Monthly Archives

marraskuu 2016

Kolme kuukautta lähi-Idässä

Tässä taas pikaisesti tiivistelmää minun kuukaudestani Egyptissä! Kairossa asuin kahdessa eri perheessä vähän yli kahden viikon ajan. Kairosta en onnistunut Sudanin viisumia saamaan Kairon Suomen konsulaatin joustamattomuuden vuoksi. Jouduin Kairosta tulla etelä-Egyptiin hakemaan Sudanin viisumiani. Kävin konsulaatissa yhteensä neljä kertaa ja joka kerralla minulle kerrottiin joku tekosyy, miksi viisumini ei ollut vielä valmistunut. Neljännen kerran jälkeen vihdoin sain Sudanin leiman passiini ja voin nyt siirtyä rauhallisin mielin kohti Sudania. Olen kuitenkin koko reissun ajan mennyt sieltä, mistä turistit eivät yleensä mene ja aionkin mennä tavaralaivalla niiliä pitkin Sudaniin. Seuraava tavaralaiva lähtee tämän viikon sunnuntaina, joten vielä täytyy odotella Egyptin puolella viikon verran. Suomessa minun pääni olisi kyllä räjähtänyt vähintään kolmeen kertaan tällaiseen odotteluun ja tekosyiden esittämiseen viisumin saannin viivästyttämiseksi. Onneksi olen joka päivälle jotain tekemistä keksinyt eikä aika ole käynyt pitkäksi. Päinvastoin. Olen päässyt ikimuistoisille seikkailuille ympäri Egyptin!

P1010158

Kairossa ollessani osallistuin ahkerasti paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön toimintaan. Pääsin taas sellaiselle tutkimusmatkalle, että oksat pois! Löysimme avustustyöntekijän kanssa kairon kaatopaikan takaa kuopasta uuden kylän, jota ei edes ole karttaan merkitty. Noin kahden sadan ihmisen yhteisö elää jätekasassa ja syövät jätteisiin heitettyjä ruuantähteitä. Yhteisö on elänyt näin jo kymmenisen vuotta. Lapset eivät käy koulua vaan kaikki päivät menevät ruuan etsimiseen ja jätekasassa leikkimiseen. Kukaan ei kylästä ole tiennyt, mutta nyt kylän löydyttyä yrittää paikallinen avustusjärjestö saada tälle mahdollisuuksien mukaan apua. Kävin samaisen avustustyöntekijän kanssa kairon hautausmaalla, jota asuttaa tuhannet köyhät ihmiset. Ihmiset elävät hautakammioissa ruumiiden kanssa, kun ei ole varaa asua muualla. Yhdessä hautakammiossa voi olla kymmeniä ruumiita haudattuna. Kairon seikkailuista paikallisten kanssa juteltuani kaikki ovat pitäneet minua ihan hulluna. Kuulemma poliisitkaan eivät uskalla näille alueille mennä. Ihan kiva, kun vasta jälkeenpäin minulle kerrotaan paikkojen todellisesta turvallisuustilanteesta haha. Kairossa opiskelin myös ahkerasti arabian kieltä ja Islam-uskontoa. Olen nyt lukenut puolet koraanista ja mielipiteeni tästä uskonnosta on muuttunut paljon positiivisempaan suuntaan!

P1010132

Kairosta siirryin Aswaniin hakemaan Sudanin viisumiani ja tutustuin samalla paikalliseen kulttuuriin muutamissa perheissä vieraillessani. Kaikki perheet ja ihmiset, joiden kanssa olen Egyptissä viettänyt aikaa olen löytänyt joko kadulta tai sohvasurffaus-nettisivulta. Suurimpaan osaan olen kuitenkin törmännyt kadulla ja olen jutteluiden päätteeksi saanut heidän luotaan majapaikan. Olen viettänyt ainoastaan yhden yön hotellissa. Viisumini valmistumista odotellessani päätin lähteä kartalla ylöspäin “upper egyptiin”. Lähdin matkaan pakettiautosta rakennetulla bussilla. Pakettiauton kuljettaja kertoi minulle, että poliisit kieltävät turistien liikkumisen pitkän matkan pakettiautobusseilla ja alue, jonne olin menossa on myös turisteilta kiellettyä aluetta. Jouduin siis koko matkan ajan olemaan piilossa rinkkani takana ja huivivaatekerraston alla. Egyptissä on jatkuvasti poliisien tarkastuspisteitä ja aina tarkastuspisteen näkyessä matkustajat ja kuski huusivat minulle “piiloon”! Matka oli todella jännittävä enkä tiennyt yhtään, mitä minulle olisi tapahtunut, jos poliisit olisivat minut bonganneet. Upper egyptissä en viipynyt pitkään, sillä tunsin oloni hieman epävarmaksi. Kaupungista ei edes majapaikkaa löytynyt enkä paikallisen luo olisi uskaltanut mennä, kun ei kerta turisteja täälläpäin saisi näkyä. Siitä sitten lähdin kohti Hurghadaa tavallisella henkilöautolla, jota täälläpäin kutsutaan minibussiksi.

P1010311

Hurghada oli minun Egyptin reissuni suurin pettymys. Tiesin kaupungin olevan turistimesta ja olin tästä syystä jo hieman varautunut pettymykseen. En kuitenkaan osannut kuvitella, että Hurghadan paikalliset ihmiset voisivat olla niin tökeröitä. Liioittelematta jokainen paikallinen, johon tutustuin pyysi harrastaa seksiä kanssani. Pahin oli noin kuusikymppinen setä, joka alkoi hinkata kikkeliään minuun minun sovittaessani mekkoa. Anteeksi mitä?!! Hurghadasta ei jäänyt paljoa käteen ja reissuni jäikin lyhyeen kahden päivän pituiseen visiittiin. Hurghadasta lähdin takaisin kohti Aswania. Minun piti alunperin saada Sudanin viisumini torstaina, mutta viisumin saanti siirtyi taas sunnuntaihin. Etsin siis kadulta taas uuden ihmisen, joka pyysi minua tämän vieraakseen kotiinsa. Egyptiläisille vieraat ovat kuin Allahin siunaus ja siksi hostperheitä onkin helppo kadulta randomisti löytää.

P1010382

Siirryin viime perjantaina kadulla tapaamani miehen kotiin Sudanin ja Egyptin rajalle. Kukaan perheessä ei puhunut englantia, joten minun täytyi ottaa todellinen arabiakorttini käyttöön. Pelkän arabian-kielen käyttö oli erittäin haastavaa ja kommunikointi perheen kanssa jäikin hyvin pinnalliseksi. Perhe kuuluu nubian-heimoon ja olikin jännä tutustua aitoon heimoelämään näinkin autenttisissa olosuhteissa. Jo alusta asti minulla oli fiilis, että perheen isäntä yrittää saada minusta itselleen kolmatta vaimoa. Hänellä siis kaksi vaimoa oli jo entuudestaan ja puhui siihen tapaan, että eurooppalainen vaimo voisi olla seuraava. Sainkin jo lauantaina alkuillasta todellisen kosintapyynnön eikä kosinta todellakaan tullut yllätyksenä. Minä tietysti vastasin kohteliaasti kieltävästi. Yritin jotain selittää, että pitkän välimatkan takia suhde ei tulisi toimimaan. Mies kertoi, että hän voisi tulla aina kesäksi Suomeen minun luokseni ja taas talvella palata Egyptiin toisten vaimojensa luokse. Ei kuitenkaan ihan minuun uponnut eikä naimakauppoja tästä näin ollen syntynyt.

IMG-20161023-WA0000

Kosintapyynnön jälkeen beduiiniystäväni lähetti minulle liitetiedoston whatsupissa. Avasin liitteen ja liitteestä paljastui edestakaiset lennot Siinain niemimaalle ja takaisin etelä-Egyptiin. En voinut aluksi uskoa sitä todeksi. Miten voi puoliksi ventovieras ostaa toiselle lentoliput vain sen takia, että tämän ei tarvitsisi odotella Sudaniin pääsyä yhdessä ja samassa paikassa. Olen aikaisemmin kertonut ystävälleni, että pidin Beduiinien rauhaisasta elämästä aavikolla ja voisin million tahansa palata aavikolle takaisin. Ystäväni päätti sitten yllättää ja tuosta noin vaan ostaa pienillä tuloillaan minulle edestakaiset lentoliput. Ihan uskomatonta! Täällä aavikkomaassa sitä sitten taas ollaan! Tänään kävimme moottoripyöräilemässä vuorilla ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni naku-uinnilla muslimivaltiossa haha. En olisi koskaan uskonut moisen olevan mahdollista! Ihan mahtavaa, kun täällä ei tarvitse vartaloaan piilotella. En ole kuukauteen vartaloani nähnyt alasti muuta kuin pikaisesti kylmässä suihkussa. Minulla on suoraan sanottuna ollut ikävä omaa vartaloani haha! Tämä holiday from holiday tuli kyllä niin tarpeeseen ja juuri sopivaan aikaan.

Kuullaan taas pian! Namaste.

Miltä friteeratut aivot maistuvat?

Eilinen ateriani koostui lehmän maksasta ja aivoista. En ole koskaan edes maksaa syönyt, paitsi maksalaatikon muodossa -aivoista nyt puhumattakaan. En ollut koskaan edes ajatellut maistavani aivoja. Sen verran kuvottavalta ajatukselta toisen mielen ja ajatuksien syöminen kuulostaa. Egyptissä maksa ja aivot ovat kuitenkin suurta herkkua ja olisin jäänyt paljosta paitsi, jos olisin jättänyt näiden herkkujen maistamisen väliin. Egyptistä löytyy useita eläinten sisäelimiin erikoistuneita ravintoloita ja pikkukojuja. Niin suuresti näistä vieraista eläinten osista pidetään.

Yleensä olen syönyt ruokaa kadulta ja kaikkein himmeimmistä kojuista, mutta minulla ei yksinkertaisesti rohkeutta riittänyt aivojen syömiseen kadulta. Kukapa sen tietäisi, jos aivot olisivatkin vaikka ihmisen tai koiran. Kaikkea täällä kuitenkin rahan eteen tehdään ja katukoiria ja kissoja on kuitenkin tuhansittain. Halusin siis mennä ”hienompaan” räkälään, jossa voisin turvallisin mielin maistaa näitä houkuttelevia ruokapaloja. Tilasimme friteeratun aivoleivän, maksaleivän ja aivokastikkeen. Aivot olisi voinut tilata myös sellaisenaan ilman, että niitä olisi mitenkään murskattu, mutta tähän en yksinkertaisesti vain kyennyt. Monet imevät pillillä aivoista nestettä, mutta ajatus tästä sai minut vain kakomaan.

Ateriamme tultua pöytään, pojat ottivat aivokimpaleet käteensä kuin vanhat tekijät ja alkoivat popsia aivoja muina miehinä. Minulla meni jo viisi minuuttia pelkästään friteerattujen aivojen nuuhkimiseen. Minua kuvotti. Päätin siis aloittaa maksaleivällä. Mietin hetken, otin syvään henkeä ja laitoin maksapalan suuhuni. Maksa maistui yllättävän hyvältä. Oli aivan kuin olisin syönyt naudan jauhelihaa. Yritinkin uskotella itselleni, että tämä on vain jauhelihaa, vaikka välillä mieleni lähtikin harhailemaan alkoholisteissa ja näiden rasvamaksoissa. Onneksi eläimet eivät kuitenkaan alkoholia juo, vaikka mistä sitäkään tietää. Egyptistä löytyy mitä kummallisimpia asioita.

Seuraavaksi oli vuorossa aivot. Minua kuvotti, ällötti ja oksetti. En meinannut pystyä tätä edes maistamaan. Pojat olivat syöneet ateriansa jo aikapäiviä sitten. He odottivat innoissaan minun reaktiotani aivojen mausta. Ravintolan työntekijätkin vilkuilivat keittiön puolelta ja hihittelivät keskenään. Paineet olivat siis kovat haha. Otin aivokimpaleleivän käteeni, suljin silmäni ja yritin ajatella taas naudan jauhelihaa. Olin valmistautunut haukkaamaan aivoista kuin lihasta. Ajattelin, että friteeratut aivot olisivat sitkeää. Friteerattujen aivojen koostumus yllätti minut kuitenkin ihan täysin. Koostumus oli kuin hyytelön ja vaahtokarkin yhdistelmä. Maku oli kuitenkin samankaltainen kuin maksan. Friteerauksen sisältä paljastui vaahtokarkin näköinen hyytelökasa, jonka olisi saanut murskaantumaan ihan pelkästään huulilla näykkäämällä.

Koostumus oli sellainen mitä biologian oppikirjat opettavatkin. Maku oli vielä ihan siedettävä, mutta koostumuksen vuoksi en saanut itselleni edes valehdeltua, että tämä on vain naudan jauhelihaa. Jokainen haukkaisu paljasti kyseessä olevan aivot ja jokainen haukkaisu muistutti minua leikkaussaliharjoittelun aivokirurgisista operaatioista. En suoraan sanottuna nauttinut tästä kulttuurillisesta makuelämyksestä lainkaan. Jokaisen haukkaisun välissä mietin jo luovuttavani, mutta jotenkin sain itseni psyykattya syömään koko leivän, vaikka tähän tuntuikin menevän ikuisuus. Sinne lopulta meni jokaista murusta myöden ja lautanen paistoi tyhjyyttään. Alimmasta kuvasta kuitenkin huomaa, että murskattuun aivokastikkeeseen pokkani ei enää riittänyt. Eiköhän yhdet aivot per päivä ole jo ihan tarpeeksi, vaikka tuskin tulen enää tämän jälkeen aivoihin edes koskemaan muuta kuin korkeintaan leikkaussalissa kirurgin pikku apulaisena.

P1010258

P1010261

Olisiko nyt hyvä aika tehdä älykkyysosamäärätesti, kun kerta aivokapasiteettini kasvoi kaksinkertaiseksi?

Kaksi kuukautta Lähi-idässä

Olen nyt ollut reissun päällä tasan kaksi kuukautta. Aloitin reissun Israelista parhaan Australianaikaisen ystäväni kanssa. Ensimmäisenä iltana tapasimme baarissa ihmisiä, jotka kertoivat meille underground-bileistä Israelin Negeven aavikolla. Seuraavana päivänä olimmekin matkalla aavikolle, jossa vietimme kaksi päivää trance-musiikin maailmassa. Seuraavaksi lähdimme liftaten kohti Jerusalemia. Vietimme Jerusalemissa pari päivää, jonka jälkeen teimme muutaman muun saksalaisen kanssa roadtripin kuolleelle merelle ja vaellusmatkan Israelin kansallispuistoon. Tämän jälkeen meidän tiemme erosivat. Minä halusin mennä Golanin kukkuloille, mutta Benkku halusi mennä takaisin aavikolle tutustumaan Kibbutz-elämään. Matkallani Golanin kukkuloille pysähdyin mielenkiintoisissa kohteissa, sohvasurffasin ja seuraavina päivinä taas liftasin kohti Golanin kukkuloita. Matkan varrella pysähdyin Nasaretissa, jossa teinipojat lähestulkoon ryöstivät minut.

P1010254

Patikoimassa Israelin kansallispuistossa.

Golanin kukkuloilla asuin viikon Juutalaisessa perheessä. Tapasin perheen juutalaisen pojan Jerusalemissa ja hän pyysi minua vierailemaan kotonaan. Viikon aikana autoin perhettä puutarha-askareissa ja heidän marjatilojen kunnossapidossa. Perhe asuu aivan Syyrian ja Israelin rajalla, joten pommien kajahtelut kaikuivat asunnon sisälle asti. Tulitauon aikana pommeja saattoi parhaimmillaan kuulua 20 tunnissa. Välillä pommeja tippuu myös Israelin puolelle ja siksi pommisuojia löytyikin jokaisesta kylästä. Viikon aikana pommien ääniin ehti tottua eikä niihin enää kiinnittänyt viimeisenä päivänä edes huomiota. Viikon aikana sain Syyrian tilanteesta kattavan kuvan ja menetin hetkeksi uskon koko yhteiskuntaan. Laitoin työhakemuksen Amerikkalaisen järjestön kautta Syyrian kenttäsairaalaan, mutta en ole vielä tänäkään päivänä saanut minkäänlaista vastausta takaisin.

P1010097

Edessä avautuva Syyria.

Viikon aikana pääsin myös Druse-uskontokunnan häihin, jonkalaista mahdollisuutta harvemmin tulee elämässä vastaan. Golanin kukkuloiden jälkeen lähdin taas peukalokyydillä Lebanonin rajan ja Israelin länsirannan kautta kohti Tel Aviv:ia. Yritin sohvasurffata, mutta kaikki vain halusivat seksiä. Jouduinkin lopulta yöpymään hostellissa. Tel Aviv:ista lähdin taas liftaten kohti Palestiinaa. Menin moikkaamaan vanhaa Palestiinalaista ystävääni ja tämän perhettä. Tapasimme seitsemän vuotta sitten jenkeissä ja olimme kuin paita ja peppu koko vaihto-oppilasvuoden ajan. Kumpikaan ei ollut muuttunut miksikään, sillä juttu luisti taas aivan kuin ennen vanhaan. Palestiinassa vietin vajaa viikon ja tutustuin Israelin ja Palestiinan välisiin suhteisiin. Täytyy myöntää, että en vieläkään koko monimutkaista historiaa ole ihan täysin sisäistänyt. Voiko millään toisella valtiolla olla yhtä kirjavaa historiaa kuin Israelilla?

P1010078

Golanin kukkuloiden kasvimaalla.

Palestiinasta matkani jatkui kohti Negeven aavikkoa. Benkku lähetti minulle viestin, että täällä on nakufestarit, joihin meidän on ihan pakko osallistua. Olin tietysti heti ihan messissä valmiina heittämään vaatteet rannalle ja paljastamaan rusketusraidat. Nakufestarit osoittautuivat yhdeksi isoksi orgiaksi enkä ole koskaan elämässäni nähnyt livenä yhtä paljon seksiä. Opin seksuaalisuuden saloista lisää, tulin omassa vartalossani itsevarmemmaksi ja koin nautinnollisia hetkiä hiekkamaan yllä. Festivaalien jälkeen päätin jäädä Kibbutziin vielä pidemmäksi aikaa rauhoittumaan ja tutustumaan tähän ainutlaatuiseen elämäntyyliin. Asuin Kibbutzissa yhteensä kolme viikkoa, valaistuin ja koin uudestisyntyneeni. Loin ystävyyssuhteita, jotka toivottavasti tulevat kestämään lopunelämääni. Osallistuin spirituaaliseen nimiseremoniaan ja yhdessä Guruni kanssa päädyimme valitsemaan uudeksi nimekseni Deva Aditi, joka tarkoittaa vapautta. Nimiseremonia oli yksi elämäni maagisimmista kokemuksista eikä sen tuomia tunteita pysty sanoin kuvailemaan.

Nudist festival2

Negeven aavikon nudistifestivaalit.

Negeven aavikolta liftasin Eilattiin, josta kävin hakemassa Egyptin viisumini. Eilatissa taas sattui ja tapahtui. Ensin minulle tarjottiin rahaa seksistä, tarjousta tietenkään vastaanottamatta. Tämän jälkeen jouduin homppeleiden nudistirannalle ja kaiken kohokohdaksi päädyin pornokuvaajaksi. En oikein tiedä, miten siihen tilanteeseen jouduin, mutta yhtäkkiä vain havahduin olevani kuvaamassa miestä tämän tunkiessa työmaalapiota pyllyynsä jalat taivasta kohti levällään. Se ainakin tuli selväksi, että homoporno ei ole kaikkia varten. Ehkä shokeeraavin tilanne pitkään aikaan. Eikä tässä vielä kaikki. Meinasin illalla jäädä tyhjän päälle, kun kaikki hostellit olivat täyteen buukattuja Israelilaisen lomapäivän vuoksi. Minut kuitenkin pelasti paikallinen rannalla tapaamani mies, joka pyysi minua tämän luokse sohvasurffaamaan. Huonoista kokemuksistani huolimatta tämä tyyppi onneksi osoittautui kunnolliseksi herrasmieheksi enkä joutunut taas miljoonatta kertaa käydä sitä samaa ”miksi en harrasta kanssasi seksiä” -keskustelua läpi.

P1010386

Eilatin upea auringonlasku.

Israelista lähdin Egyptiin kaksi ja puoli viikkoa sitten. Tapasin Siinain niemimaalla beduiinipojan ja hyppäsin tämän matkaan kohti aavikkoa. Olin aavikolla viikon beduiinikylässä ja tein kahden päivän mittaisen tourin kahden beduiinimiehen kanssa. Kalliokiipeilimme ja kävimme katsomassa erilaisia aavikon maisemia. Aavikolta palattuani muutin viikoksi beduiinimiehen luokse asumaan. Viikon aikana kävin laitesukeltamassa, snorklaamassa, beduiinien paratiisilaguunilla, ajamassa moottoripyörällä pitkin autioita rantoja, tutkimusmatkailemassa, uimassa ja tanssimassa. Kahdessa viikossa opiskelin myös ahkerasti arabian kieltä ja tällä hetkellä small-talk onnistuu jo sujuvasti. Arabian kieli tulee olemaan hyödyllinen monissa arabianmaissa reissatessani ja myös muualla maailmalla pakolaisvirran vuoksi.

P1010667

Siinain niemimaan aavikolla.

Torstaina tulin bussilla Siinain niemimaan läpi Kairoon. Bussimatka kesti kymmenisen tuntia. Tapasin sohvasurffausisäntäni ja muutin tämän luokse muutamaksi päiväksi asumaan. On ollut hienoa päästä tutustumaan muslimiperheen arkielämään ja päästä kumoamaan ennakkokäsityksiäni tästä uskonlahkosta. Juhlimme perjantaina Egyptiläistä ystävänpäivää ja tutustuin ihaniin uusiin Egyptiläisiin ihmisiin. Lauantaina lähdin paikallisen vapaaehtoistyöntekijän mukaan tutustumaan Kairon slummeihin ja auttamaan muutamia ihmisiä mahdollisuuksieni mukaan. Valitettavasti monet ihmiset tarvitsevat lääkkeellistä tai kirurgista apua eikä sairaanhoitaja pysty näin terveysvinkeillään auttamaan. Ainut, mikä heidät voi pelastaa on raha. Slummikiertueella tapasin myös kymmeniä nuoria 15-17-vuotiaita tyttöjä, joiden vanhemmat ovat pakottaneet heidät avioliittoon. Tytöt ovat tunteneet miehet pari päivää, jonka jälkeen hääpäivä on ollut jo tiedossa. Monet näistä liitoista päättyvät tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan.

P1010613

Läpi Siinain niemimaan.

Eilen kävin Sudanin konsulaatissa kysymässä viisumia ja viisumihakemukselleni näytettiin vihreää valoa Israelin leimasta huolimatta. Olin niin huojentunut. Olenkohan ensimmäinen ihminen koko maan päällä kenellä tulee olemaan Sudanin ja Israelin viisumi samaan aikaan passissa? Viisumin saaminen ei kuitenkaan vielä ole varmaa, sillä jouduin käydä Egyptin Suomen konsulaatissa pyytämässä kutsukirjettä Sudaniin, jonka Sudanin konsulaatti Suomen konsulaatilta vaatii. Puhelimen toisessa päässä oli kuitenkin epämiellyttävän oloinen konsultti eikä hän minulle kutsukirjettä suostunut kirjoittamaan. Kaikenlisäksi viisumi tulee maksaa Amerikan dollareilla eikä egyptissä tällä hetkellä Amerikan dollareita edes Kairon katukaupasta pimeästi ostettuna löydy. Egyptin viisumini menee umpeen viikon päästä, jota ennen minun täytyy päästä maasta pois. Kello tikittää eikä aikaa ole tuhlattavaksi.

P1010038

Sohvasurffausta Israelissa.

Tänään aamulla menin seuraamaan sohvasurffaus-hostini siskon inssiä. Hän on ajanut autoa jo kaksi vuotta, mutta ei ole koskaan omistanut ajokorttia. Tänään hän sitten päätti vihdoin mennä hakemaan ajokortin, minkä tosiaan saa viidentoista minuutin mittaisella ajonäytöllä. Inssin jälkeen tulin sohvasurffaus-isäntäni työpaikalle ja olen yrittänyt kirjoitella muutamia blogipostauksia valmiiksi ja soitellut ympäri Egyptiä viisumiini liittyvistä asioista. Sohvasurffausisäntäni on töissä toimistolla ja onkin ollut hauskaa päästä tutustumaan tavalliseen Egyptiläiseen työpäivään. Tuntuu, että näiden työnteko on lähinnä kahvin juomista ja läpän heittämistä. Rennompaa työpaikkaa saa etsiä! Tällä viikolla ajattelin vielä mennä vapaaehtoistyöntekijän mukaan tutustumaan Kairon tuhansien ihmisten asuttamaan kaatopaikkakaupunkiin. Kaupunki on kirjaimellisesti kaatopaikka, johon egyptin jätteet tuodaan. Ihmiset asuvat jätteiden keskellä ja yrittävät löytää jätteistä käyttökelpoisia yksilöitä.

14962247_10153758725615666_801519285_n

Paljon onnea ajokortista!

Blogin kirjoittaminen on minulle tärkeää. Rentoudun, kun saan kirjoittaa ikään kuin päiväkirjaa ja tallentaa muistoja, joita en välttämättä enää vanhana mummelina tulisi muistamaan. Jostain syystä olen kuitenkin kokoajan kiinni jossain. Lauantainakin lähdin liikenteeseen aamu seitsemältä ja tulin takaisin majapaikalleni yöllä kello yhdeltä. Kävimme Kairon slummeissa paikallisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa ja tästäkin päivästä olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta blogin kirjoittamiseen ei siis kertakaikkiaan tunnu jäävän aikaa. Seuraavaksi olen menossa Sudaniin ja Etiopiaan. Etiopiassa on julistettu yleinen hätätila levottomuuksien johdosta ja valtio on poistanut internetin koko maasta pois käytöstä. Olen hyppinyt Israelinkin kohokohtien yli, joten reissutarinani ei siis tule menemään kronologisessa järjestyksessä. Kirjoitan Israelin jutuista viimeistään sitten, kun jossain kohtaa pääsen asettumaan aloilleni Ugandaan. En tiedä yhtään, miten tiheästi ehdin kirjoittelemaan, mutta yritän ainakin Instagramiin kuvia ehtiä lisäilemään. Minua voi seurata Instagramissa nimellä: venlam4ria. Kuullaan taas pian!

Sydämillä
Deva Aditi