Monilla on hyvin pitkälle edennyt mielikuva siitä, että kaikki paljon matkustelevat ihmiset ovat jotenkin rikkaita eikä kellä tahansa olisi pitkien reppureissujen tekemiseen millään varaa lähteä. Matkabudjetti tuntuukin olevan reissuun lähtemisen suurin kynnys ja huolenaihe. Tosiasiassa elinkustannukset yleisissä reppureissauskohteissa (Aasia, Etelä-Amerikka ja Afrikka) ovat huomattavasti pienemmät kuin mitä meillä Suomessa. Pitkälle matkalle lähtiessä ei todellakaan tarvitse olla mikään miljonääri tai edes hyväpalkkaisessa ammatissa. Toki hyväpalkkaisessa työssä saa matkakassan koottua nopeammin kuin minimiliksoilla työskentelevät. Toisaalta mitä kauemmin on joutunut säästämään, sitä kauemmin on joutunut reissua odottamaan ja voikin olla, että pitkä reissun odotus antaa vielä nautinnollisimpia elämyksiä, kun tietää tehneensä kovasti töitä tämän unelman toteutumisen eteen.
Itse teen töitä vain muutaman kuukauden ja olen keskivertopalkkaisessa ammatissa, joten matkustamiseni tapahtuu minimibudjetilla, mikä sopiikin minulle paremmin kuin hyvin. Tällöin ei tule majoituttua luksushotelleissa tai syötyä kalliissa länsimaalaisissa ravintoloissa, jolloin kohdemaasta saisikin ihan vääristyneen ja epätodellisen kuvan. Kun kerta uuteen maahan lähdetään tutustumaan, niin eikö tärkeää myös ole autenttisten elämysten etsiminen. Toki länsimaalaisesta luksuksesta on joskus vaikea luopua, kun se on jo iskostunut syvälle selkärankaamme. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen kannattaakin ottaa positiivisena haasteena vastaan.
Reissun suurimman menoerän päiväbudjetista vie majoittuminen. Asumisvaihtoehtoja löytyy yleensä pilvin pimein ja niin löytyy muuten hintaerojakin. Esimerkiksi tällä hetkellä Egyptissä voi halvimmillaan majoittua 2.5 euron bungalossa. Kalleimmat majoitukset voivatkin sitten nousta ihan mitta-asteikon yläpuolelle, mutta kukapa tarvitsisi viiden tähden hotellia, kun reissatessa harvemmin siellä majoituspaikassa kuitenkaan koko päivää vietetään. Kaikkein halvimmalla pääsee, kun majoittuu teltassa tai paikallisen ihmisen kotona. Kaikkein helpoin tapa paikallisen ihmisen luona majoittumiseen on käyttää sohvasurffaus-nettisivustoa.
Couchsurfing-nettisivusto tarjoaa reissaajalle ja paikalliselle ihmiselle mahdollisuuden kohdata ja jakaa kulttuurillisia elämyksiä toistensa kanssa. Kirsikkana kakun päällä majoittuminen on ilmaista eikä asumisesta näin ollen tule reissaajalle mitään kustannuksia. Toki kotimaahan palattua on mukava, kun laittaa hyvän kiertämään ja itse puolestaan majoittaa Suomeen tulevia reppureissaajia. Toinen tapa löytää paikallisia koteja on vain aktiivisesti tutustua uusiin ihmisiin ja ehkä joku ihanuus pyytää sinua tämän kotiinsa vieraakseen. Minä olen suurimman osan reissustani asunut ihmisten kodeissa. Suurimman osan isännistäni ja emännistäni olen löytänyt kadulta, toisen osan olen löytänyt sohvasurffaus-sivustolta ja kolmannen osan paikallisten kavereiden kautta. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei sohvasurffaus tietenkään aina ole riskitöntä, varsinkaan yksin naisena matkustaessa.
Toiseksi suurin menoerä on erilaiset huvittelut ja siirtyminen paikasta A paikkaan B. Monille reissaamisessa on tärkeää erilaisten päihteiden käyttö. Itselläni päihteet eivät onneksi aiheuta kustannuksia, sillä alkoholin käytön olen toistaiseksi lopettanut kokonaan, tupakkaa en polta ja muut pään sekoittajat eivät vain ole saaneet jalansijaa elämästäni. Muut huvitukset ja päivän aktiviteetit ovat lähinnä olleet ilmaisia. Pidän erilaisista luontokohteista, heimojen rituaaleista, kulttuurista ja upeista maisemista. Tanssijalan vipattaessa käyn mielummin kotikekkereissä kuin baarissa. Auringonotto ja uiminen taas ovat ilmaista touhua. Siirtymiset olen hoitanut lähinnä liftaamalla. Israelissa liftaaminen on helppoa ja ilmaista. Egyptissä vaikeusaste hieman kohoaa ja välillä kyydistä pyydetään hieman rahaa, mikä on tietysti ihan fine. Sudanissa liftaaminen taas on yhtä helppoa kuin Israelissa jännitystason toki noustessa välillä vähän liiankin korkealle. Onneksi adrenaliini vain saa tuntemaan itsensä kuin olisi elämänsä elossa!
En ole tällä puolen vuoden reissullani suunnitellut tai kontrolloinut rahani käyttöä juuri lainkaan, sillä olen tiennyt, ettei Afrikassa tavalliseen arkielämiseen paljoa rahaa saa kulumaan. Päinvastoin. Olen ostanut kaiken, minkä olen halunnut enkä ole pihistellyt asioista juuri ollenkaan. En ole elänyt epätoivoisesti köyhyysrajan alapuolella, vaan olen nauttinut kaikesta ihan satasella. Olenkin tähän postaukseen koonnut puolen vuoden matkabudjettini kaikki kulut yhteenlaskettuna. Arvot saattavat heitellä euroilla, mutta kokonaissumma kuitenkin täsmää verkkopankkini tilinauhan kanssa. Puolen vuoden reppureissuni kokonaiskustannukset ovat olleet yhteensä 2321 euroa. Tämän summan lisäksi matkalla on tullut tehtyä pienimuotoisia lahjoituksia sekä ostettua uusi kamera vanhan hajottua. Näitä en ole laskenut kokonaissummaan mukaan, sillä vakuutusyhtiö luultavasti korvaa hajotetun kamerani. Lahjoitukset eivät ole olleet pakollisia menoja, mutta niistä saa aina itselleen ja toiselle hyvän mielen!
- Viisumit (8 maata, Lähi-Itä ja Afrikka): noin 245e
- Erilaiset luvat (rekisteröityminen, valokuvauslupa, maasta poistumisverot): noin 50e
- Ruoka: noin 601e
- Majoitukset: noin 260e
- Siirtymiset; lyhyet ja pitkät matkat bussilla/taksilla: noin 220e
- Hygieniatuotteet: 30e
- Lääkärikulut: 10e
- Lennot: 455e
- Maksulliset aktiviteetit (psykebileet, ashram, auton vuokraus, aavikko, nudistifestivaalit, kalliokiipeily, safari, laitesukellus, rantaloma, tanssitunti, henkivartijat): noin 450e
Puolen vuoden pituiseen matkaan riittää siis aivan hyvin 2400 euroa ja lisäksi muutama satanen paluulentolippuun, jonka hinta tietysti riippuu ihan täysin siitä, mistä päin maailmaa on takaisin kotimaahansa lentämässä. Täytyy myös huomioida, että vakuutusta, matkavarusteita tai rokotuksia en ole tähän summaan laskenut mukaan. Onneksi monet rokotukset ovat elinikäisiä tai useita vuosia kestäviä, joten joka kerta reissuun lähtiessä ei tarvitse näitä kalliita rokotuksia pistellä. Minä en esimerkiksi joutunut mitään lääkkeitä tai rokotuksia tätä reissua varten ottamaan, kun edellisen reissun rokotukset ovat edelleen voimassa. En joutunut myöskään tekemään mitään suuria varustehankintoja, kun edellisen reissun varusteet ovat vielä ihan käyttökelpoisia. Matkan varrella minulle lahjoitettiin teltta ja makuupussi, jotka olen jo tavaran paljouden takia lahjoittanut eteenpäin seuraaville seikkailijoille.
Puolen vuoden matkakustannuksista päätellen voisi sanoa, että vuoden pituiselle reppureissulle tarvitaan noin 5000 euroa. Tähän summaan on sisällytetty 500 euroa maksava paluulentolippu. Tätä minun arvioimaa summaa pienemmällä budjetilla tulisi myös aivan varmasti pärjäämään, sillä vietin Israelissa 43 päivää ja Israelin korkea hintataso nostaa huomattavasti reissuni kokonaiskustannuksia. Vietin myös suurimman osan ajastani Afrikassa, jossa viisumit ovat yllättävän kalliita verrattuna edullisiin Aasian maiden viisumeihin tai ilmaisiin Etelä-Amerikan valtioiden viisumeihin. Matkareittini huonon suunnittelun vuoksi jäin jumiin ja jouduin käyttämään kertaalleen lentokonetta, jonka kustannukset nostavat myös reippaasti matkabudjettiani.
Halvin tapa matkustaa on asua vain yhdessä ja samassa maassa ilman, että reissaa ympäri ämpäri uusissa maissa. Yksi myös edullinen tapa matkustaa on tehdä vapaaehtoistyötä, jossa järjestö tai yritys maksaa ruuat ja majoituksen. Tällöin rahaa menee ainoastaan lentolippuihin ja ylimääräisiin retkiin sekä huvitteluihin paikan päällä. Vapaaehtoistyöhön täytyy tietysti sitoutua ja olla oikeasti motivoitunut työntekoon ja auttamiseen. Vaikka reissuun pystyy lähtemään pienellä budjetilla, kannattaa säästössä kuitenkin olla enemmän rahaa kuin mitä on matkalla suunnitellut käyttävänsä. Minulla on tallessa aina pahan päivän varalle isokin summa rahaa, sillä koskaan ei voi tietää, jos vaikka sairastuu tai joutuu onnettomuuteen eikä vakuutusyhtiö suostu näitä kustannuksia korvaamaan. Epävakailla alueilla matkustaessa on hyvä olla varautunut maan konfliktin pahenemiseen ja näin ollen jo samana päivänä maasta poistumiseen ja kalliin lentolipun ostamiseen.
Reissussa ei ole myöskään kiva pihistellä erilaisista kiinnostavista aktiviteeteistä. Kun kerta uudessa maassa on, ei olisi kiva sanoa jollekin houkuttelevalle elämykselle tai aktiviteetille ei, ainoastaan sen aiheuttamien kustannusten takia. Nyt kun reppureissaamisen todellinen hintataso on tiedossa, ei tekosyitä reissun väliin jättämiseen enää ole, ellei sitten ole jo omia lapsia, mikä tietysti tekee pidemmälle reppureissulle lähtemisen hieman hankalammaksi. Ota riski. Astu mukavuusalueesi ulkopuolelle. Lopeta työsi. Myy tavarasi. Osta yksisuuntainen lentolippu. Tee unelmistasi totta.