreiden keski-ikä on 60 vuotta. Luonnossa eläin voi elää 100-vuotiaaksi, häkissä jopa 120-vuotiaaksi.

- Alligaattori munii 2 kertaa vuodessa kerralla peräti 20-60 munaa. Munien asukeista kuitenkin vain 4 prosenttia selviytyy ja kasvaa alligaattoriksi.

- Lämpötila määrää kuoriutuvan alligaattorin sukupuolen. Alle 84 fahrenheitissa syntyy naaraita ja yli 87 fahrenheitissa uroksia. Dinosauruksilla oli sama juttu, ja yksi teoria dinojen sukupuuttoon kuolemisesta onkin se, että ilmasto lämpeni liikaa, jonka seurauksena syntyi vain uroksia, joten suku ei enää jatkunut. Käyköhän alligaattoreillekin niin?

- Poikaset elävät äidin kanssa kolme vuotta ja lähtevät sitten omille teilleen.

- Alligaattoripainimies kertoi, että alligaattori näkee vain sivuille. Kun sen silmät peittää, eläin rentoutuu. Kun alligaattorin suu on auki, sinne voi tunkea käden tai vaikka pään, jos se vaan mahtuu. Mutta jos vahingossa hipaiseekin suuta, alligaattori puraisee silmänräpäyksessä. En siis suosittele kokeilemaan..

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday. Tule mukaan heti tai vaikka ensi torstaina!

Ja meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

Mamma Rosa

Piipahdin eräänä iltana ennen maaliskuun lomamatkaa Mamma Rosassa viettämässä pienimuotoisia vauvakutsuja neljän naisen voimin. En meinannut millään saada ravintolailtaa mahtumaan täpötäyteen kalenteriini, mutta onneksi sain lopulta raivattua sille tilaa, hengähdystauko tuli nimittäin tarpeeseen.

Mamma Rosasta minulle tulee aina mieleen edellinen työpaikkani, jossa kävin läpi johtoportaan edustuskuluja. He suosivat Mamma Rosaa ja kuitteja plärätessäni tulin lukeneeksi mitä kaikkea hyvää ravintolassa on taas herkuteltu. Ruoat kuulostivat ihan vain kuitiltakin luettuina niin hyviltä, että päätin testata ravintolan joskus. Jotain kertonee toki sekin, että johtoporras kävi kerta toisensa jälkeen samassa ravintolassa. Sen täytyy olla hyvä paikka.

Ravintolan sijainti hieman sivussa kulmilta, joilla normaalisti hengailen, sai kuitenkin aikaan sen, etten koskaan päässyt Töölöön asti, vaikka Mamma Rosa kummittelikin mielessäni ajoittain. Nyt kuitenkin järjestimme tyttöjen herkutteluillan Mamma Rosassa enkä joutunut pettymään.

Otimme alkuun Kir Royalit ja itse pääsankari sai juomasta tietysti alkoholittoman version. Juoma kädessä niitä näitä rupatellessa tunsin kuinka kiireestä jännittynyt kehoni alkoi rentoutua ja muistelen iltaa erittäin suurella lämmöllä. Kaverit hei, repikää mut jatkossakin aina välillä ulos syömään, vaikka kuinka väittäisin olevani kiireinen. Ihmisen täytyy osata istua hetkeksi alas kaikessa rauhassa ja se minulta tuntuu välillä unohtuvan.

Alkudrinkkien jälkeen menimme suoraan pääruokiin ja minä valitsin pitkän pähkäilyn jälkeen listalta gratinoitua hummeria ja kampasimpukoita. Annos oli iso, herkullinen ja täynnä mukavia makuja.

Yksi vaihtoehdoistani oli myös tämä annos, jonka Maajussin morsian otti. Värikäs annos pitää sisällään vuohenjuustoa ja omenaa filotaikinassa sekä punajuuririsottoa.

Jälkiruokalistankin kanssa olin ongelmissa, sillä kaikki neljä vaihtoehtoa kuulostivat herkullisilta. Mieleni pomppi suklaajälkkäristä creme bruleeseen ja creme bruleesta pähkinäpiiraaseen. En vaan mitenkään osannut päättää. Pähkäilin jälkiruokien välillä vielä silloinkin, kun tarjoilija listasi kavereiden valintoja, ja he antoivatkin minulle yllättäen ratkaisun.

Neljän hengen porukastamme kaikki valitsivat eri jälkkärit, ja koska vaihtoehtoja oli neljä, otin sen mitä kukaan muu ei valinnut. Eli pähkinäpiirakan. Ja se osoittautui nappivalinnaksi. Tahmean makea piirakkapala oli valtavan kokoinen, mutta söin sen makeanhimoissani kokonaan ja taputtelin tyytyväisenä sokeripommista turvonnutta vatsaani. Hyvää oli.

Kuvasin tietenkin myös vieressä istuneen Maajussin morsiamen jälkkärin ja tähtianisbrulee salmiakilla ja sitruunasorbetilla olisi aiheuttanut varmasti annoskateuden, jos oma jälkiruokani ei olisi ollut niin mainio.

Kun iloinen joukkomme astui kadulle tihutti ulkona vettä, mutta se ei estänyt minua kävelemästä junalle leveä hymy kasvoillani. Kuten jo sanoin, tämä ilta teki todella hyvää viime hetken lomajärjestelyiden keskellä.

South Beach

Toinen ja tällä erää viimeinen kokonainen päivä Miamissa vietettiin kokonaan South Beachin alueella. Auto sai jäädä koko päiväksi parkkiin kun valuimme aamutoimien jälkeen altaalle nauttimaan auringonsäteiden leikistä kalpean valkoisina hehkuvilla ihoillamme. Ennen altaalla lököilyä ehdimme kuitenkin jopa urheilla, ja se jos mikä oli vallan mukavaa.

Heräsin taas aikaerosta johtuen hieman aikaisemmin ja kyselin varovaisesti Henkalta, josko hän jaksaisi jo nousta ja lähteä kanssani aamulenkille rannalle. Hörppäsimme kaupasta nappaamamme proteiinijuoman puokkiin, vedimme jumppavermeet päälle ja astuimme ulos aamuisen raikkaaseen ilmaan.

Aurinko oli vasta nousemassa kun kävelimme rantaan ja lähdimme hölkkäämään kohti South Beachin eteläkärkeä. Juoksemisesta ei meinannut tulla mitään kun pääni pyöri puolelta toiselle kauniiden aamumaisemien mukana, pysähdyimme välillä ottamaan kuvia ja toisaalta emme myöskään viitsineet vetää itseämme ihan piippuun heti aamutuimaan. Saimme kuitenkin hyvän hien, hengästymisen ja minulle myös punaisen naaman aikaiseksi, ja olo oli mitä mainioin kun hypähtelimme takaisin hotellille pikasuihkuun ennen aamiaista.

Aamiaispaikaksi valikoitui Tripadvisorista bongaamamme Deco Sandwiches, jossa söimme puoliksi herkullisen Philly Cheese Steakin ranskalaisilla, tankkasimme isot mukilliset vettä ja nautimme jälkkäriksi ihanat hedelmäsmoothiet. Muut joivat kahviakin ja kehuivat sitä hyvänmakuiseksi.

Aamiaisen jälkeen vietimme tosiaan hetken altaalla, mutta koska aurinkoon tottumattomat kalkkunanvalkoiset suomalaisihomme kärähtävät helposti Floridan kuuman auringon alla, nousimme tunnin tai parin loikoilun jälkeen ylös aurinkotuoleistamme ja lähdimme rantaan kävelylle. Vaikka hotellimme sijaitsee aivan rannan tuntumassa, eivät appivanhempani olleet vielä nähneet merta ja rantaa lainkaan tämän loman aikana. Nyt oli korkea aika korjata asia.

Tällä kertaa suuntasimme kohti pohjoista ja matkaevääksi nappasin eräästä kojusta loman ensimmäisen lemonaden. Mmmmm, Martina sydän lemonade. Join kyseistä juomaa loman aikana litratolkulla enkä siltikään kyllästynyt siihen. Parempaa hellepäivän juomaa saa hakea.

Iso puu, pieni ihminen.

Miami Beach Botanical Garden

Holocaust Memorial

Kun rannalla kävely sai riittää, kävimme kurkkaamassa miltä näyttää Miami Beach Botanical Garden, minkä jälkeen suuntasimme päivän päänähtävyydellemme Holokaustin muistomerkille. Vaikka paikka oli minulle ja Henkalle tuttu jo edelliskerralta, onnistui muistomerkki pysäyttämään edelleen aivan samalla tavalla kuin viimeksikin. Kylmät väreet menivät käsiä pitkin ja hyvä ettei tullut kyynel silmään. Hymy ainakin hyytyi melko tehokkaasti ihmisten pahuutta miettiessä. Kaunis ja niin koskettava paikka.

Bloggaajat Lincoln Roadilla

Yardbird-ravintola. Syökää kanaa!

Seuraavaksi lähdimme etsimään lounaspaikkaa ja sellainen löytyi Lenox Avenuelta. Yardbird on erikoistunut kana-annoksiin ja niinpä mekin valitsimme tarjoilijan suosituksesta annokset tipua. Kana oli hyvää ja niin oli myös annokseen kuulunut mausteinen vesimeloni, jota täytyy tehdä itsekin sitten kesäkuumalla. Meikätyttö joi täällä muuten myös loman ainoan siiderin. Kylläpä maistui kylmä siideri hyvältä!

Jälkkäriksi nappasimme kahvit Starbucksista ja lähdimme kävelemään kohti hotellia. Hotellilla korkkasimme viinipullon, täytimme kahvimukimme valkoviinillä ja nautiskelimme “vaaleapaahtoisemme” uima-altaan reunalla elämästä nauttien. Henkka pulahti uimaan ja minä vain olin ja nautin olostani.

Testasimme altaalla myös blogilainassa ollutta Canonin PowerShot D20 -kameraa.

Iltapäivähetki altaalla oli rauhallisuudessaan yksi loman parhaista hetkistä. Ihanat pari päivää lomaa takana, tiedossa vielä kiva ilta Miamissa ja huomenna edessä olisi matkayllätyksistämme kenties iloisin, kun appivanhemmille selviää, että vietämme seuraavat kaksi viikkoa Karibian aalloilla. Ja mikä parasta, loma on vasta alussa ja edessä häämöttää lukuisia vielä tuntemattomia seikkailuita. Ei voisi ihminen paljon onnellisempi olla.

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, sillä vielä oli tosiaan edessä mukava ja erittäin herkullinen ilta Miami Beachilla. Laittauduimme iltaa varten, maistelimme “tummapaahtoa” eli punaviiniä appivanhempien hotellihuoneessa ja kun aurinko alkoi kadota horisonttiin lähdimme tallustamaan kaikessa rauhassa hotellimme vierestä alkavalle Ocean Drivelle. Sen päässä odottaisi illallisravintolamme, mutta tällä kertaa myös matka ruokailemaan esitti tärkeää roolia, sillä Ocean Drivella jos jossain riittää nähtävää.

Etenkin miehiä kiinnosti rantatietä pitkin matelevat autot, joita minäkin katselin ihan mielelläni. Oli Ferraria ja muuta sellaista peruskaaraa. Oli myös homobaari täynnä juopuneita jumputusmusiikin rytmissä hytkyviä miehiä. Oli Miami Beachin katumuotia, johon näytti kuuluvan olennaisena osana myös paljas takapuoli ja oli jos jonkunlaista kadunkulkijaa, musiikkia, iloisia ihmisiä, perjantai-illan tunnelmaa ja iiiisot mansikkamargaritat, jotka kävimme nauttimassa matkan varrella eräällä mukavan näköisellä terassilla, jossa oli ihanaa livemusiikkia.

Nähtiin näitä peppu paljaana hiihtäjiä useampiakin kuin tämä yksi.

Kun Ocean Drive oli kävelty päästä päähän oli nälkä jo melkoinen. Onneksi South Beachin eteläkärjestä löytyi illallisravintolamme Fogo de Chao, johon olimme tehneet pöytävarauksen jo Suomessa. Mielettömästä pihviravintolasta on tehtävä vielä oma postauksensa, sillä en ole koskaan kokenut vastaavaa, enkä syönyt yhtä herkullisia liharuokia. Ravintolan konsepti on vähintäänkin hauska, mutta puhutaan siitä tosiaan lisää myöhemmin.

Pitkän herkuttelun jälkeen oli vielä jaksettava talsia takaisin hotellille. Jaloittelu teki hyvää tuhdin illallisen päätteeksi ja oli mukava katsella yöllisen Miamin meininkiä. Juuri ennen hotellille pääsyä todistimme myös poliisihärdelliä, jossa homma oli jo siinä pisteessä, että ajotiellä oli poikittain muutama poliisiauto, joku huumekaveri istui raudoissa poliisiauton takapenkillä ja hänen autoaan tutkittiin parhaillaan. Ties mikä diileri oli kyseessä. Jotenkin tämä näky ei yllättänyt, vaikka täytyykin todeta heti samaan hengenvetoon, että yleisesti ottaen Miamissa on hyvin turvallinen olo. Poliiseja on paljon, kaikkialla on siistiä eikä kukaan tule liian lähelle.

Illalla hihittelimme Henkan kanssa vielä kerran huomiselle risteily-yllätykselle, kertasimme tulevan päivän tapahtumat ja sen, miten yllätys paljastetaan, ja painoimme päät tyynyyn. Seuraavan kerran menisimme nukkumaan upeassa parvekehytissämme Celebrity Eclipsellä. Sitä odotellessa. Minua taisi jopa hieman jännittää.

Saran munakoisosalaatti

Koska Sara la Fountainin Healthy Kitchen -kirjasta kokkaamani uuniruoka kalkkunasta ja kasviksista osoittautui hitiksi, tartuin Saran kirjaan pian uudestaankin. Tällä kertaa keittiössä syntyi munakoisosalaattia, joka koostuu ihanan paahtuneista valkosipulilla maustetuista munakoisoviipaleista, kuivatuilla aprikooseilla, pistaasilla ja granaattiomenalla tuunatusta couscousista sekä taivaallisen ihanasta sitruunaisesta yrttiöljystä. Nam, eikö kuulostakin hyvältä? Sitä se myös on.

Minä paistoin salaatin kaveriksi myös hieman kanaa ja halloumia, koska miehet ja proteiinintarve. Ja okei, koska naiset ja kuntosali myös. Kyllähän minä itsekin hamuan sitä proteiinia, ei pidä sysätä koko vastuuta Henkan niskoille. Kana ja halloumi sopi munakoisosalaatin kanssa tosi hyvin yhteen, joten jos kaipaat vielä hieman ruokaisampaa annosta, niin ideani saa varastaa.

Munakoisosalaatti

Paahdetut munakoisot:

- 2 munakoisoa
- valkosipulia
- timjamia
- öljyä
- suolaa ja pippuria

Couscous:

- 2,5 dl kasvislientä
- 2,5 dl couscousia
- 2 rkl oliiviöljyä
- kesäkurpitsa
- valkosipulia
- 0,5 dl pistaasipähkinöitä (ilman kuorta)
- 2 rkl kuivattuja aprikooseja
- granaattiomena

- yrttiöljyä

Leikkaa munakoisot noin neljään osaan ja tee niiden pintaan veitsellä ruudukko. Laita munakoisot leivinpaperoidulle uunipellille, pirskota niiden päälle öljyä, pilko valkosipulia päälle ja mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Paahda 175-asteisessa uunissa 45-minuuttia tai kunnes munakoisot ovat kunnolla ruskettuneet.

Paahda kesäkurpitsat pannulla couscousia varten. Pilko kesäkurpitsa ja kuullota pannulla öljyssä. Mausta valkosipulilla ja suolalla. Anna muhia kunnes kesäkurpitsa on pehmeää.

Tee sitten couscous. Lämmitä kasvisliemi ja lisää kiehuvaan liemeen oliiviöljy ja ripaus suolaa. Ota pois liedeltä ja kippa couscous sekaan. Jätä hautumaan kannen alle ja pilko odotellessasi pähkinät rouheeksi, aprikoosit pienemmiksi palasiksi ja poista granaattiomenasta siemenet.

Kokoa sitten annos. Sekoita couscousiin pistaasipähkinärouhe, aprikoosi, kesäkurpitsa ja granaattiomenan siemenet. Laita lautaselle couscousia ja paahdettua munakoisoa. Mausta yrttiöljyllä. Voit laittaa lautaselle myös lehtisalaattia ja pinaattia kuten Sara neuvoo kirjassaan ja voit myös paistaa salaatin kaveriksi halloumia ja/tai kanaa kuten me teimme.

Da Capo -muffinssit

Da Capo -muffinsseja muistelen erityisen suurella lämmöllä, sillä leivoin ne sellaisissa matkatunnelmissa ettei tosikaan. Da Capo -muffinssit toimivat nimittäin lomapullana kun olin jäämässä elämäni ihanimmalle lomalle. Mielessä vilisi jo Miamin ranta, neonvärit ja Karibian kauniit rannat palmuineen, valkoisine hiekkoineen ja turkoosine aaltoinen. Ah, se oli ihanaa aikaa se.

Muffinssit katosivat vauhdilla parempiin suihin ja jopa Henkka herkutteli muffarilla, vaikka oli etukäteen sanonut, ettei hänelle tarvitse jättää muffinssia. Mies kun ei ole niin paljon makean perään kuin vaikkapa eräs herkkuperse-Martina on, mutta Da Capo -muffinssi maistui Henkallekin paremmin kuin hyvin.

Löysin Mustapekasta söpöjä muffinssivuokia ja kaivoin muuttolaatikossa möllöttävistä keittiötarvikkeistamme vuokiin sopivia nonparelleja, ja täytyy sanoa, että muffareista tuli aika söpöjä. Pursotinpussi sen sijaan loisti poissaolollaan, mutta on sitä kuorrutetta ennenkin lätkitty lusikalla muffinssien päälle. Ja ihan hienojahan noista tuli ilman pursottamistakin, vai mitä olette mieltä?


Da Capo -muffinssit

- 150 g voita tai margariinia
- 3 dl sokeria
- 3 kananmunaa
- 4 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 0,5 dl kaakaojauhetta
- 1,5 dl maitoa
- Da Capo -suklaata

Kuorrute:

- 60 g voita tai margariinia
- 200 g maustamatonta tuorejuustoa
- 2,5 dl tomusokeria
- 200 g Da Capo -suklaata

Vatkaa voi tai margariini sekä sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, kippaa sitten kuivat aineet taikinaan ja sekoita. Lisää myös maito ja jaa taikina sitten muffinssivuokiin.

Laita muffinssivuoan pohjalle ensin vain vähän taikinaa ja laita sitten Da Capo -konvehti tai Da Capo -patukasta leikattu pala taikinan päälle muffinssin suklaasydämeksi. Lisää sitten taikinaa niin että Da Capo -peittyy.

Paista muffinsseja 225-asteisesssa uunissa 12-15 minuuttia ja anna sitten jäähtyä kunnolla.

Tee sitten kuorrute. Sekoita pehmeä voi tuorejuustoon ja lisää tomusokeri sekä sulatettu Da Capo -suklaa. Pursota kuorrute muffinssien päälle tai voi sen siihen levittää lusikankin avulla niin kuin minä tein. Koristele halutessasi nonparelleilla.