• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 217 218

Vytopna, Praha

Prahan ehdottomasti hauskin ravintola on junaravintola Vytopna, joka löytyy Vaclavske namestilta eli Vaclavin aukion laidalta uudesta kaupungista. En tiedä onko ravintola alunperin tarkoitettu lapsiperheille, mutta siellä kyllä viihtyy lasten lisäksi myös vähän lapsenmieliset aikuisetkin.

Ravintolan erikoisuus on tilassa kiertävä junarata, joka hallitsee koko ravintolan sisustusta. Ratoja risteilee siellä täällä, niiden yli on rakennettu portaita, joita pitkin kulkea, ja joka pöytään tulee omat raiteet. Junien tehtävänä on kuljettaa juomat pöytiin ja sen lisäksi, että pöytään pysähtyvästä junasta on hauska nostaa oluttuoppi pöytään, helpottanee tämä tarjoilijoidenkin töitä huomattavasti.

Junat lähetetään matkaan tiskiltä, ne pysähtyvät oikean pöydän kohdalle ja kun juomat on nostettu pois kyydistä, lähtee juna takaisin hakemaan seuraavaa kuormaa. Tätä on yllättävän hauska seurata. Hassusta junaravintolasta tykkää varmasti ainakin perheen pikkuväki, mutta myös vanhemmat pojat ja mikseivät tytötkin saavat täällä ajan kulumaan nopeasti. Minä ainakin viihdyin ravintolassa erinomaisen hyvin junien kulkua seuraten.

Lapsiperheiden kannattanee suunnata tänne päiväsaikaan, sillä ainakin meidän vierailumme aikana perjantai-iltana ravintolassa oli paljon hälyä, tupakansavua ja äänekkäitä nousuhumalaisia ihmisiä. Viereisessä pöydässä ollut iloinen norjalaisporukka herätti hilpeyttä olemalla todella innoissaan ravintolan junameiningistä. Tyypit puhaltelivat pilleihin kun junat saapuivat ja ohjasivat suurieleisesti junien kulkua raiteilla. Innokkain kaveri oli ammatiltaan konduktööri. Nauraa käkätin vatsalihakseni kipeiksi miesten touhuja katsellessani. Jotkut osaavat pitää aidosti hauskaa. Prahan naurettavan edullisilla oluttuopeilla lieni myös oma vaikutuksensa miesten riehakkaalle illallistunnelmalle.

Me tilasimme täällä oluiden lisäksi myös ruokaa, mutta paikalla voi käydä pelkästään juomassa tuopillisen olutta tai limuakin. Ruoka oli tavallista pubiruokaa, ihan hyvää eikä todellakaan hinnalla pilattua, muttei mitenkään erityistä. Wingsit vetivät hieman pidemmän korren kuin tilaamamme liha-annos sienikastikkeella ja perunamuussilla, mutta molemmat annokset olivat ihan kelpokamaa. Jos tänne tullessa on nälkä, niin syö ihmeessä, mutta pelkkä junan kyydissä tuleva juomakin riittää antamaan hauskan kokemuksen junaravintolassa. Suosittelemme!

Piparibrowniet

Pipari ja suklaa ne yhteen soppii. Tänään ne laitetaan uunikoppiin.

Oikeasti, pipari ja suklaa ovat aivan käsittämättömän herkullinen pari yhdessä. Yksi kaikkien aikojen parhaista keksinnöistä on Fazerin piparisuklaa eikä piparimutakakku häviä joulunajan lempisuklaalevylleni lainkaan.

Nyt piparin ja suklaan herkulliset yhdistelmät lisääntyivät vielä yhdellä kaverilla kun tein Teresa Välimäen, Johanna Lindholmin ja Laura Riihelän Hyvää joulua -kirjasta piparibrownieita, jotka tottelevat kirjassa nimeä Joulubrowniet. Ja kuten olettaa saattaa, olivat nämäkin kaverit todella nameja. Slurps. Ja nam. Ja omnomnomnom.


Piparibrowniet

– 300 g voita
– 6 dl sokeria
– 3 dl vehnäjauhoja
– 3 tl vaniljasokeria
– 1 dl kaakaojauhetta
– 4 kananmunaa
– 100 g maitosuklaata
– 100 g pipareita

Sulata voi ja sekoita sulan voin joukkoon sokeri. Lisää kuivat aineet ja sekoita puuhaarukalla. Jos taikina on vielä tässä vaiheessa kuumaa, anna sen jäähtyä hetki ja lisää vasta sitten kananmunat. Sekoita kunnolla. Lisää suklaa ja piparit taikinaan rouheena ja paista 180-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia.

B-Smokery

Minulla on uusi lempilounaspaikka. Kalasataman Teurastamolla sijaitseva B-Smokery tarjoilee niin herkullisia lounaita, että rosoisen söpöön ravintolaan tallustaa mielellään aina uudestaan ja uudestaan. Etenkin paikan ribsejä on vaikea vastustaa.

Niin tosiaan ne ribsit. Niitä löytyy päivän lounaslistalta päivittäin ja hyvä niin, sillä en ole varma olenko syönyt missään yhtä hyviä ribsejä kuin B-Smokeryssa. Maistelen yleensä aina eri ruokia, mutta B-Smokeryssa otan noin joka toinen kerta ribsit, sillä ne ovat vaan niin herkullisia. Liha on supermureaa, ribsien pinta ihanan rapsakka ja niiden päälle levitetty soosi jotain ihan taivaallista. Se on sopivan mausteista, muttei liian tulista. Ja juuri sopivan tahmaista, niin että kädet ja naama ovat ribsien jälkeen aivan sotkussa ja pöydissä oleville talouspaperirullille tulee käyttöä.

Myös muut paikan sapuskat ovat olleet poikkeuksetta hyviä. Työkaverinikin ovat kehuneet annoksiaan ja minä ärsyttävänä ruokarauhanrikkojabloggaajana olen tunkenut kännykkäkameroineni myös heidän reviirilleen. Muun muassa tällaisia herkkuja olemme syöneet:

Philly Cheese Steak toimii aina. Myös B-Smokeryssa.

BLT (bacon, lettuce, tomato) oli kuulemma hyvää, mutta annos oli ehkä hieman pieni. Pienelle naisihmiselle se oli juuri sopiva, mutta rekkamiehelle olisi saattanut jäädä nälkä tämän annoksen kohdalla.

Jos BLT oli pienehkö, oli tässä Brisket Sandwichissa enemmän syötävää. Maukas juusto ja rasvaisen rapea liha saivat ähkyn aikaiseksi, sillä en voinut lopettaa herkun syömistä, vaikka maha oli jo täynnä. Niin herkullista!

Pastrami Sandwich oli melkein yhtä hyvää kuin kollegansa Katz’s Delissä New Yorkissa. Se on jo kuulkaa aika massiivinen kehu. Leivän olisin toivonut olevan niin tässä kuin muissakin sandwicheissa jotain muuta kuin höttöpaahtoleipää, tai jos käytetään höttöpaahtoleipää, niin soisin sen mielelläni edes paahdettavan rapeaksi. Höttöpaahtoleipä on tylsin kaikista maailman vaihtoehdoista, mutta onneksi kaikki muu lautaselta löytyvä oli erinomaista.

Lohiburgeri näytti aivan törkeän hyvältä ja kuulemma olikin sitä. Minulle olisi tullut annoskateus jos edessäni ei olisi ollut vadillista ribsejä.

Prahan linna

Prahan linna ei ole varsinaisesti linna ainakaan sen totutussa merkityksessä tai ulkomuodossa. Täällä ei nimittäin ole yhtä isoa linnamaista rakennusta, vaan Prahan linnan alueeseen Hradcanyyn kuuluu monta rakennusta, joista kuuluisin ja ehdottomasti upein on Pyhän Vituksen katedraali.

Katedraalia ympäröivät linnan alueen rakennukset eivät ole perinteisen linnamaisesti korkeita pylväineen ja torneineen, vaan Prahan linna on pikemminkin iso leveyssuunnassa. Linnan alueen massiivisuuden näkeekin paremmin hieman kauempaa vaikkapa Petrinin kukkulan näkötornista, josta käsin voi katsella, kuinka jykevät matalahkot rakennukset vain jatkuvat ja jatkuvat. Kyllä tänne mahtuu muutamakin presidentti asumaan. Osa linnasta toimiikin Tsekin presidentin virka-asuntona.

Prahan linnan aluetta kutsutaan myös Hradcanyksi ja sinne pääsee helpoiten raitiovaunulla numero 22. Kävellenkin sinne toki pääsee, mutta matka vanhastakaupungista on yllättävän pitkä ja täynnä ylämäkiä. Poispäin tullessa voi sitten kävelläkin jos jaloissa riittää puhtia vielä Pyhän Vituksen katedraalin torniin kiipeämisen jälkeenkin. Niin mekin teimme ja alamäkeen tepastelu olikin mukavan kevyttä.

Tärkein linnan alueen nähtävyys on tosiaan Pyhän Vituksen katedraali, mutta on Hradcanyssa paljon muutakin nähtävää. Siellä saisi helposti kulumaan vaikka koko päivän. Me kävimme katsomassa katedraalin lisäksi kuninkaallisia puutarhoja, joissa oli ihanan rauhaisa tunnelma, kauniita kukkaistutuksia ja Pyhän Vituksen katedraali loi sinne uljaan varjon horisontista käsin.

Kävimme myös ihastelemassa Kultaista kujaa (englanniksi Golden Lane ja tsekin kielellä Zlata ulicka). Kapealla 1600-luvulla rakennetulla kujalla on pienenpieniä söpöjä ja värikkäitä taloja, jotka muistuttavat aivan joitain satuolentojen tai hobittien taloja. Nimensä kuja on saanut siellä aikoinaan asuneilta kultasepiltä. Pienissä taloissa myydään nykyään käsitöitä ja osa niistä on museokäytössä. Franz Kafka asui talossa numero 22. Varo päätäsi kun kuljet oviaukosta! Paitsi jos olet samanlainen kääpiö kuin minä.

Prahan linnan alueella on tosiaan paljon muutakin nähtävää, mutta meille riitti Pyhän Vituksen katedraali ja sen torni, Kultainen kuja sekä kuninkaalliset puutarhat. Ihmettelimme toki myös matkalle osunutta joulukauppaa, kauniita yksityiskohtia ja sitä, miksi erään patsaan eräs kohta oli kiiltävän kultainen.

Kun olimme lähdössä pois huomasimme linnan porttien edessä ison väkijoukon. Katsoin kelloa ja totesin sen tulevan 12. Tähän aikaan aina tasatunnein tapahtuva vahdinvaihto on astetta isompi seremonia. Jäimme tietysti katsomaan sitä ja ikkunoista soitetut fanfaarit olivat kieltämättä upean kuuloiset yhdistettynä rytmissä kulkeviin sinipukuisiin vartijoihin. Hyvä että osuimme paikalle juuri tähän aikaan, muuten seremonia olisi mennyt meiltä ohi.

Koska kello oli tosiaan vasta 12 päivällä saimme kulkea suhteellisen rauhassa linnalta pois. Tarkoitan tällä nyt sitä, että jos olisimme olleet paikalla illalla hieman ennen puoltayötä, olisimme voineet saada saattajan eräästä mustasta koirasta. Mustan koiran haamun kerrotaan nimittäin saattavan yöllisen kulkijan linnan Hradcanske namestin puoleiselta sisäänkäynniltä aina Loretolle asti. Sitten aavekoira palaa takaisin sisäänkäynnille odottamaan seuraavaa kulkijaa.

Praha on mystinen paikka ja ensi kerralla aion nähdä siellä kummituksen. Joko mustan koiran tai sitten jotain muuta jännittävää kaupungissa järjestettävillä opastetuilla kummituskierroksilla. Aion myös ihastella upeaa linnan aluetta seuraavallakin Prahan matkalla. Siltä ei oikeastaan voikaan välttyä, kukkulalle rakennettu linna kun näkyy lähes tulkoon kaikkialle Prahassa.

Nutellakaakao

Kaakaossa on jotakin todella lohduttavaa. Höyryävä kaakaomuki lämmittää käsiä, sielua ja sydäntä. Kaakaomukin äärellä pysähtyy ajattelemaan vain hyviä asioita. Pehmeän suklainen maku saa hymyilemään.

Kaakao kuuluu olennaisena osana syksyyn ja talveen. Minttukaakao lämmittää lumisissa talven riennoissa ja maitokaakaolla saadaan lasten kasvoille iloinen hymy. Kaakaolla saa myös rääkyvän lapsen hiljaiseksi, mutta sen mainitseminen ei nyt oikein sopinut hakemaani seesteiseen tunnelmaan. Mainitsin sen silti ja samaan syssyyn mainitsen kaakaon krapulaa parantavan vaikutuksen. Noin. Tunnelma on pilalla.

Nutellakaakaolla saa koko päivän blogin ääressä työskennelleen Martinan rauhoittumaan ja laskeutumaan kevyesti alas sunnuntai-iltaan, jonka agendaan kuuluu vain ja ainoastaan sohvalla möllöttäminen ja akkujen lataaminen seuraavana päivänä alkavaa työviikkoa varten. Lämmin kaakao saa kiireisen bloggaajaan ottamaan edes hetken vähän rennommin.

Inspiraatio nutellakaakaoon löytyi Teresa Välimäen, Johanna Lindholmin ja Laura Riihelän ihanasta joulukirjasta Hyvää joulua. Kirjassa kaakao tottelee nimeä Joulukaakao, mutta minä haluan kutsua sitä vähemmän tiettyyn vuodenaikaan sopivalla nimellä. Sitä paitsi Nutellakaakao kuulostaa Nutella-addiktin korvaan vielä ihanammalta kuin Joulukaakao.

Kirjassa kaakaoon käytettiin tavallista sokeria sekä kanelisokeria, mutta minä käytin niiden sijasta pelkkää suklaasokeria, sillä kaapistani sattui löytymään purkillinen tuota ihanan tuoksuista sokeria. Vaihdoin myös kuohukerman vispikermaan ja laitoin sitä tuplamäärän. Muuten tein kaakaon kirjan reseptillä. Tässä minun versioni, ihanan pehmeä kaakao, jota voit kutsua ihan millä nimellä haluat.

Nutellakaakao
2 annosta

– puoli litraa maitoa
– 3 rkl tummaa kaakaojauhetta
– 1-2 rkl suklaasokeria
– 2 rkl hasselpähkinä-suklaalevitettä eli Nutellaa
– 2 dl vispikermaa
– piparkakkuja muruina

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Mausta se suklaasokerilla.

Kuumenna maito ja sekoita sen joukkoon vispilällä kaakaojauhe. Lisää noin ruokalusikallinen suklaasokeria ja hasselpähkinä-suklaalevite. Sekoittele koko ajan kunnes kaakao höyryää kattilassa.

Kaada kaakao mukeihin, lisää päälle vatkattu kerma ja koristele piparkakkumuruilla sekä suklaasokerilla. Tarjoile piparkakkujen kera. Voit halutessasi lorauttaa myös rommia kaakaon sekaan.

Jouluisista juomista puheen ollen, käypä kurkkaamassa täältä jouluisia viinivinkkejä ja osallistu samalla kilpailuun, jossa voit voittaa 500 euron lahjakortin. Sivulta löytyy myös ihana Blossa-Fresita-drinkki, joka sopii mainiosti vaikkapa joulun alkumaljaksi.