Monthly Archives

helmikuu 2016

Hylätty voimalaitos

Muutama viikko takaperin saimme idean mennä käymään hylätyllä voimalaitoksella Fremantlessa vähän Perthin ulkopuolella. Voimalaitos on ollut hylättynä jo pari kymmentä vuotta eikä sitä enää pidetä ulkopuolisille avoinna. Käytännössä rakennuksen sisälle ei saisi mennä, mutta jostain syystä minua on aina kiehtonut kaikki kielletty. Rakennus on valtavan kokoinen ja näyttää jollain tavalla aavemaiselta. En menisi lähellekään rakennusta pimeällä. Valoisaan aikaankin kun sen aavemaisuus saa minut jo ihan kananlihalle.

Hylätty rakennus6

Hylätty rakennus3

Hylätty rakennus4

Australialainen ystäväni on käynyt aikaisemminkin rakennuksen sisällä, joten hän tiesi, miten pääsisimme rakennuksen ympärillä olevien aitausten läpi. Seikkailuhenkisiä eivät pienet piikkilanka-aitaukset paljoa hetkauta. Tosin minun pettymyksekseni takaisin rakennuksesta tullessamme löysimme suuren reiän aitauksesta, josta pystyi ihan munamies-kävelyllä kulkemaan läpi. Seikkailuhenkisyys siis lysähti paluumatkaamme hahah.

Hylätty rakennus2

Hylätty rakennus8

Rakennus näyttää ulkoapäin kuolleelta, mutta sisälle päästyä seinät säihkyvät toinen toistaan säihkyvimmistä graffiteista. En ole aikaisemmin ollut samankaltaisessa yhtä suuressa graffitipalatsissa. Näky olikin suorastaan henkeäsalpaava. Rakastan värejä, kuvioita ja ylipäänsä graffititaidetta. Tosin graffititaidetta on montaa erilaista eivätkä kaikkein suttuisimmat tägit ole aina mieleeni. Rakennuksen  aavemaiseen olemukseen kuitenkin sopi ne vähän äkkiseltäänkin tehdyt maalaukset. Kaikki rakennuksen seinät on taiteiltu ainakin kertaalleen. Ihan uskomatonta, miten joku on jaksanut täyttää kaikkein korkeimmatkin kohdat graffiteilla.

Hylätty rakennus10

Hylätty rakennus11

Hylätty rakennus12

Päivällä auringonvalo kimpoaa värikkäistä seinämaalauksista, mutta yöllä graffitit tekevät voimalaitoksesta riipaisevan pelottavan paikan. Monet uskovatkin rakennuksessa kummittelevan. Voimalaitoksessa on aikanaan kuollutkin työntekijöitä tiputtuaan korkealta tai saatuaan hengenvaarallisia sähköiskuja. Voimalaitos on myös tunnettu siellä tapahtuneista useammista itsemurhista.  Rakennuksen alla kulkevat tunnelit johtavat Fremantlen vanhaan vankilaan ja huhujen mukaan vankikarkureiden uskotaankin piileskelleen voimalaitoksen syrjäisimmissä pimeissä huoneissa.

Hylätty rakennus1

Hylätty rakennus15

Rakennus on täynnä pimeitä huoneita ja käytäviä, joissa ei edes päiväsaikaan näy auringonvaloa. Voimalaitoksen suurimpaan tilaan pääsee ihan oviaukosta sisään kulkemalla, mutta muihin kätköihin on kuljettava mustien aukkojen kautta. Paras varustus siis onkin pieni ruumiinrakenne, taskulamppu ja pelkäämätön kavaljeeri. Me emme taskulamppuja käyttäneet, sillä en ollut valmis kohtaamaan nurkissa lymyileviä kahdeksanjalkaisia. Vähän kyllä karmaisi, että kohta taatusti joku karvainen olio hyppää olkapäälleni tai jostain nurkasta nousee joku elämää nähnyt ihmisen ja eläimen välimaastosta oleva olento.

Hylätty rakennus13

Hylätty rakennus17

Hylätty rakennus5

Yksin minua ei olisi saanut rakennuksen sisälle kirveelläkään. Ihan järisyttävän pelottava paikka. Olin oikeastaan kiitollinen, että retkemme päättyi lyhyeen vartijan tullessa häätämään meitä ulos. En tiedä, miten vartija löysi meidät, kun en mitään kameroitakaan ollut näkevinäni. Hyi alkaa mielikuvitus taas laukkaamaan ja joudun tämän yön vielä nukkumaan yksin vanhassa maalaistalossa keskellä ei mitään. En oikein tiedä suosittelenko voimalaitoksen pimeimpiin huoneisiin menoa, kun tuntuu, että sen päivän jälkeen minua on katsonut peilistä ylimääräiset silmäparit…

Hylätty rakennus18

abandoned-south-fremantle-north-cooge-power-house-1

Kuulumisia Australiasta

Minulla on jostain syystä tämän kirjoittamisen kanssa ollut vähän hankaluuksia. Tuntuu, että kärsin ajanpuutteesta, vaikka toisaalta vapaa aikaa olisi ihan muille jakaa. Olen päässyt niin ihaniin piireihin mukaan, että tekemistä ja nähtävää riittää aamusta iltaan. Jonnekin se aika vain ihmisten parissa katoaa ja blogin ylläpitämisestä se on tietysti aina pois. Kuvia minulla on ihan valtava määrä, mutta tekstin tuottaminen tuntuu jostain syystä todella kömpelöltä. Pitää nyt yrittää tsempata ja saada runosuoni taas sykkimään! Haluan ehdottomasti, että minulla on kirjoitettuja muistoja nuoruudestani, joita voin sitten vanhana mummuna lueskella ja punastella omille kommelluksilleni.

Australia bileet1

Nyt minulla on kuitenkin koko yö aikaa runoilla Australiasta, kun en luultavasti tänä yönä tule nukkumaan traumatisoiduttuani aikaisemmin illalla niin pahasti. Palasin tänään Perthistä viikonloppureissulta takaisin maatilalle lampaiden pariin. Makuuhuoneen oven avattuani minua odotti pahin mahdollinen painajainen, johon luulin löytäväni ratkaisun facebookista. ”HYI SAATANA mun jalan kokonen karvanen jättiläishämähäkki makuuhuoneen katossa eikä ketään oo saatavilla lähimaillakaan. Mitä helvettiä mä teen?!?! Tärisen täällä käytävällä enkä uskalla liikkua et toi kusipää ei kohta hyppää mun päälle. Eihän tota voi ees tappaa ku sieltä voi tulla ne tsiljoonat vauvahämpyt ulos. Soitin hädissäni aussikaverille ja hän vaa sano, että tiputa se lattiaharjalla alas ja luuttua pihalle. Joo ehkä sitten, jos löydän ittelleni jonkun haarniskan. Ilmeisesti nukun autossa tän yön. ‪#‎bighairybastards‬ ‪#‎livinginaustralia‬” Terveisiä vaan täältä autosta. Ovet on lukossa eikä toivottavasti mikään karvainen kahdeksanjalkainen minua täältä löydä.

Australia bileet2

Kaksi kuukautta Australiassa on taas vierähtänyt ihan älyttömän nopeasti. Tällä hetkellä minulle kuuluu pääasiassa hyvää, jos ei nyt oteta tuota tämän iltaista hämähäkkiepisodia huomioon. Olen tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin ja saanut valtavan määrän ystäviä ympäri maapalloa. Olen nauttinut Australian säästä ja kulttuurista ihan satasella. Biitsielämä voittaa neljänkymmenen asteen pakkaset mennen tullen. Bilettäminen on lähtenyt välillä vähän lapasesta, mutta eiköhän se kuulu nuoruuteen. Onneksi hostellista lähdettyäni on tullut rauhoituttua eikä viinaa enää vedetä kaksin käsin. Farmielämä on ihan parasta ja voisin helposti työskennellä farmilla pidempään kuin viisumin saantiin vaaditut kolme kuukautta.

Australia bileet3Olen edelleen yhtä pihalla tulevaisuudestani kuin olen viimeiset viisi vuotta ollut. Olen kuitenkin yrittänyt pitää positiivisen hakuna matata -asenteeni yllä enkä ole sen kummemmin stressannut tulevaisuudensuunnitelmistani. Muutama viikko takaperin sain tietää, etten päässyt vieläkään englanninkielitestiä läpi. Aluksi ajattelin, että ehkä sitä pitäisi vain ajatella realistisesti ja luovuttaa. Englanninkielitaitoni ei tästä enää valitettavasti tule parantumaan. Olen jo 23-vuotias. Olen asunut useamman vuoden englanninkielisissä maissa. Olen seurustellut englantia äidinkielenään puhuvien kanssa. Olen tehnyt monia harjoitustestejä ja opetellut uutta sanastoa. Alku masennuksen jälkeen tajusin, että en ole koskaan minkään asian suhteen luovuttanut enkä kyllä tämän kokeenkaan suhteen tule luovuttamaan ainakaan ihan näin helpolla. Onneksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan kielitestini tulokset ovat reippaasti yli vaadittavan pistemäärän. Näihin maihin työviisumin saanti on tietysti hankalampaa, mutta ainakin on varavaihtoehtoja, jos eivät Australian ovet minulle lopulta aukea. Jännä, että Australiassa hoitohenkilökunnalta vaaditaan parempaa kielitaitoa kuin Yhdysvalloissa, jonka luulin olevan koko planeetan tiukin kaikkine ihmeellisine vaatimuksineen.

Australia bileet4

Täällä sisämaassa ei ole lainkaan ensihoitajia eikä palomiehiä, vaan näiden työt tekevät kylillä asuvat viikonloppukurssin käyneet vapaaehtoistyöntekijät. Kysyin farmiltani lupaa liittyä vapaaehtoistyöntekijäksi paloautoon ja ambulanssiin, johon sain heidän hyväksynnän. Soiton tullessa pitää olla valmiina hyppäämään ambulanssiin ja menemään pelastustehtävään. Alue, johon tämän kylän ambulanssi ja paloauto kuuluvat on todella laaja ja tehtäviä tuleekin keskimäärin noin kolme kertaa viikossa. Suomessa on ilmeisesti myös jonkinlainen vapaapalokunta, mutta ambulanssiin ei minun tietämykseni mukaan oteta vapaaehtoistyöntekijöitä. Kuulostaa todella hurjalta, että täällä ensihoitajat ovat käyneet vain perus ensiapukurssin, jonka jälkeen he joutuvat kohtaamaan, mitä pahimpia onnettomuuksia tai sairauskohtauksia. He eivät tietenkään ole laillistettuja laittamaan tippaa tai antamaan vahvoja kipulääkkeitä, mutta kaikki muu kuuluu heidän tehtäviinsä, jotta potilas saataisiin elävänä sairaalaan. Ihan kiva, että saan kuitenkin olla ambulanssissa ”töissä”, vaikka sairaalaan en vielä pitkään aikaan pääsisikään. En tiedä kumpikohan sitten loppupeleissä on haastavampaa. Ensihoitajana, kun ei voi koskaan tarkalleen tietää, mitä tulevan pitää.

Viisi tärkeää viikossa oppimaani elämänohjetta

  1. Tarkista aina selustasi pukeuduttuasi lähes laittoman lyhyeen hameeseen ja kumartuessasi ottamaan jotakin maasta. Edellispäivänä siivosin lasten leluja ulkona perse pystyssä minihame päällä, kun lasten äiti tuli taakseni ja kysyi: ”Käytätkö ollenkaan alushousuja?”
  2. Yön pikkutunneilla baarista kotiin lähdettyäsi tarkista aina baarilaukkusi sisältö. Viime viikon baarireissulta minun mukaani tarttui tuiki tuntemattoman miehen passi. Löysin onneksi miehen melko pienellä vaivalla facebookista, kun nimi oli hieman harvinaisempi eikä mikään Matti Meikäläisen tasoinen trendinimi. Mies oli kuulemma halunnut laittaa passinsa säilöön jonkun laukkuun, jotta ei tarvitsisi kantaa sitä koko iltaa taskussaan. Ihan hyvä, mutta kannattaisiko kuitenkin antaa passinsa jollekin tutulle eikä räkäkännissä olevalle tuntemattomalle turistimuijalle, joka hädin tuskin edes muisti omaa nimeään. Tai ehkä mies halusikin vain kokeilla uudenlaista pokaustaktiikkaa, kun sai naisen ottamaan tähän yhteyttä seuraavana päivänä. Ei nyt kyllä ihan iskenyt minuun.
  3. Pysy aina hyvissä väleissä tietokoneesi kanssa. Viime viikolla yritin saada uutta nettitikkuani toimimaan, mutta se ei jostain syystä suostunut yhteistyöhön kanssani, joten pyysin farmin emännältä apua. Yrityksistä huolimatta nettitikkua ei löytynyt tietokoneelta mistään. Sen sijaan minun hämmästyksekseni esille ponnahti internetistä ladattuja pornoklippejä. En edes muistanut sellaisia koneellani olevan. Jotain siinä sitten yritin mongertaa, että ohops mitä se exä on koneelleni oikein ladannut. Aika hyvä seivaus.
  4. Älä koskaan luota Australian säähän. Vaikka ulkona olisi 43 astetta lämmintä ja aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta, voi sää muuttua sääennustereseptoreistasi huolimatta yllättävänkin nopeasti. Viikko sitten menin taas metsäbileisiin ja tuntia ennen lähtöä lämpötila pysyi kolmenkymmenen paremmalla puolen eikä pilven nystyröitä näkynyt lähimaillakaan. Kahden tunnin ajomatkan jälkeen perille päästyämme alkoi kuitenkin sataa kaatamalla. Minulla ei ollut mukana kuin kroppitoppi ja hame. No tulipahan koettua, millaista on tanssia keskellä ei mitään kaatosateessa.
  5. Tunne ympäristösi pimeällä liikkuessasi. Viime viikon perjantaina olin töissä suuressa maalaistalossa. Viimeisenä talosta lähtiessäni sammutin kaikki valot enkä yllätys yllätys illalla siihen aikaan enää nähnyt säkkipimeässä yhtään mitään. Luulin muistavani reitin ulos ja kävelin itsevarmasti käytävää pitkin ovea kohti, kun törmäsinkin vahingossa auki jätettyyn oveen. Tästä siis muistona edelleen silmäkulmassa parin sentin kuhmu. Onneksi kuhmu päässä on vain merkki aivojen tilavuuden kasvusta.P1010278

Yllätyskäänne

Minun ja Aaronin suhde on ollut yllätyksiä täynnä. Kaksi kuukautta sitten näytti siltä, että emme voisikaan olla yhdessä, mutta tänään aamulla sain yllätyksellisen puhelun Aaronilta ja asiat ovatkin kääntyneet positiiviseksi. Minulla on kuitenkin työpaikka ja elämä Länsi-Australiassa ja Aaron asuu Itä-Australiassa. Voi olla, että Aaron lentää luokseni ensi viikolla ystävänpäivänä. Tuntuu jotenkin todella oudolta. En tiedä, mitä pitäisi ajatella. Olemme nähneet toisemme viimeksi puoli vuotta sitten. Meillä on paljon tarinoita kerrottavana ja jaettavana. Tässä on jollain tavalla paljon sulattelemista. Olin jo ehtinyt pääsemään Aaronin yli. Ehkä vähän liian sekavaa, mutta ensi viikolla Aaronin tullessa Perthiin ehdimme jutella asiat halki ja katsomme jatkammeko ystävinä vai pariskuntana.

kalassa19