Monthly Archives

huhtikuu 2016

Kielletty rakkaus

Olen itkenyt koko illan. Sattuu niin helvetisti. Tuntuu kuin rintaani revittäisiin väkisin ulos hitaasti ja mahdollisimman tuskaisesti. Ihoani viilletään kylmästi auki ja minut hukutetaan omaan vereeni. Tämä on kuin kidutusta. Äsken jopa säikähdin omia ajatuksiani. Harkitsin jo hyppääväni viereiseen lampeen ja hukuttautuvani, jotta pääsisin tästä pahasta olosta lopullisesti eroon. Oloni on sietämätön. Sattuu niin paljon. Haluaisin vain huutaa tyynyyn ja lyödä nyrkeillä seinään. Haluaisin repiä tyynyn ja heittää tyynyn sisälmykset ympäriinsä. Tuntuu niin pahalta ja oksettavalta. Pyörryttää ja heikottaa. Olen vihainen. Olen surullinen. Tunnen kaikkea mahdollista synkkää. Kaikki värit ovat kadonneet. Tuntuu, että hukun omiin kyyneliini. En näe pintaa, vaan minua vedetään syvemmälle pohjaan. En saa happea. Tukehdun.

Auringonlasku1

Sykkeeni kiihtyy. Olen hermostunut, ehkä jopa vähän kiihtynyt. En saa pääni sisällä olevaa sekavaa sähkövirtausmössöä loppumaan. Panikoin. Haluaisin vain juosta niin lujaa kuin mahdollista enkä katsoisi kertaakaan takaisin taakseni. Juoksisin pakoon kaikkea mitä tämän tytön pää ei pysty kestämään. Haluaisin juosta niin pitkään, että en enää pysyisi pystyssä. Niin pitkään, että lopulta vain väsyisin ja tipahtaisin. Tippuisin pohjattoman syvään mustaan kuiluun. Kuiluun, jossa ei olisi mitään värejä eikä ääniä. Tiputus kestäisi pitkään, mutta saisi mieleni rauhoittumaan ja ajattelemaan jotain muuta. En saa itkua loppumaan. Tuntuu kuin koko maailma kaatuisi päälleni ja minä hautautuisin elävältä kaiken raskaan alle.

Auringonlasku2

Koko kroppani tärisee ja kramppaa. Tuntuu kuin olisin saanut yliannostuksen päätä sekoittavista päihteistä. En saa ajatuksenvirtaani loppumaan. Tuntuu kuin pääni sisällä olisi pyörremyrsky, joka heittelee raskaita esineitä minua päin. Pääni on niin täynnä asioita, joita en pysty käsittelemään, että oksensin huoneeni roskikseen. Oksentamisen jälkeen kramppaaminen ja heikotus vain pahenivat. Luulin pyörtyväni huoneeni lattialle. Toivoin sitä. Toivoin pääseväni edes hetkeksi siitä kidutusluolasta pois. En pyörtynyt, vaikka suljin silmäni. Minun oli vain kylmä. Laitoin kunnon vaatekerraston päälleni ja hyppäsin peittojen alle lämpimään roskis sänkyni vieressä. Makasin sängyssä pienessä kippurassa täkkien alla, tyynyä rintaani vasten lujasti ruristaen.

Auringonlasku3

Pahat ajatukset antoivat muutaman sekunnin tauon, jolloin ehdin saamaan järkevistä ajatuksistani otteen. Muistin, miten pääsisin takaisin maan pinnalle. Yritin keskittyä vain ja ainoastaan hengitykseeni. Yritin hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Kaikki fokukseni siirtyi rintakehääni ja kevyeen tunteeseen ilman virratessa keuhkoihin ja täyttäessä ne raikkaalla elämän eliksiirillä. Yritin päästä sisäiseen mielen rauhaan. Sinne pehmoiseen, lämpimään ja turvalliseen paikkaan, minne olen aina meditoimalla päässyt matkustamaan. Laskin nollasta kymmeneen ja kymmenestä nollaan. Hengittelin syvään ja pitkään. Pikkuhiljaa paniikki alkoi laantua ja aloin tuntea hapen kulkeutuvan sitä tarvitseville alueille. Tunsin lämpimän virtauksen kropassani. Tärinä alkoi helpottaa. Aloin taas hallita ajatuksiani. Rentouduin. En enää ollut vihainen.

Auringonlasku4

Seksimokat

  • Kun mies työntää khyllinsä juurta myöden lujaa vahingossa kuivana väärään reikään. Kipu on aivan järkyttävä. Itku ei ole kaukana ja luulee, että nyt on anaali revennyt ja verta varmaan koko suoli täynnä. Onneksi beba kuitenkin säilyi ehjänä, vaikka se ei siltä aluksi tuntunutkaan.
  • Kun on super-humalassa eikä mikään tunnu tarpeeksi rajulta… Seuraavana aamuna on kiva herätä kaula ruhjeilla, reidet ja pylly mustelmilla, rintsikat hajonneina, ranteet ruhjeilla, selkä täynnä kirveleviä haavoja, alapää rakkuloilla ja yläpää puolikaljuna, kun tukkaa lähtee tuppoina päästä irti. Wtf just happened!?
  • Kun molemmilla osapuolilla on vauvakuume ja yhdynnässä kiimaisena kuin siat päättävät, että nyt mies laukeaa naisen ovulaation aikaan sisälle ja tehdään vauva. Puolen tunnin päästä kiiman laskeuduttua sitä vasta tajuaa, mitä tuli tehtyä. Seuraavat viikot sitä rukoilee munasoluja, että ei vain olisi tullut raskaaksi.
  • Kun sängyn runko hajoaa kesken aktin ja molemmat tippuvat patjan mukana lattialle. Naurusta ei meinaa tulla loppua…
  • Kun mies väittää olevansa maailman parhain pano ja omistavansa suuren peeniksen. Vehje kuitenkin osoittautuu suunnilleen naisen keskisormen pituiseksi, jonka lisäksi mies käskee kesken aktin huutamaan ja ylistämään ”isoa” vehjettään samalla hämmentävästi hytkyen Duracell puvun tavoin naisen päällä.
  • Kun mies kuristaa vahingossa liian kovaa ja nainen menee tajuttomaksi pariksi kymmeneksi sekunniksi. Tajuttomasta tilasta herätessään luulee päässeensä orgasmin voimasta taivaaseen.
  • Kun miehen nenä alkaa yhtäkkiä vuotaa verta tämän antaessa suuseksiä naiselle. Naisen tultua, saa hän sydänkohtauksen nähtyään miehen verisen naaman ja paniikissa luulee kuukautisten alkaneen etuajassa. Sitä häpeän määrää, kunnes tajuaa veren tulevan miehen nenästä.
121821

Kuva lainattu Pinterestistä.

Kaupunkilaistytöstä lampaiden paimentajaksi

Viikon päästä olen suorittanut kolmen kuukauden farmityöni ja näin ollen ansainnut itselleni toisen vuoden työviisumin. Farmityö on ollut ihan uskomaton kokemus, vaikka alussa maalle muutto minua vähän epäilyttikin. Olen toiminut kolme kuukautta farmhandina eli farmiapulaisena. Työhön on kuulunut vähän kaikenlaista kanojen ja lampaiden ruokkimisesta lampaiden kerimisessä avustamiseen. Olen kerännyt kananmunia, huolehtinut kasvimaasta, laittanut ruokaa maanviljelijöille, kerännyt puista hedelmiä, siivonnut latoa, juossut lampaiden perässä, avannut portteja, pessyt koiria, leikannut lihaa, pakannut lampaan villaa, ruokkinut koiria, käynyt kaupassa, kerännyt viljapelloilta kiviä, harventanut hedelmäpuita ja tehnyt polttopuita.

Farmi25

Farmi23

Farmi3

Suurin osa työpäivästäni tuntuu kuitenkin menevän autolla ajamiseen. Onneksi autolla ajaminen on mieluista puuhaa varsinkin, kun täällä ei ole minkäänlaisia nopeusrajoituksia. Farmilla asuu kolme perhettä, joiden lapsia kuskaan välillä tarhaan tai kouluun. Välillä joudun viemään kananmunia tai lihoja jonkun luo, välillä taas käymään ruokaostoksilla. Farmilla välimatkat ovat todella pitkät eikä täällä pärjäisi ilman autoa. Lähimpään kylään on ajomatkaa noin puoli tuntia maantietä pitkin 130km/h ajettaessa. Alussa jännitti juurikin se, että miten osaan asua näin syrjäisessä paikassa, jossa ei edes netti tai puhelinyhteydet kunnolla toimi. Työpäivieni ollessa pitkiä en onneksi pääse kyllästymään. Minulla on myös kolme vapaa päivää viikossa, jolloin olen yleensä mennyt takaisin kaupunkiin tai roadtrippailemaan ystävieni kanssa.

Farmi4

Farmi5

Farmi on viidentoista hehtaarin kokoinen. Itse en ole hehtaareista tottunut puhumaan, joten viisitoista hehtaaria ei oikeastaan sano omaan korvaani yhtään mitään. Farmi on kuitenkin sen verran iso, että kerran jopa eksyin viljapellolle lenkillä ollessani ja jouduin soittamaan emännän etsimään minut hahah. Minun eksymiseen ei tosin paljon sokkeloita vaadita. On tullut vähän turhan monta kertaa eksyttyä mitä helpoimmissa paikoissa. Hieman kyllä hävetti soittaa apujoukkoja Venlan etsintään viljapellolta hahah. Puolustuksekseni kuitenkin voin sanoa, että silloin oli jo aika pimeää eikä viljapellolla suunnistaminen pelkän puhelimen taskulampun avulla ollut todellakaan helppoa.

Farmi6

Farmi7

Lemmikkejä meillä on monen perheen edestä. Farmilta löytyy kengurunpoikanen, kanoja, koiria, rapuja, kaloja, kissoja ja lukematon määrä kutsumattomia ötökkä-vieraita. Onneksi en ole ötökkäkammoinen ja heinäsirkat sun muut on helppo heivata menemään, mutta hämähäkit sen sijaan saavat minut huutamaan hoosiannaa. Onneksi hämähäkkeihinkin on jonkin verran jo tottunut, kun niitä päivittäin kuitenkin vastaan tulee. Kerran typeryksissäni menin kohottamaan katseeni olohuoneen kattoon ja laskelmieni mukaan katossa oli kolmetoista lukkia seitteineen. Nykyään tarkistankin katon aina ennen sohvalle istumista ja pyrin istumaan turvalliselle paikalle, missä hämähäkin mahdollisuus tippua niskaan on alle nolla.

Farmi2

Farmi14

Farmilla on paljon paikallisia työntekijöitä, mutta reppureissaajia vain kaksi. Asumme karavaanissa yhdessä toisen reppureissaajan kanssa, joka tekee lähinnä automekaanikon hommia. Hän kuitenkin tekee töitä melkein kellon ympäri emmekä ole pahemmin ehtineet toistemme kanssa hengailla. Itsekin teen yhdentoista tunnin pituista päivää, jonka jälkeen käyn vielä kylässä kuntosalilla tai pelloilla juoksemassa eikä tämän jälkeen enää innosta muuta kuin vain käpertyä sänkyyn peittovuoren alle ja alkaa nukkumaan. En sanoisi työni olevan raskasta, mutta paahtavan auringon alla koko päivän kestävä ahertaminen saa nopeasti hyväkuntoisenkin ihmisen väsähtämään. Onneksi välillä pääsee viilentymään pulahtamalla farmilla olevaan uima-altaaseen!

Farmi9

Farmi8

Ihmiset ovat vielä ystävällisempiä ja lämpimämpiä täällä maalla, mikä nyt varmasti onkin aika itsestään selvää. Kaupungissa ihmisillä on kiire joka paikkaan, kun taas maalla on aikaa rauhoittua ja elää hetkessä. Kaupassa tai kaupan parkkipaikalla tuntemattomat saattavat tulla juttelemaan ja kysymään kuulumisia. Tosin täällä neljän sadan ihmisen asuttamassa kylässä suurin osa muutenkin tuntee toisensa ja päivän ajelun jälkeen oikean käden ojentaja pullottaa muiden autoilijoiden moikkaamisesta.

Farmi10

Farmi11

Farmi17

On ollut ihan mahtavaa elää omavaraisesti ilman minkäänlaista riippuvuutta mistään! Suurin osa ruoka-aineista on haettu suoraan takapihalta: kananmunat kanalasta, liha farmin lampaista, ravut farmin lammista, kasvikset ja juurekset kasvimaalta, marjat pensaista ja hedelmät hedelmäpuista. Jopa polttoaine autoon rullataan manuaalisesti farmin omasta säiliöstä, jonka käyttö ei olekaan ihan niin yksinkertaista, mitä sitä äkkiseltään ajattelisi. Ensin vekotinta rullataan yhteen suuntaan niin nopeasti kuin pystyy, jonka jälkeen alle sekunnin sadasosalla pitäisi vaihtaa suuntaa ja rullata entistä nopeammin. Pikkuhiljaa polttoaine alkaa nousta säiliöstä, jonka jälkeen rullaamista hidastetaan ja auton voi näin ollen tankata hitaasti polttoainetta ”rullaamalla” säiliöstä. Simple as that!

Farmi13

Farmi1

Parasta maalla on ollut lenkille meno auringonlaskun aikaan hiiren hiljaisella pellolla, pienen tuulenvireen puhaltaessa hennosti kasvoja vasten. Näkymät pellolta ovat uskomattoman kauniit eikä sellaista hiljaisuuden tuomaa sisäistä rauhaa pääse kokemaan missään lähempänä kaupunkia. Farmityö ei ehkä ole se, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä, mutta kokemuksena tämä on ollut ikimuistoinen! Olen ikuisesti kiitollinen farmin henkilökunnalle suurenmoisesta mahdollisuudesta päästä elämään unohtumatonta Australialaista maalaiselämää!

Farmi22

Farmi21

Farmi24

F100 Tuuliviirisyndrooma

Pari viikkoa sitten sain tietää päässeeni kielitestin vihdoista viimein läpi. Tällä kertaa sain pisteitä jopa reippaasti yli vaaditun pistemäärän. Vähän kyllä koko IELTS-testin luotettavuus minua epäilyttää. Aikaisemmalla kerralla kirjoitin esseessä hieman yli vaaditun vähimmäispistemäärän, kun taas tällä kertaa en saanut edes vaadittua sanamäärää, mutta pääsin kirjoitusosion silti puhtaasti läpi. Puhutusta osiosta sain taas alhaisimmat pisteet, kun aikaisemmin pisteeni olivat englantia äidinkielenään puhuvan tasolla. Miten yhtäkkiä kuukaudessa puhetaitoni muka olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen? No ainakin testi on nyt läpi, vaikka vähän koko homma minua epäilyttääkin.

P1010177

Heti tuloksen kuultuani juoksin rutistamaan kämppäkaveriani tuulettaessani onnistumistani. Olin niin onnissani! Parin päivän päästä aloin kuitenkin epäröimään. Tuntui, että olin saavuttanut kaiken, mitä minun pitikin eikä minulla enää ollut mitään tavoiteltavaa. Tuntui, että elämäni pysähtyi siihen paikkaan. Olin käsikirjoittanut elämäni valmiiksi. Kielitestin läpäistyäni muuttaisin Australiaan ja eläisin elämäni onnellisena loppuun asti. Alkoi ahdistaa. Olen vielä nuori ja minun kuuluisi reissata ja mennä mitä ihmeellisimmille seikkailuille. Australiaan muutettuani minulla alkaisi tavallinen arki. Söisin, nukkuisin, kävisin töissä, kävisin treeneissä ja näkisin kavereita. En pysty kuvittelemaan itseäni elämässä ”normaalia” elämää. En osaa rutinoitua. Tarvitsen jotain aivan muuta kuin rutiineja. Tarvitsen seikkailuja, pelkotiloja ja uusia älynväläyksiä elämästä. Tarvitsen näkökentän laajentamista, mitä en tule saamaan samassa paikassa asuessani rutiinien kautta eläessäni.

Wakeboarding2

Voisihan sitä muutaman vuoden elää niinkin, että pari kuukautta tekisi esimerkiksi Skotlannissa tai Suomessa töitä ja loppuvuoden säästämillä rahoillaan menisi vapaaehtoistöihin kehitysmaahan. Parissa kuukaudessa kuitenkin saa jo säästettyä sen verran, että savimajassa pystyisi melkein vuoden elämään. Sairaanhoitajana pystyn onneksi tekemään vapaaehtoistyötä kehitysmaissa ja antamaan apua sitä oikeasti tarvitseville. Muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen olisi siistiä liittyä lääkärit ilman rajoja -järjestöön ja hakea tämän kautta töitä kehitysmaista. Australia on edelleen se maa, missä haluan tulevaisuudessa asua. Sen aika ei vain valitettavasti ole vielä. Olen villi sielu ja vielä liian nuori asettumaan aloilleni. Onneksi kahden viikon päästä saan seuraavan Australian viisumin, joka on sitten valmiina takataskussa odottamassa sitä päivää, kun vihdoin uskallan sairaanhoitajan rekisteröintipaperit laittaa Australiassa menemään eteenpäin.

Wakeboarding3

Kaikesta voi nykyään saada diagnoosin ja uskon minullekin jonkinlaisen nakin napsahtavan tuuliviirimäisyydestäni, jos nyt menisin lääkärin vastaanotolla käväsemään. Nykyään, kun jokaisen pitäisi olla luonteiltaan samanlaisia ihanne-persoonia halutessaan olla mieleltään ”terve”. Liioitellusti voisi sanoa, että ujot ovat sosiaalifobisia, eronneet masentuneita, villit sielut ADHD:tä ja draamaa hakevat persoonallisuushäiriöisiä. Vaikka jatkuva mieleni muuttuminen välillä elämääni häiritseekin, jollain tavalla osaan silti siitä nauttia. Minulla on valtajoukosta poikkeava luonteenpiirre, mutta osaan ottaa sen rikkautena enkä suinkaan näe sitä sairautena. Koskaan ei voi tietää, mistä seuraavaksi itseni löydän. En yhtään ihmettele, vaikka parin viikon päästä löytäisinkin itseni istumasta Siperian jäätiköllä pilkkimästä kaloja. Olenhan sentään juuri viikko sitten ryhtynyt pesco-vegetaristiksi kalan syöntiä kuitenkin kasvattaen. Ei muuten lainkaan huonompi idea tuo Siperia! Pitääkin laittaa korvan taakse hehee. Kaikesta huolimatta elämä on tällä hetkellä ihan parasta, vaikka täydellisen pihalla kaikesta olenkin. Minulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Loving the life and the people in it! All you need is a little dance, a zip of peace and lots of love! Namaste!