• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 211 212

Pizzeria Napoli

Tampereen matkaa suunnitellessani, mietin myös, mikä olisi kiva lounaspaikka meille perjantaille ennen kuin lähdemme ajamaan kotiin. Netin selailu loppui lyhyeen kun muistin Pizzeria Napolin, jota ainakin työkaverini on kehunut kovasti. Sinne on päästävä ja se saa luvan sopia Henkallekin, päätin ja kirjoitin Napolin osoitteen ylös.

Tampereen paras pizzapaikka kuulosti myös Henkan mielestä hyvältä, joten tallustelimme Aleksanterinkadulla sijaitsevaan pizzeriaan kun vatsat alkoivat kurnia. Ravintola oli täynnä, mutta saimme pian pöydän terassilta.

Olin tutkinut Napolin pizzalistaa jo kotona, sillä huikean 100 pizzan listassa riittää tutkittavaa. Hylkäsimme heti kaikki peruspizzat ja päätimme valita toisen pizzoistamme Tex Mex -listalta. Tulista amerikkalaista Texas Pete -kastiketta sisältävistä pizzoista valikoitui lopulta meidän lounaaksemme Pollotex, jossa on kanaa, mozzarellaraastetta, paprikaa, punasipulia, tomaattia ja tietysti se hieman tulisempi pizzakastike.

Toinen pizza valikoitui aika helposti kun bongasimme listalta strutsipizzan. Strutsia emme ole aiemmin maistaneet, joten sitä on saatava. Strutsinlihan kaverina Struzzo Picante -nimisessä pizzassa on jalapenoa, pekonia, punasipulia ja riistakäristystä.

Molemmat pizzat olivat todella herkullisia eikä niitä suotta kehuta Tampereen parhaiksi. Vain Helsingin Skifferin pizzat vetävät näille vertoja. Plussaa tulee myös siitä, että pizzat jaettiin valmiiksi puoliksi ja niiden kaveriksi pöytään tuotiin kulhollinen valkosipulia, jota sai itse annostella pizzan päälle. Me söimme luonnollisesti koko kulhon tyhjäksi.

Vaikka pizzeria on kuulemma aina hyvin täynnä eikä pöytävarauksia oteta, mahtuu syömään kuitenkin melko nopeasti. Hommaa nopeuttaa huomattavasti se seikka, että tarjoilija jättää pöytään lapun, jonka kanssa pizzat mennään maksamaan lopuksi kassalle. Tarjoilijoiden ei tarvitse rahastaa asiakkaita ja asiakkaat pääsevät maksamaan heti syötyään. Kätevää ja ennen kaikkea nopeaa.

100 pizzan listalla on luonnollisesti huikea määrä houkuttelevia pizzoja ja veikkaanpa että niitä pitää päästä maistamaan vielä uudestaankin. Niin herkullisia tämänkertaisetkin pizzamme olivat. Vielä pitäisi maistaa ainakin mustamakkarapizzaa, etanapizzaa sekä jompaa kumpaa erittäin tulista habanerolla maustettua Tex Mex -pizzaa. Tapaamme siis vielä, Pizzeria Napoli!

Daim-jäätelö

Raikkaat sitruksiset, hedelmäiset ja marjaiset jäätelöt sekä sorbetit ovat suosikkejani, mutta välillä tekee mieli jotain todella överimakeaa jäätelöä kunnon sattumilla. Ben&Jerry- jäätelöt ovat omiaan hillittömään jäätelömässäilyyn, mutta herkkujäätelöä voi tehdä myös itse.

Minä valmistin Daim-jäätelöni perinteisellä menetelmällä ilman jäätelökonetta tyrkkäämällä jäätelömassan kannellisessa astiassa pakastimeen ja käymällä sekoittelemassa sitä noin tunnin välein. Lisäsin jäätelöpohjaan runsaasti Daim-rouhetta ja lorautin hetken mielijohteesta vähän kinuskikastikettakin sekaan. Lopputulos oli juuri niin ihanan makea kuin toivoinkin Daim-jäätelöni olevan.

Daim-jäätelö

- 3 kananmunaa
- 2,5 dl vispikermaa
- 0,5 dl glukoosisiirappia
- 2 Daim-patukkaa (miinus kokin oikeudella otetut maistiaiset molemmista patukoista. Laaduntarkkailua nimittäin…kröhöhöm…)
- kinuskikastiketta

Vaahdota kananmunat. Lisää glukoosisiirappi vaahtoon ja vatkaa vähän lisää. Vatkaa kerma omassa kulhossaan. Yhdistä vaahdot ja lisää rouhittu Daim. Lorauta sekaan kinuskikastiketta, sekoita ja laita jäätelökoneeseen tai pakastimeen. Pakastimessa olevaa jäätelöpohjaa pitää käydä sekoittelemassa noin tunnin välein. Jäätelökoneella homma hoituu helpommin ja nopeammin.

Prahan olutmuseot

Praha on tunnettu hyvästä ja halvasta oluestaan. Olutta myydään jokaisessa kuppilassa, sitä on ihan ok juoda kadulla kävellessä ja ruokakaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia olutpulloja ja -tölkkejä. Prahassa on oluelle myös oma museonsa, tai itseasiassa kaksikin, joista toinen tosin on hyvinkin pubimainen.

Toinen, se museomaisempi olutmuseo, sijaitsee vanhassa kaupungissa osoitteessa Husova 7. Kaksikerroksisessa museossa voi tutustua oluen historiaan sen valmistusprosessiin erilaisiin olutpulloihin ja niiden korkkeihin (kaksi edellistä olivat värikkyydessään lemppareitani tässä museossa) sekä kaikkeen mahdolliseen, mitä oluesta voi haluta tietää.

Ja mikäs se sellainen olutmuseo olisi, etenkin kun ollaan Prahassa, jossa ei pääsisi maistamaan olutta. Museon kellarikerrokseen rakennetun baarin pöytään saa mukaan neljä pientä tuopillista olutta, joita saa maistella kaikessa rauhassa. Pöydässä on ohjeet oluen maisteluun ja infoa tuopeissa olevista oluista.

Ja hei, nyt teillä on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä oluenmaistelun lyhyelle nettikurssille a la Keltaisessa keittiössä. Voimme demonstroida teille kuulkaa ihan kuvien kanssa, miten sitä olutta kuuluu maistella. Kas näin:

Ensin katsotaan olutta ja analysoidaan sen väri. Onko se tummaa vai vaaleaa vai jotain siltä väliltä? Sitten juomaa katsotaan valoa vasten. Onko olut sakeaa vai kirkasta?

Seuraavaksi olutta tietenkin haistetaan. Haju kertoo jo paljon oluen mausta, mutta voi myös hieman hämätä. Jotkut oluet haisevat oudolta, mutta maistuvat silti hyvälle.

Arvaatteko jo mitä oluelle viimeiseksi tehdään? Oikein, aika nokkelia olette: Sitä maistetaan! Juoman annetaan pyörähtää suussa ja myös jälkimakua kannattaa tutkiskella, jos haluaa olla superasiantunteva oluenmaistelija. Tyhmä ilme kuuluu asiaan.

Ja sitten seuraava tuoppi…

Nyt kun olemme oppineet miten olutta maistellaan, on aika siirtyä Prahan seuraavaan olutmuseoon. Tämä museo on nimestään huolimatta oikeastaan pubi, mutta sielläkin voi oppia oluesta yhtä ja toista.

Kaatosade ei houkutellut terassille, mutta sellainenkin täältä löytyy kesäisempiä päiviä ajatellen.

Myös tämä olutmuseo löytyy vanhan kaupungin alueelta. Osoite on Dlouha 46. Jo pelkkä baaritiski oluthanoineen on vaikuttava. Erilaisia hanaoluita on saatavilla peräti 30 eri sorttia, joten täältä jos jostain löytyy jokaiselle jotakin. Oluisiin voi tutustua paremmin pöydistä löytyvän olutmenun avulla, jossa on kerrottu kattavasti kaikista paikan oluista. Myös siideriä on saatavilla.

Me tilasimme 10 eri oluen maistelutarjottimen, johon valitsimme menukirjan avulla meitä eniten kiinnostavat oluet. Kutakin olutta tulee noin pari desiä ja saatavilla on myös ainakin 5 eri oluen tarjotin. Juomia odotellessa voi lueskella seinillä olevia artikkeleita oluesta.

Kaikki kunnia sille museomaisemmalle olutmuseolle, mutta tämä pubimeininki oli enemmän mieleeni ja avasi silmäni oluen monimuotoisuudelle. Ensinnäkin minulle entuudestaan tuttujen tavallisen oluen, vehnäoluen ja tumman oluen lisäksi saatavilla on myös hedelmäisiä ja marjaisia oluita, jotka lienevät ainakin naisten mieleen. Me maistoimme täällä greipin makuista olutta, mustikkaista olutta sekä hunajaolutta ja pidin niistä kaikista hurjasti. Koko reissun suosikkini oli kuitenkin eräässä ruokapaikassa maistamani sitruunaolut.

Eikä siinä vielä kaikki. Pubissa tarjoiltiin myös olutcocktaileja, joiden ohi selasimme ensin vauhdilla menuun tutustuessamme. Palasimme olutcocktaileihin kuitenkin maistelutarjottimen jälkeen. Olimme niin vakuuttuneita paikan oluttietoudesta, että uskalsimme tilata kaksi olutdrinkkiä. Valitsimme jopa listan ällöttävimmän kuuloisen juoman. Se on aina viisas valinta.

Ällöttävän kuuloiseen juomaan sekoitettiin oluen lisäksi blue curacaota, ja jo tämä tieto sai meidät nyrpistelemään nenäämme. Ei voi olla hyvää. Lisäksi juomassa oli ainakin vadelmaa ja muistaakseni myös vodkaa. Joko kuola valuu? Joo, ei täälläkään valunut, mutta uskokaa tai älkää, drinkki maistui hyvälle!

Olutcocktaileja, anyone?

Vielä paremmalle maistui toinen valitsemamme olutcocktail, joka sisälsi oluen lisäksi ainakin mandariinia ja giniä. Prahassa todellakin osataan nämä kaljahommat. Olen vaikuttunut.

Jos oluen maistelun yhteydessä iskee nälkä, niin täältä saa myös sapuskaa. Tarjolla on perinteistä pubiruokaa, jota me emme maistaneet, mutta muihin pöytiin kannetut annokset näyttivät päteviltä ja niistä lähti herkullinen tuoksu.

Olutta saa Prahasta toki muualtakin (lue: kaikkialta) ja se on ihan uskomattoman edullista. Ei tarvinne mainita, että se on myös hyvää.

Mainitsemisen arvoinen paikka on myös toiselta puolelta jokea Mala Stranasta löytyvä olutbaari, jossa tarjoillaan kymmeniä eri oluita. Sekin on käymisen arvoinen paikka, tosin baarin terassi on harmittavan pieni. En valitettavasti muista paikan nimeä, mutta se on Nerudova-katua ylös mennessä vasemmalla, lähellä risteystä josta pääsee Prahan linnalle, eli saat kävellä katua melkein ylös asti jos lähdet joen luota liikkeelle. Ovessa lukee isolla tarjoiltavien oluiden määrä ja ulkopuolella on todennäköisesti iloisia ihmisiä oluttuopit kädessään. Löydät paikan varmasti, sillä se osui heti meidänkin molempien silmiin, kun laahustimme tietä pitkin, vaikka emme edes etsineet olutbaaria.

Kippis! Na zdraví!

Rakkaudesta Helsinkiin: Seurasaari

Muistan Seurasaaren jo lapsuudestani. Muistan oravat, jotka tulivat syömään pähkinöitä kädestä ja kiipesivät olkapäälle niin, että melkein pelotti, mutta enemmän nauratti. Muistan hanhet Seurasaaren rannassa ja sen, että saaren kiertävä reitti oli tosi pitkä. Mikä valtava saari Seurasaari onkaan!

Niin, kenties pienen lapsen askelilla 46 hehtaarin kokoisen saaren kiertäminen tuntui pitkältä matkalta, mutta vanhempana saarelle palattuani sain huomata, ettei Seurasaaren kiertämiseen kulukaan ihan koko päivää. Oikeastaan se on juuri sopivan kokoinen pienelle päiväkävelylle.

Seurasaari on ollut kansanpuisto jo vuodesta 1890, jolloin sinne kuljettiin lautalla. Silta saareen valmistui vuonna 1892 ja sitä pitkin helsinkiläiset tallustivat saareen tutustumaan kaikenlaisiin jänniin uutuuksiin, kuten ilotulitukseen ja jäätelönmyyntiin.

Vuodesta 1909 saaressa on toiminut ulkomuseo, jonne on tuotu vanhoja rakennuksia kaikkialta Suomesta. Museon vanhin rakennus on Karunan vanha kirkko vuodelta 1686. Karunan kirkon lisäksi alueelta löytyy muun muassa kirkkoveneitä, vanhoja säätyläisrakennuksia ja Iisalmen pappila.

Seurasaari on suosittu ulkoilupuisto. Sen kallioille voi levittää piknikin niin kuin minä ja äiti teimme eräänä kauniina kesäpäivänä. Saaren uimarannoilla voi uida (toisella niistä pitää tosin uida alasti, mutta jos se ei ole ongelma, niin tervemenoa Seurasaaren nudistirannalle) ja voipa saaressa järjestää vaikkapa häätkin. Vuodesta 1954 lähtien Seurasaaressa on järjestetty myös perinteiset Juhannusvalkeat.

Vltava ja Kaarlensilta

Praha on rakennettu Vltava-joen rannoille ja jokea ympäröiville kukkuloille. Prahan, kuten yleensä myös muiden joenvarsien kaupunkien keskeisimmät alueet sijoittuvat parhaille paikoille joen rannoille. Vltavan mutka ympäröi vanhaa kaupunkia ja toisella puolella jokea kohoaa Prahan linna.

Vltava on Elben sivujoki ja Tsekin pisin joki. Se hallitsee Prahan maisemaa ja sitä pitkin lipuu erilaisia aluksia, polkuveneitä ja lukuisia kauniin valkoisina hohtavia joutsenia. Joella seilaa turisteille suunnattuja risteilyjä, joista osalla tarjotaan myös ruokaa. Illallisristeilyillä saattaa olla myös elävää musiikkia. On myös lyhyempiä Prahan keskustan esitteleviä risteilyjä ja pitkiä kauemmas keskustasta vieviä reissuja.

Me kävimme tunnin kestävällä risteilyllä, joka alkoi vanhan kaupungin pohjoisosasta. Laiva lipui kaikessa rauhassa Kaarlensillan ali ja kävi pyörähtämässä ympäri palatakseen lähtöpisteeseensä. Laivan kaiuttimista kuului tietoa ohittamistamme nähtävyyksistä, tiskiltä voi ostaa juotavaa ja pientä purtavaa ja kauniilla säällä ulkoterassit lienevät täynnä.

Meidän risteilyn aikana sataa tihutti vettä, joten olimme suurimman osan ajasta sisällä. Tosin Henkka kävi kunnon matkabloggaajana ottamassa upeita kuvia myös ulkokannella. Sisätilojen isoista ikkunoista näki hyvin ja kuulutukset kuuluivat selkeästi. Nautimme rauhallisesta jokiristeilystä ja hyvästelimme samalla ihanan Prahan ennen kotimatkaa. Joelta käsin maisemat ovat erilaiset ja kaupungin nähtävyydet näkee uudesta kulmasta. Ensi kerralla haluamme kokea jokiristeilyn illalla kun kaupungin valot syttyvät. Öisessä Prahassa on kiehtovaa tunnelmaa ja alhaalla joella lipuessa tunnelma lienee parhaimmillaan.

Siellä missä on jokia, on yleensä myös siltoja. Prahan kuuluisin silta on ehdottomasti Kaarlensilta. Se edustaa arkkitehtonista lempiaikakauttamme goottilaisuutta ja on synkässä koristeellisuudessaan varsin upea näky. Näyttävä silta jättää muut Vltavan ylittävät sillat täysin varjoonsa, mutta on niistä toisistakin silloista hyötyä. Niiltä voi nimittäin ihailla Kaarlensiltaa kauempaa ja toisaalta niitä pitkin kulkevat autot ja raitiovaunut. Kaarlensilta on nykyään vain kävelijöille.

Kaarlensillan on suunnitellut sama mies, jonka käsialaa on myös Prahan linnan alueella sijaitseva upea Pyhän Vituksen katedraali. Peter Parlerin suunnitteleman sillan laastiin on kerrottu käytettäneen kananmunan keltuaista, jotta silta olisi vahvempi. Sen edeltäjä nimittäin romahti tulvassa vuonna 1342. Kananmunan keltuainen mitä ilmeisimmin toimii, sillä Kaarlensilta on selvinnyt jo monesta tulvasta. Viimeisin niistä koetteli Prahaa vuonna 2002.

Sillan molemmissa päissä on tornit, jotka tekevät sillan siluetista entistä upeamman. Molempiin torneihin pääsee kiipeämään, mutta me jätimme tornivierailut väliin, sillä Prahassa on paljon muitakin korkeampia ja mielenkiintoisempia kiipeilykohteita. Niistä lisää tulevissa Praha-postauksissa.

Kaarlensiltaa koristaa peräti 13 pyhimyspatsasta ja niitä ihastellessa saa aikaa kulumaan tovin jos toisenkin. Joukosta löytyy muun muassa Johannes Kastaja, Pyhä Vitus ja Franciscus Assisilainen. Tärkein patsaista on kuitenkin tsekkiläisen marttyyripyhimys Pyhä Johannes Nepomukilaisen patsas, jonka muistolaatan koskemisen sanotaan tuovan hyvää onnea ja takaavan paluun Prahaan. Tokihan mekin kävimme lääppimässä sillalta alas roikkuvan pyhimyksen kuvaa ja varmuuden vuoksi myös toisella puolella olevaa laattaa, jota muutkin hiplasivat. Prahaan on päästävä vielä uudestaankin.

Nepomukilaisen patsaan alla olevassa muistolaatassa on tosiaan kuva miehestä, jota työnnetään parhaillaan alas sillalta. Muistolaatta kuvaa Nepomukilaisen viimeisiä hetkiä, sillä mies teloitettiin heittämällä hänet alas Kaarlensillalta. Kuivuneesta joesta löytynyt ruumis haudattiin Pyhän Vituksen katedraaliin ja vuosisatoja myöhemmin Nepomukilainen julistettiin pyhimykseksi. Hänen hauta-arkkunsa avattiin ja vaikenemisestaan tunnetun pyhimyksen kielen todettiin säilyneen mädäntymättömänä. Tätä pidettiin ihmeenä ja onhan se kieltämättä vähän outoa, mikäli tarina pitää paikkansa.

Kaarlensilta on yksi Prahan tunnetuimmista nähtävyyksistä ja se yhdistää vanhan kaupungin sekä joen toisella puolella olevan suositun Mala Stranan kaupunginosan ja Prahan linnan alueen. Sillalla käykin kova kuhina. Ihmisiä kulkee molempiin suuntiin, turistien kamerat räpsyvät ja sillan reunalta kurkistellaan alas jokeen. Sillalla myydään taidetta ja käsitöitä sekä tehdään karikatyyriteoksia tai taidokkaita muotokuvia turisteista. Nepomukilaisen patsaan juurella on tungos kun kaikki käyvät koskettamassa muistolaattaa. Kaikesta hulinasta huolimatta silta on varsin ihana.

Jos ihmistungos ahdistaa niin mene sillalle myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Me kävimme sillalla iltahämärän aikaan, jolloin silta näyttäytyi aivan uudessa valossa. Taivaalta ripsivä pieni tihkusade oli karkottanut sillalla tungeksivat ihmiset, joten näimme sillan paremmin kokonaisuudessaan. Iltahämärä värjäsi tienoon punertavalla sävyllä ja kaupungin valot alkoivat syttyä. Se oli kiehtova, hieman synkkä ja kaunis hetki. Yhdessä taustalla komeilevan Prahan linnan kanssa Kaarlensilta näyttäytyi meille tuolloin henkeäsalpaavan upeana.