Etusivulle

Vuoden kestävän reppureissun minimibudjetti

Monilla on hyvin pitkälle edennyt mielikuva siitä, että kaikki paljon matkustelevat ihmiset ovat jotenkin rikkaita eikä kellä tahansa olisi pitkien reppureissujen tekemiseen millään varaa lähteä. Matkabudjetti tuntuukin olevan reissuun lähtemisen suurin kynnys ja huolenaihe. Tosiasiassa elinkustannukset yleisissä reppureissauskohteissa (Aasia, Etelä-Amerikka ja Afrikka) ovat huomattavasti pienemmät kuin mitä meillä Suomessa. Pitkälle matkalle lähtiessä ei todellakaan tarvitse olla mikään miljonääri tai edes hyväpalkkaisessa ammatissa. Toki hyväpalkkaisessa työssä saa matkakassan koottua nopeammin kuin minimiliksoilla työskentelevät. Toisaalta mitä kauemmin on joutunut säästämään, sitä kauemmin on joutunut reissua odottamaan ja voikin olla, että pitkä reissun odotus antaa vielä nautinnollisimpia elämyksiä, kun tietää tehneensä kovasti töitä tämän unelman toteutumisen eteen.

Itse teen töitä vain muutaman kuukauden ja olen keskivertopalkkaisessa ammatissa, joten matkustamiseni tapahtuu minimibudjetilla, mikä sopiikin minulle paremmin kuin hyvin. Tällöin ei tule majoituttua luksushotelleissa tai syötyä kalliissa länsimaalaisissa ravintoloissa, jolloin kohdemaasta saisikin ihan vääristyneen ja epätodellisen kuvan. Kun kerta uuteen maahan lähdetään tutustumaan, niin eikö tärkeää myös ole autenttisten elämysten etsiminen. Toki länsimaalaisesta luksuksesta on joskus vaikea luopua, kun se on jo iskostunut syvälle selkärankaamme. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen kannattaakin ottaa positiivisena haasteena vastaan.


Reissun suurimman menoerän päiväbudjetista vie majoittuminen. Asumisvaihtoehtoja löytyy yleensä pilvin pimein ja niin löytyy muuten hintaerojakin. Esimerkiksi tällä hetkellä Egyptissä voi halvimmillaan majoittua 2.5 euron bungalossa. Kalleimmat majoitukset voivatkin sitten nousta ihan mitta-asteikon yläpuolelle, mutta kukapa tarvitsisi viiden tähden hotellia, kun reissatessa harvemmin siellä majoituspaikassa kuitenkaan koko päivää vietetään. Kaikkein halvimmalla pääsee, kun majoittuu teltassa tai paikallisen ihmisen kotona. Kaikkein helpoin tapa paikallisen ihmisen luona majoittumiseen on käyttää sohvasurffaus-nettisivustoa.

Couchsurfing-nettisivusto tarjoaa reissaajalle ja paikalliselle ihmiselle mahdollisuuden kohdata ja jakaa kulttuurillisia elämyksiä toistensa kanssa. Kirsikkana kakun päällä majoittuminen on ilmaista eikä asumisesta näin ollen tule reissaajalle mitään kustannuksia. Toki kotimaahan palattua on mukava, kun laittaa hyvän kiertämään ja itse puolestaan majoittaa Suomeen tulevia reppureissaajia. Toinen tapa löytää paikallisia koteja on vain aktiivisesti tutustua uusiin ihmisiin ja ehkä joku ihanuus pyytää sinua tämän kotiinsa vieraakseen. Minä olen suurimman osan reissustani asunut ihmisten kodeissa. Suurimman osan isännistäni ja emännistäni olen löytänyt kadulta, toisen osan olen löytänyt sohvasurffaus-sivustolta ja kolmannen osan paikallisten kavereiden kautta. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei sohvasurffaus tietenkään aina ole riskitöntä, varsinkaan yksin naisena matkustaessa.

Toiseksi suurin menoerä on erilaiset huvittelut ja siirtyminen paikasta A paikkaan B. Monille reissaamisessa on tärkeää erilaisten päihteiden käyttö. Itselläni päihteet eivät onneksi aiheuta kustannuksia, sillä alkoholin käytön olen toistaiseksi lopettanut kokonaan, tupakkaa en polta ja muut pään sekoittajat eivät vain ole saaneet jalansijaa elämästäni. Muut huvitukset ja päivän aktiviteetit ovat lähinnä olleet ilmaisia. Pidän erilaisista luontokohteista, heimojen rituaaleista, kulttuurista ja upeista maisemista. Tanssijalan vipattaessa käyn mielummin kotikekkereissä kuin baarissa. Auringonotto ja uiminen taas ovat ilmaista touhua. Siirtymiset olen hoitanut lähinnä liftaamalla. Israelissa liftaaminen on helppoa ja ilmaista. Egyptissä vaikeusaste hieman kohoaa ja välillä kyydistä pyydetään hieman rahaa, mikä on tietysti ihan fine. Sudanissa liftaaminen taas on yhtä helppoa kuin Israelissa jännitystason toki noustessa välillä vähän liiankin korkealle. Onneksi adrenaliini vain saa tuntemaan itsensä kuin olisi elämänsä elossa!

En ole tällä puolen vuoden reissullani suunnitellut tai kontrolloinut rahani käyttöä juuri lainkaan, sillä olen tiennyt, ettei Afrikassa tavalliseen arkielämiseen paljoa rahaa saa kulumaan. Päinvastoin. Olen ostanut kaiken, minkä olen halunnut enkä ole pihistellyt asioista juuri ollenkaan. En ole elänyt epätoivoisesti köyhyysrajan alapuolella, vaan olen nauttinut kaikesta ihan satasella. Olenkin tähän postaukseen koonnut puolen vuoden matkabudjettini kaikki kulut yhteenlaskettuna. Arvot saattavat heitellä euroilla, mutta kokonaissumma kuitenkin täsmää verkkopankkini tilinauhan kanssa. Puolen vuoden reppureissuni kokonaiskustannukset ovat olleet yhteensä 2321 euroa. Tämän summan lisäksi matkalla on tullut tehtyä pienimuotoisia lahjoituksia sekä ostettua uusi kamera vanhan hajottua. Näitä en ole laskenut kokonaissummaan mukaan, sillä vakuutusyhtiö luultavasti korvaa hajotetun kamerani. Lahjoitukset eivät ole olleet pakollisia menoja, mutta niistä saa aina itselleen ja toiselle hyvän mielen!

  1. Viisumit (8 maata, Lähi-Itä ja Afrikka): noin 245e
  2. Erilaiset luvat (rekisteröityminen, valokuvauslupa, maasta poistumisverot): noin 50e
  3. Ruoka: noin 601e
  4. Majoitukset: noin 260e
  5. Siirtymiset; lyhyet ja pitkät matkat bussilla/taksilla: noin 220e
  6. Hygieniatuotteet: 30e
  7. Lääkärikulut: 10e
  8. Lennot: 455e
  9. Maksulliset aktiviteetit (psykebileet, ashram, auton vuokraus, aavikko, nudistifestivaalit, kalliokiipeily, safari, laitesukellus, rantaloma, tanssitunti, henkivartijat): noin 450e

Puolen vuoden pituiseen matkaan riittää siis aivan hyvin 2400 euroa ja lisäksi muutama satanen paluulentolippuun, jonka hinta tietysti riippuu ihan täysin siitä, mistä päin maailmaa on takaisin kotimaahansa lentämässä. Täytyy myös huomioida, että vakuutusta, matkavarusteita tai rokotuksia en ole tähän summaan laskenut mukaan. Onneksi monet rokotukset ovat elinikäisiä tai useita vuosia kestäviä, joten joka kerta reissuun lähtiessä ei tarvitse näitä kalliita rokotuksia pistellä. Minä en esimerkiksi joutunut mitään lääkkeitä tai rokotuksia tätä reissua varten ottamaan, kun edellisen reissun rokotukset ovat edelleen voimassa. En joutunut myöskään tekemään mitään suuria varustehankintoja, kun edellisen reissun varusteet ovat vielä ihan käyttökelpoisia. Matkan varrella minulle lahjoitettiin teltta ja makuupussi, jotka olen jo tavaran paljouden takia lahjoittanut eteenpäin seuraaville seikkailijoille.

Puolen vuoden matkakustannuksista päätellen voisi sanoa, että vuoden pituiselle reppureissulle tarvitaan noin 5000 euroa. Tähän summaan on sisällytetty 500 euroa maksava paluulentolippu. Tätä minun arvioimaa summaa pienemmällä budjetilla tulisi myös aivan varmasti pärjäämään, sillä vietin Israelissa 43 päivää ja Israelin korkea hintataso nostaa huomattavasti reissuni kokonaiskustannuksia. Vietin myös suurimman osan ajastani Afrikassa, jossa viisumit ovat yllättävän kalliita verrattuna edullisiin Aasian maiden viisumeihin tai ilmaisiin Etelä-Amerikan valtioiden viisumeihin. Matkareittini huonon suunnittelun vuoksi jäin jumiin ja jouduin käyttämään kertaalleen lentokonetta, jonka kustannukset nostavat myös reippaasti matkabudjettiani.

Halvin tapa matkustaa on asua vain yhdessä ja samassa maassa ilman, että reissaa ympäri ämpäri uusissa maissa. Yksi myös edullinen tapa matkustaa on tehdä vapaaehtoistyötä, jossa järjestö tai yritys maksaa ruuat ja majoituksen. Tällöin rahaa menee ainoastaan lentolippuihin ja ylimääräisiin retkiin sekä huvitteluihin paikan päällä. Vapaaehtoistyöhön täytyy tietysti sitoutua ja olla oikeasti motivoitunut työntekoon ja auttamiseen. Vaikka reissuun pystyy lähtemään pienellä budjetilla, kannattaa säästössä kuitenkin olla enemmän rahaa kuin mitä on matkalla suunnitellut käyttävänsä. Minulla on tallessa aina pahan päivän varalle isokin summa rahaa, sillä koskaan ei voi tietää, jos vaikka sairastuu tai joutuu onnettomuuteen eikä vakuutusyhtiö suostu näitä kustannuksia korvaamaan. Epävakailla alueilla matkustaessa on hyvä olla varautunut maan konfliktin pahenemiseen ja näin ollen jo samana päivänä maasta poistumiseen ja kalliin lentolipun ostamiseen.

Reissussa ei ole myöskään kiva pihistellä erilaisista kiinnostavista aktiviteeteistä. Kun kerta uudessa maassa on, ei olisi kiva sanoa jollekin houkuttelevalle elämykselle tai aktiviteetille ei, ainoastaan sen aiheuttamien kustannusten takia. Nyt kun reppureissaamisen todellinen hintataso on tiedossa, ei tekosyitä reissun väliin jättämiseen enää ole, ellei sitten ole jo omia lapsia, mikä tietysti tekee pidemmälle reppureissulle lähtemisen hieman hankalammaksi. Ota riski. Astu mukavuusalueesi ulkopuolelle. Lopeta työsi. Myy tavarasi. Osta yksisuuntainen lentolippu. Tee unelmistasi totta.

7 kommenttia
torstai, helmikuu 23, 2017 by

Elämää ilman sähköä ja juoksevaa vettä

En tiedä, miten selvisin hengissä Ugandaan asti, mutta monen mutkan kautta täällä sitä ollaan oltu jo kaksi viikkoa! Työt ovat lähteneet käyntiin hienosti. Hieman oli alussa aivot ja sormet jäässä, kun on hoitotyöstä pitänyt puolisen vuotta taukoa, mutta onneksi pienen perehdytyksen jälkeen asiat muistuivat taas nopeasti mieleen. Tuntuu niin omituiselta, kun puoli vuotta kestänyt jatkuva pieni pelko perseen alla on nyt poissa. Matkareittini, jonka valitsin tulla Afrikan halki Ugandaan ei ehkä ollut se kaikkein turvallisin naissoolomatkailijalle ja olenkin ikikiitollinen, että olen vielä hengissä ja kaikki meni kuitenkin kohtuullisen hyvin. Sitä on selvitty useista pommeista, raiskausyrityksiltä, aggressiivisuudelta somaliassa, somalian ”kivitykseltä”, tabusta televisiohaastattelustani, lieviltä auto-onnettomuuksilta, keuhkokuumeesta, yli kolmeltatuhannelta liftatulta kilometriltä, kadulta nukkumiselta ja ties mistä muusta.

Olen pyörtynyt munkin jalkoihin, nähnyt ihmeparantumisia, säilönyt omaa virtsaa henkeni pelastamiseksi, löytänyt HIV:n parannuskeinon, todennut poliisien olevan pahimpia terroristeja, elänyt paimentolaiselämää, juossut pakoon Omanin jäätävää tulvaa, päässyt Sudanin televisioon, nukkunut luostarissa nunnien välissä, käynyt useimmissa häissä, löytänyt uuden kaupungin, haastatellut paikallisia noitia, vieraillut yli viidessäkymmenessä kodissa, haastatellut moskeijoiden immameja, todistanut ääri-islamilaiskulttuuria, kokenut maanjäristyksen, ottanut valokuvan Sudanin presidentin kädestä, ostanut avioliittoasiakirjan juristilta, elänyt elämäni pisimmässä selibaatissa, saanut ennennäkemättömän raivokohtauksen miehen yrittäessä raiskata minut, nähnyt elämäni suurimman kyrvän, päätynyt vahingossa alkoholitehtaaseen maassa, jossa alkoholi on neljänkymmenen raipaniskun ja vankilatuomion uhalla kielletty, lukenut puolet Koraanista, pukeutunut mieheksi, nähnyt kamelin teurastuksen puoliksi itkien, kieltäytynyt kohteliaasti minulle tarjotusta 700e/h huorakeikasta ja saanut Somalian kansalaisuuden. Vihdoin saan hengähtää syvään ja kiittää matkassa olleita suojelusenkeleitäni tai mahdollista karmapankkiani. Nyt on minun aikani antaa takaisin ja aion painaa töitä niska limassa ja olla mahdollisimman suureksi avuksi paikalliselle yhteisölle!

Löysin tämän hetkisen vapaaehtoistyöpaikan vanhojen tuttavieni avustuksella, kun olin Ugandassa vapaaehtoistyössä kuutisen vuotta sitten. Sain vapaaehtoisduunia kylästä Ugandan ja Kenian rajalta. Asun pienen pienessä savimajassa ilman sähköä ja ilman juoksevaa vettä. Vessana toimii maassa oleva reikä. Iltaisin vessan mudasta valmistetut seinät ovat täynnä torakoita ja voin kertoa, että en ole koskaan aikaisemmin käynyt vessassa niin pikaisesti. Kerran on jättiläistorakka tippunut katosta päälleni enkä mielelläni haluaisi samaa uudestaan kokea haha. Osalla paikallisista ei ole varaa vessapaperirullaan, joten he pyyhkivät pyllynsä vessan vieressä olevaan nurmikkoon. Vesi haetaan kaivosta tai joesta alle kilometrin päästä ja kannetaan kanisterissa pään päällä takaisin kotiin. Suihkussa käydään nurkan takana. Otetaan nappoon kanisterista vettä ja kaadetaan päälle. Ruuat valmistetaan hiilillä. Tiskit ja vaatteet pestään tietysti käsin. Arki on raskasta ja haastavaa, mutta ainakin haba alkaa suosiolla kasvaa hehhe. Onneksi tämän reissun aikana olen jo tottunut siihen, että vettä ei välttämättä näe yli viikkoon, joten suihkussa käyminen kerran viikossa tuntuu jo melkein arkipäivältä (say whaaaat). Nyt alkaa mun ensimmäinen lomapäivä kahteen viikkoon ja minä alan ahkeroimaan mun hullunkurisen reissun tarinoimisessa! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Näyttökuva 2017-2-17 kello 18.03.43

18 kommenttia
perjantai, helmikuu 17, 2017 by

Tavaralautalla Sudaniin

Kirjoitin tällaisen lyhyen tekstin facebookiin ja ajattelin sen jakaa vielä täällä blogin puolellakin, kun en tiedä, milloin taas seuraavan kerran löydän internetin.

Kiersin kaikki kaupungin apteekit läpi eikä missään myydä tamponeja. Lopulta sain ympärilleni miesjoukkion, jotka yrittivät kaikki keskenään pohtia ratkaisua ongelmaani siinä kuitenkaan onnistumatta. Voi nolous. Menkathan ovat juuri se, mistä haluan koko kaupungin minut muistavan haha. Kysyin lopulta, että eivätkö naiset muka käytä tamponeja ja sain vastaukseksi, että itsetyydytys on Islaminuskonnossa kielletty. Hahaha päivän parhaat naurut. Juuri siihen tarkoitukseenhan tampoonit on tehty hahah.

Nyt on ystävät hyvästelty ja olen täällä tavaralautalla ruokapakettien, jääkaappien, mattojen ja sudanilaisten kauppamiesten kanssa matkalla kohti Sudania. Yritin koko eilisen päivän päntätä sudanin lakia 40 raipaniskun pelossa. Jep näillä on edelleen tällainen rangaistuskäytäntö käytössä eikä laki katso kansalaisuutta. Tämä vaikuttaa äkkiseltään yhdeltä haastavimmista maista, joissa olen koskaan käynyt. Innolla silti odotan kaikkea, mitä tällä tuntemattomalla maalla on tarjottavana!

1400km Khartoumiin. Rinkka pakattu täyteen vesipulloja, säilykepurkkipapuja ja leipää. Näillä mennään! Laiva on niin täynnä tavaraa, että hädin tuskin saa jalkoja suoristettua rikkani päällä istuessani. Saa nähdä millaisessa mattokäärössä sitä ensi yön täällä lautalla tavaroiden seassa oikein nukkuu! 😀

2 kommenttia
sunnuntai, joulukuu 4, 2016 by

Kolme kuukautta lähi-Idässä

Tässä taas pikaisesti tiivistelmää minun kuukaudestani Egyptissä! Kairossa asuin kahdessa eri perheessä vähän yli kahden viikon ajan. Kairosta en onnistunut Sudanin viisumia saamaan Kairon Suomen konsulaatin joustamattomuuden vuoksi. Jouduin Kairosta tulla etelä-Egyptiin hakemaan Sudanin viisumiani. Kävin konsulaatissa yhteensä neljä kertaa ja joka kerralla minulle kerrottiin joku tekosyy, miksi viisumini ei ollut vielä valmistunut. Neljännen kerran jälkeen vihdoin sain Sudanin leiman passiini ja voin nyt siirtyä rauhallisin mielin kohti Sudania. Olen kuitenkin koko reissun ajan mennyt sieltä, mistä turistit eivät yleensä mene ja aionkin mennä tavaralaivalla niiliä pitkin Sudaniin. Seuraava tavaralaiva lähtee tämän viikon sunnuntaina, joten vielä täytyy odotella Egyptin puolella viikon verran. Suomessa minun pääni olisi kyllä räjähtänyt vähintään kolmeen kertaan tällaiseen odotteluun ja tekosyiden esittämiseen viisumin saannin viivästyttämiseksi. Onneksi olen joka päivälle jotain tekemistä keksinyt eikä aika ole käynyt pitkäksi. Päinvastoin. Olen päässyt ikimuistoisille seikkailuille ympäri Egyptin!

P1010158

Kairossa ollessani osallistuin ahkerasti paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan. Pääsin taas sellaiselle tutkimusmatkalle, että oksat pois! Löysimme avustustyöntekijän kanssa kairon kaatopaikan takaa kuopasta uuden kylän, jota ei edes ole karttaan merkitty. Noin kahden sadan ihmisen yhteisö elää jätekasassa ja syövät jätteisiin heitettyjä ruuantähteitä. Yhteisö on elänyt näin jo kymmenisen vuotta. Lapset eivät käy koulua vaan kaikki päivät menevät ruuan etsimiseen ja jätekasassa leikkimiseen. Kukaan ei kylästä ole tiennyt, mutta nyt kylän löydyttyä yrittää paikallinen avustusjärjestö saada tälle mahdollisuuksien mukaan apua. Kävin samaisen avustustyöntekijän kanssa kairon hautausmaalla, jota asuttaa tuhannet köyhät ihmiset. Ihmiset elävät hautakammioissa ruumiiden kanssa, kun ei ole varaa asua muualla. Yhdessä hautakammiossa voi olla kymmeniä ruumiita haudattuna. Kairon seikkailuista paikallisten kanssa juteltuani kaikki ovat pitäneet minua ihan hulluna. Kuulemma poliisitkaan eivät uskalla näille alueille mennä. Ihan kiva, kun vasta jälkeenpäin minulle kerrotaan paikkojen todellisesta turvallisuustilanteesta haha. Kairossa opiskelin myös ahkerasti arabian kieltä ja Islam-uskontoa. Olen nyt lukenut puolet koraanista ja mielipiteeni tästä uskonnosta on muuttunut paljon positiivisempaan suuntaan!

P1010132

Kairosta siirryin Aswaniin hakemaan Sudanin viisumiani ja tutustuin samalla paikalliseen kulttuuriin muutamissa perheissä vieraillessani. Kaikki perheet ja ihmiset, joiden kanssa olen Egyptissä viettänyt aikaa olen löytänyt joko kadulta tai sohvasurffaus-nettisivulta. Suurimpaan osaan olen kuitenkin törmännyt kadulla ja olen jutteluiden päätteeksi saanut heidän luotaan majapaikan. Olen viettänyt ainoastaan yhden yön hotellissa. Viisumini valmistumista odotellessani päätin lähteä kartalla ylöspäin “upper egyptiin”. Lähdin matkaan pakettiautosta rakennetulla bussilla. Pakettiauton kuljettaja kertoi minulle, että poliisit kieltävät turistien liikkumisen pitkän matkan pakettiautobusseilla ja alue, jonne olin menossa on myös turisteilta kiellettyä aluetta. Jouduin siis koko matkan ajan olemaan piilossa rinkkani takana ja huivivaatekerraston alla. Egyptissä on jatkuvasti poliisien tarkastuspisteitä ja aina tarkastuspisteen näkyessä matkustajat ja kuski huusivat minulle “piiloon”! Matka oli todella jännittävä enkä tiennyt yhtään, mitä minulle olisi tapahtunut, jos poliisit olisivat minut bonganneet. Upper egyptissä en viipynyt pitkään, sillä tunsin oloni hieman epävarmaksi. Kaupungista ei edes majapaikkaa löytynyt enkä paikallisen luo olisi uskaltanut mennä, kun ei kerta turisteja täälläpäin saisi näkyä. Siitä sitten lähdin kohti Hurghadaa tavallisella henkilöautolla, jota täälläpäin kutsutaan minibussiksi.

P1010311

Hurghada oli minun Egyptin reissuni suurin pettymys. Tiesin kaupungin olevan turistimesta ja olin tästä syystä jo hieman varautunut pettymykseen. En kuitenkaan osannut kuvitella, että Hurghadan paikalliset ihmiset voisivat olla niin tökeröitä. Liioittelematta jokainen paikallinen, johon tutustuin pyysi harrastaa seksiä kanssani. Pahin oli noin kuusikymppinen setä, joka alkoi hinkata kikkeliään minuun minun sovittaessani mekkoa. Anteeksi mitä?!! Hurghadasta ei jäänyt paljoa käteen ja reissuni jäikin lyhyeen kahden päivän pituiseen visiittiin. Hurghadasta lähdin takaisin kohti Aswania. Minun piti alunperin saada Sudanin viisumini torstaina, mutta viisumin saanti siirtyi taas sunnuntaihin. Etsin siis kadulta taas uuden ihmisen, joka pyysi minua tämän vieraakseen kotiinsa. Egyptiläisille vieraat ovat kuin Allahin siunaus ja siksi hostperheitä onkin helppo kadulta randomisti löytää.

P1010382

Siirryin viime perjantaina kadulla tapaamani miehen kotiin Sudanin ja Egyptin rajalle. Kukaan perheessä ei puhunut englantia, joten minun täytyi ottaa todellinen arabiakorttini käyttöön. Pelkän arabian-kielen käyttö oli erittäin haastavaa ja kommunikointi perheen kanssa jäikin hyvin pinnalliseksi. Perhe kuuluu nubian-heimoon ja olikin jännä tutustua aitoon heimoelämään näinkin autenttisissa olosuhteissa. Jo alusta asti minulla oli fiilis, että perheen isäntä yrittää saada minusta itselleen kolmatta vaimoa. Hänellä siis kaksi vaimoa oli jo entuudestaan ja puhui siihen tapaan, että eurooppalainen vaimo voisi olla seuraava. Sainkin jo lauantaina alkuillasta todellisen kosintapyynnön eikä kosinta todellakaan tullut yllätyksenä. Minä tietysti vastasin kohteliaasti kieltävästi. Yritin jotain selittää, että pitkän välimatkan takia suhde ei tulisi toimimaan. Mies kertoi, että hän voisi tulla aina kesäksi Suomeen minun luokseni ja taas talvella palata Egyptiin toisten vaimojensa luokse. Ei kuitenkaan ihan minuun uponnut eikä naimakauppoja tästä näin ollen syntynyt.

IMG-20161023-WA0000

Kosintapyynnön jälkeen beduiiniystäväni lähetti minulle liitetiedoston whatsupissa. Avasin liitteen ja liitteestä paljastui edestakaiset lennot Siinain niemimaalle ja takaisin etelä-Egyptiin. En voinut aluksi uskoa sitä todeksi. Miten voi puoliksi ventovieras ostaa toiselle lentoliput vain sen takia, että tämän ei tarvitsisi odotella Sudaniin pääsyä yhdessä ja samassa paikassa. Olen aikaisemmin kertonut ystävälleni, että pidin Beduiinien rauhaisasta elämästä aavikolla ja voisin million tahansa palata aavikolle takaisin. Ystäväni päätti sitten yllättää ja tuosta noin vaan ostaa pienillä tuloillaan minulle edestakaiset lentoliput. Ihan uskomatonta! Täällä aavikkomaassa sitä sitten taas ollaan! Tänään kävimme moottoripyöräilemässä vuorilla ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni naku-uinnilla muslimivaltiossa haha. En olisi koskaan uskonut moisen olevan mahdollista! Ihan mahtavaa, kun täällä ei tarvitse vartaloaan piilotella. En ole kuukauteen vartaloani nähnyt alasti muuta kuin pikaisesti kylmässä suihkussa. Minulla on suoraan sanottuna ollut ikävä omaa vartaloani haha! Tämä holiday from holiday tuli kyllä niin tarpeeseen ja juuri sopivaan aikaan.

Kuullaan taas pian! Namaste.

10 kommenttia
keskiviikko, marraskuu 30, 2016 by