Tässä taas pikaisesti tiivistelmää minun kuukaudestani Egyptissä! Kairossa asuin kahdessa eri perheessä vähän yli kahden viikon ajan. Kairosta en onnistunut Sudanin viisumia saamaan Kairon Suomen konsulaatin joustamattomuuden vuoksi. Jouduin Kairosta tulla etelä-Egyptiin hakemaan Sudanin viisumiani. Kävin konsulaatissa yhteensä neljä kertaa ja joka kerralla minulle kerrottiin joku tekosyy, miksi viisumini ei ollut vielä valmistunut. Neljännen kerran jälkeen vihdoin sain Sudanin leiman passiini ja voin nyt siirtyä rauhallisin mielin kohti Sudania. Olen kuitenkin koko reissun ajan mennyt sieltä, mistä turistit eivät yleensä mene ja aionkin mennä tavaralaivalla niiliä pitkin Sudaniin. Seuraava tavaralaiva lähtee tämän viikon sunnuntaina, joten vielä täytyy odotella Egyptin puolella viikon verran. Suomessa minun pääni olisi kyllä räjähtänyt vähintään kolmeen kertaan tällaiseen odotteluun ja tekosyiden esittämiseen viisumin saannin viivästyttämiseksi. Onneksi olen joka päivälle jotain tekemistä keksinyt eikä aika ole käynyt pitkäksi. Päinvastoin. Olen päässyt ikimuistoisille seikkailuille ympäri Egyptin!
Kairossa ollessani osallistuin ahkerasti paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan. Pääsin taas sellaiselle tutkimusmatkalle, että oksat pois! Löysimme avustustyöntekijän kanssa kairon kaatopaikan takaa kuopasta uuden kylän, jota ei edes ole karttaan merkitty. Noin kahden sadan ihmisen yhteisö elää jätekasassa ja syövät jätteisiin heitettyjä ruuantähteitä. Yhteisö on elänyt näin jo kymmenisen vuotta. Lapset eivät käy koulua vaan kaikki päivät menevät ruuan etsimiseen ja jätekasassa leikkimiseen. Kukaan ei kylästä ole tiennyt, mutta nyt kylän löydyttyä yrittää paikallinen avustusjärjestö saada tälle mahdollisuuksien mukaan apua. Kävin samaisen avustustyöntekijän kanssa kairon hautausmaalla, jota asuttaa tuhannet köyhät ihmiset. Ihmiset elävät hautakammioissa ruumiiden kanssa, kun ei ole varaa asua muualla. Yhdessä hautakammiossa voi olla kymmeniä ruumiita haudattuna. Kairon seikkailuista paikallisten kanssa juteltuani kaikki ovat pitäneet minua ihan hulluna. Kuulemma poliisitkaan eivät uskalla näille alueille mennä. Ihan kiva, kun vasta jälkeenpäin minulle kerrotaan paikkojen todellisesta turvallisuustilanteesta haha. Kairossa opiskelin myös ahkerasti arabian kieltä ja Islam-uskontoa. Olen nyt lukenut puolet koraanista ja mielipiteeni tästä uskonnosta on muuttunut paljon positiivisempaan suuntaan!
Kairosta siirryin Aswaniin hakemaan Sudanin viisumiani ja tutustuin samalla paikalliseen kulttuuriin muutamissa perheissä vieraillessani. Kaikki perheet ja ihmiset, joiden kanssa olen Egyptissä viettänyt aikaa olen löytänyt joko kadulta tai sohvasurffaus-nettisivulta. Suurimpaan osaan olen kuitenkin törmännyt kadulla ja olen jutteluiden päätteeksi saanut heidän luotaan majapaikan. Olen viettänyt ainoastaan yhden yön hotellissa. Viisumini valmistumista odotellessani päätin lähteä kartalla ylöspäin “upper egyptiin”. Lähdin matkaan pakettiautosta rakennetulla bussilla. Pakettiauton kuljettaja kertoi minulle, että poliisit kieltävät turistien liikkumisen pitkän matkan pakettiautobusseilla ja alue, jonne olin menossa on myös turisteilta kiellettyä aluetta. Jouduin siis koko matkan ajan olemaan piilossa rinkkani takana ja huivivaatekerraston alla. Egyptissä on jatkuvasti poliisien tarkastuspisteitä ja aina tarkastuspisteen näkyessä matkustajat ja kuski huusivat minulle “piiloon”! Matka oli todella jännittävä enkä tiennyt yhtään, mitä minulle olisi tapahtunut, jos poliisit olisivat minut bonganneet. Upper egyptissä en viipynyt pitkään, sillä tunsin oloni hieman epävarmaksi. Kaupungista ei edes majapaikkaa löytynyt enkä paikallisen luo olisi uskaltanut mennä, kun ei kerta turisteja täälläpäin saisi näkyä. Siitä sitten lähdin kohti Hurghadaa tavallisella henkilöautolla, jota täälläpäin kutsutaan minibussiksi.
Hurghada oli minun Egyptin reissuni suurin pettymys. Tiesin kaupungin olevan turistimesta ja olin tästä syystä jo hieman varautunut pettymykseen. En kuitenkaan osannut kuvitella, että Hurghadan paikalliset ihmiset voisivat olla niin tökeröitä. Liioittelematta jokainen paikallinen, johon tutustuin pyysi harrastaa seksiä kanssani. Pahin oli noin kuusikymppinen setä, joka alkoi hinkata kikkeliään minuun minun sovittaessani mekkoa. Anteeksi mitä?!! Hurghadasta ei jäänyt paljoa käteen ja reissuni jäikin lyhyeen kahden päivän pituiseen visiittiin. Hurghadasta lähdin takaisin kohti Aswania. Minun piti alunperin saada Sudanin viisumini torstaina, mutta viisumin saanti siirtyi taas sunnuntaihin. Etsin siis kadulta taas uuden ihmisen, joka pyysi minua tämän vieraakseen kotiinsa. Egyptiläisille vieraat ovat kuin Allahin siunaus ja siksi hostperheitä onkin helppo kadulta randomisti löytää.
Siirryin viime perjantaina kadulla tapaamani miehen kotiin Sudanin ja Egyptin rajalle. Kukaan perheessä ei puhunut englantia, joten minun täytyi ottaa todellinen arabiakorttini käyttöön. Pelkän arabian-kielen käyttö oli erittäin haastavaa ja kommunikointi perheen kanssa jäikin hyvin pinnalliseksi. Perhe kuuluu nubian-heimoon ja olikin jännä tutustua aitoon heimoelämään näinkin autenttisissa olosuhteissa. Jo alusta asti minulla oli fiilis, että perheen isäntä yrittää saada minusta itselleen kolmatta vaimoa. Hänellä siis kaksi vaimoa oli jo entuudestaan ja puhui siihen tapaan, että eurooppalainen vaimo voisi olla seuraava. Sainkin jo lauantaina alkuillasta todellisen kosintapyynnön eikä kosinta todellakaan tullut yllätyksenä. Minä tietysti vastasin kohteliaasti kieltävästi. Yritin jotain selittää, että pitkän välimatkan takia suhde ei tulisi toimimaan. Mies kertoi, että hän voisi tulla aina kesäksi Suomeen minun luokseni ja taas talvella palata Egyptiin toisten vaimojensa luokse. Ei kuitenkaan ihan minuun uponnut eikä naimakauppoja tästä näin ollen syntynyt.
Kosintapyynnön jälkeen beduiiniystäväni lähetti minulle liitetiedoston whatsupissa. Avasin liitteen ja liitteestä paljastui edestakaiset lennot Siinain niemimaalle ja takaisin etelä-Egyptiin. En voinut aluksi uskoa sitä todeksi. Miten voi puoliksi ventovieras ostaa toiselle lentoliput vain sen takia, että tämän ei tarvitsisi odotella Sudaniin pääsyä yhdessä ja samassa paikassa. Olen aikaisemmin kertonut ystävälleni, että pidin Beduiinien rauhaisasta elämästä aavikolla ja voisin million tahansa palata aavikolle takaisin. Ystäväni päätti sitten yllättää ja tuosta noin vaan ostaa pienillä tuloillaan minulle edestakaiset lentoliput. Ihan uskomatonta! Täällä aavikkomaassa sitä sitten taas ollaan! Tänään kävimme moottoripyöräilemässä vuorilla ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni naku-uinnilla muslimivaltiossa haha. En olisi koskaan uskonut moisen olevan mahdollista! Ihan mahtavaa, kun täällä ei tarvitse vartaloaan piilotella. En ole kuukauteen vartaloani nähnyt alasti muuta kuin pikaisesti kylmässä suihkussa. Minulla on suoraan sanottuna ollut ikävä omaa vartaloani haha! Tämä holiday from holiday tuli kyllä niin tarpeeseen ja juuri sopivaan aikaan.
Kuullaan taas pian! Namaste.
