Five things I love / hate/ don’t understand / appreciate about Oz

Mikään maailmankolkka ei ole täydellinen ja kaikessa on puolensa, joten tässä viiden huiput rakastettavimmista, huonoimmista, oudoimmista ja mahtavimmista puolista Ausseissa.

Viiden huippu, joita en vaihtais:

1. The sun

On se vaan niin, ettei ihmistä ole luotu elämään suurinta osaa vuotta pimeydessä ja kylmyydessä. Toki liika on aina liikaa ja varsinkin maaseudulla paikalliset toivovat useammin sadetta, koska heidän elinkeinoonsa säällä on hyvinkin suuri vaikutus. Mutta onhan aurinko ja sen mukanaan tuoma valo ihan huippua; vaikka olisi kuinka huono päivä, ei voi kuin hymyillä koska lähestulkoon joka päivä paistaa aurinko!

Sunrise @Surfers Paradise

2. Warmth & the climate

Elämä on niiiin paljon helpompaa, kun ei tarvitse pukeutua aamulla viiteen kerrokseen vaatteita, ei tarvi miettiä pipoja sukkahousuja pitkiä kalsareita tai kantaa suomalaiseen tapaan mukanaan pitkähihaista ja sateenvarjoa. Voi mennä piknikille tai grillata melkeinpä ympäri vuoden, eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei ihan jokaisena lämpimänä päivänä jaksa mennä ulos. Mitä todennäköisemmin aurinko paistaa huomennakin!

3. The diversity of nature

Koska Australia on maan lisäksi oikeastaan kokonainen maanosa, mahtuu sinne erilaisia ilmastoja ja luontotyyppejä. Kaikkialla Australiassa ei suinkaan ole ympäri vuoden kuuma, vaan esimerkiksi Melbournessa voit (suomalaiseen tapaan) kokea neljä vuodenaikaa yhtenä päivänä ja Tasmaniassa voi sataa lunta tammikuussakin (Australian kesällä). Mitä pohjoisemmaksi menee, sen kuumempaa. Löytyy myös trooppista ja hyvinkin kuivaa ilmastoa, jokaiselle jotakin! Ja jos tulee ikävä talviurheilulajeja, laskettelemaankin täällä pääsee.

@Currumbin Valley

4. Lifestyle / ”No worries”

Mun kokemuksen mukaan Suomi on ihan liian ura- ja työkeskeinen yhteiskunta. Don’t get me wrong, mä todellakin haluan uran ja oonkin työskennellyt toisesta opiskeluvuodesta lähtien kuusi vuotta oman alan töissä. Se mitä tällä meinaan, kuulee Suomessa uuteen ihmiseen tutustuessa viimeistään toisena kysymyksenä (heti nimen jälkeen) kysyttävän: ”mitä sä teet työkses/mikä oot koulutukseltasi?” Ei tietenkään kaikissa paikoissa, mutta täällä en ole kokenut sitä todellakaan vastaavalla tasolla. Ihmiset on enemmän kiinnostuneita susta itsestään, enkä koe että täällä ihmisiä määritellään niin paljon heidän ammattiinsa/koulutukseensa perustuen. Toki niitä arvotetaan, mutta se ei ole pääasia. Elämäntyyli on muutenkin rennompi ja sanontaa ”no worries” käytetään täällä ihan yleisesti merkityksessä ”ole hyvä” (esim: ”Oh thanks for your help!” ”No worries!”)

5. Amazing cities

Mun lempikaupunki Australiassa on ehdottomasti Melbourne. Voin valehtelematta sanoa, että olen kokenut yhden elämäni onnellisimmista hetkistä aamukuudelta 3.11.2016 kun lentoni Hong Kongista saapui Melbournen ylle. Uskomaton kaupunki, niin kaunis, mahtavaa arkkitehtuuria, upea joki joka kulkee kaupungin halki, erilaisia ravintoloita ja ruokapaikkoja, amazing atmosphere. Mun ehdoton suosikki. Toisena mun listalla on Brisbane, jossa on mulle samankaltaista fiilistä kuin Melbsissä. Pienempi kaupunki kuin Melbourne (Melbournessa asuu noin 5 miljoona ihmistä, Brissyssä 2 miljoonaa), mutta niin kaunis ja monipuolinen. Kolmantena mun listalla on Tasmanian Hobart, mutta kivoja ovat myös Adelaide ja Sydney.

Melbourne I love you!

Viisi asiaa, jotka voisin vaihtaa pois koska tahansa:

1. Flies everywhere

Niin ihanaa kun lämpö onkin, yhdistettynä tiettyyn ilmankosteuteen, on se kärpästen paratiisi. Oon niin monen monta kertaa huitonut, kironnut (onneksi voin tehdä se suomeksi eikä kukaan ymmärrä) ja toivonut nää pirulaiset niin pitkälle kuin vaan voi, mutta turha toivo; nää kärpäset on sitkeää lajia. Eikä se että ne vaan pörräis ympärillä, mutta kun tuntuvat haluavan lentää sun naamalle, suuhun, nenään, korviin, mihin tahansa. Kovin läheisriippuvaista lajia tuntuu olevan.

2. Mozzies

Jep, Suomessakin on hyttysiä, mutta yhdistettynä ykköskohdassa mainittuihin maanvaivoihin, alkaa jossain vaiheessa tehdä mieli telkeytyä johonkin kammioon, ihan vaan että pääsis karkuun näitä lentäviä paholaisia.

3. Expensive mobile plans with limited internet (AND bad reception outside of cities)

Suomessa olin niiiin hemmotellun tottunut edulliseen, rajattomaan ja nopeaan mobiilinettiin. Käytännössä maksoin Suomessa alle 20 euroa kuussa kännykkäliittymästä, johon kuului rajaton ja nopea mobiilinetti. Hieman erilaista täällä, sillä maksan 35 euroa kuussa liittymästä, joka sisältää nettiä 4 GB päivisin (klo 08-20) ja 4 GB öisin (klo 20-08). Kaupungeissa netti on aika bueno (normi 4G), mutta täällä maalla netin toiminta on niin vaihtelevaa, etten edes jaksa jatkaa tätä valitusvirttä.

4. Houses without insulation

Vaikka suurimman osan vuodesta osassa Australiaa onkin kuuma kuin saunassa, on täälläkin kylmiä öitä (uskokaa tai älkää). Olen kokenut elämäni kylmimmän huonelämpötilan (+10) nimenomaan Australiassa. Sen yön koin noin pari viikkoa sitten ja taisi yölämpötila olla lähempänä nollaa, koska aamukuudelta oli +5 C. Ja täällä ei (vanhemmissa taloissa) todellakaan ole mitään eristyksiä tai kolmilasisia ikkunoita.. tällä alueella jossa nyt asun, voi yölämpötila olla talvella pahimmillaan -8 C). Eli käytännössä sisälämpötila on tuolloin lähempänä nollaa. Suomessa kun kuitenkin saa talvellakin ihan itse aika pitkälti säädellä sisälämpötilan 😉

5. Stereotypes

Edelliseen kohtaan viitaten: ”But you’re from Finland, how can you feel cold?” Argh, tämä tuli tosin huomattua jo vaihdossa ollessa Hollannissa: mä ja mun hyvä norjalainen vaihtarikaveri istuttiin luokassa takit päällä, koska kyllä, meillä oli kylmä hollannin syksyssä. Jo tuolloin kuulin tämän saman kysymyksen haha. Mut hei, jos oot Suomesta niin sun pitäis olla talven ylin ystävä.. NOT!

Viisi asiaa joita en vaan jaksa ymmärtää:

1. Separate hot and cold water taps

No tämä nyt ei ole pelkästää aussilainen juttu, mutta ainakin vanhemmissa taloissa törmää usein siihen, että on erikseen kylmä- ja kuumavesihana. Mitä järkeä??? Niin raivostuttavaa kun joudut jatkuvasti säätelemään sopivaa veden lämpötilaa. Kunnon first world problem, mutta välillä on ikävä suomalaisen loogisia vesihanoja (joita täällä kyllä uudemmista taloista lähinnä löytyykin).

2. Crazy use of amount of plastic bags in grocery stores

Ausseissa kassatyöntekijä pakkaa ostokset kassalla muovikasseihin ja apua sitä muovikassien määrää! Kuvaavasti tyyliin kaksi maitotölkkiä pakataan yhteen muovikassiin, yksi jäätelöpakkaus yhteen muovikassiin.. lopulta lähdet kaupasta kymmenen-viidentoista pienen muovikassin kanssa, ihan älytöntä.

3. Track of time

Liittyy ehkä hieman elämäntyyliin (”no worries”) ja toki aussejakin on erilaisia, mutta joskus tuntuu ettei mitään voida suunnitella etukäteen. Vikaa on ehkä myös omassa suomalaisen tyypillisessä yliorganisoidussa asenteessa, kun haluis suunnitella asioita niin paljon etukäteen. Mut on myös ihan hyvä kokemus oppia siihen, että kyllä ne asiat useimmiten järjestyy, vaikkei kaikkea olekaan aikataulutettu 😉 ja believe it or not, täällä oon oikeasti oppinutkin ottamaan rennommin.

4. Wearing shoes inside of the house

Oi miksi? Kyllä, sorrun tähän nykyään itsekin koska hyvin monet tuntuu tekevän niin. Ei toki kokoajan ja riippuu ihmisestä sekä kodista, mutta paljon enemmän täällä tunnutaan pitävän kenkiä sisällä..

5. A slice of beetroot on a burger

Jep, perinteisesti aussilaisen burgerin välissä on punajuurislaissi, älkää kysykö miksi, I’ve no idea!

Aussie burger with beetroot (URL: http://cdn.skim.gs/image/upload/v1456344235/msi/aussie-burger-sk_jafmoy.jpg)

Viisi asiaa joita ehdottomasti arvostan:

1. Friendliness

Voin käsi sydämellä sanoa, että kuuden täällä viettämäni kuukauden aikana en ole vielä tavannut epäkohteliasta aussia. Ei täällä tietenkään mitään pyhimyksiä olla (kuten ei missään), mutta ihmisten ystävällisyys on kyllä ihan omaa luokkaansa. Aina olen saanut apua ollessani eksyksissä kaupungissa, aina tarjotaan yöpaikkaa kun matkustan kyseisten ihmisten asuinkaupunkiin, aina ollaan avuliaita ja tarjotaan enemmän kuin mitä odottaisi. Ainakin oman kokemuksen mukaan aussit ovat hyvinkin avuliaita.

2. Small talk / curiosity

Täällä ihmisillä ei tunnu olevan vaikeuksia tehdä keskustelunaloituksia ja tutustua ihmisiin. Vaikka tämäkin on Suomessa vähitellen muuttumassa, ei siellä aina osata ihan perus small tallkia. Enkä tarkoita tällä mitään turhanpäiväisiä juttuja, vaan ihan perus ihmisiin tutustumista ja normaalia keskustelunaloitusta. Perinteisesti kun Suomessa tuntemattomille jutellessa saat vastaukseksi lähinnä oudoksuvia katseita, niin täällä se on ihan okei jutella ihmisille vaikkapa bussipysäkillä.

3. Smiling / welcoming strangers

Pääasiassa kaupoissa/kassalla/missä tahansa osataan kunnolla tervehtiä ja aina kysytään: ”Hey/G’day how are you?” Mihin toki kuuluu lähinnä vastata ”Good thanks, how are you?” Perus tervehdys täällä, mutta näin sen kuuluu mun mielestä mennäkin. Ja on sitä kassallakin tullut monesti juteltua pidempäänkin, että mistä tulen ja mitä teen Ausseissa 😀

4. Attitude towards backpackers

Mitäpä tähän lisättävää. Etukäteen ajattelin että jotkut aussit ei välttämättä backpackereista niinkään pidä, mutta vielä en ole yhtäkään tavannut joka olisi mitään negatiivista sanonut. Päinvastoin, moni on ollut kiinnostunut mistä tulen, miksi halusin tulla juuri Ausseihin ja kuinka olen täällä viihtynyt.

5. Straightforwardness

Mitä olen tästä lukenut, toiset voivat pitää Aussien suorasukaisuutta ja -puheisuutta epäkohteliaisuutena, mutta tällaisena suomalaisena mä ainakin arvostan.

Kaiken kaikkiaan Aussit on (heti Suomen jälkeen) edelleen mun lempimaa ja oishan se nyt aika tylsää jos kaikki ois ihan täydellistä! ??

Livin’ the Dream (Five months in Straya)

Melkein viis kuukautta takana Ausseissa, mihin tää aika oikein menee? Eipä oo paljon tullut blogia päivitettyä, liian paljon nähtävää ja tehtävää, osasyynä myös vaihteleva netin toiminta, joka ei täällä outbackilla ole aina ihan kehuttavaa. Toisaalta muutenkin sitä viettää aikaansa mielummin asioita kokien ja eläen kuin näyttöä tuijottaen. Käytännössä oon avannut läppärin koko reissun aikana noin kaksi kertaa, turhaan siis senkin tänne roudasin. No mutta, kokemus opettaa että hyvällä älypuhelimella pärjää oikein mainiosti.

En millään pysty mahduttamaan viiden kuukauden kokemuksia yhteen postaukseen, mutta lyhyesti tiivistettynä olen viettänyt kolme viikkoa Melbournessa, kolme viikkoa poimien appelsiineja Swan Reachissa Adelaiden lähellä, viikon Adelaidessa, kolme viikkoa Sydneyssä ja vajaan viikon Tasmaniassa. Lisäksi on tullut vietettyä viikon loma Gold Coastilla ja pari vkl-reissua Sunshine Coastilla ja Brisbanessa. Viimeiset kaksi kuukautta onkin kulunut duunissa Queenlandissa cattle propertylla, jossa olen päässyt osaksi mahtavan Aussiperheen arkea ja näkemään lähietäisyydeltä kuinka karjatilaa pyöritetään.

Täällä riittää eläimiä aina karjasta kanoihin ja koirista vuohiin. Lisäksi löytyy toki hevosia, puhumattakaan eläimistä joita näkee luonnossa ja puutarhassa. Täällä olen ekaa kertaa nähnyt lehmiä lähietäisyydeltä, syöttänyt kanoja, nähnyt iguaanin puutarhassa ja käärmeen ekaan kertaa elämässäni luonnossa. Linnuista kookaburrat on suloisia ja vaikka ne eivät ole niinkään harvinaisia, jopa itse aussit mainitsevat toiselle, jos huomaavat kookaburran istuvan aidalla.

Yksi parhaista asioista täällä työskentelyssä on se, että täällä en oo vaan joku satunnainen työntekijä, vaan mua kohdellaan kuin perheenjäsentä. Asun omistajaperheen luona ja heidän kanssaan paitsi työskentelen, myös syön illallista joka päivä. Olen oppinut suvun ja tilan historiasta, minkälaista on elämä maalla (in bush, niin kuin täällä sanotaan) ja kuinka paljon ihmiset täällä toivovat aina sadetta, koska täällä se on elinkeinon kulmakivi. Samainen perhe on myös järjestänyt mulle mahdollisuudet päästä näkemään rodeo ekaa kertaa elämässäni, tsekkaamaan millainen oli Chinchillan Melon Festival sekä Roman ravit. Onnekas sattuma on myös se, että lähipiirissä asuu samankokoisia ihmisiä kuin mä, joten sain myös lainattua asiaan kuuluvat country-vaatteet ja asusteet täältä. Aika huippua!

Sanavarastoon on ihan huomaamatta ilmaantuneet seuraavat sanat ja ilmaisut: I reckon, smoko, barbie (=BBQ), whereabouts, arvo, servo, bottle-o, esky, mozzie, goon, couch (=bussi), sweet as, thongs, sickie, tradie, ute, bloody, true blue, mate, heaps.. näin muutamia mainitakseni.

Mitä muuta on tullut koettua? Oon juonut viiniä Surfers Paradisen rannalla japanilaisen hostellikaverin kanssa, jonka tapasin samana päivänä. Oon ollut unelmatreffeillä Sunshine Coastin Alexandra Headlandsin upealla biitsillä, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Oon ihaillut sanoinkuvaamattoman kauniita auringonlaskuja, jollaisia näkee vain Australian outbackilla. Oon oppinut ajamaan vasemmalla puolella tietä. Oon ollut huippuhauskoissa after partyissa, joissa olin ainut ulkomaalainen muiden ollessa paikallisia ausseja. Oon uinut ”salaisessa” lähteessä luonnonpuistossa. Oon ollut roadtripillä ja vaeltamassa Tasmaniassa. Oon ajanut autoa ja melkein hipaissut sillä vahingossa kengurua, joka syöksyi puskasta suoraan auton eteen (kukaan ei loukkaantunut ;D). Oon kokeillut couchsurfingia, ollut fluro partyissa ja katsonut krikettiä ekaa kertaa elämässäni. Oon oppinut pitämään uima-altaan puhtaana ja ruokkimaan karjaa. Oon kiivennyt Sydneyn Harbour Bridgen huipulle ja kokenut uuden vuoden ilotulitukset Sydneyssä. Oon tavannut mahtavia ja niin mielenkiintoisia ihmisiä ympäri maailmaa.

Oon jakanut iloja ja suruja mahtavien Suomi-tyyppien kanssa (ne kyl ite tietää keitä meinaan<3), viettänyt piknikkejä Sydneyn Hyde parkissa, Bondi Beachilla joulupäivänä ja Coolangattan hotellissa. Oon syönyt paikalliseen tapaan fish & chipsejä Adelaiden, Sydneyn ja Sunshine Coastin rannoilla. Oon kuullut paikallisilta miten hyvää englantia puhun, kokenut vaikeuksia ymmärtää vahvaa murretta/slangia puhuvia brittejä, kokannut paikallisille makaronilaatikkoa sekä vieraillut suomalaisessa kahvilassa Brissyssä jossa söin karjalanpiirakoita ekaa kertaa neljään kuukauteen.

Oon ikävöinyt perhettä ja ystäviä, mutta päivääkään täällä en vaihtais. Oon oppinut että ura on vain pieni osa ihmisen elämää, oppinut murehtimaan vähemmän ja elämään enemmän. Oon oppinut olemaan enemmän onnellinen tässä ja nyt. Ja oppinut että matkustaminen, uusien ihmisten tapaaminen ja kulttuureista oppiminen tekee mut onnelliseksi.

Hedelmänpoimintaa @Down Under – Gotta Pick ’Em All

Kuinka päädyin South Australian osavaltioon poimimaan appelsiineja? Vielä 1,5 viikkoa sitten nautin kaupunkielämästä viiden miljoonan asukkaan Melbournessa. Mahtavia kattoterasseja, take away -sushia, tenniksenpeluuta CBD:n (keskustan) alueella ja iltakävelyjä Yarra-joen laitamilla. Ehdin viettää kaupungissa vaivaiset vajaat kaksi viikkoa ja silti ehdin totaalisesti rakastua tuohon kulttuuri- ja kaupunkielämän kehtoon. Alkuperäinen raaka plääni oli asustella siellä siihen asti kunnes siirryn Sydneyyn, mutta reppureissaajan elämä on vaihtelevaa ja äkkikäännöksiä täynnä.

Tasan kaksi viikkoa sitten bongasin työilmoituksen, jossa haettiin hedelmänpoimijoita, aloituspäivä heti tai parin päivän sisällä. Ilmoitus löytyi moderniin tapaan Facebookista, joka on täynnä backpackereille suunnattuja ryhmiä, joista ilmoituksia löytyy. Olen tällä hetkellä Australiassa Working Holiday -viisumilla ja sitä on tietyin edellytyksin mahdollista hakea myös toiselksi vuodeksi. Vaatimuksena on suorittaa 88 farmipäivää, joka voi käsittää esimerkiksi hedelmänpoimintaa, maitokarjan parissa työskentelyä, hedelmien pakkausta tai montaa muuta erilaista työnkuvaa. Hedelmänpoimintaa tehdään ympäri Australiaa sesongin mukaisesti, jolloin tiettynä aikana vuodesta kerätään esimerkiksi mangoja, banaaneja, mustikoita, omenoita, appelsiineja.. you name it. Farmipäivät voi suorittaa yhtäjaksoisesti yhdellä farmilla tai useammassa pätkässä eri työnantajille. Mun tapauksessa suoritan päivät useammassa pätkässä, koska mun mielenterveys ei kestä kolmea kuukautta putkeen keskellä ei-mitään.

Tuolloin kaksi viikkoa sitten päätin siis tarttua työtarjoukseen ja matkustaa seuraavana päivänä 800 kilometriä Melbournesta lounaaseen. Miksi sitten tartuin juuri tähän työtarjoukseen? Täällä ei vaadita tietyn pituista sitoutumista ja koska olen kuitenkin joulun ja uuden vuoden muualla, oli tämä mulle tärkeä pointti. Toki farmitöissä harvemmin mitään kirjallisia työsopimuksia on, joten käsittääkseni niistä ihmiset lähtevät kävelemään milloin mihinkin aikaan. Lisäksi halusin suorittaa edes osan farmipäivistä ennen joulua, jotta ei tarvitsisi stressata sitten niin paljon niiden kertymisestä. Kokonaisuudessaan aion olla täällä kolme viikkoa ja näin ollen kerätä 22 farmipäivää, eli sitten olisi jo neljäsosa vaadituista 88 päivästä kasassa! Mulla on siis yhteensä vuosi aikaa suorittaa vaaditut farmipäivät ja tällä hetkellä olen ollut Ausseissa vasta vajaan kuukauden, eli no worries! (Aussit muuten käyttää tätä joka välissä, vähän niin kuin toteamuksena ”ei kestä” / ”asia ok/selvä”, tykkään tälläsestä asenteesta elämään!). Lisäksi halusin toki säästää ja ehkä jopa hieman tienatakin rahaa.

Sunset over orange trees

Sunset over orange trees (on täällä sentään hyvät maisemat)

Mun lisäkseni täällä on tällä hetkellä kahdeksan muuta appelsiinienpoimijaa töissä ja ikähaarukka on 18-28 vuotta. Asumistilana on vanha, yksikerroksinen omakotitalon tapainen rakennus (lue: hökkeli). Asumistilojen kunnosta kertoo se, että makkarin seinillä luikertelee mustia tuhatjalkaisia, ullakolla jyllää hiiriä (tai rottia, ei varmaa) ja kylpyammeessaa asustelee kämmenen kokoinen hämähäkki, jonka vaarallisuudesta en ole aivan tietoinen. Yhtenä päivänä hiiri oli löytänyt tiensä yhden kaverin leipäpussin läpi ja nakerellut siellä paria leipäpalaa. Wc:n huuhtelumekanismi ei toimi, joten sen vesisäiliöön lasketaan joka käyttökerralla letkulla vettä. Pesukone toimii vain 15 minuutin pätkissä (!), joten sen joutuu käynnistämään uudestaan aina vähintään kolme kertaa. Niin ja peseytymis- ja ruoanlaittovetenä käytetään jokivettä, joka ei todellakaan ole juomakelpoista. Että sellasta. Eli kun pesuvesi on tätä luokkaa, on se varmaa että täältä pois päästessäni varaan ajan kampaajalle.

Tiettyjä työpäiviä ei ole, vaan lähtökohtaisesti jokainen päivä tehdään töitä. Mulla kuitenkin käynyt sen verran tuuri, että jostakin syystä 11 täällä vietetyn päivän aikana meillä on ollut 3 vapaapäivää. Syystä X, eli ei tietoa. Palkka-asiat ym. täällä kuitenkin hoidetaan asiallisesti, eli sen puoleen ei huolta. On nimittäin tullut kuultua tapauksista, joissa joku on saattanut työskennellä viisikin viikkoa, eikä ole saanut palkkaa..

Työt aloitetaan yleensä 0630-0800 ja päivä on.. pitkä. Appelsiinit kerätään astiaan, jota kutsutaan nimelllä ”bin” (kuva alla) ja palkka tulee kerättyjen binien mukaan. Lähtökohtaisesti tuntipalkattu työ on monesti kannattavampaa, mutta jos keräilyssä kehittyy tarpeeksi taitoja, kyllä silläkin tienisteille pääsee. Ja mihinkäs täällä maalla rahaa kuluttaisi.. Sata dollaria tosin maksoin matkustaessani tänne kahdella eri bussilla, ensin Melbournesta Adelaideen ja sieltä vielä pari tuntia pienempään kylään. Täällä ihmisiä asuu noin 400 henkeä ja lähin isompi kauppa on tunnin ajomatkan päässä. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun siis näin… korvessa.

Another day at the office...

Another day at the office 😉

Mikä tässä työssä sitten on hyvää? Saa liikuntaa koko päivän, työasennot ovat lähtökohtaisesti helppoja, jos ennestään ei ole kremppoja. Appelsiinit kasvavat eri korkuisissa puissa, nuoremmat puut ovat luonnollisesti matalampia kuin vanhemmat. Puiden korkeuserot vaihtelevat, mutta keskimäärin ne ovat 9-10 metriä korkeita. Kerättäessä kerätään lähtökohtaisesti kaikki (tästä myös otsikko; gotta pick ’em all), eli osa keräämisestä tehdään seisten maatasolla ja korkeammalta korkeiden tikapuiden avulla. Välillä tulee myös kiivettyä oksistoa pitkin, koska osa appelsiineista kasvaa niin lähellä runkoa, että niitä on vaikeaa tavoittaa tikkailta. Päivän aikana tulee siis käytettyä käsiä, kannettua tikkaita, tehtyä venytyksiä (kun koitat tavoittaa ne kaikki appelsiinit), kyykistyttyä poimimaan alimpia appelsiineja ja käveltyä paljon. Appelsiinit kerätään nk. picking bagiin, jolloin mahan kohdalla on pussi, johon appelsiinit kerätään (kts. kuva). Eli myös satoja, ellei tuhansia kiloja appelsiineja tulee roudattua päivittäin.

Picking bag

Picking bag (kuva lainattu)

Itselläni huomasin parina ekana päivänä kremppaa ranteiden kanssa, josta meinasin jo vähän huolestua koska monta vuotta sitten mulla oli rasitusvammaa niissä. Kipu meni kuitenkin ohi parissa päivässä, joten todennäköisesti kyse oli vain siitä, ettei kyseisiä lihaksia ole paljon tullut käytettyä.. Muuta hyvää täällä on ihanat säät; lähes joka päivä +30 tai yli, yhtä sateista +12 asteen päivään lukuun ottamatta. Toisille kuumassa säässä työskentely voi olla raskasta, mutta mä rakastan hellettä ja aurinkoa, pitää vaan muistaa juoda vettä ja PALJON. Työpäivän aikana menee helposti neljä litraa, ellei enemmänkin. Ja koska tulee liikuttua koko ajan, voi myös aika vapaasti syödä mitä haluaa 😉 Työetuna tulee myös syötyä tuoreita appelsiineja aina kerätessä, on muuten hyviä !!

En koe tätä työnä liian raskaana, mutta kaukana kaikesta asuminen ei ole niin mun juttu. Siksi odotankin jo sitä, että 22 työpäivää täällä tulee täyteen ja voin lähteä kohti Adelaidea !

Random huomioita Ausseista

Appelsiinien poimintaa tehdään seitsemänä päivänä viikossa aamusta iltaan, joten aika on tällä hetkellä hyvin kortilla. Siispä tähän väliin lyhyt lista viime aikoina huomatuista tai mieleen tulleista asioista.

  1. Backpackerit tykkää leivästä. Kaikki backpackerit tykkää toasteista ja ylipäätään leivästä ihan hulluna. Leipää aamulla, leipää töihin, leipää pähkinävoilla, hillolla, juustolla, paahdettuna tai leipägrillissä paistettuna. Leipää leivän jälkeen ja leipää leivän kanssa. Ja sitten kun mä ilmoitan syöväni aamupalaks puuroa, ni kattovat että mistähän toikin on karannut.
  2. Ihmisillä on huono näkö. En tiiä johtuuko Australian auringosta vai ihmisillä vaan huono näkö, mut kaikki luulee mua täällä vähintään viisi vuotta nuoremmaksi eikä meinaa uskoa kun kerron mun iän. ”Your face looks so young!”
  3. Oon kaupunki-ihminen. Tällä hetkellä asun ekaa kertaa elämässäni farmilla, josta on lähimpään isoon ruokakauppaan TUNNIN ajomatka ja lääkäri käy kylällä KERRAN viikossa. Apua. Ihan ok näin muutaman viikon mutta että loppuelämä täällä? Noooway. Mä tykkään ratikoista ja tapahtumista ja ihmisistä ympärillä. Ja siitä että lääkäriin pääsee ees saman päivän aikana.
  4. Hedelmien poiminta on rankkaa. Mutta silti hyvä kokemus. Viime vuosien toimistotyön jälkeen fyysinen työ on vaihtelua, saa liikuntaa aamusta iltaan ja olla ulkona. Kuitenkin lasken päiviä siihen, että tämä loppuu.
  5. Ruumiillinen työ kehittää (tai satuttaa). Fyysisessä työssä löytää itsestään ihan uusia lihaksia. Ensimmäiset kaks päivää ranteita särki duunin takia siihen malliin, että normaalisti varmaan varaisin jo lääkärin.. kolmantena päivänä kipu tuntui kuitenkin hävinneen, joten ehkä tää tästä.
  6. Mahtavat tyypit pelastaa paljon. Tänään kerättyäni 11 h appelsiineja sateessa likomärissä vaatteissa olin jo suunnittelemassa rinkan pakkaamista ja ensimmäisen taksin varaamista täältä pois. Mun lisäks täällä on 8 muuta backpackeria ym. kerääjiä, jotka on tosi hyviä tyyppejä. Yks teki mulle kaakaota ja toinen oli tarjoamassa mulle lainaks kuivia työvaatteitaan, joten ehkä tää tästä. Mut mahtavia tyyppejä tääl kyl tapaa koko ajan.
  7. Itsensä palkitseminen. Täältä kun lähden, varaan ajan kampaajalle ja hierojalle ja juon joka päivä take-away kahvia sekä syön sushia !! Ja ostan uudet tennarit.
  8. Ei stressiä. Vaikka työ on rankkaa, niin muita ”huolia” mulla ei tällä hetkellä olekaan. Suomessa tuntui stressaavan asioista paljon helpommin, täällä mentaliteetti on ”no worries.”