Olen itkenyt koko illan. Sattuu niin helvetisti. Tuntuu kuin rintaani revittäisiin väkisin ulos hitaasti ja mahdollisimman tuskaisesti. Ihoani viilletään kylmästi auki ja minut hukutetaan omaan vereeni. Tämä on kuin kidutusta. Äsken jopa säikähdin omia ajatuksiani. Harkitsin jo hyppääväni viereiseen lampeen ja hukuttautuvani, jotta pääsisin tästä pahasta olosta lopullisesti eroon. Oloni on sietämätön. Sattuu niin paljon. Haluaisin vain huutaa tyynyyn ja lyödä nyrkeillä seinään. Haluaisin repiä tyynyn ja heittää tyynyn sisälmykset ympäriinsä. Tuntuu niin pahalta ja oksettavalta. Pyörryttää ja heikottaa. Olen vihainen. Olen surullinen. Tunnen kaikkea mahdollista synkkää. Kaikki värit ovat kadonneet. Tuntuu, että hukun omiin kyyneliini. En näe pintaa, vaan minua vedetään syvemmälle pohjaan. En saa happea. Tukehdun.
Sykkeeni kiihtyy. Olen hermostunut, ehkä jopa vähän kiihtynyt. En saa pääni sisällä olevaa sekavaa sähkövirtausmössöä loppumaan. Panikoin. Haluaisin vain juosta niin lujaa kuin mahdollista enkä katsoisi kertaakaan takaisin taakseni. Juoksisin pakoon kaikkea mitä tämän tytön pää ei pysty kestämään. Haluaisin juosta niin pitkään, että en enää pysyisi pystyssä. Niin pitkään, että lopulta vain väsyisin ja tipahtaisin. Tippuisin pohjattoman syvään mustaan kuiluun. Kuiluun, jossa ei olisi mitään värejä eikä ääniä. Tiputus kestäisi pitkään, mutta saisi mieleni rauhoittumaan ja ajattelemaan jotain muuta. En saa itkua loppumaan. Tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälleni ja minä hautautuisin elävältä kaiken raskaan alle.
Koko kroppani tärisee ja kramppaa. Tuntuu kuin olisin saanut yliannostuksen päätä sekoittavista päihteistä. En saa ajatuksenvirtaani loppumaan. Tuntuu kuin pääni sisällä olisi pyörremyrsky, joka heittelee raskaita esineitä minua päin. Pääni on niin täynnä asioita, joita en pysty käsittelemään, että oksensin huoneeni roskikseen. Oksentamisen jälkeen kramppaaminen ja heikotus vain pahenivat. Luulin pyörtyväni huoneeni lattialle. Toivoin sitä. Toivoin pääseväni edes hetkeksi siitä kidutusluolasta pois. En pyörtynyt, vaikka suljin silmäni. Minun oli vain kylmä. Laitoin kunnon vaatekerraston päälleni ja hyppäsin peittojen alle lämpimään roskis sänkyni vieressä. Makasin sängyssä pienessä kippurassa täkkien alla, tyynyä rintaani vasten lujasti ruristaen.
Pahat ajatukset antoivat muutaman sekunnin tauon, jolloin ehdin saamaan järkevistä ajatuksistani otteen. Muistin, miten pääsisin takaisin maan pinnalle. Yritin keskittyä vain ja ainoastaan hengitykseeni. Yritin hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Kaikki fokukseni siirtyi rintakehääni ja kevyeen tunteeseen ilman virratessa keuhkoihin ja täyttäessä ne raikkaalla elämän eliksiirillä. Yritin päästä sisäiseen mielen rauhaan. Sinne pehmoiseen, lämpimään ja turvalliseen paikkaan, minne olen aina meditoimalla päässyt matkustamaan. Laskin nollasta kymmeneen ja kymmenestä nollaan. Hengittelin syvään ja pitkään. Pikkuhiljaa paniikki alkoi laantua ja aloin tuntea hapen kulkeutuvan sitä tarvitseville alueille. Tunsin lämpimän virtauksen kropassani. Tärinä alkoi helpottaa. Aloin taas hallita ajatuksiani. Rentouduin. En enää ollut vihainen.