Yli kuukausi Israelin ja Egyptin aavikolla; rauhoittumista, meditointia ja maan tuntemista jalkojen alla. Rauhoittuminen teki minulle hyvää, mutta nyt olen saanut tarpeekseni. Heitin perjantaina lenkkarit jalkaan ja juoksin kymmenen kilometriä niin kovaa, että kaupungin maisemat vain vilisivät silmissäni. Olin täynnä energiaa ja halusin purkaa sen kaiken juoksemalla pois. Lenkin jälkeen laitoin musiikit täysille ja pidin sohvasurffaus-isäntäni luona kunnon yksityisbileet. Tanssin kuin viimeistä päivää enkä säästellyt yhtään energian rippeitäni. Täältä ei valitettavasti tanssibaareja löydy, mutta tällä energiamäärällä olisin ollut ehdottomasti tanssilavan kingi haha.
Beduiini-isäntäni huomasi energiamääräni ja kysyikin, jospa haluaisin seuraavana päivänä lähteä pienelle moottoripyöräajelulle yllätys yllätys takaisin aavikolle. Mielessäni kuulin kuitenkin ainoastaan sanan moottoripyörä ja olin kuin tappina pystyssä valmiina kohti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lähdimme seuraavana aamuna matkaan. Ajoimme Dahabista pohjoiseen päin tavattoman kaunista rantaviivaa pitkin. Pysähdyimme tunnin ajomatkan päässä satamassa, josta pieni moottorivene nappasi meidät moottoripyörineen kyytiin. Moottoripyörän saamiseksi veneeseen tarvittiin kuusi ihmistä. Aika huvittava näkymä. Kuusi miestä yrittää vaivalloisesti nostaa kaksisataa kiloista vonkaletta veneeseen ja meitsi vaan hihittelee ja räpsii kuvia parin metrin päästä. Hups.
Matkustimme moottoriveneellä puolisen tuntia, jonka jälkeen saavuimme jonkinlaiselle saarelle. Saarelle ilmeisesti kulkee myös tie, mutta tietä pitkin matka olisi kestänyt turhan pitkän aikaa eikä tien kunnosta ollut tietoa. Venematkan jälkeen saarelle päästyämme hyppäsimme moottoripyörän selkään ja lähdimme ajamaan kohti tuntematonta. Moottoripyörän selässä viilettäminen on kyllä jotain ihan parasta! Itse en moottoripyörää ole koskaan ajanut, mutta saankin jo ihan tarpeeksi adrenaliinia matkustajan paikalla istuessa. Matkalla huusin kuin innoissaan oleva pikkutyttö! Juuri tätä olin kaivannut. Olin viettänyt kuukauden rauhallisessa ympäristössä. Nyt tarvitsin jotain tujumpaa tavaraa rauhoittumisen vastapainoksi. Mutkittelevalla rantakivikolla dirtbikella ajaminen 80km/h monineen töyssyineen sai minut tuntemaan taas olevani elämäni elossa!
Motskariretken päätteeksi beduiini kavaljeerini ajoi saaren syrjimmälle laidalle, josta avautui upea beduiinien lomaparatiisi. Paikan nimi on blue lagoon ja beduiinit tulevat tänne lomailemaan, uimaan ja kalastamaan silloin kun heitä huvittaa. En olisi voinut unelmoidakaan tällaisen paikan olemassaolosta Egyptissä. Paikka oli kuin suoraan jostain postikortista. Turkoosilla vedellä täytetty tyyni laguuni ja taustalla kohoavat punertavat vuoret. Paikalla ei ollut ketään muita kuin me ja kaksi lomailevaa beduiinia. Beduiinit olivat juuri palanneet kalastamasta ja saimmekin syödä illalliseksi suussa sulavaa tuoretta kalaa. Se olikin sitten ensimmäinen lihanpala melkein kahteen kuukauteen. Maistui muuten hyvältä!
Yövyimme laguunissa kaisloista tehdyssä majassa kaksi yötä ja tänään palasimme takaisin Dahabiin. En olisi voinut parempaa irtiottoa tähän kuukauden pituiselle meditointiputkelle toivoa! Rajansa sitä on kaikella. Rauhoittumisen vastapainoksi tarvitaan välillä vähän actionia, jonka jälkeen voi taas rauhallisin mielin uppoutua kirjan pariin ja nauttia auringon kosketuksesta iholla. Tänään pääsen vielä jakamaan energiaani jonkinlaisissa paikallisissa halloween-kekkereissä. En tiedä yhtään mitä odottaa. En edes tiennyt, että Egyptissä vietetään tätä amerikasta lähtöisin olevaa juhlaa. Pukeudutaan beduiini isäntäni kanssa ristiin. Hän laittaa minun rantamekon ja minä pukeudun beduiinien Tsillabia-kaapuun ja Koufia-päähineeseen. Innolla odotan, mitä beduiinit ovat keksineet pääni ympäri menoksi!
