• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 187 188

Saran munakoisosalaatti

Koska Sara la Fountainin Healthy Kitchen -kirjasta kokkaamani uuniruoka kalkkunasta ja kasviksista osoittautui hitiksi, tartuin Saran kirjaan pian uudestaankin. Tällä kertaa keittiössä syntyi munakoisosalaattia, joka koostuu ihanan paahtuneista valkosipulilla maustetuista munakoisoviipaleista, kuivatuilla aprikooseilla, pistaasilla ja granaattiomenalla tuunatusta couscousista sekä taivaallisen ihanasta sitruunaisesta yrttiöljystä. Nam, eikö kuulostakin hyvältä? Sitä se myös on.

Minä paistoin salaatin kaveriksi myös hieman kanaa ja halloumia, koska miehet ja proteiinintarve. Ja okei, koska naiset ja kuntosali myös. Kyllähän minä itsekin hamuan sitä proteiinia, ei pidä sysätä koko vastuuta Henkan niskoille. Kana ja halloumi sopi munakoisosalaatin kanssa tosi hyvin yhteen, joten jos kaipaat vielä hieman ruokaisampaa annosta, niin ideani saa varastaa.

Munakoisosalaatti

Paahdetut munakoisot:

- 2 munakoisoa
- valkosipulia
- timjamia
- öljyä
- suolaa ja pippuria

Couscous:

- 2,5 dl kasvislientä
- 2,5 dl couscousia
- 2 rkl oliiviöljyä
- kesäkurpitsa
- valkosipulia
- 0,5 dl pistaasipähkinöitä (ilman kuorta)
- 2 rkl kuivattuja aprikooseja
- granaattiomena

- yrttiöljyä

Leikkaa munakoisot noin neljään osaan ja tee niiden pintaan veitsellä ruudukko. Laita munakoisot leivinpaperoidulle uunipellille, pirskota niiden päälle öljyä, pilko valkosipulia päälle ja mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Paahda 175-asteisessa uunissa 45-minuuttia tai kunnes munakoisot ovat kunnolla ruskettuneet.

Paahda kesäkurpitsat pannulla couscousia varten. Pilko kesäkurpitsa ja kuullota pannulla öljyssä. Mausta valkosipulilla ja suolalla. Anna muhia kunnes kesäkurpitsa on pehmeää.

Tee sitten couscous. Lämmitä kasvisliemi ja lisää kiehuvaan liemeen oliiviöljy ja ripaus suolaa. Ota pois liedeltä ja kippa couscous sekaan. Jätä hautumaan kannen alle ja pilko odotellessasi pähkinät rouheeksi, aprikoosit pienemmiksi palasiksi ja poista granaattiomenasta siemenet.

Kokoa sitten annos. Sekoita couscousiin pistaasipähkinärouhe, aprikoosi, kesäkurpitsa ja granaattiomenan siemenet. Laita lautaselle couscousia ja paahdettua munakoisoa. Mausta yrttiöljyllä. Voit laittaa lautaselle myös lehtisalaattia ja pinaattia kuten Sara neuvoo kirjassaan ja voit myös paistaa salaatin kaveriksi halloumia ja/tai kanaa kuten me teimme.

Da Capo -muffinssit

Da Capo -muffinsseja muistelen erityisen suurella lämmöllä, sillä leivoin ne sellaisissa matkatunnelmissa ettei tosikaan. Da Capo -muffinssit toimivat nimittäin lomapullana kun olin jäämässä elämäni ihanimmalle lomalle. Mielessä vilisi jo Miamin ranta, neonvärit ja Karibian kauniit rannat palmuineen, valkoisine hiekkoineen ja turkoosine aaltoinen. Ah, se oli ihanaa aikaa se.

Muffinssit katosivat vauhdilla parempiin suihin ja jopa Henkka herkutteli muffarilla, vaikka oli etukäteen sanonut, ettei hänelle tarvitse jättää muffinssia. Mies kun ei ole niin paljon makean perään kuin vaikkapa eräs herkkuperse-Martina on, mutta Da Capo -muffinssi maistui Henkallekin paremmin kuin hyvin.

Löysin Mustapekasta söpöjä muffinssivuokia ja kaivoin muuttolaatikossa möllöttävistä keittiötarvikkeistamme vuokiin sopivia nonparelleja, ja täytyy sanoa, että muffareista tuli aika söpöjä. Pursotinpussi sen sijaan loisti poissaolollaan, mutta on sitä kuorrutetta ennenkin lätkitty lusikalla muffinssien päälle. Ja ihan hienojahan noista tuli ilman pursottamistakin, vai mitä olette mieltä?


Da Capo -muffinssit

- 150 g voita tai margariinia
- 3 dl sokeria
- 3 kananmunaa
- 4 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 0,5 dl kaakaojauhetta
- 1,5 dl maitoa
- Da Capo -suklaata

Kuorrute:

- 60 g voita tai margariinia
- 200 g maustamatonta tuorejuustoa
- 2,5 dl tomusokeria
- 200 g Da Capo -suklaata

Vatkaa voi tai margariini sekä sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, kippaa sitten kuivat aineet taikinaan ja sekoita. Lisää myös maito ja jaa taikina sitten muffinssivuokiin.

Laita muffinssivuoan pohjalle ensin vain vähän taikinaa ja laita sitten Da Capo -konvehti tai Da Capo -patukasta leikattu pala taikinan päälle muffinssin suklaasydämeksi. Lisää sitten taikinaa niin että Da Capo -peittyy.

Paista muffinsseja 225-asteisesssa uunissa 12-15 minuuttia ja anna sitten jäähtyä kunnolla.

Tee sitten kuorrute. Sekoita pehmeä voi tuorejuustoon ja lisää tomusokeri sekä sulatettu Da Capo -suklaa. Pursota kuorrute muffinssien päälle tai voi sen siihen levittää lusikankin avulla niin kuin minä tein. Koristele halutessasi nonparelleilla.

Miami ja Everglades

Ensimmäinen päivä Miamissa valkeni aurinkoisena ja onnistuimme aikaerosta huolimatta nukkumaan suhteellisen myöhään, ainakin jos vertaa viime USA:n reissuun, jolloin nostin pääni pirteänä tyynystä jo joskus aamuneljältä. Oli herätys nytkin aikainen ja yritin vielä puolisen tuntia saada unen päästä kiinni, mutta koska se ei onnistunut, nousin ylös ja venyttelin kaikessa rauhassa nesteet liikkeelle lennosta turvonneesta kropastani.

Aamiaiselle suuntasimme hotellimme Haddon Hallin vieressä sijaitsevaan Jerry’s famous deliin, joka oli meille tuttu paikka jo viime reissulta. Aamupalan jälkeen pakkasimme itsemme autoon ja jätimme meren selkämme taakse suunnaten suoraan kohti länttä. Ihastelimme matkalla Miamin korkeita rakennuksia, isoja teitä ja muuta kaupunkimaisemaa, kunnes maisema muuttui ja pian luotisuoraan kulkevan tien vierellä näkyi vain loputonta suota ja rämeikköä. Olimme saapuneet Evergladesin suoalueelle.

Ainutlaatuista maisemaa ihmetellessä kului tovi ja noin tunnin ajamisen jälkeen kaarsimme Gator Parkin pihaan. Päivän ohjelmasta autuaan tietämättömät appivanhemmat olivat ehtineet juuri miettiä ääneen, miten kiva suoveneellä olisi ajella, ja sitten me jo olimme suoajeluja järjestävän Gator Parkin pihassa. Ostimme liput seuraavalle kierrokselle ja voi sitä riemun määrää kun ensimmäinen alligaattori tuli näkyviin tai kun vene kaasutti hurjaan vauhtiin ja kierteli ja kaarteli menemään.

Ajelun jälkeen näimme vielä shown, jossa pääsimme silittämään alligaattoria ja ihastelemaan kaikenmaailman skorpioneja ja muita kivoja kavereita aivan lähietäisyydeltä. Shown vetäjä huomasi, että anoppia hirvitti hieman vaaralliset eläimet. Hän otti tietysti kaiken ilon irti toisen pelosta heilauttaen muka vahingossa skorpionia kohti kiljahtavaa anoppia ja työntäen pikkualligaattorin hieman liian lähelle, niin että anoppiparka hypähti taaksepäin. Reilu kaveri. Saimmepahan hyvät naurut, ja mikä tärkeintä, myös anoppi hekotti mukana.

Lopuksi näimme vielä hieman alligaattoripainia ja sen jälkeen pikkualligaattoria sai pitää sylissään pientä maksua vastaan. Kun alligaattoria otteessaan pitävää Henkkaa oli kuvattu tarpeeksi, menimme syömään Gator Parkin ravintolaan. Olimme selvittäneet jo kotona, että sen lisäksi että täällä näkee alligaattoreita, pääsee Gator Parkissa myös syömään alligaattoria. Ja sehän kiinnosti meitä oikein kovasti. Niinpä tilasimme setit, joihin kuului alligaattorin lisäksi kissakalaa sekä sammakonreisiä, ja anoppi yllätti itsensä melkoisesti maistamalla jokaista sorttia. Hyvää oli.

Vielä muutama matkamuisto mukaan kaupasta ja auton nokka kohti Miamia. Olimme katsoneet uutisista, että iltapäivälle luvattiin ukkosmyrskyä ja annettiin jopa hurrikaanivaroitus, joten pidimme huolen siitä, että Evergladesin reissu oli tehty iltapäivän koittaessa.

Alligaattorifaneille tiedoksi, että teen Gator Parkista ja Evergladesista myöhemmin vielä oman postauksensa. Kuvamateriaalia on niin valtavasti ja muistivihkossa monta riviä mielenkiintoista tietoa suoalueesta ja alligaattoreista, jotka haluan jakaa teidän kanssanne, mutta jotka eivät millään mahdu tähän postaukseen. Palataan siis alligaattorimeininkiin uudestaan vielä myöhemmin.

Matkalla kävimme vielä kiertelemässä Hibiscus Islandilla, joka oli täynnä toinen toistaan överimpiä persaukisten kämppiä. Eli siis rikkaiden superupeita asuntoja, joiden rannalla oli upeita huvijahteja. Ihan kuin se palatsimainen kämppä ei riittäisi. Kyllä minäkin sitten kun saan sen lottovoiton.. Vieressä olevalla Star Islandilla olisi myös ollut hienoja kämppiä, mutta me tyydyimme tällä kertaa vain Hibiscus Islandin antiin.

Perillä South Beachilla veimme auton parkkiin ja istahdimme hetkeksi terassille iltapäivädrinksuille. Tuuli yltyi, hiekka pöllysi ja taivaanrannasta nousi pahaenteisen tummia pilviä. Jee, myrsky!!

Olen siitä vähän outo, että odotan ukkosta, myrskyä ja muita äärimmäisiä sääilmiöitä aina innolla, mutta sitten kun ne iskee, minua alkaa usein pelottaa ja toivon että sää paranisi pian. Ja jälkeenpäin sitten ajattelen taas miten siisti ukkosmyrsky se olikaan, vaikka vapisinkin sen aikana piilossa peiton alla. Niinpä odotin Miamin myrskyäkin kovasti, ja siinä missä miehet ihastelivat ohi ajavia autoja, tuijotin minä herkeämättä taivaanrantaa ja toivoin tummien pilvien lähestyvän nopeammin.

Takaisin hotellille päästyämme päätin käydä nopeasti suihkussa ennen kuin lähtisimme taas liikkeelle, ja kun olin tullut pesulta, oli ulkona alkanut rankkasade. Meidän oli tarkoitus mennä haukkaamaan hieman välipalaa, ja niin myös teimme, mutta paikaksi valikoitui jonkin uuden paikan sijaan aamiaiselta tuttu Jerry’s famous deli, sillä se oli lähimpänä hotelliamme. Kipitimme sateessa nurkan taakse, ja vaikka matka oli tosi lyhyt, ehti sade kastella meidät aivan huolella. Jotenkin tilanne vaan nauratti meitä ja minä ainakin nautin katsellessani trooppista sadekuuroa kaukana kotona koittavasta arjesta.

Pieni nachoannos

Niin, tarkoituksena oli tosiaan haukata hieman välipalaa, jolla jaksaisimme illalliseen asti, mutta me hölmötpä emme näköjään olleet oppineet vieläkään mitään amerikkalaisesta annoskoosta. Emme vaikka tämä oli jo toinen reissumme jenkeissä. Niinpä tilasimme pikkuannokset nachoja ja reuben sandwichia, jotka kyllä maistuivat hyvälle, mutta annokset olivat niin isot, että vaikka söimme itsemme lähes ähkyyn asti, jäi lautasille edelleen syötävää. Meidän iltaruoka olikin sitten tässä.

Ruokailun aikana sade oli rauhoittunut ja jopa lakannut melkein kokonaan, joten uskaltauduimme takaisin kadulle. Se myrsky oli sitten siinä. Aika onneton tapaus.. Toisaalta kiva että sää tyyntyi niin pääsimme taas seikkailemaan pitkin South Beachia. Vähän matkan päästä hotellistamme ja Jerry’s famous delistä löytyi kuubalainen ravintola Havana 1957, jonka baaritiskille istahdimme tilataksemme jälkiruokamojitot.

Mojitot tarjoiltiin hauskasti lasipurkeista ja teemaravintolassa tuntui kuin olisi mennyt aikakoneella 1950-luvun Kuubaan. Kaikkialla riitti katseltavaa ja mojitoa riitti. Haukkasimme baarimikon kehotuksesta juomassamme tököttävää sokeriruokoa ja tilasimme vielä kuubalaiset kahvit, jotka avasivat ainakin tämän tytön silmät melko tehokkaasti. Nyt jaksaa taas!

Illalla olimme edelleen aivan täynnä päivällä nautituista pikku välipaloista, joten illallisen sijaan nautimme Lincoln Roadilla pelkästään pullollisen viiniä jossakin italialaisravintolassa, jonka tarjoilija muuttui myrtsiksi sillä samaisella sekunnilla, kun tajusi, ettemme ole syömässä mitään. Olisin ymmärtänyt myrtsiyden, jos paikka olisi ollut täynnä, ja olisimme näin ollen vieneet tilaa enemmän maksavilta asiakkailta, mutta koska terassilla oli väljää, olisi viinipulloseurueellemme voinut näyttää hieman iloisempaa naamaa. Tippiäkin olisi voinut tulla hymynaamalle enemmän.

Aikaero ja täynnä touhua ja toimintaa ollut päivä otti veronsa ja uni alkoi painaa silmiä melko aikaisessa vaiheessa. Taapersimme siis hotellille nukkumaan ja ennen huoneisiin katoamista ehdottelin matkatovereilleni aamulenkkiä rannalla. Kevyt aamuhölkkä uuteen aamuun nousevan Miami Beachin rannalla kuulosti minusta niin ihanalta, etten meinannut malttaa odottaa aamua. Ihanaa, vielä yksi kokonainen päivä South Beachilla edessä ja sitten matkakumppaneillemme paljastuu loppuloman suunnitelmat. Karibian risteily lähestyy, mutta ennen sitä nautitaan vielä yksi päivä Miamista.

Terveellisempi pizza

Halusimme viettää pizzaillan eräänä aivan tavallisen harmaana helmikuun lauantaina. Terveellisyysprojektimme ei kuitenkaan antanut periksi perinteisen epäterveellisyyspizzan tekemiselle saati sellaisen tilaamiselle, joten aloimme tutkailla ravinteikkaampia ja vähärasvaisempia pizzapohjavaihtoehtoja.

Päädyimme lopulta tekemään pizzapohjan ruisjauhoista ja valkuaisista ja sepä osoittautuikin varsin hyväksi päätökseksi. Pohjasta tuli rapea ja maultaan hyvällä tavalla terveellinen. Nyt ei puputettu pullamössöä vaan maukasta ruispohjaa, jonka taidamme ottaa repertuaariimme jatkoakin ajatellen. Tämä oli nimittäin niin hyvä pohja, että syön sitä mieluummin kuin perinteistä pizzapohjaa.

Täytteiksi valitsimme niin ikään terveellisiä vaihtoehtoja. Paljon kasviksia, kevyttä kinkkua ja hieman kevytjuustoakin, sillä kyllähän pizzassa pitää juustoa olla. Lisämakua pizzaan toi runsas valkosipuli ja yrttimaustettu tomaattimurska. Ja niin vaan koko pellillinen hujahti parempiin suihin alta aikayksikön.

Ruispohja:

- 6 dl ruisjauhoja
- 1 pss kuivahiivaa
- 2 dl vettä
- 1 tl suolaa
- 2 kananmunan valkuaista
- 2 rkl öljyä

Sekoita kuivahiiva ja suola jauhoihin. Lisää joukkoon 2 dl 42-asteista (eli vähän kättä lämpimämpää) vettä ja sekoita. Kippaa mukaan myös kananmunan valkuaiset ja öljy. Mörssää hetki ja jätä tekeytymään sillä aikaa kun pilkot täytteet.

Täytteet:

- yrttimaustettu tomaattimurska
- kevytjuustoa (meillä oli 15-prosenttista Polaria, sillä siinä on kivasti makua)
- keittokinkkuleikkeleitä
- herkkusieniä
- paprikaa
- mustia oliiveja
- valkosipulia
- meidän piti laittaa myös sipulia, mutta se pääsi unohtumaan..

Kauli taikina leivinpaperoidulle uunivuoalle, lisää vähän jauhoja jos tuntuu että taikina jymähtää kaulimeen, käsiisi, keittiön tasolle, naamaan ja kaikkialle. Levitä sitten päälle tomaattimurska, jonka voit surauttaa sileäksi sauvasekoittimella.

Me lisäsimme juuston jo tässä vaiheessa, sillä halusimme sen sulavan pizzan sekaan eikä kökkööntyvän kärtsänneeksi levyksi pizzan päälle. Tomaattimurskan ja juuston päälle heitimme loput täytteet ja paistoimme pizzaa 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.